Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen kissa katosi 8 vuotta sitten, tuli yhtäkkiä takaisin kotiin vuosi sitten. Haluaisin niin tietää missä luuraillut, tuskin saan koskaan tietää.

Selvittämätön asia: tämä kirjoitus on tässä ketjussa saanut satoja peukutuksia, mutta EI YHTÄÄN ALAPEUKUTUSTA!

Pitäisikö sillä mielestäsi olla paljonkin alapeukkuja?

Vierailija kirjoitti:

Ei niin erityinen, mutta äidin kuolinpesää tyhjentäessä tuli vastaan ”Arton” ysärillä ja 2000-luvulla lähettämiä kortteja, täynnä flirttiä ja kiitoksia edellisistä tapaamisista Hossassa. Ja 2010-luvulta lehdestä leikattu kuolinilmoitussivu, jossa mukana joku Arto, kaipaamaan jäi vaimo, lapset ja lapsenlapset.

Isäni, kukaan äidin ystävistä, sisaruksista tai naapureista ei tiedä kuka ”Arto” oli, eikä somen ja googlaamisen avulla löytynyt yhdistäviä linkkejä tähän mieheen. On todella vaikea uskoa, että äidillämme olisi ollut vuosikymmeniä kestänyt salasuhde jonkun kainuulaisen sähköinsinöörin kanssa, jota äiti olisi korttien pohjalta tavannut useita kertoja vuodessa pohjoisessa kansallispuistossa. Ihan jo siksikin että äiti oli yksityisyrittäjänä todella kiinni töissään, minkä lisäksi hänellä oli selkärankareuma, ja inhosi autossa/bussissa/junassa/lentokoneessa istumista. Kotoamme Liettoisista olisi kestänyt 10t pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan autolla.

Nuoruuden rakkaus todennäköisesti, seurannut miehen elämää etäältä ja vain viestitelleet.

Isämme epäilee, että kyseessä oli joku fantasiatason romanssi, jota toisiinsa etäihastuneet pitivät yllä eroottissävytteisillä viesteillä. Mutta taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi...

Pohojois-Pohojanmaalta kuuluui kummia kirjoitti:

Vanhempani myivät vuosituhannen taitteessa pois talonsa minun ja sisareni muutettua kotoa omilleen. Kyseessä oli 80-luvulla rakennettu normaali omakotitalo. Uudet asukkaat, jotka vanhempani tunsivat jossain määrin, olivat tulleet kertomaan muutaman vuoden kuluttua kaupoistq erikoisesta kokemuksesta uudessa kodissaan. Perhe oli ollut nukkumassa asunnon yläkerrassa, kun molemmat aikuiset olivat heränneet kovaääniseen puheensorinaan. Hämmentyneenä he olivat lähteneet kulkemaan kohti alakerran portaita. Portaisiin päästyään, äänet olivat lakanneet. Alakerta oli ollut tyhjä.

Täydellisen tylsänä ateistisena skeptikkona tapaan selittää tuon unihalvauksena ja/tai aivotoiminnan häiriönä. Toisen henkilön kuulohavainnot voisivat olla lähinnä seurausta ääniä kuulleen (ja niitä säikähtäneen) ”suggestiivisestä” vaikutuksesta juuri heränneeseen ihmiseen. Toisaalta alueella on myös kaivostoimintaa, joka toisinaan helisytti talon ikkunoita. Olisiko kyse voinut olla myös erikoisemmasta ikkunoiden resonoinnista? Erikoinen juttu joka tapauksessa.

Minulle on käynyt täsmälleen samoin ollessani kylässä lapsuudenperheen luona avomieheni kanssa. He olivat muuttaneet asumaan vanhaan taloon. Päivällä minulle tuli aivan yhtäkkiä huono ja pelokas tunne, aivan kuin joku olisi tarkkaillut minua erään huoneen nurkassa. Tämä tapahtui keskellä kirkasta päivää, enkä koskaan ole kokenut vastaavaa tunnetta noin yhtäkkiä ja keskellä päivää.

Yöllä sitten olimme avomieheni kanssa ainoat hereillä olevat. En kiinnittänyt aluksi mitään huomiota puheensorinaan, joka kuulosti tulevan alakerrasta, ennen kuin avomieheni kysyi, mistä tuo puhe kuuluu. Sillä hetkellä tajusin, että me kaikki olemme yläkerrassa ja lisäksi kaikki muut paitsi minä ja mieheni ovat nukkumassa. Jotenkin olin ajatellut puheensorinan kuuluvan perheenjäsenteni keskustelusta. Alakerrassa ei siis ollut ketään. Menimme katsomaan, mutta heti alakertaan vieviin portaisiin päästyämme äänet lakkasivat. Tämän jälkeen oli täysin hiljaista.

Lisäys edelliseen vielä. Tuo puheensorina vielä alkoi sillä hetkellä, kun puhuin avomiehelle tästä aiemmin päivällä tapahtuneesta kokemuksesta, kuin joku olisi tarkkaillut minua.

Vierailija kirjoitti:

Ei niin erityinen, mutta äidin kuolinpesää tyhjentäessä tuli vastaan ”Arton” ysärillä ja 2000-luvulla lähettämiä kortteja, täynnä flirttiä ja kiitoksia edellisistä tapaamisista Hossassa. Ja 2010-luvulta lehdestä leikattu kuolinilmoitussivu, jossa mukana joku Arto, kaipaamaan jäi vaimo, lapset ja lapsenlapset.

Isäni, kukaan äidin ystävistä, sisaruksista tai naapureista ei tiedä kuka ”Arto” oli, eikä somen ja googlaamisen avulla löytynyt yhdistäviä linkkejä tähän mieheen. On todella vaikea uskoa, että äidillämme olisi ollut vuosikymmeniä kestänyt salasuhde jonkun kainuulaisen sähköinsinöörin kanssa, jota äiti olisi korttien pohjalta tavannut useita kertoja vuodessa pohjoisessa kansallispuistossa. Ihan jo siksikin että äiti oli yksityisyrittäjänä todella kiinni töissään, minkä lisäksi hänellä oli selkärankareuma, ja inhosi autossa/bussissa/junassa/lentokoneessa istumista. Kotoamme Liettoisista olisi kestänyt 10t pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan autolla.

Isämme epäilee, että kyseessä oli joku fantasiatason romanssi, jota toisiinsa etäihastuneet pitivät yllä eroottissävytteisillä viesteillä. Mutta taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi...

Eiköhän tuo "hossa" ole hostelli...

Tuosta hossajutusta muistui mieleen...äidillä oli jonkin aikaa naimisissa oleva miesystävä, joka asui eri puolella Suomea. Tiedettiin hänestä vain etunimi. En kysynyt tarkempia tietoja, ajattelin, ettei se minulle kuulu, vaikka äiti puhui hänestä joskus. Äidin jäämistöstä ei löytynyt kuin valokuva, josta oletan, että siinä hän on.

Eiköhän ole aika tavallista, ettei ihmisestä tiedä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, et ole kirjoitti:

Unissa kirjoitti:

Nään toistuvasti unta nuoresta miespuolisesta työkaverista. Unissa hengailemme yhdessä, mutta mitään pettämistä tms. ei tapahdu. En koe olevani kiinnostunut tästä työkaverista, mutta olenko kuitenkin kun näen hänestä unia?

Unia nähdessä, aivot muodostavat epäloogisia yhteyksiä, sellaisia siis mitä normitilassa olevat aivot ei pitäisi loogisina. Tuo on itsellekin tuttua, että jos näkee jostain ihmisestä jotain seksuaalista unta, niin siihen ihmiseen suhtautuu pari päivää miettien, että mitä hittoa? Tykkäänkö oikeasti hänestä jne. Unissahan voi tapahtua mitä vain, eikä niitä muitakaan sekavia unia ota tosissaan, missä vaikka miehesi on valas joka syö sinut, samalla tavalla ei nilläkään kannata päätä vaivata, missä näät itsesi työkaveri Pekan kanssa. Unet vain yhdistelee vapaammin asiayhteyksiä. Eli ei sinulla ole hätää.

Netflixissä oli hyvä jakso unista, missä selitettiin tämä asia.

Ilman Netflixiäkin olen ajatellut asian olevan juuri noin.  Unethan ei voi tulla mistään muusta kuin omista aivoistamme, eli kaikesta siitä, mitä sinne on elämämme aikana varastoitunut.  Unitilassa ajatukset sotkeutuu kummallisella tavalla keskenään ja tulee juuri niitä outoja unikuvia, joissa tehdään vaikka mitä ihmeellistä ja vaikka kenen kanssa.  

Mutta kyllä niillä jokin tietoisuutta lähenevä ohjautuvuuskin on.  Jotkut unet pystyy ihan selittämäänkin, mistä ne syntyivät ja miksi.  Jos joku asia vaivaa mieltä pitkän aikaa, kyllä se saattaa jossain muodossa tulla uneenkin.  Minulla oli surullinen lapsuus alkoholistivanhempien takia.  Sitten kun olin aikuinen ja jo omassa elämässäni ja kaikki hyvin, aloin nähdä unia, että menen lapsuudenkotiini.  Siellä on aina tavattoman puhdasta ja siistiä, oikein aistin sen puhtauden tuoksunkin.  Joskus se on niin siisti, että siellä ei ole yhtään huonekalujakaan, vain äärettömän puhtaat seinät ja lattiat, ja aina myös mukavan lämmin.  Mutta joka kerta siellä on sitten jotain tummaa ja ikävää.  Yhden kerran ripustelimme siskoni kanssa joka ikkunaan rumia mustia verhoja, joskus siellä on seinään tehty iso aukko, joka johtaa jonnekin mustaan ja pelottavaan, joskus siellä on lattiat vinossa ja niille yritän levitellä rumia harmaita tai mustia mattoja, kerran oli iso paksu käärme keittiön lattialla.  Kerran menin unessani taas sinne, ja siellä oli taas oikein puhdasta ja kaunista, mutta siellä vietettiin surujuhlia.  Täysin vieraan näköisiä mustakaapuisia ihmisiä istui synkkinä ja vakavina joka seinustalla.  Jollain tavalla ymmärrän nämä unet, lapsuuteen se liittyy.  Ja siihen, etten ollut päässyt eroon lapsuuteni traumoista.  

Olen myös rankan avioerovaiheeni aikana nähnyt unessa itseni rämpimässä mutaisessa suossa ja suota vain jatkui ja jatkui.  Se oli siinä vaikeimmassa tilanteessa, jossa en tiennyt mitä tehdä ja mihin kaikki johtaa ja pelkoa oli paljon myös. 

Tuossa lapsuudenkotiunessa ilmenee hyvin arkkityyppinen unien symboliikka. Sen mukaan talo unessa on unennäkijä itse. Elämässä on nyt kaikki hyvin (puhdasta, siistiä, lämmintä), mutta mukana on aina myös hieman menneisyyden synkkyyttä ja surua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja opiskelin vielä muutama vuosi sitten. Luokallani oli nätti, mukava ja saman ikäinen nainen, jonka kanssa juttu luisti ja oli muutenkin helppoa. Olimme päivittäin muutaman kuukauden yhdessä koulussa luentojen välissä, ruokailun aikana ja pari ryhmätyötäkin ehdittiin yhdessä väkertää.

Yhtäkkiä kuitenkin, syystä mikä ei koskaan minulle ole selvinnyt, tämä nainen lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei viestitellyt, ei halunnut olla seurassani koululla ja vältteli selvästi.

Yritin selvittää syytä tuolloin, mutta en saanut häneltä käytännössä mitään selitystä mitä tapahtui. Päätin antaa hänelle tilaa, enkä väkisin yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Tämän jälkeen hän ei edes tervehtinyt minua, emmekä ole ole olleet missään tekemisissä.

Omituista..

Tässä ei ole mitään omituista. Nainen oli kanssasi vain koulun takia. Aloit ehkä viestittelemään myös vapaa-ajalla. Nainen aikoi vähitellen vastailemaan lyhyesti ja harvemmin. Tässä vaiheessa et vielä tajunnut mitään, vaan yritit jatkaa viestittelyä. Häntä alkoi jossain vaiheessa ahdistaa, kun huomasi sinun olevan kiinnostunut hänestä.

En usko asian menneen näin. Viestittelimme vapaalla ainostaan kouluun ja ryhmätöihin liittyvistä asioista, emme muista henkilökohtaisista asioista. Lisäksi en ollut hänestä missän vaiheessa kiinnostunut muutoin, kuin kaverimielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja opiskelin vielä muutama vuosi sitten. Luokallani oli nätti, mukava ja saman ikäinen nainen, jonka kanssa juttu luisti ja oli muutenkin helppoa. Olimme päivittäin muutaman kuukauden yhdessä koulussa luentojen välissä, ruokailun aikana ja pari ryhmätyötäkin ehdittiin yhdessä väkertää.

Yhtäkkiä kuitenkin, syystä mikä ei koskaan minulle ole selvinnyt, tämä nainen lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei viestitellyt, ei halunnut olla seurassani koululla ja vältteli selvästi.

Yritin selvittää syytä tuolloin, mutta en saanut häneltä käytännössä mitään selitystä mitä tapahtui. Päätin antaa hänelle tilaa, enkä väkisin yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Tämän jälkeen hän ei edes tervehtinyt minua, emmekä ole ole olleet missään tekemisissä.

Omituista..

Tässä ei ole mitään omituista. Nainen oli kanssasi vain koulun takia. Aloit ehkä viestittelemään myös vapaa-ajalla. Nainen aikoi vähitellen vastailemaan lyhyesti ja harvemmin. Tässä vaiheessa et vielä tajunnut mitään, vaan yritit jatkaa viestittelyä. Häntä alkoi jossain vaiheessa ahdistaa, kun huomasi sinun olevan kiinnostunut hänestä.

En usko asian menneen näin. Viestittelimme vapaalla ainostaan kouluun ja ryhmätöihin liittyvistä asioista, emme muista henkilökohtaisista asioista. Lisäksi en ollut hänestä missän vaiheessa kiinnostunut muutoin, kuin kaverimielessä.

Oliko hän ihastunut sinuun?  Tajusi sitten ettei sinulla ole romanttisia tunteita ja vetäytyi.

Tai ryhtyi seurustelemaan ,rikä halunnut hengailla kanssasi enää.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Tästä muistui mieleeni, että onhan mullakin tarina oudosta äänestä.

Asun kerrostalossa ja joskus naapurista kuuluu ääniä, siinä ei ole mitään outoa. Mutta aina muutaman kerran vuodessa kuulen seinän läpi puhelimen tuuttausäänen. Siis sen pitkän tuuttauksen, mikä kuuluu kun olet soittanut jollekin ja odotat että toisessa päässä vastataan. Tuuttaus kuuluu jonkin aikaa ja sitten loppuu, mitään muuta ei kuulu. Ikinä ei kuulu, että puheluun olisi vastattu, enkä myöskään ole kuullut seinän läpi puhelimen soivan koskaan. Tuon tuuttauksen täytyy olla melkoisen voimakas ääni, jotta se kuuluu seinänkin läpi niin selkeästi ja melko kovaa. Tuo vaivaa minua koska en keksi kontekstia tuolle tuuttaukselle. Naapuri soittaa pari kertaa vuodessa kaiutinpuhelun volat ihan täysillä jollekin, joka ei koskaan vastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Tästä muistui mieleeni, että onhan mullakin tarina oudosta äänestä.

Asun kerrostalossa ja joskus naapurista kuuluu ääniä, siinä ei ole mitään outoa. Mutta aina muutaman kerran vuodessa kuulen seinän läpi puhelimen tuuttausäänen. Siis sen pitkän tuuttauksen, mikä kuuluu kun olet soittanut jollekin ja odotat että toisessa päässä vastataan. Tuuttaus kuuluu jonkin aikaa ja sitten loppuu, mitään muuta ei kuulu. Ikinä ei kuulu, että puheluun olisi vastattu, enkä myöskään ole kuullut seinän läpi puhelimen soivan koskaan. Tuon tuuttauksen täytyy olla melkoisen voimakas ääni, jotta se kuuluu seinänkin läpi niin selkeästi ja melko kovaa. Tuo vaivaa minua koska en keksi kontekstia tuolle tuuttaukselle. Naapuri soittaa pari kertaa vuodessa kaiutinpuhelun volat ihan täysillä jollekin, joka ei koskaan vastaa?

Asutaankohan samassa talossa? Oon kuullu ihan samanlaisen äänen kerran tai kaksi :D Ihmettelin kun yhtäkkiä kuuluu vaan tuuttausääni mutta ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

koputus kirjoitti:

Laitoin tämän tuohon toiseen ketjuun jo, mutta laitetaan nyt tähän pidempäänkin. 

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

Asun vanhassa omakotitalossa, aika iso makuuhuone jonka päällä myös tuollainen "vintti". Meillä talvisin siellä on rottia, ja ne kyllä pitävät oikeasti yllättävän kovaa meteliä. Äänen liikkuminen nopeasti selittyy sillä, että rottia on enemmän kuin yksi eri puolilla vinttiä. Oikeasti se ääni on sellaista kopinaa ja rapsutuksen ääntä joka siirtyy nopeasti eri puolille. Kokeile miten vaikuttaa jos lyöt kattoa vaikka harjanvarrella? Sanoit että sinne ei ole mahdollista jyrsijän päästä, mutta niistä nyt ei oikeasti ikinä tiedä mihin ne pystyy. Sitä en kyllä pysty selittämään miksi tämä tapahtuu puolisosi ollessa matkoilla.

Sen takia että puolison ollessa kotona he juttelevat iltaisin nukkumaan mennessään, ja rotat pysyttelevät hiljaa kun kuuluu ihmisten ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Tästä muistui mieleeni, että onhan mullakin tarina oudosta äänestä.

Asun kerrostalossa ja joskus naapurista kuuluu ääniä, siinä ei ole mitään outoa. Mutta aina muutaman kerran vuodessa kuulen seinän läpi puhelimen tuuttausäänen. Siis sen pitkän tuuttauksen, mikä kuuluu kun olet soittanut jollekin ja odotat että toisessa päässä vastataan. Tuuttaus kuuluu jonkin aikaa ja sitten loppuu, mitään muuta ei kuulu. Ikinä ei kuulu, että puheluun olisi vastattu, enkä myöskään ole kuullut seinän läpi puhelimen soivan koskaan. Tuon tuuttauksen täytyy olla melkoisen voimakas ääni, jotta se kuuluu seinänkin läpi niin selkeästi ja melko kovaa. Tuo vaivaa minua koska en keksi kontekstia tuolle tuuttaukselle. Naapuri soittaa pari kertaa vuodessa kaiutinpuhelun volat ihan täysillä jollekin, joka ei koskaan vastaa?

Asutaankohan samassa talossa? Oon kuullu ihan samanlaisen äänen kerran tai kaksi :D Ihmettelin kun yhtäkkiä kuuluu vaan tuuttausääni mutta ei mitään muuta.

Mun pesukoneessa on ohjelman loputtua merkkiääni, joka kuulostaa juurikin tuolta. Yleensä ehdin nopeasti sammuttaa koneen, niin ääntä ei kuulu. Ehkä jompi kumpi teistä on naapurini. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin eräässä kodissani vain muutaman kuukauden kun sitten jouduin olosuhteiden pakosta muuttamaan sieltä pois. Minulle on mysteeri se erityisen kova ikävä jota tunnen juuri sitä taloa ja sen lähiympäristöä kohtaan. En siis voi ymmärtää, että miksi ikävöin sinne niin kovasti takaisin ja että miten se tuntuu nyt jotenkin niin täydelliseltä kodilta vaikka elämäni siellä ei ollut todellakaan helppoa. Miksi se kodin tuntu sitä asuntoa kohtaan tuli vasta nyt kun en enää asu siellä? Haluaisin muuttaa sinne takaisin mutta en haluaisi asua siellä niiden ihmisten kanssa jotka siellä kanssani asuivat koska en pitänyt heistä eivätkö he minusta. Osittain heidän syystään jouduin muuttamaan sieltä pois koska he tekivät elämäni siellä niin vaikeaksi.

Tämä on ilmiö, jonka olen itsekin kokenut ja olen kuullut, että näin voi joillekin tapahtua.  Olen muuttanut elämässäni monta kertaa, myös lapsena, mutta vasta täysi-ikäiseksi tultuani minulle tapahtui juuri noin.  Kaikista asunnoista, joissa olen sen jälkeen asunut, olen nähnyt kaipaavia unia, olen ikään kuin asumassa siellä edelleen, mutta yritän olla piilossa niiltä ihmisiltä, jotka sinne muuttivat minun jälkeeni. Jotenkin olen tuntenut tämän haikea kaipuun valveilla ollessanikin.   Aloin nähdä myös unia entisestä mummolastani, jossa lapsena vietin paljon aikaani.  Monet uneni miljööt sijoittuvat sinne mummolaan, joko sisälle tai ulos.  

Joku itämainen viisas on sanonut tästä, että kun ihminen muuttaa pois jostakin, hänen sielunsa muuttaa vasta paljon myöhemmin.  Se ikään kuin jää vielä sinne entiseen kotiin.   Hän ilmaisi sen jotenkin näin:   en ole kokonaan vielä muuttanut, koska sieluni ei ole vielä muuttanut perässäni.  

Minua tuo jotenkin helpotti, koska minua suorastaan häiritsi tämä asia.  Koin kaikki entiset asuntoni niin kuin minulle kuuluviksi, ja olin loukkaantunut  siitä, että siellä asuikin nyt  ihan muita ihmisiä.  Mutta ajan mittaan nuo unet ja kaipuun tunteet ovat häipyneet, eli ilmeisesti sieluni on nyt pysyvästi täällä missä minäkin.  Vain mummola-unet jatkuvat.  Mutta olisiko sillä jotain tekemistä sen kanssa, että se paikka liittyi lapsuuteeni ja jotain minusta olisi ikuisesti siellä.  Olkoon niin.

Meitä on varmaan muitakin, joilla on tämä sama ominaisuus tai tarkoitan, että tunnemme sen herkemmin kuin toiset.  Vain yksi tuntemani ihminen on kertonut, että hänelle on käynyt muutoissa ihan samalla tavalla, entinen asunto jää mieleen kummittelemaan ja tulee uniin mitä ihmeellisimmissä muodoissa ja herättää valtaisan kaipuun takaisin sinne.

Onko tämän ilmiön toinen puoli se, että uusilla asukkailla on ikävä tunne siitä, että heidän asunnossaan liikkuu joku ylimääräinen ja että he eivät ole sinne tervetulleita? Mitä jos kaikki nämä kummitustarinat eivät liitykään kuolleisiin ihmisiin vaan eläviin?

Itse näen unia ainoastaan lapsuudenkodistani, ja ne ovat aina painajaisia. Noissa unissa yritän paeta sieltä ja joku joko jahtaa minua tai tähtää minua aseella ikkunoista.

Minulla on myös tunne siitä, että todellinen kotini on paikka jossa en ole vielä asunut. Se odottaa jossain.

Kun opiskelin eräässä sisäoppilaitoksessa, kerran kävi niin, että erästä kämppäkaveriani epäiltiin siitä, että tämä olisi käräyttänyt jotkut muut alkoholin juomisesta. Muistan, kun moni oli hänelle vihainen tämän takia ja että eräs heistä sanoi hänelle mm. että sinun on turha kuvitella, että sinulla on tämän jälkeen täällä yhtään kaveria. Tämä kaveri on sanonut, että hän ei ole käräyttänyt heitä ja uskon itsekin hänen syyttömyyteensä. Mietin vain, että mikä sai nämä muut epäilemään häntä. Olisitteko itse käräyttäneet ketään alkoholista vastaavassa tilanteessa ja jos, miksi?

Olimme miehen kanssa lähdössä autolla kotiin kaupasta ja takapenkiltä kuului selvä "tussahdus" kun jokin poksahti kauppakassissa rikki, manailin että hitto varmaan jugurtit vaikka laitoin kyllä ne päällimäiseksi. Mies kauhisteli, että mitenhän paha siivo tuli? Hämmennys oli kotona suuri  kun JOKAINEN tuote oli ehjä! Ei reikää missään, ei tahmaisuutta tuotteissa eikä kassissa. Mikä oli se ääni joka me molemmat kuultiin?

Vierailija kirjoitti:

Olimme miehen kanssa lähdössä autolla kotiin kaupasta ja takapenkiltä kuului selvä "tussahdus" kun jokin poksahti kauppakassissa rikki, manailin että hitto varmaan jugurtit vaikka laitoin kyllä ne päällimäiseksi. Mies kauhisteli, että mitenhän paha siivo tuli? Hämmennys oli kotona suuri  kun JOKAINEN tuote oli ehjä! Ei reikää missään, ei tahmaisuutta tuotteissa eikä kassissa. Mikä oli se ääni joka me molemmat kuultiin?

Joskus voi käydä niin, että on kuulevinaan äänen, joka tuollaisessa tilanteessa voi syntyä, kun jokin tuote posahtaa rikki, vaikka todellisuudessa mitään ei tapahdukaan.

- Noin 12vuotiaana  menimme kaverini kanssa tutkimaan erästä autiotaloa, erosimme omille teillemme yläkerrassa ja kohta kaverini koputti seinään viereisestä huoneesta. Koputin takaisin ja sitä kesti hetken kunnes katsoin sattumalta ikkunasta ja näin kaverini ulkona tutkimassa vanhaa autonromua, menin paniikkiin kun tajusin että olin koputellut jonkun muun kanssa ja juoksin hirveää kyytiä ulos.

-Parikymppisenä sain selkäsärkyyn lihasrelaksantteja jotka olivat edellisen asukkaan asentamassa lukittavassa lääkekaapissa kylppärissä, avainta säilytin peilikaapin  päällä. Eräänä  iltana suihkun jälkeen meinasin ottaa yhden lihasrelaksantin,  mutta ne olivat poissa. Minulla ei ollut käynyt muita vieraita kuin äitini ja pappani.

-Olin yksin elokuvissa ystäväni sairastuttua ja kesken elokuvan joka vetäisi hiuksistani, käännyin ärtyneenä ja takana oleva  penkkirivi oli tyhjä. Ihmisiä oli muutenkin  tuossa näytöksessä aika vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme miehen kanssa lähdössä autolla kotiin kaupasta ja takapenkiltä kuului selvä "tussahdus" kun jokin poksahti kauppakassissa rikki, manailin että hitto varmaan jugurtit vaikka laitoin kyllä ne päällimäiseksi. Mies kauhisteli, että mitenhän paha siivo tuli? Hämmennys oli kotona suuri  kun JOKAINEN tuote oli ehjä! Ei reikää missään, ei tahmaisuutta tuotteissa eikä kassissa. Mikä oli se ääni joka me molemmat kuultiin?

Joskus voi käydä niin, että on kuulevinaan äänen, joka tuollaisessa tilanteessa voi syntyä, kun jokin tuote posahtaa rikki, vaikka todellisuudessa mitään ei tapahdukaan.

Samalla tavalla tuntee kuolleen lemmikin liikkeet, jos on tottunut että kissa tai koira kömpii yöllä viereen.

Vierailija kirjoitti:

Pohojois-Pohojanmaalta kuuluui kummia kirjoitti:

Vanhempani myivät vuosituhannen taitteessa pois talonsa minun ja sisareni muutettua kotoa omilleen. Kyseessä oli 80-luvulla rakennettu normaali omakotitalo. Uudet asukkaat, jotka vanhempani tunsivat jossain määrin, olivat tulleet kertomaan muutaman vuoden kuluttua kaupoistq erikoisesta kokemuksesta uudessa kodissaan. Perhe oli ollut nukkumassa asunnon yläkerrassa, kun molemmat aikuiset olivat heränneet kovaääniseen puheensorinaan. Hämmentyneenä he olivat lähteneet kulkemaan kohti alakerran portaita. Portaisiin päästyään, äänet olivat lakanneet. Alakerta oli ollut tyhjä.

Täydellisen tylsänä ateistisena skeptikkona tapaan selittää tuon unihalvauksena ja/tai aivotoiminnan häiriönä. Toisen henkilön kuulohavainnot voisivat olla lähinnä seurausta ääniä kuulleen (ja niitä säikähtäneen) ”suggestiivisestä” vaikutuksesta juuri heränneeseen ihmiseen. Toisaalta alueella on myös kaivostoimintaa, joka toisinaan helisytti talon ikkunoita. Olisiko kyse voinut olla myös erikoisemmasta ikkunoiden resonoinnista? Erikoinen juttu joka tapauksessa.

Minulle on käynyt täsmälleen samoin ollessani kylässä lapsuudenperheen luona avomieheni kanssa. He olivat muuttaneet asumaan vanhaan taloon. Päivällä minulle tuli aivan yhtäkkiä huono ja pelokas tunne, aivan kuin joku olisi tarkkaillut minua erään huoneen nurkassa. Tämä tapahtui keskellä kirkasta päivää, enkä koskaan ole kokenut vastaavaa tunnetta noin yhtäkkiä ja keskellä päivää.

Yöllä sitten olimme avomieheni kanssa ainoat hereillä olevat. En kiinnittänyt aluksi mitään huomiota puheensorinaan, joka kuulosti tulevan alakerrasta, ennen kuin avomieheni kysyi, mistä tuo puhe kuuluu. Sillä hetkellä tajusin, että me kaikki olemme yläkerrassa ja lisäksi kaikki muut paitsi minä ja mieheni ovat nukkumassa. Jotenkin olin ajatellut puheensorinan kuuluvan perheenjäsenteni keskustelusta. Alakerrassa ei siis ollut ketään. Menimme katsomaan, mutta heti alakertaan vieviin portaisiin päästyämme äänet lakkasivat. Tämän jälkeen oli täysin hiljaista.

Sukulainen ja hänen miehensä kokivat aikoinaan samantapaista. Heistä kuulosti myös,että nukkumassa ollut perheenjäsen olisi osallistunut keskusteluun. Myös askelien ääntä kuultiin. Talossa ei ollut lämmitysjärjestelmää tms, joka saattaa synnyttää ääniä.

Tietääkseni tämä ihminen ei koskaan viihtynyt tuossa talossa, jossa äänet kuuluivat. Nainen koki sen ahdistavaksi. Hänen miehensä mielipidettä en tiedä.