Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sattunut kolme tapausta.
Ensimmäinen kävi joskus 90-luvun alussa. Olin ratsastusleirillä sellaisessa vanhanaikaisessa maatalossa ja keskellä yötä piti päästä vessaan. Maatalossa oli vain ulkohuusit. Lähdin kävelemään pihan poikki ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että joku katselee minua. Ilmassa oli sellainen kesäinen aamu-usva ja yritin katsoa ympärilleni, mutta mitään en nähnyt. Kävely muuttui nopeammaksi ja pääsin vihdoin vessaan. Kun olin sulkemassa ovea niin näin ehkä n 50 metrin päässä niityn toisella puolella miehen, jolla oli punainen flanellipaita päällä ja kädessä viikate. Mies vain seisoi paikallaan ja katseli minua. Taisin kirkaista ja suljin vessaan oven. Olin todellakin kauhusta jäykkänä ja yritin järkeillä, että mielikuvitus on tehnyt tepposensa. Sisällä vessassa kuitenkin havahduin siihen, että minun oli mentävä miehen ohitse päästäkseni takaisin maataloon. Kun vihdoin uskalsin avata oven uudelleen, hahmo oli edelleen samassa paikassa ja tuijotti intensiivisesti minua. Lähdin juoksemaan majapaikalleni enkä ikinä ole juossut yhtä kovaa kuin silloin. Sivusilmästä näin, että mies ei hievahtanutkaan paikaltaan. Sen sijaan se alkoi nauramaan kovaan ääneen. Se nauru siinä aamu-usvassa tuntui jotenkin niin karmivalta. Pääsin takaisin huoneeseeni ja edelleen tänä päivänäkään en osaa selittää tätä tapausta.
/quote]Tämä nostatti niskavillat pystyyn, karmiva tarina. Lisää tällaisia!
Variksenpelätti. Naurun kuvittelit tai se kuului jostain muualta.
Hyvä teoria, mutta mitään variksenpelätintä ei ollut seuraavana aamuna niityn laidassa. Eikä nauru ollut mielikuvituksen tuotetta. Itse olen arvellut, että olisi saattanut olla joku paikallinen kylähullu, joka saa kiksejä esiteinien pelottelusta. Tiedä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummisetäni kertoi minulle, kun oli kerran jutellut erään toisen henkilön kanssa jotain isäni kuolinpesään liittyvistä asioista, että tällä toisella henkilöllä olisi ollut käsitys, että minä olisin vajaavaltainen. Ihmetyttää vain, että mistä tällainen käsitys on tullut. Minulla on diagnosoitu Asperger, enkä ole ollenkaan varma, tietääkö tämä henkilö, että minulla on juuri se, vai onko hän vain kuullut, että jokin diagnoosi mutta se on sitten jäänyt hämäräksi, että mikä. Tällä henkilöllä on itsellään kehitysvammainen lapsi, joten voisikohan sillä olla vaikutusta tuohon käsitykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aiemmin ollut skeptinen paranormaalin suhteen, kunnes muutin asuntoon jossa tapahtui vieläkin mieltäni vaivaavia asioita. Voihan niille selitys olla, saa kertoa jos joku uskoo tietävänsä!
- Keittäessäni iltateetä kuulin naisen lyhyen huudon vierestäni, pelästyin pahasti mutta koetin uskotella itselleni että ääni oli tullut naapurista. Huuto oli ollut lyhyt ja pelästynyt sekä yllättynyt, sellainen minkä voisi päästää jos ampiainen lentää naamalle tai lautanen tippuu.
- Istuessani ammessa selkä lavuaariin päin, minua vaivasi kiusallinen hellittämätön tunne että joku istuu ammeen reunalla vieressäni, katselee. Tunne hellitti jos istuin selkä seinään päin, katse lavuaariin. Myöhemmin aloin saada sitkeitä mielikuvia jossa hymyilevä nainen istuu ammeen reunalla ja selvittelee sormin pitkiä hiuksiaan. Luulin tulevani hulluksi, kun se kuva vain putkahteli päähän !
- Otin alaselkääni tatuoinnin ja illalla kun makasin läppärin kanssa sängyllä tunsin miten viileä, selvä sormi kulki tatuointia pitkin. Olin juosta asunnosta ulos, mutta sain itseni rauhoittumaan selittelemällä läpivedosta ja lihasnykinöistä.
- Silloinen poíkakaverini oli yötä ja käydessämme nukkumaan kuulimme sängyn vierestä saman huudon, jonka olin aiemmin kuullut yksin keittiössä. Koetin naureskella pas""ta äänieristyksestä, mutta poikakaverini pyöri vauhkona ja hoki että "se tuli kyllä sun kämpästä!" Ei paljon nukuttu sinä yönä.
- Pino kirjoja lensi lipaston päältä lattialle. Pino oli tukeva eikä kovin korkea, niiden ei olisi pitänyt tippua.
- Vessa veti itsensä , mikä kuulostaa hassulta muttei ole itse koettuna kivaa!
- Otin löytöeläinkodista kissan joka sähisi varjoille, pistin sen piikkiin, että eläin oli voinut tulla vaikka minkälaisista oloista mutta silti oli epämukavaa nähdä kissan sähisevän karvat pystyssä pimeään nurkkaan. Öisin se tuli kainalooni kehräämään, mutta alkoi yhtäkkiä sähistä hullun lailla.
- Yhtenä päivänä tulin töistä ja minua tervehti helvetillinen mekkala, kissa oli vessassa ja vessan ovi lukossa! Avatessani oven, kissaparka paineli häntä paksuna sängyn alle.
Täytyy myöntää, että muutto oli helpotus.
Herraisä. Ensimmäinen ajatus oli, etä sinulla oli hyvin mielenkiintoinen kirjoihin merkkaamaton asukas ja seuraava mielikuva se, että tuo nainen oli jotenkin samaan aikaan pelottava ja viehättävä. Tästä saisi hyvän kirjan.
Vaikutti siltä, että tuo nainen halusi saada yhteyden ja yritti kovasti huomattuaan, että sinä hänet aistit. Ei välttämttä ollut ilkeä, mutta leikkisä.
Ei ihmisen luonne tai tavat muutu, vaikka hän kuolee. Sama tyyppi sitä on henkiolentonakin.
Vierailija kirjoitti:
2/2
Jossain vaiheessa kun välimme alkoivat kiristyä ja eksältäni paljastui toinen nainen, kolinat asunnossa muuttuivat myös luonteeltaan. Joka ilta kun yritin keskittyä asunnossa olemiseen, niin huoneiston ilmanala tuntui todella aggressiiviselta ja sellaiselta luontaantyöntävältä, että tuntui paremmalta pakata itsensä ja lähteä vain äidin luokse. Monesti myös huoneessani, jossa puhelimen akutkin tyhjenivät, oli jotain outoa liikehdintää. Tupareissani ollut kaverini sanoi myöhemmin, että hän heräsi siihen kun joku käveli sänkyni ympärillä eikä meistä kukaan ollut siellä silloin (olimme baarissa kaikki toiset). Muistan sitä paitsi eräänä yönä, kun vapaitaan viettävä eksäni istui sängyssä vierelläni ja havahduin samalla hetkellä katsomaan mitä ihmettä oikein tapahtuu. Joku tumma ihmisen hahmo käveli vaatehuoneesta ulos huoneestani. Toisella kerralla kun tulin suihkusta ja kävelin omaan huoneeseni, nilkoissani tuntui samalta kuin hameenhelma olisi osunut jalkoihini - ja samassa tajusin, että olin jättänyt pyyhkeen naulaan enkä ottanut mukaani.
Kolinat ja kaikki lakkasi vasta siinä vaiheessa, kun eksän naissekoilut olivat ohitse, mutta olin hiljaa mielessäni päättänyt lopettaa suhteen ja odottaa vuokrasopimuksen päättymiseen asti. Vaikka se tohina ja kummallinen liikehdintä ei loppunutkaan aivan siihen, niin en silti muista olleeni niin helpottunut kuin silloin kun sain tietää saaneeni uuden asunnon. Takaisin en muuttaisi mistään hinnasta.
Mielenterveysongelmia minulla ei myöskään ole, mikä selittäisi noi omituiset näköhavainnot. Ensimmäiseksi epäilin itselläni skitsofreniaa, mutta lääkäri sanoi että harva psykoosissa oleva hakeutuu itse hoitoon ja osaa tarkkailla oireitaan, joten voin ottaa aivan rauhallisesti ja olla huoleti. Silti mietityttää se pölypallo tietokoneen edessä ja katonrajassa.
Miten mulla tulee sellainen mielikuva, että se oli sun mummosi tai joku muu läheinen, joka yritti tuonpuoleisesta viestiä sinulle, että jätä se mies ja muuta pois.
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan, ihmettelin monia asioita eksän kanssa asuessa tuossa asunnossa. Monta kertaa metsästin asunnostamme hiiriä tai sisään ajatuneita lintuja tai eläimiä mikä olisi mahdollisesti aiheuttanut kaikenlaiset rapinat, mutta sitä seikkaa soti kolmas kerros keskellä kaupungin vilkkainta keskustaa kerrostalossa. Talo tosin oli vanha kuin mikä, mutta peruskorjattu huolellisesti ja asunto jossa asuimme oli myöskin vastaremontoitu. Ehkä toimme mukanamme vain pahaa karmaa?
Tuo hameenhelmajuttu tuli ilmaistua hiukan oudosti, mutta muistan, että kävellessäni siinä alastomana suihkusta olin kuivannut itseni huolellisesti. Samalla kun kävelin siinä kylpyhuoneesta makkariini, niin selkeästi ovella tunsin että joku kankaanpala osui jalkoihini nilkkoihini ja sääreen. Kuvittelin hetken, että se on hameenhelma ja ihmettelin mielikuvaani, ennen kuin selitin sen pyyhkeellä josta taas tajusin ajatella, että olin jättänyt pyyhkeen kylppärin naulakkoon ja tassuttelin siinä ilkialastomana pukemaan ennen töihin lähtöä.
Jostain syystä makkarissani näin aina kauheita painajaisia, ja moni muu huoneessa yöpynyt sanoi tismalleen samaa. Monesti karkasin keskellä yötä eksäni makkariin nukkumaan, koska jännitti niin paljon nukkua yksin siinä suuressa huoneessa.
Muutaman kerran exäni haukkui minut pystyyn teeveen päälle jättämisestä, ennen kuin erään kerran se avautui meidän läsnäollessamme itsellään. Joskus tulimme myös viikonlopunvietosta ja löysimme telkkarin pauhaamasta itsekseen huoneestani. Kerrankin heräsin yöllä siihen, että meteli kantautuu vaimeana ja tajusin samassa, että telkkarihan se on päällä - ja aamulla vasta tajusin onnekseni, että se oli avautunut itsellään.
Itsekseen avautuville telkkareille on luonnollinen selitys, jos töpseli on seinässä. Ainakin jotkut Samsungin telkkarit tekevät sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sattunut kolme tapausta.
Ensimmäinen kävi joskus 90-luvun alussa. Olin ratsastusleirillä sellaisessa vanhanaikaisessa maatalossa ja keskellä yötä piti päästä vessaan. Maatalossa oli vain ulkohuusit. Lähdin kävelemään pihan poikki ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että joku katselee minua. Ilmassa oli sellainen kesäinen aamu-usva ja yritin katsoa ympärilleni, mutta mitään en nähnyt. Kävely muuttui nopeammaksi ja pääsin vihdoin vessaan. Kun olin sulkemassa ovea niin näin ehkä n 50 metrin päässä niityn toisella puolella miehen, jolla oli punainen flanellipaita päällä ja kädessä viikate. Mies vain seisoi paikallaan ja katseli minua. Taisin kirkaista ja suljin vessaan oven. Olin todellakin kauhusta jäykkänä ja yritin järkeillä, että mielikuvitus on tehnyt tepposensa. Sisällä vessassa kuitenkin havahduin siihen, että minun oli mentävä miehen ohitse päästäkseni takaisin maataloon. Kun vihdoin uskalsin avata oven uudelleen, hahmo oli edelleen samassa paikassa ja tuijotti intensiivisesti minua. Lähdin juoksemaan majapaikalleni enkä ikinä ole juossut yhtä kovaa kuin silloin. Sivusilmästä näin, että mies ei hievahtanutkaan paikaltaan. Sen sijaan se alkoi nauramaan kovaan ääneen. Se nauru siinä aamu-usvassa tuntui jotenkin niin karmivalta. Pääsin takaisin huoneeseeni ja edelleen tänä päivänäkään en osaa selittää tätä tapausta.
/quote]Tämä nostatti niskavillat pystyyn, karmiva tarina. Lisää tällaisia!
Variksenpelätti. Naurun kuvittelit tai se kuului jostain muualta.
Hyvä teoria, mutta mitään variksenpelätintä ei ollut seuraavana aamuna niityn laidassa. Eikä nauru ollut mielikuvituksen tuotetta. Itse olen arvellut, että olisi saattanut olla joku paikallinen kylähullu, joka saa kiksejä esiteinien pelottelusta. Tiedä sitten.
Minä ajattelin että se oli joku joka oli mennyt sitä niittyä niittämään, ja päätti ensin nauttia aamun rauhasta maisemia katsellen. Tietysti se mies alkoi nauraa kun näki esiteinin säikähdyksen. Ymmärrän kyllä että nuorella saattaa mielikuvitus laukata, mutta tarinassa en näe mitään yliluonnollista tai pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sattunut kolme tapausta.
Ensimmäinen kävi joskus 90-luvun alussa. Olin ratsastusleirillä sellaisessa vanhanaikaisessa maatalossa ja keskellä yötä piti päästä vessaan. Maatalossa oli vain ulkohuusit. Lähdin kävelemään pihan poikki ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että joku katselee minua. Ilmassa oli sellainen kesäinen aamu-usva ja yritin katsoa ympärilleni, mutta mitään en nähnyt. Kävely muuttui nopeammaksi ja pääsin vihdoin vessaan. Kun olin sulkemassa ovea niin näin ehkä n 50 metrin päässä niityn toisella puolella miehen, jolla oli punainen flanellipaita päällä ja kädessä viikate. Mies vain seisoi paikallaan ja katseli minua. Taisin kirkaista ja suljin vessaan oven. Olin todellakin kauhusta jäykkänä ja yritin järkeillä, että mielikuvitus on tehnyt tepposensa. Sisällä vessassa kuitenkin havahduin siihen, että minun oli mentävä miehen ohitse päästäkseni takaisin maataloon. Kun vihdoin uskalsin avata oven uudelleen, hahmo oli edelleen samassa paikassa ja tuijotti intensiivisesti minua. Lähdin juoksemaan majapaikalleni enkä ikinä ole juossut yhtä kovaa kuin silloin. Sivusilmästä näin, että mies ei hievahtanutkaan paikaltaan. Sen sijaan se alkoi nauramaan kovaan ääneen. Se nauru siinä aamu-usvassa tuntui jotenkin niin karmivalta. Pääsin takaisin huoneeseeni ja edelleen tänä päivänäkään en osaa selittää tätä tapausta.
/quote]Tämä nostatti niskavillat pystyyn, karmiva tarina. Lisää tällaisia!
Variksenpelätti. Naurun kuvittelit tai se kuului jostain muualta.
Hyvä teoria, mutta mitään variksenpelätintä ei ollut seuraavana aamuna niityn laidassa. Eikä nauru ollut mielikuvituksen tuotetta. Itse olen arvellut, että olisi saattanut olla joku paikallinen kylähullu, joka saa kiksejä esiteinien pelottelusta. Tiedä sitten.
Minä ajattelin että se oli joku joka oli mennyt sitä niittyä niittämään, ja päätti ensin nauttia aamun rauhasta maisemia katsellen. Tietysti se mies alkoi nauraa kun näki esiteinin säikähdyksen. Ymmärrän kyllä että nuorella saattaa mielikuvitus laukata, mutta tarinassa en näe mitään yliluonnollista tai pelottavaa.
Niityn leikkaaminen keskellä yötä? Tuijottelu niityn leikkaamisen sijaan? Nauraminen nuoren tytön pakokauhulle?
Ei tarinan kirjoittaja väittänytkään, että tarinassa olisi jotain yliluonnollista, kunhan jakoi tarinansa selvittämättömänä. Ei tuon ”viikatemiehen” käytöstä kuitenkaan normaaliksi voin sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tälläinen samanlainen pimeä talviaamu noin 20v sitten kun heräsin herätyskelloni soittoon ja liuin parvisängystäni alas. Kuulin alakerrasta naisen ja miehen puhuvan mikä ihmetytti minua , sillä vanhempani olivat aina jo töissä siinä vaiheessa kun heräsin mutta nyt alhaalla selvästi keskusteltiin. Kun menin vessaan, tajusin miehen äänen olevan syvempi, "kuin maan alta tuleva" eikä isän ääni ja pulssi alkoi vetää kahta sataa mutta mietin että ehkä radio tai tv on jäänyt auki? Aloin laskeutua portaita alakertaan ja puolessa välissä portaikkoa tuli hiljaisuus. Keittiössä paloi sähkökynttelikkö ikkunalaudalla mutta muuten oli pimeää, tv oli kiinni ja radio. Täytyy sanoa, että tein muuten aamutoimet epätavallisen ripeästi sinä aamuna!
Oudointa ehkä on että olin asunut siinä talossa taaperosta asti, lähtenyt itsenäisesti kouluun jo alasteella enkä ikinä ollut kokenut mitään vastaavia kummallisuuksia.
Olen kirjoittanut tähän ketjuun jo aiemminkin minun vanhan taloni yläkerrasta (kesäyöllä kuuluneet askeleet jotka eivät kuuluneet lapsille, ja syyspakkasilla apposen auki ollut tuuletusikkuna jota en ollut aukaissut eivätkä lapset olisi saaneet auki), ja nyt pitää taas jatkaa.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että lähes poikkeuksetta yläkertaan mennessä on vessan valo päällä. Olen aina ajatellut että lapsilta vaan unohtuu sammuttaa se, mutta nyt olen huomannut että se on päällä vaikka lapset olisivat käymässä isänsä luona. Alan jo kyseenalaistaa omaa muistiani ja sitä, että enkö vain muista käyneeni siellä ja jättäneeni valoa (kyseessä siis vielä remontoimaton pikkuvessa, jota käyttävät lähinnä vain lapset yöaikaan). Toinen omituinen juttu on se, että lapset pelkäävät yläkertaa aivan älyttömästi. Kyseessä siis aivan tuikitavallinen pintaremontoitu ja Ikean kalusteilla kalustettu vanhan omakotitalon yläkerta. Kuitenkin lapset valittavat että heidän makuuhuoneensa ovat jollain selittämättömällä tavalla pelottavia, ja suostuvat olemaan yläkerrassa vain aikuisen tai kavereiden kanssa. Ovat kantaneet kaikki käytössä olevat lelut, askartelutarpeet, kirjat ym. alakerran vierashuoneeseen.
Alan ehkä tulla vähän paranoidiseksi, eikä asiaa yhtään paranna se, että miesystäväkin on alkanut vitsailla mun kotikummituksestani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummisetäni kertoi minulle, kun oli kerran jutellut erään toisen henkilön kanssa jotain isäni kuolinpesään liittyvistä asioista, että tällä toisella henkilöllä olisi ollut käsitys, että minä olisin vajaavaltainen. Ihmetyttää vain, että mistä tällainen käsitys on tullut. Minulla on diagnosoitu Asperger, enkä ole ollenkaan varma, tietääkö tämä henkilö, että minulla on juuri se, vai onko hän vain kuullut, että jokin diagnoosi mutta se on sitten jäänyt hämäräksi, että mikä. Tällä henkilöllä on itsellään kehitysvammainen lapsi, joten voisikohan sillä olla vaikutusta tuohon käsitykseen?
Kysy tältä henkilöltä. Sillähän se selviää.
Oma mummoni puhui näkemistään mustahattuisista miehistä noin päivää ennen kuolemaansa. Toivottavasti olivat kuitenkin hyviä tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiäiti kirjoitti:
Minulle soitti kerran eräs ulkomaalainen mies ja intti kovasti, että olen soittanut hänen tyttöystävälleen ja mitä asiaa. Kovasti intin etten ole soittanut kenellekään ja se vaan väitti huonolla suomen kielellä vastaan. Kysyi mikä minun nimi on ja missä asun jne. Kohta sen suomalainen(?)tyttöystävä tuli puhelimeen ja sama juttu, että olen soittanut. Sanoin etten ole soittanut, että olen ollut lasten kanssa mökillä ja ulkona ilman kännykkää. Totesi, että lapsi varmaan sitten soittanut hänelle vähingossa kun en itse myöntynyt. Katsoin paremmaksi etten sano, että joo, se lapsi on pari kuukautta vanha eikä soittele. Selvitin numeron myöhemmin ja se kuului jollekin Espoolaiselle somalimiehelle.
Melkoista kontrollia miekkosen taholta. Enpä haluaisi olla tuon naisen hameissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kotiäiti kirjoitti:
Minulle soitti kerran eräs ulkomaalainen mies ja intti kovasti, että olen soittanut hänen tyttöystävälleen ja mitä asiaa. Kovasti intin etten ole soittanut kenellekään ja se vaan väitti huonolla suomen kielellä vastaan. Kysyi mikä minun nimi on ja missä asun jne. Kohta sen suomalainen(?)tyttöystävä tuli puhelimeen ja sama juttu, että olen soittanut. Sanoin etten ole soittanut, että olen ollut lasten kanssa mökillä ja ulkona ilman kännykkää. Totesi, että lapsi varmaan sitten soittanut hänelle vähingossa kun en itse myöntynyt. Katsoin paremmaksi etten sano, että joo, se lapsi on pari kuukautta vanha eikä soittele. Selvitin numeron myöhemmin ja se kuului jollekin Espoolaiselle somalimiehelle.
Melkoista kontrollia miekkosen taholta. Enpä haluaisi olla tuon naisen hameissa.
Sama tuli mieleen. Miksi tivata ihan vaan soitoista, kun ilmeisesti ei oltu ehditty edes jutulle? Soittelun syy ei siis ollut kenellekään selvillä. Sehän olisi voinut olla minkä hyvänsä vanhan ystävän tai sukulaisen numero. Miksi nainen lähti mukaan tivailuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttåreni, silloin suunnilleen puolen vuoden ikäinen, istui vauvanistuimessaan. Vilkaisin häntä siinä ohimennessäni ja yhtäkkiä hänen kasvojensa paikalla vilahti hyvin selvästi melko vanhan naisen kasvot. Kasvot eivät olleet mitenkään tutut, ihan vieraan ihmisen olivat. Kasvolla oli jotenkin hiukan kova ja katkera ilme, mikä hätkähdytti. Se oli tosiaan vain ohimenevä vilahdus mutta jäi lähtemättömästi mieleen hiukan pelottavana. Tästä on aikaa useita vuosikymmeniä ja tytärkin ylittänyt keski-iän, mutta ei hän mitenkään muistuta sitä näkemääni naista, eli ei se mikään tulevaisuuden näky ollut.
Mulle kävi näin molempien exien kohdalla kirkkaassa päivänvalossa. Kasvot ikäänkuin muuntuivat vanhoiksi versioiksi, isiänsä muistuttaviksi ja takaisin. Selvinpäin. Hämmentävää.
Minullekin on käynyt näin. Tuijotin pitkään miestäni ja yritin painaa mieleeni ne "vanhat" kasvot. Eivät ne kauaa näkyneet mutta jäi mieleen ja epäilin syyksi vauvan auheuttamaa väsymystä.
Sattuipa minulle myös toinen pelottava juttu. Jostain syystä väsyneenä aloin tai jäin tuijottamaan leikki-ikäiseni kasvoja ja hän tuijotti takaisin. Yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuivat vieraaksi, en siis tunnistanut häntä ja säpsähdin. Mutta siihen itse epäilen että aivot menivät jotenkin jumiin tai kävi sama ilmiö kuin toistellessa jotain sanaa ja sen sanan merkitys häviää.
Kokeilkaapa itse mennä tuijottamaan itseä peilistä ja samalla tietoisesti ajattelette jotain, vaikka rallattelee mielessään jonkun laulun sanoja ja samalla tutkailee omia silmiä ja kulmakarvoja. Tämäkin temppu on opittu väsyneenä. On pelottavaa koska aivojen viestit menevät sekaisin, kuin olisit jonkun muun pään sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummisetäni kertoi minulle, kun oli kerran jutellut erään toisen henkilön kanssa jotain isäni kuolinpesään liittyvistä asioista, että tällä toisella henkilöllä olisi ollut käsitys, että minä olisin vajaavaltainen. Ihmetyttää vain, että mistä tällainen käsitys on tullut. Minulla on diagnosoitu Asperger, enkä ole ollenkaan varma, tietääkö tämä henkilö, että minulla on juuri se, vai onko hän vain kuullut, että jokin diagnoosi mutta se on sitten jäänyt hämäräksi, että mikä. Tällä henkilöllä on itsellään kehitysvammainen lapsi, joten voisikohan sillä olla vaikutusta tuohon käsitykseen?
Kysy tältä henkilöltä. Sillähän se selviää.
En ole nähnyt häntä vuosiin, enkä viitsi soittaa hänelle vain tämän takia. Muuten voisin kyllä kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni puhui näkemistään mustahattuisista miehistä noin päivää ennen kuolemaansa. Toivottavasti olivat kuitenkin hyviä tyyppejä.
Tästäpä tuli mieleen. Omalla mummollani oli pitkälle kehittynyt syöpä, oli jo aika huonossa kunnossa fyysisesti mutta ihan suhteellisen järjissään kuitenkin, tunnisti kaikki lapset ja lastenlapset yms., tiesi mitä aikaa eletään ja niin edelleen. Pari-kolme päivää ennen poismenoaan olimme porukalla häntä katsomassa, en muista mitä siinä puheltiin, mutta äkkiä mummo kysyy "kuka tuo ovella seisova mies on?" vaikka eihän siellä ketään ollut. Kaikki vakuuttelivat miehen olemattomuutta, mutta mummo pysyi tiukkana ja sanoi että ovensuussa on mies ja hän haluaa tietää kuka se on. Se ei tässä elämässä selvinnyt, mutta toivottavasti tosiaan oli hyvä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lenkittämässä koiraa ja vastaan tuli 2 mummoa keppeihin nojaten, ihmisrakas koirani alkoi äkkiä murisemaan ja nolona pyytelin anteeksi kun samassa mummot olivat kohdallani ja anteeksipyynnöt tarttuvat kurkkuuni nähdessä toisen mummon silmät. Pikimustat, ei mitään pupilleja ym . Toinen mummo katsoi alas kasvot huivin peitossa, joten tämän silmiä en nähnyt enkä kyllä tahtonut nähdäkään ! Myöhemmin tajusin, että mummot olivat myös olleet muutenkin uppo- outoja vaikka tiesin kaikki naapuristossa asuvat nimiltä ja kasvoilta.
Toisella kertaa, ollessani yksin iltalenkillä samoilla paikoilla kuulin meluvallin takaa äänekästä askelten tömistelyä, joka myötäili omia askeleitani ja loppui heti kun pysähdyin. Kaiku se ei ollut.
Vuosia näiden tapausten jälkeen vedin iltahämärissä lastani pulkalla ohi golfkentän jolla ei tietenkään ollut ketään pelaamassa keskellä talvea, kun samassa poika kysyi että mihin tuo täti juoksee tuon vauvan kansssa? Pyysin toistamaan ja toisti, osoittaen samalla tyhjää golfkenttää.
Mahdolliset selitykset?
Tapaus 1: piilarit. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että noin kuusikymppiset mummelit viitsivät leikkiä piilolinsseillä.
Tapaus 2: Pilailu. Naapuristossa asui kuitenkin lähinnä ikäkkäämpää väkeä, keski-ikäisiä ja vanhuksia sekä yksi vauva, minä olin ainoa nuorisoa joten on vaikea uskoa jonkun naapurin kiusanneen.
Ja tapaus : Mielikuvitus. Lapsi tuntui kuitenkin olevan täysin vakavissaan (et sie äiti näe ?) eikä väittänyt että kentällä juoksee dinosaurus tms vaan tosissaan puhui tädistä ja vauvasta.
Kuusikymppinen ”mummeli” joka käyttää keppejä ja vielä kaksin kappalein? Tiedoksesi, kuusikymppinen ei ole mikään mummeli, vaan yleensä vielä virkeä työelämässä oleva vanhempi nainen. Kuusikymppiset pelaa golfia, laskettelee ja ajaa autoa, ei kulje huivi päässä kumarassa keppien kanssa. En ole koskaan tavannut kuusikymppistä joka käyttää keppejä, kävelysauvoja ennemminkin. Oletkohan keksinyt koko jutun, vai arvioitko iän noin väärin? Mitä muuta se kertoo havaintokyvystäsi. Tai sitten olet todella nuori.
Käsitin kirjoittajan olleen tuolloin nuori " alueen ainoa nuorisoa" ja aikaakin on tapauksesta luultavasti kulunut joten en takertuisi mokomaan pikkuseikkaan. Ja yleensähän iät jaotelaan karkeasti että 20 v on nuori, 40v keski-ikäinen, 60v vanhus jne
Höpö höpö! 60-vuotias vanhus? Ehkä joskus ennen sotia näin. 60-vuotias on nykyään vielä töissä, onko tapanasi nimitellä esim. 60-vuotiasta pankkivirkailijaa vanhukseksi? Koko nimitys on loukkaava, ehkä joku 75-vuotias on vanhus, mutta itse en käytä sellaista nimitystä mielelläni. En sano esim. Presidentti Niinistöä vanhukseksi vaikka hän on jo 70v. Ei hän mikään vanhus ole vaan vanhempi, keski-iän ylittänyt mieshenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sattunut kolme tapausta.
Ensimmäinen kävi joskus 90-luvun alussa. Olin ratsastusleirillä sellaisessa vanhanaikaisessa maatalossa ja keskellä yötä piti päästä vessaan. Maatalossa oli vain ulkohuusit. Lähdin kävelemään pihan poikki ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että joku katselee minua. Ilmassa oli sellainen kesäinen aamu-usva ja yritin katsoa ympärilleni, mutta mitään en nähnyt. Kävely muuttui nopeammaksi ja pääsin vihdoin vessaan. Kun olin sulkemassa ovea niin näin ehkä n 50 metrin päässä niityn toisella puolella miehen, jolla oli punainen flanellipaita päällä ja kädessä viikate. Mies vain seisoi paikallaan ja katseli minua. Taisin kirkaista ja suljin vessaan oven. Olin todellakin kauhusta jäykkänä ja yritin järkeillä, että mielikuvitus on tehnyt tepposensa. Sisällä vessassa kuitenkin havahduin siihen, että minun oli mentävä miehen ohitse päästäkseni takaisin maataloon. Kun vihdoin uskalsin avata oven uudelleen, hahmo oli edelleen samassa paikassa ja tuijotti intensiivisesti minua. Lähdin juoksemaan majapaikalleni enkä ikinä ole juossut yhtä kovaa kuin silloin. Sivusilmästä näin, että mies ei hievahtanutkaan paikaltaan. Sen sijaan se alkoi nauramaan kovaan ääneen. Se nauru siinä aamu-usvassa tuntui jotenkin niin karmivalta. Pääsin takaisin huoneeseeni ja edelleen tänä päivänäkään en osaa selittää tätä tapausta.
/quote]Tämä nostatti niskavillat pystyyn, karmiva tarina. Lisää tällaisia!
En ymmärrä mitä tässä oli karmivaa tai edes kovin erityistä. Mies on aikaisin aamulla peltotöissä viikatteen kanssa niin kuin maalla on tapana. Jäi sitten itsekin ihmettelemään kuka siellä keskellä yötä kulkee. Nuori tyttö yöpaidassa tms. varmaankin mukava katsella ja sitten vähän kiusoitella nauramalla kun huomasi että toinen on säikähtänyt.
Kato hellantakaa tai alla tiskikonen alta myöa jne jne...