Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Jep

Kun olin noin 10-vuotias olin kävelemässä illalla kotiin. Kävelytie menee koulurakennuksen ohi ja kun käännyin koulun kulmalta, kulman takaa "räjähti"/ilmestyi/syöksyi jättimäinen valokehä minua kohti. Säikähdin hirveästi, taisin kiljahtaa ja hoipperoin taaksepäin kulman taakse painautuen kiinni koulun seinään. Haukoin hetken henkeä ja koetin rauhoittua.

Jostain syystä ensimmäinen asia miten asian hahmotin, oli että kuu on tippunut maahan (toki tiesin että se on mahdotonta mutta siltä se tuntui), ja tunsin vahvasti että tämä oli tarkoitettu minulle, viesti minulle jostain tms. Uskaltauduin hetken päästä kurkistamaan kulman taakse ja olin jo kiinnostunut, en enää niin peloissani. Mutta valokehä oli poissa. Koskaan enää en nähnyt mitään sellaista, mutta mietin sitä usein nyt yli 20 vuoden päästä.

Ja mun on vaikea kuvailla miltä se valo näytti ja tuntui. Ei tavallisesta valolta, jotenkin se oli paksumpaa, kuin jokin kiinteä jättimäinen minua vauhdilla lähestyvä valo.

Isäni kävi muutamia viikkoja sitten luonani auttamassa uuden pyörän kokoamisessa. Hänellä oli olohuoneessa, jossa kokosimme pyörän, mukanaan ruskea silmälasikotelo ja silmälasit. Muistamme molemmat, että hän laittoi jossain kokoamisen välissä lasit nenälleen ja sitten takaisin koteloon. Se onkin viimeinen yhtenäinen muistikuva.  

Lähdimme hakemaan lastani tarhasta ja sitä ennen hän kävi viemässä kaikki tavaransa pihassa olevaan autoonsa. Myöhemmin kävimme myös Prismassa ja Motonetissä, mutta isäni mukaan hänellä ei ollut laseja mukanaan. 

Illalla isäni oli jo lähtenyt ja soitti päästyään kotiinsa, että laseja ei löydy mistään. Niitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta tuntuvat todellakin kadonneen kuin pieru Saharaan. 

Olen käynyt kotonani joka ikisen paikan ja nurkan ja kaapiston läpi. Sohvanaluset ja sängynaluset katsottu (ajattelimme, josko ne olisivat jääneet olohuoneeseen ja leikki-ikäinen lapseni ne napannut ja piilottanut). Molempien autot käyty useaan otteeseen läpi. Silloin illalla ja seuraavana päivänä kävin kollaamassa pihamme ympäristön, josko olisivat sinne pudonneet. Roskiksenkin tarkistin, kun sinne vein pyörään liittyvää pahvimoskaan. Prismaan ja Motonetiin soitettu. 

Tässä nyt ihmetelty aina välillä, että mihin tosiaan voi kadota isomman kokoinen silmälasikotelo sisältöineen. Itse arvelin, että olisiko jäänyt auton katon päälle jäänyt ja sitä myötä ovat jossain jorpakossa, mutta isäni on varma, että olisi huomannut asian, kun useampaan kertaan kuitenkin autolla kävi. 

Taitaa jäädä mysteeriksi, jos eivät jostain esiin ponkaise, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, koska tosiaan kaikki mahdolliset paikat tarkistettu useampaan kertaan.  

hhyhy kirjoitti:

Isäni kävi muutamia viikkoja sitten luonani auttamassa uuden pyörän kokoamisessa. Hänellä oli olohuoneessa, jossa kokosimme pyörän, mukanaan ruskea silmälasikotelo ja silmälasit. Muistamme molemmat, että hän laittoi jossain kokoamisen välissä lasit nenälleen ja sitten takaisin koteloon. Se onkin viimeinen yhtenäinen muistikuva.  

Lähdimme hakemaan lastani tarhasta ja sitä ennen hän kävi viemässä kaikki tavaransa pihassa olevaan autoonsa. Myöhemmin kävimme myös Prismassa ja Motonetissä, mutta isäni mukaan hänellä ei ollut laseja mukanaan. 

Illalla isäni oli jo lähtenyt ja soitti päästyään kotiinsa, että laseja ei löydy mistään. Niitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta tuntuvat todellakin kadonneen kuin pieru Saharaan. 

Olen käynyt kotonani joka ikisen paikan ja nurkan ja kaapiston läpi. Sohvanaluset ja sängynaluset katsottu (ajattelimme, josko ne olisivat jääneet olohuoneeseen ja leikki-ikäinen lapseni ne napannut ja piilottanut). Molempien autot käyty useaan otteeseen läpi. Silloin illalla ja seuraavana päivänä kävin kollaamassa pihamme ympäristön, josko olisivat sinne pudonneet. Roskiksenkin tarkistin, kun sinne vein pyörään liittyvää pahvimoskaan. Prismaan ja Motonetiin soitettu. 

Tässä nyt ihmetelty aina välillä, että mihin tosiaan voi kadota isomman kokoinen silmälasikotelo sisältöineen. Itse arvelin, että olisiko jäänyt auton katon päälle jäänyt ja sitä myötä ovat jossain jorpakossa, mutta isäni on varma, että olisi huomannut asian, kun useampaan kertaan kuitenkin autolla kävi. 

Taitaa jäädä mysteeriksi, jos eivät jostain esiin ponkaise, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, koska tosiaan kaikki mahdolliset paikat tarkistettu useampaan kertaan.  

Onhan isä tarkistanut takkinsa taskut? Naulakon päällinen?

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi puhelinmysteeri lisää. Olin äitini kanssa erään vanhan pappilan museossa ja olin laittanut puhelimeni äänettömälle. Nousimme portaita museon yläkertaan ja puhelimeni alkoi soida. Ihan kunnolla ääneen, vaikka oli äänettömässä tilassa ja mikä oudointa, puhelin vain soi, mutta ruudulla ei näkynyt soittajaa, eikä vastaamisnappia voinut painaa.

Hassu juttu, mulle käynyt samalla tavalla reilu 10 v sitten. Olin yksin syksyisenä su-iltana yksiössäni. Olin aika paljon vastikään ryypiskellyt. Puhelin soi ja soi, siihen ei voinu vastata, ei ollu soittajasta tietoa. Mulle tuli mieleen absurdi ajatus: "Jumala soittaa" [ja käskee laittaa korkin kii]. En oo uskis. Pelästyin kyllä aika lailla.

hhyhy kirjoitti:

Isäni kävi muutamia viikkoja sitten luonani auttamassa uuden pyörän kokoamisessa. Hänellä oli olohuoneessa, jossa kokosimme pyörän, mukanaan ruskea silmälasikotelo ja silmälasit. Muistamme molemmat, että hän laittoi jossain kokoamisen välissä lasit nenälleen ja sitten takaisin koteloon. Se onkin viimeinen yhtenäinen muistikuva.  

Lähdimme hakemaan lastani tarhasta ja sitä ennen hän kävi viemässä kaikki tavaransa pihassa olevaan autoonsa. Myöhemmin kävimme myös Prismassa ja Motonetissä, mutta isäni mukaan hänellä ei ollut laseja mukanaan. 

Illalla isäni oli jo lähtenyt ja soitti päästyään kotiinsa, että laseja ei löydy mistään. Niitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta tuntuvat todellakin kadonneen kuin pieru Saharaan. 

Olen käynyt kotonani joka ikisen paikan ja nurkan ja kaapiston läpi. Sohvanaluset ja sängynaluset katsottu (ajattelimme, josko ne olisivat jääneet olohuoneeseen ja leikki-ikäinen lapseni ne napannut ja piilottanut). Molempien autot käyty useaan otteeseen läpi. Silloin illalla ja seuraavana päivänä kävin kollaamassa pihamme ympäristön, josko olisivat sinne pudonneet. Roskiksenkin tarkistin, kun sinne vein pyörään liittyvää pahvimoskaan. Prismaan ja Motonetiin soitettu. 

Tässä nyt ihmetelty aina välillä, että mihin tosiaan voi kadota isomman kokoinen silmälasikotelo sisältöineen. Itse arvelin, että olisiko jäänyt auton katon päälle jäänyt ja sitä myötä ovat jossain jorpakossa, mutta isäni on varma, että olisi huomannut asian, kun useampaan kertaan kuitenkin autolla kävi. 

Taitaa jäädä mysteeriksi, jos eivät jostain esiin ponkaise, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, koska tosiaan kaikki mahdolliset paikat tarkistettu useampaan kertaan.  

Lasit ovat isäsi päässä.

Se, että näen enneunia.  Ei yleensä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mitään ihmeellisiä ja dramaattisia, vaan tyyliin tuttu ostaa tietyn näköisen sohvakaluston ja se sitten oikeasti tapahtuu lähipäivinä. Hän ei ole maininnut aikovansa ostaa sohvakalustoa.

Näen myös numeroita ennalta. Esim. miten joku peli päättyy. Näitä olen nähnyt monia vuosia. 

Silti minun on vaikeaa uskoa jos joku kertoo osaavansa esim. ennustaa. Vaikka itsellänikin on tällaisia selittämättömiä "taitoja". Itse kyllä helposti pystyn nämä todistaa, sillä jos näen ennen pelin alkua lopputuloksen, sanon sen ääneen ja joskus myös kirjoitan sen lapulle. 

Kuitenkaan en osaa "käskien" ennustaa. Minulta on pyydetty, voinko ennustaa oikean lottorivin. En voi. Kaikki nämä ennalta näkemäni asiat tapahtuvat aina spontaanisti.

Vierailija kirjoitti:

hhyhy kirjoitti:

Isäni kävi muutamia viikkoja sitten luonani auttamassa uuden pyörän kokoamisessa. Hänellä oli olohuoneessa, jossa kokosimme pyörän, mukanaan ruskea silmälasikotelo ja silmälasit. Muistamme molemmat, että hän laittoi jossain kokoamisen välissä lasit nenälleen ja sitten takaisin koteloon. Se onkin viimeinen yhtenäinen muistikuva.  

Lähdimme hakemaan lastani tarhasta ja sitä ennen hän kävi viemässä kaikki tavaransa pihassa olevaan autoonsa. Myöhemmin kävimme myös Prismassa ja Motonetissä, mutta isäni mukaan hänellä ei ollut laseja mukanaan. 

Illalla isäni oli jo lähtenyt ja soitti päästyään kotiinsa, että laseja ei löydy mistään. Niitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta tuntuvat todellakin kadonneen kuin pieru Saharaan. 

Olen käynyt kotonani joka ikisen paikan ja nurkan ja kaapiston läpi. Sohvanaluset ja sängynaluset katsottu (ajattelimme, josko ne olisivat jääneet olohuoneeseen ja leikki-ikäinen lapseni ne napannut ja piilottanut). Molempien autot käyty useaan otteeseen läpi. Silloin illalla ja seuraavana päivänä kävin kollaamassa pihamme ympäristön, josko olisivat sinne pudonneet. Roskiksenkin tarkistin, kun sinne vein pyörään liittyvää pahvimoskaan. Prismaan ja Motonetiin soitettu. 

Tässä nyt ihmetelty aina välillä, että mihin tosiaan voi kadota isomman kokoinen silmälasikotelo sisältöineen. Itse arvelin, että olisiko jäänyt auton katon päälle jäänyt ja sitä myötä ovat jossain jorpakossa, mutta isäni on varma, että olisi huomannut asian, kun useampaan kertaan kuitenkin autolla kävi. 

Taitaa jäädä mysteeriksi, jos eivät jostain esiin ponkaise, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, koska tosiaan kaikki mahdolliset paikat tarkistettu useampaan kertaan.  

Lasit ovat isäsi päässä.

Mistä kumpikaan ei ole löytänyt niitä?

hhyhy kirjoitti:

Isäni kävi muutamia viikkoja sitten luonani auttamassa uuden pyörän kokoamisessa. Hänellä oli olohuoneessa, jossa kokosimme pyörän, mukanaan ruskea silmälasikotelo ja silmälasit. Muistamme molemmat, että hän laittoi jossain kokoamisen välissä lasit nenälleen ja sitten takaisin koteloon. Se onkin viimeinen yhtenäinen muistikuva.  

Lähdimme hakemaan lastani tarhasta ja sitä ennen hän kävi viemässä kaikki tavaransa pihassa olevaan autoonsa. Myöhemmin kävimme myös Prismassa ja Motonetissä, mutta isäni mukaan hänellä ei ollut laseja mukanaan. 

Illalla isäni oli jo lähtenyt ja soitti päästyään kotiinsa, että laseja ei löydy mistään. Niitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta tuntuvat todellakin kadonneen kuin pieru Saharaan. 

Olen käynyt kotonani joka ikisen paikan ja nurkan ja kaapiston läpi. Sohvanaluset ja sängynaluset katsottu (ajattelimme, josko ne olisivat jääneet olohuoneeseen ja leikki-ikäinen lapseni ne napannut ja piilottanut). Molempien autot käyty useaan otteeseen läpi. Silloin illalla ja seuraavana päivänä kävin kollaamassa pihamme ympäristön, josko olisivat sinne pudonneet. Roskiksenkin tarkistin, kun sinne vein pyörään liittyvää pahvimoskaan. Prismaan ja Motonetiin soitettu. 

Tässä nyt ihmetelty aina välillä, että mihin tosiaan voi kadota isomman kokoinen silmälasikotelo sisältöineen. Itse arvelin, että olisiko jäänyt auton katon päälle jäänyt ja sitä myötä ovat jossain jorpakossa, mutta isäni on varma, että olisi huomannut asian, kun useampaan kertaan kuitenkin autolla kävi. 

Taitaa jäädä mysteeriksi, jos eivät jostain esiin ponkaise, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, koska tosiaan kaikki mahdolliset paikat tarkistettu useampaan kertaan.  

Olisiko työkalujen joukossa tai kuitenkin roskiin joutuneet vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus 2000-luvun alussa erään moottoritiesillan vieressä ja vieritin lunta alas, koska se oli niin hauskaa. Kohta ohi ajoi auto, joka hidasti ja jonka kuljettaja heristi sormeaan minulle. En ymmärtänyt, miksi hän teki niin. Kohta ohi ajoi toinen auto, jonka kuljettaja huusi minulle: Lopeta se lumen pudottaminen ja heti! Lähdin sitten melkein heti pois paikalta, koska otti päähän tuon kuljettajan käytös. Ihmettelin, että mitä pahaa siinä lumen vierittämisessä on, koska siitä ei ollut mitään haittaa kenellekään, mutta he ilmeisesti luulivat, että vieritin lunta moottoritielle, vaikka olin aivan selvästi sellaisessa kohdassa, josta ei olisi mitenkään voinut mennä lunta sinne. Vai olisiko muuta selitystä?

Se on voinut olla heistä myös typerän näköistä.

Jos noin on, niin mitä se kuitenkaan heille kuuluu? En minäkään kiellä tuntemattomia ihmisiä tekemästä typerältä näyttäviä asioita, jos niistä ei koidu haittaa kenellekään.

Olit liian lähellä tietä leikkimässä.

En ollut. Kyseinen paikka oli sellainen, että en olisi voinut jäädä siinä auton alle, koska autotien vieressä oli leveä kevyen liikenteen väylä. Voisin vaikka näyttää kartalta kyseisen paikan.

Vierititkö autojen katoille sitä lunta sieltä sillalta? Jollet, niin siellä ovat taas olleet oman elämänsä poliisit asialla...

En vierittänyt. Se oli rinne, jonka alla ei ollut mitään, mikä olisi voinut vahingoittua.

Lopeta jo se jankkaaminen! Tien vieressä ei kuulu leikkiä, autoilija ei voi tietää eikä ehdi nähdä mitä tarkalleen ottaen teet. No big deal, teit virheen, move on.

Ai niin. Olisi pitänyt vielä kertoa, että huusin tuon auton kuljettajalle "turpa kiinni". En tosin tiedä, kuuliko hän sen.

Vierailija kirjoitti:

hhyhy kirjoitti:

Isäni kävi muutamia viikkoja sitten luonani auttamassa uuden pyörän kokoamisessa. Hänellä oli olohuoneessa, jossa kokosimme pyörän, mukanaan ruskea silmälasikotelo ja silmälasit. Muistamme molemmat, että hän laittoi jossain kokoamisen välissä lasit nenälleen ja sitten takaisin koteloon. Se onkin viimeinen yhtenäinen muistikuva.  

Lähdimme hakemaan lastani tarhasta ja sitä ennen hän kävi viemässä kaikki tavaransa pihassa olevaan autoonsa. Myöhemmin kävimme myös Prismassa ja Motonetissä, mutta isäni mukaan hänellä ei ollut laseja mukanaan. 

Illalla isäni oli jo lähtenyt ja soitti päästyään kotiinsa, että laseja ei löydy mistään. Niitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta tuntuvat todellakin kadonneen kuin pieru Saharaan. 

Olen käynyt kotonani joka ikisen paikan ja nurkan ja kaapiston läpi. Sohvanaluset ja sängynaluset katsottu (ajattelimme, josko ne olisivat jääneet olohuoneeseen ja leikki-ikäinen lapseni ne napannut ja piilottanut). Molempien autot käyty useaan otteeseen läpi. Silloin illalla ja seuraavana päivänä kävin kollaamassa pihamme ympäristön, josko olisivat sinne pudonneet. Roskiksenkin tarkistin, kun sinne vein pyörään liittyvää pahvimoskaan. Prismaan ja Motonetiin soitettu. 

Tässä nyt ihmetelty aina välillä, että mihin tosiaan voi kadota isomman kokoinen silmälasikotelo sisältöineen. Itse arvelin, että olisiko jäänyt auton katon päälle jäänyt ja sitä myötä ovat jossain jorpakossa, mutta isäni on varma, että olisi huomannut asian, kun useampaan kertaan kuitenkin autolla kävi. 

Taitaa jäädä mysteeriksi, jos eivät jostain esiin ponkaise, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, koska tosiaan kaikki mahdolliset paikat tarkistettu useampaan kertaan.  

Onhan isä tarkistanut takkinsa taskut? Naulakon päällinen?

Kyllä maar. Kaikki mahdolliset paikat käyty läpi. Ihan kaikki, mitä mieleen juolahtaa. Oli lämmin päivä, takkia hänellä ei ollut.

Kyllä tämä lasien mystinen katoaminen jää ihmetyttämään. Isäni joutui seuraavana päivänä lasiostoksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani n. 12-18-vuotias koin toisinaan erikoisen tunteen ruvetessani nukkumaan: Kun makasin selälläni sängyssä koin tuntemuksen, että katto laskeutuisi alemmas ja seinät tuntuivat laajenevan kauemmas minusta. 

  Tunne oli jotenkin kiehtova vaikka pelottavakin. 

Ja tämä katto- ja lattia-juttu oli pelkästään tunne, ei näköhavainto. Kun käänsin kylkeäni, tunne hävisi.

  Kyljelläni maaten tätä tuntemusta ei koskaan tullut, ainoastaan silloin kun makasin selälläni.

  Ystäväni oli luonani yökylässä ja olimme jo sammuttaneet valot. Juttelimme kaikenlaista ja tulin maininneeksi tämän kumman tuntemukseni. Hän nousi oikein istumaan sängyssä ja sanoi kokeneensa toisinaan samaa.

  Tiedän, että hieman ennen nukahtamista voi kokea kummallisia tunteita mutta tämä katon aleneminen ja seinien laajeneminen-tuntemus tapahtui aina selällään ollessa. Ei silloin kun makailin kyljelläni.

  Aivo-vellikö se siellä pääkopassa lorahteli ontelosta toiseen ja teki noita tuntoja? 

    

Dissosiaatiokohan tuo oli? Itsellä samaa, etenkin lapsena. Kai aika yleistä?

Lapsena välillä "irtauduin" ruumiistani, varsinkin isoissa väkijoukoissa, ja tunne ei ollut mitenkään hyvä.

Nuorena aikuisena välillä maatessani tunsin miten paisun kuin pullataikina aivan valtavaksi (korvalehdetkin olivat isot ja pulleat). Tunne ei mennyt ohi kääntämällä kylkeä mutta onneksi ehkä vartin jälkeen olin taas normaali. Pidän myös dissosiaationa vaikka mitään virallista diagnoosia minulla ei ole.

Tällaiset satunnaiset dissosiaatiokokemukset on ihan tavallisia, varsinkin hätääntyneellä lapsella. Samoin jos elimistö on vajoamassa unitilaan, kehon hahmotus saattaa vääristyä, koska asentoaisti eli proprioseptiikka "menee pois päältä". Mitään diagnoosia näillä ei saa, jos kyseessä ei ole toistuva, elämää haittaava ongelma.

Xxgg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hhyhy kirjoitti:

Isäni kävi muutamia viikkoja sitten luonani auttamassa uuden pyörän kokoamisessa. Hänellä oli olohuoneessa, jossa kokosimme pyörän, mukanaan ruskea silmälasikotelo ja silmälasit. Muistamme molemmat, että hän laittoi jossain kokoamisen välissä lasit nenälleen ja sitten takaisin koteloon. Se onkin viimeinen yhtenäinen muistikuva.  

Lähdimme hakemaan lastani tarhasta ja sitä ennen hän kävi viemässä kaikki tavaransa pihassa olevaan autoonsa. Myöhemmin kävimme myös Prismassa ja Motonetissä, mutta isäni mukaan hänellä ei ollut laseja mukanaan. 

Illalla isäni oli jo lähtenyt ja soitti päästyään kotiinsa, että laseja ei löydy mistään. Niitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta tuntuvat todellakin kadonneen kuin pieru Saharaan. 

Olen käynyt kotonani joka ikisen paikan ja nurkan ja kaapiston läpi. Sohvanaluset ja sängynaluset katsottu (ajattelimme, josko ne olisivat jääneet olohuoneeseen ja leikki-ikäinen lapseni ne napannut ja piilottanut). Molempien autot käyty useaan otteeseen läpi. Silloin illalla ja seuraavana päivänä kävin kollaamassa pihamme ympäristön, josko olisivat sinne pudonneet. Roskiksenkin tarkistin, kun sinne vein pyörään liittyvää pahvimoskaan. Prismaan ja Motonetiin soitettu. 

Tässä nyt ihmetelty aina välillä, että mihin tosiaan voi kadota isomman kokoinen silmälasikotelo sisältöineen. Itse arvelin, että olisiko jäänyt auton katon päälle jäänyt ja sitä myötä ovat jossain jorpakossa, mutta isäni on varma, että olisi huomannut asian, kun useampaan kertaan kuitenkin autolla kävi. 

Taitaa jäädä mysteeriksi, jos eivät jostain esiin ponkaise, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, koska tosiaan kaikki mahdolliset paikat tarkistettu useampaan kertaan.  

Onhan isä tarkistanut takkinsa taskut? Naulakon päällinen?

Kyllä maar. Kaikki mahdolliset paikat käyty läpi. Ihan kaikki, mitä mieleen juolahtaa. Oli lämmin päivä, takkia hänellä ei ollut.

Kyllä tämä lasien mystinen katoaminen jää ihmetyttämään. Isäni joutui seuraavana päivänä lasiostoksille.

Pudonnut taskusta tai auton ovesta. Multa putos just tuossa yksi päivä hiusharja kun nousin autosta huoltoasemalla pitämään taukoa kesken pitkän automatkan, luulisi että niin ison esineen putoamisen huomaisi, ei ollut mikään pikkukampa vaan iso ja leveä harja. Sattumalta huomasin takaisin autolle tullessa, että hiusharjani on siinä maassa auton vieressä, mutta olisi yhtä hyvin voinut jäädä huomaamattakin jos en olisi sattunut katsomaan maahan autolle palatessa. Ei toki olisi iso menetys ollut, mutta pointti nyt vaan että kyllä ne tavarat joskus voi pudota ilman että sitä itse huomaa, vaikka ei millään meinaisi itse uskoakaan ettei sitä muka hoksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kerran tapahtui salille niin, että olin laitteessa ja yksi mies tuli sitten sanomaan minulle jotain. Minulla oli silloin nappikuulokkeet päässä ja en kuullut yhtään mitään. Otin ne pois ja pyysin häntä toistamaan ja en vieläkään oikein tajunnut, mitä hän höpötti. Taisin vain jotain ympäripyöreätä vastata että jaaha vai niin ja nyökätä kun en viitsinyt kysyä kolmatta kertaa, että voitko toistaa. 

Noh, tämä mies aina ennen moikkasi minulle kun nähtiin salilla ja eipä enää moikkaa ollenkaa :D. En tiedä, mitä hän sanoi vai sanoinko itse jotain väärin, mutta nykyään olemme kuin emme tuntisi toisiamme. Haluaisin kovasti tietää, mitä hän oikein silloin minulle sanoi. Tämä välillä aina vaivaa minua.

Ylivoimaisesti yleisin asia mitä salilla tullaan laitteessa olevalta kysymään, on että voitteko jakaa laitteen eli toinen tekee sarjaa sillä aikaa kun sinä tauotat ja toisinpäin. Olisiko voinut olla noin yksinkertaisesta asiasta kyse ja sitten ajatteli että olet jotenkin töykeä kun olit vaan että jaaha vai niin :D 

Vierailija kirjoitti:

Xxgg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hhyhy kirjoitti:

Isäni kävi muutamia viikkoja sitten luonani auttamassa uuden pyörän kokoamisessa. Hänellä oli olohuoneessa, jossa kokosimme pyörän, mukanaan ruskea silmälasikotelo ja silmälasit. Muistamme molemmat, että hän laittoi jossain kokoamisen välissä lasit nenälleen ja sitten takaisin koteloon. Se onkin viimeinen yhtenäinen muistikuva.  

Lähdimme hakemaan lastani tarhasta ja sitä ennen hän kävi viemässä kaikki tavaransa pihassa olevaan autoonsa. Myöhemmin kävimme myös Prismassa ja Motonetissä, mutta isäni mukaan hänellä ei ollut laseja mukanaan. 

Illalla isäni oli jo lähtenyt ja soitti päästyään kotiinsa, että laseja ei löydy mistään. Niitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta tuntuvat todellakin kadonneen kuin pieru Saharaan. 

Olen käynyt kotonani joka ikisen paikan ja nurkan ja kaapiston läpi. Sohvanaluset ja sängynaluset katsottu (ajattelimme, josko ne olisivat jääneet olohuoneeseen ja leikki-ikäinen lapseni ne napannut ja piilottanut). Molempien autot käyty useaan otteeseen läpi. Silloin illalla ja seuraavana päivänä kävin kollaamassa pihamme ympäristön, josko olisivat sinne pudonneet. Roskiksenkin tarkistin, kun sinne vein pyörään liittyvää pahvimoskaan. Prismaan ja Motonetiin soitettu. 

Tässä nyt ihmetelty aina välillä, että mihin tosiaan voi kadota isomman kokoinen silmälasikotelo sisältöineen. Itse arvelin, että olisiko jäänyt auton katon päälle jäänyt ja sitä myötä ovat jossain jorpakossa, mutta isäni on varma, että olisi huomannut asian, kun useampaan kertaan kuitenkin autolla kävi. 

Taitaa jäädä mysteeriksi, jos eivät jostain esiin ponkaise, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa, koska tosiaan kaikki mahdolliset paikat tarkistettu useampaan kertaan.  

Onhan isä tarkistanut takkinsa taskut? Naulakon päällinen?

Kyllä maar. Kaikki mahdolliset paikat käyty läpi. Ihan kaikki, mitä mieleen juolahtaa. Oli lämmin päivä, takkia hänellä ei ollut.

Kyllä tämä lasien mystinen katoaminen jää ihmetyttämään. Isäni joutui seuraavana päivänä lasiostoksille.

Pudonnut taskusta tai auton ovesta. Multa putos just tuossa yksi päivä hiusharja kun nousin autosta huoltoasemalla pitämään taukoa kesken pitkän automatkan, luulisi että niin ison esineen putoamisen huomaisi, ei ollut mikään pikkukampa vaan iso ja leveä harja. Sattumalta huomasin takaisin autolle tullessa, että hiusharjani on siinä maassa auton vieressä, mutta olisi yhtä hyvin voinut jäädä huomaamattakin jos en olisi sattunut katsomaan maahan autolle palatessa. Ei toki olisi iso menetys ollut, mutta pointti nyt vaan että kyllä ne tavarat joskus voi pudota ilman että sitä itse huomaa, vaikka ei millään meinaisi itse uskoakaan ettei sitä muka hoksaisi.

Kannattaa muuten kysellä löytötavaratoimistosta myös. Silmälasit on sen verran kalliimpi juttu että jos joku mukava ja rehellinen ihminen on sattunut ne jostain maasta löytämään niin on voinut hyvinkin toimittaa löytötavaratoimistoon. Vaikka nyt on jo uudet lasit ilmeisesti ostettukin niin on sitten toiset varalla jos sattuisi ne vanhatkin löytymään. :)

PAKKO JAUHAA NIISTÄ SILMÄLASEISTA

NYT LISÄÄ NIITÄ SELVITTÄMÄTTÖMIÄ

Nuo, jotka on nähneet lapsia puissa kiipeilemässä ja niityllä juoksemassa, niin jos he on silloin itsekin olleet lapsia, niin selittyy sillä, että lapset voi nähdä kaikenlaista sellaista, mitä aikuinen ei enää näe.  Minä näin pienenä pihassamme erilaisia olentoja, joiden muistan olleen samanpituisia kuin minä tai pienempiä.  Muutaman muistan vieläkin, miltä ne näyttivät ja yhden "pikku-akan", joksi sitä mielessäni kutsuin, näin ainakin kolme kertaa.  Ne on olleet luonnonhenkiä tai tonttuja tms.  Joka uskoo niiden olemassaoloon, ei hämmästy.  Minun on pakko uskoa, kun kerran niitä näin.

Yksi sukulaisperhe muutti hiljattain vanhaan omakotitaloon, jonka myi vanhan miehen perikunta.  Perheen pieni poika kertoi montakin kertaa, että alakerran tiloissa istuu ja kulkee vanha mies.  Hän kuvaili miestä, niin naapurit sanoivat sen olleen talon entinen omistaja.  Muut perheenjäsenet ei ole ketään tällaista nähneet, mutta poika on kyllä ihan tosissaan.  Lapset näkee vielä sellaista, mikä ei meille aikuisten silmille enää näyttäydy, koska on niin vähän aikaa mennyt siitä, kun ovat itsekin tulleet tänne maan päälle tuonpuoleisesta.  Vastaavasti taas vanhat ihmiset voivat myös nähdä samanlaisia asioita, koska ovat taas lähestymässä sitä toista ulottuvuutta.  Kenties näin.  

Olen kokenut muutenkin elämässäni kaikenlaista kummaa, joten ehkä olen hiukan herkkä tällaiselle.   

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri, että miten vanhempani saattoivat hylätä minut kadulle asumaan kun olin 12-vuotias ja miten ihmeessä minä selvisin siellä hengissä 26 vuotta ennen kuin pääsin sairaalaan ja sieltä tänne asuntolaan asumaan. Hinta henkiin jäännistä oli tosin kova, sillä olen aliravitsemuksen takia pienikokoinen, minulla ei ole ollenkaan omia hampaita suussa, suolistoni on huonossa kunnossa eikä kestä kuin harvoja ruokia todella vaikean suolistotulehduksen vuoksi ja olen lähes sokea sekä vaikeasti mielisairas.

Hylkäsikö sun vanhemmat sut myös yöksi lastentarhaan Intiaan? Lopeta jo nää sepitykset ja hanki apua! 

Vierailija kirjoitti:

koputus kirjoitti:

Laitoin tämän tuohon toiseen ketjuun jo, mutta laitetaan nyt tähän pidempäänkin. 

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

En nyt väitä, että tämä koskisi juuri sinua, itse tietenkin tunnet talonne parhaiten, mutta kirjoitan nyt kuitenkin lyhyesti näistä koputuksista.

Usein tämän tyylisissä ketjuissa ihmetellään outoja, ilmiselviä koputuksia, mitä kuuluu milloin seinästä, milloin ikkunalta ja milloin katolta. Olen melko varma, että lähes kaikki näistä on lintujen ja eläimien aiheuttamia.

Asun vanhassa puutalossa ja on oikeasti hämmästyttävää, millaista meteliä linnut pienistä tinteistä lähtien saavat aikaan. Joskus kuulostaa siltä, kuin joku hakkaisi vasaralla rakenteita ja kun kurkistaa ikkunasta, näkee talitintin hakkaamassa ikkunanpieltä. Ne etsivät ruokaa seinien koloista. Kerran kuulosti siltä, että joku on tulossa seinästä läpi. Se oli tikka. 

Vanhemmillani on peltikattoinen talo ja jos harakkapoikue hyppii sillä, se oikeasti kuulostaa siltä kuin joku tanssisi katolla ripaskaa.

Olisin siis hyvin taipuvainen uskomaan ennemmin lintuihin kuin kummituksiin, mitä outoihin koputtelluihin tulee. Uskon kyllä kummituksiinskin, joten tämä on toki tapauskohtaista ;)

Meillä kuului kovaa konemaista ääntä, kuin porakoneen ääni mutta kuitenkin erilainen. Kuulosti melkein kuin jotain olisi hajoamassa vaarallisesti... Mutta tikka se vain ulkona ikkunan vieressä hakkasi metallista ränniä :D

kopina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt väitä, että tämä koskisi juuri sinua, itse tietenkin tunnet talonne parhaiten, mutta kirjoitan nyt kuitenkin lyhyesti näistä koputuksista.

Usein tämän tyylisissä ketjuissa ihmetellään outoja, ilmiselviä koputuksia, mitä kuuluu milloin seinästä, milloin ikkunalta ja milloin katolta. Olen melko varma, että lähes kaikki näistä on lintujen ja eläimien aiheuttamia.

Asun vanhassa puutalossa ja on oikeasti hämmästyttävää, millaista meteliä linnut pienistä tinteistä lähtien saavat aikaan. Joskus kuulostaa siltä, kuin joku hakkaisi vasaralla rakenteita ja kun kurkistaa ikkunasta, näkee talitintin hakkaamassa ikkunanpieltä. Ne etsivät ruokaa seinien koloista. Kerran kuulosti siltä, että joku on tulossa seinästä läpi. Se oli tikka. 

Vanhemmillani on peltikattoinen talo ja jos harakkapoikue hyppii sillä, se oikeasti kuulostaa siltä kuin joku tanssisi katolla ripaskaa.

Olisin siis hyvin taipuvainen uskomaan ennemmin lintuihin kuin kummituksiin, mitä outoihin koputtelluihin tulee. Uskon kyllä kummituksiinskin, joten tämä on toki tapauskohtaista ;)

Meilläkin käy ikkunoilla talitinttejä koputtelemassa, samoin on ollut siellä vintillä muun muassa orava, mutta tässä on ollut kummallista se, että se ääni kuului huoneen sisäpuolelta ja kuitenkin niin, että se liikkui huoneen laidalta toiselle. Esimerkiksi sisällä lentävä lintu olisi voinut hyvinkin pitää sellaista ääntä. Yläpohjassa taas on niin paksu eristekerros vaimentamassa ääniä, ettei se kuulosta samalta. Välipohjassa taas ei pääse liikkumaan niin nopeasti, että ääni voisi kuulua niin monessa eri paikassa vaikka sieltä ääni kuuluisikin kyllä paremmin. Ikkunaseinän luona on tosiaan ollut usein lintuja, joten sen äänen erotan tästä. 

Mitään rapistelua tai juoksemista ei kuulu (mitä usein jyrsijöillä on), joten siksi eniten tulee mieleen lintu. En vaan edelleenkään ymmärrä, että miten se ääni voi kuulua niin kovaa ja selvästi myös välipohjasta ja eri puolilla huonetta. Tai oikeastaan vain siis huoneen toisessa päädyssä, sellaisella ehkä 3 m x 5 m alueella. Yläpohja on myös osastoitu niin, ettei se yksi ja sama lintu voisi päästä sekä lattiaan, lattianrajaan että kattoon, mihinkään näistä yhtä aikaa. 

Kuitenkin ajattelen, että kai yliluonnollinen selitys kuten kummitus olisi tuonut samalla myös jotenkin selittämättömän pelon tunteen? :D 

Mitä jos se onkin linnun kummitus 😄