Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Äsken kännykän ruudulla oli sormenpäästä tullut veripisara, mutta sormessa ei ole haavaa?? Edes kynnen alta ei ole vuotanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abraham olikin arabiasta Kaldean Ur ja Hautansa on Ber seessä Shevassa. Lopeta toi kyttääminen. Uusi leffa ; kyttääjät.
Vierailija kirjoitti:
Olin iltauinilla loppukesän iltana,rannalla ei ollut muita. Pidin kuitenkin rantaa silmällä kun fillari oli siellä. En nähnyt liikettä,en kuullut mitään mutta noustessani vedestä totesin muovipussin, jossa oli kylpypyyhe ja vesipullo kadonneen. En tiedä mikä ninja ne vei ja minkä aarteen luuli löytävänsä. Oli vähän inhottavaa vetää mekko märälle iholle ja pyöräillä kotiin..
Itseltä on lapsena hävinnyt uimaretkellä hyppynaru ja aikuisena pyörän korista kotiavain. Avaimessa oli iso avaimenperä ja se katosi umpikorista ajaessa.
Vierailija kirjoitti:
Äsken kännykän ruudulla oli sormenpäästä tullut veripisara, mutta sormessa ei ole haavaa?? Edes kynnen alta ei ole vuotanut mitään.
Niin, selittäkää miten ehjästä ihosta saa aikaiseksi verenvuodon? Korkeintaan tuo kynnen alunen tulee kysymykseen.
Tielle oli kaatunut puu ja kun matkaa jatko pääty kylään josta oli vaikea päästä pois😮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äsken kännykän ruudulla oli sormenpäästä tullut veripisara, mutta sormessa ei ole haavaa?? Edes kynnen alta ei ole vuotanut mitään.
Niin, selittäkää miten ehjästä ihosta saa aikaiseksi verenvuodon? Korkeintaan tuo kynnen alunen tulee kysymykseen.
Nenästä tullut pisara.
Meillä vauva sanonut "äiti" 2 -kuisesta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerronpa oamn juttuni joka taphtui ihan vastikään. Oli ilta ja istuin selaamassa iphonea. Korvissani oli aispods-kuulokkeet, joista ei kuulunut mitään. Kuulokkeet jäi päähäni kun olin juuri ollut bussissa ja käyttänyt niitä vastameluominaisuuden vuoksi, en siis silloinkaan kuunnellut mitään. Olin aiemmin ottanut apple-kellon ranteesta ja se oli pöydällä. Puhelimesta loppui akku ja laskin sen pöydälle. Menin vessaan tarpeilleni. Yhtäkkiä kuulokkeista räjähti soimaan vaihdikas musiikkikappale. Säikähdin ja tempaisin kuulokkeet korvilta. Puhelin oli edelleen pimeänä pöydällä ja applekello myös mykkänä pöydällä. Kappaletta olen viimeksi kuunnellut vuosia sitten yhtern työjuttuun liittyen. Latasin puhelinta ja katsoin applemusiikista viimeksi soitetut kappaleet ja siellähän se oli ensimmäisenä listalla. Mitä tapahtui?
Tapahtuma jota ei varmaan pysty kukaan koskaan selvittämään. Tuli pakottava tarve mennä autokauppaan ja ostin sieltä sähköauton. Onneksi tulin vähän ajan kuluttua täysiin järkiini ja möin sähkövispilän pois. Karmea hetki minun elämässäni mutta toivottavasti se ei toistu. Enkä toivo tätä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että miksi monet täysin tuntemattomat ihmiset suuttuvat minulle ilman syytä todella kovasti. Ryntäävät luokseni ja alkavat huutamaan ja raivoamaan minulle ilman mitään syytä. Ainakaan minä en keksi mitään syytä. Minä olen ihan rauhallisesti paikallani omiin ajatuksiini vaipuneena tutkien vaikka kännykkääni kun joku sitten raivostuu minulle.
Viimeksi juuri viime viikolla joku täysin tuntematon teini-ikäinen tyttö alkoi huutamaan minulle raivoissaan bussissa, että ei kuulu minulle, että minne hän menee ja hän ei sitä minulle kerro. Minä en ollut tehnyt mitään, istui vain paikoillani katsoen ikkunasta ulos ja hän istui viereisellä penkkirivillä käytävän toisella puolella. Ihmiset katsoivat meitä ihmeissään kun hän alkoi huutamaan.
Mikä minussa on sellaista, joka saa ihmiset raivostumaan minulle ilman syytä, vaikka en sano tai tee mitään ihmiselle joka suuttuu minulle? Kukaan tuntema
Olisiko tyttö nähnyt tai kuullut harhoja?
Tai sitten jos näitä käy usein, niin ehkä mukanasi kulkee jonkun edesmenneen henki, jonka jotkut harvat näkevät. Katsovatko he suoraan sinua silmiin vai vähän ohi?
7-kuinen ei tosiaan kyllä vielä monimutkaisia tarinoita kerro, vaikka voi osata jo sanoa aika paljon.
Mutta kirjoittaja saattoi ehkä tarkoittaa, että lapsi rupesi tuon ikäisenä ylipäätään puhumaan (siis niitä sanoja), mutta kertoi tarinan sitten joskus myöhemmin, mutta edelleen tosi pienenä.
Tai kirjoittaja voi muistaa myös väärin, jos siitä on kauan aikaa. En itsekään muista, milloin aikuinen lapseni sanoi ensimmäiset sanat, milloin puhui lauseita ja millon puhui enemmänkin. Sen muistan, että oppi puhumaan tosi varhain ja sanavarasto oli aika ikäisekseen runsas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ja sisaruksiani jäi vaivaamaan, kuka tai ketkä varastivat rahaa ja tavaraa isämme ollessa myymälänhoitajana. Meillä oli iso perhe eikä myymälänhoitajan palkka ollut häävi, joten sen aikaisessa rahassa sadan tonnin maksaminen oli kova paikka. Joulukuussa oli tehty inventaari ja silloin vielä kaikki ok. Kesäkuussa tehdyssä inventaarissa tuo vajaus ilmeni. Siihen aikaan myymälänhoitajat vastasivat vahingoista, vaikka eivät itse syypäitä. Luulisi, että jonkun omaatuntoa olisi asia vaivannut, mutta ei kukaan tunnustanut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni: Poikani oppi puhumaan noin 7 kuukautta vanhana ja kertoi aivan uskomattomia tarinoita muunmuassa ettei kuolemaa tarvi pelätä, vaan sitten synnytään uudestaan. Joskus siihen voi kulua jopa 100 vuotta. Nyt ei muista mitään vauvana kertomistaan asioista, monia muitakin asioita kertoi...
Just joo. Lapsi oppii puhumaan ENSIMMÄISEN sanan tai pari aikaisintaan 9 kk iässä. Moni puhuu ensimmäisen sanan vasta vuoden vanhana. Eikä todellakaan puhu kukaan lapsi lauseilla, ennen kuin vasta 2-3 vuotiaana.
Eli meni "vähän" reisille nyt tää juttu...
Tyttäreni puhui useita sanoja 8 kuukauden ikäisenä.
Minunkin lapseni puhui 7-8 kk ikäisenä muutamia sanoja .Tosin vain yksi neljäs
Lapsetkin ovat yksilöitä. Minä opin 1-vuotiaana hakemaan potan ja tekemään tarpeeni. Äitini on kertonut. Sitten opin lukemaan ja laskemaan 6-vuotiaana, pääsin suoraan toiselle luokalle. Vaikka olin lapsinero, vanhemmat eivät halunneet kouluttaa minua, koska oli huono näkö, kävin vain kauppakoulun. Aikuisena sitten opiskelin työn ohessa ja kirjoitin hyvillä arvosanoilla yo:ksi, kun olin 43 v. Repikää siitä te, jotka ette usko, että jotkut voivat olla fiksumpia kuin te ja tämä ei ole teidän kutsumanne trolli! Miksi joku tänne keksisi tarinoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa oamn juttuni joka taphtui ihan vastikään. Oli ilta ja istuin selaamassa iphonea. Korvissani oli aispods-kuulokkeet, joista ei kuulunut mitään. Kuulokkeet jäi päähäni kun olin juuri ollut bussissa ja käyttänyt niitä vastameluominaisuuden vuoksi, en siis silloinkaan kuunnellut mitään. Olin aiemmin ottanut apple-kellon ranteesta ja se oli pöydällä. Puhelimesta loppui akku ja laskin sen pöydälle. Menin vessaan tarpeilleni. Yhtäkkiä kuulokkeista räjähti soimaan vaihdikas musiikkikappale. Säikähdin ja tempaisin kuulokkeet korvilta. Puhelin oli edelleen pimeänä pöydällä ja applekello myös mykkänä pöydällä. Kappaletta olen viimeksi kuunnellut vuosia sitten yhtern työjuttuun liittyen. Latasin puhelinta ja katsoin applemusiikista viimeksi soitetut kappaleet ja siellähän se oli ensimmäisenä listalla. Mitä tapahtui?
No mikä se kappale oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni: Poikani oppi puhumaan noin 7 kuukautta vanhana ja kertoi aivan uskomattomia tarinoita muunmuassa ettei kuolemaa tarvi pelätä, vaan sitten synnytään uudestaan. Joskus siihen voi kulua jopa 100 vuotta. Nyt ei muista mitään vauvana kertomistaan asioista, monia muitakin asioita kertoi...
Just joo. Lapsi oppii puhumaan ENSIMMÄISEN sanan tai pari aikaisintaan 9 kk iässä. Moni puhuu ensimmäisen sanan vasta vuoden vanhana. Eikä todellakaan puhu kukaan lapsi lauseilla, ennen kuin vasta 2-3 vuotiaana.
Eli meni "vähän" reisille nyt tää juttu...
Vauvakirjassani lukee, että olen sanonut ensimmäiset sanani 7 kuukauden ikäisenä.
Vanhempasi ovat hyvällä
Tyttäreni leikki paljon yksin nukeillaan, kun oli noin 3-vuotias. Kerran kuuntelin, kun hän nimitti yhtä nukkeaan Anjaksi. Minun siskoni Anja kuoli sairauteen pienenä. Näitä Anja jutteluita oli aina silloin tällöin ja kerran sitten kysyin tästä Anjasta, niin hän kertoi, että Anja oli käynyt. Joskus myöhemmin kysyin tästä, niin hän ei enää isompana muistanut koko juttua. Voisiko olla joku ilmestys hänelle vai mikä olisi selitys, hän ei ollut kuullut tuosta siskostani vielä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, että kuinkahan moni entinen luokkatoverini ei muista minua ollenkaan... saatan hyvinkin olla tuollainen "olematon Jukka/Hannu/Sikku". Perheemme muutti usein, kun olin ala-asteikäinen. Jonain vuonna olin sairaana luokkakuvauspäivänä. Yhtenä vuonna taas muutimme kesken lukuvuoden toiselle paikkakunnalle, ja entisessä koulussani ei ollut vielä silloin otettu senvuotista luokkakuvaa ja uudessa koulussa se oli jo otettu. Seuraavana kesänä muutimme taas.
Sama.
Käynyt jopa sellainenkin, että olin ollut yli vuoden työpaikassani, kunnes vaihdoin muualle. Yhdestä työkaveristani tuli kaverini myös vapaa-ajalla, ja kertoi kuinka oli joitain kuukausia vaihtoni jälkeen ottanut minut töissä tauolla puheeksi, eikä kukaan muista entisistä työkavereista enää muistanut minua.
Ei mikään kiva juttu tietenkään itselleni kuulla, oltiin kuitenkin paljon juteltu työkavereiden kanssa, mutta en vaan ollut jäänyt kenellekään mieleen.
Töissä eräs ihminen pitää mua eri henkilönä. Olen korjannut häntä, mutta edelleen kutsuu mua väärällä nimellä. Ollaan samassa isossa yrityksessä eri osastoilla. Ollaan kasvettu samaan aikaan samassa lähiössä, kuten tämä kolnaskin henkilö johon mut sekoittaa. En enää jaksa korjata. Nöhdään ohi mennen lounaalla jne n. 10 vuodessa. Moikataan. Ei puhuta. En jaksa enää korjata.
Eräs nainen väitti ravintolassa, että meillä oli lyhyt suhde 10 vuotta sitten. Alkoi itkemään, kun en muistanut. Kaverinsa suuttui minulle ja sätti.
En virläkään tiedä kuka oli
Joku paskansi mun housuihin
It was'nt me
Oma lapseni sanoi "äiti " jo tuossa iässä .