Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kerran halunnut jutella pitkästä aikaa erään henkilön kanssa, joka oli töissä aikaisemmassa opiskelupaikassani iltavalvojana ja hän oli mukava ihminen ja hänen kanssaan oli mukava keskustella mistä vain. Hän oli jo vuosia aiemmin siirtynyt toiseen työpaikkaan, ja kun soitin sinne ja kysyin häntä, minulle sanottiin, että olisi mahdollista päästä puhumaan, mutta en päässyt sillä kerralla ja olisikohan ollut viikko myöhemmin niin soitin uudestaan ja nyt sanottiin, että ei voida sanoa, onko hän täällä ja hän sitten tuli puhelimeen ja sanoi, että hänen työpaikalleen ei voi soittaa kuka tahansa, koska se on sellainen paikka, jossa on huostaanotettuja nuoria. Muistaakseni hän sanoi, että soittaa minulle jossain vaiheessa ja pyysi, etten enää soittaisi sinne enkä sen jälkeen soittanut, mutta hän ei sitten koskaan soittanutkaan minulle. Ihmettelen vain, että minkä takia. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut häiritä, mikäli tämä jonkun mielestä on häirintää ja olen tehnyt todella typerästi. Jos minulle olisi heti tehty selväksi, että se on paikka, jonne ei saa soittaa, en olisi soittanut toista kertaa ja jos olisin tiennyt sen itse, en olisi soittanut ollenkaan. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat tavanneet sekä minut että tämän henkilön, eivät ole tuominneet minua tämän takia ja ovat sanoneet, että kyllä tämä henkilö varmasti ymmärtää, jos joku haluaisi kertoa mitä kuuluu ja niin edelleen.

Koko ketjun lukeneena täytyy sanoa, että tämä oli melkein oudoinpia tapauksia. Näin ulkopuoliselle henkilölle ei oikein kuvauksestasi välittynyt ihan täysin se, että mikä sinun ja tuon iltavalvojan suhde oli? Näittekö ikinä toisianne koulun ulkopuolella, oliko ikäeroa ja kuinka pitkä aika oli kulunut siitä kun viimeksi näitte siihen yhteydenottoosi?

No en olisi häntä muuten tuntenut mutta tulimme kuitenkin melko tutuiksi ja hän oli tietoinen myös joistain sellaisista asioistani mistä pitikin olla ja tuki minua vaikeissa tilanteissa. Emme kuitenkaan nähneet juurikaan muulloin ja hän oli minua parisenkymmentä vuotta vanhempi. Taisi olla kuusi vuotta kulunut siitä kun viimeksi tapasimme ennen tuota yhteydenottoa, eikä sitä muuten varmaan olisikaan tapahtunut, mutta olin kuitenkin tästä opiskelupaikasta valmistumiseni jälkeen muutamia vuosia melko säännöllisesti yhteydessä sinne, kun se oli niin mukava paikka ja henkilökuntakin oli niin mukavaa. Kävin tässä paikassa ensin kymppiluokan ja sitten lukion, eli olin 16-vuotias, kun aloitin siellä.

Se valvoja oli varmaan yhteydenotosta yllättynyt ja saattoi ehkä käsittää sen niin että olet hänestä kiinnostunut muutenkin kuin vain kuulumisten merkeissä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kerran halunnut jutella pitkästä aikaa erään henkilön kanssa, joka oli töissä aikaisemmassa opiskelupaikassani iltavalvojana ja hän oli mukava ihminen ja hänen kanssaan oli mukava keskustella mistä vain. Hän oli jo vuosia aiemmin siirtynyt toiseen työpaikkaan, ja kun soitin sinne ja kysyin häntä, minulle sanottiin, että olisi mahdollista päästä puhumaan, mutta en päässyt sillä kerralla ja olisikohan ollut viikko myöhemmin niin soitin uudestaan ja nyt sanottiin, että ei voida sanoa, onko hän täällä ja hän sitten tuli puhelimeen ja sanoi, että hänen työpaikalleen ei voi soittaa kuka tahansa, koska se on sellainen paikka, jossa on huostaanotettuja nuoria. Muistaakseni hän sanoi, että soittaa minulle jossain vaiheessa ja pyysi, etten enää soittaisi sinne enkä sen jälkeen soittanut, mutta hän ei sitten koskaan soittanutkaan minulle. Ihmettelen vain, että minkä takia. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut häiritä, mikäli tämä jonkun mielestä on häirintää ja olen tehnyt todella typerästi. Jos minulle olisi heti tehty selväksi, että se on paikka, jonne ei saa soittaa, en olisi soittanut toista kertaa ja jos olisin tiennyt sen itse, en olisi soittanut ollenkaan. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat tavanneet sekä minut että tämän henkilön, eivät ole tuominneet minua tämän takia ja ovat sanoneet, että kyllä tämä henkilö varmasti ymmärtää, jos joku haluaisi kertoa mitä kuuluu ja niin edelleen.

Koko ketjun lukeneena täytyy sanoa, että tämä oli melkein oudoinpia tapauksia. Näin ulkopuoliselle henkilölle ei oikein kuvauksestasi välittynyt ihan täysin se, että mikä sinun ja tuon iltavalvojan suhde oli? Näittekö ikinä toisianne koulun ulkopuolella, oliko ikäeroa ja kuinka pitkä aika oli kulunut siitä kun viimeksi näitte siihen yhteydenottoosi?

No en olisi häntä muuten tuntenut mutta tulimme kuitenkin melko tutuiksi ja hän oli tietoinen myös joistain sellaisista asioistani mistä pitikin olla ja tuki minua vaikeissa tilanteissa. Emme kuitenkaan nähneet juurikaan muulloin ja hän oli minua parisenkymmentä vuotta vanhempi. Taisi olla kuusi vuotta kulunut siitä kun viimeksi tapasimme ennen tuota yhteydenottoa, eikä sitä muuten varmaan olisikaan tapahtunut, mutta olin kuitenkin tästä opiskelupaikasta valmistumiseni jälkeen muutamia vuosia melko säännöllisesti yhteydessä sinne, kun se oli niin mukava paikka ja henkilökuntakin oli niin mukavaa. Kävin tässä paikassa ensin kymppiluokan ja sitten lukion, eli olin 16-vuotias, kun aloitin siellä.

Se valvoja oli varmaan yhteydenotosta yllättynyt ja saattoi ehkä käsittää sen niin että olet hänestä kiinnostunut muutenkin kuin vain kuulumisten merkeissä..

En usko että käsitti niin. En ole koskaan ollut hänestä kiinnostunut sillä tavalla ja hän oli vielä naimisissa.

Meillä oli lapsena ollessani koira, joka pysyi omakotitalomme pihalla karkaamatta sieltä, vaikka se ei ollut kiinni. Eräänä päivänä olimme koko perhe pihalla ja koira oli siellä mukana, se oli juuri täyttänyt vuoden. Ihan yllättäen se alkoi tuijottamaan poispäin pihalta seisoen lähellä katua ja lähti yllättäen juoksemaan pois, ensin pois pihalta ja sitten katua pitkin eteenpäin niin lujaa kuin vain pystyi eikä pysähtynyt tai palannut takaisin, vaikka sitä kuinka huudettiin palaamaan takaisin. Sitä tietysti etsittiin kovasti pitkän aikaa laajalta alueelta ja sen löytymiseksi nähtiin paljon vaivaa, mutta sitä ei löytynyt koskaan. Vielä nytkin reilun 20 vuoden kuluttua mietityttää, että mitä sille tapahtui, kun emme saaneet koskaan tietää sitä, vaikka esim. vanhemmat kyselivät laajalta alueelta koiran kuvaa ihmisille näyttäen, että ovatko he nähneet kyseistä koiraa ja kukaan ei ollut nähnyt sitä. Olen puhunut asiasta nyt aikuisenakin vanhempien kanssa ihan vain siksi, että jos he olisivat vaikka saaneet tietää, että koiran ruumis olisi löytynyt jostain mutta he eivät olleen pystyneet kertomaan siitä meille vanhemmille mutta sitä ei löytynyt. Miten koira voi niin kadota melko tiheästi asutulla seudulla, että kukaan ei ollut nähnyt sitä missään, ei edes sen ruumista jos se olisi jäänyt vaikka auton alle ja miksi se ihan yllättäen lähti juoksemaan hirveää kyytiä pois pihasta palaamatta koskaan takaisin?

Ihmettelen ov. kirjoitti:

Meillä oli lapsena ollessani koira, joka pysyi omakotitalomme pihalla karkaamatta sieltä, vaikka se ei ollut kiinni. Eräänä päivänä olimme koko perhe pihalla ja koira oli siellä mukana, se oli juuri täyttänyt vuoden. Ihan yllättäen se alkoi tuijottamaan poispäin pihalta seisoen lähellä katua ja lähti yllättäen juoksemaan pois, ensin pois pihalta ja sitten katua pitkin eteenpäin niin lujaa kuin vain pystyi eikä pysähtynyt tai palannut takaisin, vaikka sitä kuinka huudettiin palaamaan takaisin. Sitä tietysti etsittiin kovasti pitkän aikaa laajalta alueelta ja sen löytymiseksi nähtiin paljon vaivaa, mutta sitä ei löytynyt koskaan. Vielä nytkin reilun 20 vuoden kuluttua mietityttää, että mitä sille tapahtui, kun emme saaneet koskaan tietää sitä, vaikka esim. vanhemmat kyselivät laajalta alueelta koiran kuvaa ihmisille näyttäen, että ovatko he nähneet kyseistä koiraa ja kukaan ei ollut nähnyt sitä. Olen puhunut asiasta nyt aikuisenakin vanhempien kanssa ihan vain siksi, että jos he olisivat vaikka saaneet tietää, että koiran ruumis olisi löytynyt jostain mutta he eivät olleen pystyneet kertomaan siitä meille vanhemmille mutta sitä ei löytynyt. Miten koira voi niin kadota melko tiheästi asutulla seudulla, että kukaan ei ollut nähnyt sitä missään, ei edes sen ruumista jos se olisi jäänyt vaikka auton alle ja miksi se ihan yllättäen lähti juoksemaan hirveää kyytiä pois pihasta palaamatta koskaan takaisin?

Harmi ettette koskaan saaneet tietää mitä koiralle kävi, mutta nämä tapaukset näyttävät sen että koira on eläin jolla on eläimen vaisto. Koiraa kuuluu pitää kiinni eikä vapaana vaikka ”se ei koskaan lähtisi minnekään”, sillä se voi hyvinkin lähteä. Meillä on mökkinaapuri, jolla on monta isoa koiraa ja ne aina silloin tällöin lähtevät karkuun. Edes tämä nainen kenen ne on ei pysty pitämään niistä kiinni esim lenkillä sillä ne ovat isoja ja vahvoja. Ärsyttää etten uskalla pitää vauvaa nukkumassa ulkona juuri näiden isojen koirien takia. Aikaisemmin ne ahdistelivat lemmikki kanejamme ja naapurissa olivat tappaneet ankan. Pliiis ihmiset pitäkää ne koirat kiinni ettei muiden tarvitse kärsiä niiden takia. Sama pätee myös kissoihin.

Heräsin vuosia sitten yöllä siihen, että radio oli päällä. Ensin en edes tajunnut koko juttua kun ne äänet sekoittuivat uneen, mutta kun havahduin hereille, tajusin että se tosiaan oli olohuoneen radio. Oli kamalaa mennä yöllä sammuttamaan sitä kun olin vielä yksin kotona. Tämä tapahtui muutaman kerran ja sitten kyllästyin ja otin johdon pois seinästä. Seuraavalla kerralla alkoikin soimaan makuuhuoneen radio... tässä talossa sattui muitakin outoja juttuja ja kuulin yksinollessani askeleita ja rappusten narinaa.

vuonna 2010 kirjoitti:

tää ei mitenkään yliluonnollinen tarina, mutta on jäänyt vaivaamaan joku mies joka oli niin intensiivisesti keskittynyt katsomaan minua että peruutti takana olevaan parkissa olevaan autoon. ja sekin jäi vaivaamaan etten jäänyt kysymään, että onko kaikki hyvin, tai nauramaan että hah haa olipa koominen juttu. jäi vaivaamaan myös se että mitkä vahingot siihen parkissa olevaan autoon tuli, tai sen miehen omaan autoon. kiinnostaisi tietää kuka se mies oli.

Huh, paikkakunta?

Elettiin 80-lukua, olin ekaluokkalainen ja tarkoitus mennä  klo 9 kouluun. Mummini oli meillä kylässä ja pelasimme ennen kouluun lähtöä huoneeni lattialla jotakin lautapeliä, yhtäkkiä huoneeni oven yläpuolelta olevasta seinäkellosta putosi sekuntiviisari lattialle, kello oli tällöin 8.20. Asiaa ei sen enempää jääty miettimään, vaan rupesin vähitellen tekemään kouluun lähtöä. Koulusta palattuani sain kuulla, että ukkini oli samana aamuna kuollut sairaalassa. Kuolinajaksi oli ilmoitettu 8.20.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ov. kirjoitti:

Meillä oli lapsena ollessani koira, joka pysyi omakotitalomme pihalla karkaamatta sieltä, vaikka se ei ollut kiinni. Eräänä päivänä olimme koko perhe pihalla ja koira oli siellä mukana, se oli juuri täyttänyt vuoden. Ihan yllättäen se alkoi tuijottamaan poispäin pihalta seisoen lähellä katua ja lähti yllättäen juoksemaan pois, ensin pois pihalta ja sitten katua pitkin eteenpäin niin lujaa kuin vain pystyi eikä pysähtynyt tai palannut takaisin, vaikka sitä kuinka huudettiin palaamaan takaisin. Sitä tietysti etsittiin kovasti pitkän aikaa laajalta alueelta ja sen löytymiseksi nähtiin paljon vaivaa, mutta sitä ei löytynyt koskaan. Vielä nytkin reilun 20 vuoden kuluttua mietityttää, että mitä sille tapahtui, kun emme saaneet koskaan tietää sitä, vaikka esim. vanhemmat kyselivät laajalta alueelta koiran kuvaa ihmisille näyttäen, että ovatko he nähneet kyseistä koiraa ja kukaan ei ollut nähnyt sitä. Olen puhunut asiasta nyt aikuisenakin vanhempien kanssa ihan vain siksi, että jos he olisivat vaikka saaneet tietää, että koiran ruumis olisi löytynyt jostain mutta he eivät olleen pystyneet kertomaan siitä meille vanhemmille mutta sitä ei löytynyt. Miten koira voi niin kadota melko tiheästi asutulla seudulla, että kukaan ei ollut nähnyt sitä missään, ei edes sen ruumista jos se olisi jäänyt vaikka auton alle ja miksi se ihan yllättäen lähti juoksemaan hirveää kyytiä pois pihasta palaamatta koskaan takaisin?

Harmi ettette koskaan saaneet tietää mitä koiralle kävi, mutta nämä tapaukset näyttävät sen että koira on eläin jolla on eläimen vaisto. Koiraa kuuluu pitää kiinni eikä vapaana vaikka ”se ei koskaan lähtisi minnekään”, sillä se voi hyvinkin lähteä. Meillä on mökkinaapuri, jolla on monta isoa koiraa ja ne aina silloin tällöin lähtevät karkuun. Edes tämä nainen kenen ne on ei pysty pitämään niistä kiinni esim lenkillä sillä ne ovat isoja ja vahvoja. Ärsyttää etten uskalla pitää vauvaa nukkumassa ulkona juuri näiden isojen koirien takia. Aikaisemmin ne ahdistelivat lemmikki kanejamme ja naapurissa olivat tappaneet ankan. Pliiis ihmiset pitäkää ne koirat kiinni ettei muiden tarvitse kärsiä niiden takia. Sama pätee myös kissoihin.

Koiranomistajan lemmikki ei KOSKAAN ole mökillä kiinni, ei vaikka se juoksisi mökkitiellä sukulaisen auton alle, hyppisi, raapisi ja haukkuisi tuttujakin ihmisiä, yrittäisi väkisin "pelastaa" lapsia järvestä kun omistajat eivät pidä sitä vaikka sisällä sen ajan, niin että se itsekin kärsii vaistostaan, vaikka tunkisi naapurimökkiin omin luvin, jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ov. kirjoitti:

Meillä oli lapsena ollessani koira, joka pysyi omakotitalomme pihalla karkaamatta sieltä, vaikka se ei ollut kiinni. Eräänä päivänä olimme koko perhe pihalla ja koira oli siellä mukana, se oli juuri täyttänyt vuoden. Ihan yllättäen se alkoi tuijottamaan poispäin pihalta seisoen lähellä katua ja lähti yllättäen juoksemaan pois, ensin pois pihalta ja sitten katua pitkin eteenpäin niin lujaa kuin vain pystyi eikä pysähtynyt tai palannut takaisin, vaikka sitä kuinka huudettiin palaamaan takaisin. Sitä tietysti etsittiin kovasti pitkän aikaa laajalta alueelta ja sen löytymiseksi nähtiin paljon vaivaa, mutta sitä ei löytynyt koskaan. Vielä nytkin reilun 20 vuoden kuluttua mietityttää, että mitä sille tapahtui, kun emme saaneet koskaan tietää sitä, vaikka esim. vanhemmat kyselivät laajalta alueelta koiran kuvaa ihmisille näyttäen, että ovatko he nähneet kyseistä koiraa ja kukaan ei ollut nähnyt sitä. Olen puhunut asiasta nyt aikuisenakin vanhempien kanssa ihan vain siksi, että jos he olisivat vaikka saaneet tietää, että koiran ruumis olisi löytynyt jostain mutta he eivät olleen pystyneet kertomaan siitä meille vanhemmille mutta sitä ei löytynyt. Miten koira voi niin kadota melko tiheästi asutulla seudulla, että kukaan ei ollut nähnyt sitä missään, ei edes sen ruumista jos se olisi jäänyt vaikka auton alle ja miksi se ihan yllättäen lähti juoksemaan hirveää kyytiä pois pihasta palaamatta koskaan takaisin?

Harmi ettette koskaan saaneet tietää mitä koiralle kävi, mutta nämä tapaukset näyttävät sen että koira on eläin jolla on eläimen vaisto. Koiraa kuuluu pitää kiinni eikä vapaana vaikka ”se ei koskaan lähtisi minnekään”, sillä se voi hyvinkin lähteä. Meillä on mökkinaapuri, jolla on monta isoa koiraa ja ne aina silloin tällöin lähtevät karkuun. Edes tämä nainen kenen ne on ei pysty pitämään niistä kiinni esim lenkillä sillä ne ovat isoja ja vahvoja. Ärsyttää etten uskalla pitää vauvaa nukkumassa ulkona juuri näiden isojen koirien takia. Aikaisemmin ne ahdistelivat lemmikki kanejamme ja naapurissa olivat tappaneet ankan. Pliiis ihmiset pitäkää ne koirat kiinni ettei muiden tarvitse kärsiä niiden takia. Sama pätee myös kissoihin.

Koiranomistajan lemmikki ei KOSKAAN ole mökillä kiinni, ei vaikka se juoksisi mökkitiellä sukulaisen auton alle, hyppisi, raapisi ja haukkuisi tuttujakin ihmisiä, yrittäisi väkisin "pelastaa" lapsia järvestä kun omistajat eivät pidä sitä vaikka sisällä sen ajan, niin että se itsekin kärsii vaistostaan, vaikka tunkisi naapurimökkiin omin luvin, jne...

Ja tosiaan, en lakkaa ihmettelemästä, miten vaikeaa on pitää koiraa kesämökin kuistilla turvassa kun se viihtyy siellä muutenkin ja tiedetään, että joku on tulossa. Varsinkin, kun sen eläimen perässä saa juosta henki kurkussa, vaikka on vuosia nurissut omien vanhempiensa holtittomasta eläintenpidosta.

Vierailija kirjoitti:

Taisin olla kuudennella luokalla 90-luvun puolessa välissä ja olimme kaverin kanssa sen viikon ns.  järjestäjät, eli saimme oli välitunnit sisällä. Ystäväni oli kuitenkin tullut kipeäksi, eli olin "järkkäri" sitten yksin. Olin luokassa ja tein liitutaululle jotain, kun äkkiä ääni takaani kysyi " Johanna? Missä on Johanna?" Käännyin ja näin ihan hemmetin kalpean, voisi sanoa että valkoisen! miehen hienossa mustassa puvussa hattu kainalossa ja kävelykeppi kädessä, miehestä sai vaikutelman että tämä oli jo tosi vanha (lapsen silmin ;D), eli ehkä 50-60v. Oletin  että mies etsi jotakuta oppilasta, oli liian vanha isäksi mutta ehkä isoisä?

Selitin että luokallani ole Johannaa ja mies pyysi anteeksi häiriötä, ojensi minulle  pienen lumisadepallon sekä poistui, lähes samantien kun mies oli astunut ovesta ulos tuli opettaja sisään mutta kun kerroin tästä miehestä, opettaja väitti ettei vastaan ollut tullut ketään! Näytin lumisadepalloa ja opettaja oli yhtä hölmistynyt kuin minäkin . Pallo jäi luokkaan koristeeksi.

Creepyä !

Yäk, tulee mieleen se Poltergeistin ukko!

Tämä ei ole yliluonnollinen tarina mutta en ole selitystäkään keksinyt: ostin muutama vuosi sitten kaulakorun, josta roikkuu sellainen pieni lasi"timantti". Lasinpalassa on hopeinen tausta, jossa on myös kiinni se lenkki jonka varassa se roikkuu itse ketjussa. Lasi oli väriltään kaunista syvän fuksiaa. Siksi ostin koko korun, koska fuksia on lempivärini.

Käytin korua aika usein ja ihailin aina sitä lasin väriä, kunnes puff, eräänä päivänä lasi oli muuttunut täysin värittömäksi. Ei hiventäkään fuksiaa jäljellä. En kerta kaikkiaan kykene käsittämään mihin se väri katosi! Jos lasissa olisi ollut fuksian värinen kalvo tai jotain, kai siitä olisi joku jälki jäänyt? Joku pieni riekale, liimajälki, jotain. Nyt koru näyttää siltä kuin se olisi värittömäksi tarkoitettukin. Järjellä ajatellen lasi ei ole voinut olla värillistä, kun väri kerran katosi, mutta en ymmärrä sitäkään. Mielestäni se oli nimenomaan värjättyä lasia.

En tajua mitä tapahtui :D

Kummitätini teki lasitöitä. Minulla oli lapsena hänen tekemänsä perhonen ikkunassa vuosia metalliketjulla roikkumassa. Eräänä päivä metalliketju napsahti poikki omia aikojaan, lasiperhonen tipahti maahan ja sen siivenkärjet sirpaloituivat. Menin näyttämään sitä äidille ja ihmettelin, kun äiti ramppasi hermostuneena edestakaisin tietämättä mihin laskea tuo perhonen.

Parin tunnin päästä tuli puhelu, että kummitäti oli ollut hirvittävässä autokolarissa, joka vammautti hänet (onneksi kuitenkin suht lievästi) loppuiäkseen.

Olisikohan perhonen pirstaloitunut kokonaan, jos autokolari olisi ollut kuolettava?

Menee ihan perinteiseen salaliittoteoriaosastoon, WTC-iskut nimittäin...

Tämä WTC7 (muistaakseni tuo numero). Sehän oli se matalampi toimistorakennus joka tuhoutui kahden isomman yhteydessä. Tuosta on olemassa nettivideoitakin. Ne vaikuttavat melko hämmästyttäviltä, koska vaurioita ei ole juurikaan ja talo romahtaa silti yhdessä rysäyksessä.

Tuolle on olemassa jotain (mielestäni ontuvia) selityksiä. Mm. kuvakulman ulkopuolella olevat isommat vauriot ja rakennuksen sisällä olevien tukirakennelmien tuhoutuminen ylhäältä pudonneiden kappaleiden johdosta.

Kuitenkin: Suomen televisiossa, suorassa lähetyksessä mainittiin saman illan aikana, että tuo rakennus olisi turvallisuussyistä purettu räjäyttämällä. Muistaahan joku muukin tämän toimittajan kommentin, muistaahan... Tilanne Etelä-Manhattanilla oli aivan infernaalisen hallitsematon tuona iltana. Miksi ihmeessä tuo oltaisiin räjäytetty tietoisesti vielä saman illan aikana? Jos rakennus oli romahtamisvaarassa, miksi sitä ei ensisijaisena varotoimena eristetty? Suuren rakennuksen panostaminen vaatii suunnittelua ja työtä, jota tuossa ajassa ei oltaisi ehditty tekemään? Edes rakennuksen tarkastamista (onko sisällä yhä ihmisiä) ei olisi ehditty tehdä tuossa ajassa. Jos tuota ei oltu suunniteltu ja valmisteltu etukäteen, tuo purkuräjäytysteoria on täysin mahdoton. Miksi tuo kerrottiin suomeksi televisiossa? Mistä tuo tieto on tullut? Suomessa tuota ei ole kyllä keksitty.

Mielenkiintoisia juttuja, siispä jaan myös omani! :)

Teininä kirjoittelin suomi24:n keskustelupalstoilla nimimerkillä, jota tuttujeni ei olisi pitänyt tietää. Kerran sain viestiä palstalla joltain tyypiltä, joka tiesi selkeästi kuka olin todellisessa elämässäni ja kertoi olevansa ihastunut. Vaihdoimme joitakin sähköposteja ja yhtäkkiä hänestä ei enää kuulunut mitään. Ja olin miettinyt pääni puhki kuka tuo henkilö oli enkä saanut koskaan sitä tietää. Pitkään asia vaivasi ja yhä edelleen se näköjään tulee mieleen sopivan asiayhteyden myötä :D

Olisin halunnut todella tietää oliko viestittelijä kenties oma siskoni, joka tahtoi pilailla kustannuksellani tai joku koulukaverini, joka oli kirjaston koneelle tullut jälkeeni ja nähnyt sivuhistoriasta missä olin käynyt (joskus se varmasti unohtui tyhjentää). Tai joku sähköpostikaverini, jolle olin mennyt paljastamaan liikaa itsestäni? Vai oliko se oikeasti joku todellinen ihastuja!? Kaikista eniten epäilen omaa siskoani.

Toinen erikoinen asia tapahtui samaisina teinivuosina, kun näin unta, että saan tuntemattomasta numerosta puhelun ja kun vastaan, alkaa soida klassista musiikkia ja vähän ajan päästä joku kertoo olevansa ihastunut minuun ja sulkee puhelimen. Ei varmaan tarvitse sanoa, mutta näin kävi todellisuudessa! :D enkä ollut kenellekään kertonut unestani.

Ehkä katsoin vain liikaa romanttisia komedioita teininä :D

Minulla oli mummoni poismenon jälkeen hänen vanha ompelukoneensa. En ole mikään käsityöihminen enkä osaa käyttää ompelukonettakaan kummoisesti. Ähräsin alalangan kanssa, en millään meinannut saada sitä tulemaan järkevästi sieltä, kunnes tuskastuneena huokaisin "mummo, tuu auttaa!" Yhtäkkiä ajattelin ikään kuin mummoni äänellä "sul on väärinpäin se siellä" ja kas, käänsin ylösalaisin sen ja homma alkoi pelittää. Tuo muisto lämmittää ja naurattaa, vaikka en usko todellisuudessa mihinkään yliluonnollisiin. 

Ihme touhua. kirjoitti:

Muutin syksyllä uuteen kaupunkiin, joka on aika pieni. Pari kilometriä kodistani on jonkinlainen kehitysvammaisten asuntola, jonka nimen minä tiedän, mutta johon minulla ei ole mitään yhteyksiä. Muuttoni jälkeen minulle on todella usein puhuttu siihen tapaan aivan kuin asuisin siellä asuntolassa. Esim. apteekissa on useamman kerran kysytty, että jakavatko ohjaajat lääkkeeni, kaupassa saatetaan kysyä, että tulevatko ostokset asuntolan laskuun, hammaslääkärissä kysyttiin, että asunko siellä asuntolassa, tuntemattomat ihmiset kadulla saattavat tulla kysymään, että eikö minun pitäisi olla siellä asuntolassa eikä ulkona kävelemässä ja että osaanko sinne takaisin yksin jne. Ihmiset ovat aina yhtä ihmeissään, että kun kerron, että en ole sen asuntolan asukas. Miksi niin monet ihmiset luulevat, että olen sen asuntolan asukas, kun tietääkseni käytöksessäni, ulkonäössäni tai muissa sellaisista seikoista ei pitäisi luulla minun olevan kehitysvammainen ja siksi asua siellä asuntolassa. Minä jopa lähetin sähköpostia kuvani kanssa sinne asuntolaan kysyen, että muistutanko minä jotain heidän asukastaan ja kertoen, että minua luullaan usein asuntolan asukkaaksi. Vastauksen mukaan siellä ei ole koskaan asunut minun näköistäni henkilöä ja hekin ihmettelivät samaa, sinnekin on kuulemma tullut kyselyitä, että onko heillä uusi asukas, joka kuljeskelee ilman lupaa pitkin kyliä. Sen asuntolan asukkaat kun ovat tietääkseni vielä sen verran vaikeavammaisia, että he tarvitsevat apua 24/7 eivätkä osaisi lähteä yksin sieltä esim. ostoksille kauppaan.

Voisiko tuo johtua pienen kaupungin "syndroomasta", eli kaikki tavallaan tietävät heti, jos muuttaa joku uusi tyyppi; sitten kylillä kerrotaan, että se uusi tyyppi muutti lähelle sitä asuntolaa ja lopulta tarina muuttaa muotoaan niin, että muutit sinne asuntolaan.

Kysy ensi kerralla, että miksi luulet minun olevan asuntolan asukas? Onhan tuo aika loukkaavaakin, jos kehitysvammaiseksi luullaan ja todella omituista. Mutta jotenkin tämä viesti oli samalla niin symppis ja hellyttäväkin :D 

Sain vuosia sitten oudon sähköpostiviestin työsähköpostiini. Siinä viitattiin ammattiini ja kyseltiin, olenko jo tänä vuonna alistunut toiselle miehelle, erilaiselle kuin *mieheni nimi*, kutsuttiin minua tuhmaksi tytöksi. Ahdistunut olo jäi tuon jälkeen. Luulin ensin pilaviestiksi mieheltäni, mutta ei ollut. En koskaan keksinyt, keneltä tuollainen viesti voisi olla peräisin.

Kaikki jolla katoilee niitä keittiötarvikkeita, olettehan ottaneet vetolaatikot irti ja katsoneet niiden taakse? irtotavarat liikkuvat noissa helposti ja tipahtelevat alempiin laatikkoihin tai niiden kaikkien taakse. Toinen on tiskikoneen pohja ja sitten kaikenmaailman desimitat ja lusikat löytyvät toisinaan jauhopusseista yms.

Multa on kadonnut vihreät housut. Yks päivä 4 vuotta sitten järjestelin vaatekaappia, eli purin vaatteet sieltä pois. Nuo housut mukaan lukien. Vaan koskaan en laittanut housuja takas kaappiin, olivat kadonneet sen siliän tien.

Kerran mökillä puolestaan etsin koiraa, luulin että se oli karannut. Kun tulin sisään, koira makasikin pöydän alla - muistan vieläkin miten se tuijotti mua nappisilmillään. Oven olin laittanut tiukasti kiinni. Kun sitten lähdin seuraavan kerran ulos, koira makoilikin pihalla.

tantta kirjoitti:

Multa on kadonnut vihreät housut. Yks päivä 4 vuotta sitten järjestelin vaatekaappia, eli purin vaatteet sieltä pois. Nuo housut mukaan lukien. Vaan koskaan en laittanut housuja takas kaappiin, olivat kadonneet sen siliän tien.

Kerran mökillä puolestaan etsin koiraa, luulin että se oli karannut. Kun tulin sisään, koira makasikin pöydän alla - muistan vieläkin miten se tuijotti mua nappisilmillään. Oven olin laittanut tiukasti kiinni. Kun sitten lähdin seuraavan kerran ulos, koira makoilikin pihalla.

Matrix repeilee...