Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Olen asunut pentuna kummitustalossa. Joku melskasi keittiössä aina öisin. Kun mentiin katsomaan, siellä ei ollut ketään ja kaikki kunnossa. Meteli alkoi, kun päästiin takaisin sänkyyn yrittämään nukahtamista.
Yhden sisäoven kahva vääntyili itsestään miten sattui keskellä päivää ja kaikkien nähden. Välillä sitä ravisteltiin hiljaa ja välillä taas väänneltiin oikein lujasti. Isä ruuvasi lopulta koko kahvan pois. Sitten alkoi oven hiljainen koputtelu. Joskus se oli päiviä pois ja taas alkoi. Aina se sama ovi.
Muutettiin pois. Isä sanoi vuokranantajalle, ettei maksa viimeistä vuokraa, kun täällä näköjään asuu muitakin, peri vuokra niiltä. En tiedä, oliko tosissaan, mutta olin paikalla kun se sanoi niin. Vuokranantaja oli sellainen vanha mies ja oli kyllä asiasta tietoinen. Seuraavatkin vuokralaiset kuulemma muutti pian pois. Talo jäi autioksi ja purettiin pois. Lähellä oli järvi missä isä piti venettä, mutta vene oli usein oudossa asennossa, joskus oli airot viskelty rannalle ja joskus vene ihan kallellaan ja kerran oli keulassa isoja kiviä. Sen voi tietysti aina pistää pikkupoikien ilkivallaksi, mutta miksi nekään olisi niin viitsineet jatkuvasti tehdä, eikä siellä lähelläkään edes asunut mitään poikaviikareita. Outoja juttuja nämä.
Isä oli kerran pienenä nähnyt kotiinsa kulkevalla tiellä vastaan tulevan hevosen, ja ihmetellyt, kenen hevonen sillä lailla vapaana kulkee itsekseen. Päästyään kohdalle, hevonen ikään kuin loikkasi ilmaan ja katosi. Niillä kohdin vanhat ihmiset sanoivat kummittelevan. Olen itse nuorena kulkenut sitä tietä monet kerrat, mutta ei koskaan ole mitään ihmeellistä näkynyt, vaikka olen oikein virittäytynytkin "näkemään" jotain kummallista. Ehkä kummituksetkin kuolevat joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin 10 -vuotias ja oli tulossa ilta. Äitini lähti koiran( isosaksanpaimenkoira) kanssa lenkille. Olin kahdestaan siskoni kanssa ja isäni oli ylitöissä. Olimme olleet jo hetken 10 min kotona, kun joku mies pimpotti monta kertaa kerrostalon oveen. Katsoimme silmäreiästä ja valot olivat pois päältä. Ääni ei ollut tuttu ja ihmettelin asiaa. No...emme avanneet ja mies alkoi potkia, hakata ja kiroilla täysiä, että tappaa meidät jos ei avata. Meidän isä oli opettanut ettei avata kellekään tuntemattomalle ja soitetaan 112. Siskoni piiloutui sängyn alle ja minä katsoin uudestaan ovesta silmäreikä aukosta. Siellä oli siniseen takkiin pukeutunut mies silmälasit päässä. En ollut ikinä nähnyt häntä! Myöhemmin hätäkeskus soiton jälkeen, katsoin uudestaan ja siellä oli isoveljemme! Joka väitti olleensa siellä kokoajan! Peruutin poliisien tulon, mutta kuka sen oven takana oli? Oliko se isoveljeni? Valehtelevatko silmäni?
Minun tarinassani ei ole mitään yliluonnollista vaan aivan ihmeellistä sattumaa. Tämä tapahtui pääkaupunkiseudulla reilut 20v sitten. Tapasin työni puolesta erään nyt jo edesmenneen julkisuuden henkilön joka raivostui minulle asiasta joka ei ollut minun syytäni, olin vaan ns. viestintuoja. Tilanne oli aika kiusallinen ja jäi minua harmittamaan. Seuraavana päivänä menin töiden jälkeen Helsingin kauppatorille ja kyseinen henkilö käveli suoraan minua vastaan siellä, hyvä ettei kirjaimellisesti törmätty toisiimme. Ja sitä seuraavana päivänä lähdimme ystäväni kanssa Tallinnan risteilylle, menimme kahvilaan istumaan ja kun katsoin sivulleni niin tämä henkilö istuu ystävineen viereisessä pöydässä. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä henkilöä luonnossa, ainoastaan TV:ssä ja lehtien sivuilla, enkä nähnyt tämän jälkeenkään. Toki olisin tunnistanut hänet heti, oli sen verran persoonallinen ja tunnettu henkilö. Mutta oli kyllä todella erikoinen sattuma!
1.Vaimon veli kuoli nuorena miehenä syöpään. Olin yksin rakennuksilla ja seuraavana päivä oli pilvetön kuuma elokuun päivä ja sitten keskipäivällä meidän rakennuksen kohdalla jyrähti/pamahti taivaalla. Yksi pikkuinen pilvi oli yksin taivaalla yläpuolellani. Luulen, että vaimon veli kävi tervehtimässä. Koskaan muulloin ei ole käynyt noin, sadetta ja ukkostakaan ei ollut moneen päivään. Ihme paukahdus.
2. Oli 10v. Rakennettiin taas taloa. Olimme isän kanssa tontilla kun parin sadan metrin päästä toiselta tontilta huudettiin. Isä ihmetteli ääneen että sanooko ne että ammutaan (eli räjäytetään kiviä ja kalliota). Samassa jysähti. Otin askeleen isään päin ja siihen missä olin juuri ollut lensi taivaalta 15cm kivi. Uljelsi samoin TV:ssä sotafilmeissä kranaatit. Läheltä piti.
3. Samalla alueella myöhemmin asuinalueen takana oli junarata ja joki. Äiti varoitti aamulla, että älkää menkö juna radalle, että kun juna tulee niin sitä ei kuule ennenkuin se on kohdalla. No kaverin kanssa mentiin kuin jossain vaiheessa sinne leikkimään. Mentiin kapealle sillalle, sitten muistin äidin sanat ja sanoin kaverille ne samat sanat. Nyt kaveri uskoi minua kun yleensä niin ei ollut. Pääsimme pois raiteilta niin 10sekunnin kulutta juna viuhahti selkämme takana ja vihelsi meille. Lähellä oli.
4. Olin muuttanut tuolta alueelta toiseen kaupunkiin. Olimme asuneet toisaalla jo kaksi vuotta ja yhtenä aamuna sanoin äidille että näin kaverista unta (sama kuin junarata jutussa). Tunnin päästä kaveri soitti mulle. Ei ole muuton jälkeen soittanut enkä ole myöskään nähnyt unta kaveristani. Outo yhteensattuma.
Noita läheltä piti hengenpelastumisia monta muutakin, rattiinnukamista ja muutakin. Niin suojelusenkeli pitäisi minua hengissä jotakin tarkoitusta varten. Aikuisiällä kaikki on aina kääntynyt hyvin, vaikka on ollut ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 10 -vuotias ja oli tulossa ilta. Äitini lähti koiran( isosaksanpaimenkoira) kanssa lenkille. Olin kahdestaan siskoni kanssa ja isäni oli ylitöissä. Olimme olleet jo hetken 10 min kotona, kun joku mies pimpotti monta kertaa kerrostalon oveen. Katsoimme silmäreiästä ja valot olivat pois päältä. Ääni ei ollut tuttu ja ihmettelin asiaa. No...emme avanneet ja mies alkoi potkia, hakata ja kiroilla täysiä, että tappaa meidät jos ei avata. Meidän isä oli opettanut ettei avata kellekään tuntemattomalle ja soitetaan 112. Siskoni piiloutui sängyn alle ja minä katsoin uudestaan ovesta silmäreikä aukosta. Siellä oli siniseen takkiin pukeutunut mies silmälasit päässä. En ollut ikinä nähnyt häntä! Myöhemmin hätäkeskus soiton jälkeen, katsoin uudestaan ja siellä oli isoveljemme! Joka väitti olleensa siellä kokoajan! Peruutin poliisien tulon, mutta kuka sen oven takana oli? Oliko se isoveljeni? Valehtelevatko silmäni?
Siis myönsikö veljesi myös potkimiset ja uhkaukset?
Minulla on kerran käynyt siten, että silloinen kauempana asuva poikaystäväni oli tullut yllättämään minut ilmoittamatta ja soitti vain yksi ilta ovikelloa. Katsoin ovisilmästä ja "näin", että siellä oli vuokranantajani ja avasin oven. Noh, ihmisen silmä on erehtyväinen, mutta vuokranantaja oli tummahiuksinen, vanha, lyhyehkö papparainen, kun taas tämä poikaystävä oli 20v, vaaleampi, bodattu ja suht pitkäkin. Eikä siis heidän ulkomuodossaan/olemuksessaan ollut yhtään mitään yhteistä myöhemminkään ajateltuna. Luulen, että aivoni eivät keksineet siinä sekuntien aikana ketään muuta mahdollista miesvierailijaa kuin vuokranantaja ja tällöin näköaistimus muuttui tukemaan tätä väitettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä lähti viemään roskia yöllä.
Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"
Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?
Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...
Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.
Kuka hitto sen viestin lähetti?
Oliko tämä vuosituhannen alussa?
Sain silloin viestin joltain pitseria/kebabyrittäjältä, että olin lähettänyt hänelle tekstarin. No en ollut.
Sekoiliko tekniikka vai oliko se jotain häirintää?
Vierailija kirjoitti:
Minun tarinassani ei ole mitään yliluonnollista vaan aivan ihmeellistä sattumaa. Tämä tapahtui pääkaupunkiseudulla reilut 20v sitten. Tapasin työni puolesta erään nyt jo edesmenneen julkisuuden henkilön joka raivostui minulle asiasta joka ei ollut minun syytäni, olin vaan ns. viestintuoja. Tilanne oli aika kiusallinen ja jäi minua harmittamaan. Seuraavana päivänä menin töiden jälkeen Helsingin kauppatorille ja kyseinen henkilö käveli suoraan minua vastaan siellä, hyvä ettei kirjaimellisesti törmätty toisiimme. Ja sitä seuraavana päivänä lähdimme ystäväni kanssa Tallinnan risteilylle, menimme kahvilaan istumaan ja kun katsoin sivulleni niin tämä henkilö istuu ystävineen viereisessä pöydässä. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä henkilöä luonnossa, ainoastaan TV:ssä ja lehtien sivuilla, enkä nähnyt tämän jälkeenkään. Toki olisin tunnistanut hänet heti, oli sen verran persoonallinen ja tunnettu henkilö. Mutta oli kyllä todella erikoinen sattuma!
Tästä tuli mieleeni kun olin nuori 80-luvun loppupuolella, näin Esa Saarisen varmaan kolmen kuukauden ajan joka viikko. Tyyliin, istun ratikassa matkalla kotiin ja Esa Saarinen seisoo liikennevaloissa. Tai olen ruokaostoksilla ja ES on siellä. Muistan kun lähdin kavereiden kanssa risteilylle ja vitsailin että onkohan Esa Saarinen siellä. Meinasi pudota silmät päästä kun näin myöhemmin illalla Esa Saarisen laivan ravintolassa. Pystyi vain tuijottamaan häntä. Ei siis mitään yliluonnollista, mutta hauskoja sattumia jotka muistan vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on sattunut yksi asia mikä on jäänyt selvittämättä. Tapahtui tänä talvena.
Olimme perheen kanssa viikonlopun yli käymässä lapsuuden kodissani, jossa isäni vielä asuu.
Lattiat natisevat yläkerrassa aina tietyltä kohti jos siellä kävellään, myös muutama porras askel joka yläkerrassa sijaitsee, natisee kuuluvasti kun siihen astuu.
Mieheni ja vanhempi teini ikäinen tyttöni nukkuivat vielä yläkerrassa kun olin isäni ja pienempien lasteni kanssa alakerrassa.
Jossain vaiheessa aamua odotin että mies heräisi kun minulla oli hänelle jotain asiaa.
No sitten kuuluikin yläkerrasta raskaat askeleet erityisesti niissä muutamassa porras askelmassa. Ja sanoinkin isälleni että No nyt on mieskin herännyt.
Lähdin siitä sitten n 5min päästä yläkertaan, mutta yllätyksekseni mies ja tyttö nukkuivat sikeästi.
Askeleet kuuluivat alakertaan todella selvästi ja miehen tuntien hän ei mene enää takaisin sänkyyn nukkumaan jos herää ja nousee ylös, myöskään tyttäreni ei siellä siihen aikaan kävellyt.
Myös isäni kuuli äänet.
Mummoni joka samassa talossa on asunut, on puhunut askeleista yläkerrassa joita kuuli siellä asuessaan.
Tuo oli oikeastaan toinen kerta kun kuulin samanlaiset äänet ja luulin että siellä ollaan hereillä. En vaan ajatellut silloin asiaa.
Nään toistuvasti unta nuoresta miespuolisesta työkaverista. Unissa hengailemme yhdessä, mutta mitään pettämistä tms. ei tapahdu. En koe olevani kiinnostunut tästä työkaverista, mutta olenko kuitenkin kun näen hänestä unia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme palaamassa lentokoneella ensimmäiseltä ulkomaanreissulta Turkista, kun olin kymmenen. Halusin istua ikkunan puolella ja katsella maisemia. Ennen kuin lentokone nousi, niin näin huivipäisen ulkomaalaisen naisen kasvot tuijottavan tuimasti minua ikkunasta suoraan silmiin. Pelästyin aivan järkyttävästi, sillä se näytti enemmänkin heijastukselta, mutta kun katsoin penkkini taakse ja eteen, ei siellä istunut ketään sen näköistä ihmistä. Kurkkasin jonkun ajan päästä uudelleen ikkunaan, enkä enää nähnyt naisen heijastusta. Myöskään nainen ei olisi voinut kurkata ikkunan toiselta puolelta sillä, lentokoneet on maasta aika korkealla ja hänen kasvonsa olivat lähellä.
Unissa kirjoitti:
Nään toistuvasti unta nuoresta miespuolisesta työkaverista. Unissa hengailemme yhdessä, mutta mitään pettämistä tms. ei tapahdu. En koe olevani kiinnostunut tästä työkaverista, mutta olenko kuitenkin kun näen hänestä unia?
Unia nähdessä, aivot muodostavat epäloogisia yhteyksiä, sellaisia siis mitä normitilassa olevat aivot ei pitäisi loogisina. Tuo on itsellekin tuttua, että jos näkee jostain ihmisestä jotain seksuaalista unta, niin siihen ihmiseen suhtautuu pari päivää miettien, että mitä hittoa? Tykkäänkö oikeasti hänestä jne. Unissahan voi tapahtua mitä vain, eikä niitä muitakaan sekavia unia ota tosissaan, missä vaikka miehesi on valas joka syö sinut, samalla tavalla ei nilläkään kannata päätä vaivata, missä näät itsesi työkaveri Pekan kanssa. Unet vain yhdistelee vapaammin asiayhteyksiä. Eli ei sinulla ole hätää.
Netflixissä oli hyvä jakso unista, missä selitettiin tämä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä lähti viemään roskia yöllä.
Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"
Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?
Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...
Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.
Kuka hitto sen viestin lähetti?
Oliko tämä vuosituhannen alussa?
Sain silloin viestin joltain pitseria/kebabyrittäjältä, että olin lähettänyt hänelle tekstarin. No en ollut.
Sekoiliko tekniikka vai oliko se jotain häirintää?
Meille tuli myös ihan omituisia tekstareita, joista osa jonkun viraston keskinäistä viestintää. Sitten tuli joidenkin yksityisviestejä. Omia viestejä saattoi tulla tuntien viiveellä. Numeron edelliselle haltijalle tarkoitettuja biletysviestejä tuli myös. Tämä tapahtui siis 2000-luvun alkupuolella.
Isälläsi taisi olla salainen kohtaaminen ja viestissä tarkennettiin paikkaa. Koska paikka ei hänelle selvinnyt, hän tuli kotiin.
Vanhempani myivät vuosituhannen taitteessa pois talonsa minun ja sisareni muutettua kotoa omilleen. Kyseessä oli 80-luvulla rakennettu normaali omakotitalo. Uudet asukkaat, jotka vanhempani tunsivat jossain määrin, olivat tulleet kertomaan muutaman vuoden kuluttua kaupoistq erikoisesta kokemuksesta uudessa kodissaan. Perhe oli ollut nukkumassa asunnon yläkerrassa, kun molemmat aikuiset olivat heränneet kovaääniseen puheensorinaan. Hämmentyneenä he olivat lähteneet kulkemaan kohti alakerran portaita. Portaisiin päästyään, äänet olivat lakanneet. Alakerta oli ollut tyhjä.
Täydellisen tylsänä ateistisena skeptikkona tapaan selittää tuon unihalvauksena ja/tai aivotoiminnan häiriönä. Toisen henkilön kuulohavainnot voisivat olla lähinnä seurausta ääniä kuulleen (ja niitä säikähtäneen) ”suggestiivisestä” vaikutuksesta juuri heränneeseen ihmiseen. Toisaalta alueella on myös kaivostoimintaa, joka toisinaan helisytti talon ikkunoita. Olisiko kyse voinut olla myös erikoisemmasta ikkunoiden resonoinnista? Erikoinen juttu joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmiin pureutuva tuijotus kirjoitti:
Olimme palaamassa lentokoneella ensimmäiseltä ulkomaanreissulta Turkista, kun olin kymmenen. Halusin istua ikkunan puolella ja katsella maisemia. Ennen kuin lentokone nousi, niin näin huivipäisen ulkomaalaisen naisen kasvot tuijottavan tuimasti minua ikkunasta suoraan silmiin. Pelästyin aivan järkyttävästi, sillä se näytti enemmänkin heijastukselta, mutta kun katsoin penkkini taakse ja eteen, ei siellä istunut ketään sen näköistä ihmistä. Kurkkasin jonkun ajan päästä uudelleen ikkunaan, enkä enää nähnyt naisen heijastusta. Myöskään nainen ei olisi voinut kurkata ikkunan toiselta puolelta sillä, lentokoneet on maasta aika korkealla ja hänen kasvonsa olivat lähellä.
Olen nähnyt paikallisbussissa samantyyppisen. Pääkaupunkiseudulla paikallisbusseissa on yleensä kuskin kopin seinässä iso heijastava lasi tms.
Olin keskipaikalla rattaiden kanssa ja näin tuossa lasissa vanhan miehen kasvot. Ketään sen näköistä ei istunut missään niin, että olisi voinut peilikuva heijastua. Etupenkit olivat tyhjät, taaempana istui vain nuorempia ihmisiä, eikä niin takaa heijastus edes olisi näkynyt niin isona.
Pohojois-Pohojanmaalta kuuluui kummia kirjoitti:
Vanhempani myivät vuosituhannen taitteessa pois talonsa minun ja sisareni muutettua kotoa omilleen. Kyseessä oli 80-luvulla rakennettu normaali omakotitalo. Uudet asukkaat, jotka vanhempani tunsivat jossain määrin, olivat tulleet kertomaan muutaman vuoden kuluttua kaupoistq erikoisesta kokemuksesta uudessa kodissaan. Perhe oli ollut nukkumassa asunnon yläkerrassa, kun molemmat aikuiset olivat heränneet kovaääniseen puheensorinaan. Hämmentyneenä he olivat lähteneet kulkemaan kohti alakerran portaita. Portaisiin päästyään, äänet olivat lakanneet. Alakerta oli ollut tyhjä.
Täydellisen tylsänä ateistisena skeptikkona tapaan selittää tuon unihalvauksena ja/tai aivotoiminnan häiriönä. Toisen henkilön kuulohavainnot voisivat olla lähinnä seurausta ääniä kuulleen (ja niitä säikähtäneen) ”suggestiivisestä” vaikutuksesta juuri heränneeseen ihmiseen. Toisaalta alueella on myös kaivostoimintaa, joka toisinaan helisytti talon ikkunoita. Olisiko kyse voinut olla myös erikoisemmasta ikkunoiden resonoinnista? Erikoinen juttu joka tapauksessa.
Itselläni oli myös tällainen kokemus ja olen varmasti aiemmin kertonutkin siitä. Vietin aikaa eräässä omakotitalossa talvella ja lämmitysputket ääntelivät siten, että kuulosti välillä puheensorinalta ja välillä joltakin klassisen musiikin tapaiselta. Tietenkään ei puheesta eikä mahdollisesta kappaleesta saanut selvää.
Vanhempani ostivat viitisen vuotta sitten kesämökin. Menimme mieheni ja tyttäremme kanssa sinne ensimmäistä kertaa mökkeilemään, oli kova helle ja olimme uineet melkein koko päivän. Illalla hämärän tullen oli vihdoin hieman viileämpää ja päätin lähteä käymään pikaisella kävelyllä. Mies jäi mökkiin laittamaan lapsen nukkumaan ja tekemään meille iltapalaa.
Ihan vanhempieni mökin vierestä lähtee reitti metsään, jossa sitten risteilee enemmänkin suhteellisen leveitä metsäpolkuja. Isäni oli kehunut että juuri siellä on mukava käydä kävelyllä, joten suuntasin sinne. Käveleskelin hetken ja nautin viileähköstä ilmasta. Tulin kolmen polun risteykseen ja päätin että nyt on aika kääntyä takaisin, alkoi olla jo todella hämärä ja tiesin että iltapala on kohta valmis. Katselin vielä eteenpäin jatkuvaa reittiä ja huomasin sen päässä siintävän ison tumman möykyn. Ajattelin että onpas siinä valtava kivi ja oli todella lähellä etten lähtenyt tutkimaan asiaa lähempää, mutta lopulta päädyin kääntymään takaisin mökille.
Seuraavana päivänä oli hieman viileämpää ja pilvisempää joten lähdimme koko perheellä käymään kävelyllä samoja polkuja pitkin. Kävellessä sanoin vielä miehelle että mennään nyt katsomaan sitä kiveä lähempää, halusin testata pääseekö sen päälle kiipeämään, siinä olisi ollut mahtava paikka katsella maisemia. Tulimme lopulta siihen samaan kolmen polun risteykseen ja huomasin että polun päässä ei häämöttänyt enää kiveä, vaan polku jatkuikin suoraan eteenpäin vielä pitkään.
Ei hajuakaan mitä tapahtui. Näin sen möykyn niin selvästi edellisenä päivänä ja nyt sen tilalla olikin vain avaraa tilaa jossa polku jatkui eteenpäin. En myöskään voinut eksyä reitistä, koska kävelin sitä yhtä ja samaa polkua mökiltä asti kolmen polun risteykseen.
Mikä lie se musta möykky oli...
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ostivat viitisen vuotta sitten kesämökin. Menimme mieheni ja tyttäremme kanssa sinne ensimmäistä kertaa mökkeilemään, oli kova helle ja olimme uineet melkein koko päivän. Illalla hämärän tullen oli vihdoin hieman viileämpää ja päätin lähteä käymään pikaisella kävelyllä. Mies jäi mökkiin laittamaan lapsen nukkumaan ja tekemään meille iltapalaa.
Ihan vanhempieni mökin vierestä lähtee reitti metsään, jossa sitten risteilee enemmänkin suhteellisen leveitä metsäpolkuja. Isäni oli kehunut että juuri siellä on mukava käydä kävelyllä, joten suuntasin sinne. Käveleskelin hetken ja nautin viileähköstä ilmasta. Tulin kolmen polun risteykseen ja päätin että nyt on aika kääntyä takaisin, alkoi olla jo todella hämärä ja tiesin että iltapala on kohta valmis. Katselin vielä eteenpäin jatkuvaa reittiä ja huomasin sen päässä siintävän ison tumman möykyn. Ajattelin että onpas siinä valtava kivi ja oli todella lähellä etten lähtenyt tutkimaan asiaa lähempää, mutta lopulta päädyin kääntymään takaisin mökille.
Seuraavana päivänä oli hieman viileämpää ja pilvisempää joten lähdimme koko perheellä käymään kävelyllä samoja polkuja pitkin. Kävellessä sanoin vielä miehelle että mennään nyt katsomaan sitä kiveä lähempää, halusin testata pääseekö sen päälle kiipeämään, siinä olisi ollut mahtava paikka katsella maisemia. Tulimme lopulta siihen samaan kolmen polun risteykseen ja huomasin että polun päässä ei häämöttänyt enää kiveä, vaan polku jatkuikin suoraan eteenpäin vielä pitkään.
Ei hajuakaan mitä tapahtui. Näin sen möykyn niin selvästi edellisenä päivänä ja nyt sen tilalla olikin vain avaraa tilaa jossa polku jatkui eteenpäin. En myöskään voinut eksyä reitistä, koska kävelin sitä yhtä ja samaa polkua mökiltä asti kolmen polun risteykseen.
Mikä lie se musta möykky oli...
Mahtoiko olla Muumilaakson Mörkö? Eikös sellaisen ilmestyksen väitetä joillekuille joskus näyttäytyvän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ostivat viitisen vuotta sitten kesämökin. Menimme mieheni ja tyttäremme kanssa sinne ensimmäistä kertaa mökkeilemään, oli kova helle ja olimme uineet melkein koko päivän. Illalla hämärän tullen oli vihdoin hieman viileämpää ja päätin lähteä käymään pikaisella kävelyllä. Mies jäi mökkiin laittamaan lapsen nukkumaan ja tekemään meille iltapalaa.
Ihan vanhempieni mökin vierestä lähtee reitti metsään, jossa sitten risteilee enemmänkin suhteellisen leveitä metsäpolkuja. Isäni oli kehunut että juuri siellä on mukava käydä kävelyllä, joten suuntasin sinne. Käveleskelin hetken ja nautin viileähköstä ilmasta. Tulin kolmen polun risteykseen ja päätin että nyt on aika kääntyä takaisin, alkoi olla jo todella hämärä ja tiesin että iltapala on kohta valmis. Katselin vielä eteenpäin jatkuvaa reittiä ja huomasin sen päässä siintävän ison tumman möykyn. Ajattelin että onpas siinä valtava kivi ja oli todella lähellä etten lähtenyt tutkimaan asiaa lähempää, mutta lopulta päädyin kääntymään takaisin mökille.
Seuraavana päivänä oli hieman viileämpää ja pilvisempää joten lähdimme koko perheellä käymään kävelyllä samoja polkuja pitkin. Kävellessä sanoin vielä miehelle että mennään nyt katsomaan sitä kiveä lähempää, halusin testata pääseekö sen päälle kiipeämään, siinä olisi ollut mahtava paikka katsella maisemia. Tulimme lopulta siihen samaan kolmen polun risteykseen ja huomasin että polun päässä ei häämöttänyt enää kiveä, vaan polku jatkuikin suoraan eteenpäin vielä pitkään.
Ei hajuakaan mitä tapahtui. Näin sen möykyn niin selvästi edellisenä päivänä ja nyt sen tilalla olikin vain avaraa tilaa jossa polku jatkui eteenpäin. En myöskään voinut eksyä reitistä, koska kävelin sitä yhtä ja samaa polkua mökiltä asti kolmen polun risteykseen.
Mikä lie se musta möykky oli...Mahtoiko olla Muumilaakson Mörkö? Eikös sellaisen ilmestyksen väitetä joillekuille joskus näyttäytyvän?
Sama tuli itsellä mieleen...
Ei hätää, et ole kirjoitti:
Unissa kirjoitti:
Nään toistuvasti unta nuoresta miespuolisesta työkaverista. Unissa hengailemme yhdessä, mutta mitään pettämistä tms. ei tapahdu. En koe olevani kiinnostunut tästä työkaverista, mutta olenko kuitenkin kun näen hänestä unia?
Unia nähdessä, aivot muodostavat epäloogisia yhteyksiä, sellaisia siis mitä normitilassa olevat aivot ei pitäisi loogisina. Tuo on itsellekin tuttua, että jos näkee jostain ihmisestä jotain seksuaalista unta, niin siihen ihmiseen suhtautuu pari päivää miettien, että mitä hittoa? Tykkäänkö oikeasti hänestä jne. Unissahan voi tapahtua mitä vain, eikä niitä muitakaan sekavia unia ota tosissaan, missä vaikka miehesi on valas joka syö sinut, samalla tavalla ei nilläkään kannata päätä vaivata, missä näät itsesi työkaveri Pekan kanssa. Unet vain yhdistelee vapaammin asiayhteyksiä. Eli ei sinulla ole hätää.
Netflixissä oli hyvä jakso unista, missä selitettiin tämä asia.
Ilman Netflixiäkin olen ajatellut asian olevan juuri noin. Unethan ei voi tulla mistään muusta kuin omista aivoistamme, eli kaikesta siitä, mitä sinne on elämämme aikana varastoitunut. Unitilassa ajatukset sotkeutuu kummallisella tavalla keskenään ja tulee juuri niitä outoja unikuvia, joissa tehdään vaikka mitä ihmeellistä ja vaikka kenen kanssa.
Mutta kyllä niillä jokin tietoisuutta lähenevä ohjautuvuuskin on. Jotkut unet pystyy ihan selittämäänkin, mistä ne syntyivät ja miksi. Jos joku asia vaivaa mieltä pitkän aikaa, kyllä se saattaa jossain muodossa tulla uneenkin. Minulla oli surullinen lapsuus alkoholistivanhempien takia. Sitten kun olin aikuinen ja jo omassa elämässäni ja kaikki hyvin, aloin nähdä unia, että menen lapsuudenkotiini. Siellä on aina tavattoman puhdasta ja siistiä, oikein aistin sen puhtauden tuoksunkin. Joskus se on niin siisti, että siellä ei ole yhtään huonekalujakaan, vain äärettömän puhtaat seinät ja lattiat, ja aina myös mukavan lämmin. Mutta joka kerta siellä on sitten jotain tummaa ja ikävää. Yhden kerran ripustelimme siskoni kanssa joka ikkunaan rumia mustia verhoja, joskus siellä on seinään tehty iso aukko, joka johtaa jonnekin mustaan ja pelottavaan, joskus siellä on lattiat vinossa ja niille yritän levitellä rumia harmaita tai mustia mattoja, kerran oli iso paksu käärme keittiön lattialla. Kerran menin unessani taas sinne, ja siellä oli taas oikein puhdasta ja kaunista, mutta siellä vietettiin surujuhlia. Täysin vieraan näköisiä mustakaapuisia ihmisiä istui synkkinä ja vakavina joka seinustalla. Jollain tavalla ymmärrän nämä unet, lapsuuteen se liittyy. Ja siihen, etten ollut päässyt eroon lapsuuteni traumoista.
Olen myös rankan avioerovaiheeni aikana nähnyt unessa itseni rämpimässä mutaisessa suossa ja suota vain jatkui ja jatkui. Se oli siinä vaikeimmassa tilanteessa, jossa en tiennyt mitä tehdä ja mihin kaikki johtaa ja pelkoa oli paljon myös.
Ei välttämättä. kävin häken koulutuksen aikoinaan ja kouluttaja painotti että juuri näiden tilanteiden varalta pitää AINA kysyä tarkemmin että onko joku hätä.
hän käytti esimerkkinä mummoa joka tilasi taksia. häken päivystäjä älysi vasta siitä mikä oli homman nimi kun lapsi alkoi taustalla itkeä ja känninen miesääni ärjäsi tyyliin että jos joku ei vaienna tota kakaraa niin hän vaientaa sen itse.
tietty noi pilapuhelut ja muut idiootit tekee vähän kyyniseksi mutta pitää aina muistaa, että joskus siellä taustalla onkin ihminen jolla on oikea hätä.
No, noita tarinoita riittää varmaan joka häke-päivystäjällä.