Hei te " helppojen" vauvojen äidit

Me ollaan isän kanssa rauhallisia, meillä on selkeä, ei kuitenkaan orjallinen päivärytmi. Viihdymme kotona, mutta kyläilemme, meillä käy erilaisia perheitä kylässä, matkustelemme kotimaassa kyllä jonkin verran, mutta emme kovin paljoa. Vauvaikäinen ei tarvitse ulkomaanmatkailua, eikä " saa" siitä yhtään mitään positiivista.



Naapurimme ihmetteli, kun kolmevuotias poika on niin levoton ja tottelematon...No, karkeasti sanottuna perhe oli puolen vuoden aikana kotona ehkä kolme viikonloppua. Olis risteilyä, ulkomaanmatkaa, Lapinmatkaa jne. Eipä ihme, että lapsi on levoton, tottelematon ja itkuinen. Pahaa oloaanhan hän viestii.

Ja muut vauvat ovat ilmeisesti sitten niitä helppoja?

Tottakai voi puhua koliikeista ja sairauksista samassa yhteydessä kuin lasten vaativuudesta. Yleensähän lapsella on joku vikana jos hän ei ole tyytyväinen. Varmaankin lapsilla on pienestä pitäen myös luonne-eroja, jotka saattavat vaikuttaa heidän käytökseensä.



Koliikkiin ei ole löytynyt mitään hoitokeinoa. Jos olisi, niin tuskin perheiden tarvitsisi valvoa ympäri vuorokauden vatsaansa kouristelevan lapsen kanssa.



Meidän vauvamme oli vaativa juuri koliikin ja muun sairastelun vuoksi. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen hänestä on tullut helppo taapero, oikea auringon paiste ja hän on nyt 4-vuotias.



Pikku kakkonen on yhtä auringon paistetta alusta alkaen. Vatsa toimii ja uni maistuu.

Meillä helppo vauva, mutta kyllä neidistä temperamenttiä löytyy.

Jotkut vaan ovat ns. helpompihoitoisia kuin toiset eikä siinä vanhempien tekemisillä ole kovinkaan paljon vaikutusta. Eräällä tutulla on äärimmäisen sopeutuva ja rauhallinen esikoinen, mutta kuopus on varsinainen palosireeni (joka opetti vanhemmilleen pitkää pinnaa ja nöyryyttä). Siis sama kasvuympäristö ja samat geenit ja täysin erilaiset luonteet lapsilla.



On hyväksyttävä vauvojen (ja yleensäkin ihmisten) erilaisuus ja se, että jokainen normaali vanhempi tekee kaikkensa antaakseen lapselleen parhaan mahdollisen hoidon.



t. eräs, jonka vauva kärsi pahasta koliikista ensimmäiset 3 kk ja on nyt puolivuotiaana rauhallinen kuin mikä (saa nähdä kuinka kauan :))

Olemme myös mieheni kanssa erittäin rauhallisia luonteita ja viihdymme paljon kotosalla. Lapsemme olivat vauvoina hyvin erilaisia. Molemmat kaksoset helppoja tai vaikeita mutta eri tavoilla. Toinen kitisi jatkuvalla syötöllä (ei siis koliikkia mutta kitinää) ekat kuukaudet, mutta nukkui hyvin ja hänen kanssaan oli helppoa lähteä ja liikkua joka paikassa. Aurinkoinen lapsi. Yöunille saaminen oli TUSKAA ja kesti tuntikausia ekan vuoden!



Toinen kaksosista ei juurikaan nukkunut päivällä kunnolla, heräsi aina jos vaunut pysähtyivät. Oli kuitenkin hereillä ollessaan suht rauhallinen ja helppohoitoinen, viihtyi yksin. Mutta auta armias jos kävimme jossain kylässä tai kaupoissa: huusi kuin palosireeni heti kun rutiinit muuttuivat ja vierasti armottomasti jo ihan pienenä! Eikä sitä itkua meinannut saada loppumaan millään vaikka olisi kuinka yrittänyt.:((. Huoh tosi rankkaa. Yöunille nukahti tosin todella hyvin.



Eli meillä lapset, syntyneet samaan aikaan, olivat todella erilaisia. Enpä usko että omalla käytöksellämme juurikaan heihin vaikutimme, kyllä lapset ovat sellaisia kuin ovat heti alusta alkaen.