Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Sain lemput eräästä fb-ryhmästä. Nimeni on vaikkapa Jussi X. Kun kyselin adminilta syytä hän sanoi että olen postaillut asiattomia viestejä. Ihmettelin asiaa ja hän lähetti minulle kuvakaappauksen rasistisesta viestistä jonka oli kirjoittanut Jussi Z. Kysyin onko tosiaan X=Z. En saanut ikinä vastausta.
Eräässä toisessa tapauksessa harrastusseuran keskustelufoorumilla vuosia edellisen tapauksen jälkeen olen saanut valituksia Jussi Z kirjoittelee höpöjä ja ne on kohdistettu minulle. Eräs toinen jäsen lähetti minulle yksityisviestin "Kuulepa Jussi Z.....bla bla".
Jussi Z on tullut esille muuallakin. Miksi minua luullaa häneksi. Luulisi että ihmiset erottaisivat eri sukunimet. Kuka on Jussi Z.
Sukunimeni on selvästi ulkomaalainen ja siinä on "ulkomaisia kirjaimia". Z nimi taas on supisuomalainen, suomalaisempaa voisi tuskin hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta "kummituskissasta" haluan kertoa oman kokemuksen.
Mummo osti itselleen kesämökin kun olin n. 8v.
Vietin siellä usein kesälomia mummon kanssa kun vanhemmat loi uraa kaupungissa.
Pian kävi selväksi, että mökillä oli myös "kissa".
Sitä ei koskaan nähnyt, mutta sen vaistosi pikku jutuista: pieni varjo vilahti toisinaan silmäkulmassa mökin ikkunalta sulavasti lattialle. Välillä tuntui, kuin jokin hento olisi pyyhkäissyt säärtä ohikulkiessa ja ikään kuin säärikarvat olisi noussut pystyyn. Välillä oli kukkavaasi kaatunut kumoon.
Yöllä nukkuessa havahtui siihen, ikäänkuin joku olisi hypännyt jalkojen viereen sängylle.
Oli outo mutta selkeä tunne kissan läsnäolosta.
Esim. edellisiltä asukkailta jäänyt vanha rispaantunut nojatuoli, joka näytti "revityltä" ja jota mummo jostain kumman syystä ei saanut heitettyä meneen ja jossa kukaan ei rohjennut istua, ei edes vieraat, vaikka mummo oli pistänyt sen suojaksi sievän huovan. Moni katseli sitä kuin istuakseen, mutta siirtyi istumaan muualle.
Kerran mummon ystävätär tuli kyläilemään koiransa kanssa. Koira oli valpas ja hermostunut ja ystävätär kysyi että onko talossa kissa kun koira pelkää niitä.
Sitten mummo sai oikean kissan "perintönä" kuolleelta ystävältään.
Muistan kun kissa tuotiin. Harmaa vanha tyttökissa. Ensimmäinen yö meni outoja ääniä kuunnellessa, ikään kuin kissa olisi "tapellut" eli vihaista mouruamista. Sitten kissa sopeutui ja nautti elämästään, mutta yksi puuttui! Oltiin aivan varmoja mummon kanssa että "elävä kissa" oli karkoittanut aavekissan!!! Kaiken lisäksi se oli vallannut sen nojatuolin ja istui siinä omahyväisenä kuin kuningatar.
Meni 3v. mutta kissa sairastui syöpään joka leikattiin mutta se levisi niin että kissa oli lopetettava. Se oli jo 18v, joten sen hoitaminen ei enää ollut inhimillistä tai järkevää.
Seuraavana keväänä kun mummo meni käymään mökillä, oli joka paikka täynnä hiirenpapanoita. Huomasi, että kissaa ei enää ollut. Myyrät oli syöneet kukkasipulit ym.
Mummo mietti uuden kissan hankkimista mutta päätti siirtää sen seuraavaan kevääseen.
Kun mummo seuraavana keväänä meni mökille, olikin mökki aivan siisti! Mummo väitti, että outo varjo oli sujahtanut mökin ikkunalta ja hieraissut hänen jalkaansa!
Aavekissa oli palannut takaisin!
Mummo vietti useita kesiä aavekissan kanssa mutta löysi sitten yhden papan, jonka kanssa muuti espanjaan. En tiedä, miten uudet omistajat ovat pärjänneet kissin kanssa ja onko nojatuoli vielä paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiiko teillä peukutukset, vai onko tämä jotain henkilökohtaista? Tämä nyt selvittämätön asia vaivaa.
Mulla on monesti puhelimella siten, että olisin muka jo antanut "ääneni" eli ylä- tai alapeukun. Joskus kieltäytyy ottamasta vastaan mitään. :-(
Minullakin käynyt, että ei jokakerta hyväksy peukutusta. Sitten siirrän tekstiä ylemmäksi näytöllä ja silloin on peukutuksen hyväksynyt
Puhelimeni soi yhtenä iltana ja vihainen naishenkilö uhkasi ilmoittaa poliisille kun olin kuulemma soitellut sille häiriösoittoja jo useamman kerran. Väitin vastaan että en ole soittanut enkä edes tätä naista tunne, nainen vaan uhkaili poliisilla jos soittelut ei lopu. Kerroin nimenikin naiselle ja intin että en ole soittanut ja laitoin luurin kiinni. En vieläkään tunne ja tiedä soittajasta mitään enkä motiiviaan, tapaus on outo ja vailla selitystä miksi nainen soitti minulle ja väitti moista.
Jännä ketju toi vihreä sumu ja katoavat ihmiset en tiedä onko enää koko ketjua jossain oli linkki jossa käsiteltiin aikaportaalia ja ajassa siirtymistä mm 2 miestä oli poikennut reitiltä ja tulleet menneet sumun tapaisesta läpi, olivat siirtyneet 20 vuotta eteenpäin eivät itse olleet vanhentuneet mutta vaimot olivat ja oli aikuiset lapset,samoin se juna joka katosi joskus 1900 luvulla ja on ilmestynyt vähän väliä eri aikoihin ja paikkoihin, joukkokatoaminen jossa Italialaiset ihmiset kadonneet 1907 ja ilmestyneet vuoteen 1926 Meksikoon mutta heitä pidettiin mt sairaina ja suljettiin mielenterveyslaitokseen vaikka vaatetus ei ollut siltä vuodelta ja tavaroissa muki 1907. Itse olen nähnyt peilissä itseni vanhana mummona,säikähdin kauheasti tämä oli teininä kun hiippailtiin 2 kaverin kanssa autiotaloon. Sitten siellä oli astiat ja kaikki paikoillaan ja satuin vilkaisemaan rikkinäiseen haljenneesee peiliin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on oudoin juttu mitä mulle sattunut ja tästä on jo aikaa. Mut aina vaan palaa mieleen uudelleen, ja tän jutun takia ajattelen että ehkä täällä on jotain muutakin kuin me. Suht kirkkaasti muistan mitä tapahtui, mutta en välttämättä kaikkia yksityiskohtia. Olin luultavasti seitsemännellä luokalla tapahtuman aikaan. Yökyläilin entisellä kaverillani paljon ja hänen kotitalonsa oli aika creepy. Siel tapahtui kaikkea outoa, esimerkiksi askeleiden narinaa, lukossa olleen ulko-oven avautumista, tyhjästä eteisestä kuului puheensorinaa jne. Nämä tapahtuneet muille kun mulle. Olin taas tullu kaverille yöks ja kaverin kans pelattiin Stardollia tietokoneella ja kotona oli myös kaverin isä. Kaverin isä oli päikkäreillä. Tietokone keittiössä, eli yleinen tila. Siinä kun istuttiin ja pelailtiin tunsin että joku tuli mun viereen seisoon. Näin pitkän miehen varjon vieressäni ja käännyin katsomaan onko kaverin veli tullut jo kotiin tai isä herännyt päikkäreiltä. Mut mun vieressä ei ollu yhtään ketään. Kerroin kaverille ja käytiin katsomassa, että siellä se isä vieläkin nukkuu. Mentiin aika paniikkiin, ja ei kyl koko yönä tullu uni.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen noista varasteluista omat kaksi kokemusta. Nyt tulee vähän polveilevia tarinoita, mutta koittakaa jaksaa lukea.
Ensimmäinen oli kolmannella luokalla vuonna 1994. Minulla oli hatussani hieno, kultainen pantteri, joka oli tuotu Ruotsista asti. Kaksi ärsyttävää likkaa virnuilivat ennen luokkaan menoa, että "kannattaa pitää huoli tuosta, ettei kukaan vaan varasta noin hienoa korua thihihihihi". No yllättäen se oli hävinnyt hatusta, joka oli luokan ulkopuolella naulakossa. Noita kahta tyttöä ei koskaan saatu kiinni siitä teosta, mutta kyllä tiedän tasan, että he sen tekivät. Korujupakkaan siis puuttui meidän opettaja, rehtori ja kaikkien osapuolten vanhemmat. Tytöt olivat kai säikähtäneet ja hävittivät sitä myötä korun kokonaan. Myöhemmin sain kuulla toiselta oppilaalta, että se olisi käyty hätäpäissään välitunnilla hautaamassa metikköön. Perk eleen pennut, vieläkin rasittaa :D Siihen aikaan tuollaisten korujen saanti oli vähän hankalampaa, ei voinut muutamalla markalla hakea Glitteristä tai Bijou Brigitestä uutta. Varsinkin tässä pienessä kaupungissa kuin minun kaupunkini silloin oli.
Eikö olekin ärsyttävää kun muut oppilaat kertovat vasta sitten kun siitä ei ole enää hyötyä?
Opettajan ja rehtorin olisi kannattanut kertoa oppilaille seuraavina päivinä, että jos joku muu oppilas saa tietää — vaikka viiden vuoden päästäkin — että korun olikin varastanut joku muu tai että se ei ole hukassa ollutkaan vaan korun omistaja oli keksinyt koko jutun, niin kertokaa tietonne niille kahdelle syytetylle, että saadaan heidän maineensa puhdistetuksi.
Ja vastaavasti jos joskus 'saatte tietää', että ne kaksi syytettyä olivatkin syyllisiä (koska tietenkään juuri nyt ette ᵐᵘᵏᵃᵐᵃˢ tiedä mitään), niin kertokaa tietonne korun omistajalle niin otetaan asia uudelleen käsittelyyn. Ja kenenkäänhän ei ole pakko kertoa, mutta jos kerrotte, niin joudutte sitten kertomaan tietonne myös opettajalle ja rehtorille. Oikeassakin elämässä todistajat joutuvat oikeudenkäynnissä vastaamaan kysymyksiin, niin että tämä on teille opiksi tulevaa elämäänne varten.
Tästä olisi ollut se hyöty, että jos ei olisikaan asiaa saatu selvitetyksi, niin se olisi ainakin vähän hillinnyt lasten haluja kertoa hyödyttömiä tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo yölliset kuulohavainnot taitaa olla ihan yleisiä, kuvittelen että olen kuullut jonkun huutavan tai soittavan ovikelloa ja herään siihen. Puoliso ei ole kuullut mitään.
Toinen outo asia mikä mulle on tapahtunut muutaman kerran unen ja valveen rajamailla on että kuulen ikään kuin virren veisausta ja harmonin voimakasta poljentaa. Ensin luulin et naapurit ovat alkaneet harrastaa seuroja mutta kun kuulin saman soiton mökillä herätessäni niin tajusin että sen täytyy kuulua minun päästä. Etten ole vielä kunnolla herännyt/nukahtanut. Muuta selitystä en keksi.
Puolisoni kuoli yllättäen. Minulla oli tosi vaikeaa, Vastoinkäymisiä tuli lisää.
Yhtenä iltana laitoin ruokaa ja laitoin liesituulettimen valon päälle. Lamppu syttyi ja paloi ihan normaalisti. Omituiseksi asian tekee se, että se lamppu oli mennyt rikki/räjähtänyt jo pari kuukautta ennen. Aina vain vaistomaisesti painoin katkaisijaa. Eihän se koskaan ennen syttynyt.
Tällä kertaa oli päivällä tullut jälleen kaikkea vastoinkäymistä. Itkin kun aloin laittaa ruokaa ja mietin, että miten kaikesta tästä oikein selviän. Painoin valokatkaisijan taas automaattisesti päälle ja samassa tajusin, että eihän tämä voi olla mahdollista, kun valo syttyikin.
Ajattelin sitten, että puolisoni sillä valolla viestitti, että jaksa-jaksa nyt vaan, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa...
Tämä tapahtui pari kuukautta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien pitäisi maksaa vuosittainen 500 euron ympäristömaksu. Elokapinaa on tuettava.
Nessuno kirjoitti:
Narsismi (toiminta erikoista, koska ei kykene tuntemaan häpeää eikä myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan ja samalla epätoivoisesti yrittää nostaa itseään kaikin mahdollisin tavoin ja samalla "kilpailijoiksiin" tuntemiaan ihmisiä epätoivoisesti ja ovelin keinoin huonoon valoon ja menetyksiin juonien.
Toi on ihan vain mlkkumaisuutta.
Kuulitko olevasi terävä ja keksineesi oivan diagnoosin. Pieleen meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavaperheellä on tuttu perhe, joita olen nänyt vain pari kertaa.
Perheen vaimo uskoo täysin tonttuhin, niitä on kilttejä ja pahoja.
Pahat vie tavaroita piiloon ja kiltit palauttaa ne paikalleen.
Toi on tullut monta kertaa mieleen kun haen jotain tavaraa varastosta, eikä sitä löydy.
Käyn muualla ja hakemani tavara on ihan 'silmien edessä'
Outoa...
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina on ollut jotenkin outo fiilis siitä että tulivuorten purkaukset ja maanjäristykset lisääntyvät ja myös aurinko alkaa elämöimään.
Raamattu puhuu kuinka kaikki tälläiset lisääntyy,itse nähnyt untako? Vai näyn että vuonna 2024 tulee tapahtumaan niin suuri katastrofi että se koskettaa joka puolella olevia myös meitä suomessa asuvia, 3 maailmansota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajoilla uskallanko kertoa kun itselläkin ollut vauhti päällä tuolloin, mutta menee nuoren ikäni piikkiin silloin.
Oltiin pienempiä ja olin serkun luona käymässä ja asui pienessä maalaiskunnassa tuolloin. Serkku noin 11 silloin ja minä yläasteella eli noin 14 tuolloin. Kun oli lomaviikko niin olin sitten pidempään heillä. Yksi ilta oltiin kävelyllä ja jäätiin hetkeksi aikaa seisoskelemaan yhteen alikulkutunneliin kunnes serkku alkoi kovalla äänellä laulamaan Ostakaa makkaraa-laulun sävelellä Tanssikaa ripaskaa, se kyllä kannattaa. Menin tuohon mukaan ja aloin tanssahtelemaan siinä tunnelissa kunnes nähdään, että tien päässä tulee mies vastaan. Tietty säikähdetään ja lähdetään noloina juoksemaan pois. Mies tosin huudahtaa peräämme "Älkää pelästykö, mehän ollaan samaa kansaa". Kotona me pitkään mietittiin mitähän se tuolla tarkoitti.
Myöhemmin kun olin jo kotiin palannut niin serkku oli kylillä käymässä kaveriporukalla ja kaupassa se mies oli tullut vastaan ja kysynyt, että oletko sinä se toinen ripaskantanssija. Huomasi sitten, että tämä mies oli kehitysvammainen jollain tasolla ja kertoi mulle, että heidän kotinsa lähellä on joku kehitysvammaisten asuntola ja olisi sieltä ollut hän ja ollut iltakävelyllä, miten sitten olisi päässyt yksikseen ja tiedä jos oli kuitenkin joku avustaja hänellä mukana, mutta ei ainakaan nähty häntä.
Niin kaikkea sitä toki tehty itsekin nuorempana, mutta enää ei raaski noin käyttäytyä.
Ai hitto, tämä oli kyllä selittämätön tapaus. Ja hyvin jännittävä...
Ja varsin hurja juttu, villi nuoruus.
Kertakaikkisen kaamea, selittämätön, huima, uskomaton ja jopa karmiva kokemus. Kyllä kirjoittajalla on ollut (uhka)rohkeutta tehdä vaikka mitä. Tuosta tapauksestahan saisi tehtyä huikean seikkailuelokuvan.
Istuin sohvalla ja katselin jotain leffaa, kun yht'äkkiä 4-A kokoinen keittiön pöydällä ollut paperiarkki lensi vaakasuorassa n. metrin päähän lattialle. Ikkunat olivat visusti kiinni, samoin terassin ovi, asuntomme on suht uusi, tuulenvireestä ei voi puhua, huoneessa ei ollut muita kuin minä ja se pöytä on seinän takana siitä missä istuin. Edes itse en voinut aiheuttaa tuota liikkeellä. Kylmät väreet kulkivat koko kropassani. Olen myös kerran työttömänä ollessani makoillessani sohvalla säikähtänyt julmetusti kun takana olleesta ruokapöydästä kuului tosi voimakas ääni, kuin nyrkillä tai jollain esineellä olisi lyöty pöytään. Ajattelin että noinko jotain " henkeä" suututti se rentoilu:D Samoin siinä sohvalla köllötellessä, on nyt jo aikuinen mutta silloin nuorempi lapseni kertonut, kuin joku olisi vetänyt häntä poninhännästä, samoin hänellä on ollut kokemus kuinka joku silittää hänen poskeaan. Kissa on välillä ollut ärsyyntynyt kääntyen häntäänsä päin, kiskaisten sitä puolelta toiselle kuin joku yrittäisi sitä koskettaa. Kaikkein hurjimmat jutut jätän kertomatta, niitä on itsekkin vaikea sulattaa ja kun siinä on ollut kaksi ihmistä näkemässä erikoisia juttuja, joille ei löydy selitystä, niin luulisi, että rationaalisimmatkin ihmiset eivät voi kieltää etteikö joillekkin näitä tapahdu. Nyt on ollut jo pitkään rauhallista, ikää on tullut, lapsi on aikuistunut, kissa kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Istuin sohvalla ja katselin jotain leffaa, kun yht'äkkiä 4-A kokoinen keittiön pöydällä ollut paperiarkki lensi vaakasuorassa n. metrin päähän lattialle. Ikkunat olivat visusti kiinni, samoin terassin ovi, asuntomme on suht uusi, tuulenvireestä ei voi puhua, huoneessa ei ollut muita kuin minä ja se pöytä on seinän takana siitä missä istuin. Edes itse en voinut aiheuttaa tuota liikkeellä. Kylmät väreet kulkivat koko kropassani. Olen myös kerran työttömänä ollessani makoillessani sohvalla säikähtänyt julmetusti kun takana olleesta ruokapöydästä kuului tosi voimakas ääni, kuin nyrkillä tai jollain esineellä olisi lyöty pöytään. Ajattelin että noinko jotain " henkeä" suututti se rentoilu:D Samoin siinä sohvalla köllötellessä, on nyt jo aikuinen mutta silloin nuorempi lapseni kertonut, kuin joku olisi vetänyt häntä poninhännästä, samoin hänellä on ollut kokemus kuinka joku silittää hänen poskeaan. Kissa on välillä ollut ärsyyntynyt kääntyen häntäänsä päin, kiskaisten sitä puolelta toiselle kuin joku yrittäisi sitä koskettaa. Kaikkein hurjimmat jutut jätän kertomatta, niitä on itsekkin vaikea sulattaa ja kun siinä on ollut kaksi ihmistä näkemässä erikoisia juttuja, joille ei löydy selitystä, niin luulisi, että rationaalisimmatkin ihmiset eivät voi kieltää etteikö joillekkin näitä tapahdu. Nyt on ollut jo pitkään rauhallista, ikää on tullut, lapsi on aikuistunut, kissa kuollut.
Nuoret tai epävakaat ihmiset aiheuttavat joskus poltergeistia. Olen todistanut kumpaakin.
Vierailija kirjoitti:
Eräs ihminen on todella outo kun me yritämme saada hänet parisuhteeseen , mutta hän vain itkee ja huutaa niin lujaa kuin jaksaa, että "Minä en rupea parisuhteeseen, ettekö te perkeleet ymmärrä, että en ikinä rupea parisuhteeseen, miten helvetin vaikeaa on ymmärtää että minä en ikinä rupea parisuhteeseen vaikka te hakkaisitte minut kuoliaaksi, jo ihan pieni lapsi tajuaa, mitä sana ei tarkoittaa, mutta te helvetin vesipäät ette ymmärrä sitä senkin vittuperkerkeen aivo vammaiset ääliöt niin pitkään te minua kiysaatte kun minussa vähänkin henki pihisee, tapoaisitte edes kerralla tuollaisen kiusaamisen sijaan".
Niin. Jos hän on se, joka vuodesta toiseen kirjoittelee suomi24:n ikäväpalstalla monologejaan, niin minäkin pidin häntä outona. Kunnes luin sinun viestisi...
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni on mielenterveysongelmia. Muutama vuosi sitten hän oli erittäin voimakkaasti psykoottinen, ahdistunut ja itsetuhoinen. Sitten hän sairastui johonkin vaikeaan kuumetautiin, joka kesti pitkään. Koronaa se ei ollut, koska tämä tapahtui ennen koronaa. Veli joutui sitten sairaalaankin ja hänen sieltä kotiuduttuaan hänen luonaan kävi joko vanhemmat tai joku meistä sisaruksista säännöllisesti tapaamassa ja viemässä hänelle esim. ruokaa kun hän toipui. Hänessä huomattiin heti erikoinen muutos parempaan. Hän ei ollut enää läheskään niin ahdistunut, ei lainkaan itsetuhoinen tai psykoottinenkaan. Päin vastoin hän oli selväjärkisempi kuin pitkään aikaan, ei valitellut esim. harhoistaan, vastaili kysymyksiin täysin järkevästi ja käyttäytyi muutenkin oikeastaan kuin kuka tahansa. Sen jälkeen hänellä on mennyt selvästi paremmin elämässä ja hänellä ei ole ollut esim. ahdistusta, masentuneisuutta, itsetuhoisuutta tai harhoja melkein ollenkaan. Jokin kumma tuossa sairaudessa ehkä muutti hänen aivojensa toiminnassa jotain? Hän valitti, että hänellä oli sairauden aikana pääkipua ja outo tunne päässä. Ehkä tauti jotenkin sai aivotoiminnan asetukset kuntoon tai jotain sellaista.
Mulla lähti pitkäaikainen hermosärky, kun olin jonkin flunssan takia viikon kovassa kuumeessa, eikä särky ole palannut, vaikka siitä on jo vuosia. Varmaan se hermo oli tulehtunut ja kuume paransi tulehduksen. Oliskohan veljellesi voinut käydä jotain vastaavaa, että ne oireet johtuikin tulehduksesta.
Minua vaivaa, vähän pelottaakin se, että Suomessa on paljon suomalaisia fasisteja. Viime vaaleista päätellen vähintään 630000.
Narsismi (toiminta erikoista, koska ei kykene tuntemaan häpeää eikä myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan ja samalla epätoivoisesti yrittää nostaa itseään kaikin mahdollisin tavoin ja samalla "kilpailijoiksiin" tuntemiaan ihmisiä epätoivoisesti ja ovelin keinoin huonoon valoon ja menetyksiin juonien.