Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Nii jos joku tietää mikä juttu tai video se oli niin kertokaa ku en muista sen nimeä tai että oliko edes vankeja 2. Maailmansodasta mutta kuitenki että olivat tosi kauan lukittuna jossain pimeässä luolassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mr. C kirjoitti:
Nii jos joku tietää mikä juttu tai video se oli niin kertokaa ku en muista sen nimeä tai että oliko edes vankeja 2. Maailmansodasta mutta kuitenki että olivat tosi kauan lukittuna jossain pimeässä luolassa
Olisko ollut Jugoslaviassa? Siellähän oli aika raaka meno puolin ja toisin.
Hui kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös tiedän koska mieheni tulee kotiin. Oli se sitten töistä, kaupasta tai juhlimasta. Joitain minuutteja ennen kuin tulee tiedän että on kohta kotona.
Alkoi joskus seurustelun alkuaikoina kun hän tuli usein luokseni niin että olin jo nukkumassa. Aika ei ollut mitenkään säännöllinen vaan usean tunnin haarukassa jolloin saattoi tulla. Heräsin aina noi 10min ennen kuin hän tuli ovesta.
Meillä on kaksi vuotias lapsi joka myös taitaa tietää koska isä tulee, hän ei osaa puhua mutta menee usein eteiseen odottamaan juuri ennen kuin isä tulee ovesta.En usko mihinkään yliluonnolliseen ja pelkästään kirjoittaminen tästä tuntuu hölmöltä. En varmasti muuta kuin anonyyminä kertoisi tästä :D
Itsellä ollut jo vuosikausia samantyyppisiä "mysteerikokemuksia". Usein mieleeni juolahtaa ihan puskista joku vanha tuttu, ystävä tai sukulainen. Joitain sekuntteja tuommoisen ajatuksen jälkeen puhelin piippaa viestiä tai puhelua. Kuten arvata saattaa, soittajana/viestittäjänä on tämä henkilö ketä olen juuri ajatellut.
Voi olla sattumaa, mutta yllättää joka kerta :)
meillä käy niin että puhutaan sukulaisesta ja sitte se tulee seuraavina päivinä tai jopa samana iltana käymään
Kun olin 17v, meille alkoi lankapuhelimeen soitella nainen joka väitti että isäni oli tehnyt hänet raskaaksi ja hylännyt. Isäni vain on Markku, ei Ossi minkä lisäksi nainen piti minua ja äitiä yhtenä ja samana henkilönä.. Puhelut olivat outoja sekä ahdistavia " Mä lähetän kuvan" " Pojasta tulee Oskari, kirjoita se ylös kuulitko! " Miksei Ossi halua puhua mun kanssa?" " Sano että mä rakastan silti"." OSSIIIII".
Nainen oli puhelujen aikana itkuinen ja välillä tuntui että on kännissä tai lääkepöhnässä', toivon todella ettei siellä ollut vauvaa! Viimeisessä puhelussaan ilmoitti muuttavansa Osloon.
Mä näin lapsena (n. 4-vuotiaana) unta, että joku (muistaakseni pitkä mies) oli yöllä huoneessani ja varasti lempileluni, ihanan söpön pehmopossun. Aamulla possu ei enää ollut huoneessani enkä nähnyt sitä koskaan sen koommin. Kumma juttu, en tajua vieläkään, mihin se katosi! Tuskin kukaan sen tosiaan kävi varastamassa. Vai jos sittenkin? Miksi esim. vanhempani olisivat sen minulta piilottaneet? Koko hommassa ei ole mitään järkeä!! Itkin possun perään melko kauan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesin eilen pyykkiä ja muistan laittaneeni muiden pyykkien joukkoon pienen pyyhkeen, johon pyyhin keittiössä kädet esim. tiskattuani tai pestyäni kädet ennen kuin alan laittamaan ruokaa. Tänään kaupasta tullessa muistin tämän ketjun ja sen, että pyyhe ei ollut mukana kun laitoin pyykit kuivumaan. No, siellähän se oli pyykkikorissa kuivana aivan kuin ei olisi pyykkien joukossa ollutkaan. Jos se olisi unohtunut pyykkikoriin lojumaan siksi, että en olisi muistanut laittaa sitä kuivumaan, niin olisi sen luullut olevan vielä ainakin hiukan kostea ja muistan, kuinka pyykkikori oli tyhjä, kun vein sen takaisin pesukoneen viereen. Vien kohta roskia roskikseen ja heitän sen pyyhkeenkin sinne, koska en halua säilyttää luonani tuollaista pyyhettä, joka katoaa ja ilmestyy omia aikojaan miten sattuu ja minne sattuu, se kun on selvä kummituksen poikanen ja kasvaa pian täysikasvuiseksi kummitukseksi, jos kummitukset ovat sellaisia kuin ne joissain kuvissa ovat, että niillä on joku lakana päällä. Kai kummituksella voi sitten olla pyyhekin päällä lakanan sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan autistinen ov. kirjoitti:
Aloitin akvaarioharrastuksen noin 20 vuotta sitten ja silloin kun kävin akvaariokaupoissa katsomassa myynnissä olevia akvaariokaloja, niin muistan selvästi, että niissä oli tiikerinuoliainen-nimisen kalalajin kaloja myynnissä, mutta ne eivät olleet tiikerinuoliaisia, vaan ruumiinrakenteeltaan erilaisia, esim. pitempiä ja enemmän käärmeen kaltaisia kuin tiikerinuoliaiset ja uivatkin vedessä vähän samaan tapaan kuin käärme liikkuu maalla. Ne muistuttivat väritykseltään tiikerinuoliaisia, mutta ulkomuodoltaan hiukan piikkisilmiä, paitsi että olivat näitä selvästi isompia. Tiikerinuoliaiset eivät sellaiseen luultavasti pystyisi, joten en usko että kyseessä olivat tiikerinuoliaiset. Lisäksi näiden kalojen nimi oli muistaakseni tiikerimonni. Kun minulla sitten oli akvaario ja kysyin akvaariokaupassa, että voinko ottaa sinne tiikerimonneja, niin myyjä katsoi minua ihmeissään ja ihmetteli, että mitä kaloja tarkoitan. Sitten huomasin, että siellä ei ollut enää niitä kaloja myynnissä, vaikka pari kuukautta aikaisemmin varmasti oli enkä ole koskaan sen jälkeen nähnyt missään sellaisia kaloja, en edes internetin kuvissa vaikka olen yrittänyt etsiä monilla eri hakusanoilla esim. suomen, englannin ja saksan kielillä ja erilaisilla kalasukujen tieteellisillä nimillä. Taitaa jäädä mysteeriksi koko juttu ellei sitten mieleni ole tehnyt minulle sellaista kepposta, että olen nähnyt tiikerinuoliaisia myynnissä mutta olen jotenkin mielessäni saanut ne näyttämään ja käyttäytymään eri lailla kuin tiikerinuoliaiset. Tai sitten olen nähnyt todella elävän tuntuista unta kyseisestä kalalajista ja olen sekoittanut sen todellisuuteen.
Tässä kuvia tiikerinuoliaisista ja piikkisilmistä, koska moni ei varmastikaan tiedä, että miltä ne näyttävät:
https://www.google.fi/search?q=tiikerinuoliainen&source=lnms&tbm=isch&s…
https://www.google.fi/search?biw=1607&bih=589&tbm=isch&sa=1&ei=xkl0Wuqt…
Piikkisilmiä ne olivat, nuohan muistuttavat väritykseltään vähän toisiaan. Akvaariokauppias merkinnyt lajin vain väärin. Ei mitään ihmeellistä tässä.
Eivät ne olleet piikkisilmiä, sillä ne olivat selvästi isompia kuin piikkisilmät (noin 20cm pitkiä ja monta kertaa paksumpia) ja en ole koskaan nähnyt sen värisiä piikkisilmiä. Sitä paitsi ne olivat ruumiinmuodoltaankin erityisesti pään alueelta erilaisia kuin piikkisilmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 17v, meille alkoi lankapuhelimeen soitella nainen joka väitti että isäni oli tehnyt hänet raskaaksi ja hylännyt. Isäni vain on Markku, ei Ossi minkä lisäksi nainen piti minua ja äitiä yhtenä ja samana henkilönä.. Puhelut olivat outoja sekä ahdistavia " Mä lähetän kuvan" " Pojasta tulee Oskari, kirjoita se ylös kuulitko! " Miksei Ossi halua puhua mun kanssa?" " Sano että mä rakastan silti"." OSSIIIII".
Nainen oli puhelujen aikana itkuinen ja välillä tuntui että on kännissä tai lääkepöhnässä', toivon todella ettei siellä ollut vauvaa! Viimeisessä puhelussaan ilmoitti muuttavansa Osloon.
Isäsi oli valehdellut sille nimensä.... Sulla on ehkä sisarpuoli Oslossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 17v, meille alkoi lankapuhelimeen soitella nainen joka väitti että isäni oli tehnyt hänet raskaaksi ja hylännyt. Isäni vain on Markku, ei Ossi minkä lisäksi nainen piti minua ja äitiä yhtenä ja samana henkilönä.. Puhelut olivat outoja sekä ahdistavia " Mä lähetän kuvan" " Pojasta tulee Oskari, kirjoita se ylös kuulitko! " Miksei Ossi halua puhua mun kanssa?" " Sano että mä rakastan silti"." OSSIIIII".
Nainen oli puhelujen aikana itkuinen ja välillä tuntui että on kännissä tai lääkepöhnässä', toivon todella ettei siellä ollut vauvaa! Viimeisessä puhelussaan ilmoitti muuttavansa Osloon.
Isäsi oli valehdellut sille nimensä.... Sulla on ehkä sisarpuoli Oslossa.
Isä ei käynyt viihteellä, eikä muutenkaan oikein töiden (tehdas jossa pelkkiä miehiä töissä) jälkeen liikkunut kotoa mihinkään, joten on epätodennäköistä että olisi pongannut jostain naisen ja päättänyt pettää äitiä. Lyhyt, ujo ja jo kaksivitosena kaljuutunut isä ei muutenkaan ollut mikään Rasputin, joka saisi naiset kumoon pelkällä katseella .D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin brittiläistä tositv-sarjaa, jossa oli jokin firma, joka sai tilauksia kaikkialta maailmasta. Huomasin ajattelevani, että kohta tuossa sanotaan, että on tilaus Suomesta. Meni 10-30 sekuntia ja niin siinä sitten tosiaan sanottiin.
Sinänsä epätodennäköistä mutta mahdollista näköjään.
Se tiikerimonneja nähnyt ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan autistinen ov. kirjoitti:
Aloitin akvaarioharrastuksen noin 20 vuotta sitten ja silloin kun kävin akvaariokaupoissa katsomassa myynnissä olevia akvaariokaloja, niin muistan selvästi, että niissä oli tiikerinuoliainen-nimisen kalalajin kaloja myynnissä, mutta ne eivät olleet tiikerinuoliaisia, vaan ruumiinrakenteeltaan erilaisia, esim. pitempiä ja enemmän käärmeen kaltaisia kuin tiikerinuoliaiset ja uivatkin vedessä vähän samaan tapaan kuin käärme liikkuu maalla. Ne muistuttivat väritykseltään tiikerinuoliaisia, mutta ulkomuodoltaan hiukan piikkisilmiä, paitsi että olivat näitä selvästi isompia. Tiikerinuoliaiset eivät sellaiseen luultavasti pystyisi, joten en usko että kyseessä olivat tiikerinuoliaiset. Lisäksi näiden kalojen nimi oli muistaakseni tiikerimonni. Kun minulla sitten oli akvaario ja kysyin akvaariokaupassa, että voinko ottaa sinne tiikerimonneja, niin myyjä katsoi minua ihmeissään ja ihmetteli, että mitä kaloja tarkoitan. Sitten huomasin, että siellä ei ollut enää niitä kaloja myynnissä, vaikka pari kuukautta aikaisemmin varmasti oli enkä ole koskaan sen jälkeen nähnyt missään sellaisia kaloja, en edes internetin kuvissa vaikka olen yrittänyt etsiä monilla eri hakusanoilla esim. suomen, englannin ja saksan kielillä ja erilaisilla kalasukujen tieteellisillä nimillä. Taitaa jäädä mysteeriksi koko juttu ellei sitten mieleni ole tehnyt minulle sellaista kepposta, että olen nähnyt tiikerinuoliaisia myynnissä mutta olen jotenkin mielessäni saanut ne näyttämään ja käyttäytymään eri lailla kuin tiikerinuoliaiset. Tai sitten olen nähnyt todella elävän tuntuista unta kyseisestä kalalajista ja olen sekoittanut sen todellisuuteen.
Tässä kuvia tiikerinuoliaisista ja piikkisilmistä, koska moni ei varmastikaan tiedä, että miltä ne näyttävät:
https://www.google.fi/search?q=tiikerinuoliainen&source=lnms&tbm=isch&s…
https://www.google.fi/search?biw=1607&bih=589&tbm=isch&sa=1&ei=xkl0Wuqt…
Piikkisilmiä ne olivat, nuohan muistuttavat väritykseltään vähän toisiaan. Akvaariokauppias merkinnyt lajin vain väärin. Ei mitään ihmeellistä tässä.
Eivät ne olleet piikkisilmiä, sillä ne olivat selvästi isompia kuin piikkisilmät (noin 20cm pitkiä ja monta kertaa paksumpia) ja en ole koskaan nähnyt sen värisiä piikkisilmiä. Sitä paitsi ne olivat ruumiinmuodoltaankin erityisesti pään alueelta erilaisia kuin piikkisilmät.
Puikkokaloja? Marmoripuikkokala tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti kuulen miehen tulevan töistä kotiin, ulko-oven lukossa avaimen rapinaa, tömistelyä eteisessä ja sen jälkeen äänet loppuvat... menee muutama min. ja mies tulee oikeasti kotiin. Vähän aikaa sitten mies aloitti kysymään jotakin asiaa, aloitti lauseen "Onko meillä..." ja tiesin yhtäkkiä mitä aikoo kysyä ja vastasin. Olimme kummatkin ihmeissämme. Jotain muutakin vastaavaa ollut. Tarkoitettuja toisillemme vai mistä kyse?? :)
Tuohan on tyypillinen etiäinen. Itse en ole kokenut niitä, mutta isoäitini ennen kuin puhelimet yleistyivät, käytti niitä hyväkseen arjessaan. Esimerkiksi yllätysvieraille hän tiesi leipoa pullat valmiiksi etiäisten ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti kuulen miehen tulevan töistä kotiin, ulko-oven lukossa avaimen rapinaa, tömistelyä eteisessä ja sen jälkeen äänet loppuvat... menee muutama min. ja mies tulee oikeasti kotiin. Vähän aikaa sitten mies aloitti kysymään jotakin asiaa, aloitti lauseen "Onko meillä..." ja tiesin yhtäkkiä mitä aikoo kysyä ja vastasin. Olimme kummatkin ihmeissämme. Jotain muutakin vastaavaa ollut. Tarkoitettuja toisillemme vai mistä kyse?? :)
Tuohan on tyypillinen etiäinen. Itse en ole kokenut niitä, mutta isoäitini ennen kuin puhelimet yleistyivät, käytti niitä hyväkseen arjessaan. Esimerkiksi yllätysvieraille hän tiesi leipoa pullat valmiiksi etiäisten ansiosta.
Ja viittaan siis kolinaan ja oven ääniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jäänyt vaivaamaan, mitä ihanalle isotädilleni tapahtui uutenavuotena n.15 vuotta sitten. Tai tiedän, että miehensä tappoi hänet ja puukotti oman siskonsa pyörätuoliin. Mutta miksi? Mitä siellä mökillä tapahtui? Olin itse silloin ehkä 12v eikä mulle mitään kerrottu. Ei myöhemminkään aikuisena kun kyselin.. Hautajaisissa arkku oli auki, mutta en saanut käydä katsomassa isotätiä. Muka oli niin pahannäköinen, mutta tuskin arkku silloin olisi jätetty auki edes.
Mulle on käynyt noin miten pari ketjuun kirjoittanutta kertoi pahoista viboista tuntemattomiin ihmisiin.
Ensimmäisen kerran tämä tapahtui lenkkipolulla. Oli valoisaa ja metsäpolkua vastaan tuli nuori tavallisen näköinen mies. Hän ei kuitenkaan väistänyt mua kapealla polulla ja hän katsoi suoraan silmiin. Katse oli ilmeetön, muttei kuitenkaan suoraan uhkaava tms. Jouduin itse väistämään ja sen jälkeen pingoin kauheaa vauhtia ihmisten ilmoille.
Mutta kerran mulla on tullut varsinaisesti todella kylmäävä olo eräästä aivan tavallisen oloisesta miehestä. Olin töissä kaupassa ja ohitseni käveli miesasiakas. Samalla hetkellä mulle tuli joku häivähdys todella raa’asta tai julmasta teosta. Ehkä jopa taposta. Tunne oli niin vahva ja todellinen että edelleen uskon tuon miehen tehneen jotain todella pahaa.
Sanottakoon että olen nykyisessä työssäni kohdannut mm. taposta tuomitun mutta koskaan ei ole välittynyt samanlaista tunnetta kenestäkään muusta.
Toinen kokemus, johon samaistun ketjussa oli se kun tulin raskaaksi. Mua harmitti raskaaksi yrittäessämme että jouduin matkustamaan yksin viikonlopuksi isoäitini hautajaisiin juuri ovulaation aikoihin. Harrastettiin seksiä keskiviikkona ja lauantaina hautajaisissa olin aivan varma, että olin tullut raskaaksi. Näin sitten olikin. Tyttärelläni oli syntyessään isoäitini katse, näin myös äitini kertoi. Jos uskoisin sielunvaellukseen niin ajattelisin, että isoäidin sielu siirtyi tyttäreeni.
Muutamia vuosia sitten asuin entisen miehen kanssa rivarissa, jossa oli ovet pihalle molemmin puolin kämppää. Takaovia ei saanut ulkopuolelta auki, sillä kahvat oli ainoastaan sisäpuolella. Takaovi oli siis kaksiovinen, joista ensimäinen aukesi käännettävällä kahvalla ja ulommainen ainoastaan avaimella.
Eräs ilta käydessämme nukkumaan kaikki oli ihan normaalisti ja ovet lukittuina. Heräsin aamulla poikkeavasti jo viideltä ja noustessani huomasin takaovien olevan täysin auki ja lattialla kuraiset kengänjäljet.
Ikinä ei selvinnyt kuka asunnossa oli käynyt ja miten hän oli päässyt sisälle, sillä missään ei näkynyt murtojälkiä. Mysteeri on myös, miksi asuntoon oli tultu mitään viemättä. Molemmat nukuimme miehen kanssa alasti ja voitte varmaan kuvitella, kuinka ahdistaa ajatus siitä, että meitä on esimerkiksi valokuvattu tmv.
Itse osaan "ennustaa" mikä biisi soi radiossa seuraavaksi. Kuuntelen radiota yleensä vain työmatkoilla. Autossa tulee vietettyä jonku verran aikaa ja jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota siihen kuinka usein veikkaukseni seuraavasta biisistä osuvat oikeaan.
Voisi kuvitella, ettei tuo nyt oo mitenkään ihmeellistä: jokainen radiokanava soittaa samoja biisejä jatkuvasti, joten ihan tuurillakin voi usein osua oikeaan.
Kerroin "kyvystäni" naureskellen ystävilleni kun olimme pitkällä automatkalla viime kesänä. Noin 2 tunnin ajan kuuntelimme radiota, vaihdellen kanavia, ja 90% veikkauksistani osui oikeaan. Tunnelma alkoi olla jo hieman creepy joten siirryimme kuuntelemaan Spotifyä, josta saimme itse päättää musiikin.
En enää hirveesti kuuntele radiota.
Rakas koiramme kuoli vuosia sitten yllättäen niin, että emme ennättäneet mieheni kanssa kumpikaan paikalle. Meillä oli molemmilla tosi paha mieli tästä. Ensimmäisenä iltana kun olimme kotona ilman koiraa, kuulimme voimakasta haukuntaa talomme ulkopuolelta. Haukku jatkui ja jatkui. Menimme terassille ihmettelemään asiaa. Talon takana on kallio, jonka päälle usein kiivettiin koiran kanssa ulkoilemaan. Kallion laella yötaivasta vasten näkyi täsmälleen koiramme näköinen varjo. Kun pääsimme ulos, haukku lakkasi ja koiran varjo näytti katsovan meitä. Sitten se kääntyi ja käveli pois. Koiramme tuli meille sanomaan vielä jäähyväiset, näin uskon. En ole koskaan nähnyt mitään yliluonnollista enkä uskoisi tätäkään ellen olisi nähnyt sitä yhdessä puolisoni kanssa.
Kun olin lapsi, pelkäsin sänkyni yläpuolella olevaa lamppua, jossa oli kangasvarjostin. En osannut sanoa syytä siihen, mutta pelkoni oli niin voimakas että isäni joutui asentamaan uuden lampun.
No, asia ei suinkaan parantunut uuden lampun myötä. Tässä lampussa oli posliinivarjostin, ja hehkulamppu ruuvattiin kiinni varjostimen sisään. Siitä huolimatta kävi kahdesti niin, että illalla sängyssä lueskellessani kuului pieni pamaus, näkyi välähdys ja hehkulamppu singahti irti varjostimesta pääni viereen tyynylle. Tämä riitti vanhemmilleni ja siihen seinään ei enää ruuvattu yhtäkään lamppua. Seuraava lukulamppu olikin sitten pöydällä sänkyni takana, eikä siitä tullut mitään ongelmia.
Tulee vaan mieleen, että mitä jos sen ensimmäisen kangasvarjostimellisen lampun kanssa olisi käynyt samoin kuin sen posliinisen kanssa - siitä olisi saattanut tulla tulipalo. Olen kuullut monesti että lapset vaistoavat asioita syvemmällä tasolla kuin aikuiset, eli vaistosinko tulipalovaaran ekan lampunvarjostimen kanssa? Mitään selitystä ei räjähtelevälle lampulle koskaan löytynyt.
Olen lukenut tätä keskustelua ja miettinyt, että mulle ei oo ikinä sattunut mitään ihmeellistä. Kuitenkin tällä viikolla kun pääsin koulusta, kävelin parkkipaikalle autoni luokse. Parkkipaikka oli vähän sivummalla, siellä oli muitakin autoja mutta en nähnyt muita ihmisiä. Klo oli 15.30 eli valoisaa oli. Olin melkein autolla kun kuulin jonkun sanovan nimeni kahdesti semmoisella hilpeällä mutta hiljaisella äänellä. Katselin ympärilleni enkä nähnyt ketään ja autotkin olivat lumen peitossa eli tuskin niissäkään ketään oli, ja tuskin sieltä auton sisältä olisi mitään kuulunutkaan. Hieman tätä ihmettelen edelleen, mutta ehkä joku ajatteli minua juuri tuolloin :)