Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Tuosta peuran kokoisesta rusakosta tulee mieleen kun itse näin kultaisennoutajan kokoluokkaa olevan mustan kissan. Ei ole mahdlolista, että suomessa eläisi noin isoja kissaeläimiä mutta siinä se vaan meni, aamuauringon loisteessa keittiön ikkunan ohi noin kahden metrin päästä. Olin 15, enkä ole otusta unohtanut vaikka aikaa on kulunut jo 25 vuotta. Mikä ihme se oli?!
Se oli spirit animal mustan pantterin muodossa. Se ei siis ollut materiaalisessa muodossa, vaan näit sen "sielusi silmin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivoistani katosi tieto vuosikausia olleen pankkikortin tunnusluvusta. En muista sitä vieläkään (wtf?) (enkä käytä alkoholia tai narkkaa)
Tuttu juttu. Itse nollasin muistini niin hyvin, että jouduin tilaamaan tunnusluvun uudelleen pankista. Syytän lähimaksu-ominaisuutta: nykyisin ei tarvitse kovinkaan usein tunnuslukuja muistaa.
Tää nyt ei oo kovin ihmeellinen mutta mietityttää välillä vieläkin... 17 vuotiaana pidin yhdet käsiin räjähtäneet kotibileet ja sain tietty huudot äidiltäni. No about samoihin aikoihin oli meidän häkkikellarista kadonnut skumppapullo. Itse en sitä ollut ottanut ja vannotin tätä äidilleni, mutta hän ei millään uskonut. Vieraistani en tietenkään voi mennä takuuseen (paikalle eksyi myös paljon kutsumattomia vieraita) ja olin itse hyvin kännissä. Teoriassa mahdollista että oisin kännipäissäni antanut avaimen jollekulle, joka olisi käynyt sitten pihistämässä pullon mutta tuntuu aika kaukaa haetulta (mistä olisi esim tiennyt oikean häkkikopin). Voihan tietty olla että tapahtumat ei liittyneet toisiinsa ja joku naapuri oli pullon pöllinyt. Koppi oli kuitenkin koko ajan lukossa eikä häkkiverkossa ollut reikiä. Äitini ei myöskään käytä alkoholia siinä määrin, että olisi voinut unohtaa juoneen itse pullon. Veikkaan että jää mysteeriksi, nykyään äiti sentään uskoo etten se ollut minä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutantti jänö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutantti jänö? kirjoitti:
Ei niin jännittävä tarina kuin jotkut täällä, mutta jokunen vuosi sitten olimme siskoni kanssa kesäyönä koiran kanssa lenkillä ja halusimme vain hetkeksi viileään yöilmaan hiostavan päivän jälkeen. Kello oli kai tyyliin kolme, valoisaa kuitenkin kuten kesällä yleensä ja yhtäkkiä tien yli pomppii rusakko, paitsi että se oli yli peuran kokoinen!? Eihän niin isoja rusakoita voi olla? Juoksimme perään ja yritimme nähdä sen vielä uudestaan, mutta se oli kadonnut yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, vieläkään emme tiedä että näimmekö jättikokoisen mutantti rusakon vai oliko se sittenkin todella oudosti liikkuva peura. En tosin ikinä ole täällä päin peuroja nähnyt joten mysteeri elikoksi jäänee.
Toinen tapaus on lapsuudestani; olin serkkuni luona yökylässä ja emme millään malttaneet mennä nukkumaan vaan jäimme salaa valvomaan kun vanhempansa menivät nukkumaan. Kaihdin verho oli auki ja yhtäkkiä näimme taivaalla lentävän jotain missä oli kirkkaat pyörivät valot. Luulimme että se oli helikopteri, mutta vanhempana tajusin että eihän niissä pyörivissä lavoissa voi valoja olla? Ja vaikka olisikin niin ne eivät näkyisi ympyrän mallisina pyöriessä. En tiedä mikä UFO tuo jonka näimme oli, mutta yhä sitä ihmettelen.
Missä päin tuo rusakko-peura oli? Näin vastaavan takapihallamme kymmenisen vuotta sitten. En muista varmaksi, oliko niitä yksi vai kaksi, mutta muistan, että katsoin moneen kertaan ikkunasta, että kumpi eläin se oikein on. Kuittasin lopulta asian sillä, että univelkaisena mielikuvitus teki tepposet.
Lahdessa sopenkorven alueella radan varressa. Hauska kuulla että joku muukin on nähnyt jossain sen tyylistä. Tuolle jolla ehdotti Jackalopea, se kävi kyllä mielessä, mutta olen melko varma ettei tällä ollut sarvia päässä. Se viipotti yhden tontin pihaan ja oli kadonnut kun ehdittiin tontin kohdalle jotta nähtäisiin se uudestaan.
Ok, minun näkemäni eläin oli noin 150 km Lahdesta, että tuskin ainakaan sama otus.
Minä näin joskus Pirkanmaalla autotietä ylittävän rusakkopeuran. Tai ehkä lähempänä kauriin kokoa, mutta joka tapauksessa yliluonnollisen suuri rusakoksi.
Oho, tämäpä jännää! Näistä nyt muistui minullekin mieleen, että kun mieheni ja kaverinsa olivat olleet joskus autolla liikenteessä, niin tien yli oli kuulemma juossut jättiläismäinen jänis. 😂 Siis ihan samaan tyyliin selitti, että oli peuran kokoinen, mutta kuin jänis. Itseänihän kovasti tämä nauratti! Ja järkeilin, että sen on täytynyt olla jostain karannut alpakka - kävisi jänismäisestä olemuksesta, mutta isompana versiona. Ellei sitten maailmassamme elä oikeasti mutanttijäniksiä 😀 Mielenkiintoista!
Näin viime viikolla autolla ajaessani pellon reunassa leijuvan vaalean "kristallipallon" luulin että se
on saippuakupla, mutta se pysyi paikallaan ja eikä muuttanut muotoaan. Näköyhteys siihen kesti n. 4 sekuntia ja siitä jäi erittäin voimakas muistijälki. Ikäänkuin siihen olisi ollut eräänlainen henkinen yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on myös nähnyt jättijäniksen. Niin iso kuin ihminen olisi ollut jänispuvussa. Eli niitä on olemassa.
Kerran näin jotain täysin selittämätöntä. Oli kesä etelä-suomen saaristossa, lämmin rasvatyyni ilta. Yhtäkkiä alkoi tulla vaaleanpunaista tähtisumua, stardust, mitä ikinä olikaan. Tiedän että kukaan ei usko ja mitään en ollu ottanu. Se oli kuin revontulet mut tuli vaan alemmas. Se Piti yliääniä, josta välillä kuulinkin jotain. Se myös vaikutti minuun voimakkasti positiivisella energialla ja kevenin. Olin ikään kuin revontulien keskellä.
Tää oli n 20 v sitten.
Myöhemmin oon puuhastellu kaiken maailman enkeli-huuhaa-unicorn-juttuja mutta eipä niistä mikään kokemus lähelläkään tätä pink fairy dust-juttua! Joku lähistöllä asunu oli samaan aikaan nähny jonkun valoilmiön.
Mitään myyttisiä eläimiä en oo nähny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin viime viikolla autolla ajaessani pellon reunassa leijuvan vaalean "kristallipallon" luulin että se
on saippuakupla, mutta se pysyi paikallaan ja eikä muuttanut muotoaan. Näköyhteys siihen kesti n. 4 sekuntia ja siitä jäi erittäin voimakas muistijälki. Ikäänkuin siihen olisi ollut eräänlainen henkinen yhteys.
Minkä kokoinen tämä kupla oli? Näin kerran samanlaisen, se oli halkaisijaltaan ehkä jopa 3-4 metriä ja oli himmeästi itsevalaiseva. Liikkui, mutta ei tuulen mukana, vaan liikerata oli hallittu, ohjatun näköinen. Näkyi pari sekuntia ja katosi. Kaveri oli mukana ja näki saman. Oli tosi outo tapaus, juostiin lujaa karkuun.
Olin yksin kotona teininä, kerrankin. Vanhemmat ja kaikki sisarukset jossakin. Ja mikäs sen ihanampaa kuin saada tietokone vain omaan käyttöön. Siihen aikaan siis olivat vielä niitä isoja mötiköitä, iso näyttö ja hiiri.
Olivat myös kalliimman puoleisia vielä ja meilläkin vain yksi, olohuoneessa. No innoissani koneella chattailin kavereiden kanssa ja selailin nettiä. Yhtäkkiä käännyin, tietokone pöytämme lähellä oli sohva. Sohvalla istui joku.
Tai jokin oikeastaan, uskon vieläkin nähneeni demonin. Ihminen se ei ollut. "ison miehen" kokoinen olio, joka oli jonkinlaisissa käärinliinoissa tms. Jos nähnyt muumio yms leffoja, niin vähän ehkä samantyyliset?
Tosin nämä käärinliinat(?) olivat risaiset ja likaiset. Kasvot olivat peitossa toki, vain silmien kohdalla aukot. Se istui oudosti, sen muistan. Jalat ristissä ja ikäänkuin jotenkin huvittuneesti/paha tyylisen ilkkurilllisesti vispaten????
Jätin kaiken, juoksin suoraan ulos rivitalon pihaan ja en mennyt sisään ennenkuin vanhempani tulivat kotiin. Tästä näystä ja siitä, että meillä oli joku outo olento en uskaltanut sanoa mitään. Vieläkin karmii, en tiedä miksi tuo demoni näyttäytyi ja mitä sillä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-vuotias poikani on autistinen ja kehitysvammainen. Hän ei puhu koskaan vaan jommunikoi kuvakorteilla. Kerran hän sitten kuitenkin puhui. Muutama vuosi sitten aamulla olin matkalla keittiöön abtamaan pojalle aamiaista kun pysähdyin eteiseen tekemään jotain. Keittiö on siis eteisen vieressä. Täysin yllättäen poika sanoi keittiön ovella minuun katsoen selvällä suomen kielellä, että "Äiti, tuu jo". Myös mies ja pojan isoveli kuulivat hänen puheensa joten kyseessä ei ollut minun mielikuvitukseni tuote. Koskaan ennen tai jälkeen tuon tapauksen poika ei ole tiettävästi puhunut ainakaan niin, että joku toinen ihminen olisi kuullut. Mikä sai hänet sitten tuolloin puhumaan?
Olin teininä kipeänä yksin kotona ja käytin tilaisuutta mennä' tupakalle ilman kiinni jäämisen pelkoa. Istuin puutarhakeinussa, noin viiden metrin päässä oli leikkimökki ja katselin sinne suuntaa tupakoidessani. Äkkiä leikkimökin ovi aukesi ja ulos tuli pieni, kirkkaanpunaiseen haalariasuun pukeutunut kalju otus joka kulki kahdella jalalla ja oli muutenkin hyvin ihmismäinen, paitsi että noin 90cm pitkä ja täysin kalju. Se vilkaisi minua kohti, sai sätkyn ja paineli ääneti pusikkoon. En vieläkään tiedä näinkö jonkun tontun vai saiko kuume ja nikotiini aivoni hallusinoimaan.
Jotenkin söpö ajatus että käytöstä poistuneesta leikkimökissä asui tonttu, joka luuli kaikkien lähtineen töihin/kouluun ja sitten sai hepulin, kun minä istuinkin pihakeinussa .D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marsuni kuolema.
Se oli aina ollut hyvin kipakka persoona. Ei sairastellut näkyvästi ennen kuolemaansa, mutta oli erikoisen leppoisan ja rennon oloinen ottaessani sen syliin viimeisen kerran.
Seuraavana aamuna se oli kuollut, ja pyllystä valunut kirkasta hyytölömäistä ainetta. Mikä sillä oli? Ikää oli, mutta ei vielä vanha.
Tämä juttu ei nyt kuulu oikeastaan selvittämättömiin, selittämättömiin saati yliluonnollisiin, mutta kerron sen silti.
Minulla oli lapsuudessa mielikuvituskavereita, jotka asuivat seinän sisällä. Aluksi ne olivat "kerhokavereita", sitten "koulukavereita" ja nykyään vain nimettömiä, kasvottomia henkilöitä, jotka ovat mikroskooppisen pienen pieniä ja asuvat seinien sisällä. Ei siitä sen enempää. Koskaan en ole muiden nähden tai kuullen näiden kanssa jutellut (koska juttelen näille kun olen istunnolla).
Lapseni oppi sangen varhain puhumaan, joskin puhe oli pitkään todella epäselvää. Nyt kun puhetta tulee niin lapsi on alkanut osoittamaan, istuessaan vessanpöntöllä, vessan seinää ja sanoo että siellä on * juttuja. * on tässä tapauksessa jokin epäselvä sana. Lisäksi lapsen mielestä seinässä on pieni ovi ja sen takana on * juttuja.
Vannon että lapsi ei ole koskaan nähnyt minua "istunnolla".
Mistä se siis keksi tismalleen samantyylisen mielikuvitusjutun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutantti jänö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutantti jänö? kirjoitti:
Ei niin jännittävä tarina kuin jotkut täällä, mutta jokunen vuosi sitten olimme siskoni kanssa kesäyönä koiran kanssa lenkillä ja halusimme vain hetkeksi viileään yöilmaan hiostavan päivän jälkeen. Kello oli kai tyyliin kolme, valoisaa kuitenkin kuten kesällä yleensä ja yhtäkkiä tien yli pomppii rusakko, paitsi että se oli yli peuran kokoinen!? Eihän niin isoja rusakoita voi olla? Juoksimme perään ja yritimme nähdä sen vielä uudestaan, mutta se oli kadonnut yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, vieläkään emme tiedä että näimmekö jättikokoisen mutantti rusakon vai oliko se sittenkin todella oudosti liikkuva peura. En tosin ikinä ole täällä päin peuroja nähnyt joten mysteeri elikoksi jäänee.
Toinen tapaus on lapsuudestani; olin serkkuni luona yökylässä ja emme millään malttaneet mennä nukkumaan vaan jäimme salaa valvomaan kun vanhempansa menivät nukkumaan. Kaihdin verho oli auki ja yhtäkkiä näimme taivaalla lentävän jotain missä oli kirkkaat pyörivät valot. Luulimme että se oli helikopteri, mutta vanhempana tajusin että eihän niissä pyörivissä lavoissa voi valoja olla? Ja vaikka olisikin niin ne eivät näkyisi ympyrän mallisina pyöriessä. En tiedä mikä UFO tuo jonka näimme oli, mutta yhä sitä ihmettelen.
Missä päin tuo rusakko-peura oli? Näin vastaavan takapihallamme kymmenisen vuotta sitten. En muista varmaksi, oliko niitä yksi vai kaksi, mutta muistan, että katsoin moneen kertaan ikkunasta, että kumpi eläin se oikein on. Kuittasin lopulta asian sillä, että univelkaisena mielikuvitus teki tepposet.
Lahdessa sopenkorven alueella radan varressa. Hauska kuulla että joku muukin on nähnyt jossain sen tyylistä. Tuolle jolla ehdotti Jackalopea, se kävi kyllä mielessä, mutta olen melko varma ettei tällä ollut sarvia päässä. Se viipotti yhden tontin pihaan ja oli kadonnut kun ehdittiin tontin kohdalle jotta nähtäisiin se uudestaan.
Ok, minun näkemäni eläin oli noin 150 km Lahdesta, että tuskin ainakaan sama otus.
Minä näin joskus Pirkanmaalla autotietä ylittävän rusakkopeuran. Tai ehkä lähempänä kauriin kokoa, mutta joka tapauksessa yliluonnollisen suuri rusakoksi.
Minä, joka näin sen oudon rusakon/peuran takapihallamme, asun myös Pirkanmaalla.
Mutantti jänö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutantti jänö? kirjoitti:
Ei niin jännittävä tarina kuin jotkut täällä, mutta jokunen vuosi sitten olimme siskoni kanssa kesäyönä koiran kanssa lenkillä ja halusimme vain hetkeksi viileään yöilmaan hiostavan päivän jälkeen. Kello oli kai tyyliin kolme, valoisaa kuitenkin kuten kesällä yleensä ja yhtäkkiä tien yli pomppii rusakko, paitsi että se oli yli peuran kokoinen!? Eihän niin isoja rusakoita voi olla? Juoksimme perään ja yritimme nähdä sen vielä uudestaan, mutta se oli kadonnut yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, vieläkään emme tiedä että näimmekö jättikokoisen mutantti rusakon vai oliko se sittenkin todella oudosti liikkuva peura. En tosin ikinä ole täällä päin peuroja nähnyt joten mysteeri elikoksi jäänee.
Toinen tapaus on lapsuudestani; olin serkkuni luona yökylässä ja emme millään malttaneet mennä nukkumaan vaan jäimme salaa valvomaan kun vanhempansa menivät nukkumaan. Kaihdin verho oli auki ja yhtäkkiä näimme taivaalla lentävän jotain missä oli kirkkaat pyörivät valot. Luulimme että se oli helikopteri, mutta vanhempana tajusin että eihän niissä pyörivissä lavoissa voi valoja olla? Ja vaikka olisikin niin ne eivät näkyisi ympyrän mallisina pyöriessä. En tiedä mikä UFO tuo jonka näimme oli, mutta yhä sitä ihmettelen.
Missä päin tuo rusakko-peura oli? Näin vastaavan takapihallamme kymmenisen vuotta sitten. En muista varmaksi, oliko niitä yksi vai kaksi, mutta muistan, että katsoin moneen kertaan ikkunasta, että kumpi eläin se oikein on. Kuittasin lopulta asian sillä, että univelkaisena mielikuvitus teki tepposet.
Lahdessa sopenkorven alueella radan varressa. Hauska kuulla että joku muukin on nähnyt jossain sen tyylistä. Tuolle jolla ehdotti Jackalopea, se kävi kyllä mielessä, mutta olen melko varma ettei tällä ollut sarvia päässä. Se viipotti yhden tontin pihaan ja oli kadonnut kun ehdittiin tontin kohdalle jotta nähtäisiin se uudestaan.
Peuran vasa. Sillä on isot korvanlehdet, ei sarvia. Googleta peura, näet myös niiden vasoja, sopii "rusakko-peuran" kuvaukseen, on harmaa, ei pilkkuja
Vierailija kirjoitti:
Tämä juttu ei nyt kuulu oikeastaan selvittämättömiin, selittämättömiin saati yliluonnollisiin, mutta kerron sen silti.
Minulla oli lapsuudessa mielikuvituskavereita, jotka asuivat seinän sisällä. Aluksi ne olivat "kerhokavereita", sitten "koulukavereita" ja nykyään vain nimettömiä, kasvottomia henkilöitä, jotka ovat mikroskooppisen pienen pieniä ja asuvat seinien sisällä. Ei siitä sen enempää. Koskaan en ole muiden nähden tai kuullen näiden kanssa jutellut (koska juttelen näille kun olen istunnolla).
Lapseni oppi sangen varhain puhumaan, joskin puhe oli pitkään todella epäselvää. Nyt kun puhetta tulee niin lapsi on alkanut osoittamaan, istuessaan vessanpöntöllä, vessan seinää ja sanoo että siellä on * juttuja. * on tässä tapauksessa jokin epäselvä sana. Lisäksi lapsen mielestä seinässä on pieni ovi ja sen takana on * juttuja.
Vannon että lapsi ei ole koskaan nähnyt minua "istunnolla".
Mistä se siis keksi tismalleen samantyylisen mielikuvitusjutun?
Jos ei muka ole nähnyt tai kuullut sinua "istunnolla", niin ainakin on nähnyt miten joskus katsot sitä vessatonttujen seinää aivan kuin siellä olisi jotain .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin viime viikolla autolla ajaessani pellon reunassa leijuvan vaalean "kristallipallon" luulin että se
on saippuakupla, mutta se pysyi paikallaan ja eikä muuttanut muotoaan. Näköyhteys siihen kesti n. 4 sekuntia ja siitä jäi erittäin voimakas muistijälki. Ikäänkuin siihen olisi ollut eräänlainen henkinen yhteys.
Minkä kokoinen tämä kupla oli? Näin kerran samanlaisen, se oli halkaisijaltaan ehkä jopa 3-4 metriä ja oli himmeästi itsevalaiseva. Liikkui, mutta ei tuulen mukana, vaan liikerata oli hallittu, ohjatun näköinen. Näkyi pari sekuntia ja katosi. Kaveri oli mukana ja näki saman. Oli tosi outo tapaus, juostiin lujaa karkuun.
Näkemäni "kristallipallo" oli halkaisijaltaan n. 50 cm ja etäisyys autostani n. 10 m.
Olin 5-vuotiaana kesämökillä perheeni kanssa viikonlopun ja valmistelimme jo lähtöä kotiin kun minulle tuli vessahätä ja menin vessaan. Siellä ollessani kuulin yllätyäen auton käynnistyksen äänen ja kuinka auton ääni alkoi etääntymään öois pihasta. Juoksin housut kintuissa ulos vessasta auton perään autotielle asti mutta isä ei pysäköinyt autoa tai palannut takaisin pihaan. Tiellä kaaduin, satutin polveni ja jäin itkemään kun minut oli jätetty mökille yksin.
Lopulta kuitenkin nousin, kävin hoitamassa vessareissun loppuun, nostin housut ylös ja pesin kädet sekä polvessa olevan haavan. Loppupäivän olin pihassa ja odotin, että minut tultaisiin hakemaan mökiltä. Lopulta illalla söin vähän ja menin nukkumaan.
Seuraavan viikon vietin melkein koko ajan pihassa ja odotin perhettäni takaisin. Olin huolissani että tulisivatko he mökille seuraavana viikonloppuna koska siellä ei käyty joka viikonloppu. En edes viitsinyt juuri leikkiä tai mitään koska odotin perhettä niin kovasti. Jossain vaiheessa minulta meni ajantaju sekaisin enkä tiedä mikä päivä oli.
Sitten yhtenä päivänä kuului lähestyvän auton ääni ja perheeni tuli mökille sitten heti seuraavana viikonloppuna. Olin todella onnellinen nähdessäni heidät ja juoksin heitä vastaan halatakseni heitä, mutta vanhemmat olivatkin hirveän vihaisia kun olin sillä tavalla jäänyt yksin mökille ja mökin ulko-ovi sattui olemaan täysin auki että kuka tahansa olisi päässyt sinne sisään vaikka naapureita ei asunut kuin monen kilometrin päässä enkä ollut nähnyt ketään koko viikkona. Sain piiskaa ja mökin nurkkaan seisomaan ja häpeämään. Minulle on yhä mysteeri 40 vuoden jälkern, että miksi vanhemmat suhtautuivat minuun niin kun itse he olivat minut mökille jättäneet eivätkä tulleet koko viikkona hakemaan sieltä.
Se oli oikeasti vaikea viikko kun vain odotin perhettä tulevaksi. Juomana oli mökisdä täysinäisessä ämpärissä mutta ruokana oli vain lähimetsästä löytyneet marjat ja kaapista löytyneet näkkileivät, korput ja keksit joiden syömisestä tuli siiyäkin rangaistus.
Sitäkin ihmettelen, että miksi nukuin yöt pihalla olevassa teltassa enkä omassa sängyssä mökissä. Olin kantanut telttaan sängyistä peittoja ja tyynyjä joiden keskellä nukuin mistä siitäkin seurasi rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Marsuni kuolema.
Se oli aina ollut hyvin kipakka persoona. Ei sairastellut näkyvästi ennen kuolemaansa, mutta oli erikoisen leppoisan ja rennon oloinen ottaessani sen syliin viimeisen kerran.
Seuraavana aamuna se oli kuollut, ja pyllystä valunut kirkasta hyytölömäistä ainetta. Mikä sillä oli? Ikää oli, mutta ei vielä vanha.
Marsu yritti peittää sairauttaan olemalla leppoisan ja rennon oloinen. Marsut yleensäkin pyrkivät salaamaan sairautensa. Jos oli naarasmarsu on voinut olla kohtutulehdus.
Tuosta peuran kokoisesta rusakosta tulee mieleen kun itse näin kultaisennoutajan kokoluokkaa olevan mustan kissan. Ei ole mahdlolista, että suomessa eläisi noin isoja kissaeläimiä mutta siinä se vaan meni, aamuauringon loisteessa keittiön ikkunan ohi noin kahden metrin päästä. Olin 15, enkä ole otusta unohtanut vaikka aikaa on kulunut jo 25 vuotta. Mikä ihme se oli?!