13 vuotta tsunamista

Vasta 13 vuotta! Tuntuu kuin se olisi ollut juuri ja mitä kaikkea tässä on jo tapahtunut siinä välissä

Meidän luokalla oli eräs tyyppi, jonka vanhemmat kuoli tsunamissa. Siitä tuli sen jälkeen tosi ilkeä. Se pilkkasi kaikkien muiden vanhempia ja otti perheen esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aina muutenkin puhui todi ilkeästi muiden vanhemmista, nimitteli läskiksi ja tyhmiksi. Yhtä luokan poikaa se nimitti mammanpojaksi, tämä poika oli yh-äidin lapsi. Eikä se nyt ollut silloin mikään ihan pikkulapsi.

Muistan lukuisat rannalla kuvatut videot jotka ilmestyivät nettiin melkein heti. Youtubea ei vielä ollut mutta muita vastaavia videopalveluita oli.

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli eräs tyyppi, jonka vanhemmat kuoli tsunamissa. Siitä tuli sen jälkeen tosi ilkeä. Se pilkkasi kaikkien muiden vanhempia ja otti perheen esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aina muutenkin puhui todi ilkeästi muiden vanhemmista, nimitteli läskiksi ja tyhmiksi. Yhtä luokan poikaa se nimitti mammanpojaksi, tämä poika oli yh-äidin lapsi. Eikä se nyt ollut silloin mikään ihan pikkulapsi.

Miksi kadehtia muita?

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli eräs tyyppi, jonka vanhemmat kuoli tsunamissa. Siitä tuli sen jälkeen tosi ilkeä. Se pilkkasi kaikkien muiden vanhempia ja otti perheen esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aina muutenkin puhui todi ilkeästi muiden vanhemmista, nimitteli läskiksi ja tyhmiksi. Yhtä luokan poikaa se nimitti mammanpojaksi, tämä poika oli yh-äidin lapsi. Eikä se nyt ollut silloin mikään ihan pikkulapsi.

Lienee aika luonnollista, että tuollaisen tragedian käsittely voi olla aika haastavaa eikä mene ihan kivuttomasti. Olikohan hänellä ketään kenelle uskoutua, puhua asiat halki, terapiaa? Ei tietenkään hyväksyttävää käytöstä, mutta tuossa tilanteessa ymmärrettävää, että oksentaa pahaa oloaan ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se suomalaisviranomaisten vähättely heti tsunamin tapahduttua on jäänyt mieleen ja se kyllä viimeistään vei "lapsenuskon" siihen että ihmiset olisi oikeasti päteviä työhönsä. Eihän sitä nyt h*lvetti sentään voi antaa tuollaisia lausuntoja jos ei vielä tiedetä mitään.

No ne annettiin sen hetkisten tietojen perusteella.

Mitä muuta olisi pitänyt sanoa?

Kertoa rehellisesti, että alueella oleviin ihmisiin saada yhteyttä ja siksi tuhon laajuudesta ei ole varmaa tietoa. 

Älä lue tätä viestiä, jos asia koskettaa sinua läheltä. Viestin sisältö voi tuntua järkyttävältä.

Omat muistot tsunamista on se, että hyvän ystäväni veli menehtyi siellä. Oli lähtenyt niinsanotusti "etsimään itseään" Aasiaan, kuten vissiin edelleenkin on tapana. Oli ollut yli puoli vuotta reissussa, kun tsunami iski.

Lisäksi toki muistan Niinistön roikkuneen puhelintolpassa ja nuoren Sirkesalon menehtyneen perheineen. Katselin uutisointia varsin hämmentyneenä.

Omakohtaisimmat muistot on opiskeluajalta noin puoli vuotta myöhemmin. Oltiin oikeuslääketieteen kurssilla ja tykästyin siitä silloin, hain tekemään syventäviä opintoja kyseiselle alalle. Vainajiahan oli tullut jo ensimmäisestä opintovuodesta asti vastaan eli suhtautuminen kuolleisiin oli jo aika professionaalista.

Muistan hyvin ne rahtikontit, joita laitoksen pihalle kerrytettiin. Ne oli jäähdytettyjä ja siellä siis säilytettiin turmassa menehtyneitä vainajia, jotka oletettiin suomalaisiksi tai oli tunnistettu jollain tapaa. Avustin silloisia erikoistuvia ja erikoislääkäreitä heidän urakassaan tehdä ruumiinavaus kaikille kuolonuhreille. Lisäksi yritettiin tunnistaa mm hammaskarttojen avulla osaa menehtyneistä.

Se ei todellakaan ollut mitään miellyttävää puuhaa. Hajoamisprosessi oli aika pitkällä ja pelkästään se haju niiden konttien läheisyydessä oli tosi mykistävä. Oli tosi rankkaa ajatella silloin, että nämä on joidenkin läheisiä ja rakkaita. Etenkin nuoret ja lapset sieppasi tosi syvältä.

Hakeuduin sen kesän jälkeen ihan muihin hommiin, jäi se erikoisala suoraan pois listalta. Nykyään viihdyn enemmän elävien parissa, mutta kyllähän tuo avasi silmät silloin, että jonkun sekin duuni oli tehtävä. Rankkaa se oli kokeneillekin tekijöille ja muistan kyllä proffankin yökkäilleen pariin kertaan kontteja avatessa.

Toivottavasti ihmiset oppivat virheistä, tuokin tsunami olisi tehnyt vähemmän uhreja, jos se vaara olisi ymmärretty maanjäristyksen iskiessä. Tutkijoiden arvion mukaan jopa 80% olisi pelastunut jo puolen tunnin etukäteisvaroituksella.

Muistan sen, kun viranomaiset sanoivat, että Khao Lakissa on kaikki hyvin, koska sieltä ei ole kuulunut mitään. Samaan aikaan suomalaiset sukeltajat sieltä viestittivät ihan muuta, julkaisivat netissä selvinneiden nimiä ja tietoa kaaoksesta jne. Olo itsellä oli epätodellinen, mikä vaan voimistui seuraavien päivien aikana. Muistan kuvat sinisistä turvonneista ruumiista, ja sen pienen suomalaisen pojan (Paavo?) joka katosi äitinsä käsivarsilta. Ja muistan videot hki-vantaalta, olivat sydäntäsärkeviä. Samoin piispa Huovisen haastattelut.

Kävin Khao Lakissa myöhemmin ja lomailun ohessa vieritin muutamat kyyneleet kierrellessäni paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli eräs tyyppi, jonka vanhemmat kuoli tsunamissa. Siitä tuli sen jälkeen tosi ilkeä. Se pilkkasi kaikkien muiden vanhempia ja otti perheen esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aina muutenkin puhui todi ilkeästi muiden vanhemmista, nimitteli läskiksi ja tyhmiksi. Yhtä luokan poikaa se nimitti mammanpojaksi, tämä poika oli yh-äidin lapsi. Eikä se nyt ollut silloin mikään ihan pikkulapsi.

Trauma vaikuttaa lapsiin/nuoriin eri tavoin. Tässä tapauksessa lapsi on varmaan tuntenut katkeruutta, kun hänen vanhempiensa oli kuoltava, mutta muut saivat jatkaa lapsuuttaan normaalisti ja vanhempiensa kanssa. Siksi nuo mammanpojat sun muut nimittelyt. Toivottavasti lapsi selvisi lopulta tragediasta yli.

VihaajatVihaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli eräs tyyppi, jonka vanhemmat kuoli tsunamissa. Siitä tuli sen jälkeen tosi ilkeä. Se pilkkasi kaikkien muiden vanhempia ja otti perheen esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aina muutenkin puhui todi ilkeästi muiden vanhemmista, nimitteli läskiksi ja tyhmiksi. Yhtä luokan poikaa se nimitti mammanpojaksi, tämä poika oli yh-äidin lapsi. Eikä se nyt ollut silloin mikään ihan pikkulapsi.

Lienee aika luonnollista, että tuollaisen tragedian käsittely voi olla aika haastavaa eikä mene ihan kivuttomasti. Olikohan hänellä ketään kenelle uskoutua, puhua asiat halki, terapiaa? Ei tietenkään hyväksyttävää käytöstä, mutta tuossa tilanteessa ymmärrettävää, että oksentaa pahaa oloaan ulos.

Kyllä niill ilmaiset terapiat kustannettiin. Toisin kuin monille muille.

Vierailija kirjoitti:

VihaajatVihaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli eräs tyyppi, jonka vanhemmat kuoli tsunamissa. Siitä tuli sen jälkeen tosi ilkeä. Se pilkkasi kaikkien muiden vanhempia ja otti perheen esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aina muutenkin puhui todi ilkeästi muiden vanhemmista, nimitteli läskiksi ja tyhmiksi. Yhtä luokan poikaa se nimitti mammanpojaksi, tämä poika oli yh-äidin lapsi. Eikä se nyt ollut silloin mikään ihan pikkulapsi.

Lienee aika luonnollista, että tuollaisen tragedian käsittely voi olla aika haastavaa eikä mene ihan kivuttomasti. Olikohan hänellä ketään kenelle uskoutua, puhua asiat halki, terapiaa? Ei tietenkään hyväksyttävää käytöstä, mutta tuossa tilanteessa ymmärrettävää, että oksentaa pahaa oloaan ulos.

Kyllä niill ilmaiset terapiat kustannettiin. Toisin kuin monille muille.

Olitko kateellinen molemmat vanhempansa menettäneelle lapselle? Joku raja.

Suuri tragedia :( Opetti että ihminen on luonnonvoimien edessä 'pieni mitätön hiukkanen'. Vielä suurempi henkilökohtainen tragedia tuosta joulusta tuli kun äitini kuoli 29.12.2004.

Vierailija kirjoitti:

Trauma vaikuttaa lapsiin/nuoriin eri tavoin. Tässä tapauksessa lapsi on varmaan tuntenut katkeruutta, kun hänen vanhempiensa oli kuoltava, mutta muut saivat jatkaa lapsuuttaan normaalisti ja vanhempiensa kanssa. Siksi nuo mammanpojat sun muut nimittelyt. Toivottavasti lapsi selvisi lopulta tragediasta yli.

Eiköhän luokassa ollut muitakin, keillä oli vaikeita asioita elämässä, ehkä pahempaakin kuin hänellä. Ei kukaan muu silti ilmeisesti alkanut samanlaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VihaajatVihaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli eräs tyyppi, jonka vanhemmat kuoli tsunamissa. Siitä tuli sen jälkeen tosi ilkeä. Se pilkkasi kaikkien muiden vanhempia ja otti perheen esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aina muutenkin puhui todi ilkeästi muiden vanhemmista, nimitteli läskiksi ja tyhmiksi. Yhtä luokan poikaa se nimitti mammanpojaksi, tämä poika oli yh-äidin lapsi. Eikä se nyt ollut silloin mikään ihan pikkulapsi.

Lienee aika luonnollista, että tuollaisen tragedian käsittely voi olla aika haastavaa eikä mene ihan kivuttomasti. Olikohan hänellä ketään kenelle uskoutua, puhua asiat halki, terapiaa? Ei tietenkään hyväksyttävää käytöstä, mutta tuossa tilanteessa ymmärrettävää, että oksentaa pahaa oloaan ulos.

Kyllä niill ilmaiset terapiat kustannettiin. Toisin kuin monille muille.

Olitko kateellinen molemmat vanhempansa menettäneelle lapselle? Joku raja.

Kuka niin sanoi?

Mielestäni kaikille vaikeita asioita kokeneille lapsille tulisi taata ilmainen terapia.

Muistan erään sukulaisen ruumiinavauspöytäkirjan lukemisen, "penis puuttuu".

Tsunamin glorifiointi on ihan turhaa. Ei se surun määrä riipu siitä, kuinka suuren huomion tapaus saa mediassa.

Olin itse pahassa liikenneonnettomuudessa kyseisenä Tapaninpäivänä, joten tsunamiuhrit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Olen aina pitänyt Aasiassa ja varsinkin Thaimaassa lomailua varsinkin sen silloisen hypen aikana pröystäilynä. Kaiken huipuksi ilmasto on siellä hyvin epävakaa, joten tuollainen turma oli aivan mahdollinen. Tyrmistyttävää on ettei kukaan ollut ajatellut sellaista tapahtuvan. Katson että kohtalo päätti näpäyttää länsimaisia ihmisiä kaiken kulutushysterian keskellä.

Ainoa surua aiheuttanut tapaus oli Sirkesalon perheen menehtyminen. Siinä meni lahjakas muusikko liian aikaisin ja ironista on ettei kyseessä ollut mikään perinteinen rokkarin kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ihmiset oppivat virheistä, tuokin tsunami olisi tehnyt vähemmän uhreja, jos se vaara olisi ymmärretty maanjäristyksen iskiessä. Tutkijoiden arvion mukaan jopa 80% olisi pelastunut jo puolen tunnin etukäteisvaroituksella.

Käsittääkseni on opittu jotain. Tsunamivaroituksia annetaan Aasiassa nykyään melko useinkin. Toivottavasti vain ihmiset eivät turru niihin.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse pahassa liikenneonnettomuudessa kyseisenä Tapaninpäivänä, joten tsunamiuhrit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Olen aina pitänyt Aasiassa ja varsinkin Thaimaassa lomailua varsinkin sen silloisen hypen aikana pröystäilynä. Kaiken huipuksi ilmasto on siellä hyvin epävakaa, joten tuollainen turma oli aivan mahdollinen. Tyrmistyttävää on ettei kukaan ollut ajatellut sellaista tapahtuvan. Katson että kohtalo päätti näpäyttää länsimaisia ihmisiä kaiken kulutushysterian keskellä.

Ainoa surua aiheuttanut tapaus oli Sirkesalon perheen menehtyminen. Siinä meni lahjakas muusikko liian aikaisin ja ironista on ettei kyseessä ollut mikään perinteinen rokkarin kohtalo.

Ilmasto ei liity mitenkään tuohon tsunamiin? Maanjäristykset johtuvat mannerlaattojen liikkeistä, ei ilmastosta.

Itse olin juuri Thaimaassa, mm. Ko Lantan saarella. Siellä oli merkittynä tsunamin evakuointireitit varsin kattavasti, eli mihin suuntaan pitää lähteä karkuun, jos tulee tsunamivaroitus.

Eikö kukaan muista enää pikku-Paavoa, jonka aalto vei äidin kädestä?

Lisäksi muistan miehen, joka menetti vaimonsa ja pienet lapsensa (2-3) ja hävitti KAIKKI muistot perheestään. Tietääkseni meni uudestaan naimisiin aika pian ja sai uusia lapsia.

Aika monta haastattelua on tullut luettua eloon jääneistä. Yksi mies ja nainen, jotka kummatkin menettivät perheensä, ovat avioituneet keskenään.

Meidän asuinalueella on perhe, josta jäi äiti. Isä ja kaksi koululaista kuolivat.