Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
joo joo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että miksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
upside down kirjoitti:
Serkku antoi minulle tarokki-kortit. "En tajua näistä mitään, koeta josko nämä kertovat sinulle mitään",
Aikani pyörittelin kortteja ja yritin tutustua niihin. Tiedän, että tarokki- kortit ovat ihmisten piirtämiä kuvakortteja ja ihmiset ovat tehneet selitykset noille koreille korteille.
Huvikseni ja naureskellen rupesin "ennustamaan" tarokki-korteilla ensin perheen jäsenille, ystävilleni, ystävien ystäville ja lopulta ihmisille joista en tiennyt kuin syntymäajan.
Kummallista kyllä, kaikki "ennustamani" asiat pieniä, erikoisia yhtymäkohtia myöten ovat toteutuneet.
Itse en usko pätkääkään noihin kortteihin mutta ihmiset pyytävät minua edelleen " katsomaan" tarokki-korteista. Katson kyllä mutta muistutan ja tarkennan aina, että tarokki-kortit ovat vain ihmisten piirtämiä kirjavia kortteja eikä niihin pidä uskoa.
Tämä hölmö harrastus on jatkunut kohta parikymmentä vuotta. Onneksi en ikinä ole tästä höperyydestä ottanut rahaa.
Mutta selittäkää, te viisaat, miksi osaan muka ennustaa? Ja nimen omaan ihmisistä, joista en tiedä kuin syntymäajan.
Mäkään en tiedä miksi tarot-kortit vaan tietää. En koe olevani itsekään ennustaja, mutta asiat joita kortti tuo esille on aina estradilla ennustettaville ihmisille. Kun sain kortit, testasin niitä ja kysyin vallitsevan mielentilan. Ihan pikku testi vain ja 52 kortin joukosta nousi se ainoa paikkansapitävä: suru. Serkkuni oli vastikään menehtynyt leukemiaan. Ystävälleni kortit ennusti häitä! Hän ei tuolloin sanonut mitään, mutta paljon myöhemmin polttareissaan että miehensä oli kosinut tarot-leikkiä edeltävänä iltana. Hän oli vakuuttunut tarotien voimasta.
Eräs serkuistani on kansanparantaja ja kerran ollessaan kylässä, hän yritti laskea tarot-pakkani energioita ketjussa roikkuvalla heilurilla. Lasku tapahtuu jotenkin laskemalla tuo heiluri tavaran/ihmisen/ruumiinosan päälle ja laskemalla sen heiluntaliikkeet. Heiluri veti loputtomiin kaunista kaarta ja serkku lopetti laskemisensa useissa tuhansissa. Energiat kai olivat laskemattomissa. Oma tarot-pakkani (printit of course, mulla ei oo alkuperäistä) on Alestair Crowleyn suunnittelema. Alestairia ainakin johon aikaan pidettiin satanistien kantaisänä.
Ne kortit tietää yhtä paljon kuin jos kysyisit Afrikan Tähdeltä. Jonkun graafikon kuvittamaa ja kirjapainon valmistamia pahvinpaloja. Tuotantolinjan työvaiheisiin ei kuulune taikavoimien lisääminen?
Olet aivan oikeassa. Olen tuon ekan tarokki-kortti jutun kirjoittaja. Tiedän itsekin, että kortit ovat kirjapaino.-tuotteita. Mutta mistä helkkarista johtuu se, että "ennustamani" asiat sattuvat aina nappiin? Sitähän tässä ihmetellään.
Varmaan sama todennäköisyys kuin lehtien horoskoopeissa: asiat jotka toteutuu, on lopulta aika yleispäteviä.
Sen minäkin ymmärtäisin. Mutta "ennustamani" asiat ovat merkillisen tuntuisia, ei jokapäiväisiä juttuja myöten totetuneet. Esim. niin ettei se kysyjä tajua yhtään mitään enkä minäkään miksi kortit kertovat tuollaisen pienen harvinaisen yksityiskohdan. Nytkin on pari pyyntöä odottamassa, kaippa sitä pitää katsoa heille. Vaikka olen muistuttanut, ettei pahvilaput mitään tiedä, eivätkä päätä kohtalosta.
Nyt on pakko kommentoida tähän, vaikka ketjun loppuun en ole vielä päässytkään.
Miksi kukaan käyttää tarot-kortteja, jos ei niihin usko? Nyt peräänkuulutan hiukan kunnioitusta kortteja kohtaan. Ne kertoo oikeasti asioita, mitä niiltä kysytään. Mun mielestä ei ole mikään leikin asia.
Sama kuin, että kannattaa miettiä mitä oikeasti toivoo.
Tarot on korttipeli, eikä kortteja ole alun perin edes tehty mihinkään ennustamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti kristallikulhon yllättävästä räjähdyksestä. Viime viikolla tämä kävi itselleni!
Omistan vanhoja n 1,5l kulhoja, tosi paksuja, joita käytän kissojen Vesikulhoina. Säikähdin olkkarissa keittiöstä kuuluvaan kovaan lasinkilahdukseen, luulin että kissat remuaa. Mutta ei, ketään ei keittiössä ja kulho palasina! Ilmeisesti nuo vanhat ”räjähtävät” kun tarpeeksi ottaneet osumaa, tulee ehkä jotain jännitteitä? Itse pesen tiskikoneessa vaikka tiedän ettei saisi, hyvin ovat kestäneet. Tai sitten ei...
Vierailija kirjoitti:
Enpä uskonut koskaan kirjoittavani tähän ketjuun, mutta tulin juuri kaupasta kotiin ja matkalla näin jotain kummallista.
Suojatie lähetyi ja keskikorokkeella seisoi tumma hahmo ja edessäni ollut auto luonnollisesti hidasti vahtia päästääkseen henkilön suojatien yli. Jarrutin hänen takanaan ja näin hahmon tulevan tielle. Yhtäkkiä edessä ollut auto lähti liikkeelle ja näytti kuin hän olisi ajanut miehen läpi. En oikein osaa selittää tilannetta, mutta hämmästelin suuresti. Hahmo katosi ja huomasin, että keskikorokkeella edelleen seisoo hahmo. Eikö mies sitten tullutkaan suojatien yli? Väsymyksestä ei tällä kertaa ole kyse, mutta ehkä jotenkin näin tilanteen todella väärin. Hämmentävä kokemus kaiken kaikkiaan. Siinä oli kaksi kaistaa vierekkäin joten ei hahmo voi vaan keskeltä tietä hävitä ja oli vielä hyvä valaistus.
Olisiko mahdollista, että henkilö olisi ollut ylittämässä tietä, ja jostain syystä olisi pakittanut takaisin keskikorokkeelle? Joskus näkee liikenteessä etenkin vanhempia ihmisiä, jotka aikovat ylittää tien, mutta sitten muuttavatkin viime hetkellä mielensä, ja peruuttavat takaisin. Tämä voisi johtua esim.siitä, että henkilö on omissa ajatuksissaan, eikä ole kiinnittänyt liikenteeseen mitään huomiota, ja yhtäkkiä havahtuu ja pelästyy?
Kaapo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttåreni, silloin suunnilleen puolen vuoden ikäinen, istui vauvanistuimessaan. Vilkaisin häntä siinä ohimennessäni ja yhtäkkiä hänen kasvojensa paikalla vilahti hyvin selvästi melko vanhan naisen kasvot. Kasvot eivät olleet mitenkään tutut, ihan vieraan ihmisen olivat. Kasvolla oli jotenkin hiukan kova ja katkera ilme, mikä hätkähdytti. Se oli tosiaan vain ohimenevä vilahdus mutta jäi lähtemättömästi mieleen hiukan pelottavana. Tästä on aikaa useita vuosikymmeniä ja tytärkin ylittänyt keski-iän, mutta ei hän mitenkään muistuta sitä näkemääni naista, eli ei se mikään tulevaisuuden näky ollut.
Mulle kävi näin molempien exien kohdalla kirkkaassa päivänvalossa. Kasvot ikäänkuin muuntuivat vanhoiksi versioiksi, isiänsä muistuttaviksi ja takaisin. Selvinpäin. Hämmentävää.
Minullekin on käynyt näin. Tuijotin pitkään miestäni ja yritin painaa mieleeni ne "vanhat" kasvot. Eivät ne kauaa näkyneet mutta jäi mieleen ja epäilin syyksi vauvan auheuttamaa väsymystä.
Sattuipa minulle myös toinen pelottava juttu. Jostain syystä väsyneenä aloin tai jäin tuijottamaan leikki-ikäiseni kasvoja ja hän tuijotti takaisin. Yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuivat vieraaksi, en siis tunnistanut häntä ja säpsähdin. Mutta siihen itse epäilen että aivot menivät jotenkin jumiin tai kävi sama ilmiö kuin toistellessa jotain sanaa ja sen sanan merkitys häviää.
Kokeilkaapa itse mennä tuijottamaan itseä peilistä ja samalla tietoisesti ajattelette jotain, vaikka rallattelee mielessään jonkun laulun sanoja ja samalla tutkailee omia silmiä ja kulmakarvoja. Tämäkin temppu on opittu väsyneenä. On pelottavaa koska aivojen viestit menevät sekaisin, kuin olisit jonkun muun pään sisällä.
Juu, joskus näkee itsensä ihan vieraana, se on outoa ja pelottavaakin, onneksi on vain pieni hetki. Olen lukenut että joku dissosiaatiohäiriö? Joskus tulee myös peiliin katsomatta, vaikka kävellessä hetken tuntuu että mikä ruumis tämä on. Muuten olen ihan normaali.
Hävitin kesälomalla tablettini jonnekin olohuoneeseen, enkä ole vieläkään löytänyt sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oikeastaan musta tuntui, että kaikki alkoi yhdestä yksiöstä Oulussa jossa asuin (terkut vaan tutuille jos tunnistatte:D). Minulta siis hävisi kissanhiekkalapio. Jätin sen aina seinää vasten niin, että oli kivasti lattialaattojen saumassa ja pysyi siinä eikä liukunut mihinkään. Tätä tapahtumaa ennen olin tyhjentänyt laatikon, solminut roskapussin kiinni ja sen jälkeen laittanut lapion seinää vasten kuten laitoin sen. Roskapussin (joka oli vessassa) vein iltasella roskiin ja huomasin samalla että lapiota ei löytynyt mistään. Pengoin jopa kusipussin jos sinne olisi mennyt mutta ei :D Mua vaivasi tää asia jotenkin tosi paljon ja kolusin koko asunnon lattiasta kattoon. Tämän jälkeen aloin tuntea vahvasti miehen läsnäolon.
Tämä kyseinen mies aina aika ajoin ilmoittaa olemisestaan. Viimeksi pari joulua sitten kun luokseni oli tullut aattona kavereita jotka eivät menneet kotiinsa jouluksi kuten en minäkään. Mulla oli tietokone päällä mutta muistaakseni kakkosnäyttönä käyttämäni tv ei ollut. Keskityin omiin hommiini ja oletin muiden lähdettyä kaljakaupoille, että kaveri jäi pelaamaan GameBoy:ta selkäni taakse sohvalle. Jonkinlainen heijastus näkyi mattaruutuisesta televisiosta ja näin jopa jalat taakseni vilkaistessa. Noin viiden-kymmenen minuutin näpertelyn jälkeen ehdotin tupakalle menemistä, mutta yllättäen en kuullut vastausta. Käännyin eikä siellä ketään ollut.
No, kaveri mennyt vessaan enkä omalta tekemiseltäni kuullut - mutta eipä ollut sielläkään. Menikö se sitten jo pitkälleen, mietin, eihän siinä mitään jos ne pari kaljaa väsyttivät. Siinä kohtaa homma meni oudoksi, kun kämppiksen huone oli pimeä ja tyhjä. Ja tuossa tilanteessa siis olin jo kysellyt pariinkin otteeseen että Jani (nimi muutettu), Jani, missä oot? Niin vahvasti siis luulin tuohon saakka että kaveri oli asunnossa.
Sitten tuntui kuin rintaan olisi jysäytetty lekalla kun huomasin, että kenenkään meidän seurueen takkeja/kenkiä ei naulakossa ollut kun koko sakki oli minua lukuunottamatta tosiaan lähtenyt siihen lähikauppaan.
En tosiaan tiedä mikä/kuka tämä "tyyppi" on, mutta aina harvakseltaan vuoden tai parin välein ilmoittaa läsnäolostaan juuri tuollaisella ns normaalilla olemisella. Joskus häviää arkisia tavaroita jotka sitten ilmaantuvat takaisin 100% varmasti koluttuihin paikkoihin. Ei nämä pelottavia ole kun nyt vuosia myöhemmin tiedostan asian, ja monesti nuo tilanteet on tuollaisia että ne tajuaa vasta jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Kuulostaa tutulta!
Ja sanoisin että olisi 2002 loppukesä, odotin nimittäin esikoistani silloin.
Oli tosiaan todella kuuma, olin päivällä kaupungille menossa ja aivan kuin jossain creepyssä elokuvassa, painostava ilma, ja ilma sakeana tummia lentäviä ötököitä jotka laskeutuivat esim. liikennemerkkien ja kaikkien ihmistenkin päälle!
Kuulema lentomuurahaisia ja niiden parittelun aikana etsivät pystysuuntaisia helposti lähestyttäviä kohteita hommiaan varten :D
En ole koskaan myöhemmin törmännyt mihinkään vastaavaan.Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.
Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.
Ja kesä 2018 oli, yllätys yllätys, kuuma kun mikä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin viikko sitten kävin kauppakeskuksen naistenhuoneessa, jossa oli lavuaareja rivissä. Niissä oli sellaiset hanat, jotka alkavat toimia, kun työntää kädet hanan alle. Pesin kädet ja kävelin peräseinällä olevan pyyhetelineen luo. Ohi kulkiessani kaksi hanaa alkoi itsekseen sylkeä vettä täysillä. Ketään muuta ei ollut paikalla.
Toissa yönä olin lähtemässä töihin (olen työssä, joka alkaa aamuyöllä). Otin takkini eteisen naulakosta ja työnsin rivakasti käteni sen hihaan. Samalla hetkellä kenkäni singahti noin metrin päähän, kuin joku olisi singonnut sen voimalla. Seisoin ihan paikoillani, en horjahtanut tai mitään niin että jalkani olisi liikkunut.
Jo vuosikausien ajan katulamput ovat toisinaan sammuneet kohdallani ja tähän olen jotenkin jo tottunut, mutta nämä äskeiset tapaukset jäivät askarruttamaan. Elämäntilanteeni on tällä hetkellä hyvin kuormittava, mutta olen järkeväksi tunnettu, akateemisesti koulutettu ihminen.
Onkohan tuo yleinenkin ilmiö, koska aina kun mä kuljen sammuneen katulampun alta, siihen syttyy valo, ja toisinaan taas joku palava katulamppu sammuu, kun siitä ali kulkee.
Tässä nyt joitakin jotka tulee ekana mieleen.
Olen nähnyt useamman kerran unta jonkun henkilön kuolemasta, ja uni on toteutunut.
Esim näin unta, että puhelin soi tiettyyn kellonaikaan ja soittaja ilmoittaa sukulaisen kuolemasta, näin tapahtui.
Puhelimen soidessa olen tiennyt ennen vastaamista, että soittaja tulee kertomaan jonkun kuolleen.
Näin unessa lehtien lööpit, miten kaikkien tuntema, maailmankuulu ihminen on kuollut, kuolema on mitä luultavimmin onnettomuus, mutta asiasta puhutaan vielä kymmenen tai kymmenien vuosien päästä, unessa en saanut selvää kuka. Kun heräsin niin televisiossa kerrottiin Dianan kuolleen.
Lisäksi joskus on tullut tosi outo olo, jopa unesta olen herännyt ahdistavaan tunteeseen, myöhemmin selvinnyt että joku tuttu tms ollut juuri sillä hetkellä esim onnettomuudessa, tai muuta ikävää tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti kristallikulhon yllättävästä räjähdyksestä. Viime viikolla tämä kävi itselleni!
Omistan vanhoja n 1,5l kulhoja, tosi paksuja, joita käytän kissojen Vesikulhoina. Säikähdin olkkarissa keittiöstä kuuluvaan kovaan lasinkilahdukseen, luulin että kissat remuaa. Mutta ei, ketään ei keittiössä ja kulho palasina! Ilmeisesti nuo vanhat ”räjähtävät” kun tarpeeksi ottaneet osumaa, tulee ehkä jotain jännitteitä? Itse pesen tiskikoneessa vaikka tiedän ettei saisi, hyvin ovat kestäneet. Tai sitten ei...
Tuo on normaalia. Lasissa ollut jännite alun perinkin ja kun se tarpeeksi saa lämmönvaihtelua siellä tiskikoneessa niin käy joskus noin, varsinkin jos ei ole hyvälaatuinen. Ei varmaan ole sitä, jos kissojen vesiastiana käytät.
Olin kerran koiran kanssa eräällä luontopolulla, menin autolla sinne koska matka olisi ollut kävellen liian pitkä. Tämä tapahtui joskus vuonna 2007. Alkoi hämärtymään (muistaakseni oli syksy aikaa) ja koiran kanssa kiiruhdin autolle että lähetään takas kotiin. Lähdettiin sitten ajamaan pois metsätietä pitkin ja oli jo aika pimeää siinä vaiheessa.
Kesken ajamisen huomasin kun joku tumma hahmo menee metsätien yli. Se näytti vähän kuin karhulta eli oli sellainen pyöreä perästään mutta ihan kun se ois kävelly samalla tavalla kuin apinat/gorilla. Jotenkin tosi oudosti. Eikä ollut mikään kovin iso elukka, eli ei esim täysikasvuinen karhu olisi voinut olla mitenkään.
Pysähdyin siinä kohin kun se oli mennyt tieltä sinne metsään ja aukasin ikkunankin ja koitin katsella että mikä ihme se oli. Mutta ei näkyny/kuulunu mitään.
Tämä tapahtuma on vaivannu näihin päiviin asti. Susi se ei voinut olla, koska ei ollut suden muotoinen, eikä muutenkaan koiramainen. Eikä näyttänyt hirveltä.
Ainoa järkevä selitys on karhunpentu tai joku nuori karhu (pennut kai on aika pieniä ja tää ei ollut mikään karhunpennun kokonen vaan mielestäni isompi) eli voisiko olla joku nuorempi karhu? Täysikasvuinen karhu on sen verran iso ettei voinut olla sellanen.
Toki muistikuvat ovat vuosien saatossa saattaneet sumentua, mutta aika hyvin muistan kyllä sen tilanteen kun se tumma olento siitä tien yli meni.
Tapahtui maaseudulla, eli ei missään kaupungin liepeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran koiran kanssa eräällä luontopolulla, menin autolla sinne koska matka olisi ollut kävellen liian pitkä. Tämä tapahtui joskus vuonna 2007. Alkoi hämärtymään (muistaakseni oli syksy aikaa) ja koiran kanssa kiiruhdin autolle että lähetään takas kotiin. Lähdettiin sitten ajamaan pois metsätietä pitkin ja oli jo aika pimeää siinä vaiheessa.
Kesken ajamisen huomasin kun joku tumma hahmo menee metsätien yli. Se näytti vähän kuin karhulta eli oli sellainen pyöreä perästään mutta ihan kun se ois kävelly samalla tavalla kuin apinat/gorilla. Jotenkin tosi oudosti. Eikä ollut mikään kovin iso elukka, eli ei esim täysikasvuinen karhu olisi voinut olla mitenkään.
Pysähdyin siinä kohin kun se oli mennyt tieltä sinne metsään ja aukasin ikkunankin ja koitin katsella että mikä ihme se oli. Mutta ei näkyny/kuulunu mitään.
Tämä tapahtuma on vaivannu näihin päiviin asti. Susi se ei voinut olla, koska ei ollut suden muotoinen, eikä muutenkaan koiramainen. Eikä näyttänyt hirveltä.
Ainoa järkevä selitys on karhunpentu tai joku nuori karhu (pennut kai on aika pieniä ja tää ei ollut mikään karhunpennun kokonen vaan mielestäni isompi) eli voisiko olla joku nuorempi karhu? Täysikasvuinen karhu on sen verran iso ettei voinut olla sellanen.
Toki muistikuvat ovat vuosien saatossa saattaneet sumentua, mutta aika hyvin muistan kyllä sen tilanteen kun se tumma olento siitä tien yli meni.
Tapahtui maaseudulla, eli ei missään kaupungin liepeillä.
Olisi ehkä voinut olla ahma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, miksi sisarukseni (minua 11-20 vuotta vanhempia) saivat lyödä, potkia, hakata seinään ja muutenkin pahoinpidellä minua vapaasti ilman seuraamuksia tai että vanhemmat estivät heitä mitenkään kun olin lapsi. Ensimmäiset pahoinpitelyt alkoivat taatusti minun ollessani vielä niin pieni, että en edes muista niitä eli alle 3-vuotias. Se oli minulle ilon juhla, kun viimeinenkin sisarus muutti pois kotoa kun olin 9-vuotias. Sen jälkeen olin heille kuin ilmaa aina kun he kävivät lapsuudenkodissani. Muutin itse pois kotoa ollessani 16 eli 25 vuotta sitten enkä ole pitänyt mitään yhteyttä vanhempiini tai sisaruksiini, vaikka he aina välillä yrittävät ottaa minuun yhteyttä. Vanhemmat tosin eivät enää, koska he ovat jo kuolleet, mutta sisarukset kyllä, mutta minä en halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka pahoinpitelivät minua (eli sisarusten kanssa) enkä halunnut olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka sallivat sen (eli vanhempien kanssa) ja jotka eivät edes vieneet minua koskaan lääkärille, vaikka näin jälkeenpäin on röntgenissä todettu, että minulla on ollut lapsena useita sisarusten aiheuttamia luunmurtumia, jotka tosin paranivat itsekseen.
Eikä...taas sinä harhoinesi. Koita nyt uskoa, että kukaan ei usko näitä keksittyjä juttujasi.
Tässä ei ole kyse harhoista, vaan siitä, että sisarukseni pahoinpitelivät minua lapsena ja vanhemmat eivät tehneet mitään auttaakseen minua. Muistan hyvin kuinka esimerkiksi ollessani 7-vuotias niin 20-vuotias siskoni työnsi minut portaat alas minkä jälkeen minulla oli vasen käsi todella kipeä monen kuukauden ajan enkä pystynyt käyttämään sitä juuri lainkaan. Nyt myöhemmin on todettu, että siihen tuli ilmeisesti juuri silloin 3 luunmurtumaa ja kaikkiaan minulla oli niitä lapsena ainakin 27 eikä niitä hoidettu lainkaan vaan ne saivat parantua omia aikojaan minkä vuoksi minulla on luustossa monia epämuodostuneita kohtia kun luut eivät alkaneet luuttumaan oikealla tavalla. Minulla ei edes ole hauraat luut mutta kyllä siinä luut murtuivat ja katkeilivat kun sisarukseni rääkkäsivät minua.
Kuule, sinut tunnistaa heti kirjoitustyylistäsi. Olet se Intiassa päiväkotiin yöksi jätetty.
En olisi niin varma tunnistamisesta. Kun välillä tunnistit minutkin samaksi henkilöksi, vaikka en ole se intialainen enkä myöskään ole tuo luunmurtumatyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on joskus autoa ajaessa tullut fiilis, että kannattaa hiljentää, joku eläin voi loikata tielle, ja pian onkin ilmestynyt tielle yleensä jänis, joskus jopa hirvi.
Se on jäänyt vaivaamaan kuka on itseeni sotkettu Sirpa joka saa kuraa netissä osakseen ja paljon, hänen väitetään esittävän " salaliittoteorioita". Kun olen eri henkilö niin on kurjaa joutua parjauskampanjan kohteeksi jonkun muun historiasta netissä. Eli parjaajien realiteettitatestaus on kyseenalainen, mutta asiaa ei voi saada mitenkään heidän päähän että Sirpan kanssa samoin ajattelevia/ kirjoittavia on vaan useampikin. Mielenkiintoista olisi tietää olikos tämä Sirpa esim oikeassa siitä että Anneli Auer oli syytön? Tämäkö oli tulehduttavien asioitten listalla?
Jos joku seurannut Sirpan kirjoittamisia ko asiasta niin kertokaas, kiinnostaa, sillä asiahan osoittautui oikeaksi- siis ketkä ovat parjaamisten takaisia voimia oikein?
Nyt37v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaapo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttåreni, silloin suunnilleen puolen vuoden ikäinen, istui vauvanistuimessaan. Vilkaisin häntä siinä ohimennessäni ja yhtäkkiä hänen kasvojensa paikalla vilahti hyvin selvästi melko vanhan naisen kasvot. Kasvot eivät olleet mitenkään tutut, ihan vieraan ihmisen olivat. Kasvolla oli jotenkin hiukan kova ja katkera ilme, mikä hätkähdytti. Se oli tosiaan vain ohimenevä vilahdus mutta jäi lähtemättömästi mieleen hiukan pelottavana. Tästä on aikaa useita vuosikymmeniä ja tytärkin ylittänyt keski-iän, mutta ei hän mitenkään muistuta sitä näkemääni naista, eli ei se mikään tulevaisuuden näky ollut.
Mulle kävi näin molempien exien kohdalla kirkkaassa päivänvalossa. Kasvot ikäänkuin muuntuivat vanhoiksi versioiksi, isiänsä muistuttaviksi ja takaisin. Selvinpäin. Hämmentävää.
Minullekin on käynyt näin. Tuijotin pitkään miestäni ja yritin painaa mieleeni ne "vanhat" kasvot. Eivät ne kauaa näkyneet mutta jäi mieleen ja epäilin syyksi vauvan auheuttamaa väsymystä.
Sattuipa minulle myös toinen pelottava juttu. Jostain syystä väsyneenä aloin tai jäin tuijottamaan leikki-ikäiseni kasvoja ja hän tuijotti takaisin. Yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuivat vieraaksi, en siis tunnistanut häntä ja säpsähdin. Mutta siihen itse epäilen että aivot menivät jotenkin jumiin tai kävi sama ilmiö kuin toistellessa jotain sanaa ja sen sanan merkitys häviää.
Kokeilkaapa itse mennä tuijottamaan itseä peilistä ja samalla tietoisesti ajattelette jotain, vaikka rallattelee mielessään jonkun laulun sanoja ja samalla tutkailee omia silmiä ja kulmakarvoja. Tämäkin temppu on opittu väsyneenä. On pelottavaa koska aivojen viestit menevät sekaisin, kuin olisit jonkun muun pään sisällä.
Minulla tuli joskus lapsena aina välillä sellainen kummallinen tunne, että minusta tuntui todella oudolta se, että minä olen todella ihminen ja että minä olen tosiaan olemassa tässä kehossa. Siis että sieluni on tässä kehossa ja että tämä on minun kehoni. Jotenkin vain oma kehoni tuntui minulle vieraalta, minua ihmetytti että se todella on oma kehoni ja että minä olen elävä, tunteva ja liikkuva ihminen kuten kaikki muutkin ja että minulla on oma keho kuten heilläkin. Nämä oudot lyhyen aikaa jatkuneet hetket loppuivat ehkä joskus 12-vuotiaana, kun murrosikäni alkoi.
Juu, joskus näkee itsensä ihan vieraana, se on outoa ja pelottavaakin, onneksi on vain pieni hetki. Olen lukenut että joku dissosiaatiohäiriö? Joskus tulee myös peiliin katsomatta, vaikka kävellessä hetken tuntuu että mikä ruumis tämä on. Muuten olen ihan normaali.
Minullakin oli edellä kuvattuja poissaolohäiriöitä lapsena ennen murrosikää. Ja parikymppisenä aloin tuntea sängyllä maatessa että pullistun yhtäkkiä koko kropaltani kuin ilmapallo. Tuo yleensä stressin yhteydessä. Kropan rajat ikään kuin katoavat. Dissosiaatioko?
Vierailija kirjoitti:
Se on jäänyt vaivaamaan kuka on itseeni sotkettu Sirpa joka saa kuraa netissä osakseen ja paljon, hänen väitetään esittävän " salaliittoteorioita". Kun olen eri henkilö niin on kurjaa joutua parjauskampanjan kohteeksi jonkun muun historiasta netissä. Eli parjaajien realiteettitatestaus on kyseenalainen, mutta asiaa ei voi saada mitenkään heidän päähän että Sirpan kanssa samoin ajattelevia/ kirjoittavia on vaan useampikin. Mielenkiintoista olisi tietää olikos tämä Sirpa esim oikeassa siitä että Anneli Auer oli syytön? Tämäkö oli tulehduttavien asioitten listalla?
Jos joku seurannut Sirpan kirjoittamisia ko asiasta niin kertokaas, kiinnostaa, sillä asiahan osoittautui oikeaksi- siis ketkä ovat parjaamisten takaisia voimia oikein?
En osaa sanoa tuohon mitään muuta kuin että taitaa olla murha.infon sirpasta kyse. Ei ole tainnut vähään aikaan siellä kirjoitella, mutta ainakin vanhemmista ketjuista löytyy, jos haluat käydä tsekkailemassa, mitä tyyppi on kirjoitellut. Muistaakseni joskus ihan järkeviäkin huomioita, mutta usein hukkuivat harhaisen spämmin sekaan eikä kukaan ottanut oikein todesta sen vuoksi mitään, mitä henkilö kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran koiran kanssa eräällä luontopolulla, menin autolla sinne koska matka olisi ollut kävellen liian pitkä. Tämä tapahtui joskus vuonna 2007. Alkoi hämärtymään (muistaakseni oli syksy aikaa) ja koiran kanssa kiiruhdin autolle että lähetään takas kotiin. Lähdettiin sitten ajamaan pois metsätietä pitkin ja oli jo aika pimeää siinä vaiheessa.
Kesken ajamisen huomasin kun joku tumma hahmo menee metsätien yli. Se näytti vähän kuin karhulta eli oli sellainen pyöreä perästään mutta ihan kun se ois kävelly samalla tavalla kuin apinat/gorilla. Jotenkin tosi oudosti. Eikä ollut mikään kovin iso elukka, eli ei esim täysikasvuinen karhu olisi voinut olla mitenkään.
Pysähdyin siinä kohin kun se oli mennyt tieltä sinne metsään ja aukasin ikkunankin ja koitin katsella että mikä ihme se oli. Mutta ei näkyny/kuulunu mitään.
Tämä tapahtuma on vaivannu näihin päiviin asti. Susi se ei voinut olla, koska ei ollut suden muotoinen, eikä muutenkaan koiramainen. Eikä näyttänyt hirveltä.
Ainoa järkevä selitys on karhunpentu tai joku nuori karhu (pennut kai on aika pieniä ja tää ei ollut mikään karhunpennun kokonen vaan mielestäni isompi) eli voisiko olla joku nuorempi karhu? Täysikasvuinen karhu on sen verran iso ettei voinut olla sellanen.
Toki muistikuvat ovat vuosien saatossa saattaneet sumentua, mutta aika hyvin muistan kyllä sen tilanteen kun se tumma olento siitä tien yli meni.
Tapahtui maaseudulla, eli ei missään kaupungin liepeillä.
Olisi ehkä voinut olla ahma.
Tämä oli ihan hyvä ehdotus, hyvinkin voi olla mahdollista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jäänyt vaivaamaan kuka on itseeni sotkettu Sirpa joka saa kuraa netissä osakseen ja paljon, hänen väitetään esittävän " salaliittoteorioita". Kun olen eri henkilö niin on kurjaa joutua parjauskampanjan kohteeksi jonkun muun historiasta netissä. Eli parjaajien realiteettitatestaus on kyseenalainen, mutta asiaa ei voi saada mitenkään heidän päähän että Sirpan kanssa samoin ajattelevia/ kirjoittavia on vaan useampikin. Mielenkiintoista olisi tietää olikos tämä Sirpa esim oikeassa siitä että Anneli Auer oli syytön? Tämäkö oli tulehduttavien asioitten listalla?
Jos joku seurannut Sirpan kirjoittamisia ko asiasta niin kertokaas, kiinnostaa, sillä asiahan osoittautui oikeaksi- siis ketkä ovat parjaamisten takaisia voimia oikein?
En osaa sanoa tuohon mitään muuta kuin että taitaa olla murha.infon sirpasta kyse. Ei ole tainnut vähään aikaan siellä kirjoitella, mutta ainakin vanhemmista ketjuista löytyy, jos haluat käydä tsekkailemassa, mitä tyyppi on kirjoitellut. Muistaakseni joskus ihan järkeviäkin huomioita, mutta usein hukkuivat harhaisen spämmin sekaan eikä kukaan ottanut oikein todesta sen vuoksi mitään, mitä henkilö kirjoitti.
Ok mutta onko vähemmän harhaista luulla jokaista Sirpan kanssa samaakin mieltä olevaa Sirpaksi?
Kun HS kirjoitti Hybridikeskuksesta tosiasioita miten ne toimivat lain yläpuolella ja toimittajatyttö joutui paniikissa rikkomaan koneensa hädissään tiedotuslinjastaan niin eikö tämä episodi kerro meneillään olevasta todellisuudesta kenellekään mitään? Että joskus se on tarua ihmeellisempää tavalla josta tuo Sirpa vaikka kertoo?
Minä otan aina huomioon avoimesti siksi juuri " hulluimmatkin" ideat miten jutut olisivat voineet mennä kun tiedän varmasti ettei kaikki ole lähellekään siten kuin meille yritetään syöttää median kautta useissakin tapahtumissa!
Se että joku saa tuollaisen kampanjan niskaansa kertoo jotain mielenkiintoista pikemminkin. Joka vaatii tarkastelua.
Kuule, sinut tunnistaa heti kirjoitustyylistäsi. Olet se Intiassa päiväkotiin yöksi jätetty.