Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ihan selvää on, että sisaresi ei ole kertonut mitään. Itseäni ei naurattaisi, jos minusta tai perheestäni tulisi jokin esine mieleen.

Joskus ala-asteella kävi niin, että minusta näytti siltä, että yksi opettaja meni ulos ovesta, ja oven luona oli silloin paljon porukkaa. Sitten jonkin ajan kuluttua näin hänen menevän uudestaan ovesta ulos, ja kysyin häneltä hämmästyneenä, että etkös sinä jo mennyt äsken ulos ovesta. En kunnolla muista, mitä hän vastasi, mutta voi olla, että hän ei ollutkaan se, jonka näin ensimmäisellä kerralla, mutta ihmetyttää vain, kun oli mielestäni ainakin samannäköinen takaapäin. Mutta ilmeisesti sitten näin olikin, mutta se ei minulle selvinnyt varmasti.

[/quote]

Siis onko tämä yleistäkin, että muistetaan tarkkaan milloin mikäkin muisto on tullut? En minä ainakaan muista esim. miten vanha olin kun käytiin kalastamassa kaverin kanssa tai Linnanmäellä. Ja tuo muistosi saattaa olla siltikin valemuisto. Alle vuoden ikäinen ei vaan voi luoda muistoja, alhaisin arvio sille milloin muistoja alkaa syntyä on 2-vuotiaana.[/quote]

Ensimmäinen muistoni on alle puolitoistavuotiaana: äitini oli raskaana ja hänellä oli tietty esiliina yllään. Oli keittiö ja vanhmpani riitelivät. Isä oli väkivaltainen äitiä kohtaan. Asuimme silloin Ruotsissa ja muistan keittiön muodon, auringonpaisteen ja ilmassa leijuvan pölyn.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Minkä ikäisiä olitte? Ymmärrän, jos olette olleet korkeintaan teinejä, mutta jos olitte vanhempia, niin jotain on pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ja mikä se esine oli?

Kuulin outoa ääntä parvekkeelta. Kävin avaamassa oven ja siellä läpsytti kaksariaan laakkosen ukko. Näen laakkosen valot vieläkin silmissäni jos raivaan metsät ja sillat mielen voimallani alas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ja mikä se esine oli?

Ei sillä ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Minkä ikäisiä olitte? Ymmärrän, jos olette olleet korkeintaan teinejä, mutta jos olitte vanhempia, niin jotain on pahasti pielessä.

Olin tuolloin 13 ja sisareni 11.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ei ristus.

"selittämätön asia joka on jäänyt vaivaamaan " oli otsikko.

Hymiö-ihmiset on kyllä ......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ei ristus.

"selittämätön asia joka on jäänyt vaivaamaan " oli otsikko.

Hymiö-ihmiset on kyllä ......

Eihän tässä ole selvinnyt se, menikö sisareni todella sinne ja kertoiko tuon ja sanoiko vielä, että jos soitan sinne, häntä ei ole siellä näkynyt. Potkukelkan otti kyllä mutta en tiedä, menikö oikeasti naapuriin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ei ristus.

"selittämätön asia joka on jäänyt vaivaamaan " oli otsikko.

Hymiö-ihmiset on kyllä ......

On mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin on selvittämättömiä juttuja tapahtunut, mutta jaetaan nyt muutama.

Melko jännä juttu kävi nuoremman lapseni synnytyksessä. Olin erittäin kovissa kivuissa, ja odotimme paikalle hoitajaa joka saisi tipan laitettua epiduraalia varten (minulla tosi hankalat suonet, jotain spesiaali hoitajaa odoteltiin pitkä tovi). Siinä tuskissani sitten tajusin, että pystyin lukemaan ihmisten ajatukset! Eli kuulin siis etukäteen ihmisten mielestä, mitä aikoivat seuraavaksi sanoa - noin sekunnin, kahden viiveellä. Kuulin ihan selvästi lauseen mielessäni, keskityin oikein katsomaan ja kenenkään huulet eivät silloin liikkuneet, ja sitten tämä sama lause tuli ilmoille ääneen sanottuna. Kuulin sekä mieheni, että kätilöiden ajatukset. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes lopulta hoitaja saatiin paikalle, tippa laitettua ja anestesialääkäri sai epiduraaliletkut pistettyä selkään. Kipujen helpottaessa myös jännittävä hetkellinen telepatiakykyni katosi. Mikä lienee ollut kipujen aiheuttama hallusinaatio, mutta oli kyllä kiintoisa kokemus!

Kipu on saanut aivosi hetkellisesti sekaisin, siis eri aistien signaalit tulleet perille aivoihin eri aikaan. Näköaistimus viiveellä, joten aivosi saivat sinut uskomaan, että kuulit "ajatukset" -eli ääneen sanotut lauseet etukäteen. Tarpeeksi shokeeraava tilanne saa tuollaisia ihmeellisyyksiä aikaan ihmisaivoissa. Esim. onnettomuuden tapahtuessa ihminen oikeasti ehtii "nähdä elämänsä kulkevan filminä silmiensä edessä," koska aika tuntuu hidastuvan, mitä se ei tietenkään oikeasti tee.

ensimmäiseen asiaan selityksesi on oikea. Uskon että kyse on hapenpuutteesta aivoissa. Esim. aivoverenvuodon kokeneilla on juuri tuollaisia outoja kokemuksia. Mutta jälkimmäiseen ei. Onnettomuudessa näin elämääni taaksepäin "filminä", eli ne oli menneisyden tapahtumia, esim. 10 vuoden takaa, koko lapsuuteni ajalta. Ei se niin mene että näkisi nykyhetken elämää, vaan ne nimenomaan on koko elämän alusta asti menneitä tapahtumia. Ja aika ei todellakaan hidastunut mulla, vaan se oli ohi silmänräpäyksessä, en edes ehtinyt tajuta koko asiaa, eikä se tapahtuma edes sillä hetkellä "shokeeraanut" minua, koska en edes tahjunnut että se olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen vaarallinen tilanne (sattui urheilussa).

Tämä on vähän hassu mutta kerron tämän kun tähän ei ole tullut paljoa uusia.

Olin tässä joku aika sitten etsinyt Milka-suklaata tosi monesta eri kaupasta enkä löytänyt sitä mistään, joten ajattelin että sen myynti on sitten varmaan lopetettu kokonaan Suomessa. Tästä sitten meni jonkun aikaa enkä ajatellut asiaa.

Yhtenä päivänä sitten piirrettiin lapseni kanssa ja otin ihan summanmutikassa violetin kynän ja piirsin lapselleni hassun lehmän kuvan. Sitten kun samana päivänä käytiin eräässä kaupassa sieltä sitten löytyikin sitä violetissa kääreessä olevaa Milkaa jossa on lehmän kuva! Tällöin ajattelin että pitäisikin alkaa piirrellä enemmänkin kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ei ristus.

"selittämätön asia joka on jäänyt vaivaamaan " oli otsikko.

Hymiö-ihmiset on kyllä ......

Selvittämätön eikä selittämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ei ristus.

"selittämätön asia joka on jäänyt vaivaamaan " oli otsikko.

Hymiö-ihmiset on kyllä ......

On mitä?

En ole sama, mutta tarkoittaa ilmeisesti, että jälkeenjääneitä, koska nykyään käytetään emojeita.

🙃

👽

🐭

Joskus vuoden 2002 keväällä, kun olin vielä peruskoulussa, aamunavauksessa kerrottiin jokin surullinen tarina, jossa isä kuoli kun pelasti poikansa jäämästä junan alle. Tarinassa sanottiin esim. että valtaosa tämän junan matkustajista ei tiedä, että isä uhrasi henkensä pelastaakseen poikansa. Keksitty tarinahan tämä varmastikin oli, mutta kenenkähän keksimä tarina se sitten oli. En muista enää kunnolla, miten tarina meni kokonaan.

Kerran yläasteella eräs luokka-avustajana koulussa ollut mies kertoi, että oli sen päivän aamuna herännyt puoli seitsemän aikaan tekstiviestin saapumiseen. Hän oli sitten heti vahingossa poistanut viestin ennen kuin ehti lukea sen tai edes nähdä, keneltä se on. Hän sitten sanoi kuitenkin, että henkilö, jolta viesti oli, oli sillä hetkellä jossain ulkomailla, en enää muista missä, mutta muistaakseni melko kaukana Suomesta. Ihmettelen, että mistä hän tiesi, keneltä viesti oli, jos ei ollut edes nähnyt sitä, keneltä se on. Kun sitten myöhemmin kysyin asiasta häneltä, hän ei enää halunnut puhua siitä, enkä sitten ottanutkaan enää asiaa puheeksi.