Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Näin tumman hahmon parveekkella, asun 1 kerroksessa mutten maan tasalla vaan pudotusta on ainakin sen 2,3 metriä eikä kukaan niin pitkälle olis ees kiivennyt, pelästyin ihan sikana ja kiljaisin jolloin mikä se jokin oli hävisi! Laitoin kaikki valot illalla päälle ja menin katsomaan näkyisikö ketään, ei näkynyt missään ketään,edes kengänjälkiä maassa!

Toinen mikä tunnu mieleeni kun entisessä kerrostalo asunnossa oli jotain "pahasti vialla", sellainen synkkä, raskas tunnelma, toinen seinä oli tapetoitu mustaksi hopeakuvioin joka synkensi yksiötä ennestään,näin jatkuvasti painajaisia ja koin voimakkaita unihalvaus tiloja jolloin joskus näin demonimaisen pitkän ja pitkä kyntisen olennon istumassa sohvallani ja repimässä kirjojani! Kun heräsin ja pomppasin ylös se synkkä tunnelma oli voimakkaasti läsnä,mutta kirjoitetaan olivat kuitenkin kunnossa. Oli inhottavaa palata töistä kämpille kun en tiennyt miten päin siellä olla ja saanko nukuttua ens yön vai en, suihkussakin tuntui että joku katseli:(

Muutin pois 2 vuoden päästä kun oli silloin varaa muuttaa, siellä kämpässä ei tavarat liikkunut tms mutta synkkä,raskas tunnelma oli läsnä ja tosiaankin nämä toistuvat unikohtaukset. En ollut niitä saanut sitten teinivuosien ja ajattelin että kun mulla silloin raskas ajanjakso meneillään että kuvittelinkin vain kaiken mut ne tuntui todelta.

Tämä tapahtui takavuosina muutaman kerran kun join mehua ja kyseinen tölkki oli jo hetken ollut jääkaapissa. Eli kaadoin jämät mitä jäljellä niin lasiin ja join pois. Kuitenkin mehun mukana lasiin tuli joku vaalea klöntti josta myös suu sai kosketuksen eli lillui muuten lasin pohjalla, mutta kuitenkin oli rasvaisen ja vastenmielisen oloinen suussa, sylkäisin kyllä äkkiä pois etten sentään niellyt. Noin pari kertaa käynyt noin kun ottanut mehua ja viimeiset tilkat tölkistä lasiin kaatanut. Mikähän se klöntti oikein oli, oliko itse tölkistä jotain irronnutta materiaalia vai oliko mehu jo jotenkin vanhentunutta, no eipä ainakaan mitään oireita tullut. Onko muille vastaava käynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui takavuosina muutaman kerran kun join mehua ja kyseinen tölkki oli jo hetken ollut jääkaapissa. Eli kaadoin jämät mitä jäljellä niin lasiin ja join pois. Kuitenkin mehun mukana lasiin tuli joku vaalea klöntti josta myös suu sai kosketuksen eli lillui muuten lasin pohjalla, mutta kuitenkin oli rasvaisen ja vastenmielisen oloinen suussa, sylkäisin kyllä äkkiä pois etten sentään niellyt. Noin pari kertaa käynyt noin kun ottanut mehua ja viimeiset tilkat tölkistä lasiin kaatanut. Mikähän se klöntti oikein oli, oliko itse tölkistä jotain irronnutta materiaalia vai oliko mehu jo jotenkin vanhentunutta, no eipä ainakaan mitään oireita tullut. Onko muille vastaava käynyt? 

Hedelmänlihaa

Luokallani oli peruskoulussa oppilas, joka oli yleisopetuksessa ja pärjäsi koulussa oikein hyvin. Muutama vuosi tämän jälkeen luin eräästä lehdestä kyseisen henkilön haastattelun ja siinä hän kertoi olleensa tarkkailuluokalla koulussa jossa oli oppimisvaikeuksista kärsiviä ja kehitysvammaisia oppilaita. Hän oli omasta mielestään pärjännyt koulussa todella huonosti, lintsannut paljon ja ollut todella huonosti käyttäytyvä teini, joka teki rikoksia, ollut todella usein humalassa, polttanut tupakkaa ja käytti huumeita mikä näkyi myös koulussa. Hän oli todella kova koulukiusaaja ja kuului koulun häirikköporukkaan. Minua ihmetyttää, että miksi hän antoi haastattelussa itsestään noin huonon kuvan haastattelussa kun hän oli hyvä oppilas joka ei koskaan kiusannut toisia, ei pinnannut, oli ahkera ja yksi parhaista oppilaista luokallamme. Minä selvästi muistan, että hän ei todellakaan ollut sellainen koulussa kuin väitti ja en ole voinut sekoittaa häntä toiseen ihmiseen koska hän oli omalla nimellään ja kuvallaan jutussa. Hänellä kun ei ole kovin yleinen sukunimi niin siitäkin muistan hänet hyvin. Miksi siis joku haluaa tarkoituksella antaa itsestään niin huonon kuvan, että hän on ollut teininä koulukiusaava ja jatkuvasti pinnaava alkoholisti huumeidenkäyttäjä ongelmanuori?

Opiskellessani näin asuntolahuoneen ranskalaisella parvekkeella ihmisen hahmon, kiljaisin pelästyneenä " Helv""tti!"  ja hahmo katosi. Se oli viides kerros niin kukaan sinne ei olisi edes päässyt.

Muutamaa vuotta myöhemmin asuin yksityiseltä vuokratussa asunnossa jolla oli loistosijainti aivan keskustan lähellä, asunnossa tai lähinnä eteisessä oli kuitenkin kammottava ja väärä tunnelma. Ulko-ovelta olohuoneeseen johti pitkä, kapea eteiskäytävä joka oli molemmin puolin vuorattu peileillä ja kylppärin ovi oli siinä peilien välissä.  Opin liikkumaan käytävää nopeasti silmät kiinni. En ennen tuolla asumista tai tuon jälkeen ole potenut minkäälaista peilikammoa.

Olin töissä paikassa, jossa pukuhuoneisiin vei pitkä, suora käytävä. Minulla oli siellä käytävässä aina todella ahdistunut olo henkisesti erityisesti yhdessä kohtaa sitä käytävää. Kerran sitten sain tietää, että useita vuosia aikaisemmin kun tuo rakennus ei vielä edes ollut käytössä sinä työapaikkana missä olin niin siellä käytävällä oli joku ihminen mur han nut itsensä juuri sillä kohtaa missä minulla oli erityisen ahdistunut olo ja että myös monilla muilla työntekijöillä oli vastaava tunne siellä käytävässä.

Kun opiskelin 16vuotiaana niin pukuhuone oli vanhassa pommisuojassa. Sinne vei pitkä käytävä jonka varrella olevat luokat olivat aina päivän lopussa pimeinä ja ovet apposen  auki, kait siivoojan takia.

Olin yksinäinen ja toiset tytöt kiusasivat minua joten jättäydyin tahallani jälkeen, vitkuttelin ja usein kun lopulta  saavuin pukuhuoneelle, valot olivat sammuksissa ja paikka hiljainen kuin hautakammio. 

Yksin olo ei vaivannut minua, mutta oli todella kuumottavaa kävellä ensin niiden tyhjien pimeiden luokkien ohi ja sitten astua pimeään pommisuojaan  ja hapuilla valokatkaisijaa. Tuolloin ei ollut vielä kännyköitä joiden näyttöä olisi voinut käyttää valona. 

Kerran sitten taas kävelin tyhjää käytävää pitkin kun aloin kuulla yhdestä huoneesta kolinaa, kuin tuoleja työnneltäisiin ja ensin ajattelin siivoojan työntävän mopilla tuoleja pois edestä kunnes tajusin että eihän kukaan siivoa pimeässä ja että siivoaja saapui kun oppilaat ovat varmasti poissa. En osaa  ilmaista teille miten ahdistava se ääni oli kuuluessaan pimeässä, kuin jokin liukuisi lattialla ja työntäisi huonekaluja pois tieltään. Juoksin pukuhuoneelle ja aloin nopeasti vaihtaa vaatteita. Pelotti poistua sieltä, mutta toista reittiä ulos ei ollut enkä voinut jäädä sinnekään istumaan viikonlopuksi!

Huomasin muutama kuukausi sitten, että minulla on vasemmassa keskisormessa ylösalaisin olevan v-kirjaimen muotoinen valkoinen arpi, josta en todellakaan muista, että miten se on siihen tullut ja kuinka pitkään se on siinä ollut. Sen vain muistan, että siinä ei ole ollut mitään haavaa tai muutakaan vammaa joka selittäisi sen, että siihen on muodostunut arpi mutta olen täysin varma, että vielä puoli vuotta sitten siinä ei todellakaan ollut arpea. Minä kuitenkin muistan kaikki muut minulla olevat arvet että missä ne ovat, koska ne olen saanut ja miten ne ovat tulleet. Osa on erilaisista leikkauksista leikkaushaavojen arpia ja osa muuten saatuja arpia jotka ovat syntyneet lähinnä siksi, että olen käyttänyt paljon puukkoa ja se on välillä osunut käsiin niin, että niihin on tullut haavoja. Tuosta yhdestä arvesta en siis tiedä, että miten se on siihen tullut ja miten kauan se on siinä ollut. Minun puolisonikin sanoo, että hän ei muista minulla ennen sitä arpea nähneensä kun näytin sitä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Opiskellessani näin asuntolahuoneen ranskalaisella parvekkeella ihmisen hahmon, kiljaisin pelästyneenä " Helv""tti!"  ja hahmo katosi. Se oli viides kerros niin kukaan sinne ei olisi edes päässyt.

Muutamaa vuotta myöhemmin asuin yksityiseltä vuokratussa asunnossa jolla oli loistosijainti aivan keskustan lähellä, asunnossa tai lähinnä eteisessä oli kuitenkin kammottava ja väärä tunnelma. Ulko-ovelta olohuoneeseen johti pitkä, kapea eteiskäytävä joka oli molemmin puolin vuorattu peileillä ja kylppärin ovi oli siinä peilien välissä.  Opin liikkumaan käytävää nopeasti silmät kiinni. En ennen tuolla asumista tai tuon jälkeen ole potenut minkäälaista peilikammoa.

Peilit vastakkain ovat portti, vuokraisäntä ollut joko okkulismin harrastaja tai  tyhmä.

Nuorena sain tuparilahjaksi mustan Budha-patsaan jotain painavaa keramiikkaa ja pistin sen parvekkeelle. Budha vaihteli siellä itsekseen paikkaa: joskus se oli lattialla  oven edessä niin että olin potkaista sitä aamutupakalle mennessä, joskus hyllyllä johon olin sen asettanut muttta kääntyneenä seinään päin, joskus tuolilla. Sitten tuli kesä  ja pidin parvekkeen ovea öisin auki, parveke oli makuuhuoneen yhteydessä. Eräänä yönä heräsin janoon ja Buhda kökötti sänkyni jalkopäässä.  Siirsin sen keittiön lukittavaan kaappiin ja vein  heti aamulla roskakatokseen. 

Rivarissa naapurilla oli puutarhatonttu jota se siirteli aina sillee että se näytti katsovan meillepäin. Kerran kun naapuri oli taas miehenmetsästyksessä, kävin kääntämässä sen ja iskin alle kontaktiliimaa. Seuraavana aamupäivänä heräsin mäjähdyksiin. Menin katsomaan. Naapuri (vielä kännissä) hakkas tonttua kuokalla säpäleiksi.

Näin teet bipon hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin muutama kuukausi sitten, että minulla on vasemmassa keskisormessa ylösalaisin olevan v-kirjaimen muotoinen valkoinen arpi, josta en todellakaan muista, että miten se on siihen tullut ja kuinka pitkään se on siinä ollut. Sen vain muistan, että siinä ei ole ollut mitään haavaa tai muutakaan vammaa joka selittäisi sen, että siihen on muodostunut arpi mutta olen täysin varma, että vielä puoli vuotta sitten siinä ei todellakaan ollut arpea. Minä kuitenkin muistan kaikki muut minulla olevat arvet että missä ne ovat, koska ne olen saanut ja miten ne ovat tulleet. Osa on erilaisista leikkauksista leikkaushaavojen arpia ja osa muuten saatuja arpia jotka ovat syntyneet lähinnä siksi, että olen käyttänyt paljon puukkoa ja se on välillä osunut käsiin niin, että niihin on tullut haavoja. Tuosta yhdestä arvesta en siis tiedä, että miten se on siihen tullut ja miten kauan se on siinä ollut. Minun puolisonikin sanoo, että hän ei muista minulla ennen sitä arpea nähneensä kun näytin sitä hänelle.

Mulla on jotkut arvet vaalenneet ja tulleet näkyvämmiksi vanhemmiten.

Oma juttunsa on nämä kuumeunet/houreet. Eivät tosin ihan selvittämättömiä mysteerejä, mutta sopii aiheensa puolesta tämmöiseenkin ketjuun.

Esimerkkinä teininä kun olin kovassa kuumeessa ja olin videolta katsellut Kummeleita edellispäivänä ja vieläpä sen Musavisan Deutschland-sketsin. Heräsin seuraavana aamuna ja menin keittiöön syömään niin näin kuinka kaksi natsihahmoa tanssii keittiössä nenäni edessä. Vastaavanlainen kun sairastin vesirokon parikymppisenä ja oli kova kuume ja illalla keittiössä näin harhoja ja vieraita ihmisiä istumassa meidän ruokapöydässä. Muutenkin monet kuumeuneni tapahtumat sijoittuvat mun huoneeseen. Kerran oli juoksuhautoja mun huone täynnä missä sotilaat juoksi ja toisiaan ampui ja kerran taas heräsin yöllä niin huoneessani istui tytär ja äiti sängyn vastapäätä olevilla tuoleilla ja juttelivat toisilleen.

Ihmeellisiä nämä tämmöisetkin.  

Vierailija kirjoitti:

Luokallani oli peruskoulussa oppilas, joka oli yleisopetuksessa ja pärjäsi koulussa oikein hyvin. Muutama vuosi tämän jälkeen luin eräästä lehdestä kyseisen henkilön haastattelun ja siinä hän kertoi olleensa tarkkailuluokalla koulussa jossa oli oppimisvaikeuksista kärsiviä ja kehitysvammaisia oppilaita. Hän oli omasta mielestään pärjännyt koulussa todella huonosti, lintsannut paljon ja ollut todella huonosti käyttäytyvä teini, joka teki rikoksia, ollut todella usein humalassa, polttanut tupakkaa ja käytti huumeita mikä näkyi myös koulussa. Hän oli todella kova koulukiusaaja ja kuului koulun häirikköporukkaan. Minua ihmetyttää, että miksi hän antoi haastattelussa itsestään noin huonon kuvan haastattelussa kun hän oli hyvä oppilas joka ei koskaan kiusannut toisia, ei pinnannut, oli ahkera ja yksi parhaista oppilaista luokallamme. Minä selvästi muistan, että hän ei todellakaan ollut sellainen koulussa kuin väitti ja en ole voinut sekoittaa häntä toiseen ihmiseen koska hän oli omalla nimellään ja kuvallaan jutussa. Hänellä kun ei ole kovin yleinen sukunimi niin siitäkin muistan hänet hyvin. Miksi siis joku haluaa tarkoituksella antaa itsestään niin huonon kuvan, että hän on ollut teininä koulukiusaava ja jatkuvasti pinnaava alkoholisti huumeidenkäyttäjä ongelmanuori?

Muotijuttu

Vierailija kirjoitti:

Oma juttunsa on nämä kuumeunet/houreet. Eivät tosin ihan selvittämättömiä mysteerejä, mutta sopii aiheensa puolesta tämmöiseenkin ketjuun.

Esimerkkinä teininä kun olin kovassa kuumeessa ja olin videolta katsellut Kummeleita edellispäivänä ja vieläpä sen Musavisan Deutschland-sketsin. Heräsin seuraavana aamuna ja menin keittiöön syömään niin näin kuinka kaksi natsihahmoa tanssii keittiössä nenäni edessä. Vastaavanlainen kun sairastin vesirokon parikymppisenä ja oli kova kuume ja illalla keittiössä näin harhoja ja vieraita ihmisiä istumassa meidän ruokapöydässä. Muutenkin monet kuumeuneni tapahtumat sijoittuvat mun huoneeseen. Kerran oli juoksuhautoja mun huone täynnä missä sotilaat juoksi ja toisiaan ampui ja kerran taas heräsin yöllä niin huoneessani istui tytär ja äiti sängyn vastapäätä olevilla tuoleilla ja juttelivat toisilleen.

Ihmeellisiä nämä tämmöisetkin.  

Minä olin lapsena kovassa kuumeessa jonka vuoksi jouduin lopulta sairaalankin. Muistan selvästi, kuinka makasin sängyssä ja äiti oli vieressäni kun kuulin isän sanovan jotain. Katsoin makuuhuoneen oviaukkoon, jossa isä seisoi mutta minä näin lyhyen hetken ajan siinä selvästi Joulupukin, mutta kun katsoin poispäin ja takaisin oviaukkoon, niin siellä seisoikin isä. Muistan tämän selvästi yli 30 vuoden jälkeen vaikka muuten minulla on jostain syystä melko vähän lapsuudenmuistoja. Kai tuo oli niin pelottava tapaus kun en ymmärtänyt, että mistä on kyse. En edes uskaltanut sanoa vanhemmille mitään mutta jälkeenpäin tajusin, että minulla täytyi olla jokin kuumeesta johtuva näköharha.

Vuosi sitten poikani oli 3v ja tyttäreni 8kk. Eräänä päivänä poika kysyi, että tiedänkö minä, että hänellä on sisko nimeltä Sofia. Minä sanoin, että hänen siskonsa nimi on Amanda. Poika vastasi, että "Tiedän sen, mutta sinun mahassasi on tyttö ja sen nimi on Sofia". No, 2 viikon päästä tein raskaustestin joka oli positiivinen. Kolmas lapsi syntyi 5.2.2022 ja hänen nimekseen tuli tosiaan Sofia.

Etiäinen kirjoitti:

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien välillä ei ole kuin vajaa vuosi väliä...Olin lasten kanssa ajamassa pyörillä lähikaupppaan aamusella jonne pitää mennä koulun ohi. Ajaessamme koulun ohi, mieleeni nousi voimakas tunne kouluammuskelusta. Kauppareissun jälkeen viestittelin miehelleni (poliisi) normi asioita joihin hän vain vastasi ettei voi viestitellä, että on tapahtunut taas kouluammuskelu. Etiäinen??

Minulle tuli juuri sen Kauhajoen ammuskelun aikana sellainen erikoinen tunne, että "Nyt on tapahtunut kouluammuskelu". Myöhemmin sain tietää, että niin oli todella tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Etiäinen kirjoitti:

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien välillä ei ole kuin vajaa vuosi väliä...Olin lasten kanssa ajamassa pyörillä lähikaupppaan aamusella jonne pitää mennä koulun ohi. Ajaessamme koulun ohi, mieleeni nousi voimakas tunne kouluammuskelusta. Kauppareissun jälkeen viestittelin miehelleni (poliisi) normi asioita joihin hän vain vastasi ettei voi viestitellä, että on tapahtunut taas kouluammuskelu. Etiäinen??

Minulle tuli juuri sen Kauhajoen ammuskelun aikana sellainen erikoinen tunne, että "Nyt on tapahtunut kouluammuskelu". Myöhemmin sain tietää, että niin oli todella tapahtunut.

Minulla oli Jokelan kouluammuskelun jälkeen voimakas tunne, että Suomessa tapahtuu pian toinenkin kouluammuskelu. Kun Kauhajoen tapauksesta kerrottiin uutisissa, en ollut ollenkaan yllättynyt.

Nyt kun muistelen noita aikoja 2000-luvun lopulta, niin on kuin Suomen yllä olisi ollut synkkä pilvi. Jokelan kouluammuskelu järkytti ja jotenkin muutti sitä, millaisena näen Suomen.

Tämä nyt oli vähän aiheen vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Etiäinen kirjoitti:

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien välillä ei ole kuin vajaa vuosi väliä...Olin lasten kanssa ajamassa pyörillä lähikaupppaan aamusella jonne pitää mennä koulun ohi. Ajaessamme koulun ohi, mieleeni nousi voimakas tunne kouluammuskelusta. Kauppareissun jälkeen viestittelin miehelleni (poliisi) normi asioita joihin hän vain vastasi ettei voi viestitellä, että on tapahtunut taas kouluammuskelu. Etiäinen??

Minulle tuli juuri sen Kauhajoen ammuskelun aikana sellainen erikoinen tunne, että "Nyt on tapahtunut kouluammuskelu". Myöhemmin sain tietää, että niin oli todella tapahtunut.

Minä näin silloin unta kouluammuskelusta. En ajatellut unesta sen kummempia, ennen kuin illalla kuulin, että sellainen oli tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etiäinen kirjoitti:

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien välillä ei ole kuin vajaa vuosi väliä...Olin lasten kanssa ajamassa pyörillä lähikaupppaan aamusella jonne pitää mennä koulun ohi. Ajaessamme koulun ohi, mieleeni nousi voimakas tunne kouluammuskelusta. Kauppareissun jälkeen viestittelin miehelleni (poliisi) normi asioita joihin hän vain vastasi ettei voi viestitellä, että on tapahtunut taas kouluammuskelu. Etiäinen??

Minulle tuli juuri sen Kauhajoen ammuskelun aikana sellainen erikoinen tunne, että "Nyt on tapahtunut kouluammuskelu". Myöhemmin sain tietää, että niin oli todella tapahtunut.

Minä näin silloin unta kouluammuskelusta. En ajatellut unesta sen kummempia, ennen kuin illalla kuulin, että sellainen oli tapahtunut.

Tämä on yleinen ilmiö, kun jotain tapahtuu. Ihmisen ikivanhat vaistot toimivat yhä.