Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Minua ihmetyttää, että miksi monet täysin tuntemattomat ihmiset suuttuvat minulle ilman syytä todella kovasti. Ryntäävät luokseni ja alkavat huutamaan ja raivoamaan minulle ilman mitään syytä. Ainakaan minä en keksi mitään syytä. Minä olen ihan rauhallisesti paikallani omiin ajatuksiini vaipuneena tutkien vaikka kännykkääni kun joku sitten raivostuu minulle.
Viimeksi juuri viime viikolla joku täysin tuntematon teini-ikäinen tyttö alkoi huutamaan minulle raivoissaan bussissa, että ei kuulu minulle, että minne hän menee ja hän ei sitä minulle kerro. Minä en ollut tehnyt mitään, istui vain paikoillani katsoen ikkunasta ulos ja hän istui viereisellä penkkirivillä käytävän toisella puolella. Ihmiset katsoivat meitä ihmeissään kun hän alkoi huutamaan.
Mikä minussa on sellaista, joka saa ihmiset raivostumaan minulle ilman syytä, vaikka en sano tai tee mitään ihmiselle joka suuttuu minulle? Kukaan tuntemani ihminen ei ole kokenut tällaista, että heille aletaan todella usein huutamaan ja raivoamaan muille ilman syytä. Minun mielestäni minussa ei ole mitään erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin hiljaista katua pitkin, ei siis juuri ketään liikkunut siellä. Vastaani käveli nainen. Juuri kun hän oli ohittamassa minua, katsoin sekunniksi oikealle puolelleni ja käänsin pääni takaisin menosuuntaan. Hän tuli uudestaan vastaan ja oli juuri ohittamassa minua.
Katsoin taakseni, en nähnyt siellä kuin tämän yhden naisen. Ei voinut olla kahta saman näköistä.. En koskaan tajunnut, että mitä oikein tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että miksi monet täysin tuntemattomat ihmiset suuttuvat minulle ilman syytä todella kovasti. Ryntäävät luokseni ja alkavat huutamaan ja raivoamaan minulle ilman mitään syytä. Ainakaan minä en keksi mitään syytä. Minä olen ihan rauhallisesti paikallani omiin ajatuksiini vaipuneena tutkien vaikka kännykkääni kun joku sitten raivostuu minulle.
Viimeksi juuri viime viikolla joku täysin tuntematon teini-ikäinen tyttö alkoi huutamaan minulle raivoissaan bussissa, että ei kuulu minulle, että minne hän menee ja hän ei sitä minulle kerro. Minä en ollut tehnyt mitään, istui vain paikoillani katsoen ikkunasta ulos ja hän istui viereisellä penkkirivillä käytävän toisella puolella. Ihmiset katsoivat meitä ihmeissään kun hän alkoi huutamaan.
Mikä minussa on sellaista, joka saa ihmiset raivostumaan minulle ilman syytä, vaikka en sano tai tee mitään ihmiselle joka suuttuu minulle? Kukaan tuntema
Olen ihmetellyt itsessäni samaa. Minullekin on monesti tuntematon ihminen alkanut purkaa kiukkuaan, vaikka en ole todellakaan tehnyt yhtään mitään. Nuorempana kävi monta kertaa niin, että kun olimme isolla porukalla yöelämässä, joku vähän päihtyneempi lyöttäytyi meidän porukkaan (usein mies, sillä olimme kaikki naisia) ja alkoi iskeä meitä/avautua meille. Pari kaveria alkoi aina soittaa suutaan näissä tilanteissa, mutta itse koin ne kiusallisiksi, joten olin hiljaa ja vetäydyin hieman kauemmas. Silti lähes AINA nämä seuraan lyöttäytyjät alkoivat lopulta suuttuessaan aukoa päätään minulle: "Ja mikä säkin siinä luulet olevasi", jne. Olen aika kiltti ihminen, ja olen miettinyt, että kiltteyteni näkyy kai ulospäinkin. Siksi ihmiset ehkä kokevat minut "turvalliseksi" kohteeksi, johon voi purkaa omaa kiukkua. Nyt ollessani yli kolmekymppinen tätä ei onneksi tapahdu enää niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni: Poikani oppi puhumaan noin 7 kuukautta vanhana ja kertoi aivan uskomattomia tarinoita muunmuassa ettei kuolemaa tarvi pelätä, vaan sitten synnytään uudestaan. Joskus siihen voi kulua jopa 100 vuotta. Nyt ei muista mitään vauvana kertomistaan asioista, monia muitakin asioita kertoi...
Just joo. Lapsi oppii puhumaan ENSIMMÄISEN sanan tai pari aikaisintaan 9 kk iässä. Moni puhuu ensimmäisen sanan vasta vuoden vanhana. Eikä todellakaan puhu kukaan lapsi lauseilla, ennen kuin vasta 2-3 vuotiaana.
Eli meni "vähän" reisille nyt tää juttu...
Vauvakirjassani lukee, että olen sanonut ensimmäiset sanani 7 kuukauden ikäisenä.
Vanhempasi ovat hyvällä tahdolla tulkinneet jonkun ölähdyksesi sanaksi.
Veljeni oli lapsena todella iloinen, vilkas ja kova puhumaan. Mutta sitten jokin asia muuttui. Hän tuli murrosikään ja muuttui täysin päinvastaiseksi kuin mitä oli ennen. Nykyään hän on nuorena aikuisena todella iloton, syrjäänvetäytyvä, erakoitunut ja puhumaton. Hän kommunikoi kirjoittamalla, mutta ei puhu mitään kenellekään. Ei ollenkaan. Eikä hän suostu kertomaan, että mistä tämä johtuu ja mitä on tapahtunut. Jotain pahaa hänelle on tapahtunut, mutta hän ei suostu kertomaan mikä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole kovin mystinen eikä erikoinen juttu, mutta on jäänyt mieleen.
Olin joitakin vuosia sitten Virossa eräällä rannalla. Vähän matkan päässä minusta oli äiti ja noin 2-vuotias poika. Yhtäkkiä tämä lapsi, joka ei edes kävellyt hyvin, lähti juoksujalkaa kiukkuisen näköisenä minua kohti ja otti kourallisen hiekkaa ja heitti sen kasvoilleni vihaisena.
Lapsen äiti tuli perässä ja nappasi lapsen syliin ja pahoitteli kovasti. Hän vei lapsen takaisin paikalleen, mutta melkein heti, kun hän laski lapsen maahan, tämä otti uuden spurtin minua kohti ja taas hiekkaa ja yritti vihaisena heittää sillä minua. Äiti taas pahoitteli tapahtunutta hieman järkyttyneen näköisenä ja hän lähti lapsen kanssa pois.
Jäi mietityttämään, miksi lapsi oli niin kiukkuinen minua kohtaan. En tehnyt mitään erityistä enkä ollut erityisen lähellä heitä.
Näin 2-vuotiaan äitinä voin sanoa, ettei tuon ikäisistä kukaan tiedä, mitä heidän päässään liikkuu. Eivät ymmärrä sitä itsekään. Toimivat impulsiivisesti ja voivat tehdä täysin käsittämättömiä asioita. Mutta mahdollisesti lapsi luuli sinua joskikin toiseksi aikuiseksi (sukulaista, naapuria, päiväkodin hoitajaa), joka on joskus suututtanut hänet.
Tämä tarina on tosi. Elin 90-luvulla avoliitossa miehen kanssa, jonka mielialat vaihtelivat kovasti. Hyvällä tuulella ollessaan oli maailman ihanin, mutta tuuli vaihteli käsittämättömästi ja elo hänen kanssaan ei ollut helppoa.
Olimme suunnitelleet lomamatkaa Etelä-Afrikkaan ja mies oli hoitanut lippujen hankinnan. Mielestäni kaikki oli hyvin, mutta miehen mielestä minun käyttäytymiseni oli huonoa ja hän uhkasi perua matkan, jollei se muutu. Olin ollut huomaavinani hänessä piirteen, että käytti hyväkseen tilanteita, joissa oli niskan päällä - nyt hänellä matkaliput. Itkin ja olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut ja väsynyt moiseen manipulointiin. Aikani itkettyäni sisuunnuin ja päätin, että tämän matkan jälkeen - mikäli sinne koskaan päästää - lopetan suhteen mieheni kanssa ja muutan pois.
Päästiin matkalle kuitenkin. Olimme vuokranneet auton Durbanista ja matkalla Umtataan, minä kuskina tuolloin. Oltiin suunniteltu tankkaavamme siellä, mutta hieman ennen ko. kaupunkia näin huoltoaseman kadun oikealla puolella ja tein äkillisen päätöksen kääntyä sinne.
Huoltoasemalla mieheni hyppäsi kyydistä ja meni -en muista enää miksi - käymään aseman sisällä. Paikallinen huoltoaseman mies käveli automme ja minun luokseni. Avasin ikkunan. Mies katsoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauniilla tummilla silmillään suoraan silmiini ja lempeällä äänellä alkoi puhua englanniksi: "Pysy miehesi luona. Millaista elämäsi olisi yksin? Hän todella rakastaa sinua. Pysy miehesi luona. Mitä tekisit yksin, haahuilisit vain..." Kysyin, miksi hän puhuu minulle sellaisia? "Sinä tiedät miksi", vastasi mies.
Samassa mieheni tuli takasin ja kysyi huoltoaseman mieheltä, onko kaikki hyvin eli toisin sanoen, mitä ihmettä hän siinä tekee. Mies lähti.
Olin aivan mykistynyt tapahtuneesta. Saman tien kerroin miehelleni, mitä tämä paikallinen musta haalariasuinen huoltoaseman mies oli puhunut. Mies hämmentyi ja mykistyi myös. Tämän jälkeen tuntui, että huono suhteemme oli tiessään, loma jatkui hyvällä mielellä ja suhdekin jatkui vielä sen aikaa, että saimme yhteisen lapsen. Luulen, että se oli tuon eteläafrikkalaisen enkelin ilmestymisen tarkoituskin.
Löysin tältä palstalta oudon aloituksen. Se on tehty 9.8. 2008. En voi kirjoittaa otsikkoa sellaisenaan tähän, koska siinä on kielletty sana. Otsikko on "R*ssä odotti sitten olympialaisia, että pääsi hyökkäämään." Keskustelussa ei ole yhtäkään kommenttia enkä voinut myöskään kirjoittaa siihen itse mitään, koska se olisi em. syystä poistunut heti.
Mistä joku av-mamma on silloin vuonna 2008 tiennyt, mitä vuonna 2022 tulee tapahtumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni: Poikani oppi puhumaan noin 7 kuukautta vanhana ja kertoi aivan uskomattomia tarinoita muunmuassa ettei kuolemaa tarvi pelätä, vaan sitten synnytään uudestaan. Joskus siihen voi kulua jopa 100 vuotta. Nyt ei muista mitään vauvana kertomistaan asioista, monia muitakin asioita kertoi...
Just joo. Lapsi oppii puhumaan ENSIMMÄISEN sanan tai pari aikaisintaan 9 kk iässä. Moni puhuu ensimmäisen sanan vasta vuoden vanhana. Eikä todellakaan puhu kukaan lapsi lauseilla, ennen kuin vasta 2-3 vuotiaana.
Eli meni "vähän" reisille nyt tää juttu...
Tyttäreni puhui useita sanoja 8 kuukauden ikäisenä.
Laitoin pyykkejä kuivumaan ja löysin narulta oudon t-paidan jota en ollut ennen nähnyt,iso pantterin kuva edessä ja kainalosta revennyt. Kysyin mieheltä ja teiniltä,kumpikaan ei paitaa tunnistanut.Teinin ystävät eivät myöskään olleet laittaneet vaatteitaan pyykikoriimme. Asumme omakotitalossa eli ole kulkeutunut taloyhtiön pyykkituvalta.
Heitin paidan roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole kovin mystinen eikä erikoinen juttu, mutta on jäänyt mieleen.
Olin joitakin vuosia sitten Virossa eräällä rannalla. Vähän matkan päässä minusta oli äiti ja noin 2-vuotias poika. Yhtäkkiä tämä lapsi, joka ei edes kävellyt hyvin, lähti juoksujalkaa kiukkuisen näköisenä minua kohti ja otti kourallisen hiekkaa ja heitti sen kasvoilleni vihaisena.
Lapsen äiti tuli perässä ja nappasi lapsen syliin ja pahoitteli kovasti. Hän vei lapsen takaisin paikalleen, mutta melkein heti, kun hän laski lapsen maahan, tämä otti uuden spurtin minua kohti ja taas hiekkaa ja yritti vihaisena heittää sillä minua. Äiti taas pahoitteli tapahtunutta hieman järkyttyneen näköisenä ja hän lähti lapsen kanssa pois.
Jäi mietityttämään, miksi lapsi oli niin kiukkuinen minua kohtaan. En tehnyt mitään erityistä enkä ollut erityisen lähellä heitä.
Näin 2-vuotiaan äitinä voin sanoa, ettei tuon ikäisistä kukaan tiedä, mitä heidän päässään liikkuu. Eivät ymmärrä sitä itsekään. Toimivat impulsiivisesti ja voivat tehdä täysin käsittämättömiä asioita. Mutta mahdollisesti lapsi luuli sinua joskikin toiseksi aikuiseksi (sukulaista, naapuria, päiväkodin hoitajaa), joka on joskus suututtanut hänet.
Kun omani oli tuon ikäinen, niin yksi päivä oltiin kävelyllä, ja vastaan käveli nuori nainen. Lapseni viittilöi kohti tuota naista huutaen kovaan ääneen "Mummo!".
En kehdannut jäädä selittämään, että naisen hiusten väri ja pituus oli samaa luokkaa kuin lapsen isoäidillä, mistä ilmeisemmin mummoksi huutelu johtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni: Poikani oppi puhumaan noin 7 kuukautta vanhana ja kertoi aivan uskomattomia tarinoita muunmuassa ettei kuolemaa tarvi pelätä, vaan sitten synnytään uudestaan. Joskus siihen voi kulua jopa 100 vuotta. Nyt ei muista mitään vauvana kertomistaan asioista, monia muitakin asioita kertoi...
Just joo. Lapsi oppii puhumaan ENSIMMÄISEN sanan tai pari aikaisintaan 9 kk iässä. Moni puhuu ensimmäisen sanan vasta vuoden vanhana. Eikä todellakaan puhu kukaan lapsi lauseilla, ennen kuin vasta 2-3 vuotiaana.
Eli meni "vähän" reisille nyt tää juttu...
Tyttäreni puhui useita sanoja 8 kuukauden ikäisenä.
7 kk ikäinen ei taatusti kerro tarinoita siitä, miten edelliset elämät ovat menneet. Vai osaako todella muka joku 7-8 kk ikäinen lapsi niin monta sanaa, että kukaan täällä uskoo moista?
7 kk ikäinen varmaan osaa selittää seuraavaa:
"kuule äiti, istuhan alas niin kerron ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Muistan kaikki edelliset elämäni. Meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa, koska sen jälkeen synnytään uudestaan. Joskus siihen voi mennä jopa 100 vuotta, mutta me tulemme aina takaisin. Ja kuoleman jälkeen me koemme taas"...
Lainaus:
Tuntemattoman av-mamman 7 kk ikäisen vauvan kertomaa tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni: Poikani oppi puhumaan noin 7 kuukautta vanhana ja kertoi aivan uskomattomia tarinoita muunmuassa ettei kuolemaa tarvi pelätä, vaan sitten synnytään uudestaan. Joskus siihen voi kulua jopa 100 vuotta. Nyt ei muista mitään vauvana kertomistaan asioista, monia muitakin asioita kertoi...
Just joo. Lapsi oppii puhumaan ENSIMMÄISEN sanan tai pari aikaisintaan 9 kk iässä. Moni puhuu ensimmäisen sanan vasta vuoden vanhana. Eikä todellakaan puhu kukaan lapsi lauseilla, ennen kuin vasta 2-3 vuotiaana.
Eli meni "vähän" reisille nyt tää juttu...
Tyttäreni puhui useita sanoja 8 kuukauden ikäisenä.
Minunkin lapseni puhui 7-8 kk ikäisenä muutamia sanoja .Tosin vain yksi neljästä lapsestani, muut ovat oppineet puhumaan vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ostivat viitisen vuotta sitten kesämökin. Menimme mieheni ja tyttäremme kanssa sinne ensimmäistä kertaa mökkeilemään, oli kova helle ja olimme uineet melkein koko päivän. Illalla hämärän tullen oli vihdoin hieman viileämpää ja päätin lähteä käymään pikaisella kävelyllä. Mies jäi mökkiin laittamaan lapsen nukkumaan ja tekemään meille iltapalaa.
Ihan vanhempieni mökin vierestä lähtee reitti metsään, jossa sitten risteilee enemmänkin suhteellisen leveitä metsäpolkuja. Isäni oli kehunut että juuri siellä on mukava käydä kävelyllä, joten suuntasin sinne. Käveleskelin hetken ja nautin viileähköstä ilmasta. Tulin kolmen polun risteykseen ja päätin että nyt on aika kääntyä takaisin, alkoi olla jo todella hämärä ja tiesin että iltapala on kohta valmis. Katselin vielä eteenpäin jatkuvaa reittiä ja huomasin sen päässä siintävän ison tumman möykyn. Ajatteli
Oulunsalon harmaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole kovin mystinen eikä erikoinen juttu, mutta on jäänyt mieleen.
Olin joitakin vuosia sitten Virossa eräällä rannalla. Vähän matkan päässä minusta oli äiti ja noin 2-vuotias poika. Yhtäkkiä tämä lapsi, joka ei edes kävellyt hyvin, lähti juoksujalkaa kiukkuisen näköisenä minua kohti ja otti kourallisen hiekkaa ja heitti sen kasvoilleni vihaisena.
Lapsen äiti tuli perässä ja nappasi lapsen syliin ja pahoitteli kovasti. Hän vei lapsen takaisin paikalleen, mutta melkein heti, kun hän laski lapsen maahan, tämä otti uuden spurtin minua kohti ja taas hiekkaa ja yritti vihaisena heittää sillä minua. Äiti taas pahoitteli tapahtunutta hieman järkyttyneen näköisenä ja hän lähti lapsen kanssa pois.
Jäi mietityttämään, miksi lapsi oli niin kiukkuinen minua kohtaan. En tehnyt mitään erityistä enkä ollut
Kerran kun olin äitini kanssa kävelyllä, vastaan tuli pikkulapsi oman äitinsä kanssa. Lapsi osoitti äitiäni ja sanoi "isi". Äidilläni oli silloin lyhyet hiukset, takki ja pitkät housut.
Ei oo halvaus vaan joku kemikaali . Tyrmäystippa tai gamma huume aiheuttaa halvaantumisen oireet.
Raisa Räisänen. Hämmentävä case
Victor niminen Vladimir lähiössä varasti kädestä rahat ja sanoi suomalaiset saa maksaa. Vähän sen jälkeen myös koruliike ryöstettiin. Mitä me saadaan maksaa kun ne vei jo Karjalan maat ?
Itse tervehdin kerran erästä kaupunkimme virkamiestä, entistä tunnettua olympiaurheilijaa hieman saman näköisenä serkkunani. Sen jälkeen hän aina tervehti minua vastaan tullessaan. En viitsinyt korjata erehdystäni, koska tunsin hänet vain ulkonäöltä.
Eräs tunnettu näyttelijä moikkasi minua ollessaan tupakalla huoltoaseman pihalla. Hänellä oli kuvaukset siinä kaupungissa.