Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Aloittajan mysteeri on kyllä selvinnyt.
Aloittajalla on selvästikin vuotokohta niissä salaisissa numeroissaan ja tiedoissaan, eli aloittaja ei ole kieltänyt kaikkea väestötietorekisterin kautta. Sukuselvittäjätkin saavat tietosi, jos et erikseen kiellä niitä antamasta ja joku keksii sitä kautta kysyä sinusta.
Tai sitten joku on kertonut tietosi suoraan. Oletko muistanut mainita läheisillesikin, että tietosi on salaisia, ja että niitä ei saa kertoa ulkopuolisille? Minullakin läheinen antoi numeroni eteenpäin eräälle vanhalle luokkakaverilleni, joka sitä kysyi häneltä. Ei siinä paljon salaiset numerot silloin auta.
Mitään mysteeriä siis ei tässä ole, vaan ilmiselvä tietovuoto. Tahaton tai tahallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kaupassa ja muiden ostosten joukossa oli muutama energiajuoma. Myyjä nosti kassalla energiajuomat sivuun ja jatkoi ostosten leimaamista koneelle. Minä ihmettelin ääneen, että miksi hän ne juomat sinne sivuun laittoi, minähän olen ostamassa ne. Myyjä ei vastannut mitään vaan sanoi tyynesti ostosten hinnan. Minä sanoin vielä muutaman kerran, että ostaisin ne energiajuomatkin, mutta myyjä ei reagoinut siihen mitenkään. Vielä useamman vuoden jälkeen ihmettelen, että miksi aikuiselle ihmiselle ei myyty energiajuoma. Varsinkin kun sama myyjä kuitenkin myi minulle sitä ennenkin ja sen jälkeenkin energiajuomaa.
Huh! Kylmät väreet kulkee kehossa kun joitakin näistä lukee!
Itsellä kokemus lapsuudesta. Asuimme maalla, melko syrjässä isä, äiti, isosiskoni ja minä. Vanhemmat nukkuivat makarissa ja minä siskoni kanssa tuvassa levitettävässä laverisängyssä.
Monina öinä kuulin selvästi että joku haravoi keskellä yötä lehtiä talon ympärillä. Eteni järjestelmällisesti seinänviertä ja ikkunoiden kohdalla ääni kuului vielä selvemmin. Pelotti aivan tajuttomasti ja piti kaivautua peiton alle minne ääni kuului vähän vaimeammin. Kellekään en tohtinut mitään asiasta silloin sanoa, koska tiesin vastauksen "kuvittelet vain, tuuli se vain rapisuttaa.." jne. Mitenkään sellainen ei ollut mahdollista, koska kuulin selvästi lehtiharavan vedot ja kuinka lehtiä kasattiin vähän edemmäksi seinästä. Mutta miksi kukaan olisi mennyt pilkkopimeään, sateiseen yöhön raapimaan lehtiharavan kanssa keskellä yötä?
Vuosikymmeniä myöhemmin otin asian menneiden muistelun yhteydessä puheeksi siskoni kanssa.
Yllätykseni oli melkoinen kun hän kertoi myös kuulleensa ja pelänneensä samaa asiaa!!
Ehkä joku talon edellinen edesmennyt asukas? Arvoitukseksi jää..
Eniten vaivaa se, että kirjoitin tähän ketjuun ihan alkuun oman viestini ja siihen kommentointiinkin, mutta se kirjoitus ei vaan enää ole täällä. Onko täällä ollut toinenkin samanniminen ketju?
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kylmät väreet kulkee kehossa kun joitakin näistä lukee!
Itsellä kokemus lapsuudesta. Asuimme maalla, melko syrjässä isä, äiti, isosiskoni ja minä. Vanhemmat nukkuivat makarissa ja minä siskoni kanssa tuvassa levitettävässä laverisängyssä.
Monina öinä kuulin selvästi että joku haravoi keskellä yötä lehtiä talon ympärillä. Eteni järjestelmällisesti seinänviertä ja ikkunoiden kohdalla ääni kuului vielä selvemmin. Pelotti aivan tajuttomasti ja piti kaivautua peiton alle minne ääni kuului vähän vaimeammin. Kellekään en tohtinut mitään asiasta silloin sanoa, koska tiesin vastauksen "kuvittelet vain, tuuli se vain rapisuttaa.." jne. Mitenkään sellainen ei ollut mahdollista, koska kuulin selvästi lehtiharavan vedot ja kuinka lehtiä kasattiin vähän edemmäksi seinästä. Mutta miksi kukaan olisi mennyt pilkkopimeään, sateiseen yöhön raapimaan lehtiharavan kanssa keskellä yötä?
Vuosikymmeniä myöhemmin otin asian menneiden muistelun yhteydessä puheeksi siskoni kanssa.
Yllätykseni oli melkoinen kun hän kertoi myös kuulleensa ja pelänneensä samaa asiaa!!
Ehkä joku talon edellinen edesmennyt asukas? Arvoitukseksi jää..
Näittekö koskaan lehtikasoja, helisikö harava?
Metallinen harava pitää ääntä. Lehdet rapisevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten vaivaa se, että kirjoitin tähän ketjuun ihan alkuun oman viestini ja siihen kommentointiinkin, mutta se kirjoitus ei vaan enää ole täällä. Onko täällä ollut toinenkin samanniminen ketju?
Täällä on ollut ainakin kaksi ketjua, joissa esim. kysytään vähän eri sanamuodoin yliluonnollisista kokemuksista. Itse en ainakaan ole ihan varma, mihin ketjuun olen vastannut, enkä jaksa plarata kymmeniä/satoja sivuja.
Löysin wc-paperirullan sisästä yhden 20€ ja yhden 50€ setelit. Olin ollut illalla ravintolassa, mitä en harrasta kovin usein. Käteistä minulla ei mukana ollut. Huomasin kuitenkin, että ovi ei ollut mennyt illalla lukkoon. Mitään muuta en outoa nähnyt, eikä mitään ollut esim.viety, ravintolasta olin tullut pois itsekseni.
Saisi toki seurata useamminkin, jos ylimääräisiä setelejä lisääkin on. Kyllä mulle taskurahatkin käy ... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mysteeri on kyllä selvinnyt.
Aloittajalla on selvästikin vuotokohta niissä salaisissa numeroissaan ja tiedoissaan, eli aloittaja ei ole kieltänyt kaikkea väestötietorekisterin kautta. Sukuselvittäjätkin saavat tietosi, jos et erikseen kiellä niitä antamasta ja joku keksii sitä kautta kysyä sinusta.
Tai sitten joku on kertonut tietosi suoraan. Oletko muistanut mainita läheisillesikin, että tietosi on salaisia, ja että niitä ei saa kertoa ulkopuolisille? Minullakin läheinen antoi numeroni eteenpäin eräälle vanhalle luokkakaverilleni, joka sitä kysyi häneltä. Ei siinä paljon salaiset numerot silloin auta.
Mitään mysteeriä siis ei tässä ole, vaan ilmiselvä tietovuoto. Tahaton tai tahallinen.
Tai väärä puhelinnumero. Sellaisen voi saada joskus numerotiedustelustakin. Itse kyselin sieltä kerran erään kaverini puhelinnumeroa, ja sain numeron, joka osoittautui toiselle tuttavalleni kuuluvaksi. Tämä toinen asui samalla paikkakunnalla ja hänellä oli sama etunimi kuin kaverillani. Sukunimi ei ollut sama, mutta se oli hieman samankaltainen.
Tiitisen lista. Demokratiassa ei salailtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten vanhempani olivat mökillä ja heräsivät yöllä siihen kun joku ryskyttää ja hakkaa ulko-ovea. Mökki on "keskellä ei-mitään" ja siellä kulkee harvoin autoja. Soittivat minulle seuraavana päivänä että olinko kenties käynyt siellä. Tuota ryskytystä oli kestänyt pari minuuttia. Tuo jäi vaivaamaan meitä kaikkia, oliko kyseessä joku eksynyt hullu vai hädässä oleva ( joka olisi luultavasti huutanutkin jotain).
Hyi hitto tästä tulikin mieleen yksi kammottava tarina omasta lapsuudestani. Joskus 45 vuotta sitten oltiin vanhempieni ja isoisäni kanssa kesämökillämme joka oli pieni ahdas tupa. Keskellä yötä herättin siihen että joku kiersi mökkiä ja kolisteli ulkona olevia esineitä vähän kuin olisi hakenut jotain. Muistan vieläkin ne raskaat askeleet jotka kuuluivat kun tämä henkilö käveli verannalla. Isoisä oli vieläpä niin hullu että meni avaamaan ulko-oven koska halusi kysyä että kuka liikkuu meidän pihalla keskellä yötä. Ulkona oli paikallinen erakoitunut kylähullu joka kyllä tiedettiin kylillä mutta kukaan ei oikein tuntenut häntä taikka hänen historiaa. Tämä oli vain tuijottanut isosiääni liikkumatta silmiin sellaisella häirintyneen tyhjällä katseella kunnes oli kääntynyt pois ja kadonnut sitten metsän pimeyteen. Myöhemmin saatiin kuulla että tämä mies oli tehnyt tästä joitain kuukausia myöhemmin itsemurhan. Lapselle tämä oli niin traumaattinen kokemus että näen edelleen unia tästä miehestä. Kesti kauan ennen kuin teki mieli lähteä mökille. Se on aivan kamala tunne herätä pimeässä mökissä keskellä metsää ja tajuat että jotain tuntematonta on lähistöllä jonka ei pitäisi olla siellä.
On myös jäänyt vaivaamaan että mitä hittoa hän oikein halusi?
Ihmissusi
Vanhassa kotipaikassani oli pitkä, suora tienpätkä, jossa ei ollut muita risteäviä teitä. Peltoa toisella puolella ja autotie toisella. Kävelin yhtenä päivänä siinä ja näin vastaan tulevan tytön kaatuvan pyörällään. Juoksin paikalle, autoin hänet ylös ja katsottiin vammat. Polvi oli verillä ja kämmenet myös, mutta muuten tyttö sanoi olevansa ok ja pärjäävänsä kotiin. Kypärä oli päässä. Hän kiitti, mutta kieltäytyi muusta avusta, halusi lähteä itsekseen jatkamaan matkaa. Jatkoin sitten omaa matkaa toiseen suuntaan, mutta käännyin pian katsomaan, miten tytön matka etenee. Mitään eikä ketään näkynyt enää missään. Tyttö oli kadonnut täysin pitkällä peltosuoralla. Kävin katsomassa vielä ojan ja pientareen, mutta ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kylmät väreet kulkee kehossa kun joitakin näistä lukee!
Itsellä kokemus lapsuudesta. Asuimme maalla, melko syrjässä isä, äiti, isosiskoni ja minä. Vanhemmat nukkuivat makarissa ja minä siskoni kanssa tuvassa levitettävässä laverisängyssä.
Monina öinä kuulin selvästi että joku haravoi keskellä yötä lehtiä talon ympärillä. Eteni järjestelmällisesti seinänviertä ja ikkunoiden kohdalla ääni kuului vielä selvemmin. Pelotti aivan tajuttomasti ja piti kaivautua peiton alle minne ääni kuului vähän vaimeammin. Kellekään en tohtinut mitään asiasta silloin sanoa, koska tiesin vastauksen "kuvittelet vain, tuuli se vain rapisuttaa.." jne. Mitenkään sellainen ei ollut mahdollista, koska kuulin selvästi lehtiharavan vedot ja kuinka lehtiä kasattiin vähän edemmäksi seinästä. Mutta miksi kukaan olisi mennyt pilkkopimeään, sateiseen yöhön raapimaan lehtiharavan kanssa keskellä yötä?
Vuosikymmeniä myöhemmin otin asian menneiden muistelun yhteydessä puheeksi siskoni kanssa.
Yllätykseni oli melkoinen kun hän kertoi myös kuulleensa ja pelänneensä samaa asiaa!!
Ehkä joku talon edellinen edesmennyt asukas? Arvoitukseksi jää..Näittekö koskaan lehtikasoja, helisikö harava?
Metallinen harava pitää ääntä. Lehdet rapisevat.
Ei mitään muuta kuin ääntä mikä syntyy kun harava raapii maata. Siirtyi etemmäksi aina välillä kuin kasaa tehdäkseen. Mitään jälkiä tai kasoja ei päivällä löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kylmät väreet kulkee kehossa kun joitakin näistä lukee!
Itsellä kokemus lapsuudesta. Asuimme maalla, melko syrjässä isä, äiti, isosiskoni ja minä. Vanhemmat nukkuivat makarissa ja minä siskoni kanssa tuvassa levitettävässä laverisängyssä.
Monina öinä kuulin selvästi että joku haravoi keskellä yötä lehtiä talon ympärillä. Eteni järjestelmällisesti seinänviertä ja ikkunoiden kohdalla ääni kuului vielä selvemmin. Pelotti aivan tajuttomasti ja piti kaivautua peiton alle minne ääni kuului vähän vaimeammin. Kellekään en tohtinut mitään asiasta silloin sanoa, koska tiesin vastauksen "kuvittelet vain, tuuli se vain rapisuttaa.." jne. Mitenkään sellainen ei ollut mahdollista, koska kuulin selvästi lehtiharavan vedot ja kuinka lehtiä kasattiin vähän edemmäksi seinästä. Mutta miksi kukaan olisi mennyt pilkkopimeään, sateiseen yöhön raapimaan lehtiharavan kanssa keskellä yötä?
Vuosikymmeniä myöhemmin otin asian menneiden muistelun yhteydessä puheeksi siskoni kanssa.
Yllätykseni oli melkoinen kun hän kertoi myös kuulleensa ja pelänneensä samaa asiaa!!
Ehkä joku talon edellinen edesmennyt asukas? Arvoitukseksi jää..Näittekö koskaan lehtikasoja, helisikö harava?
Metallinen harava pitää ääntä. Lehdet rapisevat.Ei mitään muuta kuin ääntä mikä syntyy kun harava raapii maata. Siirtyi etemmäksi aina välillä kuin kasaa tehdäkseen. Mitään jälkiä tai kasoja ei päivällä löytynyt.
Oliko se sitten harava, vai esimerkiksi jokin eläin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kylmät väreet kulkee kehossa kun joitakin näistä lukee!
Itsellä kokemus lapsuudesta. Asuimme maalla, melko syrjässä isä, äiti, isosiskoni ja minä. Vanhemmat nukkuivat makarissa ja minä siskoni kanssa tuvassa levitettävässä laverisängyssä.
Monina öinä kuulin selvästi että joku haravoi keskellä yötä lehtiä talon ympärillä. Eteni järjestelmällisesti seinänviertä ja ikkunoiden kohdalla ääni kuului vielä selvemmin. Pelotti aivan tajuttomasti ja piti kaivautua peiton alle minne ääni kuului vähän vaimeammin. Kellekään en tohtinut mitään asiasta silloin sanoa, koska tiesin vastauksen "kuvittelet vain, tuuli se vain rapisuttaa.." jne. Mitenkään sellainen ei ollut mahdollista, koska kuulin selvästi lehtiharavan vedot ja kuinka lehtiä kasattiin vähän edemmäksi seinästä. Mutta miksi kukaan olisi mennyt pilkkopimeään, sateiseen yöhön raapimaan lehtiharavan kanssa keskellä yötä?
Vuosikymmeniä myöhemmin otin asian menneiden muistelun yhteydessä puheeksi siskoni kanssa.
Yllätykseni oli melkoinen kun hän kertoi myös kuulleensa ja pelänneensä samaa asiaa!!
Ehkä joku talon edellinen edesmennyt asukas? Arvoitukseksi jää..Näittekö koskaan lehtikasoja, helisikö harava?
Metallinen harava pitää ääntä. Lehdet rapisevat.Ei mitään muuta kuin ääntä mikä syntyy kun harava raapii maata. Siirtyi etemmäksi aina välillä kuin kasaa tehdäkseen. Mitään jälkiä tai kasoja ei päivällä löytynyt.
Oliko se sitten harava, vai esimerkiksi jokin eläin?
Olisi pitänyt olla isompi eläin kaapimassa, jälkiä olisi näkynyt. 🤔
Olin ehkä 7-8 vuotiaana kaverien kanssa puistossa ja näin siellä puun alla seisovan tummiin ja vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutern tytön, joka seisoi siellä muutaman metrin päässä. Tyttö oli ehkä noin 10-12 vuotias. Jäin katsomaan häntä ihmeissäni ja myös kaverini alkoivat katsomaan siihen suuntaan, kun näkivät sen tytön. Tyttö seisoi siellä hetken ja siirtyi sitten siellä olevien puiden keskelle niin, että häntä ei enää näkynyt. Me päätimme mennä uteliaisuuttamme katsomaan lähemmäs ja sitten kuulimme nopeasti erääntyvät juoksuaskeleet. Eräs kavereista väitti nähneensä kyseisen tytön vilaukselta kun hän juoksi poispäin. Hänellä oli ollut mukanaan musta olkalaukku ja hänellä siis oli aivan täysin mustat vaatteet. Jälkeenpäin näin samanlaisia vaatteita kuvassa, jossa esiteltiin 1700-luvulta peräisin olevia hienomman väen tyttöjen pukuja, mutta silloin elettiin 1990-luvun alkua. Mieleeni jäi myös selvästi jonkinlainen surullinen ja ahdistunut tunne kun näin tytön ja mieleeni tuli, että hänellä oli mustat vaatteet kuolemantapauksen takia, vaikka en vielä ehkä tiennyt vielä kunnolla, että kuoleman väri olisi musta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten vein lottokupongin kioskille. Myyjä, nuori mies, joka tutun tutun mukaan oli vähän hulttiopojan mineessa, sanoi ettei kupongissa ollut voittoa. Kun olin jo lähdössä kioskista ulos hän kysyi "Hei muuten, mistä ostit tuon kupongin?". Kerroin mistä se oli ostettu ja lähdin ulos. Siitä jäi vähän outo olo, ja vielä illalla mietin oliko siinä kupongissa sittenkin voitto. Vähän aikaa myöhemmin kioski suljettiin ja myyjä muutti pois. Vuosien varrella on harmittanut etten silloin pyytänyt sitä kuponkia takaisin. Edelleen uskon että siinä on saattanut olla jonkinlainen voitto.
Vähän samanlainen ja tosi. Saavuin kotiini satojen kilometrien takaa v-1993 juhannuksen viettoon. Menin huoltoasemalle tankkaamaan autoni ja itseni kahvilla. Kassalla maksoin ostoksia ja päätin ostaa 1kpl. ässä arvan. Myyjä sanoi, että siinä arvassa on voitto. Laitoin arvan povitaskuun, ettei se ruttaantuisi. Saavuin kotiini ja laitoin pankkikortin huoneeni pöydälle. Sitten ryhdyin hakemaan povitaskusta arpaa ja tarkastamaan, tuliko osumia. Arpa ei ollut taskussa ja tarkistin kaikki taskut ja menin autoon takastamaan, olisiko pudonnut sinne. Ei ollut, eikä auton ulkopuolellakaan sitä näkynyt enää. Jäi tietymättömiin, olisiko arvassa ollut voittoa. Viis viidestä markasta, mutta jos siinä olikin 5tmk, tai 100tmk. Silloin oli suurin voitto sellaisessa arvassa 100tmk. Harmitti, vähän arvan katoaminen.
Harmittäväa tapaus, mutta ei ihan samanlainen. Ensimmäisessä tapauksessahan kirjoittaja epäili kioskin myyjäpojan pimittäneen (varastaneen) voiton ja toisessa tapuksessa henkilö kadotti ässäarvan. Epätodennäköistä, ellei ihan mahdotonta, että arvan myyneellä henkilöllä olisi arvan kanssa mitään tekemistä.
En epäilytkään, että arvan myyjällä olisi ollut osaa tai arpaa tapahtuneeseen Ässä-arvan katoamiseen. Se arpa vain katosi johonkin ja arpa olisi pitänyt raaputtaa heti kahvilla olon aikaan.
Ihmiset ovat viime vuosina muuttuneet epäempaattisemmiksi ja kylmemmiksi toisiaan kohtaan. Vanhoja ystäviäkään ei haluta enää tavata. Ensin vedottiin koronaan, mutta nyt puhutaan, kuinka matkustaminen paikasta toiseen on liian vaivalloista. Kyse ei ole edes kohtuuttoman pitkistä matkoista Suomen rajojen sisäpuolella, vaan voi olla vaikka matkasta kahden eri kaupungin välillä samassa maakunnassa.
Vanhempien kissa jouduttiin lopettamaan muutama vuosi sitten kun se tuli vanhaksi ja sairaaksi. Se haudattiin vanhempien kesämökille. Kun sitten olen käynyt vanhempien luona sen jälkeen, niin olen varma että olen nähnyt sen kissan ikään kuin vilaukselta muutamia kertoja. Silmänurkasta olen näkevinäni, että se vilahtaa nopeasti ohitseni tai kun katson peiliin, niin sen kautta olen ollut näkevinäni vilaukselta peilin kautta kissan peilin kautta näkyvässä vaatehyllyssä. Se ei tietenkään ole mahdollista, mutta outoa tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat viime vuosina muuttuneet epäempaattisemmiksi ja kylmemmiksi toisiaan kohtaan. Vanhoja ystäviäkään ei haluta enää tavata. Ensin vedottiin koronaan, mutta nyt puhutaan, kuinka matkustaminen paikasta toiseen on liian vaivalloista. Kyse ei ole edes kohtuuttoman pitkistä matkoista Suomen rajojen sisäpuolella, vaan voi olla vaikka matkasta kahden eri kaupungin välillä samassa maakunnassa.
Raamatussa puhutaan millaisia lopunajan ihmiset on, myös väkivalta nuorien keskuudessa lisääntynyt,on katujengejä yms, ihmiset häijympiä ilkeämpiä ja kylmempiä kuin koskaan ennen, vaikka joku sanoisi että aina ollut tälläistä niin en muista 90 luvulla että lapset olis huvikseen tappanut pikkueläimiä tai kukaan naapuri ei olisi auttanut jos apua olisi tarvinnut jossakin asiassa yhteisöllisyyttä oli enemmän,käytiin ja vierailtiin toisten luona,lapsetkin osasi käyttäytyä paremmin oli kuri ja järjestys,jopa ne röyhkeimmät lapset totteli jos jotakin sanoi.
Alue: Aihe vapaa
Miksi onnellinen kansa tekee sukupuuttoa, lisäksi vauhdilla?