Hei te " helppojen" vauvojen äidit

mulla on helppo vauva ja olen siitä iloinen ja kiitollinen. On myös eroa sillä miten asioihin suhtautuu. Joku ei kestä pientäkään itkua tai yöheräämisiä, heti on kamalan vaikee vauva.

Meillä oli esikoisen kanssa tosi rankka alku koliikin vuoksi. Tätä toisen lapsen helpoutta osaa kyllä arvostaa, mutta omaa ansiotani se ei todellakaan ole. Ihan samalla lailla olen molempia hoitanut. Ensimmäisen lapsen koliikki loppui kuin seinään kahden kuukauden iässä.

Vierailija:

mulla on helppo vauva ja olen siitä iloinen ja kiitollinen. On myös eroa sillä miten asioihin suhtautuu. Joku ei kestä pientäkään itkua tai yöheräämisiä, heti on kamalan vaikee vauva.

:)))

Mutta varmasti myös vanhemmilla on osuutta asiaan.

Eräs tuttava nimittäi kerran sanoi, että taidan olla melko rauhallinen äiti, kun lapsikin on niin kiltti ja rauhallinen. Ehkä se äidin turha hermoilu sitten vaikuttaa myös lapseenkin?

Uskon että osaksi senkin vuoksi mun kaikki kolme vauvoja on olleet kilttejä ja helppoja. Koska vauvanhoito ei mua rasita.

Meillä suhtkoht helppo vauva (4.5 kk) ainakin vielä, samoin kaverilla. Mutta yhdellä kaverilla todella hankala ja kun ovat samoihin aikoihin syntyneet niin on helppo vertailla. Aiemmin pidin näitä asioita ihan huuhaana tyyliin miten vauva voi olla helppo tai vaikea.



Nyt ollaan kyllä nähty että ihan ovat omia persoonallisuuksiaan ja tämän vaativan vauvan äiti ei ainakaan ole tehnyt mitään niin väärin että vauva olis sen takia hankala. Samoin itse en keksi mitään mitä olisin muka tehnyt " oikein" ... Vuorokausirytmin löytymisestä antaisin hieman kiitosta itselleni ELLEN tietäisi että kaverin vauva ei ole sitä löytänyt vaikka ihan samoin on toimittu.

tajua mitä vaikeeta voi yhden vauvan hoitamisessa olla. Vaikka valvois kaikki yöt, niin kyllä se varmaan vaan olis helppoo. Kieltämättä on kyllä tullut mieleen et mistä mua rangaistaan.

Toinen lapseni on ollut huomattavasti esikoista helpompi. Osittain varmaan rauhallisen luonteensa vuoksi, mutta osittain varmasti myös sen takia, että itse en enää hermoillut niin paljon kuin esikoisen kanssa.



Yleisesti ottaen ne ihmiset, joilla on tuttavapiirissäni ollut hankalia vauvoja, ovat olleet melko neuroottisia itse omalta luonteeltaan tai muuten vain ottaneet ylimääräisiä paineita vauvanhoidosta. Ja usein näitä hankalia vauvoja on ollut nimenomaan esikoisina.

Jos on raskausaika jo rauhallista, on se vauva syntyessäänkin rauhallinen.

Näitä keskusteluja vähän sekoittaa se että jokaiselle helppo ja vaikea ovat suhteellisia asioita... Tämän kaverini mielestä hänen vauvansa on ihan ok vaikka minun mielestä todella vaativa ;) Kaikkeen tottuu, kai.

arvasinpas, et kyllä tuollaisia kommentteja tulee. Että kun minä en turhia hermoile niin vauvakin on rauhallinen ja helppo. Herää tähän maailmaan hyvä ihminen :)

Eikös vauva-lehdessä ollut artikkeli tästä joku aikaa sitten?

Vauva vaistoaa äidin sensitiivisyyden tms.

Lyhyesti kerrottuna sen sisältö oli se, että mitä herkemmin äiti vaistoaa vauvan tarpeet ja mielialan, sitä tyytyväisempänä vauva pysyy.

Vierailija:

arvasinpas, et kyllä tuollaisia kommentteja tulee. Että kun minä en turhia hermoile niin vauvakin on rauhallinen ja helppo. Herää tähän maailmaan hyvä ihminen :)

Jos vauva olisi herkempi itkemään, ehkä ei olis näin helppoa. Olen tosi kiitollinen tästä ' piiku filosofista' , koska tuntuu että ymmärrän häntä niin hyvin. Mutta eipä nuolasta ennen kuin tipahtaa, varmaan seuraava vesseli on erilainen, ja ei haittaa jos onkin vaativampi - tuo sitten vipinää elämään. ;)

Toisten mielestä taas ei. Poikani on muiden mittapuiden mukaan vaativa. Uskon osittain että lapsen helppous on asennoitumiskysymyskin. Varauduin odotusaikana siis pahimpaan :)

Olen terveydenhoitaja koulutukseltani (ihan vain taustatietoa).



Ensimmäinen normaalihoitoinen, toisella koliikki, kolmas normaali ja neljäs kitisevä.



Omasta kokemuksestani sanon, että lapset tulevat - jokainen - eri elämäntilanteeseen ja kaikilla syntyneillä on jo oma temperamenttinsa. Omasta kokemuksestani sanon myös sen, että vauvan koliikki ei ole aiheutettu vanhempien puolesta (ammattikokemus), koliikki vain on ja vain taivas tietää syyn.



VOimia koliikkivauvojen äideille!

No, tämäpä huusikin kurkku suorana sitten mahavaivojen lisäksi kaikkea mahdollista vähänkin normaalista kotonaoleilusta poikkeavaa: neuvolakäyntejä, autolla ajoa, kylpyjä... Tulipa mieleen tuosta, kun joku sanoi, että vaikeiden vauvojen vanhemmat ovat hermostuneita ja neuroottisia, että saattaa hyvinkin olla niin, että se vanhempien hermostuneisuus on seurausta vauvan ärtyisyydestä, eikä syy siihen. Meille ainakin kävi niin, että linnoittauduttiin paljolti kotiin, ja jos jonnekin piti lähteä, niin kieltämättä mua aina jännitti, että saako vauva taas lohduttoman huutokohtauksen jossain. Mutta kotioloissa en tietenkään hermoillut, ja silti vauva huusi. Nykyään tuo vauva on keskivertoa kiltimpi taapero.



Toinen vauvamme sitten on varmaan aika keskiverto, tahtoa ja temperamenttia löytyy, mutta esikoiseen verrattuna on huomattavasti helppohoitoisempi. Olen joskus saanut kummastelevia katseita vierailta, kun olen kehunut kuopuksen helppoutta, ja sitten hän onkin alkanut kovalla äänellä komentaa. Mutta kaikki on suhteellista, esikoisen vauva-ajan koettuani kuopuksen hoitaminen tuntuu lomailulta.

Minä taas kokemuksesta vannon, että vaikeammat vauvat ovat muita älykkäämpiä. Olen lastaperheestä ja itselläni vasta " helppo" vauva. Elämän varrella olen nähnyt niin paljon vauvoja ja heidän kasvuaan ja näistä nk. vaikeista (herkkiä reagoimaan) on tullut kaikista (KAIKISTA) koulussa normaalia älykkäämpiä.

Voit kertoa siitä, millaista kokemusta sinulla on helposta vauvasta. Mutta et voi kertoa vaikeista vauvoista, koska sinulla ei siitä ole kokemusta. Jätä ne asiat kokeneemmille, niin et herätä ärtymystä.



Kuten 11 sanoi, ulkopuolisen on vaikea tietää mikä on syytä ja mikä seurausta.

Minkä takia tähän edes sotketaan sairaita lapsia? Puhuttaisiin nyt vain helpoista ja vaikeista terveistä lapsista. Kai nyt jokaisen pollaan mahtuu, että koliikkivauva on " vaikeampi, kuin terve lapsi. Tai ylipäätään mukula, jolla on jokin fyysinen vika/syy miksi on hankala.

Syystä en tiedä, uusina vanhempina oltiin tietysti epävarmoja, mutta synnytys ok ja nopea, hoito ok ja asianmukaista ja imetys lapsentahtista ja yritystä päivärytmiin kiinni jne. Ei vaan auttanu mikään.



Kaveri sitten tuumas kun läheltä seuras perheemme vauva-aikaa: " Onneks mulla ja mun miehellä on niin hyvät geenit, että saadaan onnistunut lapsi, eikä mitään kitisijää" . Mielenkiinnolla odotan että he aikanaan saavat lapsen (odottelevat lähelle 40v, koska ensin on elettävä elämä ettei se mene pilalle ja kyllähän nykyään saa hoidoilla heidän mukaansa vielä päälle 40v lapsia ihan helposti). Kiinnostaa nähdä mikä on " onnistunut vauva" ja voin iha nvaikka kysyä, että missäs nyt erityisesti tulee esiin ne " hyvät geenit" .



Vanhemmat vielä akateemisia ihmisiä (maisteri ja tohtori) ja tällasia ovat näkemykset, että on meitä kans moneen junaan. Sattuneesta sysytä ollaan äärimmäisen vähän heihin yhteyksissä enää.