Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi 26 -vuotiaana
23.12.2017 |
Tiedän että tästä aiheesta on paljon aloituksia, eikä "sopivaa" ikää ole lasten saamiseen MUTTA. Olemme aviomieheni kanssa työelämässä, asumme omistusasunnossa ja tulot ovat hyvät. Olemme luopuneet ehkäisystä, haaveena oma lapsi. Koemme että lapsi sopisi tähän elämäntilanteeseen hyvin. Monet ystäväni kammoksuvat ja ihmettelevät, että miksi tekisimme lapsia näin nuorena (Mieheni on 28 -vuotias, minä 26). Ensin pitäisi kuulema matkustaa ja "elää". Olemme matkustelleet, elämä on kivaa, milloin niitä lapsia sitten sopii saada? Onko kaikkien reppureissailtava puoli vuotta Australiassa? Täytyykö mun väkisin juoda jotain alkoholia, ja käydä baarissa, kun en tähänkään asti ole sitä harrastanut?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Tein omat lapset tuon ikäisenä. Olin valmistunut sairaanhoitajaksi ja moni koulukaveri teki vauvoja kesken opiskelun. Nyt olen 5-kymppinen ja lapset maailmalla. Ollaan reissattu lasten kanssa paljonkin kun olivat teinejä. Teinit ja naiset tykkää shoppailla ja olla rannalla eli kaikkialle voi lähteä lasten kanssa.
Nyt itsellä on kiinnostus reissaamiseen, eikä tarvi enää ottaa lapsia mukaan. Nepal ja Arizona ois seuraavana listalla.
Lapset kannattaa tehdä niin nuorena kuin voi.
Vikasta lauseesta oon eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä oikein hyvä ikä saada ensimmäinen lapsi. Ei ole mitenkään erityisen nuori, mutta toisaalta nykyään verrattuna siihen minkä ikäisenä etenkin kouluttautuneet äidit saavat lapsia, niin on se siihen.
Omat lapseni olen saanut 25-, 26-, 28- ja 30-vuotiaana. Meillä oli miehen kanssa viisi yhteistä vuotta takana kun esikoinen syntyi, oltiin naimisissa ja valmistuttu yliopistosta. Vakipaikkaa ei ollut kummallakaan eikä omistusasuntoa, mutta elämä on rullannut varsin kivasti sittemmin. Kyllähän sitä ihmettelee moni, että minkä ikäisenä ollaan lapsia saatu, etenkin kun olen joitakin vuosia ikäistäni nuoremman näköinen ja aika sirorakenteinen, niin ehkä vaikutan nuoremmalta. Ja tällaisella paikkakunnalla jossa paljon koulutettuja ihmisiä, niin kerhoissa ja lasten harrastusjutuissa yleensä nuorimmasta päästä. Mutta siis absoluuttisesti en koe, että n. 26-v. olisi erityisen nuori äiti.
Jos hetki tuntuu oikealta niin antakaa mennä vaan. Jos tietää lapsia haluavansa ja puitteet ovat hyvät, niin mikä estää. Ei mullakaan ollut vuosiin kenelläkään opiskelukaverilla tms. lapsia, mutta äitiyden myötä saa usein ainakin hyvänpäiväntuttujen tasolla uusia tuttavuuksia, joskus parempiakin.
Ihan täysin yksilöllinen asia. Itse olen 28v enkä voisi kuvitellakaan lapsia itselleni lähivuosina... Toiset sitte taas saa lapsia jo 18v. Toiset ei ollenkaan. Ihan yksilöllisiä juttuja. Eläkää omaa elämäänne älkääkä miettikö muiden mielipiteitä kokoajan!
Ihanko tosissasi kysyt av-palstalta lupaa siihen, voitko tehdä lapsen? Vielä oikein koettavaa tarvetta perustella asiaa. Huhhuh.
Mietis vaikka kun lähdet 12 ja 14 vuotiaiden kanssa Lontooseen. Ne haluaa vahakabinettiin, Michael Jackson- musikaaliin, nähdä kuningattaren linnan, kiinalaisten kaupunginosan, tehdä halpoja shoppailuja, maistaa fish&shipsejä. Tee lapset nuorena kun vielä jaksat reissata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan luultavasti palstavelojen vihat päälleni, mutta eiköhän tuossa ole kyse jonkin sortin kateudesta. Olet löytänyt paikkasi elämässä ja hyvän kumppanin rinnallesi, olet onnellinen. En muuten ymmärrä miksi pitää toisen valintoja tuolla tavoin mollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että myös äitinä voit matkustaa vaikka yksin ja se on ok. Lapsi ei tarkoita täydellistä asettumista.
Ja 26 on normaali ikä hankkia lapsia.
Lisään edelliseen, esikoisen sain 21 vuotiaana, opiskelin välissä uuden ammatin ja nyt toinen syntyy täytettyäni 25 :). Mieheni on 30 ja pian kolmen isä. Mitään emme ole menettäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muiden mielipiteillä ole väliä. Jos koette olevanne valmiita, niin sitä vaan lasta tekemään. Voi olla toki yksinäistä elää lapsiarkea, kun kaverit eivät pysty samaistumaan ja haluavat vielä elää villiä nuoren elämää. Mutta uusia kavereita saa aina. Olen itse 28-vuotias ja työpaikallani moni ikäiseni on jo mennyt naimisiin ja hankkivat lapsia. Itse koen olevani vielä niin nuori enkä osaa ajatella ollenkaan itseäni perheen äitinä, vaikka pitkässä parisuhteessa olenkin. No tämä ehkä osin johtuu siinä, etten ujon luonteeni takia ole ikinä päässyt bilettämään ja tavallaan koen haluavani vielä päästä kokeilemaan sitä nuoren ihmisen bile-elämää. No se juna lienee mennyt jo kohdallani... Ihmiset ovat niin eri kypsyysasteilla. Nykyaikana se nuoruus on aika pitkä jatkumo monelle, etenkin korkeakoulutetuille naisille. Harva kokee tylsistyneensä ja kaipaavansa sisältöä lapsista vielä parikymppisenä.
Minä valmistuin yliopistosta 26-vuotiaana. Kolmikymppisenä tapasin mieheni ja minulla oli vakityö. Jätimme ehkäisyn pois, ja ainoa lapsi syntyi, kun olin 36. Olisin mielelläni tehnyt lapsen jo kymmenen vuotta aiemmin, mutta tilanne ei ollut sopiva työttömänä sinkkuna. Toisaalta ehdin säästää pesämunaa ja matkustella miehen kanssa kaksistaan monta vuotta, ja ihan hienoa sekin oli.
Toivotan teille onnea raskautumiseen. Toivottavasti teillä tärppää nopeammin kuin meillä. Lapsi on lahja varsinkin, kun hän tulee toivottuna ja odotettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain esikoisen ollessani 26v, mies oli 24v. Oltiin kummankin kaveripiirin ensimmäiset lapsenteossa, nyt kolme vuotta myöhemmin kaikilla on lapsi ja meillä jo toinenkin. Ja ei, ei noista kukaan kolmen vuoden aikana mitään matkustellut tai muutakaan erikoista elämällään tehnyt. Tai se yksi pariskunta mutta he matkustelevat nyt vauvansa kanssa :).
Ehkä moni lykkää lapsentekoa vähän siitäkin syystä, että netti on pullollaan kertomuksia miten lapset pilasivat liiton, talouden ja elämän. Sitten kun vierestä pääsee seuraamaan mitä se vauva-arki ja lapsiperhe-elämä onkaan (ainakin ne rusinat siitä pullasta) ja ettei kavereiden liitto ja talous kaatunutkaan, niin kai sitä uskaltaa itsekin helpommin lähteä yrittämään. Iskee se laumasieluisuus, kyllä minäkin jos muutkin :D.
Minäkin olen 26v ja ensi kesänä syntyy esikoinen. En ressaa muiden mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kamujen ajatuksista välitä!
Elämää on lastenkin kanssa, enemmän kuin ilman, lupaan sen. Hyvällä tavalla.
Itse olin 25,5-v. kun sain ekan lapsen. Ei kaduta. Olin jo ollut maailmalla. Ja mikä parasta, olen vielä nuori, kun esikoinen on jo iso. Kun molemmat lapset on isoja, niin meillä on miehen kanssa aikaa vaikka mihin! Ollaan silloin vasta vajaa 5-kymppisiä. Toisin on niillä, jotka tekee lapset vajaa 4-kymppisenä.
Minusta oikein hyvä tilanne teillä, mitä väliä muiden mielipiteillä.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain esikoisen ollessani 26v, mies oli 24v. Oltiin kummankin kaveripiirin ensimmäiset lapsenteossa, nyt kolme vuotta myöhemmin kaikilla on lapsi ja meillä jo toinenkin. Ja ei, ei noista kukaan kolmen vuoden aikana mitään matkustellut tai muutakaan erikoista elämällään tehnyt. Tai se yksi pariskunta mutta he matkustelevat nyt vauvansa kanssa :).
Ehkä moni lykkää lapsentekoa vähän siitäkin syystä, että netti on pullollaan kertomuksia miten lapset pilasivat liiton, talouden ja elämän. Sitten kun vierestä pääsee seuraamaan mitä se vauva-arki ja lapsiperhe-elämä onkaan (ainakin ne rusinat siitä pullasta) ja ettei kavereiden liitto ja talous kaatunutkaan, niin kai sitä uskaltaa itsekin helpommin lähteä yrittämään. Iskee se laumasieluisuus, kyllä minäkin jos muutkin :D.
Tämäpä muuten. Niin usein kuulee kerrottavan, miten alle kolmekymppisenäei kannata hankkia lasta, kun sitten ei pääse reppureissaamaan jne.
Vaan harvapa siellä reppureissaamisilla sitten loppujen lopuksi käy :D
Ja itsemuuten ehdin juuri ja juuri täyttää 27 kun lapseni syntyi. Tyytyväinen olen ollut tähän päätökseen :)
Osalla kavereista on lapsia, osa taas vannoutuneita veloja.
Itse sain 1. lapsen 27v. ja ei kyllä tullut mieleenkään että siinä olisi jotain outoa tai muilla olisi joku mielipide asiaan. Ai niin mutta olikin jo oikeasti aikuinen enkä elä elämääni naapurin Pirjon mielen mukaan.
Ihan hyvä ikä tuo on. Itse olen, kuten tuttavapiirinikin on, korkeakoulutettua porukkaa, ja yleisin argumentti perheenperustamisen lykkäämistä suositeltaessa on juuri se, että uraa on tehtävä ensin. Että ei ole järkeä heittää koulutusta hukkaan hankkimalla heti lapsia. Maailma voi toki olla muuttunut, mutta kaikki tietämäni tällä hetkellä 50-60-vuotiaat korkeassa asemassa olevat (yli 100k euroa vuodessa tienaavat) naiset ovat luoneet uransa käytännössä lastensaannin jälkeen. Esim. oltu ikävuodet 25-32 lasten kanssa kotona ja sen jälkeen siitä 32 vuoden iästä oltu yhtäjaksoisesti työelämässä vuosikymmeniä. Tietysti nykyajan ongelmana on kenties enemmän se, kuinka päästä hyvään työpaikkaan kotona vietettyjen vuosien jälkeen (toisaalta voi olla plussaa, jos lapset on tehty eikä nainen ole tikittävä mammalomapommi), mutta yleisesti ottaen ihmisillä on minusta taipumusta ajatella liian lyhyellä tähtäimellä. Enemmän tämä on makuasia, missä kohtaa haluaa sen tauon pitää, ja kuinka pitkän tauon ylipäätänsä haluaa pitää.
Täytin juuri 27 ja olen raskaana. Äitini sai ekan saman ikäisenä. Kun kerroin työkavereille että olen raskaana yksi sanoi "niin onhan sulla ikääkin et oli aikakin". Ite sai omansa melkein 30-vuotiaana >:(
Nuori nainen :)