MIksi koulut ei opeta mitä on olla ihminen?
Älkää poistako tätä aloitusta vaan argumentoikaa tonne alle mitä teidän mielestä on olla ihminen?
Mulle se tarkoittaa nimenomaan tunnetyöskentelyn opettamista, traumatyöhön opettamista, isompaa ymmärrystä ja sitä voimaa mikä meidän sisällä on. Empatiaa, rakkautta (mikä on kaikilla elämänmuodoilla vahvin ja tärkein tunne)
Koittakaapa kirjottaa googlee esim että mitä on olla ihminen, sieltä ei löydy YHTÄKÄÄN järkevää vastausta valtakoneistolta :D
Miksi? Koska sitä ei haluta opettaa, tietämättömyydellä ja ihmisten tuskalla tehdään rahaa. Mitä enemmän ihminen ulkoistaa ongelmiansa, sitä isompi rahavirta.
Mitä ne sit opettaa?
Ne opettaa ihmisestä koneen ja rahantekovälineen omalle koneistolleen.
Kommentit (20)
Vanhemmat voi opettaa noita lapsilleen. Koulu opettaa matikkaa, kieliä jne.
Vanhemmilla on kasvatuksen päävastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voi opettaa noita lapsilleen. Koulu opettaa matikkaa, kieliä jne.
Ei pidä paikkaansa. Nykyään tulee moneksi tunniksi läksyjä ja opetettavaa vanhempien kontolle. Sitä on nykyinen koulu sekä opetus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voi opettaa noita lapsilleen. Koulu opettaa matikkaa, kieliä jne.
Ei pidä paikkaansa. Nykyään tulee moneksi tunniksi läksyjä ja opetettavaa vanhempien kontolle. Sitä on nykyinen koulu sekä opetus.
Ja paskat. Ei mitään verrattuna vaikka Ranskan tai Viron kouluihin.
Ei ihmiskunta ole yksimielinen siitä mitä on olla ihminen. Empatia ja rakkaus ovat itse asiassa aika harvan listalla. Valta ja voima on useampien. Tai kylmä järki ja laskelmointi. Tai oma hyvä ja nautinto. Empatiaa ja rakkautta ei edes koulu voi opettaa. Se kasvaa lähisuhteissa, jos on kasvaakseen. Koulussa ei ole niin läheisiä ihmissuhteita, ja suurin osa lapsista/nuorista ei ymmärrä empatiasta ja rakkaudesta yhtään mitään. Niinpä koulussa opitaan lähinnä selviytymään. "Tunnetaitoja" yritetään kyllä nykyään epätoivoisesti opettaa, niille on ihan oma oppituntinsakin. Mutta se on ihan turhaa, oppilaat oppivat vain halveksimaan kyseistä ainetta ja sen tarjoilemia asioita.
t. opettaja
Montako tuntia lasten sitten pitäisi olla koulussa päivittäin? Nyt tulivat tämänkin ap:n vaatimat asiat, aikaisemmin on täällä vaadittu hygieniaopintoja, lomakkeiden täyttämistä, ruokailutapoja, rahankäyttöä. . . Eipä taitaisi riittää 10 tuntia. Olisiko sen päälle vielä läksyt?
Onneksi ympärilläni on vain fiksuja nuoria vanhempia (omat lapseni, heidän puolisonsa, siskojeni ja veljieni lapset puolisoineen): Kaikki sellaisia, jotka tietävät mitä VANHEMPIEN tulee lapsille opettaa. Onneksi myöskään naapuristoon ei ole osunut mitään riiviöitä, joiden vanhemmat pesevät kätensä kasvatuksesta, vaatien KOULUN pitävän siitä huolta.
Äitimummianoppi
elämänkatsomustiedossa kyllä pitäisi olla puhetta elämästä. mutta jokainen on homo sapiens oletusarvoisesti, ei mikään olio.
Koko kylä kasvattaa tai sitten ei. Puuttumattomuuden kulttuuri ei ole hyvä.
Miten lapsi voi oppia virheistään, jos ei kerrota mitkä ne ovat tai jos ainoa kasvatuskeino on kuritus tai huostaanotto?
Ei tietenkään tule toimia kuulopuheiden varassa, mutta niin tehdään.
Suomessa työ on ensin. Pitäisi olla perhe ensin.
Tuo on uskonnon, etiikan ja elämyskatsomuksen alle meneviä aiheita. Ja sellainen on vanhempien arvomaailmaan puuttumista, eli loukkaavaa.
Joten ratkaisu: ei opeteta hankalia aiheita, jotka pakottaa ajattelemaan.
Joskus tuntuu, että elämme jo siinä dystopiassa, mistä esivanhemmat varoitteli.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on uskonnon, etiikan ja elämyskatsomuksen alle meneviä aiheita. Ja sellainen on vanhempien arvomaailmaan puuttumista, eli loukkaavaa.
Joten ratkaisu: ei opeteta hankalia aiheita, jotka pakottaa ajattelemaan.
Joskus tuntuu, että elämme jo siinä dystopiassa, mistä esivanhemmat varoitteli.
Kakaroitahan koulussa opetetaan eikö vanhempia. Pitäisikö evoluutio jättää biologiasta pois vain siksi, että joku kreationisti voi loukkaantua? Kotikoulut on keksitty.
Eikös se että porukka on sekaisin ole sinällään jo perin inhimillistä?Iso osa vain seuraa laumaa kun eivät muusta tiedä.
Koska kukaan ei tiedä, mikä ihminen on. Muita on paljon helpompi määritellä kuin itseään. Eikä kaikkea tarvitse lokeroida. Siitä on järjen käyttö kaukana.
No, niin. Toisaalta se on myös niitä asioita, jotka valitettavasti oppii vain kokemuksen kautta. Millainen yli-inhimillinen laji olisimmekaan, jos kaikki esi-isiemme kantapään kautta oppima tieto periytyisi meille geeneissä. Ei tarvitsisi joka iikan tehdä samoja perusinhimillisiä mokia.
Paljon on neuvoja tullut itseä kokeneemmilta, iltapäivälehtien artikkeleissa, laulujen sanoituksissa; mutta vasta koettuaan asian itse ihminen ymmärtää, miltä sen neuvon oli tarkoitus suojata ja mitä se tarkoitti.
Hyvä, että nykyisin opetellaan tunnetaitoja. Mutta ensiarvoisen tärkeää olisi myös se, että kaikilla ihmisillä oli joku jonka kanssa käydä läpi kokemuksiaan. Oppia itsestään, saada näkökulmaa. Nuorena ja aikuisena.
Uskonnollinen kuri on ollut keino helpottaa yksinkertaisia ihmisiä tulemaan toimeen ihmisyytensä kanssa ja punnitsemaan omia vaikuttimiaan. Valitettavasti se ei ole osoittautunut oikein toimivaksi ratkaisuksi.
Varmasti monien vanhempien ihmisten korviin nykyinen tunnetaitokasvatuspuhekin kuulostaa joltain kieroutuneelta hippilahkolaisten aivopesulta.
AP puhuu filosofisista katsantokannoista, joihin ei ole yhtä oikeaa näkemystä.
Koulun on vaikea ottaa sellaiseen vahvaa kantaa.
Se ei tarkoita tunteessa vellomista vaan arvoja. That`s the word youre looking for.
Nykyään ollaan jo edistytty, kun vertaa omiin aikoihin.