Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Reilut 20-vuotias poikamme syntyi terveenä lapsena tai siis hän vaikutti terveeltä ja täysin normaalisti kehittyneeltä. Vauvan ollessa muutaman tunnin ikäinen olimme kolmisin, siis me vanhemmat ja vauva. Yllättäen katsoimme mieheni kanssa toisiimme ja aloimme puhua keskenämme. Molemmille oli tullut samaan aikaan samanlainen tunne. Kumpikin tiesimme jotenkin, että poika ei opi koskaan kävelemään, puhumaan, lukemaan, kirjoittamaan saati että hän menisi koskaan armeijaan, asuisi itsenäisesti, hankkisi perhettä tai kävisi töissä.

Myöhemmin selvisi, että poika on erittäin vaikeasti kehitysvammainen, asuu laitoksessa, ei kävele, ei puhu, ei lue eikä kirjoita eikä luonnollisestikaan ole käynyt armeijaa, adunu itsenäisesti, käy töissä tai ole perustanut perhettä. Hän tarvitsee apua käytännössä aivan kaikessa 24/7. Vammaisuutta ei vain huomattu vielä hänen syntyessään.

Kaverien kanssa reissulla etelään, lentopelkoinen aviomies jäi kotiin. Nukahtaessa havahduin siihen, että hotellihuoneessa kirkas naisääni kuiskasi TULIPALO. Kuka täällä on, ihmettelin ääneen. Ei muita kuin kuorsaava, matalaääninen huonekaveri.

Aamulla aviomies laittoi viestiä, että oli ollut illalla pelaamassa kavereiden luona korttia ja naapurikämpästä alkoi tulipalo. Pelastuivat viime tingassa ulos. Suomeen palattua kuulin koko villin tarinan. Naapurin koira oli menehtynyt ja talo paloi maan tasalle.

Yhä vaivaa tuo äänen lähde, oliko noin vahva päänsisäinen etiäinen vai joku ihan muu.

Minua vaivaa yhä monta vuotta sitten eräällä hautausmaalla näkemäni hautakivi, jossa oli selvästi miehen ja tämän vaimon nimet, syntymäajat ja kuolinajat. Sittrn siinä oli teksti "Lapset" ja alla luki jotenkin näin: "Tauno - Ahti - Saara - Anja - Tuomas 13.6.1886-17.4.1974". Siihen oli ilmeisesti siis haudattu 5 heidän viisi nimeä mutta siinä oli vain yksi syntymäaika että yksi kuolinaika pariskunnan lasten nimien alla. En usko, että kyseessä olisi viitoset sillä 1800-luvulla 5 kerralla syntynyttä lasta olisi tuskin jääneet kaikki henkiin (hehän olisivat hyvin todennäköisesti syntyneet keskosina) ja ainakaan siihen en usko, että aikuisiksi eläneet viitoset olisivat kuolleet samana päivänä. Nuo pariskunnan lasten nimet, syntymäajan ja kuolinajan keksin itse koska en muists että mitkä ne olivat siinä hautakivessä. Hautakivi sijaitsi vielä sinakin 1990-luvulla Kaustisen hautausmaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen pohtinut miksi entinen poikaystäväni alkoi kaverinsa kanssa vainoamaan minua koulumatkoilla. Olin siis 14-vuotias, ja suuri romanssimme oli tapahtunut vuotta aikaisemmin ja kestänyt hurjat kaksi kuukautta päättyen osaltaan siihen, että jätkä oli aika itsetuhoinen enkä ollut valmis seksiin. Kävelin parhaan kaverini kanssa kotiin kun yhtäkkiä huomasimme miten exäni istuu skootterinsa päällä ja päivystää talomme läheisellä mäellä. Hän tuijotti meitä silmä kovana, ei tehnyt mitään, vaan ainoastaan tuijotti. Hetken kuluttua huomasimme, että hänen kaverinsa jolla oli samanmerkkinen skootteri, istui oman moponsa päällä toisella puolella taloamme naapurikerrostalon pihalla. Asuimme siis kerrostalossa lähellä paikkakunnan keskustaa. 

Emme kiinnittäneet siihen kaverini kanssa mitään huomiota. Ainoastaan keskityimme omiin juttuihimme. Äitini kertoi, että eksäni oli ilmestynyt siihen mäelle jo hyvissä ajoin päivällä ja hän lähti vasta tuntien kuluttua. 

Tuota pelleilyä jatkui päiväkausia. Ihmettelimme miten hän sai kaverinsakin siihen mukaan, ja he yksinkertaisesti vain istuivat skoottereittensa päällä ja tuijottivat. Kaverini kyllästyi siihen pelleilyyn ja käveli eksäni luokse, nosti visiirin ja kysyi että mitä kuuluu. Eksäni murahti jotain todella älykästä ja vetäytyi taakse. Kun kaverini ei luovuttanut, hän lopulta siirtyi mopoineen pois. 

Kukaan kundin kavereista ei asunut siinä, koska hänellä ei edes ollut sellaisia. Heistä ei kumpikaan tullut puhumaan mitään, he vain kaartelivat lähellä siellä missä olimme. 

Epäilen, että taustalla oli mustasukkaisuus ja luova kerronta menneisyyden tapahtumista, nimittäin luokkalaiseni tyttö alkoi seurustelemaan tuon samaisen sekopään kanssa ja hänen alamäkensä alkoi siitä. Voi olla, että siellä oli jotain keskinäisiä joita tuo ex oli tulossa raivoamaan mullekin, mutta ei sitten kantti riittänytkään. Uusi tyttis tuli toisinaan keskellä viikkoa kauheassa krapulassa kouluun yms. ja joskus niin itkettyneenä, että pahaa teki. Tuo eksän käytös ei vain ollut kauhean tervettä. 

EXällä ei ollut kavereita, mutta kuitenkin hänen kaverinsa päivysti naapuritalon pihassa?

Näemmä yksi ja sama ihminen käy joka ikiseen juttuun heittämässä tällaisen täysin turhan yksilauseisen kommentin. Tämä oli vielä kerännyt peukkuja, ei luoja. Tässä joku kertoo, miten sen ex on notkunut kotinurkilla ja sinun mielestäsi oleellisin asia on juuri tuo? Kyllä minäkin ihmettelisin, jos joku on mopoineen tuntikausia vahtaamassa, tuohan on vainoamisen tunnusmerkistöt täyttävää kyttäämistä. 

Sisälukutaito on myös todella hyvä. Voihan exällä ollut olla joku yksi tai kaksi kaveria, vaikka oli muuten koulussa suht epäsuosittu. Siinä sulle pohtimista. - ap kirjoittaja 

Jos et juttua keks... kirjoittaessasi edes muista, oliko ex:llä kavereita vai ei, kehottaisin lukemaan kirjoittamasi jutun ajatuksella läpi ennen sen lähettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Niiskuneiti kysyi Nipsulta, mikä on keltainen, nelijalkainen ja laulaa, mutta oikeaa vastausta ei kerrottu. Mikähän se mahtaa olla?

Halpaa itseruskettavaa käyttäneet Matti ja Teppo?

Äiti 32v kirjoitti:

3-vuotias poikani on mysteeri. Tai oikeastaan mysteeri on se, että hän syntyi 3-vuotiaan sisarensa kanssa kaksosena. Nimittäin kun reilu 3 vuotta sitten olin raskaana niin kohdusta kuului aina vain yhden lapsen sydänäänet, ei koskaan kahden lapsen sydänääniä vaikka kohdussa oli 2 lasta. Olin ennen sitä synnyttänyt jo 8 lasta josta 2 nuorinta olivat kaksoset ja tiesin, että miltä tuntuu kun kohdussa liikkuu vain yksi sikiö ja myös sen, että miltä tuntuu kun kohdussa liikkuu kaksi sikiötä. Koko raskauden ajan silloin 3 vuotta sitten tunsin kohdussa vain yhden sikiön liikkeet. Ultraäänitutkimuksissakin kohdussa näkyi vain 1 sikiö. Kun vatsaani tutkittiin päältä päin kädin, niin kohdussa tuntui vain 1 sikiö ja sen liikkeet. Halusimme miehen kanssa tietää lapsen sukupuolen ja meille kerrottiin, että tulossa on tyttö.

Synnytyksessäkin kuului vain yhden vauvan sydänäänet ja kun tyttö syntyi maailmaan, niin pian ulos tuli myös istukka. Sitten tapahtui se ihmeellinen asia, synnytys nimittäin jatkui ja vaikutti, että tulossa on toinenkin lapsi mutta kun sydänääniä mittaava laite laitettiin paikoilleen, niin kohdusta ei kuulunut sydänääniä. Silti synnytys jatkui ja pian emättimestä tuli esille ensin vauvan päälaki, sitten pää ja pian koko vauva, terve poikavauva terveen tyttövauvan lisäksi ja vaikka pojan sydänääniä ei raskauden tai synnytyksen aikana kuulunut, niin silti syntymän jälkern vauvan sydän löi normaalisti ja oli sivan terve ja normaalisti kehittynyt sydän. Kaikki olivat aivan ihmeissään kun lapsia syntyi kaksi vaikka koko raskausaikana ei ollut merkkiäkään kaksosten syntymästä. Aina kuului vain yhdet sydänäänet, tunsin yhden sikiön liikkeet, ultraäänessä näkyi aina vsin yksi sikiö jne. Miten poika onnistui piilottelemaan kohdussa koko raskauden ajan varsinkin kun hän oli kaksoissiskoaan reilusti isompi? Poika painoi syntyessään 4700g kun taas tyttö painoi 2900g. Mitrn tässä raskaudessa merkit osoittivat, että tulossa on vain yksi lapsi vaikka tuli kaksoset? Edellidessäkin raskaudessa 2 vuotta aikaisemmin syntyi kaksoset ja siitä saatiin tietää jo varhaisessa vaiheessa.

Kaksosten jälkeen olen synnyttänyt 2 lasta, jotka ovat nyt 1v6kk ja 2kk. Näilläkin kerroilla merkit osoittivat, että tulossa on 1 lapsi mutta vitsailtiin että taas tulee yllätyskaksoset mutta ei tullut. Molemmilla kerroilla tuli vain yksi lapsi.

Tapahtuiko tämä Intiassa?

Mihin multa katosi hellemekko ja ne parhaimmat rintaliivit?  Viime viikon jälkeen ei ole näkynyt, ei missään.  Pyykkikori käyty läpi, ei ole siellä.  Ei ole vaatehuoneessa, se tutkittu sata kertaa.  Ei ole takkahuoneessa eikä saunan eteisessä, ei kodinhoitohuoneessa.  

Jostain ne varmaan putkahtaa sitten joskus, mutta mielenkiintoista tietää, että mistä.  En ole missään käynyt eikä meillä käynyt kukaan.  

Ja tasan muistan, kuinka yhtenä aamuna jätin rintsikat laittamatta, kun oli niin kuuma ja päätin selvitä päivän niitä ilman.  Ja sitten niitä ei enää ollutkaan missään.  Sen mekon kanssa vähän sama juttu, se oli päivän mun päällä ja seuraavana aamuna ei löytynyt mistään.  Mitähän vielä häviää?

Tää on tätä mun ihmeitten elämää.  Tavarat vaan häviää, jotkut ikuisiksi ajoiksi, jotkut taas löytyy yhtäkkiä ihan normipaikasta.  

Kun olin 10-vuotias, niin sain kännykkääni tuntemattomasta numerosta viestin missä  sanottiin että minua vihataan niin paljon että parempi jos kuolisin. Toinen viesti tuli perään ja siinä minua haukuttiin vammaiseksi ja että kaikki luokkalaiseni vihaavat minua.

Minulla ei ollut riitaa kenenkään kanssa tuolloin, tosin en ollut mikään suosittu oppilas ja minua vähäteltiin oppimisvaikeuteni vuoksi , vaikka pärjäsinkin koulussa ihan keskitasoisesti .

Koskaan ei selvinnyt kuka tai ketkä nuo viestit laittoivat ja vaikka tuosta onkin jo todella kauan aikaa ( 20-vuotta), niin silti välillä mietin sitä.

Isääni ei asia kiinnostanut eikä myöskään opettajaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tyttö loukannut puistossa jalkansa, kävellessä sitten vuoto yltyi . Tihkutti sitten aikansa kudokseen kunnes tyrehtyi. 

Ei ollut satuttanut. Tyttö vsin kaatui yllättäen mahallern maahan, alkoi valittamaan että jalkssn sattuu ja liultavadti samaan aikaan siihen alkoi muodostua mustelma. Se siis muodostui jalan takaosaan vaikka tyttö kaatui eteenpäin.

Kuvattiinko jalkaa? Tosin jos kyseessä oli luunmurtuma, olisi jalka kai myös turvonnut pahasti... Tulee mieleen myös lihaksen repeämä. Kyllä kai lihas voi revetä jos jalka joutuu yhtäkkiä huonoon asentoon..? Lievät lihaksen repeämät yleensä parantuvat itsestään, mutta siinä menee aikaa.

Kyllikki Saaren murha. Vaikka kyläläiset tiesivät julkisen salaisuuden rippipapista ja sen tähden tukkivat suunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani muuttivat tähän Intialaiseen kylään reilut 100 vuotta sitten missä minä yhä asun. Mikä synnyin täällä 104 vuotta sitten ja olen elänyt tässä kylässä koko ikäni. Vanhempani puhuivat minullesuomen kieltä joten osaan sitä intian kirlen lisäksi ja puhun yhä suomen kirltä sisarusteni jälkeläisten kansss. Nyt haluan kertoa teille mysteeristä, joka tapahtui tässä kylässä 100 vuotta sitteneli vuonna 1921 jolloin olin 4-vuotias ja jonka muistan yhtä hyvin kuin eilisen päivän.

Silloin täällä oli eräs lehmä, joka tuli tiineeksi vaikka se ei ollut ollut koskaan härän kanssa missään tekemisissä. Siis sillä lailla tekemisissä kuin lehmät härkien kanssa ovat tullessaan tiineeksi. Sitä pidettiin ihmeenä.

Lehmän synnytys oli vaikea ja se kuoli sen jälkeen synnytettyään epäsikiön, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi lehmä. Ihmiset eivät tienneet, että mitä sille ihmisvasikalle pitää tehdä. Joidenkin mielestä se oli iljettävä luonnonoikku jokaåitää tappaa. Joidenkin mielestä se oli lahja Jumalilta.

Sitä saapui katsomaan paljon ihmisiä joiden joukossa oli myös 16-vuotias heikkomielinen poika joka kuuli päänsä sisällä ääniäjoita muut eivät kuulleet. Kun poika meni aitauksen luokse misdä vasikka oli emonsa kanss, niin sen vasikan synnyttänyt lehmä meni pojan eteen, katsoi tätä silmiin ja itki isoja kyyneleitä. Myös vasikka tuli siihen ja sanoi poikaa katsoen selvällä intian kielellä, että "Inimöö". Se tarkoittaa suomrn kielellä, että "Isä tuli". Silloin tapahtui ihme. Tuo heikkomieliben poika joka ei koskaan ollut puhunut mitään huusi selvällä intian kielellä, että: " Hyvä on, minä tunnustan. Sekaannuin tuohon lehmään ja olen tuon vasikan isä mutta sielunvihollinrn pakottibminut tekooni". Sen jälkeen hän juoksi pois eikä häntä löydetty etsinnöistä huolimatta. Seuraavana aamuna sekä lehmä, vasikka ja poika löydettiin kaikki kuolleena samasta kasasta. Poika oli kirjoittanut paperilapulle, että hän itse tappaa lehmän, vasikan ja itsensä.

Koska poika oli ollut heikkomielinen, kuullut ääniä, sekasntunut lehmään ja tsppanut itsensä, niin häntä ei voitu haudata hautausmaalle vasn hänet haudattiin hautausmasn viereen ja hautakiveen tuli normaalin nimen, syntymäajan ja kuolinajan lisäksi rangaistukseksi hänelle, että hän makaa haudassa "vaimonsa ja lapsensa" kanssa sillä lehmä ja se vasikka haudattiin hänen kanssa samaan hautaan.

Helle on selvästi sekoittanut sinun pääsi.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin koko kouluaika. Peruskoulun ensimmäisestä luokasta ammattikoulun viimeiseen luokkaan kanssaan. Alussa kiusaamista tapahtui vain välitunneilla mutta sitten sitä alkoi tapahtua myös oppitunneilla.

Minua pilkattiin, minulle naurettiin, minulle huudeltiin törkeyksiä ja uhkauksia jne. Opettajien täytyi huomata asia mutta kukaan heistä ei tehnyt koskaan mitään puuttuakseen asiaan. Sama jatkui eri kouluissa ala-asteella, yläasteella ja ammattikoulussa. Sitä en ihmettele, että miksi minua kiusattiin. Olin ihanteellinen kohde kiusaajille koska olin hiljainen, ujo enkä uskaltanut puuttua asiaan. Mysteeri on, että miten kolmessa eri koulussa monet eri opettajat eivät puuttuneet kiusaamiseeni vaikka tiesivät asiasta. Heitä oli sentään paljon, koska 12 vuoden aikana kolmessa eri koulussa oli paljon minua opettanutta opettajaa koska monessa eri aineessa oli eri opettajat. Kukaan heistä ei puolustanut minua tai puuttunut kiusaamiseeni.

Opettajat eivät ole koskaan puuttuneet koulukiusaamiseen. Totta kai on ollut sellaisiakin jotka puuttuvat mutta valitettavan harvassa he ovat.

Multa hävisi vähän aikaa sitten alushousut. Pakkasin ne mukaani, kun oli tarkoitus jäädä kaverille yöksi. Olin siellä lopulta vaan pari tuntia enkä takuuvarmasti ottanut pikkareitani laukusta missään vaiheessa. Ei löydy kotoa, joka paikan olen katsonut. Mihin ihmeeseen lie kadonneet. 😀

Toinen vastaava outo juttu oli, kun vuoden alussa katosi soppakauha. Tein soppaa ja kauha oli kattilassa. Seuraavana päivänä en löytänyt mistään. Kävin läpi tiskit, astiakaapin, koko keittiön. Katsoin jopa sängyn alta, jos vaikka kissa olisi onnistunut viemään sinne. Katsoin jääkaapin. Ei missään. Meni pari kuukautta ja olin jo unohtanut koko kauhan, löytyi astiakaapista ja vieläpä puhtaana. Ihan siinä edessä, niin että ei ole mitenkään mahdollista etten olisi huomannut sitä noiden parin kuukauden aikana kun kaappiin olen katsonut. Tämä tapaus ihan todella jäi vaivaamaan.

Minulla oli lapsena 3 marsua. Eräänä päivänä lähdimme kauppaan. Minä varmistin, että marsujen häkin ovi oli varmasti kiinni että ne eivät pääse sieltä ulos ja suljin myös huoneeni oven. Kun palasimme takaisin ja aukaisin huoneeni oven ja näin häkissä vain kaksi marsua. Suljin huoneen oven ja tarkistin häkin mutta siellä oli vain 2 marsua. Kävin ilmoittamassa perheelleni, että 1 marsu on kadonnut ja pyysin heitä olemasn tarkkana jos he sattuisivat näkemään marsuni. Minä mrnin huoneeseeni ja kävin huoneeni läpi monta kertaa lattiasta katonrajaan asti mutta marsua ei ollut missään. Siellä ei ollut auki olrvaa ikkunaa mistä marsu olisi voinut karata, ei mitään piilopaikkoja mistä en katsonut eikä siellä ollut esim. mitään reikiä tai aukkoja minkä kautta marsu olisi voinut päästä huoneesta ulos.

Etsimme koko perheen voimin koko talon vintiltä kellariin asti mutta marsua ei löytynyt koskaan mistään. Mitään avonaisia ikkunoita tai ulos johtavia aukkoja ei ollut josta se olisi päässyt ulos. Myöhemminkään ei vastaan tullut kuollutta marsua jostain piilopaikasta tai tullut vastaan hajua joka olisi voinut lähteä kuolleesta, mätänevästä marsusta.

Me lapset muutimme aikanaan tuosta kodista pois ja vanhemmatkin muuttivat kaksin jäätyään pienempään asuntoon. Talo tyhjennettiin kokonaan mutta mistään ei tullut vastaan esim. marsun luurankoa tai muumioitunutta ruumista.

Kotipihalla oli erään kukkaruukun alla piilossa vara-avain jolla pääsi sisään kotiimme jos oma avain oli jäänyt kotiin tms. Vain muutama ihminen kuten isovanhemmat tiesivät avaimesta mutta he olivat kaikki luotettavia ihmisiä eikä heillä krllään ollut syytä käydä varastamassa yhtä marsuistani kun olimme poissa ja esim. isovanhemmat asuivat sen verran kaukana että he eivät olisi ehtineet käydä meillä kun olimme poissa. Näille ihmisille jotka avaimesta oli kerrottu ei ilmoitettu että lähdemme kauppasn joten aika ihmeellistä olisi olkut, jos joku heistä olisi tullut sillä vara-avaimella meille juuri kun olemme poissa ja vieneet vain yhden marsuistani.

Marsun katoaminen on yhä mysteeri 30 vuoden takaa. Meillä kun ei ollut koiraa tai kissaa joka olisi voinut tappaa ja syödä marsuni. Kai siitäkin olisi jotain jälkiä jäänyt. Erityisrn ihmeellistä oli, että marsujen häkin ovi oli kiinni kun tulin huoneeseeni samoin kuin se oli kiinni kun lähdin. Marsut eivät olisi sitä pystyneet aukaisemaan ja vielä ihmeellisempää olisi ollut, jos karannut marsu olisi avannut häkin oven, tullut ulos häkistä ja laittanut oven peräsään kiinni.

Seuraavaksi joku varmaan kertoo, kuinka äiti katosi koulupäivänä. Hän jäi kotiin, kun lähdin, mutta ei ollut kotona, kun palasin. Äidin ei ollut tarkoitus käydä missään sinä päivänä. Kaikki äidin tavarat olivat tallella ja koti kuten ennenkin, vain äiti puuttui. Tuo voisi tietysti olla tottakin, mutta omalla kohdalla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsena 3 marsua. Eräänä päivänä lähdimme kauppaan. Minä varmistin, että marsujen häkin ovi oli varmasti kiinni että ne eivät pääse sieltä ulos ja suljin myös huoneeni oven. Kun palasimme takaisin ja aukaisin huoneeni oven ja näin häkissä vain kaksi marsua. Suljin huoneen oven ja tarkistin häkin mutta siellä oli vain 2 marsua. Kävin ilmoittamassa perheelleni, että 1 marsu on kadonnut ja pyysin heitä olemasn tarkkana jos he sattuisivat näkemään marsuni. Minä mrnin huoneeseeni ja kävin huoneeni läpi monta kertaa lattiasta katonrajaan asti mutta marsua ei ollut missään. Siellä ei ollut auki olrvaa ikkunaa mistä marsu olisi voinut karata, ei mitään piilopaikkoja mistä en katsonut eikä siellä ollut esim. mitään reikiä tai aukkoja minkä kautta marsu olisi voinut päästä huoneesta ulos.

Etsimme koko perheen voimin koko talon vintiltä kellariin asti mutta marsua ei löytynyt koskaan mistään. Mitään avonaisia ikkunoita tai ulos johtavia aukkoja ei ollut josta se olisi päässyt ulos. Myöhemminkään ei vastaan tullut kuollutta marsua jostain piilopaikasta tai tullut vastaan hajua joka olisi voinut lähteä kuolleesta, mätänevästä marsusta.

Me lapset muutimme aikanaan tuosta kodista pois ja vanhemmatkin muuttivat kaksin jäätyään pienempään asuntoon. Talo tyhjennettiin kokonaan mutta mistään ei tullut vastaan esim. marsun luurankoa tai muumioitunutta ruumista.

Kotipihalla oli erään kukkaruukun alla piilossa vara-avain jolla pääsi sisään kotiimme jos oma avain oli jäänyt kotiin tms. Vain muutama ihminen kuten isovanhemmat tiesivät avaimesta mutta he olivat kaikki luotettavia ihmisiä eikä heillä krllään ollut syytä käydä varastamassa yhtä marsuistani kun olimme poissa ja esim. isovanhemmat asuivat sen verran kaukana että he eivät olisi ehtineet käydä meillä kun olimme poissa. Näille ihmisille jotka avaimesta oli kerrottu ei ilmoitettu että lähdemme kauppasn joten aika ihmeellistä olisi olkut, jos joku heistä olisi tullut sillä vara-avaimella meille juuri kun olemme poissa ja vieneet vain yhden marsuistani.

Marsun katoaminen on yhä mysteeri 30 vuoden takaa. Meillä kun ei ollut koiraa tai kissaa joka olisi voinut tappaa ja syödä marsuni. Kai siitäkin olisi jotain jälkiä jäänyt. Erityisrn ihmeellistä oli, että marsujen häkin ovi oli kiinni kun tulin huoneeseeni samoin kuin se oli kiinni kun lähdin. Marsut eivät olisi sitä pystyneet aukaisemaan ja vielä ihmeellisempää olisi ollut, jos karannut marsu olisi avannut häkin oven, tullut ulos häkistä ja laittanut oven peräsään kiinni.

Ai kauheeta. Hirveä tilanne. Mulle tuli kuitenkin ensimmäisenä mieleen, että marsut söivät kaverinsa. Voisiko se olla mahdollista... Oliko niiden kahden marsun masut pullollaan..?

Kyllikki Saaren murha.

Vierailija kirjoitti:

Olimme tulossa 3-vuotiaan tyttäreni kanssa leikkipuistosta. Yllättäen tyttö kaatui maahan, alkoi itkemääb ja huutamaan, että jalkaan sattuu. Tyttö ei suostunut nousemaan ja jatkamaan matkaan. Hän makasi maassa, itki ja hoki, että jalkaan sattuu. Lopulta jouduin kantamaan tytön kotiin itkevänä. Kotona huomasin, että tytön pohkeessa on mustelma joka jatkoi kasvamistaan ja oli lopulta todella iso. Jalka oli pitkään selvästi kipeä ja mustelman paraneminen kesti pitkään. Tyttöä käytettiin ensiavussakin mutta sielläkään ei osattu sanoa, että mistä mustelma oli tullut. Ainoastaan jalassa oleva kipuun tyttö sai lääkettä. Lopulta jalka parani. Mustelma on yhä mysteeri. Tyttö ei satuttanut jalkaa mihinkään eikä siihen osunut mitään mikä olisi voinut selittää mustelman, varsinkaan niin suuren kuin siinä oli. Tyttö on nyt 15v ja muistaa yhä itsekin selvästi jalassa olleen kivun ja mustelman. On hänellä sen jälkeenkinkin ollut mustelmia, mutta ei koskaan niin isoa.

Suoni katkesi?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani muuttivat tähän Intialaiseen kylään reilut 100 vuotta sitten missä minä yhä asun. Mikä synnyin täällä 104 vuotta sitten ja olen elänyt tässä kylässä koko ikäni. Vanhempani puhuivat minullesuomen kieltä joten osaan sitä intian kirlen lisäksi ja puhun yhä suomen kirltä sisarusteni jälkeläisten kansss. Nyt haluan kertoa teille mysteeristä, joka tapahtui tässä kylässä 100 vuotta sitteneli vuonna 1921 jolloin olin 4-vuotias ja jonka muistan yhtä hyvin kuin eilisen päivän.

Silloin täällä oli eräs lehmä, joka tuli tiineeksi vaikka se ei ollut ollut koskaan härän kanssa missään tekemisissä. Siis sillä lailla tekemisissä kuin lehmät härkien kanssa ovat tullessaan tiineeksi. Sitä pidettiin ihmeenä.

Lehmän synnytys oli vaikea ja se kuoli sen jälkeen synnytettyään epäsikiön, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi lehmä. Ihmiset eivät tienneet, että mitä sille ihmisvasikalle pitää tehdä. Joidenkin mielestä se oli iljettävä luonnonoikku jokaåitää tappaa. Joidenkin mielestä se oli lahja Jumalilta.

Sitä saapui katsomaan paljon ihmisiä joiden joukossa oli myös 16-vuotias heikkomielinen poika joka kuuli päänsä sisällä ääniäjoita muut eivät kuulleet. Kun poika meni aitauksen luokse misdä vasikka oli emonsa kanss, niin sen vasikan synnyttänyt lehmä meni pojan eteen, katsoi tätä silmiin ja itki isoja kyyneleitä. Myös vasikka tuli siihen ja sanoi poikaa katsoen selvällä intian kielellä, että "Inimöö". Se tarkoittaa suomrn kielellä, että "Isä tuli". Silloin tapahtui ihme. Tuo heikkomieliben poika joka ei koskaan ollut puhunut mitään huusi selvällä intian kielellä, että: " Hyvä on, minä tunnustan. Sekaannuin tuohon lehmään ja olen tuon vasikan isä mutta sielunvihollinrn pakottibminut tekooni". Sen jälkeen hän juoksi pois eikä häntä löydetty etsinnöistä huolimatta. Seuraavana aamuna sekä lehmä, vasikka ja poika löydettiin kaikki kuolleena samasta kasasta. Poika oli kirjoittanut paperilapulle, että hän itse tappaa lehmän, vasikan ja itsensä.

Koska poika oli ollut heikkomielinen, kuullut ääniä, sekasntunut lehmään ja tsppanut itsensä, niin häntä ei voitu haudata hautausmaalle vasn hänet haudattiin hautausmasn viereen ja hautakiveen tuli normaalin nimen, syntymäajan ja kuolinajan lisäksi rangaistukseksi hänelle, että hän makaa haudassa "vaimonsa ja lapsensa" kanssa sillä lehmä ja se vasikka haudattiin hänen kanssa samaan hautaan.

Mikäs tässä asiassa jäi muka selvittämättömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsena 3 marsua. Eräänä päivänä lähdimme kauppaan. Minä varmistin, että marsujen häkin ovi oli varmasti kiinni että ne eivät pääse sieltä ulos ja suljin myös huoneeni oven. Kun palasimme takaisin ja aukaisin huoneeni oven ja näin häkissä vain kaksi marsua. Suljin huoneen oven ja tarkistin häkin mutta siellä oli vain 2 marsua. Kävin ilmoittamassa perheelleni, että 1 marsu on kadonnut ja pyysin heitä olemasn tarkkana jos he sattuisivat näkemään marsuni. Minä mrnin huoneeseeni ja kävin huoneeni läpi monta kertaa lattiasta katonrajaan asti mutta marsua ei ollut missään. Siellä ei ollut auki olrvaa ikkunaa mistä marsu olisi voinut karata, ei mitään piilopaikkoja mistä en katsonut eikä siellä ollut esim. mitään reikiä tai aukkoja minkä kautta marsu olisi voinut päästä huoneesta ulos.

Etsimme koko perheen voimin koko talon vintiltä kellariin asti mutta marsua ei löytynyt koskaan mistään. Mitään avonaisia ikkunoita tai ulos johtavia aukkoja ei ollut josta se olisi päässyt ulos. Myöhemminkään ei vastaan tullut kuollutta marsua jostain piilopaikasta tai tullut vastaan hajua joka olisi voinut lähteä kuolleesta, mätänevästä marsusta.

Me lapset muutimme aikanaan tuosta kodista pois ja vanhemmatkin muuttivat kaksin jäätyään pienempään asuntoon. Talo tyhjennettiin kokonaan mutta mistään ei tullut vastaan esim. marsun luurankoa tai muumioitunutta ruumista.

Kotipihalla oli erään kukkaruukun alla piilossa vara-avain jolla pääsi sisään kotiimme jos oma avain oli jäänyt kotiin tms. Vain muutama ihminen kuten isovanhemmat tiesivät avaimesta mutta he olivat kaikki luotettavia ihmisiä eikä heillä krllään ollut syytä käydä varastamassa yhtä marsuistani kun olimme poissa ja esim. isovanhemmat asuivat sen verran kaukana että he eivät olisi ehtineet käydä meillä kun olimme poissa. Näille ihmisille jotka avaimesta oli kerrottu ei ilmoitettu että lähdemme kauppasn joten aika ihmeellistä olisi olkut, jos joku heistä olisi tullut sillä vara-avaimella meille juuri kun olemme poissa ja vieneet vain yhden marsuistani.

Marsun katoaminen on yhä mysteeri 30 vuoden takaa. Meillä kun ei ollut koiraa tai kissaa joka olisi voinut tappaa ja syödä marsuni. Kai siitäkin olisi jotain jälkiä jäänyt. Erityisrn ihmeellistä oli, että marsujen häkin ovi oli kiinni kun tulin huoneeseeni samoin kuin se oli kiinni kun lähdin. Marsut eivät olisi sitä pystyneet aukaisemaan ja vielä ihmeellisempää olisi ollut, jos karannut marsu olisi avannut häkin oven, tullut ulos häkistä ja laittanut oven peräsään kiinni.

Ai kauheeta. Hirveä tilanne. Mulle tuli kuitenkin ensimmäisenä mieleen, että marsut söivät kaverinsa. Voisiko se olla mahdollista... Oliko niiden kahden marsun masut pullollaan..?

Minusta tuo marsujuttu oli jotenkin epäilyttävä.