Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Miten on mahdollista, että Estonian henkilökunnana jäseniä, kuten Tiina Müür oli selviytyneiden listalla? Oikeasti he kuitenkin kuolivat, mikä tuli ilmi myöhemmin onnettomuuspäivänä. Missä ja kuinka on tapahtunut moka? Itse en usko mitään salalittoteorioita Estoniaan liittyen enkä siis sitäkään, että nämä henkilöt olisivat pelastuneet ja sitten murhattu.

Olin rippileirillä ja heräsin leirikeskuskuksen takana olevasta metsästä, yöpaitulissani ja huutaen kurkku suorana. Herätin koko leirikeskuksen ja kaikki olivat paniikissa että mitä tapahtui, tarvitaanko ambulanssi ? Poliisi? Itse muistin vain kömpineeni yläsänkyyn ja isosten laulaneen  käytävässä kuten joka ilta.

En ole tuota ennen tai tuon jälkeen kävellyt unissani,  mutta se lienee ainoa looginen selitys. En tiedä näkevätkö unissakävelijät unia mutta painajainen selittäisi miksi heräsin kiljuen kuin syötävä . Ja kiljuin vielä kovemmin, kun tajusin että olen jumalauta pimeässä metsikössä enkä sängyssä !

Vahtivuorossa ( ettei teinit karkaa tupakalle tai kuhertelemaan) ollut isonen kyllä ihmetteli, miten ei ollut nähnyt tai kuullut poistumistani. Tätä nuorta miestä kutsuttiin Terminaattoriksi  kun oli sen   pahispoliisin näköinen  ja vaelteli väsymättä  rakennusta päästä päähän vahtivuoroillaan huudellen "Ahaa! Ruoska viuhuu!" jos yllätti jonkun käytävästä. Oikeasti siis oli mukava ja hulvattoman hauska tyyppi, mutta ei tämän huomaamatta päässyt kyllä edes vessaan :D Ja silti minä pääsin jotenkin ulos!

Olin nelikymppinen jo noin parikymmentä vuotta sitten ja silloin lokakuun alussa muistan kuinka tuntui jotenkin tosi oudon ahdistavalta olo pitkän aikaa ja jotenkin uhkaavalta. Sanoin siitä vaimollekin. Parin viikon päästä alle 70-vuotias isäni sai pahan sydäninfarktin , jonka jälkeen hän eli parisen viikkoa enää. Olen usein sitä muistellut

Itselle sattui kerran yksi outo juttu. Olin tulossa autolla kotiin ja kyydissä oli huonekaluja ym. tavaraa, joita olin hakenut yhden kaverin luota. Kotimatkalla piti pysähtyä käymään kaupassa. En kuitenkaan löytänyt autosta noustessani auton avaimia, yleensä ne on aina auton ovikotelossa, keskikonsolissa tai taskussa. Katsoin kaikki läpi useaan kertaan.

Siinä nopeasti päätin että pakko niiden on lähellä olla, kun autolla tänne kerran tulin (auto ei siis käynnisty, ellei avaimet ole jossain auton sisäpuolella). Joten päätin, että jätän ovet nyt poikkeuksellisesti lukitsematta ja käyn pikana kaupassa, toivoen että mikään automaattilukitus ei mene päälle sillä aikaa eikä rosvo iske. Pyllistelisin penkinalukset vasta kotona.

No, kaupasta tullessa avattuani auton oven huomasin heti avaimet ovikotelossa, jonka olin siis tutkinut jo aiemmin. En vieläkään käsitä miksen nähnyt niitä etsiessäni, mutta siinä ne vain olivat.

Vanhempani menivät naimisiin vasta syntymäni jälkeen ja sisarukseni syntyivät kun he jo olivat naimisissa. Koko lapsuuteni sain kuulla olevani Ä p ä r ä, koska olin syntynyt avioliiton ulkopuolella. Jopa sisarukseni tottuivat siihen niin, että he käyttivät sitä nimitystä minusta kunnes katkaisin kaiken yhteydenpidon sukuun 20 vuotta sitten. En siis ole ollut heihin missään yhteydessä sen jälkeen enkä esimerkiksi tiedä, et ketkä heistä enää ovat elossa. Minä en edelleenkään ymmärrä, että miksi minua pidettiin suntipukkina siihen, että en syntynyt vanhempieni ollessa naimisissa keskenään, koska itse he ilmeisesti pitkittivät naimisiin menoa niin että minä olin muutaman viikon ikäinen kun he menivät naimisiin. He kuitenkin olivat olleet yhdessä monta vuotta yhdessä ennen syntymäni joten aikaa heillä kyllä olisi ollut.

Siitäkään en ymmärrä, että äitini sanoi minua h u o r a n Ä p ä r ä k s i ja kun kysyin häneltä sitten, että onko hän h u O r a, niin hän raivostui ja ajoi minut lopullisesti pois lapsuuskodiatqni kun olin silloin 16v. Sitä ennenkin olin ollut jo pitkiä aikoja Poissa sieltä mutta miksi hän antoi ymmärtää että hän on maksullinen nainen kun hän raivostui noin kun kysyin että onko hän sellainen?

Olin joskus teininä pussikaljalla kavereiden kanssa jossain uimarannalla, ja missassin täpärästi kotiintuloajan, joka noin loma-aikaan oli muistaakseni klo 23. Vanhemmat meni aikaisin töihin ja saattoi olla tuossa vaiheessa jo nukkumassa, äiti tosin oli niin herkkäuninen, että yleensä heräsi oven kolahdukseen ja jos tuli myöhässä siitä tuli viimeistään seuraavana aamuna sanomista. Jos kolausta ei kuulunut, jossain vaiheessa yötä se myös kävi kattomassa että ollaan kaikki jo nukkumassa.

Ajattelin, että tulen ihan tosi hiljaa sisään ja livahdan yläkertaan, jossa voin sitten esittää että olin jo ennen yhtätoista himassa. Kuitenkin kun kävelin kotia kohti, näin jo kaukaa, että keittiössä on valot. Oven ulkopuolelta kurkkasin nopeasti kuka siellä on, ja näin isoveljeni keittiötason ääressä voitelemassa leipää tms. Mietin jo miten lahjon sen sanomaan, että tulin jo aiemmin himaan. Kuitenkin kun avasin oven saavuin täysin pimeään taloon. Keittiö on siis heti eteisen vieressä ja ihan kahta sekuntia aiemmin näin ikkunasta siellä olevan valot päällä ja isoveljeni siellä. Nyt se oli ihan pimeä ja tyhjä. Hämmennyin tästä tosi paljon, enkä oikein tajunnut ,mitä tapahtuu. En ollut tuossa iässä mitenkään kokenut alkoholin kanssa, joten kuvittelin sen aiheuttavan hallusinaatioita, mikä ei nyt nykyisellä tiedollani ihan pidä paikkaansa. Olin myös juonut tyyliin 3 kaljaa pitkin iltaa ja tullut pitkän bussimatkan himaan, että tuossa vaiheessa olin kyllä käytännössä jo selvinpäin. 

Isoveli löytyi ylhäältä omasta huoneestaan katsomassa jotain leffaa eikä ollut edes käynyt alakerrassa hetkeen. Eikä se olis mitenkään kerennyt mun ohi sinne ylös livahtamaan, portaisiin päästäkseen pitää siis kävellä ulko-oven ohi. Vieläkin mietityttää, etää mikä toi juttu oikeen oli. 

Uskon vahvasti että joillain meistä on herkempi kyky aistia ja tulkita ”etänä” asioita, esim. unien kautta. En tiedä mihin aikapoimuhommeleihin tämä liittyy, mutta näitä on itsekin tullut koettua muutamia.

Esim. itse olen saanut avunpyynnön unessani ex-mieheltäni, jonka kanssa en ole aktiivisesti tekemisissä. Häneltä oli kuollut lapsi, ja unessa minun piti auttaa hautajaisten järjestelyssä. Aamulla oli pakko laittaa viestiä eksälle, ja kävi ilmi että hänen tyttöystävänsä oli saanut edellisenä päivänä keskenmenon. Puhuimme illemmalla puhelimessa, ex kyseli neuvoa miten tukea tyttöystäväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus teininä pussikaljalla kavereiden kanssa jossain uimarannalla, ja missassin täpärästi kotiintuloajan, joka noin loma-aikaan oli muistaakseni klo 23. Vanhemmat meni aikaisin töihin ja saattoi olla tuossa vaiheessa jo nukkumassa, äiti tosin oli niin herkkäuninen, että yleensä heräsi oven kolahdukseen ja jos tuli myöhässä siitä tuli viimeistään seuraavana aamuna sanomista. Jos kolausta ei kuulunut, jossain vaiheessa yötä se myös kävi kattomassa että ollaan kaikki jo nukkumassa.

Ajattelin, että tulen ihan tosi hiljaa sisään ja livahdan yläkertaan, jossa voin sitten esittää että olin jo ennen yhtätoista himassa. Kuitenkin kun kävelin kotia kohti, näin jo kaukaa, että keittiössä on valot. Oven ulkopuolelta kurkkasin nopeasti kuka siellä on, ja näin isoveljeni keittiötason ääressä voitelemassa leipää tms. Mietin jo miten lahjon sen sanomaan, että tulin jo aiemmin himaan. Kuitenkin kun avasin oven saavuin täysin pimeään taloon. Keittiö on siis heti eteisen vieressä ja ihan kahta sekuntia aiemmin näin ikkunasta siellä olevan valot päällä ja isoveljeni siellä. Nyt se oli ihan pimeä ja tyhjä. Hämmennyin tästä tosi paljon, enkä oikein tajunnut ,mitä tapahtuu. En ollut tuossa iässä mitenkään kokenut alkoholin kanssa, joten kuvittelin sen aiheuttavan hallusinaatioita, mikä ei nyt nykyisellä tiedollani ihan pidä paikkaansa. Olin myös juonut tyyliin 3 kaljaa pitkin iltaa ja tullut pitkän bussimatkan himaan, että tuossa vaiheessa olin kyllä käytännössä jo selvinpäin. 

Isoveli löytyi ylhäältä omasta huoneestaan katsomassa jotain leffaa eikä ollut edes käynyt alakerrassa hetkeen. Eikä se olis mitenkään kerennyt mun ohi sinne ylös livahtamaan, portaisiin päästäkseen pitää siis kävellä ulko-oven ohi. Vieläkin mietityttää, etää mikä toi juttu oikeen oli. 

Minulla on käynyt  melkein sama ! Asuimme ex-mieheni kanssa 2-taso rivarissa ja olin yhtenä iltana lähtenyt tyttöjen iltaan , lääkekuurin takia en voinut juoda joten päätin olla kuski. Saavuin kotiin noin klo 2.00 ja hämmästyin kun näin loisteputkivalon tiskialtaan päällä palavan ja exän istuvan pöydän ääressä  sinisessä paidassa katsoen käsiään, kuin pitelisi jotain . Ex oli muutenkin ilta-uninen ja lisäksi  menossa töihin klo 6.00 aamulla joten ihmettelin todella miten siinä istuu. Sitten pelästyin että onko tullut huonoja uutisia, jotain  tapahtunut (koska näytti katsovan kännykkää). Avasin oven, tuulikaappi oli  keittiön vieressä ja edessä eteinen sekä yläkerran portaat joten ex ei olisi MITENKÄÄN pääsyt huomaamattani pois keittiöstä. Mutta niin vain vastassa oli pimeä, tyhjä keittiö ja ex kuorsasi  alasti sängyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en muista Estonian onnettomuutta, vaikka olin sen tapahtuessa 8-vuotias?

Vanhemmat ja muut kasvattajat pitäneet lapsia uutispimennossa, etteivät ahdistu ja ala pelätä laivamatkoja.

Miksei koulussa ja kavereiden kanssa puhuttu asiasta? Tai ehkä puhuttiin, mutta vain ohimennen. Miksi näin? Tai itse asiassa, kuinka paljon yleensä muistat ajasta, kun olit kahdeksan? Siinä on nimittäin suuria yksilöllisiä eroja, mitä ja miten hyvin muistaa lapsuudestaan. Jotkut esimerkiksi sanovat, etteivät muista ajasta ennen kouluikää oikeastaan mitään, toiset taas muistavat hirvittävän paljon

Muistan kyllä aika paljon asioita vuodesta 1994, mutta Estonian onnettomuudesta minulla ei ole muistikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en muista Estonian onnettomuutta, vaikka olin sen tapahtuessa 8-vuotias?

Vanhemmat ja muut kasvattajat pitäneet lapsia uutispimennossa, etteivät ahdistu ja ala pelätä laivamatkoja.

Miksei koulussa ja kavereiden kanssa puhuttu asiasta? Tai ehkä puhuttiin, mutta vain ohimennen. Miksi näin? Tai itse asiassa, kuinka paljon yleensä muistat ajasta, kun olit kahdeksan? Siinä on nimittäin suuria yksilöllisiä eroja, mitä ja miten hyvin muistaa lapsuudestaan. Jotkut esimerkiksi sanovat, etteivät muista ajasta ennen kouluikää oikeastaan mitään, toiset taas muistavat hirvittävän paljon

Muistan kyllä aika paljon asioita vuodesta 1994, mutta Estonian onnettomuudesta minulla ei ole muistikuvia.

Mä olin silloin 5 ja muistan, kun joka talossa oli suruliputus päällä ja mietittiin veljen kanssa onko kaikista kuollut joku. Äiti selitti, että iso laiva on uponnut. Seuraavan yleinen suruliputus oli muistaakseni 2004 tapaninpäivän tsunamin jälkeen, että ei sitä kovin usein tehdä. Joten jäi silloin pienenä mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 14v ja  iltahämärissä kävelemässä bussipysäkiltä kotiin, matkaa oli ehkä 2km . Olin  sellaisen umpeen kasvaneen,  lahon ja vinon aidan reunustaman  niityn kohdilla  kun äkkiä kajahti huuto  " Titta-mari!" Koska nimeni on suhteellisen harvinainen, tai oli ainakin 90-luvun alun  kirkonkylällä , pysähdyin tietenkin  ja tähyilin pellolle päin.  En nähnyt ketään, mutta kohta taas sama huuto hiukan lähempänä eikä vieläkään näkynyt ketään.  Ääni kuulosti naiselta ja huusin takaisin "äiti?", vaikken keksinytkään miksi äitini piilottelisi huutamassa jossain pellolla...   Ei vastausta ja lähdin tukka pystyssä juoksemaan kotiin päin,  takaani kuului karmeaa käkättävää naurua kuin milläkin noita-akalla!

Ihan lähellä ei ollut taloja, naapuristossa ei asunut mitään omituista sakkia eikä ikätovereita, jotka olisivat voineet  haluta pelotella. Myös omien kavereiden käytännönpila oli pois suljettu, kuka tulisi niin syrjään kykkimään niitylle  jossa heinän seassa saattoi olla piilossa mitä tahansa vaarallista kuten vanhoja työkaluja?&nbsp

Onneksi pian tuon jälkeen vanhempani päättivät haluta lähemmäksi kirkonkylän keskustaa ja talomme myytiin.

;Teini-ikäisen aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, että harhojen kuuleminen on yleistä. Muistan selkeästi takaani kuuluneen puheäänen kun olin n. 12-vuotias. Tämä puoliksi lasta ja puoliksi aikuista muistuttanut ääni puhui selkeästi mutta hassua kirjakieltä, jota kukaan ei oikeasti käytä. Täysin omien aivojen tuotosta siis.

Tässä uudelleen, meni äsken tekstin sekaan.

Tuosta naurusta puheenollen, veljeni kuuli samanlaisen lapsena saunan eteisessä mutta vanhempani saunassa hataran oven takana eivät. Naapurissa eräs nainen kuuli saman parikymmentä vuotta aiemmin. Mistä lie johtui? Alitajuntaa, paikallisten olosuhteiden aiheuttamaa aivojen sekoamaa? Aaveiden näkeminen voi johtua mikroskooppisesta maan tärinästä, ehkä harhat pohjaavat johonkin samankalt

varmaan naurettavin heikkomielisen vuodatus jostain pseudotieteellisyyksistä mitkä eivät todellakaan pidä paikkansa. olet täysi idiootti ja denialismisi on uskomattoman säälittävää.

aisee

Tuo aavejuttu on jopa tutkittu, you moron.

koputus kirjoitti:

Laitoin tämän tuohon toiseen ketjuun jo, mutta laitetaan nyt tähän pidempäänkin. 

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

Asun vanhassa omakotitalossa, aika iso makuuhuone jonka päällä myös tuollainen "vintti". Meillä talvisin siellä on rottia, ja ne kyllä pitävät oikeasti yllättävän kovaa meteliä. Äänen liikkuminen nopeasti selittyy sillä, että rottia on enemmän kuin yksi eri puolilla vinttiä. Oikeasti se ääni on sellaista kopinaa ja rapsutuksen ääntä joka siirtyy nopeasti eri puolille. Kokeile miten vaikuttaa jos lyöt kattoa vaikka harjanvarrella? Sanoit että sinne ei ole mahdollista jyrsijän päästä, mutta niistä nyt ei oikeasti ikinä tiedä mihin ne pystyy. Sitä en kyllä pysty selittämään miksi tämä tapahtuu puolisosi ollessa matkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en muista Estonian onnettomuutta, vaikka olin sen tapahtuessa 8-vuotias?

Vanhemmat ja muut kasvattajat pitäneet lapsia uutispimennossa, etteivät ahdistu ja ala pelätä laivamatkoja.

Miksei koulussa ja kavereiden kanssa puhuttu asiasta? Tai ehkä puhuttiin, mutta vain ohimennen. Miksi näin? Tai itse asiassa, kuinka paljon yleensä muistat ajasta, kun olit kahdeksan? Siinä on nimittäin suuria yksilöllisiä eroja, mitä ja miten hyvin muistaa lapsuudestaan. Jotkut esimerkiksi sanovat, etteivät muista ajasta ennen kouluikää oikeastaan mitään, toiset taas muistavat hirvittävän paljon

Muistan kyllä aika paljon asioita vuodesta 1994, mutta Estonian onnettomuudesta minulla ei ole muistikuvia.

Mä olin silloin 5 ja muistan, kun joka talossa oli suruliputus päällä ja mietittiin veljen kanssa onko kaikista kuollut joku. Äiti selitti, että iso laiva on uponnut. Seuraavan yleinen suruliputus oli muistaakseni 2004 tapaninpäivän tsunamin jälkeen, että ei sitä kovin usein tehdä. Joten jäi silloin pienenä mieleen. 

Tuohon vuoden 2004 tsunamiin kommentoin vain, että saman vuoden maaliskuussa oli suruliputus Konginkankaan turman vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en muista Estonian onnettomuutta, vaikka olin sen tapahtuessa 8-vuotias?

Vanhemmat ja muut kasvattajat pitäneet lapsia uutispimennossa, etteivät ahdistu ja ala pelätä laivamatkoja.

Miksei koulussa ja kavereiden kanssa puhuttu asiasta? Tai ehkä puhuttiin, mutta vain ohimennen. Miksi näin? Tai itse asiassa, kuinka paljon yleensä muistat ajasta, kun olit kahdeksan? Siinä on nimittäin suuria yksilöllisiä eroja, mitä ja miten hyvin muistaa lapsuudestaan. Jotkut esimerkiksi sanovat, etteivät muista ajasta ennen kouluikää oikeastaan mitään, toiset taas muistavat hirvittävän paljon

Muistan kyllä aika paljon asioita vuodesta 1994, mutta Estonian onnettomuudesta minulla ei ole muistikuvia.

Olisitko ollut tuona päivänä sairas, ja vaikkapa viikon sen jälkeenkin? Kysypä joltain, perheenjäseneltäsi Silti erikoista.

Vierailija kirjoitti:

koputus kirjoitti:

Laitoin tämän tuohon toiseen ketjuun jo, mutta laitetaan nyt tähän pidempäänkin. 

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

Asun vanhassa omakotitalossa, aika iso makuuhuone jonka päällä myös tuollainen "vintti". Meillä talvisin siellä on rottia, ja ne kyllä pitävät oikeasti yllättävän kovaa meteliä. Äänen liikkuminen nopeasti selittyy sillä, että rottia on enemmän kuin yksi eri puolilla vinttiä. Oikeasti se ääni on sellaista kopinaa ja rapsutuksen ääntä joka siirtyy nopeasti eri puolille. Kokeile miten vaikuttaa jos lyöt kattoa vaikka harjanvarrella? Sanoit että sinne ei ole mahdollista jyrsijän päästä, mutta niistä nyt ei oikeasti ikinä tiedä mihin ne pystyy. Sitä en kyllä pysty selittämään miksi tämä tapahtuu puolisosi ollessa matkoilla.

Voisiko syy siihen, että vain miehen pois ollessa ääniä kuuluu, olla se, että kun olet yksin, talossa on hiljaisempaa ja hiiret/rotat/mitkä lie elikot uskaltaa tulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Enpä usko tähän. Onnellisesti yhdessä tuon tapauksen jälkeen oltu yli vuosikymmen, eikä mikään viittaa siihen, että olis jotain salattavaa.

Olisiko viereisessä autossa ollut ikkuna auki ja puhelimen ääni kuulunut teille autoon?

Tai jos joku oli unohtanut kännykkänsä katollenne ja lentänyt myöhemmin alas.

Samaan silloin aikanaan päädyimme, että olisi kuulunut viereisestä autosta, mutta aika epätodennäköistä se oli, koska olimme Tampereella Viinikan liikenneympyrässä ja siinä liikenteen melu on melkoinen.

Jospa se olikin puolisosi kakospuhelin, josta sinä et tiedä mitään. Normisti äänettömällä, mutta oli unohtanut äänet päälle ja käry meinas käydä.

Vierailija kirjoitti:

koputus kirjoitti:

Laitoin tämän tuohon toiseen ketjuun jo, mutta laitetaan nyt tähän pidempäänkin. 

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

Asun vanhassa omakotitalossa, aika iso makuuhuone jonka päällä myös tuollainen "vintti". Meillä talvisin siellä on rottia, ja ne kyllä pitävät oikeasti yllättävän kovaa meteliä. Äänen liikkuminen nopeasti selittyy sillä, että rottia on enemmän kuin yksi eri puolilla vinttiä. Oikeasti se ääni on sellaista kopinaa ja rapsutuksen ääntä joka siirtyy nopeasti eri puolille. Kokeile miten vaikuttaa jos lyöt kattoa vaikka harjanvarrella? Sanoit että sinne ei ole mahdollista jyrsijän päästä, mutta niistä nyt ei oikeasti ikinä tiedä mihin ne pystyy. Sitä en kyllä pysty selittämään miksi tämä tapahtuu puolisosi ollessa matkoilla.

Oletko ihan varma että rottia? Veikkaisin kuitenkin että hiiriä. Ellei teillä ole jotain jätteitä tai muuta rottien ruokaa nurkissa. Hiiriä yleisemmin rapistelee omakotitaloissa ja varsinkin talviaikaan.

Asumme rivarissa ja  koulukyydin odottelu on välillä aika showta.  Kerran minä taas olin yläkerran ikkunassa naama kiinni lasissa ja tarkkailin parkkipaikkaa, kuulin lapsen avaavan alakerrassa oven ja huutavan että  ei näy. En poistunut ikkunasta mihinkään, minulla oli lähellä sängyn päällä kännykkä mutta en selaillut nettiä vaan odotin silmä kovana keltaista kolmiota ilmestyväksi.  Kun katsoin kellosta että ei hiivatti koulu alkaa viiden minuutin päästä ! ravasin portaat   alas ja menin ovelle sanomaan tyttärelleni soittavani taksille. Ulkona ei ollut ketään. En ollut nähnyt minkäänsortin taksia, enkä kuullut perinteistä "HEIPPA ÄITI TAKSI TULI!" huutoa ja sitä seurannutta oven pamausta.

Myöhemmin lapsi  kertoi taksin tulleen ihan normaalisti parkkipaikalle ja hänen menneen sillä normaalisti kouluun "äiti hei sä olet sokea".

Aika jännää, just nyt kun luin tätä ketjua, tapahtui outo juttu. Ei tämä nyt niin outo ole, enkä välttämättä muuten ois ihmetellyt tätä, mutta "hauskasti" sattui nyt just kun lueskelen tätä ketjua ja on muutenkin creepy olo :D (ja miettiny just aiemmin, että harmi kun ei oo mitään tämmöstä juttua kerrottavana)

Eli oon töissä sairaalan osastolla. Mun työhuone on tämän osaston käytävän päässä kulmassa (eli jos ajattelee, että neljä käytävää muodostaa osastosta ikään kuin neliön, olen tämän neliön yhdessä nurkassa). Tästä siten kulkee kyllä ihmisiä ohi, mutta usein myös kun askelia kuuluu, on ko. henkilö tulossa mun huoneeseeni (ei ole osaston vilkkaimpia päitä).

No, äsken kuului sinänsä ohikulkemiseen liittyvät normaalit askeleet, eli ensin ääni melko kauan aikaa voimistui ja sen jälkeen hiljeni. Outoa oli se, että yleensä askeleet kuuluvat täysin tasaisesti (eli yy kaa yy kaa yy kaa) kun ihminen kävelee normaalisti.. äsken taas askeleet kuului silleen (yy kaa koo. yy kaa koo.) Eli samalla tavalla kuin Queenin we will rock you- biisissä menee se taputusjuttu! Todella outoa. Ja kolmen askeleen jälkeen tuli aina selkeä tauko, eli ei oikein selity sillä että joku vaan käveli hitaasti/käveli jotenkin epähuomiossa keskittyen samalla johonkin muuhun asiaan.

Se, miten käsikakka keksittiin...