Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.
Pää kiinni.
Tämä on ihan erilaisten tarinoiden ketju. Ei ketään kiinnosta sun saatanat ja autismit.
:) mene sinä myös niiden lehtiroskiksiesi kanssa kuuseen, ketään ei myöskään kiinnosta sun loukkaantuminen, kun revit kaikki osoitetietosi järjestelmällisesti, tämä on ihan erilaisten tarinoiden ketju. Ei mielenterveysongelmiensa julkituomisen ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin menee näihin ufo-juttuihin..
Mutta siis.. Joskus minulla tulee tunne että jokin tapahtuma on tapahtunut jo kertaalleen? Unessa tms.. Esim joku keskustelu toisen henkilön kanssa. Eli siis tiedän jo mitä kaverini aikoo minulle sanoa? Yhtäkkiä vain tulee sellainen "välähdys", että tämä on tapahtunut joskus ennenkin ja tiedän jonku sekunnin etukäteen mitä tulee tapahtumaan..
Tiedän, että vähän huonosti osaan ilmaista mitä nämä välähdykset on, mutta joskus tulee ihan kylmät väreet, kun tiedän mitä tulee jossain hetkessä tapahtumaan.
En osaa itselleni selittää mistä nämä johtuvat.
Vanhempani erosivat kun olin 12v , jäimme äidin kanssa kerrostaloon ja isä osti pienen, pintaremonttia kaipaavan 1-kerroksisen tiilitalon umpikujaan päättyvän kadun päästä. Talossa oli alusta asti jotenkin "väärä" tunnelma ja minua ahdisti, yritin kuitenkin pistää sen uuden tilanteen piikkiin.
Talon lisäksi tunsin myös jotain viereisessä tiheässä kuusimetsässä, oli tunne että minua katseltiin .
Kerran olin sitten tullut koulusta kotiin isäviikolla, oli marraskuu ja pimeä tuli aikaisin , isä oli vielä töissä eli olin täysin yksin ja laitoin siinä kaakaota jne, mitä nyt yleensä tehdään, kun koulusta tullaan kotiin.
Äkkiä minulle tuli taas tunne siitä että jokin on väärin , tällä kertaa hyvin voimakkaana ja samassa kuulin miten ulko-ovi aukesi sekä naisääni huudahti " päivää taloon!" , naisen äänessäkin oli jotain "kummallista" ja muistan miten ahdisti kävellä keittiöstä ulos vaikka ajattelinkin, että suljin oven huonosti ja siellä on vain joku naapuri. Eteisessä ei ollut ketään, ulko-ovi oli kiinni ja lukossakin vielä!
Myöhemmin sama naisääni kuului nauhalla, jonne lauloin kun leikin Madonnaa tanssien ja laulaen huoneessani. Nauhoitus jäi vahingossa päälle kun menin vessaan ja nauhalta kuuluvat askeleeni, oven kolahdus .. ja sitten sama ääni, samat sanat " Päivää taloon!" Soitin nauhaa peloissani isälle ,joka koetti kovasti löytää mieltäni rauhoittavan selityksen " Se kuului varmasti ulkoa. Tai telkkarista ".
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, joten tämä voi olla jotain ihan muuta kuin mitä tässä on haettu. Mutta mua vaivaa välillä se miten 15-vuotiaana sisältäni tuli sellainen "pallura" kuukautisten aikaan, ehkä pikkusormen kynnen kokoinen kiinteä juttu, jonka repäisin ja siinä oli kuin jotain "juuria"/säikeitä D:
Sittemmin on tullut käytyä gynellä, on ultrattu jne eikä mitään vikaa ole ollut, että en tiedä mikä tuo oli. Nuorena olin niin ahdistunut, että halusin vaan painaa koko jutun mielestäni.
Verinen hyytymä tai isompi limakalvon kappale?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.
Pää kiinni.
Tämä on ihan erilaisten tarinoiden ketju. Ei ketään kiinnosta sun saatanat ja autismit.
:) mene sinä myös niiden lehtiroskiksiesi kanssa kuuseen, ketään ei myöskään kiinnosta sun loukkaantuminen, kun revit kaikki osoitetietosi järjestelmällisesti, tämä on ihan erilaisten tarinoiden ketju. Ei mielenterveysongelmiensa julkituomisen ketju.
Pää kiinni.
Tämä on edelleen erilaisten tarinoiden ketju. Ei ketään kiinnosta sun käsityskyvynpuute jostakin loukkaantumisesta eikä mielenterveysongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.
Seli_seli, mamma siellä selittelee, kun itse loukkaantui siitä faktasta, että on tyhmä, kun jättää henkilötietonsa tuhoamatta 😎
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.
Pää kiinni.
Tämä on ihan erilaisten tarinoiden ketju. Ei ketään kiinnosta sun saatanat ja autismit.
:) mene sinä myös niiden lehtiroskiksiesi kanssa kuuseen, ketään ei myöskään kiinnosta sun loukkaantuminen, kun revit kaikki osoitetietosi järjestelmällisesti, tämä on ihan erilaisten tarinoiden ketju. Ei mielenterveysongelmiensa julkituomisen ketju.
Ja ikää oli, 13v??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, joten tämä voi olla jotain ihan muuta kuin mitä tässä on haettu. Mutta mua vaivaa välillä se miten 15-vuotiaana sisältäni tuli sellainen "pallura" kuukautisten aikaan, ehkä pikkusormen kynnen kokoinen kiinteä juttu, jonka repäisin ja siinä oli kuin jotain "juuria"/säikeitä D:
Sittemmin on tullut käytyä gynellä, on ultrattu jne eikä mitään vikaa ole ollut, että en tiedä mikä tuo oli. Nuorena olin niin ahdistunut, että halusin vaan painaa koko jutun mielestäni.
Verinen hyytymä tai isompi limakalvon kappale?
Hyi saatana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.
Seli_seli, mamma siellä selittelee, kun itse loukkaantui siitä faktasta, että on tyhmä, kun jättää henkilötietonsa tuhoamatta 😎
Enemmän tuo vaikuttaa teini-ikäiseltä kuin mammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennustaja kirjoitti:
Tämäkin menee näihin ufo-juttuihin..
Mutta siis.. Joskus minulla tulee tunne että jokin tapahtuma on tapahtunut jo kertaalleen? Unessa tms.. Esim joku keskustelu toisen henkilön kanssa. Eli siis tiedän jo mitä kaverini aikoo minulle sanoa? Yhtäkkiä vain tulee sellainen "välähdys", että tämä on tapahtunut joskus ennenkin ja tiedän jonku sekunnin etukäteen mitä tulee tapahtumaan..
Tiedän, että vähän huonosti osaan ilmaista mitä nämä välähdykset on, mutta joskus tulee ihan kylmät väreet, kun tiedän mitä tulee jossain hetkessä tapahtumaan.
En osaa itselleni selittää mistä nämä johtuvat.
Déjà-vu
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin 12v , jäimme äidin kanssa kerrostaloon ja isä osti pienen, pintaremonttia kaipaavan 1-kerroksisen tiilitalon umpikujaan päättyvän kadun päästä. Talossa oli alusta asti jotenkin "väärä" tunnelma ja minua ahdisti, yritin kuitenkin pistää sen uuden tilanteen piikkiin.
Talon lisäksi tunsin myös jotain viereisessä tiheässä kuusimetsässä, oli tunne että minua katseltiin .
Kerran olin sitten tullut koulusta kotiin isäviikolla, oli marraskuu ja pimeä tuli aikaisin , isä oli vielä töissä eli olin täysin yksin ja laitoin siinä kaakaota jne, mitä nyt yleensä tehdään, kun koulusta tullaan kotiin.
Äkkiä minulle tuli taas tunne siitä että jokin on väärin , tällä kertaa hyvin voimakkaana ja samassa kuulin miten ulko-ovi aukesi sekä naisääni huudahti " päivää taloon!" , naisen äänessäkin oli jotain "kummallista" ja muistan miten ahdisti kävellä keittiöstä ulos vaikka ajattelinkin, että suljin oven huonosti ja siellä on vain joku naapuri. Eteisessä ei ollut ketään, ulko-ovi oli kiinni ja lukossakin vielä!
Myöhemmin sama naisääni kuului nauhalla, jonne lauloin kun leikin Madonnaa tanssien ja laulaen huoneessani. Nauhoitus jäi vahingossa päälle kun menin vessaan ja nauhalta kuuluvat askeleeni, oven kolahdus .. ja sitten sama ääni, samat sanat " Päivää taloon!" Soitin nauhaa peloissani isälle ,joka koetti kovasti löytää mieltäni rauhoittavan selityksen " Se kuului varmasti ulkoa. Tai telkkarista ".
Asuuko isäsi vielä tuossa talossa? Oliko tuo tunnelma aina siellä tuollainen vai lientyikö vuosien saatossa? Entä nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennustaja kirjoitti:
Tämäkin menee näihin ufo-juttuihin..
Mutta siis.. Joskus minulla tulee tunne että jokin tapahtuma on tapahtunut jo kertaalleen? Unessa tms.. Esim joku keskustelu toisen henkilön kanssa. Eli siis tiedän jo mitä kaverini aikoo minulle sanoa? Yhtäkkiä vain tulee sellainen "välähdys", että tämä on tapahtunut joskus ennenkin ja tiedän jonku sekunnin etukäteen mitä tulee tapahtumaan..
Tiedän, että vähän huonosti osaan ilmaista mitä nämä välähdykset on, mutta joskus tulee ihan kylmät väreet, kun tiedän mitä tulee jossain hetkessä tapahtumaan.
En osaa itselleni selittää mistä nämä johtuvat.
Deja vu. Eikös tässä ketjussa joku selittänyt että se on aivojen tekemä temppu, jos sillä nyt tarkoitettiin tätä? Tapahtuu varsinkin väsyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin 12v , jäimme äidin kanssa kerrostaloon ja isä osti pienen, pintaremonttia kaipaavan 1-kerroksisen tiilitalon umpikujaan päättyvän kadun päästä. Talossa oli alusta asti jotenkin "väärä" tunnelma ja minua ahdisti, yritin kuitenkin pistää sen uuden tilanteen piikkiin.
Talon lisäksi tunsin myös jotain viereisessä tiheässä kuusimetsässä, oli tunne että minua katseltiin .
Kerran olin sitten tullut koulusta kotiin isäviikolla, oli marraskuu ja pimeä tuli aikaisin , isä oli vielä töissä eli olin täysin yksin ja laitoin siinä kaakaota jne, mitä nyt yleensä tehdään, kun koulusta tullaan kotiin.
Äkkiä minulle tuli taas tunne siitä että jokin on väärin , tällä kertaa hyvin voimakkaana ja samassa kuulin miten ulko-ovi aukesi sekä naisääni huudahti " päivää taloon!" , naisen äänessäkin oli jotain "kummallista" ja muistan miten ahdisti kävellä keittiöstä ulos vaikka ajattelinkin, että suljin oven huonosti ja siellä on vain joku naapuri. Eteisessä ei ollut ketään, ulko-ovi oli kiinni ja lukossakin vielä!
Myöhemmin sama naisääni kuului nauhalla, jonne lauloin kun leikin Madonnaa tanssien ja laulaen huoneessani. Nauhoitus jäi vahingossa päälle kun menin vessaan ja nauhalta kuuluvat askeleeni, oven kolahdus .. ja sitten sama ääni, samat sanat " Päivää taloon!" Soitin nauhaa peloissani isälle ,joka koetti kovasti löytää mieltäni rauhoittavan selityksen " Se kuului varmasti ulkoa. Tai telkkarista ".
Asuuko isäsi vielä tuossa talossa? Oliko tuo tunnelma aina siellä tuollainen vai lientyikö vuosien saatossa? Entä nyt?
Ei asu enää, möi talon kun loukkasi selkänsä eikä selvinnyt enää ok-talon askareista. Olin 20 vuotta tuolloin ja asuin jo omillani.
Tunnelma talossa oli painostava loppuun asti mutta siihen jotenkin tottui , metsikkö vieressä sensijaan pelästytti minut pari kertaa pahasti ja mietinkin, tuliko sieltä jotain taloon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, joten tämä voi olla jotain ihan muuta kuin mitä tässä on haettu. Mutta mua vaivaa välillä se miten 15-vuotiaana sisältäni tuli sellainen "pallura" kuukautisten aikaan, ehkä pikkusormen kynnen kokoinen kiinteä juttu, jonka repäisin ja siinä oli kuin jotain "juuria"/säikeitä D:
Sittemmin on tullut käytyä gynellä, on ultrattu jne eikä mitään vikaa ole ollut, että en tiedä mikä tuo oli. Nuorena olin niin ahdistunut, että halusin vaan painaa koko jutun mielestäni.
Verinen hyytymä tai isompi limakalvon kappale?
Ei hyytymä tosiaankaan, ihan liian kiinteä. Sai ihan voimalla vetää sitä rikki että repesi nämä "säikeet". Limakalvo, hmm. Oli sellainen palluramainen.
Minä olin kerran lähettänyt eräälle henkilölle tekstiviestillä kysymyksen ja kun hän ei ollut vastannut siihen parin päivän kuluessa, niin lähetin sen viestin hänelle uudelleen. Samalla hetkellä kun lähetin sen hänelle niin häneltä tuli viesti, jossa oli vastaus kysymykseeni. Kun vertasin viestien lähettämisaikoja, niin olimme lähettäneet viestit toisillemme täsmälleen samalla hetkellä. Tämä nyt ei ole mikään selittämätön juttu, mutta aika jännä yhteensattuma mielestäni.
Mulle tapahtuu aika usein niin , että kun päädyn johonkiin paikkaan tai olen jossain tilanteessa niin tulee hyvin vahva tunne, että olen jo elänyt tämän hetken ja olen jostain tiennyt, että näin käy.Toiseksi muutimme vähän aikaa sitten uuteen kotiin, katsoin telkkaria yksin sohvan nurkassa, koira oli vieressäni ja yks kaks se nousi ylös ja meni häntää heiluttaen olohuoneen nurkkaan aivan kuin menee ihmisen luo iloiten, ei siellä mitään ollut. Naapurilta sain tietää, että talossamme oli asunut äiti kahden lapsen kanssa ja tämän naisen äiti oli juuri kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Mulle soitti joskus muutaman kuukauden ajan säännöllisesti joku venäläinen puhelinnumero, mutta sieltä ei kuulunut mitään, kun puheluun vastasi ja vaikka koitin jotain huhuilla.
Lopulta sitten kerran joku sanoi siellä pikkulapsen äänellä "mama" tai jotain vastaavaa. Jos se olikin joku lapsi, niin mistä ihmeestä oli saanut päähänsä soittaa harva se päivä samaan suomalaiseen numeroon, eikä silloin melkein 20 vuotta sitten varmaan ollut jokaisella lapsella mitään puhelinta ns. leikkikaluna. No saattoi olla joku rahastusyrityskin, mutta en ainakaan huomannut, että puhelinlaskussa olisi näkynyt, eikä varmaan niin yleistä ollut silloin muutenkaan. Sen mamapuhelun jälkeen ne sitten vaan loppuivat kuin seinään.
Jokin uudelleenvalintanäppäin, jota pikkulapsi pääsi näpyttelemään? Ensin vahinko ja sitte toistoa? Hänen mamansa ei varmaan ilahtunut, kun näki puhelinlaskusta, että oli soiteltu kalliita puheluja ulkomaille ja laittoi puhelimen piiloon? :)
Olin varmaan jotain 12v, ja olin 14v serkkuni kanssa kotikaupungissamme Oulussa joululahjaostoksilla tms. Pekurinkulmalla tuli ensimmäisen kerran nuorisoporukka vastaan, joka huikkasi meille minun sukunimeni, esim "Lahtinen"! Olin ihan hämilläni, en ollut ikinä nähnytkään näitä tyyppejä, eivät olleet isosisaruksieni kavereitakaan. Jatkoimme matkaa, ja parin tunnin päästä sama porukka tuli Anttilan edessä vastaan, nyt huikkasivat "v*tun Lahtinen" ja jatkoivat taas matkaa. Minua vähän pelotti silloin, aika nuori kun vielä olin, ja pitkään ihmettelimme että mitä porukkaa tuo oikein oli ja mistä ihmeestä tiesivät sukunimeni. Vieläkin vaivaa, vaikka tapauksesta on yli 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin 12v , jäimme äidin kanssa kerrostaloon ja isä osti pienen, pintaremonttia kaipaavan 1-kerroksisen tiilitalon umpikujaan päättyvän kadun päästä. Talossa oli alusta asti jotenkin "väärä" tunnelma ja minua ahdisti, yritin kuitenkin pistää sen uuden tilanteen piikkiin.
Talon lisäksi tunsin myös jotain viereisessä tiheässä kuusimetsässä, oli tunne että minua katseltiin .
Kerran olin sitten tullut koulusta kotiin isäviikolla, oli marraskuu ja pimeä tuli aikaisin , isä oli vielä töissä eli olin täysin yksin ja laitoin siinä kaakaota jne, mitä nyt yleensä tehdään, kun koulusta tullaan kotiin.
Äkkiä minulle tuli taas tunne siitä että jokin on väärin , tällä kertaa hyvin voimakkaana ja samassa kuulin miten ulko-ovi aukesi sekä naisääni huudahti " päivää taloon!" , naisen äänessäkin oli jotain "kummallista" ja muistan miten ahdisti kävellä keittiöstä ulos vaikka ajattelinkin, että suljin oven huonosti ja siellä on vain joku naapuri. Eteisessä ei ollut ketään, ulko-ovi oli kiinni ja lukossakin vielä!
Myöhemmin sama naisääni kuului nauhalla, jonne lauloin kun leikin Madonnaa tanssien ja laulaen huoneessani. Nauhoitus jäi vahingossa päälle kun menin vessaan ja nauhalta kuuluvat askeleeni, oven kolahdus .. ja sitten sama ääni, samat sanat " Päivää taloon!" Soitin nauhaa peloissani isälle ,joka koetti kovasti löytää mieltäni rauhoittavan selityksen " Se kuului varmasti ulkoa. Tai telkkarista ".
Asuuko isäsi vielä tuossa talossa? Oliko tuo tunnelma aina siellä tuollainen vai lientyikö vuosien saatossa? Entä nyt?
Ei asu enää, möi talon kun loukkasi selkänsä eikä selvinnyt enää ok-talon askareista. Olin 20 vuotta tuolloin ja asuin jo omillani.
Tunnelma talossa oli painostava loppuun asti mutta siihen jotenkin tottui , metsikkö vieressä sensijaan pelästytti minut pari kertaa pahasti ja mietinkin, tuliko sieltä jotain taloon...
Tahdotko tarkentaa, miten "metsikkö pelästytti" ?
Pää kiinni.
Tämä on ihan erilaisten tarinoiden ketju. Ei ketään kiinnosta sun saatanat ja autismit.