Lue keskustelun säännöt.
Millainen oli aikoinaan ensimmäinen joulusi anoppilassa?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea hälinä ja paljon väkeä. Olin tottunut rauhallisempiin jouluihin.
Ensimmäinen ja viimeinen. Anoppi vaatimalla vaati tulemaan. Kysyin mitä voi tuoda. Ei mitään - heillä on kaikkea tarpeellista. Olihan siellä hienot ruuat - minulle liian hienot. Ruokalajeja oli seitsemän, mm. länsirannikon salaattia (en syö äyriäisiä, mutten kehdannut olla syömättä), sienipasteijoita, jotain lientä, sienisalaattia (sienet isoina paloina, joukossa valkosipulia, jota en syö), chateaubriand. Jälkkärinä juustoja. Suklaata ei ollut, koska ei ollut lapsia. Punaviiniä oli kyllä laatikollinen. Torttuja oli ostettu yksi per nuppi.
Minulle joulu on nimenomaan makea juhla ja tuolla kaikki makeat loistivat poissaolollaan. Pilalle mennyt joulu. Jouduttiin olemaan siellä suunnitelman mukaisesti koko joulun aika, koska kotiin oli 850km ja minun vanhempieni luo 350km ja kuljettiin julkisilla.
Anoppi pyyteli joka joulu sinne, mutten lähtenyt enää uudelleen.
En ole ikinä ollut joulua anoppilassa. Yhdessä miehen kanssa lähemmäs 30v, joista 20v naimisissa. Anoppi ollut useasti meillä jouluna, mutta me emme ole olleet anoppilassa.
Ensimmäinen ja viimeinen. Muovilautasista syötiin ja ruoka oli pääasia. Kinkkua, perunaa, keitettyjä herneitä. Appi ainoana äänessä, minä vieraana yritin keskusteluun osallistua, mieheni, veljensä ja äitinsä tuppisuina. Kaikki tehtiin mitä ja miten appi sanoi.
Ei minkäänlaista juhlantuntua. Ei koristeita, kuusta, ei mitään.
Lahjoja jokaiselle joku kaksi ja niitä avettiin niin hartaudella yksi kerrallaan, että siinä meni yli puolen yön ennen kuin pystyi takaisin kotiin karkaamaan. Ei enää ikinä sen jälkeen. Täysin hukkaan heitetty joulu.