Jos lapselta löytyisi joku elämää haittaava sairaus ja äiti sanoisi vain "niin minullakin on"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että varmaan mun äiti asialla. Ei tapahdu mitään missään kenellekään ilman ettei äiti käännä puhetta itseensä.

Eli sinä et tuossa tilanteessa oikeasti haluaisi kuulla äidillesi olevan saman sairauden kuin sinulla? Miksi?

Tilanne olisi käytännössä mahdoton siksi, että äidin kaikki tilat ovat tasan tiedossa.

Ehkä äiti tarkoittaa vain, että häntä katsoessa voit lohduttautua ja ajatella, että elämä jatkuu, maailma ei diagnoosiin kaadu.

Minusta kyseessä on epäempaattinen lapsi, koska todennäköisesti hän on suhtautunut äidin sairauteen vähättelevästi. Mutta kun sairaus osuu itselle, niin silloin kerjätään sympatiaa ja tuo äidin "minullakin on" -toteamus kertoo siitä, että siihen asti lapsi ei ole välittänyt äitinsä sairaudesta.

Olen periyttänyt ainakin toiselle lapselle päänsärkytaipumuksen. Muutaman vuoden päästä kai tulee migreeni-diagnoosi.

Minulla, äidilläni, isoäidilläni ja isoäidinäidillä oli sappikivet jotka lopulta leikattiin. Luultavasti niitä jatkuisi suvussa kauemmaskin jos saisi kaivettua.

Annoinko liian huonot geenit elämään? Olisiko pitänyt ymmärtää olla lisääntymättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että varmaan mun äiti asialla. Ei tapahdu mitään missään kenellekään ilman ettei äiti käännä puhetta itseensä.

Eli sinä et tuossa tilanteessa oikeasti haluaisi kuulla äidillesi olevan saman sairauden kuin sinulla? Miksi?

Olisko äidillä välttämättä mitään sairautta ollenkaan? Äitini on 90 ja täysin terve ja kehuskelee sillä kaikille, mutta on elämänsä aikana teeskennellyt mm. Sydänkohtausta huomiota saadakseen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kyseessä on epäempaattinen lapsi, koska todennäköisesti hän on suhtautunut äidin sairauteen vähättelevästi. Mutta kun sairaus osuu itselle, niin silloin kerjätään sympatiaa ja tuo äidin "minullakin on" -toteamus kertoo siitä, että siihen asti lapsi ei ole välittänyt äitinsä sairaudesta.

Olemme esimerkiksi järjestäneet hänelle matkoja, juhlia ja lahjoja.. Hän ei ole koskaan järjestänyt meille lapsille mitään. Kerran hän sanoi syyksi, että jokaisen on tehtävä omat lapsensa ja hankittava omat ystävänsä joiden kanssa juhlia... Ilmeisesti äitien ei hänen mielestään kuulu järjestää lapsille juhlia, mutta lasten kuuluu järjestää äidille.

Samoin olemme auttaneet häntä kun hän ollut sairaslomalla. Tehneet kotityöt, hieroneet jne.

Minulla on sama tauti kun siskontyttärelöäni, meillä on 11 vuotta ikäeroa. Hän kertoi minulle tän autoimmuunitaudin puhkeamišesta, ja vaikutti helpottuneelta kun jerroin että sairastan sitä myös. Hän sai toivoa, kun mun sairaus on kuiteskin pysynyt aika hyvin kurissa. Nyt meillä on oma vinkki ja tukiryhmä:-).

Missä määrin se haittaisi? Minulla on ja lapsellani on, mutta kun tämän tietää ja osaa elintavoillaan hoitaa, niin voi elää täysipainoista tervettä  elämää.

Mielestäni olisi pahempaa, jos olisi verenpainetauti, diabetes, syöpä tms tautigeenien vuoksi erittäin suuri todennäköisyys sairastua näihin elinaikanaan, kuin että on geeni, joka tuo taudin, mutta joka ei lyhennä  elinikää eikä tuo sairaita, kivuliaita vuosia siihen.

On hyvin todennäköistä, että lapseni on välttynyt hyvinkin monelta suomalaiseen tautiperimään liittyvältä geenivirheeltä vastapainona tälle yhdelle, jonka nyt sattui saamaan. Kenellä on täydelliset geenit, kertokaa, ja olisiko edes hyvä ollakaan?