Oudot tuntemukset päässä ja suussa - trauma?

Vierailija kirjoitti:

Mä en koe oloani erityisen ahdistuneeksi noissa "oloissa". Lähinnä hämmentyneeksi ja uniseksi.

Minulla on masennus, ocd ja ahdistuneisuushäiriö. Mutta noita kuvaamiani oireita on ollut jo ennen näitä diagnooseja .

Joskus vaivanani on pakkoliikkeet/elohiiri/nykäisyt. Käsi huitasee miten sattuu ja tavarat lentää jne. 

Lisäksi törmäilen jatkuvasti huonekaluihin ja jopa seiniin.

5

Onko sulle tehty eeg tai pään mri-tutkimusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en koe oloani erityisen ahdistuneeksi noissa "oloissa". Lähinnä hämmentyneeksi ja uniseksi.

Minulla on masennus, ocd ja ahdistuneisuushäiriö. Mutta noita kuvaamiani oireita on ollut jo ennen näitä diagnooseja .

Joskus vaivanani on pakkoliikkeet/elohiiri/nykäisyt. Käsi huitasee miten sattuu ja tavarat lentää jne. 

Lisäksi törmäilen jatkuvasti huonekaluihin ja jopa seiniin.

5

Onko sulle tehty eeg tai pään mri-tutkimusta?

lapsena mulla epäiltiin epilepsiaa tai aivokasvainta. olin sairaalassa tutkimuksissa. Silloin pää kuvattiin ja tehtiin muita testejä. Juurikin tuo eeg.  siitä on nyt 20vuotta aikaa. Syy epäilylle oli näön sumentuminen. Vieläkin niin käy joskus kun tuijotan jotain pitkään. Olivat tehneet jonkun löydön  vissiin mutta en ole koskaan saanut tietooni mikä se oli?

5

Minulla on ollut lapsesta lähtien välillä sellaisia tuntemuksia kuin jonkun kasvot olisivat Todella lähellä. Kasvot täyttää koko näkökentän ja melkein tuntuu iholla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut lapsesta lähtien välillä sellaisia tuntemuksia kuin jonkun kasvot olisivat Todella lähellä. Kasvot täyttää koko näkökentän ja melkein tuntuu iholla.

Joku tunkeileva täti on selvästikin kyylännyt sua lähietäisyydeltä kapaloikäisenä. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole traumoja, ne on aivosähkötoiminnan häiriöitä. Saman sukuisia kuin migreeni ja epilepsia, mutta pienempiä. Sitä on tosi monilla. Joillekin se tuottaa, myös ”itseään ulkopuolelta katselevan” tai sellaisen kuin itse olisi minikokoinen tai jättikokoinen muuhun maailmaan verrattuna, tai superhidas tai supernopea muuhun maailmaan verrattuna.

Vaaratonta.

Voitko kertoa lisää näistä hyvänlaatuisista sähkövioista? Itselläkin on ollut noita tuntemuksia, että kaikki menee nopeammin tai hitaammin tai itse olen iso tai pieni tai jotenkin hitusen oman kropan ulkopuolella, etenkin nuorempana. Tosin olen myös epilepsiatutkimuksissa, kun on myös poissaolevia ja nykiviä oireita ryppäinä, ovat tosin elohiireksi melko monimutkaisia. Vaaraton sähkövika olisi hyvä diagnoosi. Täytynee odotella lääkärin mielipidettä, mutta olisko linkkiä tms. lisätietoa?

No ne on nimenomaan lieviä aivosähkötoiminnan häiriöitä tavallaan lieviä epileptisiä kohtauksia. Ne on ehkä jsosain määrin myös perinnöllisiä, ainakin niitä on sekä mun pojalla että mun anopilla. Ja niihin joskus liittyy myös lihasnykäyksiä. Kumpikin on ollut niistä neurologin juttusilla, joka on sanonut, että ei voi sanoa, mistä ne tarkkaan ottaen johtuvat, vaikka aivosähkökäyrässä näkyykin, mistä kohtaa päätä ne alkaa. Kummallakaan ei ole niihin mitään lääkitystä, vaikka anopilla niihin liittyy myös näköhäiriöitä.

Kummallakaan ei ole varsinaista epilepsiaa, eli noi sähköviat ei yleisty epileptisiksi kohtauksiksi, vaan pysyy paikallisina häiriöinä aivoisa. Migreenikohtauksia on molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole traumoja, ne on aivosähkötoiminnan häiriöitä. Saman sukuisia kuin migreeni ja epilepsia, mutta pienempiä. Sitä on tosi monilla. Joillekin se tuottaa, myös ”itseään ulkopuolelta katselevan” tai sellaisen kuin itse olisi minikokoinen tai jättikokoinen muuhun maailmaan verrattuna, tai superhidas tai supernopea muuhun maailmaan verrattuna.

Vaaratonta.

Voitko kertoa lisää näistä hyvänlaatuisista sähkövioista? Itselläkin on ollut noita tuntemuksia, että kaikki menee nopeammin tai hitaammin tai itse olen iso tai pieni tai jotenkin hitusen oman kropan ulkopuolella, etenkin nuorempana. Tosin olen myös epilepsiatutkimuksissa, kun on myös poissaolevia ja nykiviä oireita ryppäinä, ovat tosin elohiireksi melko monimutkaisia. Vaaraton sähkövika olisi hyvä diagnoosi. Täytynee odotella lääkärin mielipidettä, mutta olisko linkkiä tms. lisätietoa?

No ne on nimenomaan lieviä aivosähkötoiminnan häiriöitä tavallaan lieviä epileptisiä kohtauksia. Ne on ehkä jsosain määrin myös perinnöllisiä, ainakin niitä on sekä mun pojalla että mun anopilla. Ja niihin joskus liittyy myös lihasnykäyksiä. Kumpikin on ollut niistä neurologin juttusilla, joka on sanonut, että ei voi sanoa, mistä ne tarkkaan ottaen johtuvat, vaikka aivosähkökäyrässä näkyykin, mistä kohtaa päätä ne alkaa. Kummallakaan ei ole niihin mitään lääkitystä, vaikka anopilla niihin liittyy myös näköhäiriöitä.

Kummallakaan ei ole varsinaista epilepsiaa, eli noi sähköviat ei yleisty epileptisiksi kohtauksiksi, vaan pysyy paikallisina häiriöinä aivoisa. Migreenikohtauksia on molemmilla.

Palsta pannahinen kerkesi mennä sulki, mutta kiitos tästä vastauksesta! Olisi tosiaan hienoa pystyä luottamaan siihen, että pienet häiriöt eivät etene mihinkään, eivätkä yleisty (kuulemma sangen epämiellyttäviksi) kohtauksiksi, kuten juuri sukulaistesi laita näyttää olevan.

Minulla on tietääkseni suvussa toisella puolella sydämen sähkövikoja ja lapsikin on neurokirjolla. Ei se suuri järkytys olisi, jollei itsellä olisi kaikki piuhat kunnossa. Ei ole migreeniä, joskus harvoin vain niitä vilkkuvia siksak-kuvioita näkökentässä.

Joku ehdotti dissosiaatiota, mutta itsellä ei ole kyllä traumataustaa lapsuudessa, meillä oli kotona ihan leppoisaa. Minun tosin on vaikea hahmottaa elämää selkeinä episodeina, mutta en usko tunnesyistä osittavani, eri elämänalueet eivät vain liity toisiinsa. Samalla tavalla kuin toi lapsikaan ei enää iltapäivällä muista, mitä oli koulussa ruokana, vaikkei se traumaattisen pahaa ollut.