Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa seonnutta ihmistä case -Kivikis*aäiti?
Lähimmäinen
25.12.2017 |
Olen jo pidemmän aikaa lukenut vauva.fi palstalla kirjoittelevan Kivikis*aäidin juttuja.
Olen ilahtunut siitä, miten ihmiset toisensa jälkeen yrittävät herätellä tätä kirjoittajaa ja antaa neuvoja. On kiva huomata, että ihmisissä on aitoa auttamisenhalua. Kiitos siis näistä teille vastaajille.
Mutta kyseisen henkilön keskusteluavaukset ja jankkaukset ovat järkyttäviä. Niitä lukiessa ensin huvittaa ja niitä lukee ihan tirkistelynhalusta, mutta kun niitä lukee enemmän, pystyy muodostamaan aika tarkan kuvan henkilön elämästä. Ja tässä vaiheessa oma huvittumiseni ainakin loppuu.
Hän haukkuu jatkuvasti äitiään, tästä tuskin tarvitaan edes esimerkkiä. Toisaalta kaipaa edelleen äitinsä hyväksyntää ja apua, kuten esimerkiksi kävi tässä joulun tapauksessa, kun KKÄ tunsi olonsa loukatuksi miehensä takia ja haki lohdutusta äidiltään. Hänen käytöksensä äitiään kohtaan on hirveää.
Ilmeisesti KKÄ elää yksin, erossa miehestään ja kahdesta kouluikäisestä lapsestaan. Hänen käytöksensä on hirveää myös miestä ja lapsiaan kohtaa, esimerkkinä vaikka tämä joulu, kun lapset odottavat joulun aloittamista, kuten lahjoja ja ruokaa, mutta KKÄ ei suostu kertomaan koska tulee paikalle. Tällainen kontrolli tuntuu tuottavan KKÄ:lle nautintoa.
Niiden konkreettisten asioiden mukaan, mitä KKÄ on kertonut äidistään, hänen äitinsä vaikuttaa normaalilta äidiltä. En ole nähnyt täällä yhtään tarinaa, missä hänen äitinsä olisi oikeasti toiminut niin väärin, että olisi sen pahempi kuin muutkaan äidit. Esimerkkinä vääryyksistä esimerkiksi lehtien lainaaminen tai että KKÄ joutui leikkimään kylässä olleiden lapsivieraiden kanssa, vaikka ei olisi halunnut. Näiden kertomuksien valossa tuntuukin, että KKÄ.n ongelma on hänessä itsessään. Terapiasta ei ollut apua, koska terapeutti ei lähtenyt KKÄ:n kanssa tekemään hänen äidistään kaiken nykyisen pahan syynä.
Terapia ei siis ole saanut KKÄ havahtumaan, vaan sama jankkaus jatkuu kuukaudesta toiseen. Hyvät neuvot mitä täällä palstalla annetaan lytätään heti. Hänen oma äitinsä ja miehensä eivät ilmeisesti puutu asiaan rankalla kädellä.
Kysymykseni onkin, miten häntä voisi auttaa? Vai onko hän avun ulottumattomissa, jos on niin miksi? Onko jollain omakohtaista kokemusta lähipiiristä, miten tällainen ihminen havahtuisi omaan käytökseensä?
Pakkohan hänessä on olla mukavakin puoli, kun joku on hänen kanssa naimisiinkin mennyt. Ja lapsetkin ovat vielä niin nuoria, että hän ehtisi viettää perheensä kanssa vielä hyviä vuosia, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Mieskin ilmeisesti jollain tasolla välittää KKÄ:stä, koska hän ei ole katkaissut välejä täysin ja jopa paikkailee liiaksikin KKÄ:n käytöstä. Lapset tulevat varmasti saamaan syviä arpia KKÄ:n takia, mutta jos he pystyisivät paikkaamaan niitä vielä, jos KKÄ heräisi käytökseensä?
Tämä keskustelu poistuu täältä varmasti pian, mutta en ole varmastikaan näiden ajatuksieni kanssa yksin. Mistä apua Kivikis*aäidille?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä loukkaannuit?
No kun tytär soitti aattona päivällä ja itki puhelimeen, että he eivät ole vielä siivonneet ja en oikein tiennyt oliko lapsi surullinen siitä osin joulutunnelman ja itsensä takia vai siksi, että asuessani vielä kotona kiukuttelin sotkusta miehelle ja lapsillekin ja varmaan aiheutin jotain traumoja joo. Ja että pelkäsikö lapsi, että kun saavun alan riidan siitä, että on sotkuista. Vai molempia syitäkö itki. Tajusin siis nämä mahdollisiksi syiksi ja lohdutin tyttöä parhaani mukaan ja toki tunsin piston sydämessäni, että me aikuiset olemme sen aiheuttaneet. Mieskin, koska ei sovi riitoja mun kanssa vaan jättää asiat levälleen.
No, kuulin yhtäkkiä siinä parhaani mukaan tyttöä lohduttaessani, miten mies sanoo lapselle taustalla "älä välitä, äitis vain kiusaa sinua". Siis soitin miehelle ja hän oli todellakin sanonut niin. Koska hän uskoi, että mä itketin lasta siinä ja perusteena sille uskomukselle oli se, että olen itse kertonut äitini itkettäneen minua, mikä pitääkin paikkaansa. Sanoin miehelle, että en todellakaan itkettänyt, mies ei muuttanut kantaansa. Mikä pelle! Vailla mitään tietoa puhelun sisällöstä ja mun käytöksestä menee sanomaan tuollaista LAPSELLE? Siis jos asia ois oikeasti huolestuttanut häntä, niin olisi tullut puhelimeen ja puhunut MULLE. Mitä menee sanomaan lapselle taustalla tuollaista?
Olet sen verran lapsiasi ja läheisiäsi halveksunut ja itkettänyt, että ihmekös on jos mies luuli sinun tekevän taas niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä loukkaannuit?
No kun tytär soitti aattona päivällä ja itki puhelimeen, että he eivät ole vielä siivonneet ja en oikein tiennyt oliko lapsi surullinen siitä osin joulutunnelman ja itsensä takia vai siksi, että asuessani vielä kotona kiukuttelin sotkusta miehelle ja lapsillekin ja varmaan aiheutin jotain traumoja joo. Ja että pelkäsikö lapsi, että kun saavun alan riidan siitä, että on sotkuista. Vai molempia syitäkö itki. Tajusin siis nämä mahdollisiksi syiksi ja lohdutin tyttöä parhaani mukaan ja toki tunsin piston sydämessäni, että me aikuiset olemme sen aiheuttaneet. Mieskin, koska ei sovi riitoja mun kanssa vaan jättää asiat levälleen.
No, kuulin yhtäkkiä siinä parhaani mukaan tyttöä lohduttaessani, miten mies sanoo lapselle taustalla "älä välitä, äitis vain kiusaa sinua". Siis soitin miehelle ja hän oli todellakin sanonut niin. Koska hän uskoi, että mä itketin lasta siinä ja perusteena sille uskomukselle oli se, että olen itse kertonut äitini itkettäneen minua, mikä pitääkin paikkaansa. Sanoin miehelle, että en todellakaan itkettänyt, mies ei muuttanut kantaansa. Mikä pelle! Vailla mitään tietoa puhelun sisällöstä ja mun käytöksestä menee sanomaan tuollaista LAPSELLE? Siis jos asia ois oikeasti huolestuttanut häntä, niin olisi tullut puhelimeen ja puhunut MULLE. Mitä menee sanomaan lapselle taustalla tuollaista?Olet sen verran lapsiasi ja läheisiäsi halveksunut ja itkettänyt, että ihmekös on jos mies luuli sinun tekevän taas niin.
Niin, no tämänkin ymmärrän. Ongelmaksi muodostuikin se, että kun soitin miehelle ja hän vahvisti ajatelleensa noin hän ei uskonut (ilmeisesti), kun kerroin, mikä tilanne oli nyt, eikä myönnä erehtyneensä. Eli haluaa olla oikeassa ja kuvitella minusta pahaa. Voi morjens.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olis täällä parin metrin pätkä köyttä kivikissaäidille. Rasittava narsistinen lehmä vois tappaa itsensä.
Näin ei sanota kenellekään!
Kyllä sanotaan pahoille ihmisille, varsinkin selllaisille jotka satuttavat jatkuvasti muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivarilla on sisaruksia, jotka on olleet ihan normaaleja tapauksia, mutta tietysti ovat vaan hekin lapsesta saakka olleet kivarin elämässä hankaloittava tekijä ja äiti ollut epäreilu kun huomioinut heitäkin. Isällä ei saisi olla uutta naisystävää. Ex- miehensä haukkuu, lapset on hankalia, äiti pilannut elämän.
Ikävää että jollakin on elämässä noin vaikeita ihmisiä kasoittain??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä loukkaannuit?
No kun tytär soitti aattona päivällä ja itki puhelimeen, että he eivät ole vielä siivonneet ja en oikein tiennyt oliko lapsi surullinen siitä osin joulutunnelman ja itsensä takia vai siksi, että asuessani vielä kotona kiukuttelin sotkusta miehelle ja lapsillekin ja varmaan aiheutin jotain traumoja joo. Ja että pelkäsikö lapsi, että kun saavun alan riidan siitä, että on sotkuista. Vai molempia syitäkö itki. Tajusin siis nämä mahdollisiksi syiksi ja lohdutin tyttöä parhaani mukaan ja toki tunsin piston sydämessäni, että me aikuiset olemme sen aiheuttaneet. Mieskin, koska ei sovi riitoja mun kanssa vaan jättää asiat levälleen.
No, kuulin yhtäkkiä siinä parhaani mukaan tyttöä lohduttaessani, miten mies sanoo lapselle taustalla "älä välitä, äitis vain kiusaa sinua". Siis soitin miehelle ja hän oli todellakin sanonut niin. Koska hän uskoi, että mä itketin lasta siinä ja perusteena sille uskomukselle oli se, että olen itse kertonut äitini itkettäneen minua, mikä pitääkin paikkaansa. Sanoin miehelle, että en todellakaan itkettänyt, mies ei muuttanut kantaansa. Mikä pelle! Vailla mitään tietoa puhelun sisällöstä ja mun käytöksestä menee sanomaan tuollaista LAPSELLE? Siis jos asia ois oikeasti huolestuttanut häntä, niin olisi tullut puhelimeen ja puhunut MULLE. Mitä menee sanomaan lapselle taustalla tuollaista?Olet sen verran lapsiasi ja läheisiäsi halveksunut ja itkettänyt, että ihmekös on jos mies luuli sinun tekevän taas niin.
LISÄKSI, jos olisikin ollut jopa niin, että kiusaan lasta, mitä en tehnyt, AIKUINEN TEKO olisi ollut tulla puhelimeen ja sanoa mulle, että noin ei tehdä. Mutta siis se ei ollut tarpeen, mutta oli aika todella häiriintynyttä kuulla, miten mies sanoo lapselleni, että älä välitä, äitis kiusaa sinua. Kertakaikkiaan avutontakin, sitäpaitsi. Mutta onneksi väärä päätelmä. Haluan tehdä kaikkeni, etten kiukuttelullani kiusaa ketään kiukkuun syytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivarilla on sisaruksia, jotka on olleet ihan normaaleja tapauksia, mutta tietysti ovat vaan hekin lapsesta saakka olleet kivarin elämässä hankaloittava tekijä ja äiti ollut epäreilu kun huomioinut heitäkin. Isällä ei saisi olla uutta naisystävää. Ex- miehensä haukkuu, lapset on hankalia, äiti pilannut elämän.
Ikävää että jollakin on elämässä noin vaikeita ihmisiä kasoittain??
Ei ole sisaruksia, olen ainoa lapsi. Ja joo o, isän uusi kumppani on ollut isälleni ja myös minulle haitallinen ihminen. Jopa oikeus tuli sille kannalle, eikä antanut kumppanille isäni edunvalvontaa.
Vähän kyllä kutkuttaisi tietää, miten puhelu meni, kun äitini soitti miehelleni tänään, ja menivätkö he äidilleni. Mutta en kysy sitä keltään, elän omaa elämääni...jossa ei kylläkään ole mitään elettävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivarilla on sisaruksia, jotka on olleet ihan normaaleja tapauksia, mutta tietysti ovat vaan hekin lapsesta saakka olleet kivarin elämässä hankaloittava tekijä ja äiti ollut epäreilu kun huomioinut heitäkin. Isällä ei saisi olla uutta naisystävää. Ex- miehensä haukkuu, lapset on hankalia, äiti pilannut elämän.
Ikävää että jollakin on elämässä noin vaikeita ihmisiä kasoittain??Ei ole sisaruksia, olen ainoa lapsi. Ja joo o, isän uusi kumppani on ollut isälleni ja myös minulle haitallinen ihminen. Jopa oikeus tuli sille kannalle, eikä antanut kumppanille isäni edunvalvontaa.
Ai, no sulla on kyllä ollut vaikeita ihmisiä elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyllä kutkuttaisi tietää, miten puhelu meni, kun äitini soitti miehelleni tänään, ja menivätkö he äidilleni. Mutta en kysy sitä keltään, elän omaa elämääni...jossa ei kylläkään ole mitään elettävää...
Niin, saattaa olla että ne on tekemisissä keskenään. Nii, millainen suhde mummulla on lapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne lapset ei oo sulla? Etkö pysty huolehtimaan niiistö?
Katson, että mies on heille parempi vanhempi. Mä olen liian kireä ja noudatan äitini oppeja, vaikka vihaan niitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivarilla on sisaruksia, jotka on olleet ihan normaaleja tapauksia, mutta tietysti ovat vaan hekin lapsesta saakka olleet kivarin elämässä hankaloittava tekijä ja äiti ollut epäreilu kun huomioinut heitäkin. Isällä ei saisi olla uutta naisystävää. Ex- miehensä haukkuu, lapset on hankalia, äiti pilannut elämän.
Ikävää että jollakin on elämässä noin vaikeita ihmisiä kasoittain??Ei ole sisaruksia, olen ainoa lapsi. Ja joo o, isän uusi kumppani on ollut isälleni ja myös minulle haitallinen ihminen. Jopa oikeus tuli sille kannalle, eikä antanut kumppanille isäni edunvalvontaa.
Ai, no sulla on kyllä ollut vaikeita ihmisiä elämässäsi.
No itseasiassa on ollut. Sekin, että oman isäni edunvalvonnasta joudun menemään oikeuteen hänen uutta kumppaniaan vastaan (joka siis aloitti koko asian puhumatta siitä mulle sanaakaan) ja voitin, oli osa näitä ikäviä kuvioita. Puhumattakaan siitä, miten minua on sotkettu suvun omaisuusriitoihin akselillla äitini-isäni-mummini-isän uusi kumppani ja minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyllä kutkuttaisi tietää, miten puhelu meni, kun äitini soitti miehelleni tänään, ja menivätkö he äidilleni. Mutta en kysy sitä keltään, elän omaa elämääni...jossa ei kylläkään ole mitään elettävää...
Niin, saattaa olla että ne on tekemisissä keskenään. Nii, millainen suhde mummulla on lapsiin?
No näkevät silloin tällöin, ei kuitenkaan edes kuukausittain. Äiti on sellaista seuraa lapsille, ei mikään hoitaja varsinaisesti. Siis tämä ei ole moite, vaan toteamus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivarilla on sisaruksia, jotka on olleet ihan normaaleja tapauksia, mutta tietysti ovat vaan hekin lapsesta saakka olleet kivarin elämässä hankaloittava tekijä ja äiti ollut epäreilu kun huomioinut heitäkin. Isällä ei saisi olla uutta naisystävää. Ex- miehensä haukkuu, lapset on hankalia, äiti pilannut elämän.
Ikävää että jollakin on elämässä noin vaikeita ihmisiä kasoittain??Ei ole sisaruksia, olen ainoa lapsi. Ja joo o, isän uusi kumppani on ollut isälleni ja myös minulle haitallinen ihminen. Jopa oikeus tuli sille kannalle, eikä antanut kumppanille isäni edunvalvontaa.
Ai, no sulla on kyllä ollut vaikeita ihmisiä elämässäsi.
No itseasiassa on ollut. Sekin, että oman isäni edunvalvonnasta joudun menemään oikeuteen hänen uutta kumppaniaan vastaan (joka siis aloitti koko asian puhumatta siitä mulle sanaakaan) ja voitin, oli osa näitä ikäviä kuvioita. Puhumattakaan siitä, miten minua on sotkettu suvun omaisuusriitoihin akselillla äitini-isäni-mummini-isän uusi kumppani ja minä.
Aivan, kaikki lattiasta kattoon on sua vastaan. Asuit lian ja sonnan keskellä liian pienessä kaksiossa miehen ja lasten kanssa ja kuinkahan nyt.. Et sä varakkaalta kuulosta vaikka välillä koitan itsestäsi seurapiirisukkulaa väritelläkin. Viitaten noihin "omaisuusriitoihin"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivarilla on sisaruksia, jotka on olleet ihan normaaleja tapauksia, mutta tietysti ovat vaan hekin lapsesta saakka olleet kivarin elämässä hankaloittava tekijä ja äiti ollut epäreilu kun huomioinut heitäkin. Isällä ei saisi olla uutta naisystävää. Ex- miehensä haukkuu, lapset on hankalia, äiti pilannut elämän.
Ikävää että jollakin on elämässä noin vaikeita ihmisiä kasoittain??Ei ole sisaruksia, olen ainoa lapsi. Ja joo o, isän uusi kumppani on ollut isälleni ja myös minulle haitallinen ihminen. Jopa oikeus tuli sille kannalle, eikä antanut kumppanille isäni edunvalvontaa.
Ai, no sulla on kyllä ollut vaikeita ihmisiä elämässäsi.
No itseasiassa on ollut. Sekin, että oman isäni edunvalvonnasta joudun menemään oikeuteen hänen uutta kumppaniaan vastaan (joka siis aloitti koko asian puhumatta siitä mulle sanaakaan) ja voitin, oli osa näitä ikäviä kuvioita. Puhumattakaan siitä, miten minua on sotkettu suvun omaisuusriitoihin akselillla äitini-isäni-mummini-isän uusi kumppani ja minä.
Aivan, kaikki lattiasta kattoon on sua vastaan. Asuit lian ja sonnan keskellä liian pienessä kaksiossa miehen ja lasten kanssa ja kuinkahan nyt.. Et sä varakkaalta kuulosta vaikka välillä koitan itsestäsi seurapiirisukkulaa väritelläkin. Viitaten noihin "omaisuusriitoihin"
Tulot on pienet, ja omaisuuttani on vielä muilla hallinnassa. Lisäksi meille oli syntynyt kauheasti velkaa, joten osa perinnöstä meni sen maksamiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyllä kutkuttaisi tietää, miten puhelu meni, kun äitini soitti miehelleni tänään, ja menivätkö he äidilleni. Mutta en kysy sitä keltään, elän omaa elämääni...jossa ei kylläkään ole mitään elettävää...
Niin, saattaa olla että ne on tekemisissä keskenään. Nii, millainen suhde mummulla on lapsiin?
No näkevät silloin tällöin, ei kuitenkaan edes kuukausittain. Äiti on sellaista seuraa lapsille, ei mikään hoitaja varsinaisesti. Siis tämä ei ole moite, vaan toteamus.
Aika harvassa porukassa niin onkaan.. Eli aika normi.
Alue: Aihe vapaa
Miksi alunperin muutitte erilleen? Mitkä on teidän suhteen ongelmat?