Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Mistä tämä huurupää ilmaantuu joka ketjuun spämmäämään myrkytysoirejuttuja?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja opiskelin vielä muutama vuosi sitten. Luokallani oli nätti, mukava ja saman ikäinen nainen, jonka kanssa juttu luisti ja oli muutenkin helppoa. Olimme päivittäin muutaman kuukauden yhdessä koulussa luentojen välissä, ruokailun aikana ja pari ryhmätyötäkin ehdittiin yhdessä väkertää.

Yhtäkkiä kuitenkin, syystä mikä ei koskaan minulle ole selvinnyt, tämä nainen lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei viestitellyt, ei halunnut olla seurassani koululla ja vältteli selvästi.

Yritin selvittää syytä tuolloin, mutta en saanut häneltä käytännössä mitään selitystä mitä tapahtui. Päätin antaa hänelle tilaa, enkä väkisin yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Tämän jälkeen hän ei edes tervehtinyt minua, emmekä ole ole olleet missään tekemisissä.

Omituista..

Tässä ei ole mitään omituista. Nainen oli kanssasi vain koulun takia. Aloit ehkä viestittelemään myös vapaa-ajalla. Nainen aikoi vähitellen vastailemaan lyhyesti ja harvemmin. Tässä vaiheessa et vielä tajunnut mitään, vaan yritit jatkaa viestittelyä. Häntä alkoi jossain vaiheessa ahdistaa, kun huomasi sinun olevan kiinnostunut hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Juu, on se jännä että täällä Perämerellä on nyt parin vuoden sisään ollut yhtäkkiä useita maanjäristyksiä. Mutta eihän niistä kannata puhua, kun täytyy pitää yllä mielikuvaa, ettei meillä sellaisia ole ja on niiiin vakaa tää maaperä.

Maanjäristys kuulostaa vähän kuin voimakkaalta ukkosen jyrinältä tai siltä niin kuin viereisellä tiellä menisi jokin armottoman suuri ja äänekäs, maata tärisyttävä ajoneuvo. Se ääni ja järinä tavallaan liikkuu samalla lailla.

Maanjäristys ei kuulosta yhtään miltään. Elokuvissa vain niihin laitetaan äänitehosteet. Olen itse asunut maassa, jossa on maanjäristyksiä ja kokemuksesta tiedän, että ei niihin liity ääntä.

Olen ollut maanjäristyksessä ja se todella kuulosti syvällä maan alla tapahtuvalta ukkoselta, ääni oli karmiva. Tämä tapahtui Brysselissä keväällä 1992.

Teimme mieheni kanssa isohkon palapelin, 1500 palaa. Tietenkin se yksi viimeinen pala sitten puuttui/hukkui. Kävimme suurennuslasin kanssa läpi koko sen huoneen, jossa palapeli koottiin - puisteltiin matot, katsottiin huonekalujen alle jne. Ei löytynyt.

Noh, kuukausi episodin jälkeen tämä puuttuva palanen lepäsi keskellä mattoa, täysin näkyvillä, kuin se olisi siihen aseteltu. En tajua, missä se on piileskellyt ja miten se yhtäkkiä päätyi sillä lailla esille. Noh, nyt on palapeli koossa.

Ap,

sinulle soitta alla naisella oli suhde isäsi kanssa tai ollut joskus nuorena tai hänellä oli joku mielenterveyshäiriö, jossa hän kuvitteli olleensa isäsi vaimo tms. Oli etsinyt jotenkin käsiisi isäsi nimissä olevat puhelimet ja tehnyt villin johtopäätöksen, että isäsi maksaa sinulle puhelimen, koska olet hänen rakastajattarensa. Kenties hän jopa ymmärsi olevansa väärässä, kun sanoit olevasi teini ja isäsi vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Isä lähti viemään roskia yöllä.

Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"

Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?

Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...

Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.

Kuka hitto sen viestin lähetti?

Tästäkin tulee mieleen, että isällä oli jonkun kanssa salainen tapaaminen pyöräkellarissa, mutta lähetti vahingossa viestin sinulle. Ehkä nimenne ovat peräkkäin hänen puhelimessaan tms. Huomasi lähettäneensä viestin sinulle ja palasikin sitten salamana kotiin, perui "deitit". Toki tapaaminen on voinut olla ihan viatonkin, esim vaikka sinulle hankittu joulu/synttärilahja, joka piilotettava sinne, muttei mahdu ja laittoi viestin äidillesi tms.

Olin teini-ikäisenä isäni luona, isä oli eron jälkeen ostanut sukulaisensa syrjäisen talon jonka oli rempannut poikamiesboksiksi. Olin huoneessani  ja  laiskana  teininä laitoin isälle tekstiviestin jossa muistaakseni kysyin jotain ruuasta, vastaukseksi tuli  kuvia jotka oli napattu sohvasta, jääkaapista, ulko-ovesta ym. Ihmettelin asiaa ja huusin isääni saamatta vastausta joten kävelin alakertaan ja samalla isä tuli ulko-ovesta syli täynnä halkoja, oli ihmeissään kun kysyin viesteistä ja vakuutteli olleensa puita pilkkomassa, ilman puhelinta. Tarkisti  kuitenkin mielikseni kännykkänsä ja se oli täynnä kuvia  huonekaluista, ovista ja ikkunoista.. myös minulle lähetetyt viestit näkyi.  Ulko-ovi oli lukitsematta joten joku olisi periaatteessa voinut tulla sisään ja ottaa kuvia, mutta miksi?

Ystäväni kuoli yllättäen nukkuessaan , samana päivänä kun sain tiedon tapahtuneesta tuli ystävältäni yhtäkkiä  tekstiviesti "Tuu auttamaan! XD" olin saada sydärin kunnes järkeilin, että viestiliikenteessä oli varmaan ollut jotain häikkää. Ystäväni oli myös viimeisenä elinpäivänänään värjännyt hiuksensa ja minä olin joskus auttanut siinä,  joten luultavasti tuo viipyilemään jäänyt viesti oli täysin viaton ja liittyi hiustenvärjäyksen pulmiin, mihin hymiökin viittaisi. 

Lueskelin ketjua vähän matkaa taaksepäin ja ilmeisesti muillakin on ollut kokemuksia siitä, että joku koskettaa ja missään ei näy ketään.

Odottelin eilen illalla miestäni baarista kotiin ja menin sitten puolen yön jälkeen nukkumaan. Nukahdin ja heräsin siihen, että joku puristi minua hartioista. Sellainen ystävällinen ja rohkaiseva puristus symmetrisesti ja yhtä aikaa molemmista hartioista. Oletin, että mieheni on tullut baarista kotiin. Nukuin kyljelläni selkä miehen puolelle päin ja kun käännyin, sänky oli tyhjä. Menin aivan paniikkiin, sillä olin aivan varma, että tunsin puristuksen. Tunsin puristavat sormet ja puristus oli voimakas, ei kuitenkaan niin että olisi tehnyt kipeää.

Nukahdin uudelleen ja heräsin yöllä, kun mieheni oikeasti tuli kotiin ja kömpi sänkyyn. Olin edelleen vähän poissa tolaltani.

Voiko unessa tulla todella noin vahva ja aidontuntuinen aistimus tai fyysinen kokemus kosketuksesta? Toki rauhoittelin itseäni sillä, että aivot tekevät unessa tepposiaan tai sitten esim. peitto painoi jotenkin niin, että unessa aivoni tulkitsivat sen puristukseksi.

En ehkä ottaisi tätä niin vakavasti, ellei viikon sisään olisi tapahtunut muitakin outoja sattumuksia. Lamppu tippui katosta siinä huoneessa, missä olin ja meni aivan sirpaleiksi. Ehkä se oli vain huonosti kiinnitetty ja kiinnitys antoi periksi. Suihkuhylly putosi myös hirveällä rytinällä samana päivänä. Noh, ehkä sekin oli huonosti kiinnitetty tai painoa oli liikaa. Seuraavana päivänä tuli alas tuettu ja kiinnitetty tomaattiköynnös. Seinäkello pysähtyi ja alkoi käydä uudelleen.

Kaikkille noille on varmasti luonnollinen selitys olemassa. Asumme kerrostalossa, eli tuskin tällaisessa asunnossa kukaan jaksaisi kummitellakaan. Jotenkin vaan mieli alkaa etsiä yliluonnollisia selityksiä, kun sattumalta outoja asioita tapahtuu lyhyessä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä lähti viemään roskia yöllä.

Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"

Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?

Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...

Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.

Kuka hitto sen viestin lähetti?

Tästäkin tulee mieleen, että isällä oli jonkun kanssa salainen tapaaminen pyöräkellarissa, mutta lähetti vahingossa viestin sinulle. Ehkä nimenne ovat peräkkäin hänen puhelimessaan tms. Huomasi lähettäneensä viestin sinulle ja palasikin sitten salamana kotiin, perui "deitit". Toki tapaaminen on voinut olla ihan viatonkin, esim vaikka sinulle hankittu joulu/synttärilahja, joka piilotettava sinne, muttei mahdu ja laittoi viestin äidillesi tms.

Voisiko hänen isällään olla kaksi puhelinta ja niissä multi-sim -kortti, tulevatko viestit silloin kahteen puhelimeen? Isä on ehkä laittanut viestin salaisesta puhelimestaan vahingossa väärään numeroon ja huomannut virheensä, jonka takia tuli saman tien takaisin. Salainen puhelin on tietenkin äänettömällä ja kenties kätkettynä jonnekin. (Tekstiviestit on joskus pystynyt siirtämään numerosta toiseen esim. Saunalahdella, mutta se palvelu ei taida enää olla käytössä?)

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin ketjua vähän matkaa taaksepäin ja ilmeisesti muillakin on ollut kokemuksia siitä, että joku koskettaa ja missään ei näy ketään.

Odottelin eilen illalla miestäni baarista kotiin ja menin sitten puolen yön jälkeen nukkumaan. Nukahdin ja heräsin siihen, että joku puristi minua hartioista. Sellainen ystävällinen ja rohkaiseva puristus symmetrisesti ja yhtä aikaa molemmista hartioista. Oletin, että mieheni on tullut baarista kotiin. Nukuin kyljelläni selkä miehen puolelle päin ja kun käännyin, sänky oli tyhjä. Menin aivan paniikkiin, sillä olin aivan varma, että tunsin puristuksen. Tunsin puristavat sormet ja puristus oli voimakas, ei kuitenkaan niin että olisi tehnyt kipeää.

Nukahdin uudelleen ja heräsin yöllä, kun mieheni oikeasti tuli kotiin ja kömpi sänkyyn. Olin edelleen vähän poissa tolaltani.

Voiko unessa tulla todella noin vahva ja aidontuntuinen aistimus tai fyysinen kokemus kosketuksesta? Toki rauhoittelin itseäni sillä, että aivot tekevät unessa tepposiaan tai sitten esim. peitto painoi jotenkin niin, että unessa aivoni tulkitsivat sen puristukseksi.

En ehkä ottaisi tätä niin vakavasti, ellei viikon sisään olisi tapahtunut muitakin outoja sattumuksia. Lamppu tippui katosta siinä huoneessa, missä olin ja meni aivan sirpaleiksi. Ehkä se oli vain huonosti kiinnitetty ja kiinnitys antoi periksi. Suihkuhylly putosi myös hirveällä rytinällä samana päivänä. Noh, ehkä sekin oli huonosti kiinnitetty tai painoa oli liikaa. Seuraavana päivänä tuli alas tuettu ja kiinnitetty tomaattiköynnös. Seinäkello pysähtyi ja alkoi käydä uudelleen.

Kaikkille noille on varmasti luonnollinen selitys olemassa. Asumme kerrostalossa, eli tuskin tällaisessa asunnossa kukaan jaksaisi kummitellakaan. Jotenkin vaan mieli alkaa etsiä yliluonnollisia selityksiä, kun sattumalta outoja asioita tapahtuu lyhyessä ajassa.

Kyllä kerrostaloasunnossa voi kummitella ihan samalla tavalla kuin vaikka omakotitalossa. Kieltämättä nuo oudot tapahtumat viittaisivat yliluonnolliseen, varsinkin tuo hartioiden puristus.

iVierailija kirjoitti:

Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.

Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.

Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.

Nyt pitää sanoa etten usko mihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.

En tiedä onko tätä jo kommentoitu, mutta on yllättävän yleistä, että kasvavilla lapsilla saattaa olla jossakin kohti kasvua psykoottiseksi luokiteltavia kokemuksia, esim. kuuloharhoja. Ei tiedetä mistä johtuu, ehkä jotain neurologista kasvuun liittyvää. Jos ei mene ohi, niin sitten on aika huolestua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin ketjua vähän matkaa taaksepäin ja ilmeisesti muillakin on ollut kokemuksia siitä, että joku koskettaa ja missään ei näy ketään.

Odottelin eilen illalla miestäni baarista kotiin ja menin sitten puolen yön jälkeen nukkumaan. Nukahdin ja heräsin siihen, että joku puristi minua hartioista. Sellainen ystävällinen ja rohkaiseva puristus symmetrisesti ja yhtä aikaa molemmista hartioista. Oletin, että mieheni on tullut baarista kotiin. Nukuin kyljelläni selkä miehen puolelle päin ja kun käännyin, sänky oli tyhjä. Menin aivan paniikkiin, sillä olin aivan varma, että tunsin puristuksen. Tunsin puristavat sormet ja puristus oli voimakas, ei kuitenkaan niin että olisi tehnyt kipeää.

Nukahdin uudelleen ja heräsin yöllä, kun mieheni oikeasti tuli kotiin ja kömpi sänkyyn. Olin edelleen vähän poissa tolaltani.

Voiko unessa tulla todella noin vahva ja aidontuntuinen aistimus tai fyysinen kokemus kosketuksesta? Toki rauhoittelin itseäni sillä, että aivot tekevät unessa tepposiaan tai sitten esim. peitto painoi jotenkin niin, että unessa aivoni tulkitsivat sen puristukseksi.

En ehkä ottaisi tätä niin vakavasti, ellei viikon sisään olisi tapahtunut muitakin outoja sattumuksia. Lamppu tippui katosta siinä huoneessa, missä olin ja meni aivan sirpaleiksi. Ehkä se oli vain huonosti kiinnitetty ja kiinnitys antoi periksi. Suihkuhylly putosi myös hirveällä rytinällä samana päivänä. Noh, ehkä sekin oli huonosti kiinnitetty tai painoa oli liikaa. Seuraavana päivänä tuli alas tuettu ja kiinnitetty tomaattiköynnös. Seinäkello pysähtyi ja alkoi käydä uudelleen.

Kaikkille noille on varmasti luonnollinen selitys olemassa. Asumme kerrostalossa, eli tuskin tällaisessa asunnossa kukaan jaksaisi kummitellakaan. Jotenkin vaan mieli alkaa etsiä yliluonnollisia selityksiä, kun sattumalta outoja asioita tapahtuu lyhyessä ajassa.

Kyllä kerrostaloasunnossa voi kummitella ihan samalla tavalla kuin vaikka omakotitalossa. Kieltämättä nuo oudot tapahtumat viittaisivat yliluonnolliseen, varsinkin tuo hartioiden puristus.

Unen rajamaiden kokemukset voivat olla hyvin erikoisia ja todentuntuisia, mutta kyllä ne ovat vain aivojesi luomuksia. Samoin tunnetilat, esim. pelko tai turvattomuus värittävät ajatuksia ja kokemuksia ja niille annettuja selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen kissa katosi 8 vuotta sitten, tuli yhtäkkiä takaisin kotiin vuosi sitten. Haluaisin niin tietää missä luuraillut, tuskin saan koskaan tietää.

Selvittämätön asia: tämä kirjoitus on tässä ketjussa saanut satoja peukutuksia, mutta EI YHTÄÄN ALAPEUKUTUSTA!

Vierailija kirjoitti:

Olin teini-ikäisenä isäni luona, isä oli eron jälkeen ostanut sukulaisensa syrjäisen talon jonka oli rempannut poikamiesboksiksi. Olin huoneessani  ja  laiskana  teininä laitoin isälle tekstiviestin jossa muistaakseni kysyin jotain ruuasta, vastaukseksi tuli  kuvia jotka oli napattu sohvasta, jääkaapista, ulko-ovesta ym. Ihmettelin asiaa ja huusin isääni saamatta vastausta joten kävelin alakertaan ja samalla isä tuli ulko-ovesta syli täynnä halkoja, oli ihmeissään kun kysyin viesteistä ja vakuutteli olleensa puita pilkkomassa, ilman puhelinta. Tarkisti  kuitenkin mielikseni kännykkänsä ja se oli täynnä kuvia  huonekaluista, ovista ja ikkunoista.. myös minulle lähetetyt viestit näkyi.  Ulko-ovi oli lukitsematta joten joku olisi periaatteessa voinut tulla sisään ja ottaa kuvia, mutta miksi?

Ystäväni kuoli yllättäen nukkuessaan , samana päivänä kun sain tiedon tapahtuneesta tuli ystävältäni yhtäkkiä  tekstiviesti "Tuu auttamaan! XD" olin saada sydärin kunnes järkeilin, että viestiliikenteessä oli varmaan ollut jotain häikkää. Ystäväni oli myös viimeisenä elinpäivänänään värjännyt hiuksensa ja minä olin joskus auttanut siinä,  joten luultavasti tuo viipyilemään jäänyt viesti oli täysin viaton ja liittyi hiustenvärjäyksen pulmiin, mihin hymiökin viittaisi. 

Maalla tullaan usein sisään ovikelloja soittelematta. Jos joku naapurin isäntä halusi tulla kahville, isääsi odotellessa tutki kännykkää, käynnisti vahingossa sarjakuvauksen ja onnistui vielä lähettämään kuvat ennenkuin pakeni nolona. 

Ei niin erityinen, mutta äidin kuolinpesää tyhjentäessä tuli vastaan ”Arton” ysärillä ja 2000-luvulla lähettämiä kortteja, täynnä flirttiä ja kiitoksia edellisistä tapaamisista Hossassa. Ja 2010-luvulta lehdestä leikattu kuolinilmoitussivu, jossa mukana joku Arto, kaipaamaan jäi vaimo, lapset ja lapsenlapset.

Isäni, kukaan äidin ystävistä, sisaruksista tai naapureista ei tiedä kuka ”Arto” oli, eikä somen ja googlaamisen avulla löytynyt yhdistäviä linkkejä tähän mieheen. On todella vaikea uskoa, että äidillämme olisi ollut vuosikymmeniä kestänyt salasuhde jonkun kainuulaisen sähköinsinöörin kanssa, jota äiti olisi korttien pohjalta tavannut useita kertoja vuodessa pohjoisessa kansallispuistossa. Ihan jo siksikin että äiti oli yksityisyrittäjänä todella kiinni töissään, minkä lisäksi hänellä oli selkärankareuma, ja inhosi autossa/bussissa/junassa/lentokoneessa istumista. Kotoamme Liettoisista olisi kestänyt 10t pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan autolla.

Isämme epäilee, että kyseessä oli joku fantasiatason romanssi, jota toisiinsa etäihastuneet pitivät yllä eroottissävytteisillä viesteillä. Mutta taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi...

Kesällä 2019 ostin lomamatkalla Puumalassa söpöt saimaannorppakorvikset. Kerkesin varmaan viikon- pari käyttää niitä, kun yhtenä iltana veneessä nukkuessamme laskin ne veneen ohjauskonsolin päälle yöksi. Aamulla en ehkä heti ensimmäisenä muistanut laittaa niitä takaisin korviin, mutta veneestä lähtiessämme aloin etsiskellä niitä. Kumpikaan ei ollut missään. Niitä ei löytynyt myöhemminkään sinä kesänä, eikä siinäkään vaiheessa kun vene laitettiin talviteloille mökillä ja veneen kaikki irtain tavara kannettiin mökkiin säilytykseen.

Nyt keväällä 2020 kun olimme asuntomme (siis emme sen mökin, joka on n. parinsadan kilsan päässä) pihalla grillailemassa, miehen sisko kysyi, mitkä ihmeen hyljekorvikset tässä terassin vieressä maassa on. Ne ne oli. Molemmat siinä ihan vierekkäin. Näyttivät olleen ainakin jonkin aikaa ulkona, mutta ruostetta tai muuta pahaa vauriota ei ollut. En ole keksinyt mitään uskottavaa skenaariota, mitä olisi voinut tapahtua. Tietenkin yksi skenaario olisi se, että olin vain laittanut ne taskuun ja ne olivat siitä tippuneet, mutta kun muistan selvästi laittaneeni ne siihen konsolille. Etsinnät siis käynnistyivät jo seuraavana päivänä, joten vaikea muistaa väärin. Ja tosiaan jos vaikka veneen matot tai istuintyynyt olisi tuuletettu siinä terassilla, niin siitähän ne olisi voineet tippua, mutta kun ne olivat koko ajan vain siellä mökillä. Ja jos ne olisivat tippuneet jostain, niin aika hienosti olivat sitten pysyneet yhdessä koko ajan. No mutta nyt on taas mukavaa laittaa ihmenorppakorvikset korviin.

tuli Mieleen tämä yksi tapaus kaukaa lapsuudesta. Olin jotain 3v ja meillä oli kaksi hoitokoiraa Aina välillä hoidossa. Olimme takapihalla kun ne onnistuivat kaivamaan aidan ali tunnelin ja karkasivat, minä tietty perässä. Muistan vain seuranneeni koiria pieneen metsään, sieltä pellolle ja tien yli toiselle pellolle missä koirat rupesivat leikkimään keskenään. Siinä vaiheessa ymmärsin että en tiennyt missä olimme. Koitin pyytää koiria viemään minut takaisin Mutta eihän ne tietenkään ymmärtäneet joten minun piti yksin löytää tieni kotiin. Muistan että olo oli ihmeen rauhallinen vaikka olin herkkä lapsi ja vähemmästäkin olisin itkenyt. En oikein osannut muuta kuin lähteä kävelemään kävelytietä pitkin asuinaluetta kohti. Muistan että en nähnyt autoja enkä ihmisiäkään. Jäin lopulta seisomaan yhteen risteykseen missä yksi tie vei ylös puistikon taakse ja mietin että se näytti kotitieltä mutta olin hyvin epävarma. Minulla oli edelleen se kovin rauhallinen olo, mistä en hassua kyllä pitänyt joten siinä tilanteessa pikku aivoni kokivat että jos itkeminen auttaisi koska kai yhdistin alitajuntaisesti että kun itken joku vanhempi tulee ja korjaa tilanteen. Joten nostin tahallani paniikin.

Ja silloin tapahtui se outo juttu kun huomaamattani paniikki vain katosi ja minut valtasi vain täysin tyyni olo ja päähäni tuli (mitä en pitänyt omana ajatuksenani) että ”kävele mäki ylös. Älä lähde harhailemaan minnekään muualle vaan menet suoraan ylös ja katsot onko alue tuttu, jos ei niin tule takaisin tähän pisteeseen ja mietitään sitten mitä me seuraavaksi tehdään”. Muistan katsoneeni ympärilleni koska tietenkin oletin että takanani on joku aikuinen jonka tuntisin (koska olo oli että tähän henkilöön voin luottaa) mutten nähnyt edelleenkään ristinsielua lähelläni. Selitin itselleni että tämä henkilö oli vain lähtenyt käymään kotonaan tai jotain mutta tulisi takaisin koska lupasi, joten lähdin kapuamaan hitaasti mäkeä ylös. Pälyilin koko ajan taakse sitä kohtaa mistä lähdin ja mantrasin jotain että ”kävele suoraan ylös äläkä muualle” koska olin hajamielinen lapsi, koska pelkäsin että lähden harhailemaan jos en keskity. Mäen päällä onnekseni huomasin että olin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Ei niin erityinen, mutta äidin kuolinpesää tyhjentäessä tuli vastaan ”Arton” ysärillä ja 2000-luvulla lähettämiä kortteja, täynnä flirttiä ja kiitoksia edellisistä tapaamisista Hossassa. Ja 2010-luvulta lehdestä leikattu kuolinilmoitussivu, jossa mukana joku Arto, kaipaamaan jäi vaimo, lapset ja lapsenlapset.

Isäni, kukaan äidin ystävistä, sisaruksista tai naapureista ei tiedä kuka ”Arto” oli, eikä somen ja googlaamisen avulla löytynyt yhdistäviä linkkejä tähän mieheen. On todella vaikea uskoa, että äidillämme olisi ollut vuosikymmeniä kestänyt salasuhde jonkun kainuulaisen sähköinsinöörin kanssa, jota äiti olisi korttien pohjalta tavannut useita kertoja vuodessa pohjoisessa kansallispuistossa. Ihan jo siksikin että äiti oli yksityisyrittäjänä todella kiinni töissään, minkä lisäksi hänellä oli selkärankareuma, ja inhosi autossa/bussissa/junassa/lentokoneessa istumista. Kotoamme Liettoisista olisi kestänyt 10t pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan autolla.

Isämme epäilee, että kyseessä oli joku fantasiatason romanssi, jota toisiinsa etäihastuneet pitivät yllä eroottissävytteisillä viesteillä. Mutta taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi...

Hossa on myös järvi Lohjalla.

Vierailija kirjoitti:

tuli Mieleen tämä yksi tapaus kaukaa lapsuudesta. Olin jotain 3v ja meillä oli kaksi hoitokoiraa Aina välillä hoidossa. Olimme takapihalla kun ne onnistuivat kaivamaan aidan ali tunnelin ja karkasivat, minä tietty perässä. Muistan vain seuranneeni koiria pieneen metsään, sieltä pellolle ja tien yli toiselle pellolle missä koirat rupesivat leikkimään keskenään. Siinä vaiheessa ymmärsin että en tiennyt missä olimme. Koitin pyytää koiria viemään minut takaisin Mutta eihän ne tietenkään ymmärtäneet joten minun piti yksin löytää tieni kotiin. Muistan että olo oli ihmeen rauhallinen vaikka olin herkkä lapsi ja vähemmästäkin olisin itkenyt. En oikein osannut muuta kuin lähteä kävelemään kävelytietä pitkin asuinaluetta kohti. Muistan että en nähnyt autoja enkä ihmisiäkään. Jäin lopulta seisomaan yhteen risteykseen missä yksi tie vei ylös puistikon taakse ja mietin että se näytti kotitieltä mutta olin hyvin epävarma. Minulla oli edelleen se kovin rauhallinen olo, mistä en hassua kyllä pitänyt joten siinä tilanteessa pikku aivoni kokivat että jos itkeminen auttaisi koska kai yhdistin alitajuntaisesti että kun itken joku vanhempi tulee ja korjaa tilanteen. Joten nostin tahallani paniikin.

Ja silloin tapahtui se outo juttu kun huomaamattani paniikki vain katosi ja minut valtasi vain täysin tyyni olo ja päähäni tuli (mitä en pitänyt omana ajatuksenani) että ”kävele mäki ylös. Älä lähde harhailemaan minnekään muualle vaan menet suoraan ylös ja katsot onko alue tuttu, jos ei niin tule takaisin tähän pisteeseen ja mietitään sitten mitä me seuraavaksi tehdään”. Muistan katsoneeni ympärilleni koska tietenkin oletin että takanani on joku aikuinen jonka tuntisin (koska olo oli että tähän henkilöön voin luottaa) mutten nähnyt edelleenkään ristinsielua lähelläni. Selitin itselleni että tämä henkilö oli vain lähtenyt käymään kotonaan tai jotain mutta tulisi takaisin koska lupasi, joten lähdin kapuamaan hitaasti mäkeä ylös. Pälyilin koko ajan taakse sitä kohtaa mistä lähdin ja mantrasin jotain että ”kävele suoraan ylös äläkä muualle” koska olin hajamielinen lapsi, koska pelkäsin että lähden harhailemaan jos en keskity. Mäen päällä onnekseni huomasin että olin kotona.

3-vuotiaana? :D Taitaa olla valemuisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin erityinen, mutta äidin kuolinpesää tyhjentäessä tuli vastaan ”Arton” ysärillä ja 2000-luvulla lähettämiä kortteja, täynnä flirttiä ja kiitoksia edellisistä tapaamisista Hossassa. Ja 2010-luvulta lehdestä leikattu kuolinilmoitussivu, jossa mukana joku Arto, kaipaamaan jäi vaimo, lapset ja lapsenlapset.

Isäni, kukaan äidin ystävistä, sisaruksista tai naapureista ei tiedä kuka ”Arto” oli, eikä somen ja googlaamisen avulla löytynyt yhdistäviä linkkejä tähän mieheen. On todella vaikea uskoa, että äidillämme olisi ollut vuosikymmeniä kestänyt salasuhde jonkun kainuulaisen sähköinsinöörin kanssa, jota äiti olisi korttien pohjalta tavannut useita kertoja vuodessa pohjoisessa kansallispuistossa. Ihan jo siksikin että äiti oli yksityisyrittäjänä todella kiinni töissään, minkä lisäksi hänellä oli selkärankareuma, ja inhosi autossa/bussissa/junassa/lentokoneessa istumista. Kotoamme Liettoisista olisi kestänyt 10t pelkästään yhdensuuntaiseen matkaan autolla.

Isämme epäilee, että kyseessä oli joku fantasiatason romanssi, jota toisiinsa etäihastuneet pitivät yllä eroottissävytteisillä viesteillä. Mutta taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi...

Hossa on myös järvi Lohjalla.

Ei Lohjalla puhuta Hossasta. Se on salmi osana Lohjanjärveä mutta vaikea kuvitella että joku kirjoittaisi noin korttiin. Esim. Kiitos päivästä järvellä tai Lohjanjärvellä... toki jos haluaa harhauttaa niin sitten mutta ei muuten. T. Ex lohjalainen