Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ovat aina valmiina fyysiseen itsepuolustustaisteluun ja naiset ei.
25.12.2017 |
Siis toki erilaisiakin on, mutta yleensä noin päin.
Mietin juuri viime yönä sitä, että tuuletin yöllä yhdeltä talon kunnolla kaikista ovista ja ikkunoista ennen nukkumaanmenoa, niin jos olisin yksin, niin en tuulettelisi noin huolettomasti ovista tarkistamatta, onko epämääräisiä ohikulkijoita. (rivariyhtiössä vilkkaalla alueella)
Samoin miehelle ajatukseni, ja hän sanoi, että jos eiltä joku känninen tai hullu tulee, niin ilman muuta hän alkaa fyysisesti tapella, jos se käy päälle. Itse en osaisi/uskaltaisi kuin yrittää vältellä, paeta, huutaa, soittaa hätänumeroo (jos pystyisi)
Meillä on epävakaa alkoholisti mökkinaapurina. Kerran se tuli meidän pihalle hyvin aggressiivisena raivoamaan (turhasta asiasta) 20 sentin päähän miehestäni . Mieheni kertoi ajatelleensa, että hän ei omalla pihalla väistä, vaan lyö takaisin, jo se aloittaa ja siltä vaikutti, että aloittaa. Ei kumminkaan lopulta aloittanut.. Minä taas olisin yrittänyt huutaa ja paeta sen vaimo tuli kohta pyytään anteeksi ja sanoi miehensä vaan olevan vähän sekaisin.
Miten miehet pystyy noin nopeaan puolustusvalmiuteen. Onko se testosteroni, käyty armeijakoulutus, luottamus fyysisiin voimiinsa vai lapsesta asti taisteluleikeillä alkanut valmistautuminen tuohon rooliin.
(poikkeuksia toki on)
Kommentit (33)
Tärkeää itsepuolustuksessa on ennakointi. Osa tapauksista olisi vältettävissä ennakoimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne miehet jotka ottavat leegot kalisten ja hymy suulla turpaan, ovat saaneet edellisenä iltana psenää. Siinä sulle evoluutiota.
Agressio ensivasteena joka tilanteessa ei johdu testosta vaan järjen vähyydestä.
Yleensä miehet väittävät, että löisivät heti uhkaajaa turpiin, mutta tositilanteessa eivät kuitenkaan tekisi niin, ellei olisi ihan superpakko, vaan valitsisivat tilanteesta riippuen joko puhumisen tai pakenemisen.
Parhaita miehiä ovat nämä.
Miehillä on suurempi koko ja voimat sekä enemmän aggressiivisuutta ja vähemmän harkintaa. Siinä se.
Viisas välttää aina yhteenottoa, varsinkin naisen on pienempikokoisena syytä. En minä ainakaan pärjäisi minkäänlaisessa tappelussa, kuin korkeintaan pientä lasta, vanhusta tai toista heikkoa naista vastaan.
Ja varsinkin jos joku on sekaisin aineista tai mielen sairauden takia, niin kuka idiootti sellaista vastaan alkaa tapella. Sillä voi olla ase ja se voi tappaa. Paljon järkevämpää paeta lukkojen taakse ja soittaa poliisi hoitamaan tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nainen, mutta olen aina valmis vastaamaan fyysisesti uhoamiseen. Ja olen vastannutkin.
Räyhääminen ja kohti tuleminen saa mussa aikaan reaktion mennä vastaan. Sama reaktio jos mun ystäviä millään tavalla uhataan.
Olen aina joutunut näihin tilanteisiin vain miesten kanssa, en koskaan naisten.
Kumppanini kritisoi mua jatkuvasti tän asian tiimoilta, että antaisit olla.
En vain pysty katselemaan jotain raivoavaa kännistä taulapäätä rauhallisena, ja niitähän tällä kylällä riittää.
Oon kyllä monesti kuullut, etten ole erityisen naisellinen tai että olen "epänainen".
Minun mieheni on arka eikä osaa fyysisesti puolustautua. Minä naisena olen nopea reagoimaan ja olen taistelutaitoinen. Sininen vyö judossa, sininen vyö taidossa, vihreä hanska savatessa. Jos en itse osaisi taistella saattaisi pelottaa, mutta nyt ei pelota. Ei se taisteluvalmius ole automaattisesti miehellä. Tietynlaisella persoonalla enemmänkin, olen kaikessa ”peloton” ja nopeaotteinen. Ja osaan ottaa turpasn, eli en lamaannu kivusta tms, olen kisoissakin otellut matsit loppuun kylkiluut murtuneena tai leuka murtuneena.
T. Ninjamamma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippuu miehestä, ei tällanen kukkakeppi viitsi lähteä uhittelemaan kenellekään, ellei vastassa ole kääpiö joka tosin sekin taputtelisi minut tonttiin. Muistan, kun armeijassakin oli jotain köpöistä itsepuolustuskoulutusta ja olin aivan helppo nakki kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakaan en olisi yhtäkkiä valmis myöskään naista vastaan taistelemaan. En ole mikään vahva. Kaksi eri naiskaveriani on joutunut tilanteeseen, missä tuntematon sekopäänainen on uhannut väkivallalla yöllä. Eka kaverini alkoi itkeä, ja ei sitten lopulta saanut turpiinsa ja toinen kaverini sai jotenkin puhumalla rauhoittumaan
No jos joku ihan sekopää nainen tulee puukko jo kädessä päälle, niin pakko se on silloin ottaa tosissaan, eli puukko on pakko saada pois sen kädestä ja kaikki keinot sallittuja. Ihan niin, kuin vastaavasti aseistautunutta miestäkin vastaan.
En minä nyt ainakaan mistään ylettömästä 'kohteliaisuudesta' antaisi lyödä yhtään kertaa, saati suostua 'ritarillisuudesta' kuolemaan.
>Sitäpaitsi ne linnanneidot joita he palvoivat, tuskin tulivat heidän päälleen piripäissään puukko sydäntä kohti uhkaavasti suunnattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tuo johtua siitä, että kun heimo on tullut toisen alueelle, naiset on käytetty seksiorjiksi tai lisääntymiseen, kun taas miehille ei ole ollut valloittajilla käyttöä eli miehet on surmattu jos ovat alistuneet surmattaviksi? Miehet ovat myös metsästäneet ja täten puolustautuneet myös eläimiä vastaan. Naiset eivät myöskään kiihotu miehistä, jotka eivät ota erilaisia riskejä oman terveyden kustannuksella. Riskejä ottava nainen taas näyttäytyy vastenmielisen androgyyninä, joka uhraa perheen tulevaisuuden menemällä tekemään sellaisia asioita, joihin soveltuu paljon miestä huonommin.
Väkivaltainen mustasukkaisuus keinona kumppanin pitämiseen ei myöskään toimi naisilla yhtä hyvin, vaikka mustasukkaisuus onkin periaatteessa luuserien hommaa, mutta varsinkin laittomassa maailmassa pelko kuolemasta väärän naisen katsomisen takia on varmaan ollut merkityksellinen tekijä. Nainen ei voi kaapata miestä hevosen selkään ja pakottaa miestä tekemään lapsia kanssaan, mutta miehille tuo on edelleen lisääntymisstrategia joissakin päin maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen, mutta olen aina valmis vastaamaan fyysisesti uhoamiseen. Ja olen vastannutkin.
Räyhääminen ja kohti tuleminen saa mussa aikaan reaktion mennä vastaan. Sama reaktio jos mun ystäviä millään tavalla uhataan.
Olen aina joutunut näihin tilanteisiin vain miesten kanssa, en koskaan naisten.
Kumppanini kritisoi mua jatkuvasti tän asian tiimoilta, että antaisit olla.
En vain pysty katselemaan jotain raivoavaa kännistä taulapäätä rauhallisena, ja niitähän tällä kylällä riittää.
Oon kyllä monesti kuullut, etten ole erityisen naisellinen tai että olen "epänainen".
ajattelinkin jo, että olenko muka ainoa. Oon kerrankin käynyt puolustamaan miestäni, kun näytti että vieras uhittelija käy selkäpuolelta päälle. Mieheni ei ollut yhtään otettu vaan ripitti hartaasti. Oon miestäni päätä lyhyempi, joten kyllä kait se puolensa olisi pitänyt, mutta yllättäjällä oon liian kova etu, että olisin voinut sivusta katsoa. Onneksi tuollaisia ei juuri koskaan tule eteen. Olen ilman selkeää hyökkäystä hyvin höveli ja pyrin sovittelemaan kaiken. Mut oon myös ihan valmis puolustautumaan jos on tarve.
Ei järki oo se mikä tuota säätää (mäkin maisterisnainen) vaan se, saako adrenaliini aikaan ennemmin pakenemis- vai taistelureaktion. Tämä on varmaan jossain määrin sukupuolittunutta, jossain määrin myös opittua. Jos mies puolustaa vaimoaan, hän on sankari. Jos vaimo miestään, not so much.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on arka eikä osaa fyysisesti puolustautua. Minä naisena olen nopea reagoimaan ja olen taistelutaitoinen. Sininen vyö judossa, sininen vyö taidossa, vihreä hanska savatessa. Jos en itse osaisi taistella saattaisi pelottaa, mutta nyt ei pelota. Ei se taisteluvalmius ole automaattisesti miehellä. Tietynlaisella persoonalla enemmänkin, olen kaikessa ”peloton” ja nopeaotteinen. Ja osaan ottaa turpasn, eli en lamaannu kivusta tms, olen kisoissakin otellut matsit loppuun kylkiluut murtuneena tai leuka murtuneena.
T. Ninjamamma
Hyvä että osaat jotain, mutta ei kannata oikeasti yliarvioida taitojaan.
Noista ainut oikeassa tositilanteessa järkevä laji on judo, sen tiedostaa jokainen kamppailulajeista perillä oleva.
Pitää kuitenkin muistaa, että miehet on käytännössä aina fyysisesti ylivertaisia naiseen verrattuna(voima, koko, pituus).
Itse olen 185cm mies, judoa, karatea, jujutsua, aikidoa harrastellut. Paino vaihteli 60-85kg välillä(eli nuoresta aikuiseksi siis) ja melkolailla kaikissa noissa lajeissa on käyty lämmittelyissä&harjoittelun lomassa jonkinlaista painia.
Faktaa on, että edes mustavöiset naiset ei pärjää kunnolla aloittelelevaa miestä vastaan(ei silmien tökkimistä jne käytössä) esim "painimisessa" koska miehen voimat on aivan toisella tasolla.
Eli kannattaa silti vältellä tilanteita, eikä mennä taidovoltteja vetelemään.
Toki poikkeuksiakin on, mutta miehillä on fysiikka puolellaan.
Ja vaikka olet otteluissa käynyt, niin vastassa on luultavasti toinen nainen jne.
Jos joskus pääsee kokeilemaan tilannetta missä vastassa on itseään fyysisesti ylivoimainen vastus, huomaa kyllä että ei tekniikallakaan kaikelle pärjää.
Itsekin olen kokenut tämän kun jujutsussa oli itseäni 20-30kg painavampi lihaskimppuvetäjä, olo oli kuin märällä rätillä vaikka itsekin painoin 84kg ja olin todella kovassa kunnossa.
Itselle on pari kertaa ~10-15v sitten käynyt humalainen/sekava nainen kimppuun ilman syytä(mitälie nistejä) ja kyllä siinä kaheli lensi aika nopsaan kun en kokenut että heillä olisi oikeutta satuttaa minua syyttä suotta. Ja siinäkin käytin ehkä 20% voimistani selvästi "täysiä" kimppuun tulevaa kohtaan, ettei tule itselle ongelmia. Eikä näillä ollut silloinkaan mitään jakoja.
Olen mies mutta en ole omasta mielestäni aina valmis fyysiseen itsepuolustukseen. Hyvin harvoin itseasiassa. Mutta silloin kun olen niin vankeja ei oteta.