Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Sain yläasteella (somea ei vielä varsinaisesti ollut) rakkauskirjeen sähköpostikortin muodossa. Lähettäjä ei ollut laittanut mukaan sähköpostiosoitettaan tms., ja nimekseen kirjoittanut Salarakas. On varmistettu, ettei kukaan kiusaajistani tai kavereistani lähettänyt korttia pilailumielessä. Parista lauseesta kortissa kävi ilmi, että kirjoittaja tunsi minut ainakin ulkonäöltä. Sähköposti taas oli varmaan koko koulun tiedossa, sillä se oli sellainen koululta saatu, ja kaikilla oli samanlainen. En koskaan saanut tietää kuka kortin lähetti. Olin yläasteella kiusattujen porukassa, joten ehkä senkään takia salainen ihailijani ei enää ottanut yhteyttä.
Lähetettiin joskus parhaan ystäväni kanssa tuollainen sähköpostikortti yhteiselle ihastuksellemme ja vaihdoimme vielä pari sähköpostiakin. Luulen että tyyppi ei tänäkään päivänä tiedä, kuka sen lähetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kerrostalossa ja meillä on postilaatikot alakerran aulassa. Kerran postia katsoessani löysin postiluukustani suklaarasian. Mitään viestiä tai muuta ei ollut mukana, rasiaa ei oltu myöskään pakattu postikuljetukseen. En tunne naapureistani kuin pari ulkonäöltä ja alaovet ovat lukossa 24/7, kaverit soittaa aina ennen kuin tulevat käymään. Koska rasia oli muoveissa ja täysin vahingoittumaton, söin suklaat. Olisi kiva tietää, että mikä juttu tuo nyt oli.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana lenkkeilin usein iltaisin, eikä mua koskaan pelottanut liikkua yksin iltapimeälläkään vaikka kuka olisi tullut vastaan. Paitsi yhden ainoan kerran. Mun piti mennä ohi nuoresta miehestä, joka oli menossa mun edellä samaan suuntaan kuin minä. Tässä tyypissä ei ollut varsinaisesti mikään selvästi vialla, mutta se pelotti mua ihan älyttömästi. Siis polvet alkoi tuntua vetelältä yms. Pakotin itseni kävelemään niin kuin mikään ei olisi vialla, en nopeuttanut tahtia, kyräillyt tai mitään sellaista, ja kun olin päässyt mutkan taakse enkä ollut enää sen näkyvissä tai kuuluvissa, aloin vaan juosta, että sain kunnolla välimatkaa.
Mitään ei tapahtunut enkä nähnyt tätä tyyppiä enää koskaan, mutta aina joskus mietin että oliko mun vaistot oikeessa vain olinko vaan vainoharhainen.
Mulla on käynyt useamman kerran myös näitä ihan vastaavia. Todella häiritsevää. Samoin on käynyt pari kertaa jonkun talon kanssa. Kerran esim rappukäytävään mennessäni on tullut todella vahva tunne, että hissiin et ainakaan mene, että NYT ja ÄKKIÄ ulos talosta. Tai jonkun omakotitalon ohi kävellessä pitää oikein tehdä töitä ettei lähtisi välittömästi juoksemaan. Kuin joku katselisi tms tunne. Vaikea selittää, eikä mitään koskaan käynyt, mutta varoittava tunne on TODELLA vahva. Tulee ihan huolestuneeksi, että näinköhän ihmiset tulee hulluiksi.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla isosiskoni nauhoitti kasetille milloin mitäkin (siis mankalla, ei vhs:llä). Kerran nauhoitus oli jäänyt päälle, kun meistä kukaan ei ollut kotona. Kun nauha myöhemmin kuunneltiin, kuulimme tavaroiden paiskomista ja matalaa murinaa. Muistan veläkin miten äiti nopeasti alkoi selittämään, että kasetin nauha on vain venynyt ja kummalliset äänet johtuvat siitä. Mutta itse muistan vieläkin ne äänet. Ihankuin joku - tai jokin - olisi ollut todella raivoissaan. Samassa asunnossa oli muutenkin omituinen ja painostava tunnelma.
Isä hakkaa äitiä nauhalla? Tai kenties rakastelee häntä villisti? Tai asialla isän sijaan äidin rakastaja? Tai joku muu äidin omakohtainen tarve saada kysymykset tyrehdytettyä nopeasti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana lenkkeilin usein iltaisin, eikä mua koskaan pelottanut liikkua yksin iltapimeälläkään vaikka kuka olisi tullut vastaan. Paitsi yhden ainoan kerran. Mun piti mennä ohi nuoresta miehestä, joka oli menossa mun edellä samaan suuntaan kuin minä. Tässä tyypissä ei ollut varsinaisesti mikään selvästi vialla, mutta se pelotti mua ihan älyttömästi. Siis polvet alkoi tuntua vetelältä yms. Pakotin itseni kävelemään niin kuin mikään ei olisi vialla, en nopeuttanut tahtia, kyräillyt tai mitään sellaista, ja kun olin päässyt mutkan taakse enkä ollut enää sen näkyvissä tai kuuluvissa, aloin vaan juosta, että sain kunnolla välimatkaa.
Mitään ei tapahtunut enkä nähnyt tätä tyyppiä enää koskaan, mutta aina joskus mietin että oliko mun vaistot oikeessa vain olinko vaan vainoharhainen.
Mulla on käynyt useamman kerran myös näitä ihan vastaavia. Todella häiritsevää. Samoin on käynyt pari kertaa jonkun talon kanssa. Kerran esim rappukäytävään mennessäni on tullut todella vahva tunne, että hissiin et ainakaan mene, että NYT ja ÄKKIÄ ulos talosta. Tai jonkun omakotitalon ohi kävellessä pitää oikein tehdä töitä ettei lähtisi välittömästi juoksemaan. Kuin joku katselisi tms tunne. Vaikea selittää, eikä mitään koskaan käynyt, mutta varoittava tunne on TODELLA vahva. Tulee ihan huolestuneeksi, että näinköhän ihmiset tulee hulluiksi.
No skitsofrenia kyllä oireilee noin aluksi itse asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana lenkkeilin usein iltaisin, eikä mua koskaan pelottanut liikkua yksin iltapimeälläkään vaikka kuka olisi tullut vastaan. Paitsi yhden ainoan kerran. Mun piti mennä ohi nuoresta miehestä, joka oli menossa mun edellä samaan suuntaan kuin minä. Tässä tyypissä ei ollut varsinaisesti mikään selvästi vialla, mutta se pelotti mua ihan älyttömästi. Siis polvet alkoi tuntua vetelältä yms. Pakotin itseni kävelemään niin kuin mikään ei olisi vialla, en nopeuttanut tahtia, kyräillyt tai mitään sellaista, ja kun olin päässyt mutkan taakse enkä ollut enää sen näkyvissä tai kuuluvissa, aloin vaan juosta, että sain kunnolla välimatkaa.
Mitään ei tapahtunut enkä nähnyt tätä tyyppiä enää koskaan, mutta aina joskus mietin että oliko mun vaistot oikeessa vain olinko vaan vainoharhainen.
Mulla on käynyt useamman kerran myös näitä ihan vastaavia. Todella häiritsevää. Samoin on käynyt pari kertaa jonkun talon kanssa. Kerran esim rappukäytävään mennessäni on tullut todella vahva tunne, että hissiin et ainakaan mene, että NYT ja ÄKKIÄ ulos talosta. Tai jonkun omakotitalon ohi kävellessä pitää oikein tehdä töitä ettei lähtisi välittömästi juoksemaan. Kuin joku katselisi tms tunne. Vaikea selittää, eikä mitään koskaan käynyt, mutta varoittava tunne on TODELLA vahva. Tulee ihan huolestuneeksi, että näinköhän ihmiset tulee hulluiksi.
No skitsofrenia kyllä oireilee noin aluksi itse asiassa.
Oletkos lääkiksessä kun noin näet diagnooseja missä niitä ei ole? Minulla oli kurssikaveri jolla oli samaa vaivaa.
Onko kellekään käynyt näin? Olin aikanaan Tina Turnerin konsertissa ja sen jälkeen siellä ollutta porukkaa alkoi tulvia Pasilan asemalle. Siellä asemalla joku minulle tuntematon mies sanoi mulle jotain siitä konsertista. En muista tarkalleen mitä se oli, mutta muistaakseni kehui konserttia. Samassa hetkessä mulle tuli välähdyksen omainen ajatus päähän, että tuo mies on raiskannut jonkun. En tiedä, mistä tämä ajatus oikein päähäni tuli, kun mieskin oli ulkoisesti ihan tavallinen. Muistan vieläkin, miten säikähdin. Menin samaan junaan kuin tuo mies, mutta hakeuduin vaunuun, joka oli mahdollisimman kaukana ko. tyypistä. Ja kotiini kuljin ihan säikkynä vilkuillen taakseni varmistaakseni, ettei mies seuraisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Asuin vanhempieni kanssa uudessa omakotitalossa. Yhtenä iltapäivänä tulin koulusta kotiin, ja tiesin että talo olisi tyhjä sillä vanhempani olivat siihen aikaan töissä. Hämmästyin kun kotiin tullessa yläkerrasta kuului todella kovaa musiikkia. Oliko joku kotona? Mutta kuka se muka voisi olla? Ja miksi joku soittaisi musiikkia niin kovalla?Menin yläkertaan tutkimaan asiaa. Ääni tuli huoneestani. Olin aivan kauhuissani, sillä olin luonteeltani pelokas enkä viihtynyt yksin kotona. Lopulta uskaltauduin menemään huoneeseeni. Huone oli tyhjä, mutta cd-soitin oli päällä ja pauhasi aivan täysillä niin että korvia särki. Sammutin soittimen ja jäin paikoilleni kauhusta jäykkänä odottamaan vanhempieni paluuta.
Tuo tapaus on jäänyt vaivaamaan minua. Miten cd-soitin oli mennyt itsestään päälle? Meillä ei ollut lemmikkieläimiä. Vaikka soitin olisi mennyt päälle itsestään sähkökatkoksen ja sähköjen palautumisen takia, miten äänet olivat täysillä?
Silläkin uhalla että pilaan hyvän selittämättömän tarinan. Minulla oli aikanaan cd-soitin joka toimi sähkökatkon yhteydessä juurin noin. Hyppäsi siis päälle ja oletuksena volyymi täysillä. Tästä tuli sanomista taloyhtiössä kun oli paukahtanut yöaikaan huutamaan juurikin sähkökatkon yhteydessä. Itse en ollut kotosalla vaan huoltomies oli käynyt möykän sammuttamassa.
Varmaan joku tyyppivika, muistan kun opiskelija-asuntolassa yhdessä asunnossa oli myös soitin joka teki tuota. Meni siis välillä itsestään päälle ja äänenvoimakkuus täysillä.
Oliko kyseessä cd-soitin, johon oli mahdollista säätää herätystoiminto? Mulla oli, ja herätystoiminto toimi oletusasetuksilla niin, että laitteeseen tuli virrat päälle säädettyyn aikaan ja levy lähti soimaan juurikin äänenvoimakkuus täysillä. Tällaiseen toimintoon ehkä yhteydessä tuo sähkökatkosten jälkeinen ilmiö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana lenkkeilin usein iltaisin, eikä mua koskaan pelottanut liikkua yksin iltapimeälläkään vaikka kuka olisi tullut vastaan. Paitsi yhden ainoan kerran. Mun piti mennä ohi nuoresta miehestä, joka oli menossa mun edellä samaan suuntaan kuin minä. Tässä tyypissä ei ollut varsinaisesti mikään selvästi vialla, mutta se pelotti mua ihan älyttömästi. Siis polvet alkoi tuntua vetelältä yms. Pakotin itseni kävelemään niin kuin mikään ei olisi vialla, en nopeuttanut tahtia, kyräillyt tai mitään sellaista, ja kun olin päässyt mutkan taakse enkä ollut enää sen näkyvissä tai kuuluvissa, aloin vaan juosta, että sain kunnolla välimatkaa.
Mitään ei tapahtunut enkä nähnyt tätä tyyppiä enää koskaan, mutta aina joskus mietin että oliko mun vaistot oikeessa vain olinko vaan vainoharhainen.
Mulla on käynyt useamman kerran myös näitä ihan vastaavia. Todella häiritsevää. Samoin on käynyt pari kertaa jonkun talon kanssa. Kerran esim rappukäytävään mennessäni on tullut todella vahva tunne, että hissiin et ainakaan mene, että NYT ja ÄKKIÄ ulos talosta. Tai jonkun omakotitalon ohi kävellessä pitää oikein tehdä töitä ettei lähtisi välittömästi juoksemaan. Kuin joku katselisi tms tunne. Vaikea selittää, eikä mitään koskaan käynyt, mutta varoittava tunne on TODELLA vahva. Tulee ihan huolestuneeksi, että näinköhän ihmiset tulee hulluiksi.
No skitsofrenia kyllä oireilee noin aluksi itse asiassa.
Asian vierestä, mutta älkää hyvät ihmiset oikeesti kirjoittako tänne noita diagnoosejanne, joita herkät ihmiset saattavat tosissaan miettiä. Kyllähän on niin, että jos sinulle on skitsofrenia puhjennut, niin ennen kuin saat siihen hoitoa et mieti oletko tullut hulluksi, vaan elät totena harhaisimmatkin ajatuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
frenchifier0 kirjoitti:
Minä olen nähnyt joskus kymmenen vuotta sitten isäni kaksoisolennon kun asuin vielä vanhempieni luona.
Tulin kerran lukiosta kotiin ja kävelin eteisestä olohuoneeseen. Isäni istui sohvalla katsellen ikkunasta ulos. Tervehdin häntä mutta hän ei vastannut, en jäänyt odottamaan vaan kävelin suoraan keittiön läpi vanhempieni makuuhuoneeseen moikkaamaan äitiäni.
Sielläpä isäni taas oli, katseli musiikkivideoita äitini kanssa. Käännyin katsomaan olohuoneeseen ja se oli tyhjä. Vieläkin kylmää kun ajattelen.
Vuosia myöhemmin näin kaksi kertaa veljeni kaksoisolennon toisen kotimme makuuhuoneessa. Hän oli hyvin elävän oloinen muttei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Molemmilla kerroilla kävelin portaat alas alakertaan ja "oikea" veljeni oli siellä puhumassa jonkun toisen kanssa.
Sekä veljeni että isäni ovat onneksi elossa ja voivat hyvin, mutta asia jäi painamaan. Mielisairauksien piikkiin en henkilökohtaisesti voi asiaa laittaa, kun nuppi on tutkitusti kunnossa... Hereilläkin olin ihan täysin molemmilla kerroilla.
Ei tarvitse olla nuppi epäkunnossa että kokee hallusinaation tai pari elämänsä aikana. The Cutin artikkeli Perfectly Healthy Brains Callucinate alkaa muuten lähes tismalleen samanlaisella esimerkillä lyhyestä hallusinaatiosta jossa tuttu henkilö näyttäisi olevan eri paikassa kuin oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla isosiskoni nauhoitti kasetille milloin mitäkin (siis mankalla, ei vhs:llä). Kerran nauhoitus oli jäänyt päälle, kun meistä kukaan ei ollut kotona. Kun nauha myöhemmin kuunneltiin, kuulimme tavaroiden paiskomista ja matalaa murinaa. Muistan veläkin miten äiti nopeasti alkoi selittämään, että kasetin nauha on vain venynyt ja kummalliset äänet johtuvat siitä. Mutta itse muistan vieläkin ne äänet. Ihankuin joku - tai jokin - olisi ollut todella raivoissaan. Samassa asunnossa oli muutenkin omituinen ja painostava tunnelma.
Isä hakkaa äitiä nauhalla? Tai kenties rakastelee häntä villisti? Tai asialla isän sijaan äidin rakastaja? Tai joku muu äidin omakohtainen tarve saada kysymykset tyrehdytettyä nopeasti...
Isä ei asunut meidän kanssa, eikä kukaan muukaan mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienehkössä suurkaupungissa piipahtaessani näin unta polttavasta rakkauden ja ikävän tunteesta, ja nämä tunteet jäivät todella vahvasti päälle herättyänikin. Iltapäivällä sitten sattumalta näin nuoruudenihastukseni useiden vuosien tauon jälkeen. Voi sanoa, että hieman sekosin...
Mutta se siitä, mitään merkittävämpää kohtaamista ei tapahtunut silloin eikä myöhemminkään.
Tapahtui tällä viikolla. Olin laittamassa kuusivuotiasta unille kun kuulin mieheni äänen. Lapseni sanoi myöskin, että isä tuli jo kotiin. No, eipä ollut vasn kotiutui vasta tuntien kuluttua normiaikaan töiden loputtua. Mutta ääni oli ihan selvä ja molemmat kuulimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää!
Melkein sanoin ääneen, että harmi ettei mulle oo sattunut mitään yliluonnollisuuksia. En ehkä sitä toivokkaan :D
Vierailija kirjoitti:
Tälle on varmaan jokin luonnollinen radioteknologinen selitys, mutta tuntui oudolta silloin, kun tämä tapahtui: Juttelin kaverini kanssa lankapuhelimella, kun yhtäkkiä puheen takaa alkoi kuulua musiikkia. Tutunoloista musiikkia. Kuoromme oli tuolloin tehnyt Ylelle joululaulunauhoituksen, ja nyt tuo nauha soi puhelimessa! Pyysin kaveria kuuntelemaan, mutta hän ei kuullut mitään. Kävin avaamassa radion, ja sieltä raikui sama joulumusiikki. Kaverilla ei ollut samaan aikaan radio päällä, ja mitään muuta ohjelmaa puhelin ei vastaanottanut, ainoastaan yhtäkkiä tuon meidän kuoron esityksen.
En yritä vihjailla mitään, mutta sairaalassa sektion jälkeen minusta kuulosti kuin huoneeni tuuletusjärjestelmä olisikin soittanut musiikkia. Ja aina samaa täysin kuvitteellista biisiä.
Mä kerroin pari sivua sitten siitä sormuksen lentämisestä.. muistui mieleen äidilleni sattunut vähän samantapainen meidän mökillä. Äiti oli ollut laittamassa puuhellaan lisää puita siten että molemmat kädet oli siinä hommassa kiinni. Yhtäkkiä näki kun jotain oli lentänyt hänestä pois päin ja kuuli kilahduksen. Helmikorvakoru oli lentänyt korvasta lattialle vajaan parin metrin päähän ja vieri sängyn alle. Ei ole koskaan löytynyt.
Samaisella mökillä (on mummolan naapurissa eli suvun tiluksia) olin yötä yksin nelisen vuotta sitten. Olin hölmönä ladannut puhelinta autossa pitämällä virrat päällä ja auton huono akku tyhjeni. Puhelin piti ladata että herätys toimii kun piti mennä aamulla töihin. Kun auton akku tyhjeni yritin vielä käynnistää mutta se vain naksutti eli oli niin tyhjä ettei mitään valoja enää edes syttynyt. Sain sen verran soitettua äidilleni että hän tulee aamulla klo 7 sinne ja lähden äidin autolla töihin ja mietitään sitten mitä mun autolle tehdään. Heräsin aamulla klo 05.00 ehdin olla hetken hereillä kun kuulin ulkoa äitini huutavan nimeäni. Menin ulos ja mietin että miksi se näin aikaisin tulee kun seiskalta vasta piti. No ei ollut äitiä. Ajattelin siinä sitten joutessani vielä kokeilla autoa vaikka tiesin että akku on tyhjä. Auto lähti kerrasta käyntiin eikä ollut mitään viitteitä että akun varaus olisi edes vähissä. Jätin auton käyntiin ja laitoin äitille viestin ettei tarvi tulla kun auto käynnistyi!! Laitoin myös että kuulin hänen äänen huutavan minua.. äiti sanoi heränneensä viideltä ja heti ajatelleensa mua. Ehkä se ajatus kuului mulle asti. Olen muutamalta autonkorjaajalta kysynyt että miten voi auto käynnistyä myöhemmin kun akku on ollut täysin tyhjä ja ei kuulemma voi. Eihän akku itsestään saa mitään virtaa. Jos jollain on selitys niin kuulen mielelläni!
Samaisella mökillä on muutakin hassua sattunut mutta tässä erikoisimmat.
Tuohon edelliseen akun tyhjentymiseen.. mulle kävi just noin. Odottelin tyttöä harrastuksestaan ja istuin autossa ja latasin puhelinta. Auto ei liikkunut mihinkään. Meni vajaa puoli tuntia ja käyntiin lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin syksyllä muutaman kuukauden ikäisen tyttäreni nukkumaan päikkyjä vaunuun talomme etukuistille ja menin itse pihatöihin talon toiselle puolelle itkuhälytin mukanani. Jonkun ajan päästä olin kuulevinani jotain epämääräistä ääntä vaikka itkuhälytin olikin hiljaa. Lähdin katsomaan, lähempänä kuulin että vauvahan se siellä itkee ja siunasin itkuhälyn pettämistä. Järkytyksekseni vauva makasi mahallaan kuistin portaikon edessä olevalla kiveyksellä ja itki tietysti ihan tolkuttomasti. Oli siis tehnyt matkan vaunuista kuistin läpi ja pienet portaat alas. Soimasin itseäni huonona äitinä kun en laittanut turvavöitä kiinni mutta olin ajatellut ettei hän vielä sieltä mihinkään lähtisi ennenkuin ehtisin hätiin. Jälkeenpäin olen pohtiloinut, että tapahtumaan liittyi outoja yksityiskohtia. Vauva ei tosiaankaan osannut vielä liikkua kuin ehkä hätäiseen kääntyä vähän vatsallaan navan ympäri lelun perässä. Nyt hän oli liikkunut suht pitkän matkan ikäisekseen, tullut alas vaunuista ja portaista mutta oli vahingoittumaton, jonka silloin pistin sen piikkiin että vaatteet ja unipussi olivat suojanneet. Lisäksi vaunun peitteet olivat tosi siististi, joten todella ovelasti oli tyttö osannut sieltä välistä tulla jos niin siististi olivat hänen jäljiltä jääneet.. ja sitten vielä se itkuhälyttimen yhtäkkinen sammuminen. Eli varmaankin tähän on ihan inhimillinen, joskin sydäntä kylmäävä selitys, mutta eipä ole koskaan selvinnyt ja on todellakin jäänyt vaivaamaan :/ Onneksi lähiseudulta ole tietääkseni kadonnut lapsia. Pitkään soimasin asiasta ihan vaan itseäni, mutta kyllä nyt uskon että ihan joku ihmisp*ska yritti pahaa perheellemme mutta onneksi epäonnistui. Tyttö kai alkoi itkemään kesken kaiken, voro säikähti ja laski lapsen maahan ennenkuin pinkaisi livohkaan (ympärillä sen verran metsää että pääsi helposti piiloon). Kunpa saisin vielä tietää kuka oli asialla.
Meille sattui kanssa kummallinen vastaava tapaus vauvan kanssa, mutta tiedän ettei siihen liity kolmansia osapuolia. Olimme miehen kanssa kävelemässä vaunujen kanssa. Lapsi oli silloin 3 kk ikäinen, eikä osannut liikkua. Vaunuissa oli valjaat, joita emme käyttäneet sillä hetkellä. Olimme pysähtyneet ja katsemme herpaantui jostain syystä, en muista puhuimmeko keskenämme vai miksi kumpikaan ei katsonut vaunuun päin. Näin sivusilmällä valkoisen harson leijailevan vaunuista alas ja mätkähtävän katukivetykseen. Muutaman sekunnin viiveellä tajusin, että sehän oli meidän vauva ja sitten hän aloitti maassa kovan itkun. Edelleen en tajua, miten hän sieltä vaunuista lusikahti katukivetykseen, mutta sen jälkeen pidettiin valjaita aina kiinni. Lensi vaunuista noin metrin matkan eli ei pudonnut ihan vaunujen juureen. Ehkä jotenkin jännitti kehonsa ja ponnahti siitä? Mitään ei kuitenkaan sattunut vauvalle ja kukaan muu ei ollut asialla, sillä oltiin siinä ihan kaksistaan miehen kanssa.
Vauvalla on kehon kokoon nähden älyttömät voimat, vaikka motoriikka onkin vielä vasta tulossa, siksi aina kiinni. Vauvahan pystyy esim. kannattelemaan omaa painoaan yhdellä kädellä, mihin tosi harva aikuinen pystyy. Joka on pidellyt itkevää ja potkivaa vauvaa sylissä esim. rokottaessa, huomaa sen. Sellaisilla voimilla pääsee helposti vaunusta jos haluaa.
Apua! Miten vaunukoppaan kiinnitetään vauva valjailla?
Jääny vaivaamaan yks YouTube video jossa kerrottiin joistain 2. Maailmansodan vangeista tms. Muistaakseni saksalaisten jotka lukitiin johonki pimeään luolaan (niillä oli ruokaa ja viskiä josta lisää myöhemmin...) Ja unohdettiin sinne varmaan parikskymmeneks vuodeks ja löydettiin tietyön aikana. Osa niistä oli kuollut ja haudattu sinne luolaan. Ja siinä videossa kertoja sano että "kun viskit oli juotu ja ruoat syöty he koittivat selviytyä"( video oli englanniks) ja ku kerroin siitä veljelle ni iskä sattu kuulemaan ja sano että se juttu oli totta
Ei tuossa ole mitään yliluonnollista, joskus ollessasi lapsi aikuinen on tehnyt väärin ja neuvonut unohtamaan.