Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Kevyesti karmiva juttu sattui kun lueskelin tätä ketjua. Olin kahdestaan kotona 1 vuotiaan kanssa ja tosiaan lueskelin tätä ketjua ja lapsi leikki omiaan. Sitten hän näytti vaippaansa että pissa tuli ja otettiin vaippa pois ja sanoin hänelle että käyppä hakemassa uusi vessasta. Hän lähti tomerasti hakemaan uutta vaippaa vessan suunnalta. Eteisen kohdalla yhtäkkiä samalla sekunnilla vieressäni lelujaan kärsinyt koira ampaisi eteiseen ja lapsi alkoi ihan samalla hetkellä huutaa kuin syötävä. Juoksin katsomaan ja lapsi kyyhötti seinää vasten ihan kauhistuneena ja koira pälyili ympärilleen vauhkona. Mitään poikkeavaa en nähnyt. Siirryimme toiseen huoneeseen ja molemmat pikkuhiljaa rauhoittuvat. Lapsi istuksi sylissä loppuillan. Ehkä iso hämähäkki tms pelästytti molemmat? Ja luikahti piiloon ennen kuin ehdin paikalle

Vierailija kirjoitti:

smh kirjoitti:

Edelleen mietin mitä sen toisen naisen päässä liikkui, kun päätti tehdä lapsia aviomieheni kanssa. Tietäen siis, että mies on naimisissa ja meillä kotona pienet lapset. Ja etenkin kun hän ei minuun ottanut itse koskaan yhteyttä vaan äitiini, jottei asia vain jäisi pimentoon suvultani.

Luonnollisesti erosin miehestäni ja olen nyt yksinhuoltaja. Mutta eipä mies tämän toisenkaan naisen luokse muuttanut vaan pitää kaikki muksuja isiviikonlopuin kotonaan.

Lisäksi mua vaivaa, kun en tiedä miltä tää nainen näyttää. Tiedän miltä hänen lapset (mun muksujen sisarukset) näyttävät, mutta en tiedä naisen ulkonäköä. Haluaisin tietää onko mua lyhyempi, laihempi, pitkätukkaisempi? Haluaisin tavata naamatusten ja kysyä häneltä että miksi näin kävi, miksi hän päätti lähteä tähän vuosien suhteeseen ja tehdä lapsia naimisissa olevan miehen kanssa. Vaikka mies ois kuinka paljon vonkunut, miksei voinut "tehdä niinkuin kunnon nainen olisi tehnyt".

Tää vaivaa tosi paljon. On vaivannut kohta kymmenen vuotta.

Eihän nainen tehnyt mitään väärin. Nainen oli vapaa. Aina saa yrittää. Mies se oli luvattomilla teillä.

Kyllä tuo toinen nainen teki väärin.

Agenda 2030 kestävän kehityksen perusteet

Tein ruokaa ja tuolloin 2v katseli dvd:ltä Pipsa Possua viereisessä huoneessa. Äkkiä lapsi alkoi kirkua, en muuten voi sitä ääntä kuvata ja luulin että tippui sohvalta tai jotain. Juoksin mahaani pitäen, odotin nimittäin toista lastani, hädissäni katsomaan. Tyttö seisoi sohvalla, itki  hysteerisena ja  osoitti vastapäistä nojatuolia. Kun menin kurkkaamaan tuolin taakse  tyttö huusi " punainen täti siellä! " Niskarvat nousi  pystyyn mutta koetin rauhoitella lasta, ettei ole mitään tätejä missään.

Katsoimme myöhemmin yhdessä läpi saman dvd:n että jos olisi säikähtänyt jotain siinä, vaikka Pipsa Possussa tuskin nyt on pelottavia punaisia tätejä. Asunto oli kolmannessa kerroksessa eli kukaan ohikulkijakaan ei voinut lasta säikyttää.

Tyttö on nyt 15v mutta  ikinä en lakkaa miettimästä, kenet tai minkä näki silloin.

Joskus teini-ikäisenä olin illalla yksin kotona ja istuksin tietokoneella. Koira makasi korkean hyllyn vieressä, jonka päällä oli paljon tavaroita, mm. vanha telkkari, sellainen painava, vanhanmallinen pikkutelkkari. Se oli kuitenkin ihan seinää vasten, hyllyn reunaan oli joku 10cm matkaa. Minulle tuli yhtäkkiä hullu olo, että se telkkari putoaa sieltä ja koira makasi juuri siinä alapuolella. Olo ei jättänyt rauhaan, joten kutsuin koiran viereeni ja jatkoin sitten rauhassa tietokoneen sellaista. Ja yhtäkkiä näin silmäkulmastani, miten se telkkari ikäänkuin lensi sieltä hyllystä eteenpäin ja rämähti pohja edellä lattialle juuri siihen, missä koira oli maannut.

Toisena kertana samassa talossa istuin samaisella tietokoneella yksin, myöhään illalla. Yhtäkkiä ulkona syttyi liiketunnistinvalo ja joku alkoi hakata ulko-ovea agressiivisesti. Koira sekosi täysin ja alkoi räksyttää. Kurkkasin ikkunasta, mutta en nähnyt ketään! Samaan aikaan pauke vaan jatkui. Lukittauduin vessaan odottamaan, että muu väki palasi kotiin.

Ja vielä samassa talossa tapahtunut. Olin poikaystäväni kanssa nukkumassa, kun äkkiä heräsimme molemmat todella kovaan meteliin, ihan kuin ovia olisi paiskottu kaikkia samaan aikaan ja seiniä hakattu. Oltiin molemmat ihan kauhusta kankeita, mutta ritarillisesti poikaystävä lähti tarkistamaan tilannetta. Heti kun avasi makuuhuoneeni oven, pauke lakkasi, eikä hän löytänyt yhtään mitään, mikä äänen olisi aiheuttanut.

Se oli ja on kamala talo. Edes äitini ei suostunut siellä yksin yöllä olemaan.

Kauhujen lastenvahti. L alkuisesta uskonlahkosta, oli pimahtanut täysin kai. En muista tarkkaan mitä kaikkea teki, mutta se jopa tuhosi kotona syntisinä pitämiä juttuja ja valehteli vanhemmilleni mitä oli tapahtunut. Ei se kauaa ollut, kunnes sen hommille pantiin stoppi, mutta selvittämättä jäi mitä kaikkea ehti tapahtumaan. Joitakin yksittäisiä juttuja muistan, suurin osa pimennossa. Pelkäsin häntä joka hetki.

Vierailija kirjoitti:

Kevyesti karmiva juttu sattui kun lueskelin tätä ketjua. Olin kahdestaan kotona 1 vuotiaan kanssa ja tosiaan lueskelin tätä ketjua ja lapsi leikki omiaan. Sitten hän näytti vaippaansa että pissa tuli ja otettiin vaippa pois ja sanoin hänelle että käyppä hakemassa uusi vessasta. Hän lähti tomerasti hakemaan uutta vaippaa vessan suunnalta. Eteisen kohdalla yhtäkkiä samalla sekunnilla vieressäni lelujaan kärsinyt koira ampaisi eteiseen ja lapsi alkoi ihan samalla hetkellä huutaa kuin syötävä. Juoksin katsomaan ja lapsi kyyhötti seinää vasten ihan kauhistuneena ja koira pälyili ympärilleen vauhkona. Mitään poikkeavaa en nähnyt. Siirryimme toiseen huoneeseen ja molemmat pikkuhiljaa rauhoittuvat. Lapsi istuksi sylissä loppuillan. Ehkä iso hämähäkki tms pelästytti molemmat? Ja luikahti piiloon ennen kuin ehdin paikalle

Meillä poika 4v alkoi kerran isovanhemmilla ollessaan tuijottamaan olohuoneen nurkkaan ja sanoi, että siellä on pieni tyttö, jolla on päällä erikoiset vaatteet. Poika oli selvästi ihmeissään, että eikö muut paikkalla olijat (isovanhemmat, vanhemmat ja pikkuveli) näe tyttöä. Hetken päästä poika sanoi ihmeissään, että tyttö lähti pois seinän läpi. Poika kuvaili tytön ulkonäköä ja kertoi tällä olevan päällä harmaa mekko ja mukana räsynukke. No, siitä muutaman viikon päästä kun taas olimme siellä, niin katselimme vanhoja valokuvia, joissa yhdessä oli pojan isoäidin äidin lapsena kuollut sisko. Silloin poika katsoi kuvaa peloissaan ja sanoi, että "Tuossa on se kuollut tyttö, joka oli täällä". Tytöllä oli kuvassa selvästi harmaa mekko ja kädessään hän roikotti kotitekoiselta näyttävää nukkea. Poika sanoi, että kyseinen tyttö oli ollut olohuoneessa ja hän nimitti tyttöä kuolleeksi tytöksi, vaikka hän ei tiennyt, että kuka tämä on ja että tyttö kuoli ilmeisesti melko pian kuvan oton jälkeen, vaikka kuvassa hän oli tietysti elossa.

Lapset voi nähdä harhoja ilman että se on merkki mt-häiriöstä tai vastaavasta. Hermoston kehityksestä johtuu. Myös aivot voi aikuisellakin rakentaa aistimuksen pienistä vihjeistä.

Mun eka kämppä oli mielenterveyssäätiön valmiiksi kalustettu asunto,kokeiltiin miten pärjään omillani. Oli 90luku ja asuntoon kuului myös lankapuhelin.

Pian muuton jälkeen puhelin soi ja naisen ääni kysyi Tuomasta,sanoin ettå väärä numero.

Seuraavana päivänä nainen kuitenkin soitti taas ja kun ilmoitin ettei ole vieläkään Tuomasta täällä niin kuiskasi hyytävällä äänellä "Älä valehtele " ennenkuin katkaisi puhelun.

Tajusin että Tuomas oli varmaan asunut minua ennen siinä ja puhuin ohjaalalleni että voisiko hän auttaa . Puheluita kuitenkin vain tuli,syyttelyä valehtelelijaksi ja huo raksi todella kammottavalla, tunteista tyhjällä äänellä joka kuitenkin samalla oli täynnä vihaa, vaikea kuvata.Nainen kuulosti siltä että valot palaa mutta ketään ei ole kotona.

Kuukauden jälkeen muutin takaisin vanhempien luo ja heti seuraavana päivänä se sama nainen soitti vanhempien lankapuhelimeen,pelästyin hitosti!

Luulin ongelman ratkenneen kun lähdin tukiasunnossa pois.

Onneksi soitto jäi vain yhteen kertaan,liekö löysi Tuomaksensa tai joutui hoitoon..

Minä muutin omaan asuntoon ja hommasin elämäni ekan kännykän ja ainoat oudot soitot tulivat humalaisista kavereilta.

Ei ehkä kuulu tähän ketjuun...? Mutta...

Mulla oli nuorena tyttönä 70-luvulla kaksi kirjeenvaihtokaveria. Toinen unkarilainen nuorukainen Laszlo (= joka toisen unkarilaisen miehen nimi?) jonka tapasin Leningradin luokkaretkellä. Hän osasi vain hieman englantia mutta tykästyimme toisiimme, ja aloitimme kirjeenvaihdon.

Vuotta myöhemmin tapasin kotikaupungissani saksalaisen Rolfin, joka oli interraililla kaverinsa kanssa. Hänenkin kanssaan rupesin kirjeenvaihtoon. Tästä muutaman kuukauden kuluttua en saanut enää kummaltakaan kirjettä! Miksi? Paljon myöhemmin kuulin, että kylämme postinhoitaja saattoi olla hieman "epäluotettava". Harmittaa, nuorukaiset olivat kivoja. Ne kirjeet, jotka ehdin heiltä saada, ovat jo hävinneet.

Olin tässä eräs loppukesän myöhäinen ilta pyöräilemässä ihan huvikseen, ja istahdin siinä sitten vähäksi aikaa penkille erään uimarannan luona. Kaikkialla oli hiljaista, eikä ketään juuri näkynyt missään. Oli jo myös melko pimeää. Yhtäkkiä näen kun viereisen rakennuksen takaa kohti rantaa kävelee nuorehko mieshenkilö, ja katoaa rannassa olevien uimakoppien taakse. Ajattelin, että hän varmaan jäi istumaan uimakoppien takana olevalle penkille. Lähdin siinä sitten liikkeelle, ja katsoin sinne mihin näin sen miehen kävelevän, mutta eipä hän siinä penkillä istunutkaan, jossaoletin hänen istuvan, eikä hän niihin uimakoppeihinkaan voinut mennä, kun olisin kyllä kuullut uimakopin oven käyvän, eikä mitään liikettä näkynyt siellä, mihin näin hänen kävelevän. Eikä vedessäkään näkynyt liikettä, että hän olisi uimaan mennyt. Ja missään vaiheessa en nähnyt hänen lähtevän pois päinkään käveleen, kun siinä paikalla olin. Eli tämä mies ikään kuin tyhjästä ilmestyi ja käveli rantaan uimakoppien taakse, eikä häntä enään sen koomin näkynyt, kun hän ikään kuin katosi sinne. En tiedä ollenkaan kuka tämä mies oli, ja oliko oikea ihminen vai näinköhän aaveen?

Olin teini  ja lakkasin kynsiäni kun cd-soittimen kansi pamahti auki ja sitä piti  painaa jotta aukeaisi, säikähdin hemmetisti.  Toinen tapaus siinä huoneessa ja siinä talossa oli kun pussailtiin poikakaverin kanssa ja jokin alkoi raapia ovea eikä meillä ollut eläimiä, poikakaveri lopulta uskaltautui katsomaan eikä oven takana ollut mitään.  Olimme talossa vuokralla, minä ja vanhemmat siis enkä muista ikinä viihtyneeni. talossa oli jotenkin karmea tunnelma ja nukuin huoneessani ollut pieni tv auki. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin alle kouluikäisenä omakotitalomme pihalla leikkimässä kun yllättäen minulle tuli kumma tunne ja nostin katseen kuin pakotettuna ylöspäin. Siellä näin läheisessä omenapuussa täysin tuntemattoman minua vanhemman tytön joka piti kiinni puun oksista jalat alemmilla oksilla ja hän tuijotti vihamielisesti suoraan silmiini. Juuri silloin isoveli tuli koulusta kotiin ja käveli pihaan jolloin minä vilkaisin häntä. Sen jälkeen vilkaisin taas puuta mutta tyttö oli kadonnut muutamassa sekunnissa mikä ei tietenkään olisi ollut mahdollista niin lyhyessä ajassa. Ei hän olisi päässyt puusta alas niin nopeasti varsinkaan veljen huomaamatta häntä mutta veli ei sanut mitään vieraasta tytöstä pihallamme. Vain minä näin hänet, hän ei ollut pihalla kun menin sinne saati päässyt kiipeämään sinne puuhun minun huomaamattani eikä hän siellä ollut kun minä pihalle menin. Tästä on pian 30 vuotta aikaa enkä ole kertonut tästä kenellekään enkä missään kuin nyt tässä viestissä. Vieläkin muistan selvästi tytöstä hehkuvan vihan joka kohdistui minuun.

Tapahtuiko tämä Tampereella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin alle kouluikäisenä omakotitalomme pihalla leikkimässä kun yllättäen minulle tuli kumma tunne ja nostin katseen kuin pakotettuna ylöspäin. Siellä näin läheisessä omenapuussa täysin tuntemattoman minua vanhemman tytön joka piti kiinni puun oksista jalat alemmilla oksilla ja hän tuijotti vihamielisesti suoraan silmiini. Juuri silloin isoveli tuli koulusta kotiin ja käveli pihaan jolloin minä vilkaisin häntä. Sen jälkeen vilkaisin taas puuta mutta tyttö oli kadonnut muutamassa sekunnissa mikä ei tietenkään olisi ollut mahdollista niin lyhyessä ajassa. Ei hän olisi päässyt puusta alas niin nopeasti varsinkaan veljen huomaamatta häntä mutta veli ei sanut mitään vieraasta tytöstä pihallamme. Vain minä näin hänet, hän ei ollut pihalla kun menin sinne saati päässyt kiipeämään sinne puuhun minun huomaamattani eikä hän siellä ollut kun minä pihalle menin. Tästä on pian 30 vuotta aikaa enkä ole kertonut tästä kenellekään enkä missään kuin nyt tässä viestissä. Vieläkin muistan selvästi tytöstä hehkuvan vihan joka kohdistui minuun.

Tapahtuiko tämä Tampereella?

Kyllä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin alle kouluikäisenä omakotitalomme pihalla leikkimässä kun yllättäen minulle tuli kumma tunne ja nostin katseen kuin pakotettuna ylöspäin. Siellä näin läheisessä omenapuussa täysin tuntemattoman minua vanhemman tytön joka piti kiinni puun oksista jalat alemmilla oksilla ja hän tuijotti vihamielisesti suoraan silmiini. Juuri silloin isoveli tuli koulusta kotiin ja käveli pihaan jolloin minä vilkaisin häntä. Sen jälkeen vilkaisin taas puuta mutta tyttö oli kadonnut muutamassa sekunnissa mikä ei tietenkään olisi ollut mahdollista niin lyhyessä ajassa. Ei hän olisi päässyt puusta alas niin nopeasti varsinkaan veljen huomaamatta häntä mutta veli ei sanut mitään vieraasta tytöstä pihallamme. Vain minä näin hänet, hän ei ollut pihalla kun menin sinne saati päässyt kiipeämään sinne puuhun minun huomaamattani eikä hän siellä ollut kun minä pihalle menin. Tästä on pian 30 vuotta aikaa enkä ole kertonut tästä kenellekään enkä missään kuin nyt tässä viestissä. Vieläkin muistan selvästi tytöstä hehkuvan vihan joka kohdistui minuun.

Tapahtuiko tämä Tampereella?

Kyllä tapahtui.

Ei ole totta! Kyllä nyt sydän jätti lyönnin välistä. Ei tästä ihan kolmeakymmentä vuotta vielä ole, mutta noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten Tampereella eräs nuori tyttö, olikohan kuusi vuotias, hirttäytyi vahingossa oman pihansa puuhun. Hänellä oli ollut pyöräilykypärä päässään puussa kiipeillessään ja oli sitten ikävä kyllä jotenkin käynyt tämä kamala tapaturma. Muistan vielä tytön etunimenkin.

Miksi suurin osa ihmisistä on niin hirveitä. Tätä palstaakin lukiessa tulee vastaan jos jonkinlaista. Joo, toki trollailua on osa, mutta miksi pitää trollata? Mikä saa (toivottavasti) normaalipäisen aikuisen ihmisen olemaan niin kamala toisille netissä?

Tämä on selvittämätön mysteeti joka tuskin koskaan selviää.

Sitä että muhun on tungettu jotain juttuja, jotka vaikuttaa fyysiseen terveyteen eli tehty rikoksia. Ihan selvää ei ole ketkä, koska ja missä, vaikka epäilyksiä on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurin osa ihmisistä on niin hirveitä. Tätä palstaakin lukiessa tulee vastaan jos jonkinlaista. Joo, toki trollailua on osa, mutta miksi pitää trollata? Mikä saa (toivottavasti) normaalipäisen aikuisen ihmisen olemaan niin kamala toisille netissä?

Tämä on selvittämätön mysteeti joka tuskin koskaan selviää.

Itseäni ei trollailu haittaa. Mieli vahva heh heh. Mutta fyysisesti aiheuttavia aineita vastaan en ole immuuni. Sekös joutain kismittää. Hah hah pitikö pistää tökeröt ja vakavat, lähes tappamisen asteelle menevät menetelmät peliin?

Kaikki ok kunhan ei mene fyysiseksi eikä reiluakaan jos toinen pelaa fyysiseen tilaan vaikuttavilla asioilla ja toisella ei mahdollisuutta tuohon. Väittely väittelyä vastaan. Haukkuminen haukkumista vastaan. Toki sekin on paheksuttavaa tosielämässä jos aggressiivista käytöstä mukana? Nettipalstoilla aika neutraalia kuitenkin verrattuna tosielämän rikollisiin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

smh kirjoitti:

Edelleen mietin mitä sen toisen naisen päässä liikkui, kun päätti tehdä lapsia aviomieheni kanssa. Tietäen siis, että mies on naimisissa ja meillä kotona pienet lapset. Ja etenkin kun hän ei minuun ottanut itse koskaan yhteyttä vaan äitiini, jottei asia vain jäisi pimentoon suvultani.

Luonnollisesti erosin miehestäni ja olen nyt yksinhuoltaja. Mutta eipä mies tämän toisenkaan naisen luokse muuttanut vaan pitää kaikki muksuja isiviikonlopuin kotonaan.

Lisäksi mua vaivaa, kun en tiedä miltä tää nainen näyttää. Tiedän miltä hänen lapset (mun muksujen sisarukset) näyttävät, mutta en tiedä naisen ulkonäköä. Haluaisin tietää onko mua lyhyempi, laihempi, pitkätukkaisempi? Haluaisin tavata naamatusten ja kysyä häneltä että miksi näin kävi, miksi hän päätti lähteä tähän vuosien suhteeseen ja tehdä lapsia naimisissa olevan miehen kanssa. Vaikka mies ois kuinka paljon vonkunut, miksei voinut "tehdä niinkuin kunnon nainen olisi tehnyt".

Tää vaivaa tosi paljon. On vaivannut kohta kymmenen vuotta.

Eihän nainen tehnyt mitään väärin. Nainen oli vapaa. Aina saa yrittää. Mies se oli luvattomilla teillä.

Ajattelitko nainen kenties saavansa oikean löydön, kun mies on kelvannut muillekin? Eivätkö hälytyskellot soineet missään vaiheessa, kenen kanssa kannattaa alkaa lisääntyä?

Aika jännä että moni mainitsee velkojen maksun. Jos saisin miljoonan maksaisin velat pois, koska se helpottaisi arkea, mutta töistä ei olisi varaa jäädä pois. 90 miljoonalla ei olisi merkitystä, luultavasti ottaisin lisää velkaa ja sijottaisin velkarahalla ihan harrastusmielessä.