Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole selittämätöntä mutta aika hassua silti. Kesäisin nukun aina pöytätuuletin päällä, ja aivot alkavat hiljaisuudessa kehitellä melodioita siitä tuulettimen suhinasta. Hauskaa on että nuo melodiat tuntuvat aina olevan vanhanmallista musiikkia, välillä vanhatavaa rokkia ja välillä 20-luvun vivahteita vaikka en sentyyppistä musiikkia ikinä kuuntele.
Googlettelin joskus ja moni muukin oli kuullut samantyyppisiä vanhahtavia melodioita tuulettimistaan. Joku netin foliohattu oli jopa pohdiskellut josko tuulettimet voivat avata aika-aukkoja menneisyyden radiolähetyksiin. :D
Korvat voi tuottaa erilaisia ääniä, liittyy kuuloaistiin. Vrt konsertin tai baari-illan hälyn takia korvissa voi kumista ja kuulua. Tinnituksesta tietävät tietää, että monenlaista huminaa, suhinaa ja pörinää voi kuulua, eikä se ole vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Barbileikki-iässä mielikuvittelin eräälle nukelleni persoonan: hän oli Koka, kaukaisen trooppisen saaren heimon nainen, joka kulki eläimen talja yllään. Vähän myöhemmin opettaja luki kässäntunnilla meille sukanvarren kanssa ährääville tytöille jostain Kokasta, joka oli kaukaisen trooppisen saaren heimon nainen, joka kulki eläimen talja yllään... spooky. Onneksi näitä ei ole muita siunaantunut. Uskon "olemattomiin", mutten välitä tätä osastoa enempää omakohtaisesti kokea.
Taivaalla siistissä sommitelmassa lentävät kirkkaat valopallot keskellä päivää. Nousivat hiljalleen ylös ja katosivat. Youtubessa on näitä samoja, ei ole niidenkin alkuperää osattu selittää. Ufojako vai mitä. Kuvaa en saanut kun ei ollut silloin kamerakännyköitä.
Näin lapsena yhtäkkiä miehen seisovan oviaukossa, olimme vanhempien kanssa olohuoneessa ja säikähdin niin että aloin kiljua.
Muitakin vastaavia tapauksia sattui.
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin noita feidaamistarinoita. Joku voi joskus suuttua ihan ihmeellisistä asioista. Mut on poistettu fb-kavereista ihan jonkun mitättömän tykkäämisjutun tai kommentin vuoksi, jonka en ole itse todellakaan tajunnut loukkaavan. En keksi muutakaan selitystä, kun muut yhteiset kaverit pysyivät, mutta minut on poistettu kaverilistalta.
Jos kaveri lakkaa pitämästä mitään yhteyttä oikeen keneenkään, voisi yksi selitys olla masennus tai joku muu mielenterveysongelma. Silloin on aika ymmärrettävää, että ihmissuhteet jäävät.
Menee ketjun aiheen ohi, mutta menköön. Ei varmaankaan päde sun, eikä edes useamman kohdalla, joka on tullut feidatuksi, mutta itse olen feidannut kaksi "ystävää" ja yhden "kaverin", ihan heidän luonteensa ja empatiakykynsä puutteiden perusteella. Tauotta pönkitellään omaa egoa kiltin ja alistuvan ihmisen kustannuksella. Minä, minä, minä aina vaan minä heillä mielessä, eikä koskaan kukaan muu. Minä toope istun hymyillen kuuntelemassa, kun ajattelen, että tällaista tämä ystävänä olo on että kuunnellaan ja tuetaan. Näiden puheissa toiset ovat aina tyhmiä, kateellisia ja huonompipalkkaisia ja heidän sairautensakin ovat vähemmän merkittäviä kuin näiden ihmismuodossa olevien roskakasojen omat vaivat. Luottamuksen pettämien, valehtelu ja selän takana juonittelu tietysti kuuluvita asiaan heillä myös. Olin yksin ystävyyssuhteissa, tajusin lopulta sen itse. He eivät näitä vikoja itsessään näe, joten varmasti on täysi mysteeri heille, kuinka joku ei haluaisi olla tekemisissä kanssaan.
Jatkan off topicia. Itse olen surua tuntien luopunut muutamasta läheisestä ystävästä, koska totesin, että tilanne oli vuosista toiseen jotenkin toispuoleinen. Esim. heidän kanssaan käydyt puhelut koskevat vain heitä: "Moi minä tässä. Minä minä minä minä minä minä.....". Siihen kun viimein saa sananvuoron, että "Juu mullakin ollut tässä sellaista että..." saa vastineeksi, että "hei ihanaa kun ehdit puhua, mutta mun täytyy just nyt mennä, moi ja halit ja pusut". Siinä jää sitten kerta toisensa jälkeen miettimään, että näinkö tämän kuuluu mennä. Kunnes toteaa, että ei kuulu! Enkä usko, että näillä kyseisillä henkilöillä itsellään on minkäänlaista havaintoa siitä, miten käyttäytyvät ja miksi ystävyyssuhteet saattavat olla katkolla.
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jutut, joita oli ketjussa aiemmin ja jossa kirjoittaja oli selkeästi kuullut esim. miehensä tulevan töistä, riisuvan vaatteitaan jne., vaikka todellisuudessa mies tulikin vasta hetken päästä, on kansanperinteestä hyvinkin tuttu etiäinen (joskus kutsuttu muistaakseni myös "edelläkulkijaksi").
Mun mummulla oli tuo etiäinen. Muistan miten lapsena puoliksi pelotti, puoliksi silmät suurina katsoin, kun mummu ensin "hävisi" (silmät meni tyhjäksi ja se saattoi pysähtyä kesken lauseen vain tuijottamaan jonnekin) joksikin aikaa. Sitten se ikään kuin virkosi ja käveli keittiöön laittamaan kahvia ihan puskista.
Mummollasi oli epilepsia tai TIA-kohtauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mummo itse koki nuo kohtaukset?
Makasin sohvalla. Katsoin yläkertaan johtavia rappusia. Näytti ihan siltä että rappusissa ylhäällä istui joku eskari-ikäinen lapsi joka nojasi päätään polviin. Tai ainakin sellaisen varjon näin.
Pelästyin. Tupakan poltettuani ryhdistäytyin ja menin katsomaan asiaa lähemmin. Ei rappusissa mitään ollut, eikä yläkerran lampussakaan. Kaiteella oli jotain vaatteita kuivumassa, otin ne pois.
Kävelin alas. Menin sohvalle. Mitään ei näkynyt ja rauhoituin. Mielikuvitus teki tepposen.
Kunnes meni muutama päivä. Silloin taas makasin sohvalla ja näin tuon saman varjon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutimme nykyiseen taloomme, kun ensimmäinen lapsemme oli vauva. Asunnonvälittäjä jätti sanomatta, että talon sisäpuolella oli käynyt valitettava kuolemantapaus, johon liittyen aiempi asukas sai tuomion kuolemantuottamuksesta. En tiedä, olisiko tämä vaikuttanut ostopäätökseen, sillä talomme oli ja on edelleen tunnelmaltaan hyvä.
Mutta aluksi tapahtui kaikenlaisia pieniä asioita.
Kerran olin hurjan väsyneenä saanut vihdoinkin nukahdettua päiväunille kera vauvan, kun ääninapeilla varustettu lastenkirja (aihe: eläimet ja niiden äänet) sängyn vieressä lattialla alkoi huutaa "ammuu, ammuu". Sama toistui toisenkin kerran heti, kun olin uudestaan päässyt uneen. Mikään ei koskettanut nappeja.
Kerran takan päälle nostamani soitinlelu alkoi itsekseen soittaa sooloja, kaikki eri äänensä putkeen.
Myös muuan kaverin lapsen vanha lelu, jonka pattereiden luulimme ajat sitten hyytyneen, löysi yhtäkkiä äänensä uudessa paikassamme.
Yhtenä aamuna heräsin ja huomasin, että kello on pysähtynyt asentoon tasan seitsemän. Seuraavana aamuna se oli taas ajassa. Mieheni ei ollut vaihtanut paristoa, enkä minä.
Kerran katonrajaan tiukasti kiinnitetty häkävaroitin lepäsi matolla viistosti neljän metrin päässä. Fysiikantajuni mukaan paikka oli väärä, jos se olisi tippunut ja vierinyt johonkin suuntaan.
Kerran alle 2-vuotias lapsemme juoksi meitä kohti siitä talon "siivestä", jossa em. kuolemantapaus oli ollut, huutaen iloisesti "Jani, Jani". Kyseltyämme, mitä sanoikaan / mistä sen keksi, kertoi hetken mietittyään Myyrän (animaatiohahmo) sanoneen niin. Tämän kuolleen miehen nimikin se sattui olemaan..
Edelleenkin joskus "talo" laittaa minut ja mieheni ruotuun pitämällä melkoisia pamauksia (kuin joku löisi ulkoseinään tai kuin jokin esine tippuisi lattialle viereisessä huoneessa), kun olemme juuri riidelleet. Olemme tulkinneet sen niin, että meidän pitää seisoa samalla puolella ja unohtaa typerät kinastelut.
Ehkä Jani on yrittänyt vihjata, että se häkävaroitin kuuluu kiinnittää matalammalle kuin katonrajaan. Jos häkä on noussut katonrajaan, on peli pelattu.. Mieluiten johonkin 40-50 cm korkeudelle.
Kiinnitimme häkävaroittimen ohjeen mukaan.
Niitä on erilaisia, osa laitetaan ylös, osa alas, osa keskelle.
terv. aiemman talosepustuksen kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Oletko kuullut muurahaisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena kävellessäni kotitalomme pellolla ylitsemme lensi jonkinlainen hehkuva valopallo. En vieläkään tiedä oliko se meteoriitti vai jokin avaruusalus; lentokone tai helikopteri se ei ainakaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14v ja iltahämärissä kävelemässä bussipysäkiltä kotiin, matkaa oli ehkä 2km . Olin sellaisen umpeen kasvaneen, lahon ja vinon aidan reunustaman niityn kohdilla kun äkkiä kajahti huuto " Titta-mari!" Koska nimeni on suhteellisen harvinainen, tai oli ainakin 90-luvun alun kirkonkylällä , pysähdyin tietenkin ja tähyilin pellolle päin. En nähnyt ketään, mutta kohta taas sama huuto hiukan lähempänä eikä vieläkään näkynyt ketään. Ääni kuulosti naiselta ja huusin takaisin "äiti?", vaikken keksinytkään miksi äitini piilottelisi huutamassa jossain pellolla... Ei vastausta ja lähdin tukka pystyssä juoksemaan kotiin päin, takaani kuului karmeaa käkättävää naurua kuin milläkin noita-akalla!
Ihan lähellä ei ollut taloja, naapuristossa ei asunut mitään omituista sakkia eikä ikätovereita, jotka olisivat voineet haluta pelotella. Myös omien kavereiden käytännönpila oli pois suljettu, kuka tulisi niin syrjään kykkimään niitylle jossa heinän seassa saattoi olla piilossa mitä tahansa vaarallista kuten vanhoja työkaluja? Teini-ikäisen aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, että harhojen kuuleminen on yleistä. Muistan selkeästi takaani kuuluneen puheäänen kun olin n. 12-vuotias. Tämä puoliksi lasta ja puoliksi aikuista muistuttanut ääni puhui selkeästi mutta hassua kirjakieltä, jota kukaan ei oikeasti käytä. Täysin omien aivojen tuotosta siis.
Onneksi pian tuon jälkeen vanhempani päättivät haluta lähemmäksi kirkonkylän keskustaa ja talomme myytiin.
Siellä joku pelleili kustannuksellasi ihan urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole selittämätöntä mutta aika hassua silti. Kesäisin nukun aina pöytätuuletin päällä, ja aivot alkavat hiljaisuudessa kehitellä melodioita siitä tuulettimen suhinasta. Hauskaa on että nuo melodiat tuntuvat aina olevan vanhanmallista musiikkia, välillä vanhatavaa rokkia ja välillä 20-luvun vivahteita vaikka en sentyyppistä musiikkia ikinä kuuntele.
Googlettelin joskus ja moni muukin oli kuullut samantyyppisiä vanhahtavia melodioita tuulettimistaan. Joku netin foliohattu oli jopa pohdiskellut josko tuulettimet voivat avata aika-aukkoja menneisyyden radiolähetyksiin. :D
Korvat voi tuottaa erilaisia ääniä, liittyy kuuloaistiin. Vrt konsertin tai baari-illan hälyn takia korvissa voi kumista ja kuulua. Tinnituksesta tietävät tietää, että monenlaista huminaa, suhinaa ja pörinää voi kuulua, eikä se ole vakavaa.
Eräässä työpaikassa soi koko ajan puhelin. Kun se oli välillä hiljaa, kaikista kuulosti niin kuin se olisi yhä soinut.
Ehkä vähän eri juttu, mutta liittyy valppaana oloon ja siihen mitä on tottunut kuulostelemaan.
Tuulettimen huminassa on erilaisia äänenkorkeuksiaa ja rytmi, jonka pohjalta mieli alkaa säveltää.
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jutut, joita oli ketjussa aiemmin ja jossa kirjoittaja oli selkeästi kuullut esim. miehensä tulevan töistä, riisuvan vaatteitaan jne., vaikka todellisuudessa mies tulikin vasta hetken päästä, on kansanperinteestä hyvinkin tuttu etiäinen (joskus kutsuttu muistaakseni myös "edelläkulkijaksi").
Mun mummulla oli tuo etiäinen. Muistan miten lapsena puoliksi pelotti, puoliksi silmät suurina katsoin, kun mummu ensin "hävisi" (silmät meni tyhjäksi ja se saattoi pysähtyä kesken lauseen vain tuijottamaan jonnekin) joksikin aikaa. Sitten se ikään kuin virkosi ja käveli keittiöön laittamaan kahvia ihan puskista.
Mummollasi oli epilepsia tai TIA-kohtauksia.
Tai dissosiaatio.
kun paha on osunut kohdalle, on käsittämätöntä miten muut on automaattisesti kiusaajan puolella.
Yhteiskunta on myös täysin feidannut pitkäaikaisesti traumatisoituneet, tukipuhelimissa saa puhua vain tuoreet tapaukset. Mielenterveystalo.fissä on apua muka kaikkeen, vain pitkäaikaisesti traumatisoituneille ei ole mitään. Kaiken huipuksi hus poisti traumaterapeutit ostopalvelulistaltaan.
ihmettelen siis kuinka pahoja vallankäyttäjät on, heikointa lyödessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole selittämätöntä mutta aika hassua silti. Kesäisin nukun aina pöytätuuletin päällä, ja aivot alkavat hiljaisuudessa kehitellä melodioita siitä tuulettimen suhinasta. Hauskaa on että nuo melodiat tuntuvat aina olevan vanhanmallista musiikkia, välillä vanhatavaa rokkia ja välillä 20-luvun vivahteita vaikka en sentyyppistä musiikkia ikinä kuuntele.
Googlettelin joskus ja moni muukin oli kuullut samantyyppisiä vanhahtavia melodioita tuulettimistaan. Joku netin foliohattu oli jopa pohdiskellut josko tuulettimet voivat avata aika-aukkoja menneisyyden radiolähetyksiin. :D
Itse kuulin kaukaista klassisen musiikin kaltaista ääntä ja kaukaista puhetta, josta ei saanut selvää, viettäessäni yötä yleensä muutaman asteen peruslämmöllä olevassa talossa, kun laitoin lämmityksen päälle ja avasin vedet. Pakkasta oli liki 30 astetta. Tunnelma ei ollut pelottava, vaikka olinkin talossa yksin. Naapuritalot eivät ole näköetäisyydellä, joten äänet eivät voineet tulla niistäkään.
Vesi ja patterit rupattelevat, mutta me kuulimme iltaisin lievästi kaukaisen puheen kaltaista huminaa vanhassa talossa kesäaikaan. Kuin olisi rapuilla puheltu. Piti mennä ihan ulos tarkistamaan, ettei edes metsikön takana naapurissa ollut ihmisiä ulkona.
Ehkä se oli jotain luonnon ääntä jonka korvat muunsivat.
Vanhemman lapseni isä oli ollut joitakin vuosia haudassa, kun samassa talossa tunsimme kerran hänelle tyypillistä sätkätupakan hajua. Hän ei ollut koskaan käynyt paikalla.Tuoksu tuntui pienessä välikamarissa. Entinen asukas oli tupakoinut vain ulkokuistilla.
Lapsi väitti myöhemmin tunteneensa myös "isin kodin tuoksua" mitä minä en aistinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14v ja iltahämärissä kävelemässä bussipysäkiltä kotiin, matkaa oli ehkä 2km . Olin sellaisen umpeen kasvaneen, lahon ja vinon aidan reunustaman niityn kohdilla kun äkkiä kajahti huuto " Titta-mari!" Koska nimeni on suhteellisen harvinainen, tai oli ainakin 90-luvun alun kirkonkylällä , pysähdyin tietenkin ja tähyilin pellolle päin. En nähnyt ketään, mutta kohta taas sama huuto hiukan lähempänä eikä vieläkään näkynyt ketään. Ääni kuulosti naiselta ja huusin takaisin "äiti?", vaikken keksinytkään miksi äitini piilottelisi huutamassa jossain pellolla... Ei vastausta ja lähdin tukka pystyssä juoksemaan kotiin päin, takaani kuului karmeaa käkättävää naurua kuin milläkin noita-akalla!
Ihan lähellä ei ollut taloja, naapuristossa ei asunut mitään omituista sakkia eikä ikätovereita, jotka olisivat voineet haluta pelotella. Myös omien kavereiden käytännönpila oli pois suljettu, kuka tulisi niin syrjään kykkimään niitylle jossa heinän seassa saattoi olla piilossa mitä tahansa vaarallista kuten vanhoja työkaluja? 
Onneksi pian tuon jälkeen vanhempani päättivät haluta lähemmäksi kirkonkylän keskustaa ja talomme myytiin.
;Teini-ikäisen aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, että harhojen kuuleminen on yleistä. Muistan selkeästi takaani kuuluneen puheäänen kun olin n. 12-vuotias. Tämä puoliksi lasta ja puoliksi aikuista muistuttanut ääni puhui selkeästi mutta hassua kirjakieltä, jota kukaan ei oikeasti käytä. Täysin omien aivojen tuotosta siis.
Tässä uudelleen, meni äsken tekstin sekaan.
Tuosta naurusta puheenollen, veljeni kuuli samanlaisen lapsena saunan eteisessä mutta vanhempani saunassa hataran oven takana eivät. Naapurissa eräs nainen kuuli saman parikymmentä vuotta aiemmin. Mistä lie johtui? Alitajuntaa, paikallisten olosuhteiden aiheuttamaa aivojen sekoamaa? Aaveiden näkeminen voi johtua mikroskooppisesta maan tärinästä, ehkä harhat pohjaavat johonkin samankaltaiseen?Mistä hitosta sinä tuon revit? :D Että kaikki teini-ikäiset kuulevat ääniä?
Ei, urpå. Se vain on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Kuulostaa tutulta!
Ja sanoisin että olisi 2002 loppukesä, odotin nimittäin esikoistani silloin.
Oli tosiaan todella kuuma, olin päivällä kaupungille menossa ja aivan kuin jossain creepyssä elokuvassa, painostava ilma, ja ilma sakeana tummia lentäviä ötököitä jotka laskeutuivat esim. liikennemerkkien ja kaikkien ihmistenkin päälle!
Kuulema lentomuurahaisia ja niiden parittelun aikana etsivät pystysuuntaisia helposti lähestyttäviä kohteita hommiaan varten :D
En ole koskaan myöhemmin törmännyt mihinkään vastaavaan.
Googlaa harsokorento