Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7990)
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä tein läksyjä keittiössä ja ketsuppi pomppasi ulos jääkaapista. Ketsuppi oli kyljellään oven hyllykössä, joten en ymmärrä miten se sieltä tuli ja vielä niin voimalla että ovi lensi auki?
Ketsuppi on voinut alkaa käymään jos sitä on säilytetty huoneenlämmössä. Joskus löysin keittiöstäni pinkeäksi pullistuneen ketsuppipullon, kunnon suhahdus sieltä karkasi kun sen aukaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pouta oli vähän huono ilmaisu. Näytti siis sille kuin ulkona olisi ollut kunnon korventava hellesää ja aurinko olisi porottanut pilvettömältä taivaalta.
No mutta siis paljonko kello olisi ollut? Kyllähän kesällä Keski-Suomessa jo hyvin varhain aamulla aurinko jo paistaa kirkkaasti...? Aamuyöstä, kun vanhemmat vielä nukkuivat sängyssään, on aivan hyvin voinut olla täysin valoisaa ja aurinko jo esillä.
Pahimpaan aikaan, siis kesäpäivänseisauksen tienoilla aurinko nousee jo puoli kolmen aikaan yöllä oltuaan maillaan alle kolme tuntia.
Että oliko murhapolttoaikomus takana.
Sain parikymppisenä nimettömiä postikortteja, joissa tsempattiin jatkamaan elämää ja kerrottiin kuinka olen tärkeä ihmisille. Mulla oli silloin todella vaikea elämäntilanne ja mietin itsemurhaa aika usein.
En tunnistanut käsialaa eikä kukaan tuttu ole tähän päivään mennessä myöntänyt lähettäneensä niitä.
Käyttäjä31866 kirjoitti:
Opiskeluaikainen hyvä ystävättäreni katosi merkillisesti elämästäni! Nyt hänestä ei löydy mitään tietoa mistään! Ei Googlesta, ei facesta, ei Linkedinistä! En myöskään löydä hänen miehensä puhelinnumeroa mistään, enkä muitakaan yhteystietoja!
Isälläni oli kaksi kaveria, isoisäni ikäluokkaa eli ennen itsenäisyyttä syntyneitä.
Aloitin sukututkimuksen hiukan yli 10 v sitten. Nyt sitten ajattelin etsiä nuo isäni kaverit kotipaikkakunnan kirjoista. Niitä ei löydy mistään. Sanomalehdistäkään ei löydy kuolinilmoituksia. Kotiseudun tutkijatkaan eivät ole ikinä kuulleet kavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vuosia sitten yhdessä edellisessä asunnossani tirkistelijä. Asia tuli ilmi talvella, kun pihallani/ikkunoideni edessä oli valtavat miehen jalanjäljet. Mitään oikomispolkuja tms eivät olleet, koska jäljet tulivat mm suoraan makkarini ikkunaan, niin että joku oli ensin kävellyt "ohi" mutta kääntynyt katsomaan suoraan sisälle kesken kävelyn.
Samoin jälkiä meni keittiön ikkunaan (myös käännytty suoraan katsomaan sisään) sekä takapihan ikkunoihin, ihan kiinni ikkunaan. Sinä talvena siis satoi paljon/usein lunta ja tämä hyypiö kävi jäljistä päätellen (uusia, samankokoisia ilmaantui vähän väliä) todella usein.
Niistä otettiin kuviakin/lähipiirini näki jäljet ja kuvat. Eli joku siellä oikeasti kävi. Ja yritettiin tuota hyypiötä jopa lähimmäisteni/ystävieni toimesta käräyttää siis niin, että itse olin sisällä ja muut passissa ulkona jos hyypiö tulisi
Tuo TS lienee aktiivinen vieläkin, sellaista olen kuullut. En tiedä henkilöä, mutta kuulemma asuu Pattijoella.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko nyt niin erikoinen juttu, mutta kuitenkin..
Tapahtui joskus tämän vuosituhannen alussa. Oltiin vanhempien kanssa mökillä ja mun eno tuli käymään siellä. Oli tosi lämmin ja kaunis kesä, ja sinä kesänä oli kummallisen paljon suruvaippoja (eli siis niitä perhosia). Istuttiin mökin rappusilla, juotiin kahvia ja juteltiin mukavia. Enon ympärillä parveili niitä suruvaippoja aivan hillittömästi. Vaikka niitä oli sinä kesänä paljon, niin tuo oli jo epätavallista. Eno kuoli äkillisesti saman vuoden joulukuussa ja silloin tuli mulla & mutsilla tämä kesäinen tapaus mieleen.
Oliko hänellä esim diabetes? Silloin hiki voi haista käyneille hedelmille ja perhoset pyörivät ympärillä. Vaimolla on diabetes ja erään kerran keväällä ensimmäinen nokkosperhonen istahti hänen otsalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähävarainen ja tarkistan aina huolellisesti että otan kaikki ostokset mukaan.
Eräänä päivänä kävin kaupassa,ostin kuukautissiteitä,kissanruokaa,energiajuoman sekä nenäliinoja.
Kotona en löytänyt sidepakettia tai energiajuomaa MISTÄÄN. Se energiajuomatölkki oli vielä iso ja turkoosi, sidepaketti taas violetti,on vaikea uskoa etten olisi huomannut niitä kassahihnalta etenkin kun katson aina kahdesti että kaikki päätyy mukaan. Eivät myöskään olleet voineet pudota muovikassista.
En vieläkään ymmärrä mitä tapahtui. Harmittaa se 5 e mikä meni hukkaan.
Kysyitkö kaupasta silloin, jos kuitenkin olivat jääneet hihnalle? On myös mahdollista että toinen asiakas nappasi ne vahingossa tai tahallaan.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin suorat hiukseni muuttuivat laineikkaiksi ja jopa sellaisiksi korkkiruuvikiharoiksi. Olen mies ja minulla oli pitkät hiukset parikymmentä vuotta, silloin aluksi ne olivat suorat ja ehkä joskus kolmikymppisenä ne alkoivat kihartua. Silloinen naisystävänikin ihasteli niitä hienoja kiehkuroita. Nykyään ei ole kiehkuroita, jouduin luopumaan hiuksistani koska ne harvenivat liikaa.