Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun päätitte tehdä lapsia, niin tuliko nämä asiat yllätyksenä?
26.12.2017 |
Rahaa kuluu eikä omaa aikaa ole. Lapset eivät välttämättä pidäkään teistä huolta vanhana ja muutenkin saattavat olla vaikkapa vakavasti sairaita (henkisesti tai fyysisesti) lapsesta saakka. Kaikki ei olekaan auvoista jokeltelua päivästä toiseen ja sen jälkeen paluu työelämään käy kuin ruusuilla tanssiminen. Kasvattaminen ei sujukaan kuin oppikirjoissa, vaan sen eteen täytyy nähdä todellakin vaivaa. Yhtäkkiä huomaat, että lapset ovatkin imeneet sinun huonot tapasi ja niitä ei enää saakaan muutettua (koska ei jaksa nähdä vaivaa). Vtuttaa niin, että puretaan kaikki paska olo siihen sinkkuun/lapsettomaan ystävään ja yritetään todistella kuinka paljon paremmin asiat on, kun on OMA PERHE. Ei nähdä sinkun säälivää katsetta, koska sehän on kateutta.
Mulle nuo kaikki on ollut aina selvää ja olen pitkään miettinyt, haluanko tuollaista elämää. Olen toki tietoinen myös niistä hyvistä hetkistä, mutta olen tietoinen myös siitä, että minulla on vain tämä yksi elämä elettävänä. Haluan elää sen niin, että olen ONNELLINEN. Minua ei tule haittaamaan tämä lapsettomuuteni vanhana, nimittäin tarvitsen paljon enemmän omaa aikaa kuin ns. normaali ihminen. Haluan pohtia ajatuksiani ja maailmanmenoa. Mielestäni ihmiskunta ei tarvitse näin paljoa ihmisiä, jos ollenkaan. Ihan oikeasti, luonto on nyt järjestänyt niin, että kaikki eivät lisäänny ja sen on oltava ok myös niille, jotka väenvängällä ovat pukanneet tänne 7 lasta. Mutta huolehtikaa niistä sitten itse, kasvattakaa ne niin, että kestätte ja menkää sellaiseen työhön, että on vara elättää. Me mun kaltaiset sitten elämme omaan tyyliimme.
Harva kritisoi lapsiperheiden elämää samoin kuin äitylit ja isukit kritisoi lapsettomien elämää. "Helppoahan se on, kun", "hyvähän se on matkustella, kun.." No niin onkin. Ihanaa elämää.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla todellisuudessa tosi katkera. Miksi muutoin nähdä vaivaa tuollaiseen vuodatukseen.
Oletko jotenkin tyhmä? Ap vain totesi, että lapsettomana on helpompaa. Mitä se sinua haittaa? Olen perheellinen ja tiedän, että ap on oikeassa. Kuka tahansa perheellinen vaihtaisi paikkoja lapsettoman kanssa, jos voisi. Mikä sinua vaivaa, ettet pysty myöntämään totuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella tyypillistä itsekeskeistä vela-puhetta. Klassinen heti alkuun, että huolehtivatko lapset vanhemmistaan vanhoina. Kellekään normaalille ihmiselle ei tule sellainen pohdinta edes mieleen, kun on kyse lasten saamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla todellisuudessa tosi katkera. Miksi muutoin nähdä vaivaa tuollaiseen vuodatukseen.
Oletko jotenkin tyhmä? Ap vain totesi, että lapsettomana on helpompaa. Mitä se sinua haittaa? Olen perheellinen ja tiedän, että ap on oikeassa. Kuka tahansa perheellinen vaihtaisi paikkoja lapsettoman kanssa, jos voisi. Mikä sinua vaivaa, ettet pysty myöntämään totuutta?
Ap tässä vastaa itselleen aika läpinäkyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla todellisuudessa tosi katkera. Miksi muutoin nähdä vaivaa tuollaiseen vuodatukseen.
Oletko jotenkin tyhmä? Ap vain totesi, että lapsettomana on helpompaa. Mitä se sinua haittaa? Olen perheellinen ja tiedän, että ap on oikeassa. Kuka tahansa perheellinen vaihtaisi paikkoja lapsettoman kanssa, jos voisi. Mikä sinua vaivaa, ettet pysty myöntämään totuutta?
Ap tässä vastaa itselleen aika läpinäkyvästi.
Joku perheellinenhän siinä vastasi. Joku ei kestänyt totuutta, jonka ap sanoi.
Lapsiperhearjessa moni asia on tullut yllätyksenä. Ei kaikkea vaan VOI ennakoida ja ennalta edes kuvitella (ja miksi pitäisi?) . Ja kyllä, olen silti - tai ehkä juuri siksi - onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä asiat? En ymmärrä kysymystä tai koko aloitusta. Ensin jotain luulis yleisten, sitten ap kertoo ettei hän oikeasti tiedä aiheena mitään ja puhu vain itsestään. Ap halusi siis keskutelua itsestään?
En tosiaan tiennyt, millaista lapsiperheen elämä on. En ollut hoitanut muiden lapsia eikä lähipiirissäni ollut pikkulapsia. Halusin ja sain silti kolme lasta ja välillä tietysti hermot ovat olleet kireällä. Rakastan heitä jokaista silti yli kaiken enkä ikinä haluaisi olla lapseton. Järjestän itselleni omaa aikaa riittävästi niin, ettei arki liikaa ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Kolmen teinin äiti ja en oikein tunnista näitä ap:n katkeria märinöitä. Tai sitten minulla on vain ollut jo täysin erilainen lapsuus, josta olen saanut todella hyvät eväät aikuisuuteen. Sieltä omasta lapsuudestahan kaikki kuitenkin alkunsa saa ja niillä eväillä elämää eletään. Olen onnellinen elämästäni, perheestäni, työstäni, ystävistäni ja kodistani.
Tämä oli siis oma kokemukseni, minä olen kuullut monelta tuota että kyllä sitten vanhana ollaan katkeria, kun ei ole ketään joka huolehtii. Olen ihmetellyt tuota ja todella toivon, että ei ole yleinen ajatus, vaikka yllättävän moni niin puhuukin. Minulle harvoin suoraan tulee kukaan sanomaan, mutta olen kyllä korvat hörölläni kun kuulen joidenkin keskenään puhuvan, tuttujen tai tuntemattomien. Voin sanoa, etten kehtaa sanoa livenä mitään, mutta ihmettelen noita asioita... Miten yllätyksenä nuo sitten tulevat, esimerkiksi se rahanmeno?
Mutta ärsyttää myös olla se kohde johon puretaan tuo väsymys noin, että hyvähän se sulla.. En minäkään ajattele muutoin perheiden elämää ja käyn kylässä, minun ystäväni tietävät kantani ja minä leikin heidän lastensa kanssa ja lähipiirissä kaikki ok, mutta.. esim. työpaikalla ei-niin-läheisten kanssa oli aika raskasta olla se piikiteltävä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä nyt aivan kaikkea ole etukäteen miettinyt ennen lasten tekoa, mutta jos en olisi noita lapsia saanut, tahtoisin edelleen saada. Tuskin se poistuisi minusta.
Kummallisissa piireissä aloittaja pyörii jos saa aina kritiikkiä omasta elämästään ja valinnasta olla tekemättä lapsia. Hommaa avarakatseisempia ystäviä.
Niihin lapsiin ja perheeseen on aina niin helppo vedota kun puhutaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta. "Hakisin kyllä heti muita töitä mutku perhe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt ap ihan oikeita havaintoja. Mutta kuten maailmassa yleensä, nämä havainnot eivät päde kaikkiin ihmisiin, joilla on lapsia. Tai sitten on niin, että osa havainnoistasi pätee, osa ei. Elämä ja ihmiset ovat niin moninaisia.
Itse olen sitä mieltä, että elämä ei kenelläkään ole pitkässä juoksussa täydellistä. Se on sellainen yleinen tosiasia, ja keksiä tähän työkalut, miten toimia kun havaitsee tämän tosiasian, onkin elämänmittainen haaste. Eli jokaisesta elämästä löytyy onnellisia asioita ja jokaisesta elämästä niitä puolia, joiden toivoisi olevan toisin tai kokonaan pois.
Aikuisen näkökulmasta lapsiperhe-elämän onnellisuus on niin monen tekijän summa, samoin lapsettomankin ihmisen, ettei yhdenlaista teoriaa voi soveltaa kaikkiin tapauksiin, se on mielestäni ehkä suurin elämän oppi. Jos nyt kuitenkin vain olisimme sekä toisille että itsellemme armollisia ja sydämellisiä.
Lapsettomat ovat luomakunnan kruunu. He ovat tehneet järkevän ratkaisun ja saavat elää elämäänsä täysin rinnoin ja siitä nauttien. Perheelliset voivat vain katkerina, surullisina ja onnettomina ja hiljaisina todeta tehneensä niin väärän ratkaisun kuin olla ja voi. Lapsettomat saavat elää onnellisen elämän ja jokainen päivä on mielekäs. Jopa jouluna voi käydä ottamassa sukulaisten lapsista jouluilon ja sitten poistua omaan rauhalliseen asuntoon ja lähteä ehkäpä sitten etelään tai jotain muuta hauskaa. Tai lähteä pistäytymään hotellissa tai kylpylässä. Koko elämä on kuin suuri seikkailu ja kaikesta voi nauttia, oli se sitten työtä tai vapaa-aikaa. Lapsettomilla on asiat todella hyvin, perheellisillä ei mitenkään, koska he ovat oman elämänsä jo kauan sitten menettäneet. Perheellisyys on syvästi masentavaa, ja kauheinta on, ettei sitä saa tekemättömäksi vaan sen kanssa on sitten kiinni koko elämänsä. Ja tämä on totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapset ovat jo aikaa sitten lentäneet pesästä, lapsenlapsia on viisi ja kaikkiin lapsiin ja vävyihin ja miniöihin on hyvät ja mutkattomat välit.
Ihan hyvin on mennyt tähän asti, lapset ja lapsenlapset ovat puolison lisäksi parasta arjessa ja juhlassa. Onneksi olemme puolisoni kanssa aina eläneet "tässä ja nyt" emmekä "sitten tai jos" elämää.
AP:ltä kysyisin, miten hän lulee vanhempiensa kokevan ap:n olemassolon - ilona vai rasitteena? Ja aikooko ap olla se, joka ei pidä yhteyttä vanhempiinsa näiden ikääntyessä?
Ei kukaan voi tietää, millaista lapsiperhearkin on, ja siitä pitäisikin varoittaa nuoria esim. teini-iässä, jotta voivat jo ajoissa alkaa miettiä, onko se lasten hankkiminen nyt sitten kuitenkaan millään tavalla järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla todellisuudessa tosi katkera. Miksi muutoin nähdä vaivaa tuollaiseen vuodatukseen.
Sama tuli mieleen. Ihmeellistä miten paljon perheellisyys saa lapsettomissa tunnereaktioita ja tämän kaltaisia avauksia aikaan, ei vastaavia näe perheellisten tekeminä lapsettomista.
Kaikkein huvittavinta on kun lapseton kuvittelee oikeasti tietävänsä jotain lapsiperheen elämästä. Kun ei vaan tiedä. Ja joo, ei sitä tarvitse kokeilla, jos ei houkutusta tunne, mutta naurettavaa kuvitella mitään siitä tietävänsäkään, oikeasti tunnetasolla.
Jokaiselle (tunne-elämältään) normaalille ihmiselle oman lapsen kuolema on pahin asia mitä elämässä voi tapahtua. Miksi ap. Niin olisi, jos lapsien hankkiminen ja niiden kanssa eläminen olisi lähtökohtaisesti kamalaa?
Ei kuulosta mitenkään tutulta. Etenkin tuo paskojen tapojen eteenpäin syöttö. Lun olen tuosta itse kärsinyt, teen kaikkeni että maailma olisi jälkeeni parempi.
Mistään en ole jäänyt paitsi, koska minulle riittää tavallinen elämä. En ole ihmeolento joka saisi elämässään jotain muita erityisempää aikaan. Terve perhe on paras saavutukseni, se on suvussani aika harvinaista.
Se ei tarkoita latteaa joukkosieluisuutta vaan tasapainoa.
Lapsia minulla on ollut ns aina, 30 vuoden aktiivinen putki äitinä tulee luultavasti täyteen ennen kuin nuorempi muuttaa pois kotoa. Eikä äitiys ole ollut esteenä mihinkään mitä olisin halunnut tehdä. Olen ollut yrittäjä, ollaan muutettu ja pari kertaa matkusteltu kauemmas. Kaksin jatketaan harrastuksia ja tietysti isojen lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ovat luomakunnan kruunu. He ovat tehneet järkevän ratkaisun ja saavat elää elämäänsä täysin rinnoin ja siitä nauttien. Perheelliset voivat vain katkerina, surullisina ja onnettomina ja hiljaisina todeta tehneensä niin väärän ratkaisun kuin olla ja voi. Lapsettomat saavat elää onnellisen elämän ja jokainen päivä on mielekäs. Jopa jouluna voi käydä ottamassa sukulaisten lapsista jouluilon ja sitten poistua omaan rauhalliseen asuntoon ja lähteä ehkäpä sitten etelään tai jotain muuta hauskaa. Tai lähteä pistäytymään hotellissa tai kylpylässä. Koko elämä on kuin suuri seikkailu ja kaikesta voi nauttia, oli se sitten työtä tai vapaa-aikaa. Lapsettomilla on asiat todella hyvin, perheellisillä ei mitenkään, koska he ovat oman elämänsä jo kauan sitten menettäneet. Perheellisyys on syvästi masentavaa, ja kauheinta on, ettei sitä saa tekemättömäksi vaan sen kanssa on sitten kiinni koko elämänsä. Ja tämä on totuus.
Voi sua, kannattaa mennä puhumaan jonnekin, jos noin paljon kaihertaa se, ettei kukaan halunnutkaan sun kanssa perhettä perustaa.
Miksi lapsettomat on niin maanisia lapsiperheiden suhteen? Vai sattuiko se sitten kuitenkin mennä sen toisten lasten jouluilon jälkeen omaan tyhjään kotiin...
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi tietää, millaista lapsiperhearkin on, ja siitä pitäisikin varoittaa nuoria esim. teini-iässä, jotta voivat jo ajoissa alkaa miettiä, onko se lasten hankkiminen nyt sitten kuitenkaan millään tavalla järkevää.
Mitä mieltä vanhempasi olivat?
Alue: Aihe vapaa
Taidat olla todellisuudessa tosi katkera. Miksi muutoin nähdä vaivaa tuollaiseen vuodatukseen.