Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Olin vaununlenkillä ja kotona siivoava mieheni laittoi viestin " Kulta please, tuo yksi olut!" , ja tokihan mies siivouspalkan ansaitsi joten kävin ostamassa kioskilta sen oluen ja itselleni jäätelön, olut päätyi vaunujen alakoriin ja jäätelön söin. Lähestyin kotipihaa, kun haistoin voimakkaan oluenlemun ja kumartuessani tutkimaan tölkkiä hississä se oli tahmea "voi hitto, tämähän vuotaa, mikä tähän nyt on osunut?"
Kotona mies kuivasi tölkin ja etsi vuotokohtaa, muttei löytänyt mitään. Tölkki oli ehjä, ja täysi. Oluelta lemuava eteinen ja molempien tahmeat kädet kertoivat kuitenkin toista tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievästi kehitysvammainen ov. kirjoitti:
Minä ihmettelen, että miten televisiosta voi tulla joku Tähän aikaan ensi vuonna-ohjelmasarja, jonka samassa jaksossa joku ihminen kertoo ensin että mitä hän aikoo saavuttaa vuoden aikana ja sitten ihan yllättäen hypätään ajassa vuoden eteenpäin, jolloin nähdään että onko hän saavuttanut tavoitteensa vai ei. Ajassa matkustaminen ei ole mahdollista ja silti siinä ohjelmassa hypitään huhtikuun 2018 eli nykyajan ja vuoden päästä eli huhtikuun 2019 välillä ihan helposti. Miten tämä on mahdollista? Eihän vuosi voi kulua noin vain hetkessä eteenpäin saati taaksepäin.
Sarja on kuvattu vuosina 2017 ja 2018. Ensin kuvataan vuoden 2017 osio, ja sitten vuoden 2018. Ohjelma on leikattu ja lavastettu niin, ettei tuo vuoden kuluminen näy muualla kuin kyseisen jakson vieraassa.
Olen tästä jo jonnekin kirjoittanutkin. Ehkä noin vuosi sitten olin nukkumassa sohvalla selkä huoneeseen päin. Tai sellaisessa puoliunessa. Yhtäkkiä kuulin pienet askeleet, jotka kävelivät luokseni ja joku vetäisi minua poninhännästä. Ajattelin, että poikani oli kyseessä, mutta kun käännyin, huone oli pimeä eikä paikalla ollut ketään. Minulle tuli myös vahva tunne siitä, että kyseessä oli tyttö. Toissayönä myös heräsin pikkutytön ääneen, joka sanoi "äiti!". Minulla on siis itselläni vain kaksi poikaa, kumpikin kouluikäisiä jo.
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä jo jonnekin kirjoittanutkin. Ehkä noin vuosi sitten olin nukkumassa sohvalla selkä huoneeseen päin. Tai sellaisessa puoliunessa. Yhtäkkiä kuulin pienet askeleet, jotka kävelivät luokseni ja joku vetäisi minua poninhännästä. Ajattelin, että poikani oli kyseessä, mutta kun käännyin, huone oli pimeä eikä paikalla ollut ketään. Minulle tuli myös vahva tunne siitä, että kyseessä oli tyttö. Toissayönä myös heräsin pikkutytön ääneen, joka sanoi "äiti!". Minulla on siis itselläni vain kaksi poikaa, kumpikin kouluikäisiä jo.
Teille on tulossa vielä joskus kolmaskin lapsi? Tyttö, joka kävi jo etukäteen tervehtimässä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan arkinen homma.
Olen pitkäaikaistyötön ja lopettanut tupakan polttamisen jo vuosia sitten. Pari viikkoa sitten pinnaa alkoi kiristää useat auki olevat asiat ja ajattelin että pitäiskö uhrata kuitenkin rahat röökiaskiin.
Olin kävelyllä ja polulla näkyi sininen L&M -aski. Potkaisin sitä huolimattomasti ja tajusin, että ei se ollutkaan tyhjä. Avasin. Sieltä oli otettu pari tupakkaa ja loppu oli jäljellä. Siisti aski, ei ollut kauaa siinä ollut.
Otin mukaani. Jostain se mulle tuli tarpeeseen.
Tästä tuli itsellekin mieleen, että joskus kauan sitten rahattomana kävelin tuulisena päivänä katua pitkin ja olin ajatellut että tarvitsisin edes vähän rahaa jostain kun tilipäivään oli vielä aikaa. Samalla jalkoihin lentää veikkauskuponki jossa on 2× 4 oikein tavallista lottoa. Sain 96 mk rahaa....ei paljon mutta sain jääkaappiin vähän syötävää 😊 pari vastaavaa muutakin juttua käynyt....uskon että minulla on oma suojelusenkeli ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ihmiset kertoneet katoavista ruokailuvälineistä. Mutta meilläpä ne ovat lisääntyneet. Ostettiin vuosia sitten Savonia-sarjan aterimet. Kaikkia kuusi kappaletta. Tässä yhtenä päivänä tyhjensin astianpesukonetta ja ihmettelin miksi aterinlaatikon lusikkaosio tuntuu niin täydeltä. No niitä lusikoita oli 10 kappaletta. Oli siis neljä ylimääräistä. Ei mitään hajua mistä olisivat tulleet. Ei olla lainattukaan mistään.
Tarvittaisiin kyllä lisää haarukoita ja veitsiäkin, joten niiden lisääntymistä odotellessa :D
Opiskelulla lie osuutta asiaan kirjoitti:
Olin joskus lukenut Fowlesin Taivaan pilarit. Lainasin sen uudestaan. Jäin suunnattomasti kaipaamaan lukemaani mainiota kirjailijan selostusta mm. kiltatoiminnasta (tarkkoja esimerkkejä ja lukuja), talonpoikaiskapinoista ja etenkin katedraalin rakentamisesta. Ei ollut. Eikä ole ollut aiemminkaan. Mistä lienen tuon loisteliaan esseenpätkän saanut täysin varmana mieleeni.
Olisiko tämä? https://www.adlibris.com/fi/kirja/meren-katedraali-9789525637045
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan käsittämättömän hyvä kirja. Selitetään paljonkin juuri kiltojen toimintaa, miten rakentaminen käytännössä tapahtui jne.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihmiset kertoneet katoavista ruokailuvälineistä. Mutta meilläpä ne ovat lisääntyneet. Ostettiin vuosia sitten Savonia-sarjan aterimet. Kaikkia kuusi kappaletta. Tässä yhtenä päivänä tyhjensin astianpesukonetta ja ihmettelin miksi aterinlaatikon lusikkaosio tuntuu niin täydeltä. No niitä lusikoita oli 10 kappaletta. Oli siis neljä ylimääräistä. Ei mitään hajua mistä olisivat tulleet. Ei olla lainattukaan mistään.
Tarvittaisiin kyllä lisää haarukoita ja veitsiäkin, joten niiden lisääntymistä odotellessa :D
Ne on niitä muiden kadottamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selittämätöntä kirjoitti:
Tästä on aikaa n. 15 vuotta kun ystävättäreni antoi minulle kaksi runkopatjasänkyä. No ne olivat hyvät. Kuukausia aiemmin ystävättäreni kertoi että hänellä on kadonnut kultainen sydän. Ei siitä sen kummempaa mutta erään kerran tuo kyseinen sydän löytyi runkopatjan sängynpäältä lakanoiden alta ja siihen mennessä olimme vaihtaneet lakanoita jo useasti eikä mitään ollut löytynyt. Soitin tohkeissani ystävälleni ja kerroin löytämisestäni. Hän ihmetteli kovasti niin kuin minä myös. Sanoinkin hänelle että toivottavasti et luule että olen pöllinyt sen, se vaan ilmestyi yks kaks sängylle. Tänä päivänä mietin asiaa. Sängyt kulkivat limittäin autossakin että luulisi olevan sinne tipahtaneen jos oli jo silloin mukana, ja miten selittää sen että löytyi vasta useiden lakananvaihtojen jälkeen??!
Kysyitkö mieheltäsi?
Muistelen, että joskus 90-luvun alussa näin Speden Speleissä hyppynarukilpailussa sellaisen, että yrittivät hypätä narua kolmella kilpailijalla. Eihän siitä tietenkään mitään tullut. Mutta mietin vain, että yrittivätkö ihan vakavissaan vai oliko se vain pelleilyä. Olin aika pieni silloin, joten siksi en muista. Jos oikein muistan, sitä yritettiin vain kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistelen, että joskus 90-luvun alussa näin Speden Speleissä hyppynarukilpailussa sellaisen, että yrittivät hypätä narua kolmella kilpailijalla. Eihän siitä tietenkään mitään tullut. Mutta mietin vain, että yrittivätkö ihan vakavissaan vai oliko se vain pelleilyä. Olin aika pieni silloin, joten siksi en muista. Jos oikein muistan, sitä yritettiin vain kerran.
Sehän oli usein siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelen, että joskus 90-luvun alussa näin Speden Speleissä hyppynarukilpailussa sellaisen, että yrittivät hypätä narua kolmella kilpailijalla. Eihän siitä tietenkään mitään tullut. Mutta mietin vain, että yrittivätkö ihan vakavissaan vai oliko se vain pelleilyä. Olin aika pieni silloin, joten siksi en muista. Jos oikein muistan, sitä yritettiin vain kerran.
Sehän oli usein siinä.
Ja jatkan että hyvin se onnistuu, ei ole mitenkään mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelen, että joskus 90-luvun alussa näin Speden Speleissä hyppynarukilpailussa sellaisen, että yrittivät hypätä narua kolmella kilpailijalla. Eihän siitä tietenkään mitään tullut. Mutta mietin vain, että yrittivätkö ihan vakavissaan vai oliko se vain pelleilyä. Olin aika pieni silloin, joten siksi en muista. Jos oikein muistan, sitä yritettiin vain kerran.
Sehän oli usein siinä.
Eikös se ollut normaalisti niin, että kilpailijat hyppäsivät ensin pareittain ja paremmin hypänneestä parista kumpikin hyppäsi sitten yksin ja Spede haastoi näistä paremmin hypänneen?
Kirjoitin parisen vuotta sitten Facebookiin kommentin, jossa purin pahaa mieltäni siitä, että minua yritetään saada opiskelemaan. Olen suorittanut tähän mennessä ylioppilastutkinnon ja merkonomin tutkinnon. Kommentissa sanoin, että en haluaisi enää jatkaa, koska koulunkäynti on ollut aina minusta jokseenkin inhottavaa eikä minua kiinnosta ne alat, joita on ehdotettu. Kommentista tykkäsivät serkkuni, joka ei myöskään ole ollut koskaan mikään innokas koulunkävijä eikä ole ylioppilas ja sitten eräs tuttavani, joka ei myöskään ole ylioppilas mutta jokin ammattikoulututkinto hänellä taitaa olla. Mutta kolmas tykkääjä oli eräs minua huomattavasti vanhempi naishenkilö, jolla on eräs yliopistotason tutkinto ja jonka olen tuntenut lapsesta asti ja jonka kanssa olimme perheeni kanssa paljon tekemisissä varsinkin silloin, kun minä ja sisarukseni olimme vielä pieniä ja nuoria. Ihmetyttää hänen tykkäyksensä, koska käsittääkseni hän on aina arvostanut koulutusta ja varsinkin korkeasti koulutettuja ihmisiä. Voisinhan tietysti kysyä asiaa häneltä, mutta en oikein viitsi. Kyllä hänellä varmasti olisi siihen vastaus, mutta olisi vähän noloa mennä enää kysymään, kun aikaa on kuitenkin kulunut jo lähes kaksi vuotta.
Kokemukset vahvistaa kirjoitti:
Olen miettinyt miksi poikaystäväni jätti minut n. 16-vuotiaana. Kyseessä oli ensimmäinen suhde ja lisäksi etäsuhde. Olimme olleet yhdessä n. 1,5 vuotta, kun hän yhtäkkiä kesällä ei enää vastannut minulle mitään. Meni kaksi viikkoa ennenkuin sain edes jonkin yhteyden. Väitti ettei ”ehtinyt” jutella... Fiksuna likkana olin toki arvannut jo sen parin viikon aikana, että ero tulee - mutta ikinä en saanut selitystä vaikka yritin kysyä. Olen epäillyt, että löysi varmaan kesätöistä uuden naisen.
Ikävä juttu sulle, mut mun mielestä tuollaisia juttuja kävi tutuille teini-iässä jonkun verran, enkä pitäisi sitä kovin isona mysteerinä - varsinkin, kun kyseessä oli etäsuhde. Eihän aikuisetkaan aina hoida eroja kovin hyvin, saati sitten teinit. Se vaan saattoi kyllästyä suhun tai etäisyyteen, ihastua toiseen tms. Tuskin ainakaan uutta "naista" löysi.
Kärkölässä tapahtui heinåkuussa 2001 viiden ihmisen hengen vaatinut tasoristeysonnettomuus. Tasoristeyksen ohitti hetkeä ennen onnettomuutta pitkä tavarajuna, jonka jälkeen puomit jäivät alas, koska toisesta suunnasta oli tulossa pikajuna. Onnettomuusauton kuljettaja lähti tavarajunan jälkeen kiertämään puomeja ja auto jäi pikajunan alle ja kaikki autossa olleet viisi ihmistä kuolivat heti. Mietin vain, että luuliko kuljettaja, että puomeihin oli tullut jokin vika vai eikö hän vain jaksanut odottaa ja arveli ehtivänsä yli ennen pikajunaa. Hänhän oli autoa ajaessaan amfetamiinin vaikutuksen alainen.
Mua on jäänyt vaivaamaan koko loppuelämäkseni sellainen juttu, että 17-vuotiaana tutustuin kaverin (herra A) kautta tosi kivaan tyyppiin (herra B) ja kävi ilmi että asuttiin aika lähekkäin. Tavattiin B:n kanssa, ja myös yhdessä kolmisin A:n ja B:n kanssa sen kesän aikana useita kertoja, kävin heillä ja hän meillä ja koska tykättiin samanlaisesta musiikista, käytiin myös muutamalla keikalla.
Missään vaiheessa millään lailla ei tullut puheeksi tai esille että kumpikaan oli kiinnostunut toisesta yhtään enempää kuin kaveripohjalta (minä olen nais- ja hän miespuolinen). Oltiin sinkkuja molemmat. Sitten syksyllä kun koulut taas alkoivat, ihastuin yhteen meidän koulussa opiskelevaan poikaan ja tunne oli molemminpuolinen, alettiin seurustella. Tässä vaiheessa tää meidät esitellyt herra A näki meidät kaupungilla ja oli yhtäkkiä ihan jäätävä mua kohtaan. Illalla sitten soitti mulle todella vihaisen puhelun. Mitä hel...ttiä mä meinasin että tälleen alan vaan yhtäkkiä seurustella jonkun muun kanssa, että eikös me oltu herra B:n kanssa oltu koko kesä yhdessä "silleen" ja nyt mä vaan jätän sen lapasena kalliolle.
Olin aivan järkyttynyt, koska mitään tähän vihjaavaa ei koskaan ollut puhuttu eikä tapahtunut. Olin jopa ajatellut viikonloppuna soittaa B:lle ja kutsua kylään, ja esitellä uuden poikakaverini hänelle, ajattelin että tultais varmasti kaikki hyvin juttuun. No, B ei ikinä koskaan milloinkaan vastannut enää yhteenkään mun puheluuni enkä tavannut häntä enää koskaan, en sattumaltakaan missään. Silloin ei ollut meillä kännyköitä (ah, 90-luku) joten mitään whatsappeja, tekstareita tai fb-viestejä ei ollut vaan jos ei lankanumeroon vastattu niin sitten ei vastattu.
Sitten nyt nelikymppisenä näin hänet kaupassa vastapäisellä kassalla!!! Olin jo iloisesti tervehtimässä, mutta sain siis niiiin tapaavan katseen osakseni että oksat pois.
Tämä on jäänyt vaivaamaan, todella. Ehkä mua pidetään siinä kaveriporukassa (A, B ja heidän kaverit) aivan hirveenä bitchinä joka ottaa ja jättää ja leikittelee nuorten miesten tunteilla. Mulle on jäänyt ahdistus asiasta enkä varmaan pääse siitä ikinä eroon.
Luultavasti tää herra B oli vaan omassa päässään kuvitellut koko romanssin. Oikeesti pakko sanoa, että jos ei koskaan sano ääneen mitä ajattelee niin ei sitä nainen oikein voi tietää. Ei ikinä edes ottanut kädestä, ei halannut, ei mitään. Siitäpä sitten päättelemään "seurustelua".
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin parisen vuotta sitten Facebookiin kommentin, jossa purin pahaa mieltäni siitä, että minua yritetään saada opiskelemaan. Olen suorittanut tähän mennessä ylioppilastutkinnon ja merkonomin tutkinnon. Kommentissa sanoin, että en haluaisi enää jatkaa, koska koulunkäynti on ollut aina minusta jokseenkin inhottavaa eikä minua kiinnosta ne alat, joita on ehdotettu. Kommentista tykkäsivät serkkuni, joka ei myöskään ole ollut koskaan mikään innokas koulunkävijä eikä ole ylioppilas ja sitten eräs tuttavani, joka ei myöskään ole ylioppilas mutta jokin ammattikoulututkinto hänellä taitaa olla. Mutta kolmas tykkääjä oli eräs minua huomattavasti vanhempi naishenkilö, jolla on eräs yliopistotason tutkinto ja jonka olen tuntenut lapsesta asti ja jonka kanssa olimme perheeni kanssa paljon tekemisissä varsinkin silloin, kun minä ja sisarukseni olimme vielä pieniä ja nuoria. Ihmetyttää hänen tykkäyksensä, koska käsittääkseni hän on aina arvostanut koulutusta ja varsinkin korkeasti koulutettuja ihmisiä. Voisinhan tietysti kysyä asiaa häneltä, mutta en oikein viitsi. Kyllä hänellä varmasti olisi siihen vastaus, mutta olisi vähän noloa mennä enää kysymään, kun aikaa on kuitenkin kulunut jo lähes kaksi vuotta.
Facea ei kannata ottaa ihan noin vakavasti.
Tää on vähän vaivannut😊
Vuosia sitten mieheni kävi eräällä teollisuusalueella sijaitsevassa liikkeessä ja mä odotin autossa sitä siinä liikkeen edessä.
Auton nokka oli siis tätä liikettä kohti ja suoraan takana oli ajotie ja sen takana toisen hallin parkkipaikka, jota ympäröi siihen vuodenaikaan korkeat luminietokset.
Mulla oli tosi tylsää, miehen käynti venyi siellä liikkeessä. Katselin taustapeileistä, miten sieltä tien toisella puolella olevan hallin ovista tuli nainen takkiin kääriytyneenä, käveli läpi parkkipaikan ja hävisi sinne lumikinoksen taakse. Ajattelin, et ehkä se on joku tupakkapaikka ja kohta se tulee sieltä pois.
No ei tullut. Sen sijaan kohta ovesta tuli muitakin ja nekin meni sinne kinoksen taakse ja jäi sinne! Sitten jo käännyin ympäri, että vääristääkö ne peilit jotenkin, mutta ei. Siinä ei mun nähdäkseni ollut muuta kuin ne kinokset ja tie. Olin siinä vielä aika pitkään, sit mun mies tuli ja ajettiin toista kautta pois, enkä kehannut sille mitään sanoa, et käydäänkö kattoon, onko noilla joku taikaportaali tuolla kinoksessa🤣
No selitys varmaan on joku luonnollinen, mut en ymmärrä mikä. Aika creepyä.