Lue keskustelun säännöt.
Tuttavaperheiden joulukuvia katsellessa tulee mieleen
25.12.2017 |
että onpa ihanaa, ettei itsellä ole ollenkaan lapsia. Lapseton elämä sopii minulle niin paljon paremmin kuin lapsiperhehelvetti. Tätähän ei saisi sanoa, mutta olen kiitollinen omasta järjestäni ja toimivasta ehkäisystä.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille, eikä Suomenkaltaisessa maassa onneksi tarvitsekaan olla vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia. Siihen pitää kyllä puuttua, että ainoastaan lapseton kutsuu tätä elämää helvetiksi, sitä rakkautta ja iloa kun ei pysty kuvittelemaan, jos ei sitä ole kokenut.
Helvettiähän se on, kun joutuu elämään elämää, joka ei ole ollenkaan itsen näköistä. Ei sillä rakkauden ja ilon kanssa ole mitään tekemistä.
Sulla ei taida olla lapsia, et tiedä yhtään mistä puhut. Tai jos on niin pakko sanoa että jotain on pahasti pielessä, eivätkä varmasti lapsesikaan voi hyvin.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta kun joku ihminen sanoo, että "h-vettiähän se on, kun joutuu elämään elämää, joka ei ole ollenkaan itsen näköistä", niin sehän on vain täysin totta. Itsestäänselvyys. Se, että sinä haukut tuon sanojaa, että "jotain on pahasti pielessä eikä lapsesikaan voi hyvin" sen sijaan kuulostaa aivan hullulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä niissä joulukuvissa niin kamalaa on, että ihan ahdistaa?
Minun mielestäni joulumme oli aivan mahtava. Yksi vuoden kohokohdista. Sain oman lähisukuni meille joulunviettoon. Äitini miehensä kanssa, sisko, siskon mies ja kaksi aikuista poikaa sekä oma perheeni, johon kuuluu minä, mieheni ja kaksi ala-asteikäistä lasta. Nautimme hyvästä ruoasta, keskusteluista, joulutunnelmasta ja lahjojen avaamisen riemusta.
Ensi vuonna jouluaatto menee samoissa merkeissä miehen lähisuvun kanssa.
Joulupyhät ovat aika kamalia ylipäätään ihmiselle, joka sattuu olemaan potentiaalinen lisääntymis- ja pariutumisikäinen (riippumatta halusta tai kyvystä). Itse pidän lapsista ja haluan valtavasti oman perheen, mutta haaveet näyttävät päätyvän joko taas seuraaviin kuukautisiin tai keskenmenoon. Niin myös tänä juhlapyhänä - ja mikä onkaan sen parempi puheenaihe kuin hiillostaa toisia ihmisiä näillä aiheilla! Onkos niitä lapsia tulossa, nyt olisi aika tehdä, nyt kannattaisi/ei kannattaisi koska X, teidänkin kannattaisi kun meilläkin on tämä ihana pienokainen... Ja sitten kun on saatu hiillostettua tarpeeksi, seuraava puheenaihe onkin perhe Y:n kuvailua vauvavuodesta tai vähintäänkin synnytyksestä. Pidäpä siinä sitten pokerinaama ja yritä kohteliaasti ihastella tuoreimman tulokkaan uusinta merkkitunikaa ilman, että purskahdat itkuun ja löydät itsesi siivouskomerosta huutoitkemässä ja käpertyneenä sen hemmetin Gugguun villapipon ja punaviinilaatikon kanssa omiin oloihisi.
Ihmiset osaavat olla yllättävän moukkamaisia näissä asioissa, kun kuitenkin kyse on hyvin henkilökohtaisesta elämän osa-alueesta. Ei kukaan ole velvollinen muille ihmisille tilittämään haluistaan lisääntyä, eikä tämä välttämättä ole vähänkään vieraammassa seurueessa se paras puheenaihe.
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä joulukuvissa niin kamalaa on, että ihan ahdistaa?
Minun mielestäni joulumme oli aivan mahtava. Yksi vuoden kohokohdista. Sain oman lähisukuni meille joulunviettoon. Äitini miehensä kanssa, sisko, siskon mies ja kaksi aikuista poikaa sekä oma perheeni, johon kuuluu minä, mieheni ja kaksi ala-asteikäistä lasta. Nautimme hyvästä ruoasta, keskusteluista, joulutunnelmasta ja lahjojen avaamisen riemusta.
Ensi vuonna jouluaatto menee samoissa merkeissä miehen lähisuvun kanssa.
Ei kuvissa vaan lapsiperhe-elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri samoja ajatuksia on ollut. Nyt jo neljänkympin ylittäneenä on todella hyvä mieli että ei siihen lapsihössötykseen lähdetty. Ei se ole millään tavalla meiltä pois jos lapselliset olostaan nauttivat mutta aikoinaan ihmetytti kovasti se joulukylään pyytely tyyliin "Kun teillä on niin yksinäistä siellä kahdestaan" :D
Taas saadaan viettää rauhallinen hiljainen ja seesteinen joulu. Kissa kehrää ja takassa palaa tuli. Kukaan ei kilju, itke, valita jostain tai vingu jotain. Puhumattakaan niistä hirveistä joululauluista, tontuista ja uskonnollisesta paskasta jota joulun mukana pakkosyötetään lapsiparoille.
No kun nyt olet jo yli nelikymppinen, niin ei ne aikoinaan tehdyt lapset enää kiljuisi/itkisi/valittaisi/vinkuisi jaloissa. Ne olisi jo nuoria aikuisia. Tulisivat opiskelupaikkakunnalta joulunviettoon vanhempien luokse. Toisivat ehkä poika/tyttöystävän näytille. Voisitte jutella mukavia ja availla lahjoja kaikessa rauhassa kissan kehrätessä takan ääressä. Ei teiltä mitään olisi pois vaikka siinä jälkikasvuakin olisi. Mutta tosiaan, ei kaikkien tarvitse olla perheellisiä, eikä se ole keneltäkään pois. Hyvä vaan, ettei kaikki tee lapsia, koska maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä. Itseäni ei millään lailla vaivaa, vaikka kaikilla ei lapsia olekaan. Itsekin olin lapseton yli kolmekymppiseksi ja hyvin meni silloinkin. Mutta koskaan en enää olisi onnellinen ilman lapsia, nyt kun minulla heidät on. Mutta sitä ei osaa surra, mitä ei koskaan ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahva sama. Jouluna oikein korostuu, miten vanhemmuudessa ei ole mitään hyviä puolia.
Jouluna oikein korostuu, miten ihanaa on, kun on kaksi elämässään hyvin pärjännyttä lasta ja kaikkiaan kuusi lastenlasta.
Mitä jos ne ei ois pärjänneet? Olisiko ovi joulupöytään sulkeutunut?
Silloin tietysti autetaan niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Ja ovi on aina avoin tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä joulukuvissa niin kamalaa on, että ihan ahdistaa?
Minun mielestäni joulumme oli aivan mahtava. Yksi vuoden kohokohdista. Sain oman lähisukuni meille joulunviettoon. Äitini miehensä kanssa, sisko, siskon mies ja kaksi aikuista poikaa sekä oma perheeni, johon kuuluu minä, mieheni ja kaksi ala-asteikäistä lasta. Nautimme hyvästä ruoasta, keskusteluista, joulutunnelmasta ja lahjojen avaamisen riemusta.
Ensi vuonna jouluaatto menee samoissa merkeissä miehen lähisuvun kanssa.
Ei kuvissa vaan lapsiperhe-elämässä.
Miten se tuttujen lapsiperhe-elämä on sinulta pois? Ei minua ainakaan ahdista muiden perhestatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulupyhät ovat aika kamalia ylipäätään ihmiselle, joka sattuu olemaan potentiaalinen lisääntymis- ja pariutumisikäinen (riippumatta halusta tai kyvystä). Itse pidän lapsista ja haluan valtavasti oman perheen, mutta haaveet näyttävät päätyvän joko taas seuraaviin kuukautisiin tai keskenmenoon. Niin myös tänä juhlapyhänä - ja mikä onkaan sen parempi puheenaihe kuin hiillostaa toisia ihmisiä näillä aiheilla! Onkos niitä lapsia tulossa, nyt olisi aika tehdä, nyt kannattaisi/ei kannattaisi koska X, teidänkin kannattaisi kun meilläkin on tämä ihana pienokainen... Ja sitten kun on saatu hiillostettua tarpeeksi, seuraava puheenaihe onkin perhe Y:n kuvailua vauvavuodesta tai vähintäänkin synnytyksestä. Pidäpä siinä sitten pokerinaama ja yritä kohteliaasti ihastella tuoreimman tulokkaan uusinta merkkitunikaa ilman, että purskahdat itkuun ja löydät itsesi siivouskomerosta huutoitkemässä ja käpertyneenä sen hemmetin Gugguun villapipon ja punaviinilaatikon kanssa omiin oloihisi.
Ihmiset osaavat olla yllättävän moukkamaisia näissä asioissa, kun kuitenkin kyse on hyvin henkilökohtaisesta elämän osa-alueesta. Ei kukaan ole velvollinen muille ihmisille tilittämään haluistaan lisääntyä, eikä tämä välttämättä ole vähänkään vieraammassa seurueessa se paras puheenaihe.
Ihan samalla tavalla sen työttömän kurkkua kuristaa kun sinä kysyt hänen tulevaisuudestaan. Tai syöpäsairaan, tai.....
Jouluna äitiensä murhaamat lapset palaavat kummittelemaan itkien ja kuiskien: ”Äiti, äiti, miksi tapoit minut? Olisin niin halunnut elää elämän...”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulupyhät ovat aika kamalia ylipäätään ihmiselle, joka sattuu olemaan potentiaalinen lisääntymis- ja pariutumisikäinen (riippumatta halusta tai kyvystä). Itse pidän lapsista ja haluan valtavasti oman perheen, mutta haaveet näyttävät päätyvän joko taas seuraaviin kuukautisiin tai keskenmenoon. Niin myös tänä juhlapyhänä - ja mikä onkaan sen parempi puheenaihe kuin hiillostaa toisia ihmisiä näillä aiheilla! Onkos niitä lapsia tulossa, nyt olisi aika tehdä, nyt kannattaisi/ei kannattaisi koska X, teidänkin kannattaisi kun meilläkin on tämä ihana pienokainen... Ja sitten kun on saatu hiillostettua tarpeeksi, seuraava puheenaihe onkin perhe Y:n kuvailua vauvavuodesta tai vähintäänkin synnytyksestä. Pidäpä siinä sitten pokerinaama ja yritä kohteliaasti ihastella tuoreimman tulokkaan uusinta merkkitunikaa ilman, että purskahdat itkuun ja löydät itsesi siivouskomerosta huutoitkemässä ja käpertyneenä sen hemmetin Gugguun villapipon ja punaviinilaatikon kanssa omiin oloihisi.
Ihmiset osaavat olla yllättävän moukkamaisia näissä asioissa, kun kuitenkin kyse on hyvin henkilökohtaisesta elämän osa-alueesta. Ei kukaan ole velvollinen muille ihmisille tilittämään haluistaan lisääntyä, eikä tämä välttämättä ole vähänkään vieraammassa seurueessa se paras puheenaihe.
Ihan samalla tavalla sen työttömän kurkkua kuristaa kun sinä kysyt hänen tulevaisuudestaan. Tai syöpäsairaan, tai.....
Eli pitäisikö minun nyt olla kauhean kiitollinen lapsettomuudestani, kun en sentään ole työtön tai syöpäsairas?
Nykyajan kakarat eivät osaa enää seurustella ja olla ihmisten kanssa, vaan roikkuvat vaan laitteillaan ja näyttävät nyrpeää naamaa jos akku sattuu loppumaan tai heidät pakotetaan samaan pöytään muiden kanssa. Ei alkeellisiakaan keskustelutaitoja 16-17-vuotiailla miehenaluilla. Itse olisin varmaan kymmenkesäisenäkin osannut olla reippaammin iäkkäämpien sukulaisten kanssa samassa piirissä. Mutta ei niitä enää nykyään kasvateta, annetaan vaan roikkua naama ruudussa selkäranka lysyssä kuin kastemadolla eikä vaadita mitään. Ei niistä mitään tule. Turha odotella lapsenlapsia vesi kielellä, elleivät satu Tinderistä löytämään toista yhtä laiteriippuvaista kumppania ja vahingossa nusaisemaan toisiaan jossain pelin latautumistauolla. Onneksi ei ole omia kakaroita, mahdotontahan niitä olisi kasvattaa tuollaisen yhteiskunnan ympäröimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulupyhät ovat aika kamalia ylipäätään ihmiselle, joka sattuu olemaan potentiaalinen lisääntymis- ja pariutumisikäinen (riippumatta halusta tai kyvystä). Itse pidän lapsista ja haluan valtavasti oman perheen, mutta haaveet näyttävät päätyvän joko taas seuraaviin kuukautisiin tai keskenmenoon. Niin myös tänä juhlapyhänä - ja mikä onkaan sen parempi puheenaihe kuin hiillostaa toisia ihmisiä näillä aiheilla! Onkos niitä lapsia tulossa, nyt olisi aika tehdä, nyt kannattaisi/ei kannattaisi koska X, teidänkin kannattaisi kun meilläkin on tämä ihana pienokainen... Ja sitten kun on saatu hiillostettua tarpeeksi, seuraava puheenaihe onkin perhe Y:n kuvailua vauvavuodesta tai vähintäänkin synnytyksestä. Pidäpä siinä sitten pokerinaama ja yritä kohteliaasti ihastella tuoreimman tulokkaan uusinta merkkitunikaa ilman, että purskahdat itkuun ja löydät itsesi siivouskomerosta huutoitkemässä ja käpertyneenä sen hemmetin Gugguun villapipon ja punaviinilaatikon kanssa omiin oloihisi.
Ihmiset osaavat olla yllättävän moukkamaisia näissä asioissa, kun kuitenkin kyse on hyvin henkilökohtaisesta elämän osa-alueesta. Ei kukaan ole velvollinen muille ihmisille tilittämään haluistaan lisääntyä, eikä tämä välttämättä ole vähänkään vieraammassa seurueessa se paras puheenaihe.
Olen samaa mieltä. Olen pahoillani puolestasi.
Ja kun lukee näitä velojen negatiivisia kommentteja, ajattelen aina, että miten loukkaavilta ne mahtavatkaan kuulostaa lapsettomuudesta kärsivien korvissa. Minulla on lapsi, minua vieraiden ihmisten mielipiteet perhe-elämästä eivät liikuta suuntaan eikä toiseen.
Mutta ajattelen aina, että kun nämä velat täällä jatkuvasti huutavat, miten kamalaa elämä lapsen kanssa on ja yhtä helvettiä ja että ihminen on onnellinen, kun sillä on vain se "oma elämä" ja "omaa aikaa" ja "omaa rahaa" niin mietin, että miten pahalta se tuntuukaan niistä, jotka antaisivat niin paljon saadakseen sen lapsen?
Niiden mielestä oma lapsi ei olisikaan pelkkää vaivaa ja huolta vaan toiveiden täyttymys.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kakarat eivät osaa enää seurustella ja olla ihmisten kanssa, vaan roikkuvat vaan laitteillaan ja näyttävät nyrpeää naamaa jos akku sattuu loppumaan tai heidät pakotetaan samaan pöytään muiden kanssa. Ei alkeellisiakaan keskustelutaitoja 16-17-vuotiailla miehenaluilla. Itse olisin varmaan kymmenkesäisenäkin osannut olla reippaammin iäkkäämpien sukulaisten kanssa samassa piirissä. Mutta ei niitä enää nykyään kasvateta, annetaan vaan roikkua naama ruudussa selkäranka lysyssä kuin kastemadolla eikä vaadita mitään. Ei niistä mitään tule. Turha odotella lapsenlapsia vesi kielellä, elleivät satu Tinderistä löytämään toista yhtä laiteriippuvaista kumppania ja vahingossa nusaisemaan toisiaan jossain pelin latautumistauolla. Onneksi ei ole omia kakaroita, mahdotontahan niitä olisi kasvattaa tuollaisen yhteiskunnan ympäröimänä.
Nykyajan aikuiset eivät osaa enää seurustella ja olla ihmisten kanssa vaan roikkuvat laitteillaan ja tykkäävät huonoa, jos niiden akku loppuu tai joku keskeyttää. Eli alkeellisiakaan sosiaalisia taitoja keski-ikäisillä ihmisillä. Roikkuvat naama ruudussa koko ajan. Niistä mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille, eikä Suomenkaltaisessa maassa onneksi tarvitsekaan olla vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia. Siihen pitää kyllä puuttua, että ainoastaan lapseton kutsuu tätä elämää helvetiksi, sitä rakkautta ja iloa kun ei pysty kuvittelemaan, jos ei sitä ole kokenut.
Kukaan lapsia hankkinut tai niitä haluava ei pysty kuvittelemaan sitä rakkautta ja iloa, joka syntyy siitä, ettei joudu elämään lapsiperheessä.
Miten niin? Suurin osahan meistä on jossain vaiheessa elänyt lapsetonta elämää ennen omia lapsia.
Koska teiltä puuttuu kokemus siitä, minkälaista se on, kun ei missään tapauksessa halua koskaan lapsia. Ilman sitä lapsettomuus tuskin tuottaa iloa ja kiitollisuutta.
:DDDDDDDDDD Vertauksesi ontuu. Kokemus siitä, että en koskaan halunnut tulla ammutuksi vasta tekee siitä asiasta, että minua ei ole ammuttu, oikean kokemuksen. Jos en ole koskaan osannut ajatella, etten halua tulla ammutuksi, en voi sanoa, että olin onnellinen, kun minua ei ammuttu. Niinkö?
”Lapselliset” ovat olleet myös lapsettomia ja suurin osa on tehnyt tietoisen valinnan lisääntyä. Mitä siinä muilla on valittamista. Ja jos lapsettomat ovat vapaaehtoisesti valinneet osansa, niin mitä se kenellekään kuuluu. Ärsyttää lapsettomien lapsenkasvatusneuvot ja ”lapsellisten” ylistykset perhe-elämän ihanuudesta, jonka lapset tekevät täydelliseksi. Toisenlainen elämäntyyli sopii toiselle ja toinen toiselle.
On ymmärrettävää, että lapsettomuuden valinnut (ja optimaalisessa tilanteessa jopa vastentahtoisesti lapsettomaksi jäänyt) perustelee tilannettaan hyväksi voimakkainkin argumentein. Samoin tekee myös lapsia tehnyt perheenäiti tai ilman opiskelupaikkaa lääkiksessä jäänyt Petri JOS hänen mielensä toimii kuten tasapainoon pyrkivä mieli toimii. Ihmisellä on tarve perustella valintojaan hyväksi, jotta elämän voi kokea eheäksi ja mielekkääksi. Katkeroitumisessa, masennuksessa tms. "häiriötilassa" mieli ei kykene tällaista tasapainotilaa syystä tai toisesta palauttamaan. Siksi mielipiteet yleensäkin ovat vain mielipiteitä ja hyvinkin muutosalttiita. Niistä ei kannata ottaa isompaa pulttia!!!
Tähän tekstiin tulee todennäköisesti paljon "alapeukkuja", sillä tämähän niin ikään järkyttää eheyden (oikeassa olemisen) kokemustamme.
Eivät vain näy ulospäin? Siis että on tosi kivaa koko ajan, se ei vain ikinä näytä yhtään siltä?