Ihastuminen toiseen ja pitkä avioliitto?
Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta? Miten selvitit tilanteen ja saitko kuoletettua tunteet tätä toista kohtaan?
Kommentit (11)
Erosin miehestäni. Uudesta jutusta ei loppujenlopuksi mitään tullut mutta hän avasi silmäni etten ollut onnellinen silloisessa kaverilliseksi muodostuneessa suhteessani.
Suhteessa on jotain pahasti pielessä, jos ihastutaan muihin.
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa on jotain pahasti pielessä, jos ihastutaan muihin.
Minäkin ajattelin joskus näin mustavalkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa on jotain pahasti pielessä, jos ihastutaan muihin.
Minäkin ajattelin joskus näin mustavalkoisesti.
Minä aloin ajattelemaan näin mustavalkoisesti, kun ihastuin edellisessä suhteessani seitsemän vuoden kohdalla. Ulkopuolisen ihastumisen syyt olivat suhteemme huonossa tilassa, jota en ollut ennen ihastumista edes tajunnut. Nyt olen ollut onnellisessa suhteessa 20 vuotta, enkä ole ihastunut.
Minä ihastuin tänä syksynä oikein kunnolla. Olen nelikymppinen ja takana 22 yhteistä vuotta mieheni kanssa. Meillä oli ollut jo monta vuotta vaikeaa. Itse en ole moneen vuoteen rakastanut miestäni.
Ihastuin toiseen mieheen ja sain häneltä vastakaikua. Oli tosi imartelevaa, kun joku mies huomioi sinua, kuunteli sinua ja huomasi aina, jos joku minua vaivasi. Oli ihanaa tuntea tunteita joita ei ollut vuosiin tuntenut. Oli kivaa olla kerrankin onnellinen ja huomasi millaista elämä voisi olla, kun on onnellinen.
Aloimme viestittelemään ihastukseni kanssa toisillemme ja muutaman kerran kävimme yhdessä kahvilla ym. Yhtenä iltana lähdin tämän ihatukseni luo ja vietimme yön yhdessä.
Kerroin miehelleni ennen tätä yhteistä yötä, että olen ihastunut toiseen ja meille on jonkinlainen suhde.
Mieheni ei tämän yöni jälkeen kuitenkaan halunnut erota. Juttelimme paljon, missä mennyt asiat pieleen ja miten niihin voisi vaikuttaa.
Jäin mieheni luokse, koska ihastukseni ei hallunnutkaan kanssani mitään sen vakavampaa. Kertoi jottei halua olla eromme aiheuttaja. Kuitenkin kaipaan koko ajan tätä toista. Tiedän, että omisin valinnut hänet, jos hän olisi antanut siihen mahdollisuuden.
Yritämme kuitenkin mieheni kanssa saada tämä juttumme toimimaan uudelleen. En vain tiedä pystynkö enää häneen rakastumaan uudelleen. Edelleen kaipaan ihastustani.
Lol. Minä olen jatkuvasti ihastunut 1-5 naiseen. Kaipa tuo on sitten jollekulle harvinainen tilanne ja kriisin paikka.
Ihastuminen teki sen, että uskalsin vihdoin sanoa vuosikausia pinnan alla kyteneet ajatukset aviomiehelle: että en rakasta enkä välitä, enkä halua olla hänen puolisonsa. Kuitenkin tulemme aina olemaan toisissamme kiinni olosuhteiden pakosta, tällä hetkellä enemmän, mutta tulevaisuudessa toivottavasti vähemmän. Ihastus elelee edelleen omaa elämäänsä päässäni, ei ole mihinkään poistunut.
Avioliitto on kuin mikä tahansa parisuhde. Kaksi ihmistä tahtoo olla yhdessä.
Sinä voit määritellä itsellesi mitä sinä tahdot elämästäsi, kenen kanssa sen viettää, miten ja missä. Kumppani ei välttämättä tahdo samaa tai tahtoo eri asioita myöhemmin. Mikään ei ole väärin.
Jos tahdot kuolettaa tunteesi jotain ihmistä kohtaan niin ainakin itse miettisin juuri nuo perimmäiset asiat mitä tahdon elämältä koska tuo on väärin ettei voisi olla jonkun kanssa jos sitä kuitenkin tahtoo. Onko se oma liitto enää se jossa sinun elämä jatkuu?
Kuulostaa lähinnä siltä että olet joskus päättänyt että olet "ikuisesti" naimisissa tämän ihmisen kanssa mutta näissä päätöksissä kuuluu miettiä pidemmälle; onko mikään liitto oman elämän edelle menevä vai kuuluuko sen parisuhteen olla osa sinua niin että sinä tuot siihen osuutesi kun tahdot sitä?
Eli onko liittosi sinulle jotain joka valitset ja tahdot vai onko se jotain perässä vedettävää menneisyyttä tavallaan?
Tärkeää ei ole ne tunteet tuota toista kohtaan vaan ne tunteet sitä kohtaan jonka kanssa olet.
Oleellista ei ole se että olisit henkilön kanssa varmasti, ettei hän jättäisi sinua. Siihen perustuu suhteen herkkyys että luottaa toiseen ja ITSE siinä tahtoo olla.
Tähän ei voi kukaan antaa vastausta kenen kanssa sinun kuuluu olla. Jos tahdot olla jonkun toisen kanssa, minusta sinun kuuluu olla hänen kanssaan -eikä sekään ole varmaa tahtooko hän olla sinun kanssasi-
Mutta onko se oikein että olisit kumppanisi kanssa jos et sitä oikeastaan tahdo?
Ihastuin toiseen mieheen jo kaksi vuotta sitten. Viime keväänä toin tunteet julki, sillä häneltä tuli vastakaikua. Rakastuin täysillä, laitoin eron vireille ja muutin pois vuokra-asuntoon. Tunteeni aviomieheeni olivat kuolleet täysin. Yhdessä olimme 20 vuotta.
Eroa olin miettinyt jo kolmen vuoden ajan. Miehen kanssakin oli asiasta puhetta useampaan kertaan riidan yhteydessä. En uskaltanut erota, kun pelkäsin paheksuntaa ja lasten takia. Rakastuminen sitten oli niin hurjaa, että erota oli pakko ja hyvä niin. Eron jälkeen tajusin ettei aviomieheni ollut rakastanut vuosiin minua. Niin kylmä ja ahdistava liitto oli ja miehen käyttäytyminen eron jälkeen hirveää.
Uusi suhde on ihana ja rakastetaan täysillä. Yhteen ei muuteta, sillä niin erilaiset taustat meillä on. Olen onnellinen. Lapsetkin pikkuhiljaa sopeutuu, vaikka teini-ikäisten lasten reaktio oli pahin aluksi.
Liian sekavaksi meni ja heitin jarrut päälle. En ole katunut.
Melko räjähdysherkkiä juttuja ja lopputulos voi olla mitä vaan.
-m33