Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Minultakin katoili mystisesti kerrostaloasunnosta ruokailuvälineitä. Hävikki loppui, kun pulttasin sisäoveen sellaisen lukon, jota ei pysty tiirikoimaan (eikä postiluukun kautta vääntämään) auki...
Aivan pakko kertoa miksi meiltä katosi keittiövälineitä (aterimia, muumimukeja jne), koristetyynyjä, jopa jauhelihapihvit ja sokerit kaapista. Ihmettelin ja ihmettelin, kerran katosi riipus kirjahyllyltä, mutta palautui samaan kohtaan, rikkinäisenä, kaikkea tällaista. Palattiin joululomalta, oli parvekkeen ovi auki ja pöydällä kaksi tyhjää tölkkiä jotain alkoholijuomaa, joita en todellakaan tunnistanut, eikä löytyisi omasta kaapista. Kun alkoi kadota lääkkeitä, soitin vuokranantajalle. Olisi pitänyt olla yhteydessä heti kun tavaraa alkoi kadota, nimittäin syyllinen/syylliset löytyi sieltä. Ei itse vuokranantaja vaan kaksi tytärtään jotka olivat asuneet asunnossa ennen meitä, oli vuokrat ja avain kuulemma saamatta. Varastelu loppui turvalukon hankintaan. Sen jälkeen edes vuokranantajalla ei ollut pääsyä asuntooni eikä jatkossa tule koskaan olemaan. Muutettiin tuolta aika pian tuon tapahtuman jälkeen.
Tässä ei ollut tähän päivään jäljellä mysteeriä, mutta jos teiltä katoaa tavaraa, miettikää keillä kaikilla voi olla avain asuntoonne. Vaikka edellisellä vuokralaisella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
BoccaccioChaucer kirjoitti:
Musta surma.
Jos tarkoitat maapallolla paljon ihmisiä surmannutta epidemiaa.Mustan surman aiheutti rotta.
Eikä aiheuttanut. Mustaksi surmaksi on epäilty ruttoa, jonka aikeuttaa Yersinia pestis -bakteeri. Toisaalta tautien tuntemus on ollut silloin heikkoa, joten kyseessä on voinut olla myös muu kulkutauti.
Minulle on tapahtunut muutamia kertoja julkisella paikalla niin, että olen ollut varma, että joku on huutanut minun nimeni ja kutsunut minua. Minulla kyllä on melko suosittu nimi, joten joku on voinut tosiaan huutaa nimeni jossakin kauempaa kutsuessaan jotain toista saman nimistä henkilöä, mutta jotenkin noissa tilanteissa on tuntunut, että joku olisi tosiaan kutsunut nimenomaan minua nimeltä. Useimmiten nämä ovat tapahtuneet paikoissa, joissa on ollut enemmän ihmisiä melko tiheästi suhteellisen pienellä alueella, mutta kerran tullessani illalla pimeässä kotiin olin varma, että kuulin jonkun lausuvan nimeni hiljaisella äänellä, mikä oli hiukan karmivaa, koska oli pimeää, melko synkkä syksyinen ilta ja olin kävelemässä melko syrjäisellä kadulla, jossa ei tietääkseni ollut lähistölläni ketään.
Hmm... katsoin alakouluikäisenä k16 kauhusarjaa sen jo katsoneet ystäväni kanssa. Hän oli (ja yhä) kauhuelokuviin ja sarjojen ystävä ja osasi suositella niitä. Sarjassa oli kohta jossa nainen pötköttää sängyssään, ja joku alkaa vetää peittoa pois. Nainen nousee istumaan kuka sitä vetää. Sängyn päädyssä on kauhea maski. Käänsin pääni pois ja melkein huusin sen nähdessäni. Olin aika nopea, en nähnyt maskia oikein, mutta sen takia se oli vieläkin karmivampi. On jäänyt pelottelemaan.
Asuuko tämän keskustelun aloittaja oikeasti Amerikassa?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3002012/perheemme-asuu-amerikassa-kysyt…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä että onko tämä selittämätöntä vai ei, mutta monesti tunnen kun jotain ikävää on tapahtumassa. Kroppaani alkaa kertymään jotain jännitystä tai epäluuloisuutta muutamaa päivää ennen kun p*ska osuu tuulettimeen, pelkään liikkua julkisilla paikoilla, olla yksin kotona, vastata puhelimeen... jne. Tuntuu vähän samalta kun kunnon liskodisko-krapula, mutta tähän ei liity alkoholi. Pahaenteinen tunne kestää tosiaan muutaman päivän ja usein sitten juuri ennen H-hetkeä onkin niin ahdistunut olo jo, että on melkeenpä helpotus vaan saada tietää että mistä on kyse. Tällä tavoin on enteillyt mm. ystäväni pettävän puolison toimet, toisen ystäväni odottamaton auto-onnettomuus, omaan asuntooni yläkerran naapurin aiheuttama kosteusvahinko ja veljelläni todettu vakava sairaus.
Moi! Tämä on mulle tuttua. Joskus vaan ärsyttää se, että miksi ne ikävät asiat tällä tavalla enteilee, miksi ei ne kivat ja ihanat aiheuta mitään ennakkotunteita, että voisi olla iloinen ja odottaa innolla, mitä hyvää nyt tapahtuu. Ei, ei koskaan.
Mulla alkoi tämä lapsena, koti oli kauhean epävakaa ja aloin reagoida ennakolta asioihin. Varmasti aluksi se oli sitä, että osasin tarkasti vaistota, mitä tuleman pitää, vanhempien olemuksesta ja eleistä ja niin poispäin ja kaikki juhlapyhien tulot ja semmoiset. Siitä se on jatkunut sitten aikuiseksi ja koko ikäni, eka avioliittokin oli hankala ja mun oli vaikea rentoutua kunnolla koskaan. Mutta kun elämä muuttui helpommaksi, niin edelleen tämä asia seuraa mua. Joskus on pakko ihan pysähtyä ja sanoa itselleen, että okei, nyt on tulossa jotain ikävää, mutta ennen kuin se tulee, ota rauhallisesti. Toisinaan pystyn kunnolla ajattelemalla löytämään pahan olon syyn. Mietin, että mikä tämän laukaisi, kuka sanoi mitä tai mitä tapahtui. Saattaa olla joku pieni juttu, mikä alitajuntaisesti jää mua hermostuttamaan. Joskus siis saan sen järkeilemällä pois, mutta useimmiten en. Viimeksi mulla oli outo jännitys päällä aamusta asti ja se laukesi vasta, kun siskoni soitti ja kertoi riidelleensä äidin kanssa ja äiti on nyt meille kummallekin möksällään. Joskus töissä ennen kotiinlähtöä alkaa kumma jännitys, ja niinpä sitä sitten kotona onkin jotain sattunut. Tämä ei ole kyllä yhtään kivaa.
Isoäidin äitipuoli oli elänyt raskaan lapsuuden, ja hän näki enteitä sekä unissaan että valveilla. Ilmeisesti hänen aivonsa olivat oppineet ennakoimaan pieniä vihjeitä.
Mulla on aivan sama juttu, kuin tällä ensimmäisellä kirjoittajalla. Ja tosiaan kivoja asioita en pysty ennakoimaan, vain ikäviä. Tulee sellainen kummallinen ahdistava, painostava, levoton tunne, että jokin lähestyy. Ja mulla olimyös todella epävakaa perhetilanne lapsena johtuen isän ja isänäidin vaikeista mt-ongelmista, joihin eivät vastaanottaneet apua. Tottui siihen, että mitävaansaattoi tapahtua. Mutta em. huolimatta en vaistoa ilmapiiriä esim. jonnekin tullessani, en myöskään vaistoa, onko joku epäluotettava tai paha ihminen, se selviä sitten kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä että onko tämä selittämätöntä vai ei, mutta monesti tunnen kun jotain ikävää on tapahtumassa. Kroppaani alkaa kertymään jotain jännitystä tai epäluuloisuutta muutamaa päivää ennen kun p*ska osuu tuulettimeen, pelkään liikkua julkisilla paikoilla, olla yksin kotona, vastata puhelimeen... jne. Tuntuu vähän samalta kun kunnon liskodisko-krapula, mutta tähän ei liity alkoholi. Pahaenteinen tunne kestää tosiaan muutaman päivän ja usein sitten juuri ennen H-hetkeä onkin niin ahdistunut olo jo, että on melkeenpä helpotus vaan saada tietää että mistä on kyse. Tällä tavoin on enteillyt mm. ystäväni pettävän puolison toimet, toisen ystäväni odottamaton auto-onnettomuus, omaan asuntooni yläkerran naapurin aiheuttama kosteusvahinko ja veljelläni todettu vakava sairaus.
Moi! Tämä on mulle tuttua. Joskus vaan ärsyttää se, että miksi ne ikävät asiat tällä tavalla enteilee, miksi ei ne kivat ja ihanat aiheuta mitään ennakkotunteita, että voisi olla iloinen ja odottaa innolla, mitä hyvää nyt tapahtuu. Ei, ei koskaan.
Mulla alkoi tämä lapsena, koti oli kauhean epävakaa ja aloin reagoida ennakolta asioihin. Varmasti aluksi se oli sitä, että osasin tarkasti vaistota, mitä tuleman pitää, vanhempien olemuksesta ja eleistä ja niin poispäin ja kaikki juhlapyhien tulot ja semmoiset. Siitä se on jatkunut sitten aikuiseksi ja koko ikäni, eka avioliittokin oli hankala ja mun oli vaikea rentoutua kunnolla koskaan. Mutta kun elämä muuttui helpommaksi, niin edelleen tämä asia seuraa mua. Joskus on pakko ihan pysähtyä ja sanoa itselleen, että okei, nyt on tulossa jotain ikävää, mutta ennen kuin se tulee, ota rauhallisesti. Toisinaan pystyn kunnolla ajattelemalla löytämään pahan olon syyn. Mietin, että mikä tämän laukaisi, kuka sanoi mitä tai mitä tapahtui. Saattaa olla joku pieni juttu, mikä alitajuntaisesti jää mua hermostuttamaan. Joskus siis saan sen järkeilemällä pois, mutta useimmiten en. Viimeksi mulla oli outo jännitys päällä aamusta asti ja se laukesi vasta, kun siskoni soitti ja kertoi riidelleensä äidin kanssa ja äiti on nyt meille kummallekin möksällään. Joskus töissä ennen kotiinlähtöä alkaa kumma jännitys, ja niinpä sitä sitten kotona onkin jotain sattunut. Tämä ei ole kyllä yhtään kivaa.
Isoäidin äitipuoli oli elänyt raskaan lapsuuden, ja hän näki enteitä sekä unissaan että valveilla. Ilmeisesti hänen aivonsa olivat oppineet ennakoimaan pieniä vihjeitä.
Mulla on aivan sama juttu, kuin tällä ensimmäisellä kirjoittajalla. Ja tosiaan kivoja asioita en pysty ennakoimaan, vain ikäviä. Tulee sellainen kummallinen ahdistava, painostava, levoton tunne, että jokin lähestyy. Ja mulla olimyös todella epävakaa perhetilanne lapsena johtuen isän ja isänäidin vaikeista mt-ongelmista, joihin eivät vastaanottaneet apua. Tottui siihen, että mitävaansaattoi tapahtua. Mutta em. huolimatta en vaistoa ilmapiiriä esim. jonnekin tullessani, en myöskään vaistoa, onko joku epäluotettava tai paha ihminen, se selviä sitten kantapään kautta.
Se on tutkittu juttu, että naiset eivät uskomuksistaan huolimatta erota potentiaalisia raiskaajia tai ahdistelijoita. Psykologit teettivät joskus kokeen, jossa oli rikoksista tuomittujen kasvokuvia ja miehet erottivat seksuaalirikolliset helpommin joukosta kuin naiset. Toisaalta ei sitä nyt naamasta näe mihin on syyllistynyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joskus toivottoman ihastunut yhteen mieheen, ja mies käytti mua mutta ei ihmeemmin pidellyt yhteyksiä paitsi silloin kun halusi yökylään. Jostain syystä meillä oli silti jokin outo side, en ole varma mitä se oli, mutta se oli omituinen roope ankka - riitta hanhi meininkiä, eli kyllä mieskin ilmaisi olemassaolonsa jos lakkasin pitelemästä yhteyttä ja päinvastoin. Järjetöntä säätöä.
Joka tapauksessa haistoin hänet kaukaa ihan kirjaimellisesti enkä tajua vieläkään mistä siinä oli kyse. Kerrankin seisoin työpisteelläni, kun hänen hajuvetensä tuoksu tuli jostain nenääni. Kun sama toistui toisenakin päivänä, niin pistin sen työkavereiden piikkiin. Lopulta yksi työkavereistamme sanoi, että oli nähnyt kyseisen miehen työpaikkani läheisellä nostoautomaatilla nostamassa rahaa ja kuikuilemassa työpaikkamme pihaan päin - mitään en tästäkään tiennyt. Mistä tuo haju silti tuli, koska tuskin se nyt junaradan yli työpaikalleni asti haisi? :D
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sattunut kolme tapausta.
Ensimmäinen kävi joskus 90-luvun alussa. Olin ratsastusleirillä sellaisessa vanhanaikaisessa maatalossa ja keskellä yötä piti päästä vessaan. Maatalossa oli vain ulkohuusit. Lähdin kävelemään pihan poikki ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että joku katselee minua. Ilmassa oli sellainen kesäinen aamu-usva ja yritin katsoa ympärilleni, mutta mitään en nähnyt. Kävely muuttui nopeammaksi ja pääsin vihdoin vessaan. Kun olin sulkemassa ovea niin näin ehkä n 50 metrin päässä niityn toisella puolella miehen, jolla oli punainen flanellipaita päällä ja kädessä viikate. Mies vain seisoi paikallaan ja katseli minua. Taisin kirkaista ja suljin vessaan oven. Olin todellakin kauhusta jäykkänä ja yritin järkeillä, että mielikuvitus on tehnyt tepposensa. Sisällä vessassa kuitenkin havahduin siihen, että minun oli mentävä miehen ohitse päästäkseni takaisin maataloon. Kun vihdoin uskalsin avata oven uudelleen, hahmo oli edelleen samassa paikassa ja tuijotti intensiivisesti minua. Lähdin juoksemaan majapaikalleni enkä ikinä ole juossut yhtä kovaa kuin silloin. Sivusilmästä näin, että mies ei hievahtanutkaan paikaltaan. Sen sijaan se alkoi nauramaan kovaan ääneen. Se nauru siinä aamu-usvassa tuntui jotenkin niin karmivalta. Pääsin takaisin huoneeseeni ja edelleen tänä päivänäkään en osaa selittää tätä tapausta.
/quote]Tämä nostatti niskavillat pystyyn, karmiva tarina. Lisää tällaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tiedän että vanha aihe, mutta silti. Miksi Estonian keulaportti avattiin? Se tiedetään kyllä, että portti hajosi, mutta miksi se ylipäänsä avattiin keskellä myrskyä? Joku halusi laivan uppoavan, mutta miksi ja minkä takia?
Minulle soitti kerran eräs ulkomaalainen mies ja intti kovasti, että olen soittanut hänen tyttöystävälleen ja mitä asiaa. Kovasti intin etten ole soittanut kenellekään ja se vaan väitti huonolla suomen kielellä vastaan. Kysyi mikä minun nimi on ja missä asun jne. Kohta sen suomalainen(?)tyttöystävä tuli puhelimeen ja sama juttu, että olen soittanut. Sanoin etten ole soittanut, että olen ollut lasten kanssa mökillä ja ulkona ilman kännykkää. Totesi, että lapsi varmaan sitten soittanut hänelle vähingossa kun en itse myöntynyt. Katsoin paremmaksi etten sano, että joo, se lapsi on pari kuukautta vanha eikä soittele. Selvitin numeron myöhemmin ja se kuului jollekin Espoolaiselle somalimiehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-vuotias ja meillä oli naapuri, keski-ikäinen mies, nimeltään sanotaan nyt vaikka Heikki. Tykkäsin Heikistä tosi paljon, hän oli tosi lapsirakas ja harmiton tyyppi, mitä nyt joskus juovuksissa.
Eräänä päivänä olin menossa kotiin päin, kävelin Heikin ohi joka tervehti tuttuun tapaansa ja meni istuskelemaan pihakeinuun. Kaverini ei ollut kotona, joten päätin mennä kotiin. Äiti kysyi eikö kavereita ollut pihalla ja minä vastasin, että ei ollut ketään lapsia, Heikki vain tuli vastaan.
Äiti meni todella vaikeaksi ja lopulta kertoi, että Heikki oli kuollut edellisenä päivänä. Hän ei ollut tätä heti osannut kertoa, koska tiesi miten paljon tykkäsin tästä sedästä. Minä tietysti vain väitin, että tuolla se Heikki on ulkona! Tämän jälkeen en häntä enää nähnyt missään. En edelleenkään tajua, kuinka on mahdollista, että kirkkaassa päivän valossa näin hänet max. 2 metrin päästä! Ja tyyppi vielä heilautti kättä ja tervehti!
Tästä tuleekin mieleeni ex-appiukkoni tarina. Kertoi olleensa noin viisivuotias kun oli yöllä lapsuudenkodissaan herännyt vessaan. Käveli keittön läpi ja ihmetteli miksi Kalle (kuvitteellinen nimi, oikeaa en nyt muista) istuu keskellä yötä keittiön pöydän ääressä kuunvalossa ja kysyi Kallelta jotain. Ei kuulema vastannut mutta tuijotti "tonnin seteli" ilmeellä tyhjä katse silmissään vain suoraan eteenpäin. Hoiti asiansa vessassa ja meni takaisin nukkumaan. Heräsi aamulla ja kysyi missä Kalle on. Vanhemmat kertoivat hieman kummaksuen että Kalle kuoli eilen. Sanoi muistavansa kirkkaasti tapauksen ja näytti asennonkin missä asennossa se Kalle siinä keittiön pöydän ääressä istui.
Asuin vuoden verran pienessä yksiössä kerrostalossa. Koin asunnossa outoja asioita, jotka vieläkin monien vuosien jälkeen mietityttävät.
Heräsin aamuyöllä noin neljän aikaan kovaan ääneen, kolahdukseen tai pamaukseen, joka kuului ihan sänkyni vierestä. Säikähdin sitä ääntä aivan valtavasti, pomppasin täydestä unesta sängylle istumaan ja tuijotin äänen suuntaan. Mitään ei näkynyt eikä sen kummemmin kuulunut. Taulut oli paikallaan eikä lattiallakaan näkynyt mitään mikä olisi voinut jostakin pudota. Järkeilin, että alakerran naapuri jotakin kolisteli, vaikka tuntui siltä kuin ääni olisi kuulunut asunnostani.
Pari kuukautta myöhemmin katsoin illalla teeveetä kunnes yhtäkkiä keittiöstä kuului tosi kova kolahdus, kuin jotakin olisi pudotettu tiskipöydälle. Menin katsomaan ja keskellä tiskipöytää ei ollut mitään muuta kuin yksi voiveitsi jonka olin siihen jättänyt. Veitsi ei nojannut mihinkään yms että se olisi voinut itsekseen kaatua tiskipöydälle.
Joskus tuli sellainen tunne, että en ole asunnossa yksin. Istuin tietokoneella ja aivan tyhjästä tuli sellainen olo, että joku on takanani. Käännyin katsomaan ja eihän siellä ketään ollut. Kysyin jopa ääneen, että onko täällä joku :D Kerran ,taas tietokoneen ääressä istuessani, tuntui kuin joku olisi koskenut hiuksiini. Koskaan mua ei pelottanut siellä asunnossa kuitenkaan, siellä oli vain tosi outo fiilis välillä.
Vähän ennen kun muutin asunnosta pois, törmäsin erääseen naapuriin pyöräkellarissa ja hän alkoi kertomaan, että kyseisessä talossa oli joskus joku nainen tehnyt itsemurhan, vetänyt ranteet auki kylpyammeessa. En sitten kysynyt, että missäköhän asunnossa tämä tapahtui...
Tästä on aikaa jo kohta 10 vuotta enkä ole sen jälkeen mitään vastaavaa kokenut ja ihan järjissänikin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aiemmin ollut skeptinen paranormaalin suhteen, kunnes muutin asuntoon jossa tapahtui vieläkin mieltäni vaivaavia asioita. Voihan niille selitys olla, saa kertoa jos joku uskoo tietävänsä!
- Keittäessäni iltateetä kuulin naisen lyhyen huudon vierestäni, pelästyin pahasti mutta koetin uskotella itselleni että ääni oli tullut naapurista. Huuto oli ollut lyhyt ja pelästynyt sekä yllättynyt, sellainen minkä voisi päästää jos ampiainen lentää naamalle tai lautanen tippuu.
- Istuessani ammessa selkä lavuaariin päin, minua vaivasi kiusallinen hellittämätön tunne että joku istuu ammeen reunalla vieressäni, katselee. Tunne hellitti jos istuin selkä seinään päin, katse lavuaariin. Myöhemmin aloin saada sitkeitä mielikuvia jossa hymyilevä nainen istuu ammeen reunalla ja selvittelee sormin pitkiä hiuksiaan. Luulin tulevani hulluksi, kun se kuva vain putkahteli päähän !
- Otin alaselkääni tatuoinnin ja illalla kun makasin läppärin kanssa sängyllä tunsin miten viileä, selvä sormi kulki tatuointia pitkin. Olin juosta asunnosta ulos, mutta sain itseni rauhoittumaan selittelemällä läpivedosta ja lihasnykinöistä.
- Silloinen poíkakaverini oli yötä ja käydessämme nukkumaan kuulimme sängyn vierestä saman huudon, jonka olin aiemmin kuullut yksin keittiössä. Koetin naureskella pas""ta äänieristyksestä, mutta poikakaverini pyöri vauhkona ja hoki että "se tuli kyllä sun kämpästä!" Ei paljon nukuttu sinä yönä.
- Pino kirjoja lensi lipaston päältä lattialle. Pino oli tukeva eikä kovin korkea, niiden ei olisi pitänyt tippua.
- Vessa veti itsensä , mikä kuulostaa hassulta muttei ole itse koettuna kivaa!
- Otin löytöeläinkodista kissan joka sähisi varjoille, pistin sen piikkiin, että eläin oli voinut tulla vaikka minkälaisista oloista mutta silti oli epämukavaa nähdä kissan sähisevän karvat pystyssä pimeään nurkkaan. Öisin se tuli kainalooni kehräämään, mutta alkoi yhtäkkiä sähistä hullun lailla.
- Yhtenä päivänä tulin töistä ja minua tervehti helvetillinen mekkala, kissa oli vessassa ja vessan ovi lukossa! Avatessani oven, kissaparka paineli häntä paksuna sängyn alle.
Täytyy myöntää, että muutto oli helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Olin aiemmin ollut skeptinen paranormaalin suhteen, kunnes muutin asuntoon jossa tapahtui vieläkin mieltäni vaivaavia asioita. Voihan niille selitys olla, saa kertoa jos joku uskoo tietävänsä!
- Keittäessäni iltateetä kuulin naisen lyhyen huudon vierestäni, pelästyin pahasti mutta koetin uskotella itselleni että ääni oli tullut naapurista. Huuto oli ollut lyhyt ja pelästynyt sekä yllättynyt, sellainen minkä voisi päästää jos ampiainen lentää naamalle tai lautanen tippuu.
- Istuessani ammessa selkä lavuaariin päin, minua vaivasi kiusallinen hellittämätön tunne että joku istuu ammeen reunalla vieressäni, katselee. Tunne hellitti jos istuin selkä seinään päin, katse lavuaariin. Myöhemmin aloin saada sitkeitä mielikuvia jossa hymyilevä nainen istuu ammeen reunalla ja selvittelee sormin pitkiä hiuksiaan. Luulin tulevani hulluksi, kun se kuva vain putkahteli päähän !
- Otin alaselkääni tatuoinnin ja illalla kun makasin läppärin kanssa sängyllä tunsin miten viileä, selvä sormi kulki tatuointia pitkin. Olin juosta asunnosta ulos, mutta sain itseni rauhoittumaan selittelemällä läpivedosta ja lihasnykinöistä.
- Silloinen poíkakaverini oli yötä ja käydessämme nukkumaan kuulimme sängyn vierestä saman huudon, jonka olin aiemmin kuullut yksin keittiössä. Koetin naureskella pas""ta äänieristyksestä, mutta poikakaverini pyöri vauhkona ja hoki että "se tuli kyllä sun kämpästä!" Ei paljon nukuttu sinä yönä.
- Pino kirjoja lensi lipaston päältä lattialle. Pino oli tukeva eikä kovin korkea, niiden ei olisi pitänyt tippua.
- Vessa veti itsensä , mikä kuulostaa hassulta muttei ole itse koettuna kivaa!
- Otin löytöeläinkodista kissan joka sähisi varjoille, pistin sen piikkiin, että eläin oli voinut tulla vaikka minkälaisista oloista mutta silti oli epämukavaa nähdä kissan sähisevän karvat pystyssä pimeään nurkkaan. Öisin se tuli kainalooni kehräämään, mutta alkoi yhtäkkiä sähistä hullun lailla.
- Yhtenä päivänä tulin töistä ja minua tervehti helvetillinen mekkala, kissa oli vessassa ja vessan ovi lukossa! Avatessani oven, kissaparka paineli häntä paksuna sängyn alle.
Täytyy myöntää, että muutto oli helpotus.
Herraisä. Ensimmäinen ajatus oli, etä sinulla oli hyvin mielenkiintoinen kirjoihin merkkaamaton asukas ja seuraava mielikuva se, että tuo nainen oli jotenkin samaan aikaan pelottava ja viehättävä. Tästä saisi hyvän kirjan.
En muista olenko kertonut tätä jo aiemmin ketjussa, mutta eksäni kanssa asuessa minusta tuntui, että joku halusi minut ulos siitä asunnosta jossa asuimme. Muutimme yhteen hieman liian nopeasti ja aivan vääristä lähtökohdista, ja se tuli selväksi jo ekana iltana kun eksäni karjui minulle kuin heikopää ihan todella mitättömästä syystä. Vaikka meillä olisi mennyt hyvin, meni silti huonosti, koska pohjavire oli niin ankea ja räjähdysaltis.
Eksäni teki pelkkää yövuoroa, lähti aina hyvissä ajoin ja palasi aamulla samaan aikaan. Monta kertaa hänen lähdettyään kun yritin rauhoittua olemaan yksikseni, niin asunnosta alkoi kantautua mitä omituisimpia ääniä. Usein olohuoneessa joku rapisteli dvd- koteloita, kolisutteli esineitä ja asioita - ja mikä pelottavinta, niin ne äänet eivät lakanneet vaikka marssin olkkariin paikalle! Kerrankin äänten lähellä näin aivan selvästi jonkun vaalean pisteen, mikä vaelsi määrätietoisesti sohvan ohi - ja minua vietiin ulos.
eksä piti huutoriitojaan säännöllisen epäsäännöllisesti, ja nuo ihmeellisyydet jatkuivat ja tuntuivat kiihtyvän entisestään. Muistan kerrankin kun makasin sängylläni omassa huoneessani (meillä oli omat makkarit eksän toiveesta), tuli yhtäkkiä hirveän kylmä ja vastaladatun puhelimen akku loppui ihan simmm vain. Ihmettelin asiaa enkä tajunnut yhtään mitä tapahtui. Jouduin lataamaan sitä hetken ennen kuin sain virrat takaisin päälle, mutta kyllä jännitti.
Istuin kerran eksän huoneessa koneella ja juttelin fb:ssä äitini kanssa. Yhtäkkiä seurasin kun valkoinen pölypallo kerääntyi kaiuttimen eteen (istuin siis tietokoneen valossa, heh heh) ja en tajunnut pelätä sitä ennen kuin se puuterimainen pöly kerääntyi ja otti pallon muodon. Siinä vaiheessa kun se haihtui, säikähdin niin paljon että pakenin vain huoneesta, suljin oven perässäni ja lähdin taas ulos soittamaan äidilleni.
Kerran tuollainen samanlainen pölytiivistymä seikkaili oman makkarini katossa, ja eksäni näki sen myös. Hän oli ottavinaan kiinni siitä luullen sitä hämähäkin seitiksi, ennen kuin irroitti kauhuissaan kätensä irti siitä. En vieläkään tiedä mitä se on ja tämä tuntuu ihan unelta, kun kirjoitan tätä, mutta kiinnostaisi tietää mitä ihmettä se oli. 1/2
2/2
Jossain vaiheessa kun välimme alkoivat kiristyä ja eksältäni paljastui toinen nainen, kolinat asunnossa muuttuivat myös luonteeltaan. Joka ilta kun yritin keskittyä asunnossa olemiseen, niin huoneiston ilmanala tuntui todella aggressiiviselta ja sellaiselta luontaantyöntävältä, että tuntui paremmalta pakata itsensä ja lähteä vain äidin luokse. Monesti myös huoneessani, jossa puhelimen akutkin tyhjenivät, oli jotain outoa liikehdintää. Tupareissani ollut kaverini sanoi myöhemmin, että hän heräsi siihen kun joku käveli sänkyni ympärillä eikä meistä kukaan ollut siellä silloin (olimme baarissa kaikki toiset). Muistan sitä paitsi eräänä yönä, kun vapaitaan viettävä eksäni istui sängyssä vierelläni ja havahduin samalla hetkellä katsomaan mitä ihmettä oikein tapahtuu. Joku tumma ihmisen hahmo käveli vaatehuoneesta ulos huoneestani. Toisella kerralla kun tulin suihkusta ja kävelin omaan huoneeseni, nilkoissani tuntui samalta kuin hameenhelma olisi osunut jalkoihini - ja samassa tajusin, että olin jättänyt pyyhkeen naulaan enkä ottanut mukaani.
Kolinat ja kaikki lakkasi vasta siinä vaiheessa, kun eksän naissekoilut olivat ohitse, mutta olin hiljaa mielessäni päättänyt lopettaa suhteen ja odottaa vuokrasopimuksen päättymiseen asti. Vaikka se tohina ja kummallinen liikehdintä ei loppunutkaan aivan siihen, niin en silti muista olleeni niin helpottunut kuin silloin kun sain tietää saaneeni uuden asunnon. Takaisin en muuttaisi mistään hinnasta.
Mielenterveysongelmia minulla ei myöskään ole, mikä selittäisi noi omituiset näköhavainnot. Ensimmäiseksi epäilin itselläni skitsofreniaa, mutta lääkäri sanoi että harva psykoosissa oleva hakeutuu itse hoitoon ja osaa tarkkailla oireitaan, joten voin ottaa aivan rauhallisesti ja olla huoleti. Silti mietityttää se pölypallo tietokoneen edessä ja katonrajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sattunut kolme tapausta.
Ensimmäinen kävi joskus 90-luvun alussa. Olin ratsastusleirillä sellaisessa vanhanaikaisessa maatalossa ja keskellä yötä piti päästä vessaan. Maatalossa oli vain ulkohuusit. Lähdin kävelemään pihan poikki ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että joku katselee minua. Ilmassa oli sellainen kesäinen aamu-usva ja yritin katsoa ympärilleni, mutta mitään en nähnyt. Kävely muuttui nopeammaksi ja pääsin vihdoin vessaan. Kun olin sulkemassa ovea niin näin ehkä n 50 metrin päässä niityn toisella puolella miehen, jolla oli punainen flanellipaita päällä ja kädessä viikate. Mies vain seisoi paikallaan ja katseli minua. Taisin kirkaista ja suljin vessaan oven. Olin todellakin kauhusta jäykkänä ja yritin järkeillä, että mielikuvitus on tehnyt tepposensa. Sisällä vessassa kuitenkin havahduin siihen, että minun oli mentävä miehen ohitse päästäkseni takaisin maataloon. Kun vihdoin uskalsin avata oven uudelleen, hahmo oli edelleen samassa paikassa ja tuijotti intensiivisesti minua. Lähdin juoksemaan majapaikalleni enkä ikinä ole juossut yhtä kovaa kuin silloin. Sivusilmästä näin, että mies ei hievahtanutkaan paikaltaan. Sen sijaan se alkoi nauramaan kovaan ääneen. Se nauru siinä aamu-usvassa tuntui jotenkin niin karmivalta. Pääsin takaisin huoneeseeni ja edelleen tänä päivänäkään en osaa selittää tätä tapausta.
/quote]Tämä nostatti niskavillat pystyyn, karmiva tarina. Lisää tällaisia!
Variksenpelätti. Naurun kuvittelit tai se kuului jostain muualta.
Ja tosiaan, ihmettelin monia asioita eksän kanssa asuessa tuossa asunnossa. Monta kertaa metsästin asunnostamme hiiriä tai sisään ajatuneita lintuja tai eläimiä mikä olisi mahdollisesti aiheuttanut kaikenlaiset rapinat, mutta sitä seikkaa soti kolmas kerros keskellä kaupungin vilkkainta keskustaa kerrostalossa. Talo tosin oli vanha kuin mikä, mutta peruskorjattu huolellisesti ja asunto jossa asuimme oli myöskin vastaremontoitu. Ehkä toimme mukanamme vain pahaa karmaa?
Tuo hameenhelmajuttu tuli ilmaistua hiukan oudosti, mutta muistan, että kävellessäni siinä alastomana suihkusta olin kuivannut itseni huolellisesti. Samalla kun kävelin siinä kylpyhuoneesta makkariini, niin selkeästi ovella tunsin että joku kankaanpala osui jalkoihini nilkkoihini ja sääreen. Kuvittelin hetken, että se on hameenhelma ja ihmettelin mielikuvaani, ennen kuin selitin sen pyyhkeellä josta taas tajusin ajatella, että olin jättänyt pyyhkeen kylppärin naulakkoon ja tassuttelin siinä ilkialastomana pukemaan ennen töihin lähtöä.
Jostain syystä makkarissani näin aina kauheita painajaisia, ja moni muu huoneessa yöpynyt sanoi tismalleen samaa. Monesti karkasin keskellä yötä eksäni makkariin nukkumaan, koska jännitti niin paljon nukkua yksin siinä suuressa huoneessa.
Muutaman kerran exäni haukkui minut pystyyn teeveen päälle jättämisestä, ennen kuin erään kerran se avautui meidän läsnäollessamme itsellään. Joskus tulimme myös viikonlopunvietosta ja löysimme telkkarin pauhaamasta itsekseen huoneestani. Kerrankin heräsin yöllä siihen, että meteli kantautuu vaimeana ja tajusin samassa, että telkkarihan se on päällä - ja aamulla vasta tajusin onnekseni, että se oli avautunut itsellään.
Vastasitkin puolestani. Eli teini olin tosiaan tuolloin, noin 15v ja iän vedin hatusta koska tarkoitukseni oli korostaa naisten hauraita olemuksia keppeineen ja luku 60 tuli ensimmäisenä mieleen. Ehkä siksi, että oma mummoni käytti keppiä jo viisikymppisenä ulkona ja myöhemmin sisälläkin, ja mielessäni 60 v yhdistyi kai pysyvästi keppiä puristaviin kyhmysiin sormiin sekä kumaraan selkään.