Koko opiskeluajan töissä, nyt pitkäaikaistyötön
Tein koko opiskeluajan niitä näitä, koska oman alani töitä en saanut. Nyt olen valmistunut maisteriksi, enkä saa enää mitään töitä.
Tuntuu jotenkin kurjalta, koska monet opiskelutoverini saivat esimerkiksi suhteilla oman alansa työpaikan, mistä homma sitten lähti etenemään.
Minkä tahansa työn tekeminen ei todellakaan kannata. Eivät työnantajat palkkaa asiantuntijoita, jotka ovat kääntäneet hampurilaisia. Kyllä he tahtovat ihmisiä, joilla on oman alan kokemusta.
Kommentit (3)
Kuului, mutta mihinkäs yksi harjoittelu johtaisi, kun siellä pitäisi pystyä luomaan sosiaalisia verkostoja, enkä ole lainkaan sosiaalinen, vaan introvertti suorittava puurtaja.
Maisterin tutkintoon harvemmin kuuluu työharjoittelu ainakaan pakollisena. Omassa tiedekunnassa oli tarkat kriteerit harjoittelulle ja sellaiset harjoittelupaikat, joista olisi opintopisteet hyväksytty, olivat kaikki pk-seudulla - ja opintotuella tietenkin olisi pitänyt pärjätä ja kattaa muuttokustannukset parin kuukauden harjoittelun tähden. Ei ollut varaa työharjoitteluun. Lisäksi työharjoitteluun pääsi vain parhaiten menestyneet, eikä tiedekunta päästänyt harjoitteluun/antanut harjoittelutukea työnantajalle, jos arvosanat olivat alle tietyn keskiarvon. Toisin sanoen vain huippuja tuettiin, koska tukea oli rajallinen määrä.
Eikö sun opiskeluihin kuulunut työharjoittelu?
Sitä kautta niitä suhteita luodaan ja kokemusta kerätään.