Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Olin kaverini kaksikerroksissa omakotitalossa yksin koiravahtina. Aamuyöllä puoli neljän aikoihin sunnuntaina alakerrasta alkoi soimaan ilakoiva rock'n'roll niin, että koko talo raikui. Nukuimme koiran kanssa yläkerrassa, koira ei reagoinut niinkään mutta ite tietysti säikähdin ja tuli mieleen kaikki kauhuleffat ja ajatus, että joku piinaa mua. Otin tän ison koiran mukaani ja säntäsin keittiöstä hakemaan puukon :'D Kävin sammuttamassa musiikin ja kävin huolellisesti jokasen huoneen ja komeron läpi.
Sit ku siitä tokenin ni aattelin et okei, varmaan sähkökatkos sai tän aikaan. Kaveri kuitenkin totes kotiin tultua, että vaikka ois mennykin sähköt niin silti pitäis painaa nappuloita niin laitteesta ku kajareistaki, eikä ne oo ainakaa ollu hänen mukaansa päällä. Mutta vieläkin haluan uskoa, et se oli sähkökatkos. Silti vaivaa ja riipii vieläki se musiikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppini oli melko värikäs, mutta samalla epäkypsä ja joskus hyvin tahditon ihminen. Kuoli muutama vuosi sitten. Nyt kun aloimme järjestää hänen asuntonsa myyntiä, tapahtui seuraavaa:
kun olin lähdössä kiinteistövälittäjän kanssa vintille tarkistamaan vinttitiloja, ensin asunnon sisällä oleva kynnysmatto kääntyi siten, että emme ensin päässeet ulos. Näin ei ole koskaan aiemmin käynyt. Otin mukaani avaimen, jonka perässä luki kellarin ja vintin avain anopin käsialalla. Menimme hissillä vintille. Emme päässeet taloyhtiön avaimella vintin ovesta sisään ensin millään (siis normaali avain). Ihmettelimme. Sanoin: Kuule ******** (vainajan nimi), päästäisit nyt meidät tänne sovinnolla. Avain kääntyi.
Menimme vinttikomerolle ja huomasimme, että avain Abloy-lukkoon on väärä, emme siis päässeet sen sisälle.
Myöhemmin kun välittäjä oli jo lähtenyt, olin luvannut hänelle etsiä muita Abloy-avaimia ja löysinkin sellaisen, jossa luki perässä vintin vara-avain.
Menin hissillä vintille ja avain avasi komeron oven. Kun menin sisälle pimeään komeroon, kattovalot alkoivat välkkyä pariinkin kertaan. Minua alkoi jo vähän hirvittää koska en tuntenut vinttiä ollenkaan. Sitten vilkkuminen loppui. Olen varma siitä, että anoppi niitä vilkutteli, ehkä huvikseen tai antaakseen jotain merkkiä itsestään. Asunto oli hänelle tärkeä, hyvällä paikalla isossa kaupungissa.
Tänään sitten otin toisenkin arvioijan asunnolle ... sillä tavoin nuo merkit tulkitsin.
Jatkan tätä. Toinen arvioija arvioi asunnon arvon n 30000 euroa kalliimmaksi. Sehän on tietysti vain se, mitä siitä pyydetään, eri asia on se, kuka sen maksaa. Sanoin tälle arvioijalle, että älä ala painostaa ja soitella ja kysellä, otan itse yhteyttä mikäli valitsemme hänet.
Seuraavana päivänä selvisi, että meidän varsinaisessa asunnossamme on laaja vesivaurio. Vakuutusyhtiö maksaa nyt meille parin kuukauden vuokrat tuosta edellämainitusta asunnosta, koska emme voi asua täällä. Anoppi siis näki tilanteen jostain kauempaa, että eipä vielä pistetä myyntiin sitä asuntoa, koska ette voi asua siellä oikeassa kodissanne, jonne tulee perusteellinen kuivaus ja uudelleenrakennus.
Tuo ensimmäinen välittäjä oli ilmeisesti vähän harjoittelija. Aistin hänestä jotain outoutta ja epävarmuutta. Ilmoitin sähköpostitse, että emme käytä hänen toimistoaan ja pyysin että käy tipauttamassa antamani paperit sekä avaimen postiluukusta (kerrostalo). Hän lupasi. Ilmoitti sitten, että veikin ne sisälle, koska kuori ei mahtunut. Meni ilman lupaani sinne. Olin jo perunut suunnitellun myyntiaikeen. Kyllä se vaan olisi mahtunut, jos olisi ollut älliä taittaa kuoren pitkää sivua siten, että A4:t sen sisällä tulisivat luukusta sisään.
Avaimet oli jättänyt ilman mukaan antamaani avainnauhaa. Siitä laitoin uuden pyynnön, että laita se postitse. Se on minulle tärkeä avainnauha. Tänään menen paikalle ja olen ihan varma jo, että hän ei ole muistanut/saanut aikaiseksi tai sitten oli jo heittänyt pois. Varmaankin syyttelee sihteeriköitä. Hän teki myyntipaperitkin aivan sekavasti, jätti oleellista tietoa pois. Tuntuu, että hän on itse oma sihteerinsä ...
Hyvä, että anoppi räpsi valoja ja laittoi jalkaa oven väliin. Kiitokset siitä!
Minulle oli varmaan toistakymmentä vuotta mysteeri, mikä pihalla näkemäni valopallo oli. Ilahduin paljon, kun aikanaan Tiede-lehteä lukiessani selvisi, että se oli pallosalama. Lopultakin kävi selville, mitä kummajaista oikein olin lapsena ihmetellyt.
Asuimme kerrostalon toisessa kerroksessa, kadun toisella puolella oli Spar-kauppa. Olin pikkutyttö, noin 9v enkä saanut mistä lie syystä unta joten hiivin katselemaan keittiön ikkunasta, vanhemmat nukkuivat sikeästi. Näin kaupan vieressä jalkakäytävällä varjon, se näytti lapselta (pikkutytöltä?) mutta ketään siinä ei seissyt, katsoin varjoa pitkään ensin ikkunasta ja sitten parvekkeelta ja siinä se vain nökötti! Suunnittelin livahtavani ulos tutkimaan asiaa, mutta rohkeus ei riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Olin serkkuni luona lapsena yötä, oli talvi, lähimme ulos seikkailemaan. Seurattiin serkun kerrostalon takapihalta lähteviä jälkiä sellasen puskaryteikön poikki, mutta kun tultiin kohtaan jossa oli vain paljasta hankea, jäljet loppuivat kuin seinään.
Kummi ja siskonsa näkivät samanlaisen ilmiön: miehen ja koiran katoavat jäljet vastasataneessa lumessa. Oletan että lumi oli tyynesti paikallaan ilman tuulta ja liikettä, ns. hyvä ulkoiluilma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistui tänään töissä mieleeni outo juttu, jota en ole tullut ottaneeksi töissä puheeksi muiden kanssa, ihmetellyt vain itsekseni.
Meillä on viiden naisen tiivis työyhteisö, eikä kanssamme juuri työskentele koskaan ketään ylimääräisiä henkilöitä. Meillä on sosiaalitiloissa pukukaapit ja kaappeja on suunnilleen tuplamäärä henkilöstöön nähden. Ylimääräisissä kaapeissa säilytämme kaikkea tavaraa, jota harvoin tarvitaan. Käytössä olevissa kaapeissa meillä on kullakin nimilaput.
Jokunen vuosi sitten huomasin kerran, kun etsin niistä kaapeista jotain, että yksi ylimääräisistä kaapeista oli ikään kuin jonkun käytössä. Siellä oli pari vaatetta ja kengät ja joku kirjekuori. Ei kenenkään meidän henkilökunnan tyyliä ja jokaisella meillä oli nimetty kaappi käytössä.
Olisin varmasti tiennyt, jos meillä olisi ollut joku uusi työntekijä. En tiedä, miksi en kysynyt asiasta keneltäkään, vaan salaa pari kertaa kurkkasin kaappiin, että olivatko vaatteet siellä vielä. Pari viikkoa tamimeet olivat siellä, sitten häipyivät. Nyt jälkeen päin ajateltuna tuntuu vielä oudommalta.
Oliko mahdollista, että ollut siistijä? Joku uusi, joka syystä tai toisesta jätti vaatteita tyhjään kaappiin? Yhdessä työpaikassani olin kymmenen vuotta enkö nähnyt siistijöitä juuri ikinä, en siis muistanut tai ajatellut, että he paikalla kävivätkään, saati kuuluisivat työyhteisöön. Kävivät siis iltamyöhällä tai aikaisin aamulla. Sinänsä tyhmää minulta, kun kuitenkin roskikset tyhjenivät ja lattiat puhdistuivat.
Ohis, mutta on tosi ikävää, ettei siivoojat kuulu työyhteisöihin (yleensä ulkoistettuja ja työajat ja taukotilatkin eri kuin muilla). Aliarvostettua työtä muutenkin. T: entinen siivooja
Mies30+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.
Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.
Syytä en koskaan saanut selville.
Poltergeist? Olin saman ikäisenä saunassa, jossa oli huono väliovi. Jos sitä olisi lyönyt, se olisi myötänyt sisään-ulos. Kun jo jäähtyneet löylyt otettuani aloin peseytyä, kuulin ovesta valtavan pamauksen mutta se ei liikahtanut milliäkään. Samaan aikaan meillä tapahtui muutakin vastaavaa.
Olen tuo jolle vastasit. Meilläkin samassa talossa tapahtui kaikkea muutakin outoa. En kirjoittanut niitä sillä en koskaan puhu näistä kenellekään. On vähän sellainen "järjen ihmisen" maine, vaikka salaa myönnänkin ainakin itselleni että en osaa kaikkea selittää. Tässä muutama monista oudoista tapahtumista:
Mieleeni on tuon pamauksen lisäksi jäänyt erityisesti yksi sattumus, jolle en ole vieläkään keksinyt selitystä.
Talossa on tosiaan neljä kerrosta, joista alimmassa oli minun huoneeni. Vietin usein yksin aikaa kotona teini-ikäisenä, kesällä viikkojakin jos porukat viihtyi mökillä. Olin hyvin itsenäinen ja kämppä pysyi pystyssä hallussani ja sitäpaitsi viihdyin yksin. Joskus talossa oli tosin outo, painostava tunnelma. Talo ei ole vanha, eikä edes puurakenteinen että mitään ihmeellisiä ääniä kuuluisi koko ajan. Sellainen kasarilla tehty tiilirumilus. "puolikkaiden" kerrosten ansiosta se on myös avara ja valoisa. Silti joskus ihan päässä humisi ja teki mieli poistua ovesta.Nyt oli juuri sellainen ilta. Olin päättänyt mennä hetkeksi metsään kävelylle painostavaa tunnelmaa karkuun, kun tuli ihan mielettömän pahaa-aavistava olo. Lankapuhelin soi olohuoneen pöydällä ja minä, järkevä ja itsenäinen teini en uskaltanut vastata siihen. Sitten pakotin itseni, olisihan se voinut olla tärkeää kun joku illalla soittaa. Vastasin nimellä ja linjan toisesta päästä kuului erittäin epäihmismäisellä äänellä "haaaalooooo". En välitä vaikka olisi ollut joku raukka jolla oli erikoisempi ääni, laitoin luurin paikalleen ja hävisin ovesta ulkoilmaan.
Vuosia myöhemmin sain kännykkäni vastaajapalveluun samanlaisen "haaaaloooo" viestin. Sen lisäksi viesti deletoi itsensä. Ääntä on vaikea kuvailla, sellainen muriseva.
Hyi, kylmää muistella.
Toisen kerran ollessani jälleen yksin kotona, tuli iltahämärän aikaan samanlainen olo. Olin lähdössä taas tunnelmaa pakoon. Juuri kun avasin oven, näin läheisen mäen päällä valtavan välähdyksen. Siellä sijaitseva suuri muuntaja oli posahtanut ja koko lähiöstä meni sähköt.
Nyt kun olen asunut muualla, en viihdy enää tuossa talossa. Käyn siellä kukkia kastelemassa ja siivoilemassa kun porukat on reissussa mutta mukaan otan koirani ja musiikkia.
Noita juttuja olisi muitakin ja ison osan olen haudannut pois muistista.
Hui, tulee ihan mieleen Mothman (Sanansaattaja) -elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka minulle soitteli häirikköpuheluja parin kk ajan ollessani parikymppinen?
Viikonloppuiltaisin välillä 21-04.Kännykässä näkyi vain tuntematon nro,enkä vastannut koska-no,en ajatellut että kukaan merkittävä soittaisi tuohon ajankohtaan.Mahdollisia entisiä miestuttavia (ihan oikeasti hyvänpäiväntuttuja)oli vain pari,nekin monen vuoden takaa.Olin ollut yhdessä nykyisen aviomieheni kanssa jo viitisen vuotta.
Ennen kuin puhelut loppuivat,yhtenä la yönä soitettiin nelisen kertaa(harkitsin jo vastaamista mutta vähän kauhistutti).Sitten tuli viesti "*****,oletko se sinä?"Minun nimeni siis.
Alkoi niin tympimään iltamyöhään häiriköinti että vastasin vain viestillä että lopettaa häiriköinti tai joudun viemään asian eteenpäin(en sitten tiedä mitä tällä tarkoitin:).Mutta siihen puhelut loppuivat.Pian sain muutenkin uuden puhelinnumeron.
Luultavasti kyseessä oli joku baarituttavuus tms monen vuoden takaa,mutta miksi soittaa tuollaisia puheluita keskellä yötä eikä laittaa vaikka viestiä että hei minä täällä,muistatko.
Ehkä en vastannut puheluihin siksi että luultavasti joku känniääliö olisikin läähättänyt toisessa päässä.Tai jotain.
Sanottakoon vielä että olin ns tosi kunnollinen tyttö,en jaellut puh.numeroani ihan kaikille.Tai mitään muutakaan.
Ei mikään jännin mysteeri mutta vaivaa silti.
Mitä kuuluu Marja-Leena
Minä olen nähnyt joskus kymmenen vuotta sitten isäni kaksoisolennon kun asuin vielä vanhempieni luona.
Tulin kerran lukiosta kotiin ja kävelin eteisestä olohuoneeseen. Isäni istui sohvalla katsellen ikkunasta ulos. Tervehdin häntä mutta hän ei vastannut, en jäänyt odottamaan vaan kävelin suoraan keittiön läpi vanhempieni makuuhuoneeseen moikkaamaan äitiäni.
Sielläpä isäni taas oli, katseli musiikkivideoita äitini kanssa. Käännyin katsomaan olohuoneeseen ja se oli tyhjä. Vieläkin kylmää kun ajattelen.
Vuosia myöhemmin näin kaksi kertaa veljeni kaksoisolennon toisen kotimme makuuhuoneessa. Hän oli hyvin elävän oloinen muttei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Molemmilla kerroilla kävelin portaat alas alakertaan ja "oikea" veljeni oli siellä puhumassa jonkun toisen kanssa.
Sekä veljeni että isäni ovat onneksi elossa ja voivat hyvin, mutta asia jäi painamaan. Mielisairauksien piikkiin en henkilökohtaisesti voi asiaa laittaa, kun nuppi on tutkitusti kunnossa... Hereilläkin olin ihan täysin molemmilla kerroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kaverini kaksikerroksissa omakotitalossa yksin koiravahtina. Aamuyöllä puoli neljän aikoihin sunnuntaina alakerrasta alkoi soimaan ilakoiva rock'n'roll niin, että koko talo raikui. Nukuimme koiran kanssa yläkerrassa, koira ei reagoinut niinkään mutta ite tietysti säikähdin ja tuli mieleen kaikki kauhuleffat ja ajatus, että joku piinaa mua. Otin tän ison koiran mukaani ja säntäsin keittiöstä hakemaan puukon :'D Kävin sammuttamassa musiikin ja kävin huolellisesti jokasen huoneen ja komeron läpi.
Sit ku siitä tokenin ni aattelin et okei, varmaan sähkökatkos sai tän aikaan. Kaveri kuitenkin totes kotiin tultua, että vaikka ois mennykin sähköt niin silti pitäis painaa nappuloita niin laitteesta ku kajareistaki, eikä ne oo ainakaa ollu hänen mukaansa päällä. Mutta vieläkin haluan uskoa, et se oli sähkökatkos. Silti vaivaa ja riipii vieläki se musiikki.
Sähkökatkot voivat tehdä just noin, eli laite menee päälle vaikka ei painaisi nappuloita. Sähkökatkot myös rikkovat pakastimia ym, paljon harmia niistä.
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Asuin vanhempieni kanssa uudessa omakotitalossa. Yhtenä iltapäivänä tulin koulusta kotiin, ja tiesin että talo olisi tyhjä sillä vanhempani olivat siihen aikaan töissä. Hämmästyin kun kotiin tullessa yläkerrasta kuului todella kovaa musiikkia. Oliko joku kotona? Mutta kuka se muka voisi olla? Ja miksi joku soittaisi musiikkia niin kovalla?Menin yläkertaan tutkimaan asiaa. Ääni tuli huoneestani. Olin aivan kauhuissani, sillä olin luonteeltani pelokas enkä viihtynyt yksin kotona. Lopulta uskaltauduin menemään huoneeseeni. Huone oli tyhjä, mutta cd-soitin oli päällä ja pauhasi aivan täysillä niin että korvia särki. Sammutin soittimen ja jäin paikoilleni kauhusta jäykkänä odottamaan vanhempieni paluuta.
Tuo tapaus on jäänyt vaivaamaan minua. Miten cd-soitin oli mennyt itsestään päälle? Meillä ei ollut lemmikkieläimiä. Vaikka soitin olisi mennyt päälle itsestään sähkökatkoksen ja sähköjen palautumisen takia, miten äänet olivat täysillä?
Silläkin uhalla että pilaan hyvän selittämättömän tarinan. Minulla oli aikanaan cd-soitin joka toimi sähkökatkon yhteydessä juurin noin. Hyppäsi siis päälle ja oletuksena volyymi täysillä. Tästä tuli sanomista taloyhtiössä kun oli paukahtanut yöaikaan huutamaan juurikin sähkökatkon yhteydessä. Itse en ollut kotosalla vaan huoltomies oli käynyt möykän sammuttamassa.
Varmaan joku tyyppivika, muistan kun opiskelija-asuntolassa yhdessä asunnossa oli myös soitin joka teki tuota. Meni siis välillä itsestään päälle ja äänenvoimakkuus täysillä.
Nyt vasta lueskelin pidemmälle näitä
juttuja ja huomasin tän (ite kirjotin tosta ku olin koiravahtina ja musiikki alko aamuyöllä pauhaamaan täysillä alakerrassa). Onpa helpottavaa kuulla, että tosiaan sähkökatkos saa tällaisen aikaan, niin ku epäilinki :D Silti mietityttää, ettei kaveri oo kertonu niin käyneen ennempää tai myöhemmin, et se ainoa kerta sattu just mun kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
Tätä tapahtui aikoinaan melko usein. Kerran kuulin myös kahden tuttuni välistä keskustelua, en muista, olinko yrittänyt soittaa jommallekummalle heistä. Myöhemmin olen miettinyt, olisinko voinut liittyä keskusteluun kolmanneksi; olisimmeko kaikki kuulleet toisiamme? Mutta ujona tyttönä suljin puhelimen. Nykyään tällaista ei enää tapahdu, tekniikka on varmaan muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
frenchifier0 kirjoitti:
Minä olen nähnyt joskus kymmenen vuotta sitten isäni kaksoisolennon kun asuin vielä vanhempieni luona.
Tulin kerran lukiosta kotiin ja kävelin eteisestä olohuoneeseen. Isäni istui sohvalla katsellen ikkunasta ulos. Tervehdin häntä mutta hän ei vastannut, en jäänyt odottamaan vaan kävelin suoraan keittiön läpi vanhempieni makuuhuoneeseen moikkaamaan äitiäni.
Sielläpä isäni taas oli, katseli musiikkivideoita äitini kanssa. Käännyin katsomaan olohuoneeseen ja se oli tyhjä. Vieläkin kylmää kun ajattelen.
Vuosia myöhemmin näin kaksi kertaa veljeni kaksoisolennon toisen kotimme makuuhuoneessa. Hän oli hyvin elävän oloinen muttei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Molemmilla kerroilla kävelin portaat alas alakertaan ja "oikea" veljeni oli siellä puhumassa jonkun toisen kanssa.
Sekä veljeni että isäni ovat onneksi elossa ja voivat hyvin, mutta asia jäi painamaan. Mielisairauksien piikkiin en henkilökohtaisesti voi asiaa laittaa, kun nuppi on tutkitusti kunnossa... Hereilläkin olin ihan täysin molemmilla kerroilla.
Jotkut ihmiset näkevät harhoja helpommin kuin muut, vaikka ovatkin terveitä.
Ex sairastui aikuisena, mutta ilmeisesti näki omiaan jo lapsena. Henkisesti vakaa tyttäremme peri taipumuksen, tosin hänelläkin ilmiö liittyi stressiin.
Vierailija kirjoitti:
Toinen oli kohtalokas joulu 2004. Jo edeltävänä keväänä oli varattu perheloma Thaimaaseen, viiden tähden hotelli aivan rannan vierestä. Joululoman kolkuttaessa oltiin jo kavereillekkin muistettu koulussa lesoilla. Lähtöön oli aikaa enää pari viikkoa, kun isä pyysi minut ja siskon olohuoneeseen, jossa kertoi meille vaihtaneensa kohteen Espanjaan, koska hänellä oli ollut "huono fiilis" kohteesta. Siskon kanssa kiukuteltiin ja läimittiin ovia, vaikka ihan mieluinen se vaihtokohde lopulta oli. Kun Tapanin päivänä katsottiin televisiosta, kuinka meidän alkuperäisestä hotellista ei ollut jäljellä enää mitään, vaihdettiin siskon kanssa pelokkaat ja epäluuloiset katseet..
BULLSHIIIIIIT.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
Mun melkein vastaavat kokemukset ajoittuvat samoihin aikoihin. Erona oli se, että pääsin salakuuntelemaan erään tuttavani ja jonkun toisen puheluita. He eivät kuulleet minua ja heidän puhelunsa jatkuessa minä en saanut puhelinyhteyttä mihinkään. Minulla itselläni ei ollut tämän ihmisen yhteystietoja puhelimessani, on enemmänkin vanhempieni ystäviä ja he olivat viikottain yhteyksissä puhelimitse. Tämä tuttavani oli ihan mahdollisesti poliisien puhelinseurannassa (maastamuutto, veroepäselvyyksiä jne), joten sitä kautta jonkin teknisen mokailun seurauksena varmaan jouduin salakuuntelemaan välillä minäkin.
Juu, kunnon salaliittoteoria, mutta parempaakaan selitystä en ole asiaan edes silloisilta puhelinverkkoasiantuntijoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
Mun melkein vastaavat kokemukset ajoittuvat samoihin aikoihin. Erona oli se, että pääsin salakuuntelemaan erään tuttavani ja jonkun toisen puheluita. He eivät kuulleet minua ja heidän puhelunsa jatkuessa minä en saanut puhelinyhteyttä mihinkään. Minulla itselläni ei ollut tämän ihmisen yhteystietoja puhelimessani, on enemmänkin vanhempieni ystäviä ja he olivat viikottain yhteyksissä puhelimitse. Tämä tuttavani oli ihan mahdollisesti poliisien puhelinseurannassa (maastamuutto, veroepäselvyyksiä jne), joten sitä kautta jonkin teknisen mokailun seurauksena varmaan jouduin salakuuntelemaan välillä minäkin.
Juu, kunnon salaliittoteoria, mutta parempaakaan selitystä en ole asiaan edes silloisilta puhelinverkkoasiantuntijoilta.
Höpsistä! Poliisien puhelinseuranta on paksua foliohattukamaa tässä(kin) tapaksessa.
Vierailija kirjoitti:
Asun omakotitalossa keskellä peltoja. Meillä on pihan reunassa roskis joka on sellainen normaali vihreä muovipönttö johon roskapussit laitetaan. Roskiksen kansi on irti siten että sitä ei saa nostettua pystyyn vaan jää käteen kokonaan koska sen saranoista on jotku jutut irronneet.. kansi ei sinänsä ole kovin painava mutta yleensä kovassa tuulessa ja myrskyssäkin pysyy paikoillaan.
Kerran kauniina kesäpäivänä jolloin ei tuullut yhtään ja muutenkin oli hiljaista seisoin kaikessa rauhassa tupakalla etuovella ja katselin sinne roskiksen suuntaan, niin sen kansi hyppäsi ilmaan ja putosi maahan! Se siis oikein räjähdysmäisesti hyppäsi korkealle ja putosi parin metrin päähän. Näytti siltä kuin roskiksen sisällä olisi joku räjähtänyt vaan tosin ei mitään pamahdusta tai muutakaan ääntä kuulunut. En varsinaisesti pelästynyt mutta jäin vähän monttu auki sitä tuijottamaan. Hetken päästä menin nostamaan kannen paikoilleen ja katsoin että siellä oli vain pari roskapussia tavallista kotitalousjätettä ja nekin ihan ehjiä. Ei ollut edes mitään hiuslakkapulloja tai painepakkauksia jotka olisivat voineet esim. lämmöstä räjähtää,tosin pihalla ei varsinaisesti ollut edes kovin kuuma. Tapaus oli jotenkin outo ja on jäänyt vaivaamaan. Miehenikään ei keksinyt muuta selitystä kuin että sen olisi aiheuttanut joku painepakkaus, mutta olen 100% varma ettei siellä edes ollut sellaista kun harvemmin meillä sellaisia käytetään.
Et oo semmosesta kuullut kuin KÄYMISPROSESSI?
Asuin nuorempana ulkomailla ja kuljin koulumatkani metrolla. Joka aamu metrossa oli samaan aikaan aina eräs nainen. Emme ikinä tervehtineet tai mitään, kunhan vaan satuimme kulkemaan samalla metrolla aamuisin. 25-vuotiaana muutin Suomeen ja aloin kulkemaan bussilla töihin ja voisin vaikka vannoa että se sama nainen on ollut muutaman kerran samassa bussissa!
Edellisen kerran näin hänet lokakuussa, ensi kerralla menen kyllä kysymään asiasta jos häneen vielä törmään.
Joskus lapsena joko käveltiin usein takaisin takaperin tai peitettiin muutoin jäljen ihan vain että jos joku ihmettelisi :D