Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin eilen rintsikat, ja sovituskopissa laitoin apeana merkille että rintani ovat alkaneet roikkua ihan kunnolla. Illalla mielessäni häivähti ajatus rintojen kohotuksesta (jota en halua). Mitään näitä asioita en selvittänyt netissä, mutta jotain mainitsin ohimennen miehelleni.
Tänään tämä palsta näytti mainoksen rintojen kohotuksesta. Aiemmin en muista kyseistä mainosta huomanneeni.
Näkyykö se mainos kaikille, vai oliko varta vasten minulle suunnattu?
Puhelin on varmaan ollut lähettyvillä, kun asiasta puhuit? Katsos mikki.. Se kuulostaa foliohattuilulta, mutta google kuuntelee mikin kautta. Itselläni käynyt sama homms useammin, kuin kerran. Olen höpöttänyt ystävälleni jostain tuotteesta tms. ja kappas, kohta alkaa pukata mainoksia.
Onkohan tuollainen laillista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui silloin, kun olin jotain 10v. Habbo Hotel oli tähän aikaan suosittu ja tottakai minäkin pelasin sitä. Kaikki henkilöt oli nimimerkkien takana ja oma nikkini oli myös tyyliin joku "kukkanen, perhonen jne" eli ei mitään mistä voisi päätellä oikeeta henkilöllisyyttä. Yhtenä lämpimänä kesäpäivänä puhelin soi ja soittaja oli outo numero. Jostain syystä päätin kuitenkin vastata puheluun. Soittajina oli kaksi pikkupoikaa, jotka alkoivat selittämään mulle kuinka olen varastanut heidän tavaroita habossa. Sinne pystyi siis ostamaan rahalla virtuaalisia tavaroita, kuten tuoleja ja pöytiä. Ja kaiken kukkuraksi tiesivät nimimerkkini. Löin luurin korvaan ja olin hämilläni. En todellakaan ollut varastanut keneltäkään mitään tai omistanut yhtäkään maksettua tavaraa. Olin kiltti koulukiusattu tyttö, joka omaksi huviksi vietti aikaa palvelussa. Ei mulla ollut kavereita eikä kukaan ulkopuolinen tiennyt pelailusta tai nimimerkistä kuin vanhemmat. Pojat soitti myöhemmin uudelleen ja alkoivat neuvomaan miten pääsen ratikalla Helsingissä heidän antamaan osoitteeseen ja sielä sovittaisi näistä tavaroista. Sanoin tomerasti puhelimeen vielä kerran etten ole varastanut mitään keneltäkään ja asun usean sadan kilometrin päässä Helsingistä. Eivät enää soittaneet.
Mysteeriksi jäi miten pojat olivat saaneet puhelinnumeroni selville. Puhuivat Habosta ja tavaroista, joten ei voinut olla mikään monen summan väärinkäsitys. En koskaan ikinä ole antanut numeroani kenellekkään netissä ja kuten sanoin minulla ei ollut kavereita tai sisaruksia niin ei kukaan ulkopuolinen voinut tietää hahmoni nimimerkkiä. Välillä tulee pohdittua, että mikähän tarina tässäkin oli taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin eilen rintsikat, ja sovituskopissa laitoin apeana merkille että rintani ovat alkaneet roikkua ihan kunnolla. Illalla mielessäni häivähti ajatus rintojen kohotuksesta (jota en halua). Mitään näitä asioita en selvittänyt netissä, mutta jotain mainitsin ohimennen miehelleni.
Tänään tämä palsta näytti mainoksen rintojen kohotuksesta. Aiemmin en muista kyseistä mainosta huomanneeni.
Näkyykö se mainos kaikille, vai oliko varta vasten minulle suunnattu?
Puhelin on varmaan ollut lähettyvillä, kun asiasta puhuit? Katsos mikki.. Se kuulostaa foliohattuilulta, mutta google kuuntelee mikin kautta. Itselläni käynyt sama homms useammin, kuin kerran. Olen höpöttänyt ystävälleni jostain tuotteesta tms. ja kappas, kohta alkaa pukata mainoksia.
Minulle tämä palsta näyttää polkupyörämainoksia, vaikka en osaa pyöräillä enkä edes aio opetella.
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.
Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.
Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.
Nyt pitää sanoa etten usko mihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.
Sinuna viimeistään tuon jälkeen rupeisin uskomaan...
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi joku tunnistaa, mutta kerronpa silti. Hukkasin joskus vuoden 2016 puolella lompakkoni. Mulla oli silloin kännykän kuori, jossa pidin henkkareita ja maksukortteja. Siksi huomasin lompakon katoamisen torstaina, kun muistin edellisen kerran nähneeni sen sunnuntaina. Soitin läpi kaikki paikat, joissa olin käynyt niiden päivien aikana ja muistin joitakin hetkiä, joiden aikana lompakko olisi ehkä voitu varastaa. Hakeminen oli melkoista heinäsuovan raakkaamista eikä lompakkoani löytynyt koskaan, joten ostin uuden enkä kokenut menettäneeni muuta kuin kanta-asiakaskortteja ja sen sellaisia.
Muistaakseni useita kuukausia (ainakin puoli vuotta) myöhemmin sain viestin Facebookissa tuntemattomalta ihmiseltä. Siinä luki jotakuinkin "Hei. Saatoimme löytää jotakin sinulle kuuluvaa. Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut." Lähettäjän profiili oli vähän outo: nimi viittasi mielestäni ehkä Lähi-Itään, ja profiilikuvassa oli hunnutettu nainen, mutta kuva oli otettu vastavaloon niin ettei kasvoja näkynyt. Profiililla oli muutamia kymmeniä kavereita eikä juurikaan julkisia julkaisuja. (Nämä on yleensä sellaisia asioita joita tarkistan yrittäessäni arvioida, onko profiili kurantti vai ei.)
En keksinyt hukanneeni mitään sellaista, missä lukisi nimeni. Suomessa ei ole toista samannimistä kuin minä, tai ainakin se on erittäin epätodennäköistä. Muistin kadonneen lompakon, mutta vaikutti oudolta, että se olisi yhtäkkiä tupsahtanut esiin niin pitkän ajan jälkeen. Ja jos joku olisikin löytänyt sen, eikö olisi luontevampaa kirjoittaa vaikka "Moi, löysin sun lompakon" kuin laittaa tuollainen arvuutteluviesti? Kehittelin mielessäni kaiken maailman skenaarioita viestin selittämiseksi, mutta lopulta en vastannut viestipyyntöön ja poistin sen. En nyt sanoisi että asia olisi jäänyt kauheasti vaivaamaan, koska kuten sanoin, en kadottanut mitään mitä en olisi voinut korvata myöhemmin. Olihan se silti vähän kummaa.
Älä ota tuota lähestymisviestiä niin vakavasti. Se saattoi olla läheisenkin tutun trolli ja saattoi olla ettei se liittynyt yhtään mihinkään. Miksi ette vastaa noihin viesteihin koska sillä selviäisi sekin eikä kukaan sieltä fabon kautta kotiisi tai koneellesi ryömi!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vielä tänäkään päivänä, miksi serkkuni ei ole puhunut minulle vuosiin. Näemme muutaman kerran vuodessa yhteisen mummon luona, ja olen hänelle kuin ilmaa. Molemmilla ikää nyt 24, ja viimeset sanat ollaan vaihdettu varmaan ala-asteella. Muistan kun oltiin lähdössä yhteisten kavereiden kanssa tivoliin, mutta serkku oli sanonut että jos minä lähden niin hän jää pois. Ja meidän välit kuitenkin oli aina loistavat, pienestä asti nähtiin säännöllisesti. Mitä helvettiä tein? Itsekään en ole sen jälkeen hänelle puhunut, tai en muista yritinkö kysyä mikä homman nimi on. Voisi sitä ehkä facebookin kautta ottaa yhteyttä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui silloin, kun olin jotain 10v. Habbo Hotel oli tähän aikaan suosittu ja tottakai minäkin pelasin sitä. Kaikki henkilöt oli nimimerkkien takana ja oma nikkini oli myös tyyliin joku "kukkanen, perhonen jne" eli ei mitään mistä voisi päätellä oikeeta henkilöllisyyttä. Yhtenä lämpimänä kesäpäivänä puhelin soi ja soittaja oli outo numero. Jostain syystä päätin kuitenkin vastata puheluun. Soittajina oli kaksi pikkupoikaa, jotka alkoivat selittämään mulle kuinka olen varastanut heidän tavaroita habossa. Sinne pystyi siis ostamaan rahalla virtuaalisia tavaroita, kuten tuoleja ja pöytiä. Ja kaiken kukkuraksi tiesivät nimimerkkini. Löin luurin korvaan ja olin hämilläni. En todellakaan ollut varastanut keneltäkään mitään tai omistanut yhtäkään maksettua tavaraa. Olin kiltti koulukiusattu tyttö, joka omaksi huviksi vietti aikaa palvelussa. Ei mulla ollut kavereita eikä kukaan ulkopuolinen tiennyt pelailusta tai nimimerkistä kuin vanhemmat. Pojat soitti myöhemmin uudelleen ja alkoivat neuvomaan miten pääsen ratikalla Helsingissä heidän antamaan osoitteeseen ja sielä sovittaisi näistä tavaroista. Sanoin tomerasti puhelimeen vielä kerran etten ole varastanut mitään keneltäkään ja asun usean sadan kilometrin päässä Helsingistä. Eivät enää soittaneet.
Mysteeriksi jäi miten pojat olivat saaneet puhelinnumeroni selville. Puhuivat Habosta ja tavaroista, joten ei voinut olla mikään monen summan väärinkäsitys. En koskaan ikinä ole antanut numeroani kenellekkään netissä ja kuten sanoin minulla ei ollut kavereita tai sisaruksia niin ei kukaan ulkopuolinen voinut tietää hahmoni nimimerkkiä. Välillä tulee pohdittua, että mikähän tarina tässäkin oli taustalla.
Eikö siihen liittynyt jotain epäselvää, en nyt muista mitä. Ei kai vaan identiteettivarkauksia tai tietovuotoja?
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiosta tuli Huippumalli haussa, joko kausi 3 tai 4. Olin teininä koukussa sarjaan ja katseltiin sitä usein pikkusiskoni kanssa. Meitä oli olohuoneessa 3, minä, sisko ja meidän äiti. Isä oli viereisessä huoneessa. Olohuoneen toisen ikkunan edessä oli sellainen "lämppäri", iso harmaa lämmityslaite minkä päällä tykkäsin makoilla ja katsella televisiota. Tuli mainoskatko ja nousin istumaan lämppärin päälle ja katselin ikkunasta ulos. Oli talvi ja ulkona pimeää, talomme on metsän keskellä kaukana naapureista ja kylän keskustasta. Ikkunasta erotti leikkimökin siluetin ja ison männyn joka kasvoi sen takapuolella. Tuijottelin ulos ja sen männyn korkeudella lensi valopallo. En ole varma menikö se pallo kuinka korkealla, koska mielestäni se ohitti sen männyn minun puoleltani. Se ei myöskään lentänyt ihan hirvittävän kovaa ollakseen esim tähdenlento, pystyin seuraamaan sitä katseellani. Jäin vain tuijottamaan ikkunaa suu ammollaan, ohjelmakin oli jo kauan jatkunut ja änkytin perheelleni näittekö saman. Eivät tainneet uskoa tai ainakin pitivät sitä tähdenlentona. Mutta niin, en varmasti olisi keksinyt tuollaista kun televisiosta tulee lempiohjelmaa :D
Samanlainen kokemus minulla!! Olin teini ja heräsin aamulla, oli muistaakseni talvi, puin päälle huoneessani ja katsoin ulos ikkunasta (kerrostalo lähiössä, kolmas kerros, ikkuna kohti korkeaa mäkeä jossa meni kevyen liikenteen väylä) ja puiden edestä liikkui hitaasti valopallo. Pystyin myös seuraamaan sitä katseellani ja se ohitti puut minun puoleltani, valopallo oli selvästi siis metsikön ja meidän pihan välissä, ei taivaalla. Mäki peitti muutenkin melkein kaiken näkyvyyden taivaalle. Sitten se katosi näkyvistä. Äiti ei uskonut. Voiko pallosalamoita olla talvella?
Tulipallo it is. Minäkin olen nähnyt tulipallon kerran, oli vaikuttavaa. Kirjasin havaintoni Ursan sivuille, muutkin olivat sen huomanneet. Googleta. 😊
Minun kohdallani tämä ei ollut taivaan ilmiö koska pallo liikkui/leijaili kerrostalon katon tasalla tai vähän alempanakin ehkä n. 80 metrin päästä ikkunastani. ”Tulipallot "hehkuvat" noin 30–120 kilometrin korkeudessa.” -Wikipedia. Ellei ole useita ilmiöitä joiden nimi on tulipallo?
Jos kokemustani pitäisi kuvailla visuaalisesti niin meteorin sijaan (joita olen nähnyt myös) niin se näytti siltä, että iso Helinä-keiju lentelee metsikössä ja näkyy vain se valo. :D Nykyaikana sanoisin, että se oli drone jossa oli tosi kirkas kellertävä valo tms., mutta tämä tapahtui joskus 2003-2004.
Siinä mäessä meni sähkölinjoja ja kevyenliikenteen väylä oli valaistu. Voisiko voimalinjasta tai katuvalosta lähteä jokin tulipallo lentämään? Ilotulitteen joku mainitsi aiemmin, ihan mahdollista, outo aika sellaisen laukaisuun klo 7 arkiaamuna plus se lensi melko hitaasti ja vaakatasossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on saha hukassa, missähän lie?
Kaverini sai aloittajan tapaisia vastaavia puheluita joltain virolaiselta juopolta, jonka mies oli samalla telakalla töissä. Ei mitään kytköksiä koko mieheen paitsi työpaikka ja noita puheluita sateli alvariinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiosta tuli Huippumalli haussa, joko kausi 3 tai 4. Olin teininä koukussa sarjaan ja katseltiin sitä usein pikkusiskoni kanssa. Meitä oli olohuoneessa 3, minä, sisko ja meidän äiti. Isä oli viereisessä huoneessa. Olohuoneen toisen ikkunan edessä oli sellainen "lämppäri", iso harmaa lämmityslaite minkä päällä tykkäsin makoilla ja katsella televisiota. Tuli mainoskatko ja nousin istumaan lämppärin päälle ja katselin ikkunasta ulos. Oli talvi ja ulkona pimeää, talomme on metsän keskellä kaukana naapureista ja kylän keskustasta. Ikkunasta erotti leikkimökin siluetin ja ison männyn joka kasvoi sen takapuolella. Tuijottelin ulos ja sen männyn korkeudella lensi valopallo. En ole varma menikö se pallo kuinka korkealla, koska mielestäni se ohitti sen männyn minun puoleltani. Se ei myöskään lentänyt ihan hirvittävän kovaa ollakseen esim tähdenlento, pystyin seuraamaan sitä katseellani. Jäin vain tuijottamaan ikkunaa suu ammollaan, ohjelmakin oli jo kauan jatkunut ja änkytin perheelleni näittekö saman. Eivät tainneet uskoa tai ainakin pitivät sitä tähdenlentona. Mutta niin, en varmasti olisi keksinyt tuollaista kun televisiosta tulee lempiohjelmaa :D
Samanlainen kokemus minulla!! Olin teini ja heräsin aamulla, oli muistaakseni talvi, puin päälle huoneessani ja katsoin ulos ikkunasta (kerrostalo lähiössä, kolmas kerros, ikkuna kohti korkeaa mäkeä jossa meni kevyen liikenteen väylä) ja puiden edestä liikkui hitaasti valopallo. Pystyin myös seuraamaan sitä katseellani ja se ohitti puut minun puoleltani, valopallo oli selvästi siis metsikön ja meidän pihan välissä, ei taivaalla. Mäki peitti muutenkin melkein kaiken näkyvyyden taivaalle. Sitten se katosi näkyvistä. Äiti ei uskonut. Voiko pallosalamoita olla talvella?
Tulipallo it is. Minäkin olen nähnyt tulipallon kerran, oli vaikuttavaa. Kirjasin havaintoni Ursan sivuille, muutkin olivat sen huomanneet. Googleta. 😊
Minun kohdallani tämä ei ollut taivaan ilmiö koska pallo liikkui/leijaili kerrostalon katon tasalla tai vähän alempanakin ehkä n. 80 metrin päästä ikkunastani. ”Tulipallot "hehkuvat" noin 30–120 kilometrin korkeudessa.” -Wikipedia. Ellei ole useita ilmiöitä joiden nimi on tulipallo?
Jos kokemustani pitäisi kuvailla visuaalisesti niin meteorin sijaan (joita olen nähnyt myös) niin se näytti siltä, että iso Helinä-keiju lentelee metsikössä ja näkyy vain se valo. :D Nykyaikana sanoisin, että se oli drone jossa oli tosi kirkas kellertävä valo tms., mutta tämä tapahtui joskus 2003-2004.
Siinä mäessä meni sähkölinjoja ja kevyenliikenteen väylä oli valaistu. Voisiko voimalinjasta tai katuvalosta lähteä jokin tulipallo lentämään? Ilotulitteen joku mainitsi aiemmin, ihan mahdollista, outo aika sellaisen laukaisuun klo 7 arkiaamuna plus se lensi melko hitaasti ja vaakatasossa.
Jokin sähköilmiö?
Olen jäänyt ihmettelemään, miksi joillain opettajilla oli tapana nöyryyttää koko luokan edessä ja mitä typerimmistä syistä. Yksi englannin opettaja teki monta kertaa niin, että saattoi katsoa mitä teen ja nostaa sen tapetille koko luokan kuullen, ja se tuntui kamalalta koska olin tunnollinen ja ahkera, joskin ujo, oppilas. Kerrankin hän selitti, miten pitää kirjasta alleviivata jokin ohje, ja olin juuri itse tavaamassa sitä. "Jaahas, täällä ei kuunnella." hän sanoi ja säpsähdin - ihan oikeasti, ketä haittaa etten juuri samaisella sekunnilla ole alleviivaamassa tehtävän ohjeistusta, kun se ohjeen merkittävyys ei yhdellä viivauksella siitä merkittävämmäksi muutu kun kyse oli kuitenkin kolmannen luokan kirjoista?
Nämä tilanteet syöpyivät muistiini ja ihmettelen, oliko tuo jokin ton ajan kasvatuskeino? Otetaan se hiljaisin ja arin kaikkien silmätikuksi ja kyykytetään sitä hiukan lisää jos se vaikka reipastuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin lapsuudestani ihmettelemään, miksi äitini näki ainoastaan minun virheeni ja puolusti sisartani viimeiseen asti, vaikka taatusti näki miten tilanteet menivät. Sain päivittäin kauhean ryöpytyksen niskaani mitä absurdeimmista syistä koska sisareni oli kannellut riidoistamme äidille, ja nämä tappelut alkoivat usein sisareni alottamana. Hän ei hyväksynyt, että olin myös hänen kaverinsa kaveri ja hän haastoi kaikki koulumatkat riitaa aiheesta. Otetaan huomioon, että se koulumatka oli ainoa reitti meillä kaikilla, ja joka helvetin aamu hän aloitti sen korviahuumaavan kimityksen miten en saisi kävellä heidän kanssa samaa matkaa. Hänen kaverinsa ei myöskään jaksanut kuunnella sitä, joten jätimme siskoni tienvarteen kiljumaan ja lähdimme edeltä, koska meitä hävetti hänen huutamisensa.
Jossain vaiheessa ohikulkijat kysyivät onko tuo pikkusisko joka huutaa, ja nolona vastasin että on.
Kotona kun kerroin tapauksesta, niin äitimme kanta olikin yksiselitteinen. Minun olisi kuulemma pitänyt jättää rauhaan siskoni ja hänen kaverinsa ja lakata olemasta hankala. Minulle selitettiin, että siksi siskoni kiljuu päänsä puhki tien päällä, koska olen väärässä paikassa. Jossain vaiheessa sisareni manipuloi kaverinsa minua vastaan valehtelemalla ja he alkoivat koulussa levitellä perättömiä juoruja minusta, eli he aloittivat koko yläasteella asti jatkuneen kiusaamisen.
Tästä alkoi ongelmien vyyhti, joka purkautui vasta aikuisena, mutta ihmettelen edelleen miten äitini näki ongelmat aina vain minussa muttei sisaressani. Vastaavasti kaikki perheemme ongelmat olivat myös enemmän tai vähemmän minun syytäni, samaten olin syyllinen vauvaikäisenä olleeseen refluksiini sun muihin ongelmiin. Jos sisareni pamautti minua nenänvarteen, äiti heitti vitsiä verinäytteen otosta mutta kun kävin kostamassa niin äiti roikotti minua hiuksista.
En tajua tuota kuviota vieläkään. Karma taisi olla aika bitch, sillä tuo kaveri kuoli onnettomuudessa ja sisareni kärsii kaiken maailman ongelmista. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi yhden lapsen puolelle mentiin noin railakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vielä tänäkään päivänä, miksi serkkuni ei ole puhunut minulle vuosiin. Näemme muutaman kerran vuodessa yhteisen mummon luona, ja olen hänelle kuin ilmaa. Molemmilla ikää nyt 24, ja viimeset sanat ollaan vaihdettu varmaan ala-asteella. Muistan kun oltiin lähdössä yhteisten kavereiden kanssa tivoliin, mutta serkku oli sanonut että jos minä lähden niin hän jää pois. Ja meidän välit kuitenkin oli aina loistavat, pienestä asti nähtiin säännöllisesti. Mitä helvettiä tein? Itsekään en ole sen jälkeen hänelle puhunut, tai en muista yritinkö kysyä mikä homman nimi on. Voisi sitä ehkä facebookin kautta ottaa yhteyttä..
Nostan klassisen kateuskortin, ja hän yrittää syrjiä sinua ilmeisen onnistumatta. Älä ota yhteyttä vaan anna hapantua omissa oloissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui silloin, kun olin jotain 10v. Habbo Hotel oli tähän aikaan suosittu ja tottakai minäkin pelasin sitä. Kaikki henkilöt oli nimimerkkien takana ja oma nikkini oli myös tyyliin joku "kukkanen, perhonen jne" eli ei mitään mistä voisi päätellä oikeeta henkilöllisyyttä. Yhtenä lämpimänä kesäpäivänä puhelin soi ja soittaja oli outo numero. Jostain syystä päätin kuitenkin vastata puheluun. Soittajina oli kaksi pikkupoikaa, jotka alkoivat selittämään mulle kuinka olen varastanut heidän tavaroita habossa. Sinne pystyi siis ostamaan rahalla virtuaalisia tavaroita, kuten tuoleja ja pöytiä. Ja kaiken kukkuraksi tiesivät nimimerkkini. Löin luurin korvaan ja olin hämilläni. En todellakaan ollut varastanut keneltäkään mitään tai omistanut yhtäkään maksettua tavaraa. Olin kiltti koulukiusattu tyttö, joka omaksi huviksi vietti aikaa palvelussa. Ei mulla ollut kavereita eikä kukaan ulkopuolinen tiennyt pelailusta tai nimimerkistä kuin vanhemmat. Pojat soitti myöhemmin uudelleen ja alkoivat neuvomaan miten pääsen ratikalla Helsingissä heidän antamaan osoitteeseen ja sielä sovittaisi näistä tavaroista. Sanoin tomerasti puhelimeen vielä kerran etten ole varastanut mitään keneltäkään ja asun usean sadan kilometrin päässä Helsingistä. Eivät enää soittaneet.
Mysteeriksi jäi miten pojat olivat saaneet puhelinnumeroni selville. Puhuivat Habosta ja tavaroista, joten ei voinut olla mikään monen summan väärinkäsitys. En koskaan ikinä ole antanut numeroani kenellekkään netissä ja kuten sanoin minulla ei ollut kavereita tai sisaruksia niin ei kukaan ulkopuolinen voinut tietää hahmoni nimimerkkiä. Välillä tulee pohdittua, että mikähän tarina tässäkin oli taustalla.
Eikö siihen liittynyt jotain epäselvää, en nyt muista mitä. Ei kai vaan identiteettivarkauksia tai tietovuotoja?
Noihin aikoihin habbossa oli hirveitä tietovuotoja, käyttäjillä menivät tavarat sekaisin ja osa näytti varastetuilta. Muistan nuo otsikot ja jutut, koska hakkerit olivat sekoittaneet koko paikan.
Minulla olivat mitä kamalimmat liikuntavaatteet peruskoulussa. Löysin kerran seppälästä hyvän verkkariyhdistelmän, joka näytti vähääkään asialliselta. Yhdessä ne olisivat maksaneet markoissa aika vähän, ja räknäsin päässäni summaa. Kun kysyin äidiltäni, niin hänen vastauksensa oli ehdoton ei. Ei ole rahaa, ei ole sitä eikä ole tätä mutta samalla kerralla rahaa riitti ostaa jotain muuta ja kaupasta keissi kaljaa. Kun kerroin, että haluan säästää rahaa asiallisiin koulutamineisiin, niin äiti ei hyväksynyt asiaa millään. Kun aloin saamaan säästöön jotain, ja erehdyin kertomaan siitä, niin hän katkaisi yhtäkkiä viikkorahan maksamisen jonkun pikku jutun takia. Meille tuli erimielisyyksiä jostain mielipidejutusta, heitin väärän läpän tai olin väärää mieltä jostain ja se riitti katkaisemaan kamelin selän.
En ollut lapsena mikään hirviö ja olin aika kiltti ja tunnollinen. En ollut ikinä lapsi joka hajottelisi paikkoja tai mitään tällaista, mutta minua kohdeltiin kuin kauhukakaraa. Meillä oli valtavia mielipide-eroja toisinaan, joista äiti taas rankaisi mielellään huutamalla ja haukkumalla - yleensä kännissä. Verkkarit jäivät seppälän henkareihin, enkä koskaan saanut niitä. en vieläkään tiedä miksi, mutta tyylitietoisuudesta tuo ei voinut johtua. Samaan syssyyn äitini oletti että pakkaan luokan retkille kamat muovipusseihin mukaan ja siinä kohtaa suutuin ja ilmoitin että matkalaukun on löydyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi käsittää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi käsittää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittämätön asia mikä on jäänyt vaivaamaan on milloin rakastamastani ihmisestä muuttui laskelmoiva ja tunnekylmä ihminen.
Sama juttu. Mieheni muuttui aivan yhtäkkiä, kävi lyhyellä matkalla ja tuli takaisin täysin eri ihmisenä. Ei ollut suhdetta, sen tiedän satavarmasti (älkää kysykö, miten, tiedän vaan). Rakastavasta, hellästä ja äärimmäisen kiltistä puolisosta tuli hyytävän kylmä, laskelmoiva pelimies muutamassa päivässä.
Sinne meni parinkymmenen vuoden avioliitto, enkä ole vieläkään toipunut asiasta. Emme ole enää edes ystäviä, koska mies ei sitä kuulemma halua. Valvon silti edelleen joskus öisin miettimässä, mitä halvattua oikein tapahtui. :´(
Oliskohan nähnyt liikaa kliseisiä "nuoria ja kauniita" että pää räjähti kertaheitolla..surullinen juttu. Et ole saanut vastausta vaikka olet kysynyt? :(
Ei ole tullut vastausta. Voi kuulostaa hullulta, mutta kysyin jopa, kokeiliko hän reissun aikana jotain huumeita, mutta kielsi senkin. Ehkä hänelle tuli hurja neljänkympin kriisi yhdessä yössä, en tiedä. Mutta muutos oli melkeinpä silminnähtävä, ja se jos mikä oli pelottavaa. Tokihan ihmisen persoona vähän muokkaantuu vuosien varrella, mutta kukaan tuttavistani tai sukulaisistani ei ole muuttunut noin nopeasti.
Entä jos miehellesi jotenkin äkkiä valkeni että on kokenut olevansa liian kiltti? Eli että on jäänyt parisuhteessanne alakynteen, ja siihen asetelmaan uudelleen joutumista välttääkseen puolustautui kylmästi ja pakeni, eli halusi erota tapaamatta sinua enempää?
En tarkoita, että olisit ollut määräilevä saati alistava tarkoituksella. Enemmänkin, että mies on ollut kilttiyteen ja myöntyväisyyteen taipuvainen, eikä ole osannut tuoda omia tarpeitaan esille perheessä ja parisuhteessa. Matkalla sitten herännyt tähän.
Vois muuten olla epävakaa persoonallisuushäiriö: osa oireistoa on mustavalkoinen suhtautuminen ihmisiin. Joko olet rakas tai sitten olet täysin kelvoton.
Normaali ihminen näkee puolison hyvät ja huonot puolet ikään kuin samassa paketissa, epävakaa keskittyy vain yhteen puoleen jolloinka tällaiset äärimmäiset vaihtelut ovat mahdollisia.
Vierailija kirjoitti:
Jäin lapsuudestani ihmettelemään, miksi äitini näki ainoastaan minun virheeni ja puolusti sisartani viimeiseen asti, vaikka taatusti näki miten tilanteet menivät. Sain päivittäin kauhean ryöpytyksen niskaani mitä absurdeimmista syistä koska sisareni oli kannellut riidoistamme äidille, ja nämä tappelut alkoivat usein sisareni alottamana. Hän ei hyväksynyt, että olin myös hänen kaverinsa kaveri ja hän haastoi kaikki koulumatkat riitaa aiheesta. Otetaan huomioon, että se koulumatka oli ainoa reitti meillä kaikilla, ja joka helvetin aamu hän aloitti sen korviahuumaavan kimityksen miten en saisi kävellä heidän kanssa samaa matkaa. Hänen kaverinsa ei myöskään jaksanut kuunnella sitä, joten jätimme siskoni tienvarteen kiljumaan ja lähdimme edeltä, koska meitä hävetti hänen huutamisensa.
Jossain vaiheessa ohikulkijat kysyivät onko tuo pikkusisko joka huutaa, ja nolona vastasin että on.
Kotona kun kerroin tapauksesta, niin äitimme kanta olikin yksiselitteinen. Minun olisi kuulemma pitänyt jättää rauhaan siskoni ja hänen kaverinsa ja lakata olemasta hankala. Minulle selitettiin, että siksi siskoni kiljuu päänsä puhki tien päällä, koska olen väärässä paikassa. Jossain vaiheessa sisareni manipuloi kaverinsa minua vastaan valehtelemalla ja he alkoivat koulussa levitellä perättömiä juoruja minusta, eli he aloittivat koko yläasteella asti jatkuneen kiusaamisen.
Tästä alkoi ongelmien vyyhti, joka purkautui vasta aikuisena, mutta ihmettelen edelleen miten äitini näki ongelmat aina vain minussa muttei sisaressani. Vastaavasti kaikki perheemme ongelmat olivat myös enemmän tai vähemmän minun syytäni, samaten olin syyllinen vauvaikäisenä olleeseen refluksiini sun muihin ongelmiin. Jos sisareni pamautti minua nenänvarteen, äiti heitti vitsiä verinäytteen otosta mutta kun kävin kostamassa niin äiti roikotti minua hiuksista.
En tajua tuota kuviota vieläkään. Karma taisi olla aika bitch, sillä tuo kaveri kuoli onnettomuudessa ja sisareni kärsii kaiken maailman ongelmista. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi yhden lapsen puolelle mentiin noin railakkaasti.
Oliko äitisi omassa lapsuuden perheessään pikkusisarus? Itse olin, ja huomaan että mun on helpompi samaistua kuopukseeni vaikka esikoinenkin on aivan ihana lapsi.
Jos näitä ei tiedosta ja toimi tarkan tasapuolisesti niin herkästi käy niin että tulee tuolla tavalla puolustettua sitä "viatonta" pienempää lasta ja pilattua lapsuus molemmilta: epäreilu puolustaminen ei nimittäin ole helppo paikka sille puolustetullekaan.
Alue: Aihe vapaa
Kun olin 5. tai 6. luokalla, teknisissä töissä joku toisen ryhmän oppilas käytti jotain konesahaa, eikä sitä ollut kukaan valvomassa. Ihmettelen, että minkä takia. Eikö yleensä ole niin, että 7. luokkaa alemmalla luokalla olevat eivät saa teknisissä töissä käyttää koneita missään tapauksessa? Minun luokkani ei ainakaan saanut, ja tuntui epäreilulta, että tuo mainitsemani oppilas sai käyttää. Ja kun sitä ei kukaan valvonutkaan, niin mitäs sitten, jos olisikin sattunut vahinko?