Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Laskeutuminen kuuhun: Totta vai Tarua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskeutuminen kuuhun: Totta vai Tarua
Ei tämä ole selvittämätön oikeasti. Huuhaanörteillä ei vaan ole oikeaa tekemistä ja keksivät itse salaliittoteorioita, jotta voisivat "työskennellä tärkeän asian parissa".
Pah.
Vierailija kirjoitti:
Tänään kaupassa viereisellä kassalla oli nainen ja jostain syystä tuli voimakas olo, että nainen on raskaana. En tiedä miksi, koska en huomannut mitään ulkoisia merkkejä eikä mulla ole itselläni lapsia. En siis tiedä mitä on olla raskaana. Joka tapauksessa järkytyin hieman, kun huomasin ostoksia maksaessani, että nainen pakkasi kassiin raskaustestin. Olisi hauska tietää oliko tuntemus oikea tai väärä. :)
Näit raskaustestin sitä rekisteröimättäsi jo ennen kuin näit sen tietoisesti, ja loit päässäsi kuvan raskaanaolevasta naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin kumma, etten uskoisi itsekään, ellei se olisi tapahtunut mulle.
Aika tasan pari vuotta sitten työpaikallamme oli muualta Suomesta olevia kollegoja tutustumassa meidän kuvioihin. En ollut henkkoht tekemisissä tuossa perehdyttämisessä, mutta tiesin, että sellaista oli meneillään. Törmäsin muutamaan näistä kollegoista tutustumisjakson alkupuolella ja... katseeni kohtasi seurueen yhden miehen kanssa ja melkein kuulin sen kuuluisan "klickin". Se oli aivan uskomaton tilanne, hänkin tuijotti minua hölmistyneen näköisenä. Yleensä olen ollut kallellaan tummiin miehiin, mutta tämä oli vaaleahko ja sinisilmäinen. Tilanne meni ohi, käveltiin kumpikin suuntiimme korkeintaan pienen hymyn vaihtaen. Näin hänet toisen kerran parin päivän päästä, tilanteessa jossa itse selitin meidän työharjoittelijalle jotain kun olimme astumassa hissiin, ja kun hissi tuli kohdallemme, tämä mies astui siitä pois. Menin aivan sanattomaksi, katsoimme toisiamme, ja työharjoittelija oli varmaan aika ulalla, kunnes pääsin taas tilanteen tasalle ja aloin jutella harjoittelijalle :P -
Elokuun alussa oli wine&cheeses -tapahtuma onnistuneen kollegiaalisen tapahtuman sinetöimiseksi. Juttelin ihmisten kanssa ja kieltämättä keskityin viineihin enemmän kuin juustoihin enkä huomannut sitä "klick"-miestä. Kun sitten lähdin kotiin ja työpaikan ovella mietin taksia, yhtäkkiä tuo mies ilmaantui tilaisuudesta viereeni. Olin sen verran ottanut, että sanoin hänelle: "Ehkä seuraavassa elämässä!" Hän katsoi minua todella huojentuneen oloisena ja vastasi: "Mä luulin olevani hullu!" Sen jälkeen suutelimme. Ja sen jälkeen erosimme emmekä ole enää nähneet. Olen naimisissa ja niin hänkin todennäköisesti on. V*ttu miten epäuskottavalta tämä näyttää, mutta näin se kuitenkin meni.
Toivottavasti tapaatte seuraavassa elämässä. Ehkä kyseessä oli ihka aito sielunkumppanisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku keksii selityksen tälle, olen kiitollinen. Itseäni tämä vaivaa vieläkin todella paljon. Vuonna 2004 olin kesätöissä johon kuljin aina polkupyörällä kaupungin keskustasta. Koska keskustan kerrostalon piha oli rauhaton ja siitä oli varastettu minulta jo yksi vahingossa auki jäänyt polkupyörä, pidin pyörää aina yöt joko lukitussa pyörävarastossa tai vähintäänkin lukossa jos sen hetkeksi pihalle jätin.
Yhtenä torstaina kuitenkin menin niin kiireellä töistä kotiin, että jätin pyörän lukittuna (koska avain jäi takin taskuun) kerrostalon eteen ja ajattelin että vien sen myöhemmin illalla sitten varastoon lukkojen taakse. Silloinen poikakaverini tuli kuitenkin yllättäen käymään alkuillasta ja jäi yöksi, joten pyörän vienti varastoon unohtui ja heti aamulla herätessäni jostakin syystä oli päällimmäisenä outo tunne pyörästä. Pihalle päästyäni tunne osoittautui oikeaksi, pyörä oli varastettu, lukittuna.
Kävelin työpaikalleni itkua tihrustaen puolijuoksua, koska matkaan menikin tuplasti aikaa ja kerroin työkavereilleni, että pyöräni oli yöllä varastettu. Koska olin kesätöissä ja olin tuloiltani köyhä opiskelija, joka yritti tienata opiskelurahoja seuraavalle vuodelle, ostin kierrätyskeskuksesta 20€ pyörän jolla pääsin kulkemaan työmatkaa. Jätin tämän pyörän aina samaan pyöräkatokseen työpaikallani, johon olin jättänyt aiemminkin pyöräni. Ehdin käydä töissä kierrätyspyörällä viikon, kun töihin viikonlopun jälkeen mennessäni työpaikan pyöräkatoksessa odotti järkytys. Varastettu pyöräni oli siellä lukittuna kun aamulla pyöräilin paikalle. Välimatkaa kotini ja keskustan välillä oli noin 1,5km. Epäuskoisena menin sisään töihin ja kerroin työkavereilleni, että reilu viikko sitten varastettu pyöräni on pyöräkatoksessa lukittuna. Sain vastaan aika sääliviä katseita ja ääneen lausuttuja epäilyksiä siitä, että olin alunperinkin vain unohtanut pyörän töihin. Mutta kun olin käynyt töissä kierätyspyörällä jo sen reilun viikon ja pyöräkatoksessa ei ollut tuolloin aamuisin yhtään pyörää!
Pyysin luvan käydä ruokatauolla kotoa pyörän avaimet, että voin katsoa onko kyseessä tosiaan oma pyöräni. Ja lukko aukesi tietenkin ja katoksen pyörä osoittautui omakseni. Iltapäivällä tein sitten kaksi reissua kotiin ja takaisin kun vein ensin kotiin löytyneen pyöräni ja sen jälkeen kierrätyspyöräni.
Vieläkin tämä asia vaivaa minua ihan älyttömästi, mitä tässä oikein tapahtui. Jos poikaystäväni ei olisi ollut luonani yötä olisin epäillyt ajaneeni yöllä unissani pyörän katokseen, mutta sitten taas miksi se ei ollut siellä reilun viikon aikana. Ja jos joku oli varastanut pyörän lukittuna, miten hän oli osannut palauttaa sen työpaikalleni? Seurasiko minua joku? Suuttuiko joku kun poikaystäväni tuli luokseni ja nappasi pyörän mukaansa? Vai oliko täyttä sattumaa? Vai jopa omaa kuvitelmaani?
Tähän kun löytyisi vastaus joskus, niin olisipa kiva tietää. Joku tietää, mutta ei kerro.
Joku samassa talossa asuva varasti sen ja kantoi kämppäänsä lukittuna. Tunsi sinut ja tiesi missä käyt töissä. Voi olla että oli ihastunut sinuun ja vei pyöräsi mustasukkaisuuden puuskassa kun näki että sinulle tulee yövieraita. Tuli myöhemmin kuitenkin katumapäälle ja vei sen viikonloppuna työpaikallesi, varmaankin autolla.[/
Arvelisin, että työkavereiden jekku. Piilottivat pyörän joksikin aikaa ja palauttivat sitten telineeseen. Yksinkertaista 😜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku keksii selityksen tälle, olen kiitollinen. Itseäni tämä vaivaa vieläkin todella paljon. Vuonna 2004 olin kesätöissä johon kuljin aina polkupyörällä kaupungin keskustasta. Koska keskustan kerrostalon piha oli rauhaton ja siitä oli varastettu minulta jo yksi vahingossa auki jäänyt polkupyörä, pidin pyörää aina yöt joko lukitussa pyörävarastossa tai vähintäänkin lukossa jos sen hetkeksi pihalle jätin.
Yhtenä torstaina kuitenkin menin niin kiireellä töistä kotiin, että jätin pyörän lukittuna (koska avain jäi takin taskuun) kerrostalon eteen ja ajattelin että vien sen myöhemmin illalla sitten varastoon lukkojen taakse. Silloinen poikakaverini tuli kuitenkin yllättäen käymään alkuillasta ja jäi yöksi, joten pyörän vienti varastoon unohtui ja heti aamulla herätessäni jostakin syystä oli päällimmäisenä outo tunne pyörästä. Pihalle päästyäni tunne osoittautui oikeaksi, pyörä oli varastettu, lukittuna.
Kävelin työpaikalleni itkua tihrustaen puolijuoksua, koska matkaan menikin tuplasti aikaa ja kerroin työkavereilleni, että pyöräni oli yöllä varastettu. Koska olin kesätöissä ja olin tuloiltani köyhä opiskelija, joka yritti tienata opiskelurahoja seuraavalle vuodelle, ostin kierrätyskeskuksesta 20€ pyörän jolla pääsin kulkemaan työmatkaa. Jätin tämän pyörän aina samaan pyöräkatokseen työpaikallani, johon olin jättänyt aiemminkin pyöräni. Ehdin käydä töissä kierrätyspyörällä viikon, kun töihin viikonlopun jälkeen mennessäni työpaikan pyöräkatoksessa odotti järkytys. Varastettu pyöräni oli siellä lukittuna kun aamulla pyöräilin paikalle. Välimatkaa kotini ja keskustan välillä oli noin 1,5km. Epäuskoisena menin sisään töihin ja kerroin työkavereilleni, että reilu viikko sitten varastettu pyöräni on pyöräkatoksessa lukittuna. Sain vastaan aika sääliviä katseita ja ääneen lausuttuja epäilyksiä siitä, että olin alunperinkin vain unohtanut pyörän töihin. Mutta kun olin käynyt töissä kierätyspyörällä jo sen reilun viikon ja pyöräkatoksessa ei ollut tuolloin aamuisin yhtään pyörää!
Pyysin luvan käydä ruokatauolla kotoa pyörän avaimet, että voin katsoa onko kyseessä tosiaan oma pyöräni. Ja lukko aukesi tietenkin ja katoksen pyörä osoittautui omakseni. Iltapäivällä tein sitten kaksi reissua kotiin ja takaisin kun vein ensin kotiin löytyneen pyöräni ja sen jälkeen kierrätyspyöräni.
Vieläkin tämä asia vaivaa minua ihan älyttömästi, mitä tässä oikein tapahtui. Jos poikaystäväni ei olisi ollut luonani yötä olisin epäillyt ajaneeni yöllä unissani pyörän katokseen, mutta sitten taas miksi se ei ollut siellä reilun viikon aikana. Ja jos joku oli varastanut pyörän lukittuna, miten hän oli osannut palauttaa sen työpaikalleni? Seurasiko minua joku? Suuttuiko joku kun poikaystäväni tuli luokseni ja nappasi pyörän mukaansa? Vai oliko täyttä sattumaa? Vai jopa omaa kuvitelmaani?
Tähän kun löytyisi vastaus joskus, niin olisipa kiva tietää. Joku tietää, mutta ei kerro.
Joku samassa talossa asuva varasti sen ja kantoi kämppäänsä lukittuna. Tunsi sinut ja tiesi missä käyt töissä. Voi olla että oli ihastunut sinuun ja vei pyöräsi mustasukkaisuuden puuskassa kun näki että sinulle tulee yövieraita. Tuli myöhemmin kuitenkin katumapäälle ja vei sen viikonloppuna työpaikallesi, varmaankin autolla.[/
Arvelisin, että työkavereiden jekku. Piilottivat pyörän joksikin aikaa ja palauttivat sitten telineeseen. Yksinkertaista 😜
Taannoin Putouksessa oli sketsi "Tartu Minniin", jossa Jukka Rasilan hahmo veti oman version Jenni Vartiaisen kappaleesta Mä en haluu kuolla tänä yönä. Muistan että tämän esityksen aikana Jenniä kuvattiin yleisössä, mutta jälkeenpäin kun katsoo kyseistä pätkää niin eipä näy Jenniä enää missään. Myös sen jälkeen kun kyseinen jakso tuli suorana, keskustelin tästä parin kaverin kanssa jotka molemmat kielsivät nähneensä Jennin yleisössä. Oisko täällä ketään jotka olis kyseisen jakson nähny ja vois varmistaa mun muistikuvan todeksi tai valemuistoksi. Tässä vielä linkki Rasilan esitykseen muistinvirkistykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään kaupassa viereisellä kassalla oli nainen ja jostain syystä tuli voimakas olo, että nainen on raskaana. En tiedä miksi, koska en huomannut mitään ulkoisia merkkejä eikä mulla ole itselläni lapsia. En siis tiedä mitä on olla raskaana. Joka tapauksessa järkytyin hieman, kun huomasin ostoksia maksaessani, että nainen pakkasi kassiin raskaustestin. Olisi hauska tietää oliko tuntemus oikea tai väärä. :)
Ehkä olit jo nähnyt kaupassa naisen testinsä kanssa, unohtanut sen, ja kassalla alitajuntasi muisti sen mitä tietoinen muistisi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin joskus 17-vuotiaina erään pikkupaikkakunnan yökerhon lähettyvillä kymmenen maissa illalla. Jotain siinä juteltiin tyttöjen kanssa, kunnes meidän seuraan liittäytyi pari vähän vanhempaa ulkopaikkakuntalaista poikaa joita emme olleet koskaan tavanneet. Taisin voivotella siinä sitä, etten pääse vielä baariin kun olen alaikäinen. Yksi niistä pojista sitten sanoi, että et niin, sillä hän tietää koska olen syntynyt. Olin ihmeissäni ja tivasin että no koska minä sitten olen syntynyt? Tyyppi arvasi syntymäpäiväni päivälleen ja vuodelleen oikein.
Taisin katsoa samana iltana, että olinko hukannut jonkun korttini josta ikä olisi selvinnyt, mutta kaikki oli tallella. Ei myöskään oltu puhuttu syntymäajankohdastani mitään, eikä tuohon aikaan ollut somejakaan mistä sen olisi voinut tarkistaa. Kumma juttu.
Et sitten voinut kysyä siltä tyypiltä, miten hän tietää syntymäaikasi? Jäit vain ihmettelemään.
Eiköhän stalkkereilla ole keinonsa, oli mikä vuosikymmen vaan.
Tästä on stalkkaus kaukana. Tuon pojan täytyi olla kaltaiseni. Näen yhden ainoan kerran jonkun syntymäpäivämäärän vuosilukuineen niin se jää päähän. Ei nyt tietenkään satamäärin mutta todella reippaasti yli keskiarvon. Ajattelen olevani jonkun sortin päivämääräihminen. Voisin yllättää monenkin ihmisen kertomalla heille heidän syntymäpäivänsä, ihmisten, joiden kanssa en ole minkäänsortin tuttu, olen vain sattunut näkemään heidän syntymäpäivänsä jossakin. Mikälie luonnonoikku tämäkin taito on. Meillä työpaikalla n.30 henkilön porukka, tiedän heidän kaikkien syntymäpäivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13vuotiaana (2010) olin kiltti ja kunnollinen, en polttanut, juonut tai käyttänyt huumeita (en kyllä edelleenkään). Olin masentunut vuosien kiusaamisesta, joten eristäydyin kotiin kuukaudeksi. En poistunut minnekään kotoa. Ja ainoat henkilöt joiden kanssa olin tekemisissä tuona aikana oli äitini, mammani ja veljeni(14v), ja kaikki heistä oli kunnollisia ja päihteettömiä.
Koska olin oppivelvollinen, asiaan tietysti puututtiin ja loppujen lopuksi päädyin nuorten psykiatriselle osastolle. Osastolla oli käytäntönä ottaa jokaiselta uudelta potilaalta huumeseulat. Mukisematta tietysti suostuin, koska en ollut ikinä huumeita käyttänyt, hyväkun tiesin edes huumeista yhtään mitään.
Testi kuitenkin osottautui positiiviseksi. En muista minkä huumeen osalta, mutta hoitaja muistaakseni sanoi sen olevan joku hyvin vahva kipulääke, jota minun ikäisen ei pitäisi ottaa. Kielsin ottaneeni yhtään mitään ja pyysin päästä testiin uudestaan, jos vaikka testissä olisi virhe. Hoitaja sanoi että testi on täysin luotettava mutta suostui kuitenkin uuteen testiin, joka siis oli sekin positiivinen.
Kukaan ei edes ollut voinut huumata minua, koska olin ollut neljän seinän sisällä ties kuinka kauan.
Keksiikö joku selitystä ? Ja tietääkö joku mistä huumesta edes oli kyse ?
Näistä outouksista on aikaa melkein kolmekymmentä vuotta, kuitenkin ennen internettiä.
Olin poikaystäväni luona ja katsoimme iltauutisia. Uutisissa kerrottiin pahasta kolarista jossa kuoli monta henkilöä. Henkilöitten nimeä ei kerrottu eikä kotipaikkaa, ainoastaan kolaripaikka. Sanoin ääneen kaverini nimen, olkoon vaikka Jenni. Jenni asui sadan kilometrin päässä kolaripaikasta. Poikaystävä kysyi että mitä mä höpisen. Meni kaksi päivää kunnes sanomalehdessä oli julkaistu kolarissa kuolleiden nimet ja yksi noista oli kaverini Jenni. En ymmärrä miksi silloin sanoin hänen nimen ääneen, en edes tiennyt hänen olevan tuolla suunnalla silloin.
Samoihin aikoihin kävin syyshämärässä mökillä etsimässä jotain. Viereisessä huoneessa oli kantele, jota edesmennyt mummoni soitti. Yhtäkkiä kantele alkoi soimaan, se soi kauniisti eikä ollenkaan kuten esim. itse sitä aina rämpytin. En mennyt katsomaan mikä siellä kannelta soitti vaan ryntäsin ulos ja lähdin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin yläasteella, meillä kotona kävi pari sosiaalityöntekijää juttelemassa. Jäimme ihmettelemään, miksi he kävivät. Mitään epätavallista ei ollut niihin aikoihin tapahtunut enkä ollut mikään ongelmanuori. Koulussakin meni ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
13vuotiaana (2010) olin kiltti ja kunnollinen, en polttanut, juonut tai käyttänyt huumeita (en kyllä edelleenkään). Olin masentunut vuosien kiusaamisesta, joten eristäydyin kotiin kuukaudeksi. En poistunut minnekään kotoa. Ja ainoat henkilöt joiden kanssa olin tekemisissä tuona aikana oli äitini, mammani ja veljeni(14v), ja kaikki heistä oli kunnollisia ja päihteettömiä.
Koska olin oppivelvollinen, asiaan tietysti puututtiin ja loppujen lopuksi päädyin nuorten psykiatriselle osastolle. Osastolla oli käytäntönä ottaa jokaiselta uudelta potilaalta huumeseulat. Mukisematta tietysti suostuin, koska en ollut ikinä huumeita käyttänyt, hyväkun tiesin edes huumeista yhtään mitään.
Testi kuitenkin osottautui positiiviseksi. En muista minkä huumeen osalta, mutta hoitaja muistaakseni sanoi sen olevan joku hyvin vahva kipulääke, jota minun ikäisen ei pitäisi ottaa. Kielsin ottaneeni yhtään mitään ja pyysin päästä testiin uudestaan, jos vaikka testissä olisi virhe. Hoitaja sanoi että testi on täysin luotettava mutta suostui kuitenkin uuteen testiin, joka siis oli sekin positiivinen.
Kukaan ei edes ollut voinut huumata minua, koska olin ollut neljän seinän sisällä ties kuinka kauan.Keksiikö joku selitystä ? Ja tietääkö joku mistä huumesta edes oli kyse ?
Mikä lääkitys sinulla oli käytössä? Esim Venlafaxin saattaa huumeseulassa näkyä ristireaktiona positiivisena tramalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin LauantainaHelsingistä lentokoneella Ouluun.
Viimeisten 3v aikana olen jokaisella lentokerralla joutunut "satunnaiseen huumetestiin", 8-lentoa ja joka kerta.!!
Eli ei kuulosta kovin satunnaiselta, puhtaasti matemaattisestikin ei voi enää olla satunnainen sattuma.
En ole koskaan mitään huumeta käyttänyt enkä poliisin kanssa ole ollut tekemisissä elämäni aikana kuin pari kertaa lievästtä ylinopeudesta.
Ilmeisesti minut on syystä taikka toisesta tullin/poliisin tietokonesofta profiloinut huumeiden käyttäjäksi, ilman pienintäkään todellisuus pohjaa?
Vai mistäköhän on kysymys?
Onko kellään muulla ollut samoin?
ppp988 kirjoitti:
Tulin LauantainaHelsingistä lentokoneella Ouluun.
Viimeisten 3v aikana olen jokaisella lentokerralla joutunut "satunnaiseen huumetestiin", 8-lentoa ja joka kerta.!!
Eli ei kuulosta kovin satunnaiselta, puhtaasti matemaattisestikin ei voi enää olla satunnainen sattuma.
En ole koskaan mitään huumeta käyttänyt enkä poliisin kanssa ole ollut tekemisissä elämäni aikana kuin pari kertaa lievästtä ylinopeudesta.
Ilmeisesti minut on syystä taikka toisesta tullin/poliisin tietokonesofta profiloinut huumeiden käyttäjäksi, ilman pienintäkään todellisuus pohjaa?
Vai mistäköhän on kysymys?
Onko kellään muulla ollut samoin?
Mulla on sama juttu. Olen hiukan yli 3-kymppinen perheenäiti ja matkustan lentokoneella pari-kolme kertaa vuodessa. Yleensä kaksi lasta ja mies on mukana. Aina joudun tähän satunnaiseen pyyhkäisytestiin. Kummastuttaa.
Metsien prinssi ov. kirjoitti:
Olin 8-vuotiaana vanhempieni ja sisarusteni kanssa mökillä syksyllä. Eräänä iltana menin nukkumaan omaan sänkyyni ja heräsin yöllä keskellä pimeää ja syksyistä metsää. Olen nyt niin 36-38 vuotias ja elänyt metsässä ilman mitään mukavuuksia metsän eläinten joukossa syöden sieniä, marjoja, juuria, hiiriä ja sieniä. Vaatteita minulla ei ole mutta minulle on kasvanut paksu turkki. Outoa tässä on se, että en ole löytänyt reittiä ihmisten ilmoille ja aina on pimeä ja kylmä talviyö ja taivaalla on aina täysikuu ja tähtiä. Oikeastaan näin on hyvä, tämä metsä on suojaisa niin rakastavan vanhemman syli lapsille, sudet ovat minun uljaita veljiäni niiden kanssa asun, kuu on minun puolisoni ja tähdet meidän lapsiamme.
Olet kuollut. Lähdit yöllä unissakävelemään metsään ja jäit sinne. Ruumiisi löydettiin myöhemmin, mutta sielusi vaeltaa siellä vieläkin.☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13vuotiaana (2010) olin kiltti ja kunnollinen, en polttanut, juonut tai käyttänyt huumeita (en kyllä edelleenkään). Olin masentunut vuosien kiusaamisesta, joten eristäydyin kotiin kuukaudeksi. En poistunut minnekään kotoa. Ja ainoat henkilöt joiden kanssa olin tekemisissä tuona aikana oli äitini, mammani ja veljeni(14v), ja kaikki heistä oli kunnollisia ja päihteettömiä.
Koska olin oppivelvollinen, asiaan tietysti puututtiin ja loppujen lopuksi päädyin nuorten psykiatriselle osastolle. Osastolla oli käytäntönä ottaa jokaiselta uudelta potilaalta huumeseulat. Mukisematta tietysti suostuin, koska en ollut ikinä huumeita käyttänyt, hyväkun tiesin edes huumeista yhtään mitään.
Testi kuitenkin osottautui positiiviseksi. En muista minkä huumeen osalta, mutta hoitaja muistaakseni sanoi sen olevan joku hyvin vahva kipulääke, jota minun ikäisen ei pitäisi ottaa. Kielsin ottaneeni yhtään mitään ja pyysin päästä testiin uudestaan, jos vaikka testissä olisi virhe. Hoitaja sanoi että testi on täysin luotettava mutta suostui kuitenkin uuteen testiin, joka siis oli sekin positiivinen.
Kukaan ei edes ollut voinut huumata minua, koska olin ollut neljän seinän sisällä ties kuinka kauan.Keksiikö joku selitystä ? Ja tietääkö joku mistä huumesta edes oli kyse ?
Mikä lääkitys sinulla oli käytössä? Esim Venlafaxin saattaa huumeseulassa näkyä ristireaktiona positiivisena tramalina.
Ei ollut mitään lääkitystä ennen sitä. Vasta sitten osastolla aloitettiin enimmäistä kertaa.
ppp988 kirjoitti:
Tulin LauantainaHelsingistä lentokoneella Ouluun.
Viimeisten 3v aikana olen jokaisella lentokerralla joutunut "satunnaiseen huumetestiin", 8-lentoa ja joka kerta.!!
Eli ei kuulosta kovin satunnaiselta, puhtaasti matemaattisestikin ei voi enää olla satunnainen sattuma.
En ole koskaan mitään huumeta käyttänyt enkä poliisin kanssa ole ollut tekemisissä elämäni aikana kuin pari kertaa lievästtä ylinopeudesta.
Ilmeisesti minut on syystä taikka toisesta tullin/poliisin tietokonesofta profiloinut huumeiden käyttäjäksi, ilman pienintäkään todellisuus pohjaa?
Vai mistäköhän on kysymys?
Onko kellään muulla ollut samoin?
Itse olen aivan tavis viiskymppinen. Itselleni kävi samoin noin vuosina 2014-2016 käytännössä jokaisella lentomatkalla Helsinki- Vantaan lentoasemalla, olin sitten kotimaan tai ulkomaan lennolla. Aina olin se satunnaisotannalla valittu. Eräs kolmikymppinen sporttinen työkaverini kertoi itselleen käyvän samoin.
Mua on jäänyt vaivaamaan, kun ollessani 18-vuotias "sovimme" silloisen tyttöystävän kanssa, että viepä elämä mihin suuntaan tahansa, niin aina voidaan paneskella silloin tällöin. Siis että vaikka molemmilla olisi joskus uudet kumppanit. Sehän kuulostaakin jo nuorten vitsiltä. No ero sittemmin tuli, molemmat pysyi paikkakunnalla. Nyt viisissä kymmenissä ja noista ajoista on jo tovi. Molemmilla ollut itse asiassa jo useampikin kumppani näinä vuosina. Aina silloin tällöin ex-naisen kanssa törmäillään, millon nyt missäkin. Viimeksi nähtiin uutena vuotena, kun oltiin samalla paikalla ampumassa raketteja. Molemmat oli kumppaniensa kanssa liikenteessä, mutta tämä ex-nainen tuli halaamaan ja toivottamaan hyvää uutta vuotta. Samalla se humalassa tokaisi jotain että, "no et sitten koskaan tullut ehdottaneeksi sitä mistä sovittiin".
On jäänyt painamaan. Olisi varmaan pitänyt.
Tänään kaupassa viereisellä kassalla oli nainen ja jostain syystä tuli voimakas olo, että nainen on raskaana. En tiedä miksi, koska en huomannut mitään ulkoisia merkkejä eikä mulla ole itselläni lapsia. En siis tiedä mitä on olla raskaana. Joka tapauksessa järkytyin hieman, kun huomasin ostoksia maksaessani, että nainen pakkasi kassiin raskaustestin. Olisi hauska tietää oliko tuntemus oikea tai väärä. :)