Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten parvekkeelleni oli ilmestynyt käsin kirjoitettu lappu, jossa luki "Jätä ovi auki yöksi". Lappu oli jätetty painavan tuhkakupin alle, joten se ei ole voinut sinne lennähtää itsekseen. Parveke oli toisessa kerroksessa, joten joku on voinut ehkä sinne kiivetä. No, en jättänyt ovea auki yöksi eikä ikinä selvinnyt kuka sen lapun sinne jätti. Yksin asuvana naisena kyllä jonkin verran kuumotti.

Kuumotti?

Minut rais kat tiin olessani esiteini 1980-luvun alussa.. Minä en vieläkään ymmärrä monien aikuisten suhtautumista minuun. Esimerkiksi koulussa naispuolinen terveydenhoitaja piti minulle pitkän puhuttelun siitä että kuinka on syntiä että olin harrastanut seksiä jo lapsena ja että kukaan mies ei hyväksy minu vaimokseen koska naisella täytyy olla neitsyys tallella kun hän menee naimisiin ja että hääyönä hän menettää neitsyytensä miehelleen. Monet aikuiset suhtautuivat minuun kuin huo raan joka jakaa alapäätään jokaiselle vastaantulevalle miehelle vaikka olin vain pelkkä lapsi joka oli rais kat tu ja he todella tiesivät sen.

Alkuvuodesta -96 muoruuden rakkaani (jonka kanssa olimme vuosia sitten eronneet) oli menossa toisaalla naimisiin, hän juoksi kuitenkin perässäni ja tunnusti kaipaavansa vieläkin minua ja olisi halunnut kanssani naimisiin, ei sen kanssa joka hänet oli ilmeisesti painostanut ja junaillut (kirkon varannut kysymättä) vihille.

Rakastettuni olisi halunnut viereeni yöksi, en ottanut. Lähdimme kumpikin omaan kotiimme illan päätteeksi. Hän meni naimisiin ja on edelleen vuosikymmentenkin jälkeen. En ole häntä sittemmin nähnyt koska muutin 400 km päähän.

Voi kumpa saisin tietää joskus mitä olisi tapahtunut jos olisin niellyt tuossa hetkessä ylpeyteni, unohtanut katkeruuteni, tunnustanut myös hänelle oikeat tunteeni ja ottanut hänet viereeni yöksi. Olisiko hän perunut häänsä ja tullut takaisin luokseni, lisiko elämänkulkuni nyt toisenlainen.... Onko hän kaivannut minua näinä 26 vuotena jotka tästä on vierähtänyt.

Esihenkilöni veti maton jalkojeni alta / puukotti selkään oikein rankemman kautta xxx xxx projektin jälkeen tosi oudoin ja osin tekaistuin perustein.

Se daami oli muutenkin todella rankka vanhoillisella saksalaistyylillä johtava persoonallisuushäiriöinen, sivistynyt sadi...sti joka ei ole henkiseltä kyvykkyydeltään sovelias johtotason tehtäviin.

Erosin hyväpalkkaisesta työstäni mm tämän ja muutaman muunkin syyn takia.

Jää ikuiseksi arvoitukseksi miksi hän oikeasti teki minulle tällä tavalla, koska tekotapa oli pöyristyttävä ja perusteluista suurin osa oli tekaistuja ja loputkin sellaisia mitkä olisi ollut selvitettävissä keskustelemalla.

Tästä on jo 20 vuotta. Heräsin yöllä ja näin hahmon tutkimassa meikkipöytäni laatikoita,unentokkurassa ja ilman silmälaseja erotin vain tumman hahmon. Huusin että mee pois! ja vedin peiton päälleni,en tiedä miksi noin reagoin ehkä luulin sitä uneksi.

Aamulla kun heräsin olivat laatikot todellakin auki ja mummoni antama sormus poissa 😥

Parvekkeen ovi oli auki. Tupakoin tuolloin enkä juurikaan lukinnut parvekkeen ovea,koska se oli kolmas kerros. Joku sinne ilmeisesti kuitenkin oli kiivennyt.

Vierailija kirjoitti:

Muutin lapsuuskodistani kerrostaloyksiöön. Monen kuukauden ajan kuulin iltaisin ulko-ovelta rapinaa ja ääniä jotka kuulostivat ihan siltä, että joku yrittäisi työntää avainta lukkoon ja avata oven. Kuitenkin kun menin ovelle niin äänet loppuivat ja kurkistaessani ovisilmästä niin rappukäytävässä ei ollut valoja ja kun raotin ovea sen verran kuin turvalukko antoi myöten niin oven takana ei ollut selvästikään ketään vaikka kyselin ovenraosta että onko siellä rappukäytävässä joku. Lopulta uskaltauduin avaamaan oven kokonaan mutta koskaan siellä ei ollut ketään vaikka juuri hetki sitten oli kuulunut rapinaa ja minä menin oven taakse niin niin hiljaa että mahdollinen hiippari oven takana ei kuullut sitä ja lähtenyt sen vuoksi oven takaa pois. Kuittenkin rapina loppui aina kun menin eteiseen katsomaan että onko siellä oven takana joku.

Mulla oli ihan samaa rapinahommaa yhdessä aiemmassa kämpässä. Sitä oli tosin ihan ympäri vuorokauden kellonajasta riippumatta, eikä rapina loppunut vaikka menin ovelle. Ihme homma.

Vierailija kirjoitti:

Minut rais kat tiin olessani esiteini 1980-luvun alussa.. Minä en vieläkään ymmärrä monien aikuisten suhtautumista minuun. Esimerkiksi koulussa naispuolinen terveydenhoitaja piti minulle pitkän puhuttelun siitä että kuinka on syntiä että olin harrastanut seksiä jo lapsena ja että kukaan mies ei hyväksy minu vaimokseen koska naisella täytyy olla neitsyys tallella kun hän menee naimisiin ja että hääyönä hän menettää neitsyytensä miehelleen. Monet aikuiset suhtautuivat minuun kuin huo raan joka jakaa alapäätään jokaiselle vastaantulevalle miehelle vaikka olin vain pelkkä lapsi joka oli rais kat tu ja he todella tiesivät sen.

Tuli mieleen, että oliko tämä lestadiolaispaikkakunnalla. Jos ei, niin provo.

Olin tullut töistä kotiin kello 20 ja edessä oleva vapaan viikonlopun kunniaksi päätin juoda pari olutta. Ja niitä oli kirjaimellisesti vain 2, enempää en  ollut ostanut. Menin tupakalle ja kun kun istuin portaille kuulin kovaa jyrinää, kuin hävittäjä tai ukkonen ja sitten menetin tajun. Heräsin nurmikolta talon takaa  tunteja myöhemmin, ilman kenkiä. Usko että jouduin siepatuksi ufoon tai jotain muuta yliluonnollista sillä kahdesta kaljasta ei niin känniin mene, että muisti lähtee ja alkaa juosta ilman kenkiä talon ympäri. Asuin yksin niin kukaan ei voinut huumatakaan minua. Enkä käyttänyt lääkkeitä, jotka eivät sopisi alkoholin kanssa.

Kun menin puhumaan tapauksesta ihmiselle johon luotin, menetin useita ystäviä kun minua alettiin pitää omituisena. Yksin metsässä asuva hul lu nainen joka näkee jo  ufojakin..

Vierailija kirjoitti:

Olin tullut töistä kotiin kello 20 ja edessä oleva vapaan viikonlopun kunniaksi päätin juoda pari olutta. Ja niitä oli kirjaimellisesti vain 2, enempää en  ollut ostanut. Menin tupakalle ja kun kun istuin portaille kuulin kovaa jyrinää, kuin hävittäjä tai ukkonen ja sitten menetin tajun. Heräsin nurmikolta talon takaa  tunteja myöhemmin, ilman kenkiä. Usko että jouduin siepatuksi ufoon tai jotain muuta yliluonnollista sillä kahdesta kaljasta ei niin känniin mene, että muisti lähtee ja alkaa juosta ilman kenkiä talon ympäri. Asuin yksin niin kukaan ei voinut huumatakaan minua. Enkä käyttänyt lääkkeitä, jotka eivät sopisi alkoholin kanssa.

Kun menin puhumaan tapauksesta ihmiselle johon luotin, menetin useita ystäviä kun minua alettiin pitää omituisena. Yksin metsässä asuva hul lu nainen joka näkee jo  ufojakin..

Miksi oletat, että kyseessä oli ufo?

Miksi ei olisi vain kyseessä muuntunut tajunnantila, sairaskohtaus, tms. ???

Olen itse alkanut tulemaan siihen tulokseen, että omien kokemusteni takana on joku itselleni läheinen ihminen.

Pelottavaahan se on, kun jo poismennyt ihminen ottaa yhteyttä, mutta ainahan henkimaailman kokeminen voi olla pelottavaa yhä eläville.

Voisiko olla hyvänlaatuista asentohuimausta? 

Tapahtui toimistolla tänään ollessani yksin töissä. Koko toimisto pimeenä, ovet lukossa. Ainostaan hälyttimet olin aamulla ottanut pois. Kukaan ulkopuolinen ei voisi päästä toimistolle ilman toimiston avaimia, että kuulisin ovien avautuvan.

Koko päivän olin omassa huoneessani työskennellyt siten, että ovi oli hiukan raollaan. Välillä kävin käytävän henkilöstövessassa ja keittiössä keittämässä kahvia. Henkilöstövessan vieressä on kaksi inva/asiakasvessaa, joiden sivuilla on valot, jotka syttyvät punaisiksi, jos joku on vessassa tai juuri käyttänyt sitä.

Päivän päätteeksi olin tyytyväisenä pakkaamassa tavaroita ja tekemässä lähtöä. Avasin hieman raollaan olevan työhuoneeni oven ja edessäni olevan invavessan punainen valo paloi. Ovi oli kiinni, mutta ei lukossa. Eli joku oli joko vessassa tai juuri käyttänyt sitä. En uskaltanut avata ovea ja katsoa, mitä siellä vessassa oli. Tuli vähän kiire laittaa kamat kasaan ja juosta ulos toimistolta. Laitoin hälytyksen päälle ja lähdin kotiin. Olisin varmasti kuullut, jos joku olisi oveni ohi kävellyt sinne vessaan. Olikohan siellä vessassa joku aave vai mitä. Vähän oli kuumottava tilanne.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olin tullut töistä kotiin kello 20 ja edessä oleva vapaan viikonlopun kunniaksi päätin juoda pari olutta. Ja niitä oli kirjaimellisesti vain 2, enempää en  ollut ostanut. Menin tupakalle ja kun kun istuin portaille kuulin kovaa jyrinää, kuin hävittäjä tai ukkonen ja sitten menetin tajun. Heräsin nurmikolta talon takaa  tunteja myöhemmin, ilman kenkiä. Usko että jouduin siepatuksi ufoon tai jotain muuta yliluonnollista sillä kahdesta kaljasta ei niin känniin mene, että muisti lähtee ja alkaa juosta ilman kenkiä talon ympäri. Asuin yksin niin kukaan ei voinut huumatakaan minua. Enkä käyttänyt lääkkeitä, jotka eivät sopisi alkoholin kanssa.

Kun menin puhumaan tapauksesta ihmiselle johon luotin, menetin useita ystäviä kun minua alettiin pitää omituisena. Yksin metsässä asuva hul lu nainen joka näkee jo  ufojakin..

Eräälle tutulle oli käynyt vähän vastaavasti, tosin tapahtuneelle löytyi luonnollinen selitys. Hän oli istunut pihakeinussa kaikessa rauhassa ja seuraava muistikuva on, kun oli herännyt talonsa sisältä makaamasta lattialta pari tuntia myöhemmin. Hänellä kyllä oli kipua/outoja tuntemuksia ja hakeutui lääkäriin. Asiaa selviteltiin ja syynä oli salama, joka oli iskenyt läheiseen puuhun ja sitä kautta johdattanut virtaa myös pihakeinuun jossa tyyppi istui ja hänellä meni vintti pimeäksi, eikä muista mitä oli tapahtunut ja kuinka oli taloon sisälle päässyt.

Kerroin täällä aikaisemmin, kuinka minulla on selvä muisto siitä, että minut jätettiin illalla yksin päiväkotiin koska vanhemmat eivät hakeneet minua sieltä ajoissa ja hoitajien piti lähteä sieltä kotiin. Tänään sitten selvisi, että olin oikeasti ollut yksin siellä päiväkodissa, mutta olin ollut siellä viikonlopun yli 4-vuotiaana. Vanhemmat kun olivat unohtaneet hakea minut sieltä eivätkä saaneet minua kotiin kuin vasta maanantaina iltapäivällä.

Eniten minua ihmetyttää, että kuinka osasin toimia silloin viisaasti ja aikuismaisesti. Sen sijaan, että olisin paniikissa alkanut itkemään ja parkumaan lattialla maaten kuten näin jälkikäteen olisin kuvitellut toimivani niin minä kuljeskelin ympäriinsä siellä päiväkodissa, katselin ikkunoista ulos kuinka siellä oli hienoa kun oli täysin pimeää ja katuvalojen loisteessa näkyi satavaa lunta ja puut näyttivät ihan satupuilta lumen peitossa ollessaan. Sitten söin siellä keittiössä esim. näkkileipää, hedelmiä, säilykelihaa, kasviksia ja join vettä, mehua, maitoa ja myös limsaa, jota siellä olin. Olin myös omalla osastollani ja yöt nukuin päiväunien nukkumahuoneessa omassa sängyssäni, jossa nukuin päiväunet.

Tämä tapahtui siis Intiassa 1990-luvun alussa ja on ihan totta.

Tämä yksi satuilija ei vaan usko vaan koettaa väkisin pilata ketjun 😬

Minulta katosi pari vuotta sitten huppari omituisesti. Olin käymässä veljeni perheen luona ja jätin hupparin tuolin selkänojalle keittiöön kun kävin vessassa ja kun tulin takaisin niin huppari oli hukassa. Sitä ei ollut missään enkä tiedä vieläkään että mihin se joutui. Tiedän, että veljeni perheenjäsenet eivät olisi sitä vieneet. Sitä paitsi heistä oli kotona vain veljen vaimo ja 2 nuorinta lasta. Harmittaa kun se oli lahjaksi saatu melko uusi ja melko kallis huppari joka oli suosikkipaitani. 

Rajoilla uskallanko kertoa kun itselläkin ollut vauhti päällä tuolloin, mutta menee nuoren ikäni piikkiin silloin.

Oltiin pienempiä ja olin serkun luona käymässä ja asui pienessä maalaiskunnassa tuolloin. Serkku noin 11 silloin ja minä yläasteella eli noin 14 tuolloin. Kun oli lomaviikko niin olin sitten pidempään heillä. Yksi ilta oltiin kävelyllä ja jäätiin hetkeksi aikaa seisoskelemaan yhteen alikulkutunneliin kunnes serkku alkoi kovalla äänellä laulamaan Ostakaa makkaraa-laulun sävelellä Tanssikaa ripaskaa, se kyllä kannattaa. Menin tuohon mukaan ja aloin tanssahtelemaan siinä tunnelissa kunnes nähdään, että tien päässä tulee mies vastaan. Tietty säikähdetään ja lähdetään noloina juoksemaan pois. Mies tosin huudahtaa peräämme "Älkää pelästykö, mehän ollaan samaa kansaa". Kotona me pitkään mietittiin mitähän se tuolla tarkoitti. 

Myöhemmin kun olin jo kotiin palannut niin serkku oli kylillä käymässä kaveriporukalla ja kaupassa se mies oli tullut vastaan ja kysynyt, että oletko sinä se toinen ripaskantanssija. Huomasi sitten, että tämä mies oli kehitysvammainen jollain tasolla ja kertoi mulle, että heidän kotinsa lähellä on joku kehitysvammaisten asuntola ja olisi sieltä ollut hän ja ollut iltakävelyllä, miten sitten olisi päässyt yksikseen ja tiedä jos oli kuitenkin joku avustaja hänellä mukana, mutta ei ainakaan nähty häntä.

Niin kaikkea sitä toki tehty itsekin nuorempana, mutta enää ei raaski noin käyttäytyä. 

On muutamakin tapaus..

Silloinen poikaystävä nukkui ja hänen kännykkänsä oli laturissa kiinni keittiön pöydällä, minä katsoin telkkaa olohuoneessa. Äkkiä kännykkäni soi ja kun katsoin näyttöä, se oli poikaystäväni. Hän kuitenkin nukkui selkäni takana verholla eristetyssä makuusopessa ja puhelimensa soitti minulle keittiöstä.

Sisustin parveketta ja tuli kuuma, heitin topin päällä olleen neuletakin tuolille ja menin keittämään kahvia. Sillä välin neuletakki katosi. Lasitetulta parvekkeelta, kuudennesta kerroksesta.

Siivosin tyhjillään olevaa toimistorakennusta. Kun ohitin aiemmin siivoamani vessan, huomasin että ovi on auki ja valo palaa. Ajattelin että rakennuksessa on joku työntekijä sittenkin mutta ihmettelin, miksi jätti poistuessaan valon päälle ja oven auki. Kurkistin sisälle vessaan ja näin lattialla tummia pieniä läikkiä, kuin verta. Olin pessyt lattian aiemmin, jäljet olivat uusia. Säikähdin että joku on huomaamattani tullut käymään työpaikallaan, loukannut itsensä ja kompuroi nyt ympäriinsä verta valuen. Jätin vessaan valon päälle ja oven raolleen ,  kiersin koko paikan ja  huutelin.  Täysi hiljaisuus, ei ristinsielua! Kun palasin hämilläni vessan luo aikomuksena siivota uudelleen, OVI OLI KIINNI JA VALO POIS PÄÄLTÄ.  Siivoaminen jäi siihen ja  poistuin vauhdikkaasti rakennuksesta.

Ollessani noin 10-vuotias meillä soi puhelin ja minä menin vastaamaan siihen. Silloin oli vielä lankapuhelimet ja niistä ei nähnyt että kuka soittaa. Meille soitti joku poika joka ei varmastikaan ollut juuri minua vanhempi. Ainakaan hänellä ei ollut vielä äänenmurrosta. Minä en tuntenut häntä ja hän kysyi äitiäni nimeltä sanoen että hänellä on äidilleni asiaa todeten että kyseessä on siis minun äitini jonka kanssa hän haluaa puhua. Minä jäin olohuoneeseen missä äiti puhelimessa puhui mutta äiti käski minut kesken puhelun pois sieltä ja meni keittiöön. Kun äiti tuli sinne niin minä kysyin että kuka soitti ja mitä asiaa hänellä oli niin äiti suuttui hirveästi ja huusi, että se ei kuulu minulle eikä asiasta saa enää puhua eikä mainita myöskään puhelusta isälle tai sisaruksilleni jotka eivät silloin olleet kotona. Koskaan myöhemmin en ottanut asiaa puheeksi mutta yhä reilun 30 vuoden jälkeen joskus mietin että kuka se minulle tuntematon lapsi oli joka meille soitti, mistä hän tiesi äitini nimen ja sen että minä olen hänen lapsensa ja että mitä asiaa hänellä oli.