Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ovat aina valmiina fyysiseen itsepuolustustaisteluun ja naiset ei.
25.12.2017 |
Siis toki erilaisiakin on, mutta yleensä noin päin.
Mietin juuri viime yönä sitä, että tuuletin yöllä yhdeltä talon kunnolla kaikista ovista ja ikkunoista ennen nukkumaanmenoa, niin jos olisin yksin, niin en tuulettelisi noin huolettomasti ovista tarkistamatta, onko epämääräisiä ohikulkijoita. (rivariyhtiössä vilkkaalla alueella)
Samoin miehelle ajatukseni, ja hän sanoi, että jos eiltä joku känninen tai hullu tulee, niin ilman muuta hän alkaa fyysisesti tapella, jos se käy päälle. Itse en osaisi/uskaltaisi kuin yrittää vältellä, paeta, huutaa, soittaa hätänumeroo (jos pystyisi)
Meillä on epävakaa alkoholisti mökkinaapurina. Kerran se tuli meidän pihalle hyvin aggressiivisena raivoamaan (turhasta asiasta) 20 sentin päähän miehestäni . Mieheni kertoi ajatelleensa, että hän ei omalla pihalla väistä, vaan lyö takaisin, jo se aloittaa ja siltä vaikutti, että aloittaa. Ei kumminkaan lopulta aloittanut.. Minä taas olisin yrittänyt huutaa ja paeta sen vaimo tuli kohta pyytään anteeksi ja sanoi miehensä vaan olevan vähän sekaisin.
Miten miehet pystyy noin nopeaan puolustusvalmiuteen. Onko se testosteroni, käyty armeijakoulutus, luottamus fyysisiin voimiinsa vai lapsesta asti taisteluleikeillä alkanut valmistautuminen tuohon rooliin.
(poikkeuksia toki on)
Kommentit (33)
Kai se on ihmisen evoluutiossa kehittynyt, että miehellä on tuo testosteroni ja mies alkaa lapsesta asti (ensin leikein) harjaannuttaa itsensä ja sukunsa puolustamista tarvittaessa voimakeinoin.
On siis eriytynyt niin, että nainen on heikompi ja hoivaa, kun mies puolustaa tarvittaessa voimallaan. Lapsihan keksii leikkiä vaikka Oksanen pystytään, jos sille ei pysty leluja osteta. Se on geeneissä ja kulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos naapurin rouva olisi tullut pihalle riehumaan, olisitko silloinkin halunnut juosta karkuun? Jos on itse pienempi ja heikompi kuin hyökkääjä, on ihan luonnollista varoa. Itse en pelkää muita naisia tai pieniä miehiä, isompiani kyllä, ja suurin osa on isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaako mies puolustamaan itseään, jos vastassa on 7 vapaapainia harrastavaa ihmistä tai moottoripyöräjengiläistä, jotka ovat tappaneet ihmisiä?
Alkaako mies puolustamaan itseään, jos vastassa on joku käsiaseen kanssa?
Nainen ei ehkä ala puolustautumaan samalla tavalla miestä vastaan, mutta naista vastaan voisikin.
Nainen puolustautuu, jos lapsi on käymässä päälle.
Kyse on tolkusta. Aggressio lisää aggressiota, mieluummin kannattaa yrittää pitää tilanne rauhallisena ja ilman fyysistä kontaktia.
Koirilla, kuten ihmisilläkin on taipumus välttää konfliktitilanteita. Yritetään saada toinen poistumaan tai lähdetään itse paikalta. Vasta kun tilannetta ei voi välttää, kannattaa yrittää puolustautua. Koiratkin menee pois, murisee tarvittaessa ja näykkäisee. Vasta kun tilanne ei muutu, puolustetaan itseä viimeiseen hengenvetoon.
Minä ainakaan en olisi yhtäkkiä valmis myöskään naista vastaan taistelemaan. En ole mikään vahva. Kaksi eri naiskaveriani on joutunut tilanteeseen, missä tuntematon sekopäänainen on uhannut väkivallalla yöllä. Eka kaverini alkoi itkeä, ja ei sitten lopulta saanut turpiinsa ja toinen kaverini sai jotenkin puhumalla rauhoittumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan se lihasmassa. Olin aggressiivinen lapsi, ja jouduin ongelmiin monta kertaa kun tuli käytyä kiusaajien kimppuun, mutta nykyään en tietenkään aloittaisi tappelua miehen kanssa kuin ihan viime hätään. Lyhyimmätkin ovat melkein päätä pidempiä, ja se voimaero on niin suuri että naisilla on usein järkeä valita se varmin selviytymismahdollisuus: äkkiä pois tilanteesta, tai korkeintaan pippurisumutteet hyökkääjän silmille ja helvettiin niin äkkiä kuin pystyy pakenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kertoi ajatelleensa, että hän ei omalla pihalla väistä, vaan lyö takaisin, jo se aloittaa ja siltä vaikutti, että aloittaa.
Todennäköisesti ei olisi lyönyt takaisin. Henkilö joka ei ole valmis lyömään ensin ei myöskään usein kykene lyömään toisena. Tämä johtuu luontaisista estoista ja siitä, että usein tappelussa ensin lyönyt voittaa koska harva ihminen on tottunut ottamaan edes yhtä iskua vastaan.
Ikävä murtaa kupla, mutta tuo jossittelu on yksi keino hoitaa henkinen jälkimaininki ikävissä tilanteissa. Jos se ois niin kyllä mä sit...
Mutta toki propsit miehellesi siitä että pyrkii olemaan vahva edessäsi. Se on miehen tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska älykkyyteni riittää siihen että yritän puhua itseni tilanteesta pois. Vasta kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa itseään väkivalloin, teen sen ja olen tehnytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kertoi ajatelleensa, että hän ei omalla pihalla väistä, vaan lyö takaisin, jo se aloittaa ja siltä vaikutti, että aloittaa.
Todennäköisesti ei olisi lyönyt takaisin. Henkilö joka ei ole valmis lyömään ensin ei myöskään usein kykene lyömään toisena. Tämä johtuu luontaisista estoista ja siitä, että usein tappelussa ensin lyönyt voittaa koska harva ihminen on tottunut ottamaan edes yhtä iskua vastaan.
Ikävä murtaa kupla, mutta tuo jossittelu on yksi keino hoitaa henkinen jälkimaininki ikävissä tilanteissa. Jos se ois niin kyllä mä sit...
Mutta toki propsit miehellesi siitä että pyrkii olemaan vahva edessäsi. Se on miehen tehtävä.
Höpsis. Mieheni on ollut kahdesti ennen tutustumistamme nuorempana tappelussa siten, että mieskaksikko on käynyt hänen ja kaverinsa kimppuun. Yöllä ja humalassa kadulla. Mies ja kaverinsa ovat tapelleet vastaan, eivät paenneet. Arvet tappeluista on nähtävillä edelleen.
(Huom, mies ei kotona tietenkään lyö. Ollaan oltu aviossa 20 vuotta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, sitten olin väärässä ja hyvä niin.
Monella tosiaan on se tapa, että jälkikäteen oltaisiin tehty vaikka mitä liikkeitä mutta tilanteessa itsessään jäädytään täysin. Eli sellaista voimafantasiaa lähinnä.
T: 11
Naisilla on sana hallussaa, mutta koska miehillä ei ole sanoja, niin annetaan luuvitosen puhua. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska naisen ranne rapsahtaa rikki pienestä puristamisesta.
Itse pysyn tyynenä jos minulle tullaan uhoamaan ja koitan rauhoitella toista tai setviä tilanteen, MUTTA jos joku lyö tai tönäisee tms. Niin sitten lähtee kyllä totaalisesti itsehillintä. Pikkuisena iskä visko aina maahan ja turpaankin sain, mutta 14-vuotiaana olin jo sen verran vahva ja sitkeä, ettei isäkään uskaltanut enää kimppuun käydä kun jäi aina kakkoseksi. Polvi on mennyt kahdesti sijoiltaan painin temmellyksessä, että nykyään ottaisin ehkä vähän rauhallisemmin. En ikinä ole kuitenkaan lyönyt ensimmäisenä toista ihmistä. Olen nuori
Vierailija kirjoitti:
Okei, sitten olin väärässä ja hyvä niin.
Monella tosiaan on se tapa, että jälkikäteen oltaisiin tehty vaikka mitä liikkeitä mutta tilanteessa itsessään jäädytään täysin. Eli sellaista voimafantasiaa lähinnä.
T: 11
Ymmärrän kyllä kantasi. Varmaan joillakin on ihan se voimafantasiakin vain. Se fantasia tuo itselle turvallisen olon, vaikkei totta olisikaan.
Vähän niin kuin ne tyypit tällä palstalla, jotka kertovat, että jos sota tulee, he menevät erämaamökkiinsä ja tulevat luonnon antimilla toimeen ja siellä puolustautuvat sitten, jos jotkut sinne näkee ja ajattelevat voittavansa. Tuo fantasia poistaa heiltä ilmeisesti sodan pelon.
Lauserakenteestasi päätellen sinä et kuulu niihin järkeviin.