Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena 3 marsua. Eräänä päivänä lähdimme kauppaan. Minä varmistin, että marsujen häkin ovi oli varmasti kiinni että ne eivät pääse sieltä ulos ja suljin myös huoneeni oven. Kun palasimme takaisin ja aukaisin huoneeni oven ja näin häkissä vain kaksi marsua. Suljin huoneen oven ja tarkistin häkin mutta siellä oli vain 2 marsua. Kävin ilmoittamassa perheelleni, että 1 marsu on kadonnut ja pyysin heitä olemasn tarkkana jos he sattuisivat näkemään marsuni. Minä mrnin huoneeseeni ja kävin huoneeni läpi monta kertaa lattiasta katonrajaan asti mutta marsua ei ollut missään. Siellä ei ollut auki olrvaa ikkunaa mistä marsu olisi voinut karata, ei mitään piilopaikkoja mistä en katsonut eikä siellä ollut esim. mitään reikiä tai aukkoja minkä kautta marsu olisi voinut päästä huoneesta ulos.
Etsimme koko perheen voimin koko talon vintiltä kellariin asti mutta marsua ei löytynyt koskaan mistään. Mitään avonaisia ikkunoita tai ulos johtavia aukkoja ei ollut josta se olisi päässyt ulos. Myöhemminkään ei vastaan tullut kuollutta marsua jostain piilopaikasta tai tullut vastaan hajua joka olisi voinut lähteä kuolleesta, mätänevästä marsusta.
Me lapset muutimme aikanaan tuosta kodista pois ja vanhemmatkin muuttivat kaksin jäätyään pienempään asuntoon. Talo tyhjennettiin kokonaan mutta mistään ei tullut vastaan esim. marsun luurankoa tai muumioitunutta ruumista.
Kotipihalla oli erään kukkaruukun alla piilossa vara-avain jolla pääsi sisään kotiimme jos oma avain oli jäänyt kotiin tms. Vain muutama ihminen kuten isovanhemmat tiesivät avaimesta mutta he olivat kaikki luotettavia ihmisiä eikä heillä krllään ollut syytä käydä varastamassa yhtä marsuistani kun olimme poissa ja esim. isovanhemmat asuivat sen verran kaukana että he eivät olisi ehtineet käydä meillä kun olimme poissa. Näille ihmisille jotka avaimesta oli kerrottu ei ilmoitettu että lähdemme kauppasn joten aika ihmeellistä olisi olkut, jos joku heistä olisi tullut sillä vara-avaimella meille juuri kun olemme poissa ja vieneet vain yhden marsuistani.
Marsun katoaminen on yhä mysteeri 30 vuoden takaa. Meillä kun ei ollut koiraa tai kissaa joka olisi voinut tappaa ja syödä marsuni. Kai siitäkin olisi jotain jälkiä jäänyt. Erityisrn ihmeellistä oli, että marsujen häkin ovi oli kiinni kun tulin huoneeseeni samoin kuin se oli kiinni kun lähdin. Marsut eivät olisi sitä pystyneet aukaisemaan ja vielä ihmeellisempää olisi ollut, jos karannut marsu olisi avannut häkin oven, tullut ulos häkistä ja laittanut oven peräsään kiinni.
Minkälainen se kadonnut marsusi oli? Minullekin kun on tapahtunut outo juttu marsujrn sujteen. 30 vuotta sitten minullakin oli 3 marsua ja olin myös ähdössä perheeni kanssa kauppaan. Minäkin tarkistin, että marsujen häkin ovi oli kiinni ja että huoneeni ovi jäi kiinni. Kun palasimme takaisin kotiin, niin marsujeni häkkiin oli ilmestynyt neljäs marsu. Siinä oli mustaa, valkoista ja ruskeaa ja eläinlääkärin mukaan se oli noin 1-vuotias leikattu uros. Koskaan ei selvinnyt, että miten se oli häkkiin päätynyt koska kotiinme oli avaimet vain minulla, äidillä ja isällä. Meilläkään ei ollut mitään avonaisia ikkunoita, kotiin päätyviä putkia tai reikiä seinässä mistä se olisi päässyt sisään. Sitäkin ihmeteltiin, että miten se pääsi huoneeseeni kun ovi oli kiinni, miten se sai marsujen häkin oven auki ja perässään kiinni. Marsu sai meillä nimrn Nappi ja se sai elää samassa häkissä kolmen tyttömarsun kanssa jotka olivat puolivuotiaat siskokset. Nappi eli onnellisena ja terveenä kunnes se kuoli 10-vuotiaana vanhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku varmaan kertoo, kuinka äiti katosi koulupäivänä. Hän jäi kotiin, kun lähdin, mutta ei ollut kotona, kun palasin. Äidin ei ollut tarkoitus käydä missään sinä päivänä. Kaikki äidin tavarat olivat tallella ja koti kuten ennenkin, vain äiti puuttui. Tuo voisi tietysti olla tottakin, mutta omalla kohdalla ei ole.
Tämä on tapahtunut tuttavapiirissäni eikä varmasti ole ainoa tapaus tässä maassa. Tietämässäni tapauksessa äiti kyllä löytyi jonkun viikon kuluttua ja tapaus selvisi, eikä se naurattanut ketään.
Meillä vanhimmat lapset ovat vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä. He heräilivät vauvoina öinä vähän miten sattui, ei mihinkään tiettyyn kellonaikaan. Kuopus sen sijaan on tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen vaikka äiti ja isä ovat samat kuin vanhemmilla lapsilla. Tämän lisäksi kuopus heräsi joka yö tasan kello 23 12 ja 3.47 itkemään ensimmäisen vuoden ajan, muuten hän nukkui koko yön itkemättä kertaakaan. Kun hän täytti 1 vuoden, niin syntymäpäivän jälkeisenä yönä hän nukkui koko yön itkemättä eikä ole koskaan herännyt sen jälkeen itkemään yöllä.
Olin lähdössä aamulla töihin ja ruokin ennen sitä akvaariokalani. Ne söivät hyvällä ruokahalulla ja olivat kaikki minusta terveitä ja hyvinvoivia. Mitään taudin merkkejä ei näkynyt, olin vaihtanut akvaarion vettä säännöllisesti, vesi oli kirkasta. vesiarvot olivat kunnossa jne. Kun tulin illalla töistä kotiin, niin kaikki kalat olivat kuolleet. Tästä on nyt muutama vuosi aikaa enkä ole keksinyt syytä kalojen kuolemaan. Miten ne kuolivat kaikki kerralla ilman näkyvää syytä? Asuin kerrostaloyksiössä jonne ei ollut avainta muille kuin minulla joten kukaan ei ollut päässyt tekemään kaloille mitään, esim. kaatamaan sinne jotain mikä olisi tappanut kalat enkä keksi mitään syytä miksi kukaan olisi halunnut tappaa kalani vaikka olisi päässyt asuntooni.
En ole varma, olenko kertonut tämän jo aiemmin, ehkä en, liittyy näkökykyyn. Minulla on -2,5-vahvuiset silmälasit, olen siis likinäköinen, eli näen huonosti kauas. Ollessani noin 25-vuotias minulla oli ollut lasit 12-13 vuotta ja käytin paljon piilolinssejä. Olimme viettämässä kaveriporukalla juhannusta ja minulla oli ollut koko päivän piilolinssit silmissä, mutta saunomisen aikana otin ne pois, enkä hakenut heti silmälaseja päähän. Yhtäkkiä huomasin, että jotain on hullusti...näin toisella silmällä aivan tarkasti, kuin olisi yhä piilolinssi silmässä, vaikka ei ollut. Tätä jatkui koko loppuillan, mutta yöunien jälkeen aamulla näkö oli kuten ennenkin.
Kului pari viikkoa ja olimme ystävien häissä. Minulla oli ollut taas päivän piilolinssit silmissä ja menimme häistä tultua vielä uimaan pitkän päivän päätteeksi. Luonnollisesti olin ottanut piilolinssit pois, kunnes yhtäkkiä tajusin, että se tapahtui taas; näin aivan tarkasti, sillä kertaa molemmilla silmillä. Aamulla se autuus oli kuitenkin taas ohi.
Kysyin asiasta kerran silmälääkäriltä, mutta hän ei keksinyt selitystä. Joku epäili, että liittyisi johonkin silmäsairauteen, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole silmissä todettu mitään erityistä (tästä on 20 vuotta aikaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lähdössä aamulla töihin ja ruokin ennen sitä akvaariokalani. Ne söivät hyvällä ruokahalulla ja olivat kaikki minusta terveitä ja hyvinvoivia. Mitään taudin merkkejä ei näkynyt, olin vaihtanut akvaarion vettä säännöllisesti, vesi oli kirkasta. vesiarvot olivat kunnossa jne. Kun tulin illalla töistä kotiin, niin kaikki kalat olivat kuolleet. Tästä on nyt muutama vuosi aikaa enkä ole keksinyt syytä kalojen kuolemaan. Miten ne kuolivat kaikki kerralla ilman näkyvää syytä? Asuin kerrostaloyksiössä jonne ei ollut avainta muille kuin minulla joten kukaan ei ollut päässyt tekemään kaloille mitään, esim. kaatamaan sinne jotain mikä olisi tappanut kalat enkä keksi mitään syytä miksi kukaan olisi halunnut tappaa kalani vaikka olisi päässyt asuntooni.
Olisiko jalanruokapurkkiin voinut päätyä jotakin sinne kuulumatonta materiaalia tai ainetta,?
Oletko kalat horoskooppimerkiltäsi. Eli joku huoltomies jolla on yleisavain ja jolle olet antanut negatiivisen palautteen sänkyhommista kusi kalasi kuoliaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, olenko kertonut tämän jo aiemmin, ehkä en, liittyy näkökykyyn. Minulla on -2,5-vahvuiset silmälasit, olen siis likinäköinen, eli näen huonosti kauas. Ollessani noin 25-vuotias minulla oli ollut lasit 12-13 vuotta ja käytin paljon piilolinssejä. Olimme viettämässä kaveriporukalla juhannusta ja minulla oli ollut koko päivän piilolinssit silmissä, mutta saunomisen aikana otin ne pois, enkä hakenut heti silmälaseja päähän. Yhtäkkiä huomasin, että jotain on hullusti...näin toisella silmällä aivan tarkasti, kuin olisi yhä piilolinssi silmässä, vaikka ei ollut. Tätä jatkui koko loppuillan, mutta yöunien jälkeen aamulla näkö oli kuten ennenkin.
Kului pari viikkoa ja olimme ystävien häissä. Minulla oli ollut taas päivän piilolinssit silmissä ja menimme häistä tultua vielä uimaan pitkän päivän päätteeksi. Luonnollisesti olin ottanut piilolinssit pois, kunnes yhtäkkiä tajusin, että se tapahtui taas; näin aivan tarkasti, sillä kertaa molemmilla silmillä. Aamulla se autuus oli kuitenkin taas ohi.
Kysyin asiasta kerran silmälääkäriltä, mutta hän ei keksinyt selitystä. Joku epäili, että liittyisi johonkin silmäsairauteen, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole silmissä todettu mitään erityistä (tästä on 20 vuotta aikaa).
Oliko alkoholilla osuutta? Toisin sanoen luulitko vain näkeväsi paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, olenko kertonut tämän jo aiemmin, ehkä en, liittyy näkökykyyn. Minulla on -2,5-vahvuiset silmälasit, olen siis likinäköinen, eli näen huonosti kauas. Ollessani noin 25-vuotias minulla oli ollut lasit 12-13 vuotta ja käytin paljon piilolinssejä. Olimme viettämässä kaveriporukalla juhannusta ja minulla oli ollut koko päivän piilolinssit silmissä, mutta saunomisen aikana otin ne pois, enkä hakenut heti silmälaseja päähän. Yhtäkkiä huomasin, että jotain on hullusti...näin toisella silmällä aivan tarkasti, kuin olisi yhä piilolinssi silmässä, vaikka ei ollut. Tätä jatkui koko loppuillan, mutta yöunien jälkeen aamulla näkö oli kuten ennenkin.
Kului pari viikkoa ja olimme ystävien häissä. Minulla oli ollut taas päivän piilolinssit silmissä ja menimme häistä tultua vielä uimaan pitkän päivän päätteeksi. Luonnollisesti olin ottanut piilolinssit pois, kunnes yhtäkkiä tajusin, että se tapahtui taas; näin aivan tarkasti, sillä kertaa molemmilla silmillä. Aamulla se autuus oli kuitenkin taas ohi.
Kysyin asiasta kerran silmälääkäriltä, mutta hän ei keksinyt selitystä. Joku epäili, että liittyisi johonkin silmäsairauteen, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole silmissä todettu mitään erityistä (tästä on 20 vuotta aikaa).
Oliko alkoholilla osuutta? Toisin sanoen luulitko vain näkeväsi paremmin?
Ei ollut. Häissä joko olin kuskina tai join hyvin vähän, enkä juhannuksenakaan ollut humalassa, varmaan muutaman siiderin juonut päivän aikana.
Jälkeen päin on harmittanut, että jos olisi sillä hetkellä päässyt silmälääkärin tutkittavaksi, niin olisiko selvinnyt jotain tai jos kyse oli jostain aivoissa tapahtuneesta, niin olisiko kuvaus selventänyt, mistä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen harvoin painajaisia, mutta viikko sitten kun menin nukkumaan, suljin silmäni ja näin silmien "läpi" hahmoja, avasin silmäni ja yritin hahmottaa roinia, ihmettelin mikä rapisee, jossain soi kännykkä, miksei kukaan vastaa.. Pelottaa sairaasti en uskalla nukkua.
Olenko sekoamassa kun näen ja kuulen asioita. Kerran huusin paniikissa kun näin tavaroiden leijunnan ja kookkaan mustan hahmon sänkyni vieressä.
Olen stressaantunut ja herkkä..kerran näin oikein bileet hahmot hengas sänkyni ympärillä.
Asuessani vanhempien kanssa olin 10v kun juoksimme ympyrää kodissamme siskon ja veljen kanssa, oli hämärää silti kiljuimme ja juoksimme kun juoksin pitkää eteistä pitkin näin ovellamme mustan hahmon..aloin kirkumaan. Joku oli tullut sisälle ja seisoi siinä. Juostiin sit ikkunaan katsomaan miten joku juoksi metsään.
Vaivaa kuka se oli, on epäilys kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, olenko kertonut tämän jo aiemmin, ehkä en, liittyy näkökykyyn. Minulla on -2,5-vahvuiset silmälasit, olen siis likinäköinen, eli näen huonosti kauas. Ollessani noin 25-vuotias minulla oli ollut lasit 12-13 vuotta ja käytin paljon piilolinssejä. Olimme viettämässä kaveriporukalla juhannusta ja minulla oli ollut koko päivän piilolinssit silmissä, mutta saunomisen aikana otin ne pois, enkä hakenut heti silmälaseja päähän. Yhtäkkiä huomasin, että jotain on hullusti...näin toisella silmällä aivan tarkasti, kuin olisi yhä piilolinssi silmässä, vaikka ei ollut. Tätä jatkui koko loppuillan, mutta yöunien jälkeen aamulla näkö oli kuten ennenkin.
Kului pari viikkoa ja olimme ystävien häissä. Minulla oli ollut taas päivän piilolinssit silmissä ja menimme häistä tultua vielä uimaan pitkän päivän päätteeksi. Luonnollisesti olin ottanut piilolinssit pois, kunnes yhtäkkiä tajusin, että se tapahtui taas; näin aivan tarkasti, sillä kertaa molemmilla silmillä. Aamulla se autuus oli kuitenkin taas ohi.
Kysyin asiasta kerran silmälääkäriltä, mutta hän ei keksinyt selitystä. Joku epäili, että liittyisi johonkin silmäsairauteen, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole silmissä todettu mitään erityistä (tästä on 20 vuotta aikaa).
Oliko alkoholilla osuutta? Toisin sanoen luulitko vain näkeväsi paremmin?
Ei ollut. Häissä joko olin kuskina tai join hyvin vähän, enkä juhannuksenakaan ollut humalassa, varmaan muutaman siiderin juonut päivän aikana.
Jälkeen päin on harmittanut, että jos olisi sillä hetkellä päässyt silmälääkärin tutkittavaksi, niin olisiko selvinnyt jotain tai jos kyse oli jostain aivoissa tapahtuneesta, niin olisiko kuvaus selventänyt, mistä kyse.
Mä huomasin että näkö heikkenee kun luin hämärässä huoneessa 12v sain kuitenki rillit vasta 17v joita käytin satunnaisesti aina tuonne 19v asti.
Hankin uudet rillit, ja niitä käytin 5v kun ajattelin näkö on huonontunut.
Olin samalla hankkinut aurinkolasit vahvuuksin.
Menin silmälääkäriin hän sanoi näköni on parempi. Hankin kuitenki uudet rillit.
Kun käytän niitä vanhempia aurinkolaseja en näe niillä hyvin.
Välillä silmiini tulee jotain, että näen tarkasti ilman rillejä siis, yritän olla räpsymättä jotta se pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa katosi lapsena kani, joka parin viikon päästä tosin löytyi kuolleena niskat nurin pihan laitamilta. Kani oli siis kesällä pihalla kanaverkosta tehdyssä häkissä. Häkissä ei ollut mitään isompaa reikää tai sen alta ei ollut kaivettu tunnelia. Ainoa vaihtoehto, että joku ihminen oli sen tehnyt, mutta miksi ja kuka? Suht korvessakin asuttiin.
Olin kolme vuotta vanha kun sain pikkuveljrn. Kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin, niin minä olin todennut, että vauva ei ole meillä sitten kovin pitkään, mihin vanhemmat totesivat, että kyllähän vauva on meillä vaikka vaikka kuinka pitkään, koska kyseessä on vauvankin koti jossa hän asuu meidän muiden kanssa.
Minä vain satuin olemaan oikeassa sillä pian vauvan ristiäisten jälkeen olin eräänä aamuna sanonut, että "Tänään vauva lähtee. Kun minulta kysyttiin, että miksi sainoin niin ja mihin vauva lähtee, niin en ollut osannut vastata. Sinä päivänä vauva kuitenkin löytyi päiväunien jälkeen sängystä kuolleena. Kyseessä oli ollut kätkytkuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kolme vuotta vanha kun sain pikkuveljrn. Kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin, niin minä olin todennut, että vauva ei ole meillä sitten kovin pitkään, mihin vanhemmat totesivat, että kyllähän vauva on meillä vaikka vaikka kuinka pitkään, koska kyseessä on vauvankin koti jossa hän asuu meidän muiden kanssa.
Minä vain satuin olemaan oikeassa sillä pian vauvan ristiäisten jälkeen olin eräänä aamuna sanonut, että "Tänään vauva lähtee. Kun minulta kysyttiin, että miksi sainoin niin ja mihin vauva lähtee, niin en ollut osannut vastata. Sinä päivänä vauva kuitenkin löytyi päiväunien jälkeen sängystä kuolleena. Kyseessä oli ollut kätkytkuolema.
Olin siis vauvan kuolinpäivän aamuna sanonut, että "Yänään vauva lähtee" ja niin hän lähti kin ruumisauto haki hänet kun vauva todettiin kuolleeksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, olenko kertonut tämän jo aiemmin, ehkä en, liittyy näkökykyyn. Minulla on -2,5-vahvuiset silmälasit, olen siis likinäköinen, eli näen huonosti kauas. Ollessani noin 25-vuotias minulla oli ollut lasit 12-13 vuotta ja käytin paljon piilolinssejä. Olimme viettämässä kaveriporukalla juhannusta ja minulla oli ollut koko päivän piilolinssit silmissä, mutta saunomisen aikana otin ne pois, enkä hakenut heti silmälaseja päähän. Yhtäkkiä huomasin, että jotain on hullusti...näin toisella silmällä aivan tarkasti, kuin olisi yhä piilolinssi silmässä, vaikka ei ollut. Tätä jatkui koko loppuillan, mutta yöunien jälkeen aamulla näkö oli kuten ennenkin.
Kului pari viikkoa ja olimme ystävien häissä. Minulla oli ollut taas päivän piilolinssit silmissä ja menimme häistä tultua vielä uimaan pitkän päivän päätteeksi. Luonnollisesti olin ottanut piilolinssit pois, kunnes yhtäkkiä tajusin, että se tapahtui taas; näin aivan tarkasti, sillä kertaa molemmilla silmillä. Aamulla se autuus oli kuitenkin taas ohi.
Kysyin asiasta kerran silmälääkäriltä, mutta hän ei keksinyt selitystä. Joku epäili, että liittyisi johonkin silmäsairauteen, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole silmissä todettu mitään erityistä (tästä on 20 vuotta aikaa).
Minulla kävi muutama vuosi sitten sama, kun suihkutin vahingossa partavettä silmiini. Siitä noin tunnin päästä aloin nähdä kauas aivan älyttömän tarkasti. Siis todella terävästi, kuin haukka. Säikähdin paljon, että ovatko silmäni tyyliin syöpymässä jotenkin tms. Olin sitten aika helpottunut kun parin tunnin päästä näköni alkoi palautua normaalin sumeaksi. En vieläkään käsitä, mistä tuo johtui. Enkä ole kokeillut uudestaan, vaikka ilman laseja näkeminen olisikin nastaa.
Meillä oli kissa kun olin lapsi. Olin ehkä 12-vuotias kun palasin koulusta kotiin niin kissaa ei ollut missään. Äiti oli ollut päivän kotona ja kysyin häneltä, että missä kissa on. Hän katsoi minua vihaisesti ja sanoi, että meillä ei ole koskaan ollut kissaa tai muitakaan lemmikkejä. Minä jatkoin ihmettelemällä, että olivathan esim. kissan juomakuppi, ruokakuppi, hiekkalaatikko, sänky yms. yhä paikoillaan. Äiti tuli luokseni, työnsi kasvonsa todella lähelle omiani, katsoi minua suoraan silmiin ja karjaisi, että meillä ei ole koskaan ollut ollut kissaa ja jos minä vielä sanon yhden sanankin siitä aiheesta niin saan isältä elämäni pahimman selkäsaunan. Minä pelästyin todella enkä uskaltanut puhua kissasta sen jälkeen moneen vuoteen. Kun sitten joku meillä käynyt kaverini meni kysymään vanhemmiltani kissasta, kysymään minulta kissasta vanhempien kuullen tai sanomaan näiden kuullen jotain kissastamme, niin vanhemmat suuttuivat, lähettivät tuon kaverin heti kotiin eikä hän enää saanut käydä meillä sen jälkeen.
Parinkymmenen vuoden jälkeen kävin vanhoja valokuvia läpi vanhempien kanssa. Kuvissa, joissa olen noin 4-12 vuotias oli monissa kuvissa perheemme kissa mukana. Silloin vanhemmat alkoivat yhdessä ihmetellä, että mikä sama kissa kuvissa oli ja kenen kissa se oikein oli kun meillä ei koskaan ollut kissaa tai mitään muita eläimiä kun olin lapsi, vaikka meillä oli ollut se kissa monta vuotta ja pian sen katoamisen jälkeen meille oli ilmestynyt koira kun minä vielä olin lapsi joka eli tuolloin yhä. Minä en sanonut mitään siitä, että olihan meillä lapsuuteni aikana kissa ja se koirakin.
Ollessani muutaman viikon ikäinen isoäitini oli sairaalassa kun hän oli toipumassa leikkauksesta. Leikkaus oli ollut helppo ja hänen oli tarkoitus päästä sieltä kotiin. Kuitenkin kotiutumispäivän aamuyöllä minä olin alkanut itkemään kello 4 täysin yllättäen hysteerisesti ja kovaäänisesti. Molemmat vanhemmat olivat heränneet ja vaikka he olivat yrittäneet saada minut rauhoittumaan monilla eri tavoilla mutta minä olin vain itkenyt. Sitten itku oli loppunut täysin yllättäen ja olin nukahtanut. Loppuyön olin nukkunut rauhallisesti.
Aamulla saatiin tietää, että isoäiti oli saanut sairaalassa sairaskohtauksen juuri kello 4 aamuyöllä. Häntä oli yritetty elvyttää, mutta lopulta hänet oli todettu kuolleeksi. Myöhemmin kuulin puhuttavan, että minä itkin aloitin itkemisen kun isoäidin kohtaus alkoi, itkin elvytyksen ajan ja rauhoituin kun hänet todettiin kuolleeksi.
Sairaskohtaus oli täydellinen yllätys kaikille, isoäiti oli silloin vasta 59-vuotias, terve, hyväkuntoinen, söi terveellisesti, harrasti säännöllisesti liikuntaa, ei polttanut tupakkaa tai juonut alkoholia eikä ollut edes ylipainoinen.
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Miksi sinä suollat samoja tarinoita koko ajan?
Mitähän tänne uskaltaa enää kirjoittaa kun sinua ei epäillä enää porvoolaiseksi vaan intialaiseksi :D No, yritetääs. Eli ollessani lapsi meille otettiin kodinvaihtaja koira, nuori ei enää pentu. Koira ontui mutta juoksi silti hirveää vauhtia ja siitä tuli hyvä kaverini. Asuimme ok-talossa jota ympäröi joka puolelta matala, tukeva puuaita ja pihaan tultiin portista, piha oli siis paitsi lapsi myös koiraystävällinen ja monesti koira, sanotaan häntä Minniksi, sai lenkille lähtiessä juosta edeltä ulos ja laitettiin hihnaan vasta portilla.
Yhtenä iltana oltiin taas menossa lenkille, Minni juoksi ulos ja minä laitoin kengät. Kun pääsin pihalle koira oli poissa. Juoksin koko talon ympäri, huutelin ja hain hädissäni äidin. Äiti laittoi takin päälle ja lähti etsimään jalan, minä pyörällä. Sidottiin minun takkini porttiin että Minni seuraisi hajua kotiin, takki roikkui siinä kai 2 vkoa sateessa kun en halunnut luovuttaa :( En mä halunnut myöntää, että paras kaveri on poissa.
Avasiko joku portin ja päästi Minnin ulos kun sidoin kengännauhoja? Haistoiko se niin hyvän hajun että hyppäsi aidan yli? Teleportattiinko avaruusalukseen?