Mies ei halua lasta, koska elämästä tulisi "liian vaikeaa". Todistakaa, että hän on väärässä

Mies on oikeassa,etsi toinen laholatva joka suostuu suunnitelmaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat elämän paras asia. Mutta vain sille, joka tykkää lasten kanssa puuhailusta. Mikään maailmassa ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin ja siihen valtavaan rakkauteen, jota heitä kohtaan tuntee. Ja tähän on lapsettomien aivan turha änkyttää yhtään mitään, ette kertakaikkiaan tiedä tästä asiasta yhtään mitään.

Tottakai elämä muuttuu, sehän on selvä ja lapsi vie aikaa, mutta se mitä siitä saa takaisin, ei ole rahalla mitattavissa. Kun saat lapsen, mietit, että mitä ihmettä ennen teit ja miten ylipäätään pystyit elämään, koska elämäsi oli niin tyhjää ja mitäänsanomatonta. ja tämä siitäkin huolimatta, että sinulla on  mielenkiintoinen työ, onnellinen parisuhde, kivoja harrastuksia, kaunis koti, rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Nehän ovat ihan kivoja juttuja toki nekin, mutta kun saat lapsen, nuo kivat jutut eivät enää riittäisi tekemään elämästäsi täyttä ja onnellista, ne ovat vain kivoja juttuja, ei sen enempää.

Mutta miksi hankkia lapsia velan kanssa? Älä ihmeessä ryhdy siihen, vaan odota, että löytyy mies, joka myös haluaa lapsia. 

Juuri näin! Elämä voi olla tosi kivaa, onnellista ja hauskaa ennen lapsiakin. Jos haluat lapsia ja niitä sinulle suodaan, tajuat, että tosiaan, kaikesta kivasta huolimatta elämä oli tosi tyhjää ennen heitä. Aikamoisen merkityksen antavat, ja sitä lisääntynyttä rakkauden määrää  <3

Ei, vaan lasten myötä tajuaa, miten rikasta elämä oli ennen heitä. Millaista elämää olet elänyt... järkyttävää. Lapsiin päättyy oma elämä.

Yleensä kai tarve lisääntyä johtuu siitä, että kun oma elämä väistämättä joskus päättyy, niin olisi toive siitä, että lapsissa se tavallaan jatkuu.

Jatkuu lapsissa? Mitä se minua hyödyttää? Tuonko takia pitäisi pilata olonsa?

Mies on oman elämänsä realisti. Lapset tulevat hankaloittamaan elämää hyvin paljon, jos oman ajan rajoittuneisuuden / olemattomuuden osasta aikaa ei ole valmis luopumaan. Tässä tapauksessa en suosittele kyseisen ihmisen kanssa hankkimaan lapsia ENNEN kuin hän on valmis luopumaan tästä. Jos hän ei tulekaan haluamaan lapsia, on sinun ajateltava OMAN ELÄMÄSI realismia ja muutettava elämääsi siten että pystyt itse toteuttamaan jälkikasvusi.. Miten? Se on jokaisen oma päätös. Ihminen ei ole paha tai liian pessimistinen ajatellessaan näin, vaan realisti, ja hän selvästi haluaa eri asioita omalta ajaltansa sekä elämältänsä..

Jos ei ihminen ole valmis uhraamaan kaikkeansa lapsensa hyväksi, ei hän ole valmis vanhemmuuteen.. Tosin ajatusmaailma muuttuu lapsen myötä myös miehellä kuten naisella..

Sinä haluat lapsen niin vaihda miestä. Kadut muuten koko elämän.

Paljon riippuu ap:n ja hänen miehensä iästä. Alle kolmekymppiset miehet ovat suurimmalta osalta sellaisia "minä ja minun harrastukset/työ/kaverit" -tapauksia, joille lapsi edustaa kaiken kivan loppua kun ei saakkaan itse enää mennä miten haluaa. En tiedä miten tälllaiset prinssit on kasvatettu, kun mitään vaikeuksia ei olla valmiita sietämään varsinkaan muiden ihmisten taholta. Mieli voi kolmenkympin päällä - viimeistään neljäkymppisenä näilläkin muuttua, kun elämän rajallisuus iskee päälle.

Tiedän naisia jotka ovat systemaattisella ja osittain viekkaallakin käännytystyöllä saaneet miehensä innostumaan asiasta. Vaatii n. 5 vuoden työn, että mies muuttuu, jos muuttuu. Jos mies on niin ihana etkä voisi kuvitella kenenkään muun kanssa oloa ikimaailmassa, voi olla riskin arvoinen. Koska voi olla, että kuitenkin kieltäytyy lapsista ja homma päättyy eroon. Sitten olet itse ehkä jo 35, ja silloin parisuhdemarkkinat näyttää aika erilaiselta kuin 25-vuotiaana. Lisäksi, jos lapsenhankinta on suhteessanne muodostunut sinun asiaksesi, johon mies on ainoastaan suostunut, eikä itse oma-aloitteisesti halunnut, itse lapsen kasvattaminen voi olla aika hirveätä. Olen nähnyt, miten nämä käännytetyt heittävät satuttavia kommentteja lapsensa äidille: "hoida sinä nyt se huutava lapsi, kun sinä sen halusitkin", "tämä meidän elämä on nyt tällaista, kun sinä halusit tätä", "jos haluat lapsen, niin muista sitten, että sinä sen joudut hoitamaan". Eipä näistä paljon ole sellaiseksi 2000-luvun aktiivi-isäksi.

Itse dumppasin kolmenkympin korvilla tuollaisen miehen, kun totesin, että haluan lapsia ja ketään en käännytä. Nykyisen mieheni kanssa käytiin suhteen alussa keskustelu lapsista, ja hän sanoi haluavansa sellaisia. Tätä kertomusta kuuntelevat kateellisena kaikki ne kaverit, joiden miehet on vastentahtoisesti kiristetty isäksi. No, eipä ole vielä lapsia tullut, koska hetkestä, jolloin päätetään näyttää vihreää valoa lapselle, menee helposti vielä 1,5-2 vuotta jos tulee mitään komplikaatioita (raskaus ei ala, keskeytyy jne) matkaan.

Neuvoni: Älä odota enää. Vaihda miestä jos oikeasti haluat lapsia. 

Kyllä miehesi on oikeassa. Jos haluaa helppoa elämää, niin ei kannata tehdä lapsia.

Miehesi on täysin oikeassa. Mitkään selitykset eivät poista tätä totuutta. Voit tietysti itsellesi ja miehellesi valehdella, että taaperoiästä täysi-ikäiseksi lapsi hoitaa itse itsensä. 

Jos haluat lapsia ja miehesi ei, niin kannattaa hommata sellainen mies joka haluaa niitä lapsia, ja on kartalla, että mitä se lasten kasvattaminen (20 vuotta) sitten tarkoittaa. Harva tuntuu tätä ymmärtävän.

Itse olen uskonnon uhri, liian nuorena isääksi pakotettu. Ketään ei kannata suostutella vanhemmaksi, siitä kärsivät kaikki. Tulee aika jolloin vanhemmuus tuntuu hyvältä.

Hyvä kumppani voi olla hyvä vanhempi. Itsekäs paska tuskin kasvaa hyväksi vanhemmaksi.

Iskä kirjoitti:

Itse olen uskonnon uhri, liian nuorena isääksi pakotettu. Ketään ei kannata suostutella vanhemmaksi, siitä kärsivät kaikki. Tulee aika jolloin vanhemmuus tuntuu hyvältä.

Hyvä kumppani voi olla hyvä vanhempi. Itsekäs paska tuskin kasvaa hyväksi vanhemmaksi.

En ymmärrä, miten kukaan voi pakottaa miestä vastoin tahtoaan harrastamaan seksiä. Itse olet sen valinnan tehnyt. Turha syytellä muita. Seksin harrastamisessa on aina riski tulla raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja varsinkin, jos sitä ehkäisyä ei käytä.

Ihan nurinkurinen keskustelu. Kaikki eivät koe lapsia rajoitteeksi ja rasitteeksi. Näille ihmisille on ihan turha tulla jankkaamaan, kuinka rasittuneita ja ahdistuneita heidän pitäisi velojen mielestä olla. Toisten elämäntyyliin taas lapset eivät sovi ja silloin on viisainta jäättää ne lapset tekemättä. Kumpikin kokemus on ihan yhtä oikea.

Eivät ne lapset ole absoluuttisesti raskaita tai helppoja, vaan se riippuu yksilöstä ja omasta näkökulmasta. Siitä mitä haluaa elämältä ja miten paljon pystyy joustamaan. Minä en koe lapsia raskaana tai rajoittavana, mutta jos joku muu epäilee että ne hänelle sitä olisivat, niin hän on todennäköisesti ihan oikeassa.

Hoidata vauvakuumeesi jonkun myötämielisemmän kanssa - tai käytä spermapankkia.

On erittäin itsekästä, vastenmielistä ja väärin tehdä lapsi, jos toinen osapuoli ei halua.  

Jos miehestä tuntuu siltä, että lapsi pilaa hänen elämänsä ja hän ei halua lapsia, niin se on hänentunteensa. Miehelläkin on oikeus tunteisiinsa.

Todistele sinä itsellesi, miksi haluat olla suhteessa, jossa teillä on noinkin suuri ero tulevaisuudennäkymistänne.

Kolmekymppinen kirjoitti:

Paljon riippuu ap:n ja hänen miehensä iästä. Alle kolmekymppiset miehet ovat suurimmalta osalta sellaisia "minä ja minun harrastukset/työ/kaverit" -tapauksia, joille lapsi edustaa kaiken kivan loppua kun ei saakkaan itse enää mennä miten haluaa. En tiedä miten tälllaiset prinssit on kasvatettu, kun mitään vaikeuksia ei olla valmiita sietämään varsinkaan muiden ihmisten taholta. Mieli voi kolmenkympin päällä - viimeistään neljäkymppisenä näilläkin muuttua, kun elämän rajallisuus iskee päälle.

Tätä logiikkaa en ole koskaan tajunnut.

"Ymmärrän nyt, että tulen kuolemaan. Haluan lapsen, jotta hänkin pääsee kuolemaan."

Sadismiahan tuo on.

Itse asiassa vapaaehtoisen lapsettomuuden suosio hieman kasvaa, kun ikää karttuu. 35-vuotiaissa on prosentin enemmän veloja kuin 25-vuotiaissa.

Vierailija kirjoitti:

Iskä kirjoitti:

Itse olen uskonnon uhri, liian nuorena isääksi pakotettu. Ketään ei kannata suostutella vanhemmaksi, siitä kärsivät kaikki. Tulee aika jolloin vanhemmuus tuntuu hyvältä.

Hyvä kumppani voi olla hyvä vanhempi. Itsekäs paska tuskin kasvaa hyväksi vanhemmaksi.

En ymmärrä, miten kukaan voi pakottaa miestä vastoin tahtoaan harrastamaan seksiä. Itse olet sen valinnan tehnyt. Turha syytellä muita. Seksin harrastamisessa on aina riski tulla raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja varsinkin, jos sitä ehkäisyä ei käytä.

Tätä varten Jumala loi abortin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskä kirjoitti:

Itse olen uskonnon uhri, liian nuorena isääksi pakotettu. Ketään ei kannata suostutella vanhemmaksi, siitä kärsivät kaikki. Tulee aika jolloin vanhemmuus tuntuu hyvältä.

Hyvä kumppani voi olla hyvä vanhempi. Itsekäs paska tuskin kasvaa hyväksi vanhemmaksi.

En ymmärrä, miten kukaan voi pakottaa miestä vastoin tahtoaan harrastamaan seksiä. Itse olet sen valinnan tehnyt. Turha syytellä muita. Seksin harrastamisessa on aina riski tulla raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja varsinkin, jos sitä ehkäisyä ei käytä.

Tätä varten Jumala loi abortin.

Mutta kuin siinä uskonnossa ei saa käyttää ehkäisyä eikä aborttia. Aina syy löytyy jostain muualta kuin itsestä.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei usko, kun sanon, ettei lasten takia tarvitse jättää mitään tekemättä. Tiedän ettei elämä pääty lapsen saamiseen mutta mies kaipaa vapautta ja helppoutta. Mitä ajattelette?

Hän on oikeassa. Itselläni yksi lapsi ja kyllä se pysäytti elämän ensimmäiseksi 4-5 vuodeksi aivan täysin.

Mitään ei tarvitse jättää tekemättä koska lapset - siinä olet täysin oikeassa. Perheellisen elämä ei myöskään ole = lapset. MUTTA kaikki tapahtuu lasten ehdoilla ja vaatii aikaa, järjestelmällisyyttä ja joustavuutta. Eli jos miehesi kaipaa vapautta niin lapsien kanssa sitä vain ei ole jos toinen huoltaja ei sitä vapautta toiselle järjestä ja se taas käy pidemmänpäälle raskaaksi toiselle. Neuvoni on: jätä tuollainen ukko, paljon on heitä joille sopii ihan perinteinen perhe-elämä.

Jos arvostaa vapautta ja helppoutta, ei kannata hankkia lapsia. Piste.

Mullaon lapsi jota rakastan yli kaiken. Mutta kyllä, lapsi muuttaa kaiken. Vaikeammaksi. Eli miehesi kannattaa jättääkin lapset tekemättä kun noin ajattelee. On aika itsekästä puolipakottaa mies isäksi, lapsi siinä kantaa seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Minulle lapsiperhearki on ollut jopa niin helppoa ja vähän aivotoimintaa vaativaa, että jo kaipailen työhöni, jossa saa käyttää päätään.  Meillä kaksi lasta (1 ja 4-vuotiaat) joka on sopiva määrä meille. Ensimmäinen lapsi hiukan valvotti, mutta ei jäänyt traumoja. Toinen nukkui täydet yöt puolivuotiaasta, mikä oli luksusta. Silloin tällöin on jommalla kummalla yöheräilyjä, mutta ei häiritse minua. Parasta kotona ollessa on hitaat aamut kun saa nukkua suht pitkään. Nukutaan 8-9:aan. Sitten syödään aamupalat ja juon kahvit kaikessa rauhassa, varmaan tunti menee siinäkin. Ihana kun ei ole kiire mihinkään. Sitten ulkoillaan jos jaksetaan ja teen ruuan. Pienempi nukkuu päikyt ja isomman kanssa tehdään yhdessä jotain ja sitten taas lipittelen kahvia ja otan rennosti. Sitten mies jo tuleekin töistä kun pienempi heräilee ja jaetaan päivän kotityöt, jotka suurimmaksi osaksi ovat minulla, mutta mies vahtii sillä välin lapsia kun puuhastelen kotiaskareita. Ulkoillaan yms. Usein mies on kyllä ylitöissäkin, mutta pärjätään kyllä komistaankin:). Hui olipa rankaa! En jaksa stressailla, että elämämme olisi jostain lastenkasvatusoppaasta suoraan lainattua, vaan maalaisjärjellä ja oman jaksamisen mukaan mennään. Ei hamstrailla lapsille harrastuksia ym muuta vanhempien aikaa vievää. Ai niin, pidän huolen, että saan omaa aikaa myös. 

Missä välissä miehelläsi on vapaa-aikaa jos hän nytkin tekee ylitöitä ja kotona odottaa tuollainen keskitysleiri ilman että ehtii huilaamaan?

Helppoahan se on haluta töihin takaisin jos on vaan kotona lasten kanssa ja lapset ovat hyvin käyttäytyviä ja viisaita eikä tarvitse kokoajan paimentaa. Tuskin miehesi ajattelee tuosta samoin. Hän ei varmaan harrasta "pitkiä ja hitaita aamuja" ja nauti hitaasta elämästä kahvia juoden.

Milloinpa naiset tuollaisia miettisivät ja sitten kun ero on käsillä, päivitellään minkälaisen luuserin kanssa on joutunut elämään kun uhrasi vain oman elämänsä, vapaa-aikansa ja todennäköisesti suuren osan tuloistaankin saamatta siitä itse oikeastaan mitään muuta kuin tietysti sen perhe-elämän aina kotona ollessaan. Miettikääpä tuolta kantilta.

Myönnän, hiukan provosoivasti kirjoitin mutta vituttaa tuo kun asioita mietitään vain omalta kantilta vaikka se oma hyvinvointi on usein toisen hyvinvoinnista pois.

En ymmärrä kyllä pätkääkään joidenkin ajatuksenjuoksua tässäkään threadissa. Että pitäisi mielellään vaikka hiukan pakottaa mies haluamaan lapsia, ei helvetti.