Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kaverin kanssa 90-luvulla kirjevihko. Kaikki varmaan muistaa millainen vihko kyseessä. Ensin yksi kirjoittaa, sitten antaa vihkon toiselle joka lukee kirjoituksen, ja kirjoittaa vastineen. Näissä vihkoissa pystyi vaihtamaan salaisuuksia joita ei muut saaneet tietää.

Meillä oli tapana laittaa kirjevihko vaihdossa joko toisen pulpettiin tai reppuun. Sillä tapaa se oli sitten mukava yllätys kun sen löysi, plus muut kaverit ei saaneet tietää sen olemassaolosta. Huippusalainen!

Kerran laitoin vihkon kaverin reppuun, eikä sitä sitten enää löytynytkään sieltä. Ei löytynyt pulpetista, ei omasra repusta, ei mistään. Oletettiin että koko vihko on kadonnut.

Kyseessä ei ollut mikä tahansa sepustusvihko, siellä oli yhteisiä valokuvia teipattuna ja monet muistot ja käänteet. Paksu kuin katekismus. Sen katoaminen ei ollut meille mikään pikku juttu.

Miten tuosta tuli mieleen Seiska-lehti 😂

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta sitten vein lottokupongin kioskille. Myyjä, nuori mies, joka tutun tutun mukaan oli vähän hulttiopojan mineessa, sanoi ettei kupongissa ollut voittoa. Kun olin jo lähdössä kioskista ulos hän kysyi "Hei muuten, mistä ostit tuon kupongin?". Kerroin mistä se oli ostettu ja lähdin ulos. Siitä jäi vähän outo olo, ja vielä illalla mietin oliko siinä kupongissa sittenkin voitto. Vähän aikaa myöhemmin kioski suljettiin ja myyjä muutti pois. Vuosien varrella on harmittanut etten silloin pyytänyt sitä kuponkia takaisin. Edelleen uskon että siinä on saattanut olla jonkinlainen voitto.

Vähän samanlainen ja tosi. Saavuin kotiini satojen kilometrien takaa v-1993 juhannuksen viettoon. Menin huoltoasemalle tankkaamaan autoni ja itseni kahvilla. Kassalla maksoin ostoksia ja päätin ostaa 1kpl. ässä arvan. Myyjä sanoi, että siinä arvassa on voitto. Laitoin arvan povitaskuun, ettei se ruttaantuisi. Saavuin kotiini ja laitoin pankkikortin huoneeni pöydälle. Sitten ryhdyin hakemaan povitaskusta arpaa ja tarkastamaan, tuliko osumia. Arpa ei ollut taskussa ja tarkistin kaikki taskut ja menin autoon takastamaan, olisiko pudonnut sinne. Ei ollut, eikä auton ulkopuolellakaan sitä näkynyt enää. Jäi tietymättömiin, olisiko arvassa ollut voittoa. Viis viidestä markasta, mutta jos siinä olikin 5tmk, tai 100tmk. Silloin oli suurin voitto sellaisessa arvassa 100tmk. Harmitti, vähän arvan katoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.

Edellinen tapaus sattui 60-luvun puolessavälin.Laulussa sanotaan,"en päivääkään vaihtaisi pois."Varmasti vaihtaisin jok'ikisen,jos se olisi mahdollista,jäi niin ikävät jäljet sieluun,eräitten aikaansaannoksina.

Olen lukenut viestejäsi tässä ketjussa, ja mulla tuli niiden pohjalta mieleen että onkohan jommallakummalla tai jopa molemmilla vanhemmistasi voinut olla jonkin sortin persoonallisuushäiriö. Sellaisissa perheissä käy joskus niin, että yhdestä lapsesta tehdään ns. syntipukki, jonka niskaan kaadetaan kaikki loka ja jota myös usein rankaistaan kohtuuttomasti.

Tällaisen kohtelun uhriksi joutunut ihminen saattaa kantaa pitkään tunnetta siitä, että on viallinen, hirveän huono-onninen tai jotenkin muiden ihmisten silmissä negatiivisella tavalla peruuttamattomasti "merkitty". Syy on kuitenkin ollut täysin vanhemmissasi. Voimia Sinulle. 

Olin silloin 9-vuotias v-1965.

Siinä toimivat väärin, niin väärin, että vanhempani, opettajat ja muutkaan eivät minua kuunnelleet, kun sanoin itkuisena, pelkäävänä ja vapisevana. ( pissakin taisi housuun lirahtaa ) että en tehnyt, en tehnyt sitä toisen omaisuuden rikkomista. En ollut lähelläkään sitä tapahtuma paikkaa. Muut koululaiset ja veljeni mukaan lukien, lavastivat minut syylliseksi. Siitä lähtien elämäni meni rauhattomaksi. Ukko haukku saatanaksi, jos kotona sattui vaikka vääripäin ladotun rankakasan teko metsätien varteen. Koulun sain päätökseen ja siitä lähtien olin renkinä kaikissa töissä, mitä maataloudessa oli. Jos pyysin taskurahaa, niin vastaus oli, et saa mitään. Maksat työllä tehdyt kolttosesi. Joulunakin jäi

lahjoja saamatta. Itkin monet yöt hiljaa sänkyni pohjalla. Kertaakaan en kuullut, että olisivat kysyneet minua syyttäneiltä jo heti alkuunsa, että olinko ns. syntipukki. Veljeni ja muut todistivat opettajallekin asian. Toista vaihtoehtoa ei ollut, kärsimään jouduin toisten tekeleistä.

Olin ainut koululainen, joka meni kotiin tapahtuma-aikaan koulukyydillä, joka oli taxi. Opettajien olisi pitänyt soittaa sille taksin kuljettajalle ja pyytää koululle todistamaan, kuka oli edellisenä iltapäivänä kyydissä silloin. Asia olisi ratkennut varmasti toisenlaiseksi heti. Kuljettaja tunsi minut ja minä muistan tänäkin päivänä kuljettajan nimen ja minkälainen auto hänellä oli. Sitä vaan, että olisipa kotona ollut puhelin.

Porin ufotapaus vuodelta 1969 . 

Porin seitsemän ilmapalloa on suomalainen ufotapaus vuodelta 1969. Tapauksessa havaitun seitsemän pallon muotoisen esineen mysteeri on yhä selvittämättä.

12. päivä huhtikuuta 1969 Porin lentokentän yläpuolella havaittiin seitsemän keltaista, pallon muotoista esinettä. Ilmavoimissa palveleva Jouko Kuronen oli lähdössä Porin lentokentältä suorittamaan lentäjätoverinsa kanssa Kuopioon aiottua suunnistuslentoa. Kun hän oli rullaamassa koneellaan lennonjohdon antamien ohjeiden mukaisesti kiitotielle lentoon noustakseen, hän kuuli radiosta että täysharjoituksia suorittavien Fouga Magister-koneiden valvoja kehotti taistelulentäjä Tarmo Tukevaa keskeyttämään syöksynsä ja käyvän katsomassa mitä lentokentän yläpuolella havaittavat "ilmapallot" olivat. Ne olivat paikallaan arviolta 1500-3000 metrin korkeudessa. Kuronen halusi nähdä myös itse mitä pallot olivat ja käänsi koneensa niin että näki seitsemän pallon tai levyn muotoista esinettä leijuvan lentokentän yläpuolella, sekä Fouga Magisterin, joka lähestyi esineitä. Kurosen koneen oma tutka sekä lennonjohto havaitsivat kohteet, silmin tehtyjen havaintojen lisäksi. Kun Tukeva sai kohteet näköetäisyydelle totesi hänkin ne yleismuodoltaan pyöreiksi, mutta etäisyyttä hän ei voinut arvioida kiintopisteiden puuttuessa. Sitten kohteet asettuivat muodostelmaan ja kiihdyttivät kohti pohjoista, eikä kovalla vastatuulella ollut mitään vaikutusta niiden valtavaan kiihtyvyyteen. Valvoja ilmoitti Tukevalle ettei hän voi saada kohteita enää kiinni, ja niitä 700 kilometriä tunnissa nopeudella lähestyvä kone vaikutti ikään kuin jäävän paikoilleen, kun kohteet hävisivät kohti pohjoista. Kohteiden valtavasta nopeudesta kertoo sekin että ne havaittiin saman minuutin aikana vajaa 200 kilometrin päässä, Vaasassa.

Löysin vessastani, nätisti vessanpöntön vesisäiliön päältä muoviset vampyyrin torahampaat. Olen eronnut, aikuinen lapseni asuu jo pois kotoa ja ainut minulla käynyt vieras oli ollut 80v isäni joka ei harrasta erikoisia kepposia eikä edes käynyt luonani vessassa.  Joku leikki Draculaa, murtautui asuntooni, totesi että olen liian ruma syötäväksi ja  häipyi jättäen hampaat jälkeensä?

Tulin kaupasta kotiin ja aloin laittamaan ostoksia kaappeihin. Kuiva-ainekaapista löytyi täysinäinen kahvipaketti, vaikka en itse juo kahvia eikä minulla ole edes kahvinkeitintä. Tästä on jo monta vuotta, mutta siltikään en ymmärrä, että miten se sinne oli päätynyt. Luonani ei ollut käynyt kukaan moneen viikkoon ja vaikka olisikin, niin miksi hän olisi laittanut kahvipaketin kaappiin sanomatta minulle mitään siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta sitten vein lottokupongin kioskille. Myyjä, nuori mies, joka tutun tutun mukaan oli vähän hulttiopojan mineessa, sanoi ettei kupongissa ollut voittoa. Kun olin jo lähdössä kioskista ulos hän kysyi "Hei muuten, mistä ostit tuon kupongin?". Kerroin mistä se oli ostettu ja lähdin ulos. Siitä jäi vähän outo olo, ja vielä illalla mietin oliko siinä kupongissa sittenkin voitto. Vähän aikaa myöhemmin kioski suljettiin ja myyjä muutti pois. Vuosien varrella on harmittanut etten silloin pyytänyt sitä kuponkia takaisin. Edelleen uskon että siinä on saattanut olla jonkinlainen voitto.

Vähän samanlainen ja tosi. Saavuin kotiini satojen kilometrien takaa v-1993 juhannuksen viettoon. Menin huoltoasemalle tankkaamaan autoni ja itseni kahvilla. Kassalla maksoin ostoksia ja päätin ostaa 1kpl. ässä arvan. Myyjä sanoi, että siinä arvassa on voitto. Laitoin arvan povitaskuun, ettei se ruttaantuisi. Saavuin kotiini ja laitoin pankkikortin huoneeni pöydälle. Sitten ryhdyin hakemaan povitaskusta arpaa ja tarkastamaan, tuliko osumia. Arpa ei ollut taskussa ja tarkistin kaikki taskut ja menin autoon takastamaan, olisiko pudonnut sinne. Ei ollut, eikä auton ulkopuolellakaan sitä näkynyt enää. Jäi tietymättömiin, olisiko arvassa ollut voittoa. Viis viidestä markasta, mutta jos siinä olikin 5tmk, tai 100tmk. Silloin oli suurin voitto sellaisessa arvassa 100tmk. Harmitti, vähän arvan katoaminen.

Harmittäväa tapaus, mutta ei ihan samanlainen. Ensimmäisessä tapauksessahan kirjoittaja epäili kioskin myyjäpojan pimittäneen (varastaneen) voiton ja toisessa tapuksessa henkilö kadotti ässäarvan. Epätodennäköistä, ellei ihan mahdotonta, että arvan myyneellä henkilöllä olisi arvan kanssa mitään tekemistä.

Onpa omituisia juttuja ketju täynnä😳

Tästä on aikaa ehkä 15 vuotta. Elettiin myrskyisää aikaa joskus lokakuun lopulla ja kello taisi olla ehkä 2 yöllä. Vaikka ulkona oli myrsky niin pidin ikkunaa auki jotta makuuhuone viilenisi koska en saanut unta. Asuin tuolloin aika hiljaisella pientaloalueella joten yleensä yöaikaan ei kuulunut mitään talon ulkopuolelta. Yhtäkkiä ulkona kuului todella kova pamaus. Vaikeaa selittää sitä pamausta mutta kyseessä ei ollut mikään aseen laukaus tai kolari vaan enemmänkin räjähtävä ääni. Heti tämän räjähtävän äänen jälkeen kuului todella outo ääni aivan kuin jotain suurta ja painavaa olisi kaatunut maahan ja pompahtanut takaisin ilmaan. Paras mikä voisi muistuttaa sitä on että joku iso jumppapallo heitettäisiin ilmaan ja se pompahtaisi takaisin maahan. Tämä ääni tosin oli niin paljon voimakkaampi. Sen jälkeen palasi taas syvä hiljaisuus. Koko hetki kesti korkeintaan 4-5 sekunttia.

Seuraavana aamuna kävin koko alueen läpi koska tämä jäi vaivaamaan minua. En koskaan löytänyt selitystä tälle. Ensimmäinen ajatus oli että jokin salama olisi osunut kohdalle ja jokin puu olisi sen takia kaatunut tai jotain vastaavaa mutta ei, kaikki näytti normaalilta. En edes kaikkien näiden vuosien jälkeen ole saanut mieleen yhtäkään mahdollista selitystä siitä mitä se olisi voinut olla.

Joskus on tullut katsottua netistä jotain videoita jossa on kerrottu että moni ihminen ympäri maailmaa on raportoinut ihmeellisistä äänistä jotka ovat jääneet mysteeriksi. Tämä kokemus menee varmaan siihen samaan sarjaan. Jokin ilmiö tässä pitää olla mistä ihminen ei vielä tiedä mitään. Ehkä maapallon magneettikenttä luo jotain energiaa mitä ihminen sitten voi aistia tällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta sitten vein lottokupongin kioskille. Myyjä, nuori mies, joka tutun tutun mukaan oli vähän hulttiopojan mineessa, sanoi ettei kupongissa ollut voittoa. Kun olin jo lähdössä kioskista ulos hän kysyi "Hei muuten, mistä ostit tuon kupongin?". Kerroin mistä se oli ostettu ja lähdin ulos. Siitä jäi vähän outo olo, ja vielä illalla mietin oliko siinä kupongissa sittenkin voitto. Vähän aikaa myöhemmin kioski suljettiin ja myyjä muutti pois. Vuosien varrella on harmittanut etten silloin pyytänyt sitä kuponkia takaisin. Edelleen uskon että siinä on saattanut olla jonkinlainen voitto.

Vähän samanlainen ja tosi. Saavuin kotiini satojen kilometrien takaa v-1993 juhannuksen viettoon. Menin huoltoasemalle tankkaamaan autoni ja itseni kahvilla. Kassalla maksoin ostoksia ja päätin ostaa 1kpl. ässä arvan. Myyjä sanoi, että siinä arvassa on voitto. Laitoin arvan povitaskuun, ettei se ruttaantuisi. Saavuin kotiini ja laitoin pankkikortin huoneeni pöydälle. Sitten ryhdyin hakemaan povitaskusta arpaa ja tarkastamaan, tuliko osumia. Arpa ei ollut taskussa ja tarkistin kaikki taskut ja menin autoon takastamaan, olisiko pudonnut sinne. Ei ollut, eikä auton ulkopuolellakaan sitä näkynyt enää. Jäi tietymättömiin, olisiko arvassa ollut voittoa. Viis viidestä markasta, mutta jos siinä olikin 5tmk, tai 100tmk. Silloin oli suurin voitto sellaisessa arvassa 100tmk. Harmitti, vähän arvan katoaminen.

Harmittäväa tapaus, mutta ei ihan samanlainen. Ensimmäisessä tapauksessahan kirjoittaja epäili kioskin myyjäpojan pimittäneen (varastaneen) voiton ja toisessa tapuksessa henkilö kadotti ässäarvan. Epätodennäköistä, ellei ihan mahdotonta, että arvan myyneellä henkilöllä olisi arvan kanssa mitään tekemistä.

Arvoista ja kupongeista puheenollen tuli mieleen oma tapaus. Harvoin ostan arpoja tai lottoan mutta kerran päätin ostaa casino-arvan lähikaupasta. Kauppa on sellainen pieni k-market jossa on vain yksi kassa ja arpojen menekki tuskin on mitään kovin suurta. No, ostin arvan eikä tullut mitään voittoa. Myöhemmin sain tietää että samasta lähikaupasta oli joku voittanut casino-arvan päävoiton. Ja juuri myöhemmin samana viikkona kun olin ostanut oman arvan sieltä.  Minua on jäänyt vaivaamaan että mikäköhän arpa se niistä oli. Oliko se ehkä se viereinen arpa tai oliko se se toinen vasemmalta mitä harkitsin... Kuulostaa typerältä mutta olihan tämä nyt niin erikoinen tapaus että olisi ihan hauskaa tietää miten lähellä se päävoitto oikeasti olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten vanhempani olivat mökillä ja heräsivät yöllä siihen kun joku ryskyttää ja hakkaa ulko-ovea. Mökki on "keskellä ei-mitään" ja siellä kulkee harvoin autoja. Soittivat minulle seuraavana päivänä että olinko kenties käynyt siellä. Tuota ryskytystä oli kestänyt pari minuuttia. Tuo jäi vaivaamaan meitä kaikkia, oliko kyseessä joku eksynyt hullu vai hädässä oleva ( joka olisi luultavasti huutanutkin jotain).

Hyi hitto tästä tulikin mieleen yksi kammottava tarina omasta lapsuudestani. Joskus 45 vuotta sitten oltiin vanhempieni ja isoisäni kanssa kesämökillämme joka oli pieni ahdas tupa. Keskellä yötä herättin siihen että joku kiersi mökkiä ja kolisteli ulkona olevia esineitä vähän kuin olisi hakenut jotain. Muistan vieläkin ne raskaat askeleet jotka kuuluivat kun tämä henkilö käveli verannalla. Isoisä oli vieläpä niin hullu että meni avaamaan ulko-oven koska halusi kysyä että kuka liikkuu meidän pihalla keskellä yötä. Ulkona oli paikallinen erakoitunut kylähullu joka kyllä tiedettiin kylillä mutta kukaan ei oikein tuntenut häntä taikka hänen historiaa. Tämä oli vain tuijottanut isosiääni liikkumatta silmiin sellaisella häirintyneen tyhjällä katseella kunnes oli kääntynyt pois ja kadonnut sitten metsän pimeyteen. Myöhemmin saatiin kuulla että tämä mies oli tehnyt tästä joitain kuukausia myöhemmin itsemurhan. Lapselle tämä oli niin traumaattinen kokemus että näen edelleen unia tästä miehestä. Kesti kauan ennen kuin teki mieli lähteä mökille. Se on aivan kamala tunne herätä pimeässä mökissä keskellä metsää ja tajuat että jotain tuntematonta on lähistöllä jonka ei pitäisi olla siellä.

On myös jäänyt vaivaamaan että mitä hittoa hän oikein halusi?

Isoäitini nukkui pois noin 10 vuotta sitten loppuvuodesta. Vaikka osasin kyllä odottaa tätä koska ikää hänellä alkoi olemaan jo lähes 100 vuotta eikä asiaan liittynyt sen enempää tragediaa, niin otin asian todella raskaasti koska kyseessä oli yksi minulle läheisimpiä ihmisiä.

Pidettiin hautajaiset ja elämä jatkui. Tästä joitakin kuukausia eteenpäin sain eräänä iltapäivänä kirjeen kotiini. Ennen kuin jatkan niin pitää kertoa että tässä välissä oma elämäni oli joutunut todella jyrkkään alamäkeen. Olin lentänyt ulos yt:ssä, hain apua masennukseen ja kaikki tuntui lohduttomalta. Lisäksi vaikeudet ja alakulo oli johtanut siihen että hyvin alkanut parisuhde alkoi olemaan koetuksella ja ero oli vain ajan kysymys. Elämä tuntui todella lohduttomalta.

Avasin kirjekuoren ja olin lentää tuoliltani kun tajusin että lähettäjä oli aiemmin kuollut isoäitini. Ja kerrotakoon että tähän ei liity mitään yliluonnollista koska kirje oli päivätty ennen hänen kuolemaansa. Kirje oli jostain syystä vasta nyt löytänyt perille. Luin kirjeen ja siinä isoäitini toivotti hyvää joulua jonka jälkeen kirjoitti oikein kauniilla käsialalla miten toivoo minulle kaikkea parasta ja miten oli miten vaikeaa tahansa elämässä, niin aina pitää nähdä kaikki mahdollisuudet mitä elämä voi tarjota tulevaisuudessa. Aina pitää keskittyä kaikkii niihiin kauniisiin asioihin tässä maailmassa koska niitä kyllä  riittää vaikka niitä ei aina pysty näkemään jos on paha olla. Pitää olla sisukas ja mennä eteenpäin koska se lopulta palkitsee sinut aina. Isoäitini oli syntynyt 1910-luvulla köyhyyteen ja elänyt siksi erittäin vaikeita aikoja joten jos sellaista kokenut ihminen sanoo tuollaista niin siinä on aina ihan eri painoarvo kuin jos joku muu sanoisi tuon saman.

Kirjekuori on todennäköisesti kadonnut postissa ja jäänyt jonnekin pyörimään pitkäksi aikaa. Siinä ei ole mitään outoa ja näitä tapahtuu minun ymmärtääkseni valitettavan paljon. Mutta tuo koko kuvio on niin erikoinen että sitä alkaa ihmettelemään oliko tässä jotain syvällisempää takana. Isoäitini tavallaan saapui hetkeksi luokseni kertomaan että kaikki tulee järjestymään kun olin vaipumassa todelliseen synkkyyteen jossa teki vain mieli luovuttaa. Aavistiko isoäitini että oma kuolema lähestyy? Todennäköisesti koska vanhuuteen kuoleminen on pitkä prosessi ja ihminen osaa kyllä odottaa sitä kun ikää on noin paljon. Aavistiko isoäiti että joudun ongelmiin lähitulevaisuudessa ja ettei hän ole täällä tukenani silloin enää ja halusi siksi kertoa minulle että älä huoli kaikki järjestyy?  Sitä en tule koskaan tietämään. Ja tuo että kirje on kadoksissa noinkin kauan ja saapuu juuri silloin kun mieli on omalla kohdallani vaipumassa todelliseen epätoivoon. Asian ajatteleminen saa edelleen vedet silmille.

Vierailija kirjoitti:

Kevyesti karmiva juttu sattui kun lueskelin tätä ketjua. Olin kahdestaan kotona 1 vuotiaan kanssa ja tosiaan lueskelin tätä ketjua ja lapsi leikki omiaan. Sitten hän näytti vaippaansa että pissa tuli ja otettiin vaippa pois ja sanoin hänelle että käyppä hakemassa uusi vessasta. Hän lähti tomerasti hakemaan uutta vaippaa vessan suunnalta. Eteisen kohdalla yhtäkkiä samalla sekunnilla vieressäni lelujaan kärsinyt koira ampaisi eteiseen ja lapsi alkoi ihan samalla hetkellä huutaa kuin syötävä. Juoksin katsomaan ja lapsi kyyhötti seinää vasten ihan kauhistuneena ja koira pälyili ympärilleen vauhkona. Mitään poikkeavaa en nähnyt. Siirryimme toiseen huoneeseen ja molemmat pikkuhiljaa rauhoittuvat. Lapsi istuksi sylissä loppuillan. Ehkä iso hämähäkki tms pelästytti molemmat? Ja luikahti piiloon ennen kuin ehdin paikalle

Koira meni lapsen perässä ja törmäsi lapseen , lapsi säikähti ja koira säikähti.

Jäi häiritsemään, kun ekalla luokalla oli tyttö ja samalla luokalla oli hänen veljensä. Veli oli ihan tavallinen puhelias ja vilkas lapsi, sisko taas ei puhunut mitään koskaan kenellekään, mutta joskus salaa kuulin hänen keskustelevan normaalisti veljensä kanssa, kun kukaan ei kuullut. Hän ei siis vastannut mihinkään kysymyksiin lapsille, eikä luokassa opettajalle. Oli vain aina aivan mykkä, siis ihan aina, paitsi salaa veljelle.. Jos häneltä kysyi jotain, niin hän vain istui hiljaa ja tuijotti eteenpäin. Sitten yhtäkkiä hän ei enää tullut kouluun ollenkaan eikä kukaan kertonut mitä tapahtui. Jäi jotenkin häiritsemään tapaus, että mitä tapahtui sille tytölle ja miksi hän ei puhunut kenellekään koskaan.

Muistan, että opettaja kimpaantui tämän tytön puhumattomuudesta harva se päivä ja tuli aina paha mieli tytön puolesta, mutta näin vielä ysärillä hoidettiin asia, nöyryyttämällä kovaäänisesti pientä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Jäi häiritsemään, kun ekalla luokalla oli tyttö ja samalla luokalla oli hänen veljensä. Veli oli ihan tavallinen puhelias ja vilkas lapsi, sisko taas ei puhunut mitään koskaan kenellekään, mutta joskus salaa kuulin hänen keskustelevan normaalisti veljensä kanssa, kun kukaan ei kuullut. Hän ei siis vastannut mihinkään kysymyksiin lapsille, eikä luokassa opettajalle. Oli vain aina aivan mykkä, siis ihan aina, paitsi salaa veljelle.. Jos häneltä kysyi jotain, niin hän vain istui hiljaa ja tuijotti eteenpäin. Sitten yhtäkkiä hän ei enää tullut kouluun ollenkaan eikä kukaan kertonut mitä tapahtui. Jäi jotenkin häiritsemään tapaus, että mitä tapahtui sille tytölle ja miksi hän ei puhunut kenellekään koskaan.

Muistan, että opettaja kimpaantui tämän tytön puhumattomuudesta harva se päivä ja tuli aina paha mieli tytön puolesta, mutta näin vielä ysärillä hoidettiin asia, nöyryyttämällä kovaäänisesti pientä lasta.

Samantapainen oppilaan "katoaminen" myös mulla tiedossa. Yläasteella lapseni luokalla oli oppilas, joka tuli lapseni luokalle ala-asteen lopulla rinnakkaisluokalta, kun siellä oli ilmeisesti ollut jotain kahnausta. No sitten meni ihan ok ala-asteen loppu ja yläasteen alku. Tämän lapsen äiti oli aktiivisesti mukana esim. keräämässä varoja luokan leirikoulureissulle, joka toteutui suunnitellusti 9. luokan keväällä. Mutta jossain vaiheessa ysiluokan alussa tämä lapsi ei enää käynytkään koulua. Näin äidin pari kertaa kauempaa lähikaupassa, mutta olin niin hämmentynyt, etten rohkaistunut menemään kysymään, mitä oli meneillään :/

Vierailija kirjoitti:

Jäi häiritsemään, kun ekalla luokalla oli tyttö ja samalla luokalla oli hänen veljensä. Veli oli ihan tavallinen puhelias ja vilkas lapsi, sisko taas ei puhunut mitään koskaan kenellekään, mutta joskus salaa kuulin hänen keskustelevan normaalisti veljensä kanssa, kun kukaan ei kuullut. Hän ei siis vastannut mihinkään kysymyksiin lapsille, eikä luokassa opettajalle. Oli vain aina aivan mykkä, siis ihan aina, paitsi salaa veljelle.. Jos häneltä kysyi jotain, niin hän vain istui hiljaa ja tuijotti eteenpäin. Sitten yhtäkkiä hän ei enää tullut kouluun ollenkaan eikä kukaan kertonut mitä tapahtui. Jäi jotenkin häiritsemään tapaus, että mitä tapahtui sille tytölle ja miksi hän ei puhunut kenellekään koskaan.

Muistan, että opettaja kimpaantui tämän tytön puhumattomuudesta harva se päivä ja tuli aina paha mieli tytön puolesta, mutta näin vielä ysärillä hoidettiin asia, nöyryyttämällä kovaäänisesti pientä lasta.

Kuulostaa ihan mutismilta eli valikoivalta puhumattomuudelta. Siinä henkilö, yleensä ilmeisesti lapsi joka kyllä osaa puhua ei jostain syystä suostu puhumaan muille kuin vain joillekin ihmisille. Hän saattaa puhua normaalisti esimerkiksi kotona perheenjäsenille, mutta ei koulussa opettajille tai muille oppilaille. Niin kuin se tyttö luokallasi ei puhunut opettajalle ja oppilaille, mutta veljelleen puhui. Minullakin oli lapsena tuota jossain määrin. En esimerkiksi päiväkodissa mielelläni puhunut kuin muutamalle muulle lapselle, jotka olivat ystäviäni, mutta hoitajille puhuin ja kotona tietysti vanhemmille ja veljilleni. Heistäkin mieluummin vain toiselle, koska toisen kanssa en ole koskaan ollut niin läheinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi häiritsemään, kun ekalla luokalla oli tyttö ja samalla luokalla oli hänen veljensä. Veli oli ihan tavallinen puhelias ja vilkas lapsi, sisko taas ei puhunut mitään koskaan kenellekään, mutta joskus salaa kuulin hänen keskustelevan normaalisti veljensä kanssa, kun kukaan ei kuullut. Hän ei siis vastannut mihinkään kysymyksiin lapsille, eikä luokassa opettajalle. Oli vain aina aivan mykkä, siis ihan aina, paitsi salaa veljelle.. Jos häneltä kysyi jotain, niin hän vain istui hiljaa ja tuijotti eteenpäin. Sitten yhtäkkiä hän ei enää tullut kouluun ollenkaan eikä kukaan kertonut mitä tapahtui. Jäi jotenkin häiritsemään tapaus, että mitä tapahtui sille tytölle ja miksi hän ei puhunut kenellekään koskaan.

Muistan, että opettaja kimpaantui tämän tytön puhumattomuudesta harva se päivä ja tuli aina paha mieli tytön puolesta, mutta näin vielä ysärillä hoidettiin asia, nöyryyttämällä kovaäänisesti pientä lasta.

Kuulostaa ihan mutismilta eli valikoivalta puhumattomuudelta. Siinä henkilö, yleensä ilmeisesti lapsi joka kyllä osaa puhua ei jostain syystä suostu puhumaan muille kuin vain joillekin ihmisille. Hän saattaa puhua normaalisti esimerkiksi kotona perheenjäsenille, mutta ei koulussa opettajille tai muille oppilaille. Niin kuin se tyttö luokallasi ei puhunut opettajalle ja oppilaille, mutta veljelleen puhui. Minullakin oli lapsena tuota jossain määrin. En esimerkiksi päiväkodissa mielelläni puhunut kuin muutamalle muulle lapselle, jotka olivat ystäviäni, mutta hoitajille puhuin ja kotona tietysti vanhemmille ja veljilleni. Heistäkin mieluummin vain toiselle, koska toisen kanssa en ole koskaan ollut niin läheinen.

Olin vastaamassa samoin. Ehkä siirtyi toiseen kouluun pienryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi häiritsemään, kun ekalla luokalla oli tyttö ja samalla luokalla oli hänen veljensä. Veli oli ihan tavallinen puhelias ja vilkas lapsi, sisko taas ei puhunut mitään koskaan kenellekään, mutta joskus salaa kuulin hänen keskustelevan normaalisti veljensä kanssa, kun kukaan ei kuullut. Hän ei siis vastannut mihinkään kysymyksiin lapsille, eikä luokassa opettajalle. Oli vain aina aivan mykkä, siis ihan aina, paitsi salaa veljelle.. Jos häneltä kysyi jotain, niin hän vain istui hiljaa ja tuijotti eteenpäin. Sitten yhtäkkiä hän ei enää tullut kouluun ollenkaan eikä kukaan kertonut mitä tapahtui. Jäi jotenkin häiritsemään tapaus, että mitä tapahtui sille tytölle ja miksi hän ei puhunut kenellekään koskaan.

Muistan, että opettaja kimpaantui tämän tytön puhumattomuudesta harva se päivä ja tuli aina paha mieli tytön puolesta, mutta näin vielä ysärillä hoidettiin asia, nöyryyttämällä kovaäänisesti pientä lasta.

Samantapainen oppilaan "katoaminen" myös mulla tiedossa. Yläasteella lapseni luokalla oli oppilas, joka tuli lapseni luokalle ala-asteen lopulla rinnakkaisluokalta, kun siellä oli ilmeisesti ollut jotain kahnausta. No sitten meni ihan ok ala-asteen loppu ja yläasteen alku. Tämän lapsen äiti oli aktiivisesti mukana esim. keräämässä varoja luokan leirikoulureissulle, joka toteutui suunnitellusti 9. luokan keväällä. Mutta jossain vaiheessa ysiluokan alussa tämä lapsi ei enää käynytkään koulua. Näin äidin pari kertaa kauempaa lähikaupassa, mutta olin niin hämmentynyt, etten rohkaistunut menemään kysymään, mitä oli meneillään :/

Omalla ysiluokallani aikoinaan yhtäkkiä kadonnut tyttö oli joutunut psykiatriseen hoitoon ja kävi sairaalakoulussa peruskoulun loppuun asti, perhe muutti pois paikkakunnalta. Oli yleisesti vaiettu salaisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi häiritsemään, kun ekalla luokalla oli tyttö ja samalla luokalla oli hänen veljensä. Veli oli ihan tavallinen puhelias ja vilkas lapsi, sisko taas ei puhunut mitään koskaan kenellekään, mutta joskus salaa kuulin hänen keskustelevan normaalisti veljensä kanssa, kun kukaan ei kuullut. Hän ei siis vastannut mihinkään kysymyksiin lapsille, eikä luokassa opettajalle. Oli vain aina aivan mykkä, siis ihan aina, paitsi salaa veljelle.. Jos häneltä kysyi jotain, niin hän vain istui hiljaa ja tuijotti eteenpäin. Sitten yhtäkkiä hän ei enää tullut kouluun ollenkaan eikä kukaan kertonut mitä tapahtui. Jäi jotenkin häiritsemään tapaus, että mitä tapahtui sille tytölle ja miksi hän ei puhunut kenellekään koskaan.

Muistan, että opettaja kimpaantui tämän tytön puhumattomuudesta harva se päivä ja tuli aina paha mieli tytön puolesta, mutta näin vielä ysärillä hoidettiin asia, nöyryyttämällä kovaäänisesti pientä lasta.

Samantapainen oppilaan "katoaminen" myös mulla tiedossa. Yläasteella lapseni luokalla oli oppilas, joka tuli lapseni luokalle ala-asteen lopulla rinnakkaisluokalta, kun siellä oli ilmeisesti ollut jotain kahnausta. No sitten meni ihan ok ala-asteen loppu ja yläasteen alku. Tämän lapsen äiti oli aktiivisesti mukana esim. keräämässä varoja luokan leirikoulureissulle, joka toteutui suunnitellusti 9. luokan keväällä. Mutta jossain vaiheessa ysiluokan alussa tämä lapsi ei enää käynytkään koulua. Näin äidin pari kertaa kauempaa lähikaupassa, mutta olin niin hämmentynyt, etten rohkaistunut menemään kysymään, mitä oli meneillään :/

Omalla ysiluokallani aikoinaan yhtäkkiä kadonnut tyttö oli joutunut psykiatriseen hoitoon ja kävi sairaalakoulussa peruskoulun loppuun asti, perhe muutti pois paikkakunnalta. Oli yleisesti vaiettu salaisuus. 

Kuuluu vaitiolovelvollisuuden piiriin, mihin kouluun joku oppilas siirtyy.

Se, myrkyttikö meidän isän ex-naisystävä aikanaan meidän koirat, jotka jäi isälle, kun me lapset muutettiin pois kotoa ja ne oli isän "silmäterät".