Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Asumme rivarissa jossa keittiön vieressä portaat ylös olkkariin. Olin yksin kotona ja tarkoitus oli mennä juomaan kahvit sohvalle, kun astuin ulos keittiöstä portaita alas pomppi ääneti pyöreä pikimusta pallo, noin normi jalkapallon kokoinen , pomppi ohitseni eteiseen ja hävisi. Häviäminen ei ollut äänetön ,vaan aiheutti äänen joka muistutti veden viskomista kiukaalle. Parikin ihmistä on ehdottanut pallosalamaa, mutta googletin eivätkä pallosalamat ole mattamustia saati että ilmestyisivät kevätalven pikkupakkasella.
Sehän oli mustan aukon poikanen. Se on nyt jossain piilossa, syöden materiaa, kasvamassa iiiiiisoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se kun Saku Koivun maila katkesi 2006 Torinon olympiafinaalin vikan erän aloituksessa. Miksi? MIKSI?!
Foul play! Joku käynyt sahaamassa :( :(
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheeni rakas koira kuoli eräänä syksynä. Koirassa oli kolmea eri rotua ja väriä, se oli erittäin söpö ja muutenkin ulkomuodoltaan omanlaisensa, tunnistettava.
Asuin tuolloin Helsingissä, satojen kilometrien päässä lapsuudenkodistani. Koiran kuoleman jälkeen näin muutaman kerran vanhemman naisen taluttavan juuri samanlaista koiraa asuinalueellani itäisen kantakaupungin liepeillä. Koira oli pysäyttävän identtinen meidän kuolleen koiran kanssa. Erikoista sinänsä, kun koiramme oli tosiaankin "mix", eikä muistuttanut erityisesti mitään rotua.
Kerran nainen koirineen sattui osumaan vastakkaiselle ratikkapysäkille, ja uskaltauduin juttelemaan hänelle tästä "dobbelgänger"-asiasta. Totesin koirien yhdennäköisyyden aivan läheltä. Nainen kertoi, että koira on aikoinaan löytynyt maalta ladon alta. Juuri niin kuin meidän koiravainaakin.
En nähnyt naista ja koiraa enää myöhemmin.
Ehkä ne koirat oli samasta pentueesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheeni rakas koira kuoli eräänä syksynä. Koirassa oli kolmea eri rotua ja väriä, se oli erittäin söpö ja muutenkin ulkomuodoltaan omanlaisensa, tunnistettava.
Asuin tuolloin Helsingissä, satojen kilometrien päässä lapsuudenkodistani. Koiran kuoleman jälkeen näin muutaman kerran vanhemman naisen taluttavan juuri samanlaista koiraa asuinalueellani itäisen kantakaupungin liepeillä. Koira oli pysäyttävän identtinen meidän kuolleen koiran kanssa. Erikoista sinänsä, kun koiramme oli tosiaankin "mix", eikä muistuttanut erityisesti mitään rotua.
Kerran nainen koirineen sattui osumaan vastakkaiselle ratikkapysäkille, ja uskaltauduin juttelemaan hänelle tästä "dobbelgänger"-asiasta. Totesin koirien yhdennäköisyyden aivan läheltä. Nainen kertoi, että koira on aikoinaan löytynyt maalta ladon alta. Juuri niin kuin meidän koiravainaakin.
En nähnyt naista ja koiraa enää myöhemmin.
Ehkä ne koirat oli samasta pentueesta
No kun ei. Pentueessa oli 4 muuta koiraa, joiden omistajat tunsin. Välillä näin koiran "siskoja ja veljiä" täysikasvuisina. Kaikki koirat olivat kuolemaansa asti samoilla omistajilla. Koirat olivat eri näköisiä väritykseltään, kooltaan/ruumiinrakenteeltaan ja karvojen pituuden osalta. Kyse kun oli sekarotuisista koirista, joten monenlaista variaatiota oli jo samassa pentueessa.
Tämä ei ole mikään selvittämätön/selittämätön juttu, mutta tuli mieleen kadonneista tavaroista.
Ostettiin käytetty kulmasohva jossa päätyistuimissa on mekanismi. Myyjä sanoi että toinen mekanismi ei toimi, sen saa kyllä auki mutta todella vaikea saada takaisin kiinni. No kotona kuitenkin avattiin se kun katsottiin saako korjattua, niin sieltä sohvan alta/sisältä putosi lusikka, henkari ja playstation2 peli koteloineen. Sohvan sai kuljetuksen ajaksi 3 palaan eikä nuo esineet pilkistäneet mistään edes siinävaiheessa kun sitä kannettiin ja käänneltiin ja väänneltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on jäänyt mieleen miten eräällä nettipalstalla puhutaan jatkuvasti, siis todellakin ikuisesti ja ainiaan eräästä Maisa Torpasta, mitä on tapahtunut Salatuissa elämissä vol.4993 ja pitäisi vielä laittaa terveisiäkin jollekin, jossa on jo neljäsosa suomalaisista. Toivoton työ.
Jotenkin ajattelin, tuon kaiken olevan unta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt mieleen miten eräällä nettipalstalla puhutaan jatkuvasti, siis todellakin ikuisesti ja ainiaan eräästä Maisa Torpasta, mitä on tapahtunut Salatuissa elämissä vol.4993 ja pitäisi vielä laittaa terveisiäkin jollekin, jossa on jo neljäsosa suomalaisista. Toivoton työ.
Jotenkin ajattelin, tuon kaiken olevan unta.
No jaa, minä taidan elää unimaailmassa jo kokonaan, jatkuvasti mediassa jauhetaan ihmisistä, joista en tiedä mitään ja joita en lainkaan tunnista enkä tiedä ketä ja mitä he ovat. He ovat ilmeisesti tämän unielämän suuria julkkiksia, sillä tavalla heistä ainakin puhutaan ja ovat koko ajan tapetilla, mutta minä en tiedä mitä suurta ja erikoista he ovat tehneet ollakseen kaikkien tuntemia julkkiksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme rivarissa jossa keittiön vieressä portaat ylös olkkariin. Olin yksin kotona ja tarkoitus oli mennä juomaan kahvit sohvalle, kun astuin ulos keittiöstä portaita alas pomppi ääneti pyöreä pikimusta pallo, noin normi jalkapallon kokoinen , pomppi ohitseni eteiseen ja hävisi. Häviäminen ei ollut äänetön ,vaan aiheutti äänen joka muistutti veden viskomista kiukaalle. Parikin ihmistä on ehdottanut pallosalamaa, mutta googletin eivätkä pallosalamat ole mattamustia saati että ilmestyisivät kevätalven pikkupakkasella.
Sehän oli mustan aukon poikanen. Se on nyt jossain piilossa, syöden materiaa, kasvamassa iiiiiisoksi.
Se on se musta aukko, johon kaikki sukkien parit ja kahvilusikat menevät.
Minulle on mysteeri erään tuntemani henkilön käytös. Sii settä kesällä eräs tuttuni varasti minulta aika ison määrän tavaroita joten minä katkaisin yhteydenpidon häneen kokonaqn. Nyt hän sitten yrittää koko ajqn ottaa minuun yhteyttä ja olisi palauttamassa ne varastamansa tavarat. Minä tein hänelle selväksi, että en halua olla varkaiden kanssa missään tekemissä joten miksi hän yrittää tuloksetta ottaa minuun yhteyttä jopa sukulaisteni kautta vaikka nämäkin ovat tehneet hänelle selväksi että en tule vastaamaan hänelle ja en alennu ottamaan niitä tavaroita takaisin? Siis se on mysteeri, että mikä hinku hänellä on niitä nyt antaa ne minulle takaisin kun kerran ne röyhkeästi varasti? Siis ihan oikeasti varasti me minulta ja ilmoitti tehneensä niin kun hän minua muutossa auttoi. Siinä yhteydessä hän törkeästi varasti osan muuttotavaroistani varasti itselleen. Ja kun sinä tämän viestin luultavasti luet ja itsesi ehkä tästä viestistä tunnet niin jätä edes sukulaiseni rauhaan mutta ne tavarat voit heittää vaikka roskiin tai myydä ne kirpputorilla jos et niitä halua pitää. Iät lapsellesi joululahjat niistä saamillasi rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollinen, mutta vaivaa kuitenkin.
Kuka poltti Helsingissä VR:n makasiinit? Oliko salaliitto, jotta päästäis halvemmalla? helpommalla? eroon.
Asuin tuolloin Kalliossa ja haistelin terassilla makasiinipalon savuja.
Ei ole ainoa vanha rakennus joka mystisesti palaa sen jälkeen kun siihen tontille on suunniteltu jotain uutta rakennusta ja vanha on suojeltu tai muuten hankala purkaa.
Kukaan ei koskan jää tällaisesta kiinni.
Jyväskylästä pari esimerkkiä:
Jyvälä ja Muuramessa sijainnut vanha suojeltu riihi joka oli K-marketin tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollinen, mutta vaivaa kuitenkin.
Kuka poltti Helsingissä VR:n makasiinit? Oliko salaliitto, jotta päästäis halvemmalla? helpommalla? eroon.
Asuin tuolloin Kalliossa ja haistelin terassilla makasiinipalon savuja.
Ei ole ainoa vanha rakennus joka mystisesti palaa sen jälkeen kun siihen tontille on suunniteltu jotain uutta rakennusta ja vanha on suojeltu tai muuten hankala purkaa.
Kukaan ei koskan jää tällaisesta kiinni.
Jyväskylästä pari esimerkkiä:
Jyvälä ja Muuramessa sijainnut vanha suojeltu riihi joka oli K-marketin tiellä.
Ja Naantalissa Naantalin Hovi
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/551145/Naantalin+Hovin+palo+jaanee+se…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollinen, mutta vaivaa kuitenkin.
Kuka poltti Helsingissä VR:n makasiinit? Oliko salaliitto, jotta päästäis halvemmalla? helpommalla? eroon.
Asuin tuolloin Kalliossa ja haistelin terassilla makasiinipalon savuja.
Ei ole ainoa vanha rakennus joka mystisesti palaa sen jälkeen kun siihen tontille on suunniteltu jotain uutta rakennusta ja vanha on suojeltu tai muuten hankala purkaa.
Kukaan ei koskan jää tällaisesta kiinni.
Jyväskylästä pari esimerkkiä:
Jyvälä ja Muuramessa sijainnut vanha suojeltu riihi joka oli K-marketin tiellä.
Vaasassa paloi muutama vuosi sitten nuorisotalo tms. vanhusten hoitokodin tieltä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheeni rakas koira kuoli eräänä syksynä. Koirassa oli kolmea eri rotua ja väriä, se oli erittäin söpö ja muutenkin ulkomuodoltaan omanlaisensa, tunnistettava.
Asuin tuolloin Helsingissä, satojen kilometrien päässä lapsuudenkodistani. Koiran kuoleman jälkeen näin muutaman kerran vanhemman naisen taluttavan juuri samanlaista koiraa asuinalueellani itäisen kantakaupungin liepeillä. Koira oli pysäyttävän identtinen meidän kuolleen koiran kanssa. Erikoista sinänsä, kun koiramme oli tosiaankin "mix", eikä muistuttanut erityisesti mitään rotua.
Kerran nainen koirineen sattui osumaan vastakkaiselle ratikkapysäkille, ja uskaltauduin juttelemaan hänelle tästä "dobbelgänger"-asiasta. Totesin koirien yhdennäköisyyden aivan läheltä. Nainen kertoi, että koira on aikoinaan löytynyt maalta ladon alta. Juuri niin kuin meidän koiravainaakin.
En nähnyt naista ja koiraa enää myöhemmin.
Jokonnainen oi varastanut koiranne tai hänen koiransa oli samaa pentuetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo häiritsijä aikanaan. Soitteli harva se päivä hämyjä ja lähetteli tyhjiä viestejä kymmeniä peräkkäin.
Soitin numeroon eikä siihen koskaan vastattu. Ilmeisesti otettu oikein häirintäliittymä.
- Veljeni ei tuota ennen, eikä tuon jälkeen ole saanut mitään enteitä tulevasta mutta Estonian uppoamisyönä veli, joka oli tuolloin 7v alkoi huutaa yöllä paniikissa " LAIVA UPPOAAA ! LAIVA UPPOAA!" Jos oli sattumaa, niin oli todella karmea !
- Asuin aikoinaan kerrostalossa jonka ylimmässä kerroksessa oli iso avoin vinttitila ja siellä pyykkinarut, paikka oli hämärä ja minusta todella karmea. Kerran sitten päätin rohkaista mieleni ja viedä lakanapyykit sinne, koska asuntoni kuivatustila oli rajallinen. Olin juuri saanut ekan lakanan levitettyä kun kuulin takaa kopisevaa ääntä ja kääntyessäni näin mustan lapsenkokoisen hahmon jolla sarvet juoksevan yhteen nurkkaan . En ymmärrä mikä se oli, tuskin kellään on kerrostalossa lemmikkinä vuohta joka on oppinut kävelemään kahdella jalalla eikä se kyllä ollut mikään varjokaan!
- Olin sairaslomalla ja söin jäätelöä sohvalla leffaa katsoen , laitoin kulhon niistämisen ajaksi sohvapöydälle kun kuulin kolauksen ja näin lusikan pompanneen jäätelökulhosta pöydälle. Laittakaa pikkulusikka syvään kulhoon niin huomaatte kyllä, ettei sen pitäisi itsekseen hypätä pois. Mutta hyppäsipä kuitenkin.
Olin hiljainen ja surullinen lapsi, melankolinen sanoi äitini. Pikkuvanhakin. Aloin usein pyytämättä pyyhkiä pölyjä, tiskata tms ja totesin "Tämä on mun tehtävä" vaikka minua ei oltu käsketty tai pyydetty moiseen. 5-vuotiaana aloin pelätä järjenvastaisesti isääni ja syyksi olen sanonut että isä polttaa talomme, taas.
En tiedä uskonko ns. entisiin elämiin ja että lapset muistavat niitä, mutta kyllä tulee mieleen että olen ollut jonkinlaisena piikana ja kuollut tulipalossa. Harmi, etten itse muista tuota varhaislapsuuttani ! Muutuin kuulemma eskarissa enemmän iloiseksi, tavalliseksi lapseksi enkä enää höpötellyt outoja.
Vierailija kirjoitti:
Olin hiljainen ja surullinen lapsi, melankolinen sanoi äitini. Pikkuvanhakin. Aloin usein pyytämättä pyyhkiä pölyjä, tiskata tms ja totesin "Tämä on mun tehtävä" vaikka minua ei oltu käsketty tai pyydetty moiseen. 5-vuotiaana aloin pelätä järjenvastaisesti isääni ja syyksi olen sanonut että isä polttaa talomme, taas.
En tiedä uskonko ns. entisiin elämiin ja että lapset muistavat niitä, mutta kyllä tulee mieleen että olen ollut jonkinlaisena piikana ja kuollut tulipalossa. Harmi, etten itse muista tuota varhaislapsuuttani ! Muutuin kuulemma eskarissa enemmän iloiseksi, tavalliseksi lapseksi enkä enää höpötellyt outoja.
Minulla ei ole sinänsä mitään konkreettista, vain tunne, että kolmivuotias tyttöni on ns. vanha sielu. Hänen katseensa oli jo vauvana kuin aikuisen. Hän on luonteeltaan todella "hankala", jo pienenä tuntui turhautuvan vahvasti siihen, ettei pystynyt tekemään jotain. Nyt isompana jo osaa kirjaimia ja tapailee sanoja.
Välillä pohtii ja puhuu asioita, joita eivät muut lapseni ole kolmivuotiaana miettineet.
Piinasiko perhettämme kummitus vai elävä ihminen? Vai sekä että?
Muutimme vähän syrjempään, metsän keskelle kun olin 9-vuotias. Siis minä, isukki ja äippä. Asuimme siinä 7 vuotta , ensin minä muutin opiskelun perässä pois ja sitten vanhempani pistivät talon myyntiin. Mutta noina seitsemänä vuotena tapahtui !
- Paksu valokuva-albumi katosi olohuoneen kirjahyllystä
- Kuistin tuhkakupista löytyi vielä hehkuva, puoliksi poltettu savuke vaikka isä oli matkoilla ja äiti ei ollut käynyt vähään aikaan tupakalla
- Heräsin yöllä ja kirjoituspöytäni ääressä istui mustahiuksinen (molemmat vanhemmat vaaleita) hahmo joka pyöri tuolilla ympäri, kuulin kitinän selvästi. Kun säikähtäneenä pomppasin istumaan ja sytytin sänkyni päällä olevan lampun ei huoneessa ollut muita
- Juttelimme äidin kanssa makoillen vanhempien sängyssä ja samassa makuuhuoneen ovi lensi auki niin, että pamahti ja teki seinään lommon. Isä kuuli oven auki paiskautumisen ulos ja tuli ihmettelemään, että
mitä te mesoatte
- Olohuoneessa seisoi joku verhon takana ja kun juoksin isää huutaen ulos, tämä seisoskelija katosi
- Äitini heräsi kipuun keskellä yötä ja huusi isälle että ampiainen, täällä on ampiainen ja se perhana pisti ! Sekä syöksyi hakemaan vastalääkettä, allerginen kun on. Keittiössä äiti huomasi että pohkeessa oleva reikä ei näyttänyt ampiaisen pistolta vaan jollain terällä tehdyltä. Lakanoissa oli verta
- Takaportaille ilmestyi palava hautakynttilä
Isä vaihdatti lukot , mutta silti äiti pelkäsi talossa yksin olemista.
Alue: Aihe vapaa
No se kun Saku Koivun maila katkesi 2006 Torinon olympiafinaalin vikan erän aloituksessa. Miksi? MIKSI?!