Rumuus tekee sinusta arvottoman?

Olen pahoillani, että sinulla on noin huonoja kokemuksia. Valitettavasti media rummuttaa tuota kaavaa koko ajan. Median ja ihmisten pitäisi muuttua.

Höpö höpö. Sinusta vain TUNTUU siltä, koska itse märehdit ulkonäköäisi niin paljon. Koita vapautua siitä. Mukavaa vuoden vaihdetta sinulle

Minun mielestäni melkein kukaan ei ole niin ruma, että se vaikuttaisi noin. Ulkonäköön pystyy vaikuttamaan todella paljon mm. vaatteilla ja hiustyylillä, hyvän näköisillä silmälaseilla yms.

Ja vaikka olisi joku isompi ulkonäköön vaikuttava ongelma, kuten suuri palovamma tai ihottuma kasvoissa, silti ulkonäköä tärkeämpää käytös.

Tuo pitää täysin paikkansa.

Tuosta on tehty lukuisia kokeitakin eri tahojen toimesta.

Esimerkiksi komea myyjä saa myytyä helpommin ihan täyttä roskaa kuin rumannäköinen myyjä joka myisi halvemmalla laatua. Komean väitteitä uskotaan paljon helpommin kuin ruman, jne. Eli ulkonäkö myy.

Komeus ja kauneus yhdistyy ihmisten päässä myös luotettavuudeksi, ihan kuin ulkonäkö muka sanelisi luonteenpiirteetkin. Komeat ja kauniit ihmiset myös etenevät urallaan nopeammin ja he saavat parempaa palkkaa. Tuossa on miesten kohdalla myös sellainen jännä juju että jos miehellä on kaunis vaimo, se edistää miehen uraa. Samoin jos miehellä on lapsia ja avioliitto. Naisella noilla ei ole niin suurta merkitystä, kuin uran alkuvaiheessa jos nainen on lapseton, ja silloin se haittaa uralla etenemistä.

Kauniit ja komeat saavat myös paljon helpommin apua kuin rumat.

Komealta mieheltä siedetään myös täysin törkeää käytöstä paljon helpommin kuin rumalta, jolta sitä ei siedetä lainkaan koska silloin mies on sika. Kauniilta naiselta siedetään jonkin verran törkeääkin käytöstä, mutta ei niin paljon kuin komealta mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Sinusta vain TUNTUU siltä, koska itse märehdit ulkonäköäisi niin paljon. Koita vapautua siitä. Mukavaa vuoden vaihdetta sinulle

Ei tässä ole kyse mistään tunnepohjalta tehdystä väärästä johtopäätöksestä, vaan objektiivisista havainnoista ihmisten käyttäytymisessä tietynkaltaisia ihmisiä, tässä tapauksessa fyysisesti rumia yksilöitä kohtaan. Kokemukseni ovat täysin aitoja, ja tiedän etten ole yksin niiden kanssa. Tämä on asia, joka vaikuttaa itsetuntooni ja elämääni merkittävästi, ei mistään ohimenevästä tunteesta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni melkein kukaan ei ole niin ruma, että se vaikuttaisi noin. Ulkonäköön pystyy vaikuttamaan todella paljon mm. vaatteilla ja hiustyylillä, hyvän näköisillä silmälaseilla yms.

Ja vaikka olisi joku isompi ulkonäköön vaikuttava ongelma, kuten suuri palovamma tai ihottuma kasvoissa, silti ulkonäköä tärkeämpää käytös.

On totaalista hölynpölyä ja aivan käsittämätöntä naiiviutta väittää, ettei ulkonäkö vaikuta moniin asioihin elämässä. Se ihan ehdottomasti vaikuttaa, ja tästä asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia eri vuosikymmenien aikana. On tultu siihen lopputulokseen, että ulkonäkö vaikuttaa kirjaimellisesti kaikkiin elämän eri osa-alueisiin, ei ainoastaan parisuhteen saantiin.

Kauniit ihmiset saavat mm. parempaa kohtelua, helpommin työpaikan ja korkeampaa palkkaa, heitä kohtaan ihmiset tuntevat enemmän sympatiaa ja empatiaa, heihin yhdistetään enemmän positiivisia attribuutteja kuten älykkyys, sosiaalisuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja luonteen miellyttävyys. Ei näinkään dominanttia asiaa voi ohittaa pelkällä olankohautuksella, ei etenkään tällaisessa ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa jossa parhaillaan elämme. Toki tähän asiaan vaikuttaa vahvasti myös biologia, ihmislajin tarkoitus on varmistaa sen säilyvyys ja tämä halutaan luonnollisestikin tehdä fyysisesti parhaiden lajiyksilöiden kanssa. 

Kyllä, tämän olen kokenut itsekin. Olen pahoillani kokemastasi. 

Näille "kukaan ei ole oikeasti ruma" -jankuttajille sanoisin, että vaikka te varmaankin tarkoitatte hyvää, kuitenkin samalla ummistatte täysin silmänne siltä tosiasialta, että ihmisen ulkonäkö ihan oikeasti vaikuttaa hänen saamaansa kohteluun. Lisäksi on varmaan ihan evoluution sanelema juttu, että tiettyjä ulkonäköpiirteitä suositaan ja toisia vierastetaan. Vaikka kauneuskäsitykset vaihtelevatkin jonkin verran eri kulttuureissa, symmetrisiä kasvonpiirteitä ja mahdollisimman virheetöntä kasvojen ihoa arvostetaan kaikkialla. 

Suhtautuminen ihmisiin näiden ulkonäön perusteella on pitkälti tiedostamatonta. Itsekin teen varmasti koko ajan arvioita ja olettamuksia ihmisistä näiden ulkonäön takia. 

En tiedä kumpi itseäni ärsyttää enemmän: ulkonäön vaikutus vai ihmiset, jotka kiistävät sen. Ei riitä että olen ruma, vaan kaikki kurja pitää laittaa vielä minun syykseni ihmisenä, "koska eihän ulkonäkö vaikuta". Olen halunnut uskoa niin itsekin, halunnut ajatella, että en vain osaa käyttäytyä ja olla "oikein". Että saisin arvon ihan vain oppimalla jonkin oikean "olemuksen".

Normaalin näköisten itsetunnolle tekee hyvää, että kokevat olevansa ihmisinä arvossa, kun eivät tiedosta ulkonäkönsä vaikutusta siihen, miten heihin on koko ikänsä suhtauduttu.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kumpi itseäni ärsyttää enemmän: ulkonäön vaikutus vai ihmiset, jotka kiistävät sen. Ei riitä että olen ruma, vaan kaikki kurja pitää laittaa vielä minun syykseni ihmisenä, "koska eihän ulkonäkö vaikuta". Olen halunnut uskoa niin itsekin, halunnut ajatella, että en vain osaa käyttäytyä ja olla "oikein". Että saisin arvon ihan vain oppimalla jonkin oikean "olemuksen".

Normaalin näköisten itsetunnolle tekee hyvää, että kokevat olevansa ihmisinä arvossa, kun eivät tiedosta ulkonäkönsä vaikutusta siihen, miten heihin on koko ikänsä suhtauduttu.

Juuri näin. Olin nuorena koulukiusattu ulkonäköni takia. Lukioiässä sain olla enimmäkseen rauhassa mutta jos menin käymään toisella paikkakunnalla, vieraat nuorisoporukat osoittelivat minua ja nauroivat. Kun mainitsin asiasta äidilleni, hän ei tuntunut uskovan asiaa: hänelle oli täysin mahdoton ja käsittämätön asia, että ventovieraat ihmiset voisivat käyttäytyä noin. En sitten viitsinyt jatkaa asiasta puhumista, kun se ei tuntunut menevän perille. "Ehkä sinä vain kuvittelit" oli äidin kommentti myös joihinkin koulukiusaamistilanteisiin, joista kerroin. 

Tuollainen toisen kokemuksen mitätöinti on melko lailla loukkaavaa. Paitsi että minua haukuttiin rumaksi, nolattiin ja nöyryytettiin, puhuessani asiasta lähimmäiseni mitätöi kokemukseni. Hän yritti kuitata asian väittämällä, että kuvittelen asioita tai olen turhan herkkä tms. Mielikuvitukseni on varmasti vilkas, mutta tietääkseni en ole koskaan ollut missään psykoositilassa. Ehkä hän omalla tavallaan yritti lohduttaa ja olla avuksi mutta onnistui kuitenkin loukkaamaan. 

Jos tällaisista asioista puhuu, ihmiset alkavat monesti vedota juuri tuohon mitä mainitsit: että syy ei muka ole ulkonäössä vaan jossain muussa, kenties käytöksessä, olemuksessa, itsetunnossa, mielikuvituksessa, mielenterveydessä. 

- 7

Rumuuteni takia olen jäänyt paitsi niin monista asioista elämässä, ettei minulla ole aikaa eikä energiaa edes alkaa listaamaan niitä asioita tänne. Olen niin väsynyt tähän taisteluun paikasta olla muiden ihmisten joukossa hyväksyttynä, rakastettuna ja arvostettuna. Jos olet fyysisesti ruma, muut ihmiset kohtelevat sinua kuin sontaa. Usein olen pannut merkille sen olevan muille ihmisille oikeutus kohdella minua epäkunnioittavasti ja huonosti, mikä on äärimmäisen masentavaa. Olen tämän valitettavan ominaisuuteni takia erittäin suisidaalinen, harvoin edes on sellaisia päiviä etten miettisi tämän surkean ja onnettoman elämäni päättämistä. Mitä iloa tästä elämästä oikein on, mikä sen tarkoitus edes on? Olenko syntynyt tänne muiden säälittäväksi, pilkattavaksi ja hylkimäksi? Ei tällainen ole ihmisarvoista elämää. Tietäisivätpä nämä huutelijat, miten tuskallisen yksinäistä se on. Helppohan niiden on puhua, joiden ei ole koskaan täytynyt sietää huonoa kohtelua muiden taholta ja vieläpä sellaisen ominaisuuden vuoksi, johon ei itse voi vaikuttaa.