Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaksi kertaa aamulla herättyäni kuullut koputusta talon ulkopuolelta, kuin joku koputtelisi kärsimättömänä ulko-ovelle että eikö kukaan tule avaamaan. Kummallakin keralla koputus loppui kun nousin istumaan sängyssä, eikä pihassa ollut ketään. Sitä paitsi meillä on ovikello. Varmaan joku välikorvajuttu.

Varmaan joku pilaili vaan...

Ei todellakaan. Piha on aidattu ja tähän ei pääse niin vain eikä tässä ole ohikulkijoita koska umpikuja. Lapsia ei asu edes lähitaloissa. Nämä molemmat tapahtuivat valoisan aikaan ja olin täysin hereillä. Koputus loppui sillä hetkellä kun nousin istumaan.

Asutko yksin jos et niin ongelma ratkaistu

(todennäköisemmin asut, mutta kysyn vaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaksi kertaa aamulla herättyäni kuullut koputusta talon ulkopuolelta, kuin joku koputtelisi kärsimättömänä ulko-ovelle että eikö kukaan tule avaamaan. Kummallakin keralla koputus loppui kun nousin istumaan sängyssä, eikä pihassa ollut ketään. Sitä paitsi meillä on ovikello. Varmaan joku välikorvajuttu.

Olet varmaan herännyt siihen koputukseen, jonka olet kuullut unessa. Itsekin olen herännyt muutaman kerran ”ovikellon soittoon”. Olen luullut kellon soineen oikeasti, mutta hereillä ollut puolisoni on kiistänyt tämän. Unessa koputus tai kellon soitto on ollut merkki siitä, että on aika herätä.

Jatkoa edelliseen. Olet saattanut luulla olleesi hereillä, mutta olet nähnyt unta heräämisestäsi. Itselleni on käynyt näin.

Linnutkin koputtelee ikkunoihin ja niiden pieliin.

Olen tuo koputustyyppi. Asun yksin ja olen joskus nähnyt unta heräämisestä, mutta tässä tapauksessa olin jo ihan hereillä kun päätin nousta koputuksen jatkuessa. Se voi olla kyllä että koputus on ollut unesta alkanut aivojen herätysmerkki, koska molemmat olivat vapaapäivän aamuja ja kello yli normaalin heräämisajan. Ja koputus kuulosti oveen koputukselta, mutten pystynyt määrittämään sille suuntaa. Sitäkin yritin ratkaista vielä makuulla ollessa ja pohdiskelin myös, voisiko parvekkeella olla lintu.

Nyt muistui mieleen että entisessä asunnossa talitintit usein koputtelivat keväällä/syksyllä ikkunalautaan aamusta kun olisin halunnut vielä nukkua. Olisiko koputukset iskostuneet mieleeni niin hyvin, että aivot keppostelee unen ja valveen rajalla. Muutin tähän muutama kk sitten.

Vierailija kirjoitti:

Linnutkin koputtelee ikkunoihin ja niiden pieliin.

Oikeat linnut eivät lopeta sillä sekunnilla kun nouset sängystä.

Minä olin noin 7-8 vuotiaana testien mukaan lievästi kehitysvammainen, noin 14-15 vuotiaana taas heikkolahjainen ja nyt lähemmäs 40-vuotiaana älykkyyteni on testien mukaan normaalin rajoissa. Hahmotuskyky on huono, mutta esimerkiksi matemaattiset ja kielelliset taidot melko hyvät. En ymmärrä, että mistä tämä johtuu, että älykkyysosamäärini on noussut. Voiko niin todella käydä vai onko se aina ollut samaa tasoa kuin nyt, mutta lapsena sain todellista heikomman tuloksen koska en pystynyt keskittymään tehtäviin kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin noin 7-8 vuotiaana testien mukaan lievästi kehitysvammainen, noin 14-15 vuotiaana taas heikkolahjainen ja nyt lähemmäs 40-vuotiaana älykkyyteni on testien mukaan normaalin rajoissa. Hahmotuskyky on huono, mutta esimerkiksi matemaattiset ja kielelliset taidot melko hyvät. En ymmärrä, että mistä tämä johtuu, että älykkyysosamäärini on noussut. Voiko niin todella käydä vai onko se aina ollut samaa tasoa kuin nyt, mutta lapsena sain todellista heikomman tuloksen koska en pystynyt keskittymään tehtäviin kunnolla?

Keskittyminen juuri, niinkuin itsekin arvelet, on saattanut vaikuttaa. Keskittymisen vaikeuden vuoksi myös muistaminen ym on puutteellista. Hyvä näin!

Asuin joskus Keravalla, oli kevät ja silloin 7 vuotias tyttäreni tuli huoneestaan kädessään iso dildo ja sanoi "äiti ostitko sinä tai isi mulle leikki madon" oli kiusallista ja kysyin mistä löysi. Oli löytynyt keskeltä lattiaa. Otin lelun pois ja mietin että ei meillä tällaisia edes ole. Mies oli ollut koko päivän töissä eikä muutenkaan olisi vienyt lapsen huoneeseen sellaisia asioita ja lelu oli sinne tullut silloin kun lapsi oli koulussa minä olin koko ajan ollut kotona. Muita ei täällä asu.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin noin 7-8 vuotiaana testien mukaan lievästi kehitysvammainen, noin 14-15 vuotiaana taas heikkolahjainen ja nyt lähemmäs 40-vuotiaana älykkyyteni on testien mukaan normaalin rajoissa. Hahmotuskyky on huono, mutta esimerkiksi matemaattiset ja kielelliset taidot melko hyvät. En ymmärrä, että mistä tämä johtuu, että älykkyysosamäärini on noussut. Voiko niin todella käydä vai onko se aina ollut samaa tasoa kuin nyt, mutta lapsena sain todellista heikomman tuloksen koska en pystynyt keskittymään tehtäviin kunnolla?

Älykkyysosamäärätestit eivät ole kovinkaan luotettavia tai kerro koko totuutta ihmisen kyvyistä ja lahjoista. Toki ne jotain mittaavat, kuten ongelmanratkaisu- ja hahmotuskykyä. Jännitys ja keskittymisvaikeudet myös vaikuttavat tulokseen. 

Vaikka sinulla olisi todettu jokin oppimisen tai sosiaalisenvuorovaikutuksen haaste, se ei kerro suoraan älykkyydestä. Raja kehitysvammaisen, "heikkolahjaisen" ja "normaalin" välillä on häilyvä. Lapset ja nuoret kehittyvät myös hyvin eri tahtiin. Lapsi joka saa tukea oppimisen haasteisiin kehittyy yleensä hyvin ja kuroo lahjakkaampien etumatkaa. Tavallisilla lahjoilla varustettu, vaikka nokkelakin lapsi, joka ei ole motivoitunut tai saa ohjausta, ei kehity siinä määrin, joten molempien tulos voi myös olla aikuisena sama. 

Vierailija kirjoitti:

Olin lenkittämässä koiria syksyllä hämärässä. Menin yleensä samaa reittiä joka menee järven ohi. Näin vastarannalla nuoren naisen joka seisoi ja tuijotti vettä. Koirat alkoi haukkua ja nainen katsoi vähän aikaa minua ja sitten lähti kävelemään nopeasti järvelle päin. Hetken aikaa nainen käveli veden päällä kaukana järvellä, jäätä ei ollut vielä ja ei ollut niin pimeää etten olisi nähnyt missä menee järven raja, tunsin alueen hyvin joten tiesin että siinä oli aika syvä kohta jossa se käveli. Yhtäkkiä kuitenkin nainen hyppäsi ja meni veden alle. Ei kyllä tehnyt mieli mennä uimaan siihen järveen...

Tämä ketju olisi tosi upea ilman sun kaltaisia rolleja. Mielikuvitus on kiva asia, mutta ei tässä yhteydessä. Sä pidät lukijoita tyhminä tajuamatta että itse olet se kaikkein  idiootein.

Koputtelusta sanoisin minäkin että linnut. Meillä on puinen omakotitalo ja hyvin kuuluu kun linnut koputtelee, välillä koputtavat vain kerran tai parikin. Aluksi kun tänne muutin niin vähän ihmettelin ja säikähdin koputuksia kunnes tajusin että kyllä ne linnut niitä aina tekee.

Vierailija kirjoitti:

Koputtelusta sanoisin minäkin että linnut. Meillä on puinen omakotitalo ja hyvin kuuluu kun linnut koputtelee, välillä koputtavat vain kerran tai parikin. Aluksi kun tänne muutin niin vähän ihmettelin ja säikähdin koputuksia kunnes tajusin että kyllä ne linnut niitä aina tekee.

Harmittaa vähän jankata asiasta, mutta sanon nyt kuitenkin. Kerroinkin jo, että lintujen aamuiset koputukset ovat minulle oikein tuttuja entiseltä asunnolta. Nämä koputtelut eivät olleet lintuja. Koputus oli erittäin sitkeää ja kesti melko pitkään, loppuen heti kun nousin istumaan. Ei jatkunut, toisin kuin lintujen koputtelut.

Loppupäätelmä: unen ja valveen rajalla tapahtunut hallusinaatio tai jokin korvajuttu.

Vierailija kirjoitti:

Olin lenkittämässä koiria syksyllä hämärässä. Menin yleensä samaa reittiä joka menee järven ohi. Näin vastarannalla nuoren naisen joka seisoi ja tuijotti vettä. Koirat alkoi haukkua ja nainen katsoi vähän aikaa minua ja sitten lähti kävelemään nopeasti järvelle päin. Hetken aikaa nainen käveli veden päällä kaukana järvellä, jäätä ei ollut vielä ja ei ollut niin pimeää etten olisi nähnyt missä menee järven raja, tunsin alueen hyvin joten tiesin että siinä oli aika syvä kohta jossa se käveli. Yhtäkkiä kuitenkin nainen hyppäsi ja meni veden alle. Ei kyllä tehnyt mieli mennä uimaan siihen järveen...

Hyi saakeli kun meni kylmät väreet!

Olin saanut karenssin työkkäristä ja muutenkin meni huonosti,  rahat olivat niin lopussa että  söin kissojeni, jotka olivat minulle kuin lapsiani, kanssa samaa ruokaa. Eräänä iltana pyöräilin keräämässä pulloja ja näin keskellä jalkakäytävää jotain, muovipussin jonka vieressä lojui hapankorppupaketti. Tutkin asiaa ja totesin, että jonkun kauppakassi oli tippunut siihen. Katselin ympärilleni ja kun tajusin, että omistaja tuskin tulisi enää siihen aikaan ostoksiaan etsimään  otin muovipussin kyytiin ja vei  omatunnon tuskia potien kotiin. Oudointa on että ostoksien joukossa oli kissanruokaa, laktoositonta maitoa, teepusseja, lempileipääni ja lempikarkkejani, se olisi voinut olla oma ostoskassini !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lenkittämässä koiria syksyllä hämärässä. Menin yleensä samaa reittiä joka menee järven ohi. Näin vastarannalla nuoren naisen joka seisoi ja tuijotti vettä. Koirat alkoi haukkua ja nainen katsoi vähän aikaa minua ja sitten lähti kävelemään nopeasti järvelle päin. Hetken aikaa nainen käveli veden päällä kaukana järvellä, jäätä ei ollut vielä ja ei ollut niin pimeää etten olisi nähnyt missä menee järven raja, tunsin alueen hyvin joten tiesin että siinä oli aika syvä kohta jossa se käveli. Yhtäkkiä kuitenkin nainen hyppäsi ja meni veden alle. Ei kyllä tehnyt mieli mennä uimaan siihen järveen...

Tämä ketju olisi tosi upea ilman sun kaltaisia rolleja. Mielikuvitus on kiva asia, mutta ei tässä yhteydessä. Sä pidät lukijoita tyhminä tajuamatta että itse olet se kaikkein  idiootein.

Sinä se idiootti olet. On täällä oudompiakin tarinoita kun tämä. Jos et usko muita niin ei tarvitse tätä ketjua lukea tai ainakaan tulla tänne valittamaan. Minä ainakin uskon tämän ja monet muut tarinat.

Olin 14-vuotiaana Tukholman risteilyllä. Yö vietettiin laivalla ja en saanut millään nukuttua jostain syystä. Maksimissaan puoli tuntia. Seuraavana päivänä Tukholmassa minulle tuli jossain vaiheessa ihan kummallisia neurologisia oireita. En enää edes muista että mitä kaikkia niitä oli, mutta se oli todella häiritsevää ja pelottavaa. Muistan sen verran, että oli todella epätodellinen ja poissaoleva olo, vähän niin kuin unta olisi nähnyt. Kaikki äänet kaikuivat, tunsin oloni painottomaksi, kuin olisin leijunut ilmassa ja lähimuistini ei toiminut normaalisti. Saatoin unohtaa että mitä 10 sekuntia sitten tapahtui. Sekunnin pituisia nukahteluja taisi tapahtua paikallaan ollessa.

Seuraavana yönä sain nukuttua, mutta seuraavana päivänä samat oireet alkoi taas uudestaan. Tosin ne eivät kestäneet niin pitkään kuin edellisenä päivänä.

Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä ihmettä tuo oikein oli. Etenkin nyt kun opiskelen hoitoalaa. Valvottuja öitä on ollut tuon jälkeenkin, mutta ikinä ei ole tullut enää tuollaista.

Olen ajatellut, että oireisto johtui valvotun yön ja nuoren iän yhdistelmästä. Ehkä olin myös syönyt tai juonut huonosti. Kymmenen vuoden kuluessa oireet ei ole toistunut, joten ei se ollut kai sitten mitään vakavaa, toivottavasti.

Luin ketjua yöllä ja ajattelin, ettei itselleni ole koskaan tapahtunut mitään kummallista, kunnes luin jonkun kirjoittajan reiki-hoidoista ja ihmisten nostamisesta sormilla.

Oletteko koskaan ennustaneet lasten lukumäärää ranteen yllä roikutettavan neulan tai sormuksen avulla? Neula tai sormus pujotetaan siis hiukseen tai lankaan, sillä sivellään muutaman kerran ranteen sisäpuolta ja sen jälkeen nostetaan se ranteen ylle noin sentin parin päähän, niin ettei se kosketa ihoa. Roikuttava käsi pidetään täysin liikkumattomana. Yleensä lanka alkaa sitten liikkua ja tehdä joko heilurimaista liikettä (poika) tai pyörivää (tyttö). Jostakin syystä tämä juttu on aina toiminut.

Kerran nuorempana esitin sitä kavereille illanistujaisissa ja olin ihan äimistynyt, kun neula ei liikkunutkaan. Kokeilin toiselle kaverille: sama juttu. Kolmannella sitten toimi. Kuinka ollakaan, nyt 15 vuotta myöhemmin nuo kaksi ensimmäistä ovat lapsettomia ja kolmannella on lapsia.

Kun tuota ennustusten tekee, rannetta ainakin itsellä alkaa kihelmöidä ja kuumottaa. Samanlaista kihelmöintiä tunnen joskus kämmenissä.

Itselläni on myös erikoinen "vaiva", koska usein ollessani kiihtynyt (vihainen, surullinen, onnellinen), elektroniset laitteet menevät jotenkin sekaisin kun yritän käyttää niitä. Tätä tapahtuu todella usein kosketusnäyttöjen kanssa, samoin lipunlukijoiden yms. Ne vaan yhtäkkiä menevät jumiin.

Nuo kaikki asiat jotenkin mielestäni liittyvät yhteen (reiki, ihmisten nostaminen, ennustaminen ja sähkölaitteisiin vaikuttaminen). Olisi aika mielenkiintoista tietää, mitä tuossa on taustalla.

Näin eläväntuntuista unta, jossa annan keinussa vauhtia lapselle , aurinko paistaa   ja vieressä kohoaa tornitalo. Koska en ollut mikään lapsirakas tai äidillinen, ihmettelin aamulla  että mistähän tuokin tuli kun ei minulla alitajunnassa mitään äitiyshaaveita ole mutta heitin asian mielestäni.

Kuukausi tästä unesta  tuli juhannus ja tarkoitus oli lähteä kaveriporukalla mökille, minuun iski kuitenkin vatsatauti. Joka ei mennyt ohi ja kun  tajusin kuukautisten olevan pahasti myöhässä, tein raskaustestin. Positiivinen.  Varasin ajan aborttiin, en halunnut lasta, en olisi  halunnut vaikka emme olisikaan eronneet lapsen isän kanssa.  Sitten peruin ajan.  Koko raskaus oli epävarmuutta ja jahkailua, mutta aborttiin en pystynyt.  En, vaikka pelkäsin etten rakasta lasta enkä osaa hoitaa oikein.  Olin viimeisilläni kun aloin etsiä isompaa asuntoa, minulle tarjottiin kolmiota kaupungin toiselta laidalta ja kun menin  katsomaan sitä näin ensimmäiseksi keinut, hiekkalaatikon ja ja taustalla kohoavan 6-kerroksisen tornitalon. Alkoi huipata niin  että piti istua kivelle hengittelemään,

En usko mihinkään enneuniin, mutta kyllä pistää miettimään että  minä jonka ei pitänyt tehdä lapsia ,päädyin keskelle uneni maisemaa lapsen kanssa !  En ollut ikinä käynyt sen talon pihassa, en edes siellä päin.  

Varoitus. Ei heikkohermoisille. OSA 1.Tämä juttu on niin pitkä, että kerron vain ensimmäisen kesän tapahtumat lyhyesti, ja nekään eivät ehkä hetkauta ketään niinkuin jatko tästä. Eli olimme vuokranneet mökin koko kesäksi Keski-Suomesta, meidän perhe, eli vanhemmat, ja minä ja veljeni olimme silloin lapsia. Siskoni ei ollut vielä syntynyt. Ihmettelimme kun ovi oli teljetty usealla lukolla ja varmuusketjuilla vaikka ikkunoistakin olisi helposti päässyt sisään. Talo oli kaksikerroksinen, mutta yläkertaa käytettiin vain vinttinä ja tavaroiden säilytykseen, mutta sielläkin oli asuinhuone. Alakerrassa oli kolme huonetta, joista yksi oli tupakeittiö. Alussa nukuinkin yksin siellä koska isoäitini oli vallannut veljeni kanssa toisen makuukammareista. Toisessa nukkui äitini sekä isäni vikonloppuisin, sillä hän oli töissä Helsingissä. Pihalla oli aitta sekä iso rakennus puiden säilytykseen eli liiteri, josta oli näkymä pikkuiseen ulkovessaan liiterin katon ja seinän välistä. Pihalta kulki polku ja portaat alas saunarakennukseen ja ihanalle hiekkarannalle. Lähin naapuri oli lähes huutomatkan etäisyydellä ja sinne kulki pieni polku harvahkon metsän läpi. Kävin usein leikkimässä naapurin poikien kanssa. Olin silloin noin 10-vuotias. Meillä kävi kesävieraitakin ja taloa oli annettu vuokralle myös aiemmin.

Oudot tapahtumat alkoivat piankin. Toisen makuuhuoneen kaapin päällä auki olleen Raamatun lehdet alkoivat kääntyillä itsekseen. Ulko-ovi avautui ja sulkeutui itsekseen huolimatta useista lukoista ja ketjuista. Keinutuoli keikkui hiljakseen tupakeittiössä. Tuolloin äitini pakotti minutkin makuuhuoneeseen nukkumaan. Vintiltä kuului raahaamisen ääniä ja kolinaa, vaikka siellä ei ollut ketään. Yritin hakea sieltä piirustuspaperia sillä olin nähnyt siellä rullia. Jokin näkymätön työnsi minut kovakouraisesti alas portaita. Myös monet vieraat sanoivat, että tässä talossa ei kaikki ollut ihan kunnossa.

Paljon outoja juttuja tapahtui sekä kummia tunteita keskellä kirkasta päivää. Mutta tämä oli vasta alkusoittoa sille, mitä tuleman piti. Sisareni syntyi seuraavana kesänä, ja olimme vuokranneet saman mökin jälleen käyttöömme. Se oli virhe. Jatkuu OSASSA 2.

 

Varoitus. Ei heikkohermoisille. OSA 2. Kannattaa lukea ensin osa 1.

Eli seuraavana kesänä olimme samassa paikassa vuokralla lähes koko kesän. Nyt oli jo siskonikin syntynyt, joka oli muutaman kuukauden ikäinen vauva. Emme puhuneet keskenämme mitään oudoista tapahtumista, emmekä jakaneet mitään muillekaan ihmisille. Arvaatte varmaan, kuinka nopeasti saa hullun leiman. Olin toki tuntenut raskasta oloa talossa ja kuullut koputukset ym. Jotenkin lapsen mieli unohti pian sellaiset, eikä jäänyt pohtimaan, sillä uimme paljon hienolla hiekkarannalla ja leikimme naapurin lasten kanssa. Vasta jälkikäteen kuulin myös vanhemmiltani, mitä kaikkea siinä talossa oikein tapahtui.

Kerran muistan menneeni keskellä kirkasta päivää ulkohuussiin ja siellä istuskellessani minulle tuli tunne, että joku tuijottaa minua. Katsoin taakseni ja katonrajassa näin läpikuultavan pitkähiuksisen hahmon, jonka silmien paikalla oli vain tyhjät aukot. Silloin sain kyllä kintut alleni.

Eräänä yönä heräsin taas kerran siihen hirveään painostavaan tunteeseen ja veljeni, joka nukkui vieressäni alkoi huutaa. Verho oli kietoutunut hänen kaulansa ympäri ja äitinikin joutui juoksemaan avuksi, että hänet saatiin siitä irti. Veljelleni nousi heti korkea kuume, joka laski niin nopeasti että lakanat olivat litimärät.

Öisin ikkunalasit alkoivat helistä lyöntien voimasta niin lujaa, että äiti pelkäsi niiden hajoavan. Ummehtunut haju leijui huoneesta toiseen vaikka kuinka tuuletettiin. Vierailijat eivät jääneet yöksi taloon. Minäkin olisin nukkunut mieluummin vaikka teltassa.

Eräänä yönä äitini ja pikkusiskoni nukkuivat samassa huoneessa. Äitini näki kuinka makuuhuoneen ovi avautui hiljaa ja sisään vyöryi kylmää ilmaa. Samalla sisareni alkoi huutaa silmät suurina. Äiti koppasi hänet syliinsä ja huusi täysillä tälle, joka viereen yrtitti ängetä, että painu h*****ttiin siitä senkin piru! Samassa olento vetäytyi taaksepäin ja ovi meni kiinni samaan asentoon kuin oli ollutkin. Aamulla sängystä löytyi metrin pitkiä harmaita hiuksia ja ruumismatoja.

Silloin äiti lähti naapuriin soittamaan Helsinkiin, että isä tulisi välittömästi hakemaan meidät pois. Näin tästä enneuniakin. Lopulta isä suostui uskomaan koko tarinan ja pakkasimme tavarat. Lomamme siellä loppui lyhyeen.

myöhemmin isäni meni sinne yksin ladatun aseen kanssa, mutta mitään ei tapahtunut. Epäilen, että hän vain keksi sen rauhoittaakseen meidän mielemme. Ei hän sinne enää varmaan mennyt eikä kukaan muukaan.

Myöhemmin Kajaanin kirjastosta löytyi kirja, jonka joku toinen vuokralainen oli paikasta kirjoittanut. Yritin metsästää kirjaa, sillä Kajaaniin oli liian pitkä matka. En löytänyt, sillä en muista/tiedä kirjan nimeä ja se oli syystäkin varmasti kirjoitettu nimimerkillä. Myöhemmin jo aikuisena keskusteltuani asiasta alanasiantuntijan kanssa, hänellä oli omat arvionsa asiasta. Tarina on kuitenkin tosi.