Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on erittäin mahdollista että Tove on kuullut vastaavia tarinoita isosta möhkäleestä aikanaan, ja kirjoittanut sitten samankaltaisen hahmon Muumi-tarinoihin. Muistaakseni Mörkö on muuten nainen, ja pienenä toki pelkäsin mutta sittemmin hän säälittää yksinäisyydessään :(
Nainen se on, kun rakastuu yhdessä jaksossa Muumipeikkoon .D Eikä ole paha, vaan yksinäinen ja väärinymmärretty. Hakee lämpöä ja nuotio sammuu peffan alta, hakee ystäviä ja jengi juoksee karkuun. Kyllä alkaisi itsekin murista!
Jos tuo Muumipeikkoon ihastuminen on ainoa todiste hänen sukupuolestaan, niin en pitäisi vahvana todisteena kun Tove on kyseessä ;) Paitsi tietysti jos asia on käynyt ilmi muuten tai jos ruotsiksi käytetään hon- ja henne-pronomineja. Mutta oikeassa olet muuten, Mörkö-parka :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun olimme pieniä, meillä oli laatikollinen Ässä Mix -karkkeja. Isä oli kerran antanut yhden karkin pikkusiskolleni, ja halusin tietää, mikä kuvio se oli. Sisko vastasi, että apinapatsas. Sanoin sitten, että eihän siinä mitään sellaista kuviota ole, ja siskoni sanoi, että isä sanoi, että se on apinapatsas. Muistaakseni se ei sitten selvinnyt koskaan, mikä kuvio se oli, mutta jäi ihmetyttämään, että mikä ihmeen apinapatsas? Tuskinpa isä oli niin sanonut. Mutta jos joku osaa sanoa, mitä tuo luultavasti tarkoitti, niin oikein mielelläni kuulisin sen.
Siellä laatikossa oli joko a) väärä karkki livahtanut mukaan (fazer hopi hopi näyttää apinapatsaalta), b) karkkilaatikko olikin hopi hopi, eikä ässä mix, tai c) sisko muisti väärin. Veikkaan vaihtoehto a!
Tuo apilapatsas-selityskin kuulostaa hyvin mahdolliselta.
Vierailija kirjoitti:
Teen tutkimustyötä luonnossa. Nyt keväällä olin metsäkuviolla. Minä avonaisella talouskuusikolla, n. 30m päässä sellainen tihelikkö, jossa nuorta kuusta ja lehtipuiden taimia. Näin selvästi, kun joku (jokin?) kulki siinä nuoressa, harventamattomassa (lähes läpipääsemättömässä) pöpelikössä reipasta juoksuvauhtia. Tummanvaaleat hiukset (lyhyehköt) vilkkuivat puiden väleistä ja ääntäkään ei kuulunut. Huikkasin kulkijan perään, ei vastausta tai reaktiota. Menin samalle 'kulku-uralle' ja totesin, ettei niin nopea, äänetön ja suoraviivainen eteneminen ole mahdollista sillä metsäkuviolla. Mitähän mahdoin nähdä?
No lintuhan se siellä lensi, tai joku eläin hyppeli oksalta oksalle. Koska se liikkui juuri ihmisen pään korkeudella, se hämäsi sinut olettamaan sen ihmiseksi. Näitkö tiheässä pöpelikössä muuta kuin "pään"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun olimme pieniä, meillä oli laatikollinen Ässä Mix -karkkeja. Isä oli kerran antanut yhden karkin pikkusiskolleni, ja halusin tietää, mikä kuvio se oli. Sisko vastasi, että apinapatsas. Sanoin sitten, että eihän siinä mitään sellaista kuviota ole, ja siskoni sanoi, että isä sanoi, että se on apinapatsas. Muistaakseni se ei sitten selvinnyt koskaan, mikä kuvio se oli, mutta jäi ihmetyttämään, että mikä ihmeen apinapatsas? Tuskinpa isä oli niin sanonut. Mutta jos joku osaa sanoa, mitä tuo luultavasti tarkoitti, niin oikein mielelläni kuulisin sen.
Siellä laatikossa oli joko a) väärä karkki livahtanut mukaan (fazer hopi hopi näyttää apinapatsaalta), b) karkkilaatikko olikin hopi hopi, eikä ässä mix, tai c) sisko muisti väärin. Veikkaan vaihtoehto a!
d) sisko kunhan halusi härnätä. On tullut nähtyä tapauksia, että sisarusten kesken ei haluta vastata johonkin ihan yksinkertaiseen ja viattomaan kysymykseen, "noku ärsyttää kun se kyselee"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on erittäin mahdollista että Tove on kuullut vastaavia tarinoita isosta möhkäleestä aikanaan, ja kirjoittanut sitten samankaltaisen hahmon Muumi-tarinoihin. Muistaakseni Mörkö on muuten nainen, ja pienenä toki pelkäsin mutta sittemmin hän säälittää yksinäisyydessään :(
Nainen se on, kun rakastuu yhdessä jaksossa Muumipeikkoon .D Eikä ole paha, vaan yksinäinen ja väärinymmärretty. Hakee lämpöä ja nuotio sammuu peffan alta, hakee ystäviä ja jengi juoksee karkuun. Kyllä alkaisi itsekin murista!
Jos tuo Muumipeikkoon ihastuminen on ainoa todiste hänen sukupuolestaan, niin en pitäisi vahvana todisteena kun Tove on kyseessä ;) Paitsi tietysti jos asia on käynyt ilmi muuten tai jos ruotsiksi käytetään hon- ja henne-pronomineja. Mutta oikeassa olet muuten, Mörkö-parka :(
Mörkö on minunkin tietääkseni nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää laittaa pystyyn tutkimusretki sinne Oulunsalon takametsiin... moniko uskaltaisi lähteä? :)
Sopii mutta minua ei saa sitten jättää yksin koska eksyn jo omalla takapihalla :D
Vierailija kirjoitti:
Teen tutkimustyötä luonnossa. Nyt keväällä olin metsäkuviolla. Minä avonaisella talouskuusikolla, n. 30m päässä sellainen tihelikkö, jossa nuorta kuusta ja lehtipuiden taimia. Näin selvästi, kun joku (jokin?) kulki siinä nuoressa, harventamattomassa (lähes läpipääsemättömässä) pöpelikössä reipasta juoksuvauhtia. Tummanvaaleat hiukset (lyhyehköt) vilkkuivat puiden väleistä ja ääntäkään ei kuulunut. Huikkasin kulkijan perään, ei vastausta tai reaktiota. Menin samalle 'kulku-uralle' ja totesin, ettei niin nopea, äänetön ja suoraviivainen eteneminen ole mahdollista sillä metsäkuviolla. Mitähän mahdoin nähdä?
Joku eläin, joka kulkee mistä vain neljällä jalalla? Hiukset oli oikeasti turkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on erittäin mahdollista että Tove on kuullut vastaavia tarinoita isosta möhkäleestä aikanaan, ja kirjoittanut sitten samankaltaisen hahmon Muumi-tarinoihin. Muistaakseni Mörkö on muuten nainen, ja pienenä toki pelkäsin mutta sittemmin hän säälittää yksinäisyydessään :(
Nainen se on, kun rakastuu yhdessä jaksossa Muumipeikkoon .D Eikä ole paha, vaan yksinäinen ja väärinymmärretty. Hakee lämpöä ja nuotio sammuu peffan alta, hakee ystäviä ja jengi juoksee karkuun. Kyllä alkaisi itsekin murista!
Jos tuo Muumipeikkoon ihastuminen on ainoa todiste hänen sukupuolestaan, niin en pitäisi vahvana todisteena kun Tove on kyseessä ;) Paitsi tietysti jos asia on käynyt ilmi muuten tai jos ruotsiksi käytetään hon- ja henne-pronomineja. Mutta oikeassa olet muuten, Mörkö-parka :(
On se nainen, jostain syystä ääninäyttelijäksi valittu mies...
Vierailija kirjoitti:
Toinen ahdistava metsäkokemus, tästä on jo vuosia. Olin Itä-Suomalaisessa metsässä, keräämässä aineistoa. Aluksi aivan tavallista kuusivaltaisia vanhahkoa sekametsää, normaaleine äänineen ja tuoksuineen. Tulin aukeammalle paikalle, jossa kasvoi harvakseltaan lehtikuusta. Kenttäkerroksessa ja pohjakerroksessa ei ollut ainoatakaan kasvia, vain neulasia. Kaikki luonnonäänet katosivat, ainoa ääni joka tuli oli omista askelistani kumpuava metallinen ja luonnoton ääni, kuin kävelisin valtavan metallitankin päällä. Kaivoin maannoksen näkyviin neulasten alta, se oli aivan normaalia multaisaa maannosta, jota jatkui niin pitkälle, etten käsin päässyt pitkälle.
Käveltyäni normaalin metsän rajalle, äänimaailma ja tuoksut palasivat. Aivan kuin olisin astunut näkymättömästä kuvusta ulos.
Alla oli varmaan kalliota. Se kumisee joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emme asu Oulussa, mutta äitini on nähnyt sellaisen mörön tai minkä lie. Oli sienestämässä ja alkoi kuulla ääntä kuin joku liikkuisi lähellä , ei askeleita mutta sammalen rahinaa, oksien napsahtelua ym ja sitten näki miten " He""in iso möykky meni puiden takana hirmuista kyytiä, mie huusin kuka siellä mutta eipä se mokoma vastannut mittään". Äiti oli sitten päättänyt lähteä pois ja ollut melkein auton luona, kun selän takaa oli alkanut mörisevä huuto joka ei äidin mukaan ollut" mikään luojan luoma elukka, eikä sellaista ääntä pitäisi lähteä ihmisestäkään. ". Oli kaasuttanut pois todennäköisesti melkoista ylinopeutta eikä sinne enää mennyt marjastamaan. Äiti ei muuten ollut ikinä nähnyt siellä muita sienestäjiä/marjastajia, mille voi olla luonnollinen selitys tai sitten ei...
Varmaan se metsäveikko, joka asui kaivamassaan poterossa.
Puolusti reviiriään.
Minua on jääntyt aivan peijakkaasti vaivaamaan, kun en tiedä että kuoliko se lil pump syöpään vai mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen nähnyt metsässä oudon harmaan hahmon mutta se oli laiha, ei sellainen muumien mörkö! Näin tämän hahmon muutamia kertoja kotini lähellä olevassa metsässä jossa kaveriporukalla leikimme usein piilosta, hevostallia ja milloin mitäkin. Vuodet olivat noin 1990-1994 ja paikka sijaitsi Itä-Suomessa, sen yksityiskohtaisempaa sijaintia en halua kertoa. Hahmo oli tummanharmaa/musta laiha ja juoksi nopeasti paikasta toiseen, en muista puhuinko tuosta hahmosta koskaan sen kummemmin kavereille paitsi että kerran kysyin yhdeltä tytöltä "näitkö?" mutta kaveri ei ollut nähnyt mitään kun oli niin karkkipussinsa lumoissa. Alueella liikkui lenkkeilijoitä, koiria omistajineen ym joten uskon, että jonkun muunkin täytyi nähdä tämä juokseva "tikku-ukko"! Siihen en usko, että se oli mielikuvitustani. Joskus kuulin myös outoa ääntä, jonkinlaista ulvontaa ja narskuttelua joka kerran seurasi minua valaistulle asfaltille asti vaikka mitään en nähnyt. Olento ei tuntunut karttavan kuntopolun valoja, mutta kylläkin molemmin puolin metsää olevaa asutuskeskusta asfaltteine ja valoineen (metsän halkaisija oli ehkä 2-3km, läpi kulki kuntopolku jossa oli iltaisin valot, pienempiä valaisemattomia oikopolkuja ja oikealle jäivät omakotitalot joissa asui vähän" parempaa väkeä" , vasemmalle kerrostalot jotka olivat kaupungin vuokrataloja).
Joku puskajussi tai erakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme asu Oulussa, mutta äitini on nähnyt sellaisen mörön tai minkä lie. Oli sienestämässä ja alkoi kuulla ääntä kuin joku liikkuisi lähellä , ei askeleita mutta sammalen rahinaa, oksien napsahtelua ym ja sitten näki miten " He""in iso möykky meni puiden takana hirmuista kyytiä, mie huusin kuka siellä mutta eipä se mokoma vastannut mittään". Äiti oli sitten päättänyt lähteä pois ja ollut melkein auton luona, kun selän takaa oli alkanut mörisevä huuto joka ei äidin mukaan ollut" mikään luojan luoma elukka, eikä sellaista ääntä pitäisi lähteä ihmisestäkään. ". Oli kaasuttanut pois todennäköisesti melkoista ylinopeutta eikä sinne enää mennyt marjastamaan. Äiti ei muuten ollut ikinä nähnyt siellä muita sienestäjiä/marjastajia, mille voi olla luonnollinen selitys tai sitten ei...
Varmaan se metsäveikko, joka asui kaivamassaan poterossa.
Puolusti reviiriään.
Miksei karhu? Ääni saattoi olla karhun tai jonkun sen säikäyttämän muun eläimen. Metsäneläimet voivat pitää aivan karmeita ääniä, varsinkin varoitus- ja hätähuutoinaan. Juuri sellaisia, joita voisi luulla ihmisen, vauvan tai jonkin yliluonnollisen ääneksi. Esim. kettu. Jäniskin osaa rääkäistä. Ja joku lintukin pitää sellaista karmivaa huutoa.
Entä miksipähän kummitukset perinteisesti sanovat "huhuu"? Pöllön äänihän se on pimeässä metsässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on erittäin mahdollista että Tove on kuullut vastaavia tarinoita isosta möhkäleestä aikanaan, ja kirjoittanut sitten samankaltaisen hahmon Muumi-tarinoihin. Muistaakseni Mörkö on muuten nainen, ja pienenä toki pelkäsin mutta sittemmin hän säälittää yksinäisyydessään :(
Nainen se on, kun rakastuu yhdessä jaksossa Muumipeikkoon .D Eikä ole paha, vaan yksinäinen ja väärinymmärretty. Hakee lämpöä ja nuotio sammuu peffan alta, hakee ystäviä ja jengi juoksee karkuun. Kyllä alkaisi itsekin murista!
Jos tuo Muumipeikkoon ihastuminen on ainoa todiste hänen sukupuolestaan, niin en pitäisi vahvana todisteena kun Tove on kyseessä ;) Paitsi tietysti jos asia on käynyt ilmi muuten tai jos ruotsiksi käytetään hon- ja henne-pronomineja. Mutta oikeassa olet muuten, Mörkö-parka :(
Kyllä käytetään noita ja englanniksi Muumipappa kutsuu häntä Mrs. Grokeksi ensiesiintymisessä.
Niina ov. kirjoitti:
Minä ja siskomme olemme identtiset kaksoset Niina ja Tiina. Menimme naimisiin toisten identtisten kaksosten kanssa, jotka ovat Janne ja Jonne. Häät olivat samana päivänä. Siitä vuoden päästä minä ja Tiina synnytimme molemmat identtiset kaksoset, minä Akin ja Ekin, Tiina Annan ja Annin. Siitä vuoden päästä taas samana päivänä synnytimme molemmat identtiset kaksoset, minä Leilan ja Lailan, Tiina Sakun ja Akun. Taas vuoden päästä synnytimme molemmat samana päivänä identtiset kaksoset, minä Liisan ja Lotan, Tiina Jussin ja Jaakon. Sitten taas vuoden päästä samana päivänä synnytimme kumpikin identtiset kaksoset, minä Juhanin ja Juhanan, Tiina Marin ja Sarin. Lapset syntyivät joka kerta samana päivämääränä, 13 päivä huhtikuuta, joka on myös minun, Tiinan, Jannen ja Jonnen syntymäpäivät ja myös kummankin parin hääpäivä. Erikoista tässä on se, että yksikään lehti tai televisio-ohjelma ei ole kiinnostunut meistä, vaikka olemme yrittäneet kaupitella tarinaamme lehdille ja televisio-ohjelmiin. Hauskaa tämä kuitenkin on, kun elämme kaikki samassa talossa, joka on siis täynnä identtisiä kaksosia. Erikoista myös on se, että vaikka Jonne on minun mieheni ja Janne Tiinan mies, niin Janne on testien mukaan kaikkien minun lasteni isä ja Jonne kaikkien Tiinan lasten isä vaikka emme ole kumpikaan rakastelleet kuin oman miehemme kanssa. Kaksospareista vanhimmat ovat nyt 6v ja nuorimmat 2v ja he tykkäävät leikkiä kovasti keskenään. On aika ihmeellinen näky, kun 16 2-6 vuotiasta lasta leikkii keskenään ja jokaisella lapsella on oma kaksosolentonsa olemassa.
Intiassa tai Porvoossa voi tapahtua tällaista.
Jos nyt ystävällisesti vaivautuisitte Wikipediaan sen Mörön kanssa, niin ei tarvitsisi täällä sivukaupalla jahkata.
Suora lainaus kyseisestä artikkelista:
"Mörkö on naispuolinen; tämä ilmenee esimerkiksi siitä, että siihen ruotsin kielessä viitataan feminiinisellä kolmannen persoonan pronominilla hon. Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa Mörön suomenkielisenä äänenä on Yleisradion dubbauksessa Tapio Hämäläinen[1] ja MTV:n dubbauksessa Markus Bäckman[2], minkä perusteella mörköä saattaa erehtyä luulemaan mieheksi. Varhaisemmissa muumikirjoissa Mörkö kuvataan vaarallisena hirviönä, mutta myöhemmissä teoksissa se on esitetty pikemminkin yksinäisyydestä kärsivänä traagisena hahmona."
Ja älkää taas ruvetko tuosta yhdestä kirjoittajastakaan jankkaamaan, antakaa se olla.
Opiskeluaikoina kuljin paljon pyörällä. Silloiseen asuntooni pääsi keskustasta kahta reittiä, joko valaistua pyörätietä autotien vierestä tai valaisematonta pyörätietä metsän läpi. Ajoin melkein aina sitä valaisematonta oikoreittiä kun se oli niin paljon lyhyempi. Koskaan ei tapahtunut mitään ja menin siitä vuosikaudet kesät talvet.
Paitsi kerran. Olin ajamassa sille oikoreitille, oli syksy, mutta ei vielä pilkkopimeää. Aivan yllättäen tuli vahva pelko joka muuttui nopeasti aika lähelle paniikkia, olin aivan varma, että kohta minulle tapahtuu jotain hirveän kamalaa. Pysäytin pyörän, taisin vähän naurahtaa itselle, taoin vähän järkeä päähän (mitään tai ketään ei näkynyt), jatkoin matkaa ja taas. Entistä voimakkaampi kauhu. Käänsin pyörän ja poljin kotiin pakokauhun vallassa.
Pääsin kotiin ihan normaalisti ja pelko laski. Yritin katsella uutisia ja kysellä oliko jotain sattunut siellä, ei mitään. Myöhemmin ajoin taas siitä samasta reitistä ja koskaan ei tullut mitään paniikkeja. Oi Av, mitä oikein tapahtui? Jäi kyllä vaivaamaan mikä siellä olisi ollut vastassa.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina kuljin paljon pyörällä. Silloiseen asuntooni pääsi keskustasta kahta reittiä, joko valaistua pyörätietä autotien vierestä tai valaisematonta pyörätietä metsän läpi. Ajoin melkein aina sitä valaisematonta oikoreittiä kun se oli niin paljon lyhyempi. Koskaan ei tapahtunut mitään ja menin siitä vuosikaudet kesät talvet.
Paitsi kerran. Olin ajamassa sille oikoreitille, oli syksy, mutta ei vielä pilkkopimeää. Aivan yllättäen tuli vahva pelko joka muuttui nopeasti aika lähelle paniikkia, olin aivan varma, että kohta minulle tapahtuu jotain hirveän kamalaa. Pysäytin pyörän, taisin vähän naurahtaa itselle, taoin vähän järkeä päähän (mitään tai ketään ei näkynyt), jatkoin matkaa ja taas. Entistä voimakkaampi kauhu. Käänsin pyörän ja poljin kotiin pakokauhun vallassa.
Pääsin kotiin ihan normaalisti ja pelko laski. Yritin katsella uutisia ja kysellä oliko jotain sattunut siellä, ei mitään. Myöhemmin ajoin taas siitä samasta reitistä ja koskaan ei tullut mitään paniikkeja. Oi Av, mitä oikein tapahtui? Jäi kyllä vaivaamaan mikä siellä olisi ollut vastassa.
Mulla on käynyt ihan samoin. Olin menossa ystävän luo teininä. Oikopolku meni metsän läpi. Satoja kertoja siitä kulkenut ja kerran sitten en voinutkaan mennä. Ei ollut kunnolla edes pimeä vaan hämärä ja ihan hirveä paniikki iski polun alkupäässä, pakko oli mennä toista kautta.
Mulla tuli kerran uimassa voimakas pelkotila. Äkkiä järvestä ylös ja kotiin. Oli pimeä ja asun ihan rannassa. Yleinen uimaranta kuitenkin siis. Tapana käydä aina iltaisin uimassa. Ennen tätä ei koskaan ollut mitään eikä ikinä tämän jälkeen. En tiedä vaaniko siellä vedessä joku vai jossain pensaassa ehkä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään enkä mitään selitystä tälle pelolle keksinyt. Juoksin rannalta nopeasti kotiin ja pelko loppui heti kun pääsin sisälle. En jotenkin kehdannut kertoa kenellekään tästä
Melkein kaikki heimoveljet on lusimassa